Mitä olette oppineet työelämässä kantapään kautta?

Ei kannata jäädä huonoon työpaikkaan vain rahan takia.

Jos olet saanut jonkun edun tai jouston töissä, älä puhu siitä ääneen. Kateellisuus nostaa päätään hyvin nopeasti ja etu/jousto voidaan siksi poistaa.

Firman tuloksen tekevät tyytyväiset työntekijät. Jos yrityksellä jonka pitäisi kaikkien suhdanteiden ja kysynnän mukaan menestyä ei sitä tee on jotain pielessä.

Uudessa työpaikassa kannattaa varoa työyhteisön hankalimpia ihmisiä, jotka yrittävät takertua.

Vierailija kirjoitti:

Kun työhyvinvointikyselyissä tulokset ovat huonot, seuraavissa tyhypäivillä on konsultti puhumassa ympäripyöreitä keskinäisestä kunnioittamisesta ja bla bla bla sen sijaan että johto ottais pois päänsä pensaasta ja tarttuisi ongelmien ytimeen. Ennen pitkää parhaat työntekijät lähtevät ja keskinkertaisuudet jäävät ja firman tulos alkaa luisua.

Niin totta! Älytöntä miten olen nähnyt tuon saman teatterin jo useammassa paikassa. Jäisi edes pyytämättä ne konsultit paikalle niin ei tarvitsisi lähteä kyseisistä firmoista menemään. Konsultin tulo on kuitenkin yleensä se viimeinen niitti, kun työntekijöitä osallistetaan niin maan perusteellisesti ja johtajat koittavat sulautua tapettiin tehokkaammin kuin tekevät mitään muuta.

Jos tämä aloituksen kysymys esitettäisiin työpaikan kyselyssä, tulisi aika toisenlaisia vastauksia kuin tässä ketjussa. Sellaisia sopivan ympäripyöreitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut sen, ettei kannata olla hyvä työssään. Kohtalainen on parempi. Silloin ei tule mustamaalausta ja kateutta.

Tee välillä virheitä, niin hyvin menee.

Vähän samoilla linjoilla. Riittävän hyvä on riittävän hyvä. Näin välttää myöskin työmäärän kasvamisen kohtuuttomaksi, koska äkkiäkös se tuonkin hoitaa, kun noin hyvin vetää.

Sen, että puhe on vain puhetta siihen asti kunnes on nimet paperissa tai jotain muuta kättä pidempää konkreettista.

Sen, että vaikka sinä annat kaikkesi, saatat saada palkaksi nyrkkiä.

Up

Että pomoihin ei ole luottamista. 

koulutus ei todellakaan ole tae osaamisesta. Niin kädettömiä dippainssejä kohadnnut että myötähäpeä on suuri, kun itsekin on DI ja noihin samaistetaan...

Olen oppinut, ettei se että joku kysyy mielipidettäsi, tarkoita hänen oikeasti haluavan kuulla sitä. Parempi on pitää mölyt mahassaan jopa silloinkin, kun niitä oikein yritetään tulla kaivelemaan.

Ja jos uudeksi esimieheksi tulee narsisti, paras on häivyttää itsensä tapettiin, eikä alkaa työyhteisöä puolustavaksi sankariksi.

Älä ole liian kiltti ja tunnollinen. Opin tämän vasta hoitoalalla.

Jos et pidä puoliasi, sinut tullaan jyräämään ja päältäsi tullaan kävelemään. Jos koitat luottaa reiluuteen ja et sano ei, sinulle kasataan vaan lisää ja lisää tehtäviä, jotka eivät edes kuuluisi sinulle. Kukaan muu ei pidä puoliasi kuin sinä itse. Mitä pidempään välttelet ei:n sanomista, sitä vihaisempi on vastaanotto, olipa tilanne päässyt kuinka epäreiluksi tahansa. Kukapa nyt kynnysmatosta haluaisi luopua, kun sillä voi teetättää kaiken mikä itseään ei huvita. (Joo, on sairas työyhteisö meillä)

Vierailija kirjoitti:

Hah, vaikka ja mitä!

"Aina saa kysyä, ei ole tyhmiä kysymyksiä" on täyttä puppua. Keskivertotyökaveri ei jaksa alituisia kysymyksiä ja ennen kaikkea sellaisia, joihin ei tiedä tarkkaa vastausta. Valitse tarkkaan ihmiset joilta kysyt ja varaudu siihen että sinua pidetään hieman yksinkertaisena.

"Fake it 'til you make it" eli itsevarmalla asenteella pärjää pitkälle. Jos vaikutat siltä että tiedät mitä teet niin työkaverit myös luottavat sinuun.

"Ekat viikot merkkaa eniten" eli ensimmäisinä viikkoina kannattaa pitää lehmänhermot ja olla ystävällinen ja kiinnostunut jokaisesta uudesta opista - myös niistä pienistä. Jos leimaannut jo ekoina päivinä vähän sähläksi, olet sitä jatkossakin.

"Ole nöyrä" koska kukaan ei pidä uudesta työkaverista joka ymmärtää enemmän kuin itse. Ihan toinen kysymys on toki ettei kukaan tiedä kaikkea, ja kannattaa nöyränä ottaa kaikki oppi vastaan mitä tarjotaan eikä koskaan ole valmis.

Tämän tajusin onneksi heti kun aloitin uudessa työpaikassa jossa esimiestäni arvelutti palkata minut syystä että olin itsekin ollut edellisessä työpaikassani esimiesasemassa. Piti ja pitää edelleenkin esittää yksinkertaisempaa kuin on että pomo pystyy pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Taidan tätä ketjua lukiessa yhä vahvemmin kallistua yrittämisen puoleen. Minusta ei ole näyttelemään muuta kuin olen ja tuon kyllä epäkohda esille jos sellaisen huomaan. Parempi kai sitten olla itsensä pomo ja olla vastuussa omista virheistä ja onnistumisista.

N23

Mutta voihan sinullakin olla alaisia. Voit miettiä, kestätkö, jos alainen ei ole samaa mieltä asioista. Toki siis riippuu asioista, kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Tärkeintä on samat tavoitteet.

 Omasta mielestäni työkulttuuria voi kehittää, mutta se vaatii hyvää itsetuntoa ja halua siirtyä pois sellaisesta työkulttuurista, jossa esimies on aina oikeassa, ei koskaan väärässä ja tietää jokaikisen yksityiskohdan töistä vaikkei tietäisikään.

Tämä jakoon oppilaitoksissa!

Nyt jo eläkkeellä olevana ja yli 30 vuoden työrupeaman tehneenä allekirjoitan täysin koko ketjun tuntemukset  ja kokemukset!  Niin totta, niin totta! Nimimerkillä" Kokemusta on kaikenlaisesta."

Toivotan teille kaikille hattumaisissa ja ei niin hattumaisissa työpaikoissa puurtaville jaksamista ja tsemppiä. Sitä te tarvitsette. Ja rutkasti onnea matkaan ettei teitä ammuta alas kun vähiten sitä odottaa!

Esimiehen vastuun ja haasteet tajuaa vasta kun on itse esimies. Siihen asti on helppo länkyttää että kaikki on aina pomon vika. Ainakaan ison firman väliportaassa ei ole mitään valtaa. Pashkaa tulee niskaan molemmista suunnista.

Hyväkin lähimies saa alaisiltaan hyvää palautetta vasta kun lähtee talosta. Siihen asti toimii likasankona, jonka ajatellaan kestävän mitä vain.