Lue keskustelun säännöt.
Synnytyssairaaloiden toiminta pitäisi muuttaa täysin - äideille tulisi vaatia mahdollisuus täyteen lepoon
29.08.2018 |
Äideille tulisi tarjota täyden palvelun sairaala synnytyksen jälkeen. Eli heitä hemmoteltaisiin rankan synnytyksen jälkeen tuomalla ruuat huoneeseen, antamalla nukkua silloin kun nukuttaa ja että lakanat vaihdetaan. Äidin ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon ja imetykseen. Ne, jotka haluaisivat täyden palvelun ja levon, olisivat eri osastolla kuin ne, jotka haluavat tehdä itse kaiken.
Mallia voisi ottaa Kiinasta.
"Miltä kuulostaisi kuukauden mittainen lapsivuodelepo synnytyksen jälkeen? Kiinalaisen tavan mukaan naisen on pidettävä synnytyksen jälkeen po ge lai. Tänä aikana tuore äiti ei saa tehdä kotitöitä eikä muutakaan raskasta.
Suomessa ihannoidaan synnyttäjää, joka pyöräyttää lapsensa mutaisella pellolla kuokka kädessä ja palaa seuraavana päivänä töihin. Tällaista ajattelutapaa pidetään Kiinassa epäterveenä ja jopa äidille vaarallisena.
Kiinalaisen ajattelun mukaan nainen menettää elämänvoimaansa ja vitalisuuttaan synnytyksessä. Näin ollen naisen jin-jang-tasapaino täytyy palauttaa synnytyksen jälkeen tietyin toimenpitein. Perinteisesti äidin elämänvoiman palauttaminen tapahtuu kuukauden kestävän po ge lain avulla.
Paljon lepoa
Käytännössä synnyttänyt nainen ei saa kuukauteen tehdä ruokaa eikä muitakaan kotitöitä. Yleensä naisen oma äiti tai anoppi tulee asumaan tuoreen perheen luokse ja hoitaa kotityöt po ge lain ajan.
Näillä käytännöillä pyritään palauttamaan synnytyksessä menetetty elämänvoima. Tuoreen äidin aika kuluu siis villasukat jalassa sängyssä pötkötellessä.
Kyllä imettämiselle
Po ge lain aikana vauvan hoito on sallittua. Nainen saa imettää vauvaa, joka onkin naisen ainoa velvollisuus ensimmäisen kuukauden aikana. Rentoutuminen ja stressittömyys edesauttavat maidontuotantoa.
Myös po ge lai -ruokavalio on suunniteltu imettämistä silmällä pitäen. Erilaisten yrttien ja kalaliemen ajatellaan parantavan äidin maidontuotantoa.
Ei vieraita!
Äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille kuten infektioille. Siksi äiti ja vauva eivät saa poistua talosta, eivätkä he vastaanota vieraita po ge lain aikana. Ruokahuollosta vastaava synnyttäjän äiti tai anoppi ovat poikkeuksia sääntöön.
Po ge laita viettäneet äidit kertovat tavan vahvistaneen heitä. Monet kiinalaiset naiset sanovat tuntevansa itsensä terveiksi ja voimakkaiksi po ge lain jälkeen.
Jos naiselle on tullut repeämiä synnytyksessä, he kertovat parantuneen haavoista nopeasti po ge lain ansiosta. Vanhemmat kiinalaiset naiset pitävät po ge lain ansiona jopa vanhuuden terveyttä."
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tämän päivän synnyttävien äitien huono kohtelu on kansallinen häpeä, erityisti terveydenhuollon ja kertoo paljon tämän päivän ihmisten arvomaailmasta ja moraalista ja poliittisten päättäjien valinnoista.
Silloin kun nainen on juuri heikommillaan ja avun tarpeessa, hänelle käännetään selkä.
Toisaalta, onhan tämä ollut arvattavissa, kun vanhuksia on kohdeltu jo kauan ihmisarvoa alentavssti. Kun eivät kykyne vessaan, makuutetaan paskoissa parikin vuorokautta tai vanhus voi olla kuolleena viikkoja, vaikka hoitaja pitäisi käydä päivittäin tai ovat aliravittuja.
Ehkä seuraavana on lapset ja nuoret, joiden ongelmat näkyväy jo psykiatrisella puolella
Kuka takaa, etteivät nämä synnytysosastoilla nälässä pidetyt vauvat saa lieviä aivovaurioita? Tai jotain muita häiriöitä, kun perustarpeet ja huolenpito kielletään heti alkuunsa. Tuli vaan mieleen, voisiko heistä tulla vaikka koulukiusaajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/naistenklinikka/poliklinikat/P…
Ei käy näille mammoille. Sivuilta suora kopio: "Vauvaa hoidetaan itse"
Eivät saa levätä, hoitajien tehdessä puolesta kaikki.
Voisin oikeasti maksaa tällaisesta. En oo ikinä ollut niin loppu kuin synnytysreissun jälkeen kotiin tullessani. Onneksi mies oli tilanteen tasalla ja kotiin tullessa pumppasin maitoa ja nukuin sen jälkeen 10 tuntia putkeen ja mies ihmetteli vauvaa ja opetteli hoitamaan. Meillä on ollut koko tämän vauva-ajan (vauva on 4kk) niin, että mies hoitaa yöheräämiset viikon kuussa ja sunnuntaiaamut on mun vuoro nukkua niin pitkään kuin haluan,niin mäkin saan nukkua kunnolla. En oo juurikaan päässyt edes väsymään tällä järjestelyllä ja mieskin jaksaa töissä viikon aina vähemmillä unilla.
Siis missä sairaalassa ei tuoda ruokaa huoneeseen? Ainakin Taysissa sai aamupalan ja kaksi lämmintä ruokaa huoneeseen asti. Välipalat piti itse hakea osaston keittiöstä/kanttiinista mikälie. Ainoat mukavat työntekijät osastolla oli kyllä juurikin nämä keittiötyöntekijät <3 kyselin santsikuppia kahvia aamulla, kun on tapana juoda aika paljon niin sanoi, että totta maar kahvia saa sitten tulla itse hakemaan niin paljon kun napa vetää ja viel keittiön puolelta saa tulla.
Ainiin ja sen jälkeen tää työntekijä toi mulle aina jo valmiiksi kaksi kuppia kahvia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
https://www.terve.fi/artikkelit/75373-raskauden-jalkeinen-veritulpparis…
Pelottaa joidenkin tietämättömyys veritulpan riskeistä synnytyksen (kuten myös leikkausten) jälkeen. Suosittelen tutustumaan aiheeseen vaikka tuon linkin kautta.
Ja tässä lisää:
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ong…Jotta siitä vaan, jääkää sinne sänkyihin makaamaan ja passattavaksi. Antaa alanuolten sadella!
Miten sinulla meni synnytykset ja niistä toipuminen? Montako lasta sinulla on?
Miten se tähän liittyy, montako lasta mulla on ja miten olen toipunut synnytyksistä? Jengi ei usko tuota veritulppariskiä, vaikka olisi millaista faktaa naaman edessä. Eikö nykyään varoiteta neuvolassakaan veritulppariskistä? Koeta nyt ymmärtää, että kohonnut veritulppariski on todellisuutta ja sänkyyn jääminen nostaa riskiä lisää. Ei tämä teidän alanuolilla miksikään muutu. Ja edelleen, se hoitajien ylimielisyys, tiuskiminen ja vallankäyttö ei ole hyväksyttävää. Siltikin, on parempi liikkua voinnin mukaan, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ja jos suinkin hormonihuuruissa ja synnytyksen jälkeen herkässä mielentilassa kykenee, kannattaa antaa suora palaute siellä osastolla face to face hoitajalle, joka kohtelee sua veemäisesti.
Ajattelin tuosta sinun kirjoitustyylistä, että kokemusta on. Veritulppariskiä pienentää se, että nousee sängystä ylös ja seisoo sängyn päädystä tukea ottaen. Verta menettäneenä, huimauksesta kärsivänä ja pitkään nukkumattomana on riskialtista lähteä yksin suihkuun tai kannella vauvaa. Myös sängyn petaaminen ei ole tapa, jolla veritulppariskiä pienennetään. Tuollaistahan se synnytysosastolla pahimmillaan on, kuten itse tiedän.
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä maksat joku 40 euroa yöltä ja emännät on vaatimassa täyspalvelua. Yhteiskunnalle tulee eukkojen hoito maksamaan, veikkaisin, 500 E yö. Plus synnytys + mahd. Leikkaukset ymymym. Ja vaatimalla vaaditaan kun ” minä maksan teidän palkan”.
Myös te saatte jo aika paljon kun pääsette turvalliseen paikkaan synnyttämään, lastasi seurataan parhaimpien mahdollisten ammattilaisten turvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Kun ihannoidaan sitä entistä aikaa, kun äidit vain makasi sängyssä ja hoitajat hoisi vauvat vauvalassa, olen sen aikaisilta äideltä kuullut kritiikkiäkin tästä. Kun vauvaa sai nähdä vain 4 tunnin välein. Lisäksi maidon tulo hidastui, kun vauva tuotiin syömään harvoin. Annettiin lisämaitoa vauvalassa, vaikka ne ensitipat olisi olleet tärkeitä. Lisäksi äidit makasi siellä sairaalassa monta päivää, kun vauvat hoidettiin vauvalassa ja äitiä alettiin opettamaan vauvan hoitoon vasta kolmanena tai neljäntenä päivänä.
Kaikki sen aikaiset synnyttäneet eivät ole tähänkään olleet tyytyväisiä, vaan ovat sanoneet, että kuinka ihanaa on nykyään, että vauvan saa heti viereen ja sairaalassa tarvitsee olla vain pari päivää.
Koskaan kaikki eivät ole tyytyväisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tämän päivän synnyttävien äitien huono kohtelu on kansallinen häpeä, erityisti terveydenhuollon ja kertoo paljon tämän päivän ihmisten arvomaailmasta ja moraalista ja poliittisten päättäjien valinnoista.
Silloin kun nainen on juuri heikommillaan ja avun tarpeessa, hänelle käännetään selkä.
Toisaalta, onhan tämä ollut arvattavissa, kun vanhuksia on kohdeltu jo kauan ihmisarvoa alentavssti. Kun eivät kykyne vessaan, makuutetaan paskoissa parikin vuorokautta tai vanhus voi olla kuolleena viikkoja, vaikka hoitaja pitäisi käydä päivittäin tai ovat aliravittuja.
Ehkä seuraavana on lapset ja nuoret, joiden ongelmat näkyväy jo psykiatrisella puolella
Kuka takaa, etteivät nämä synnytysosastoilla nälässä pidetyt vauvat saa lieviä aivovaurioita? Tai jotain muita häiriöitä, kun perustarpeet ja huolenpito kielletään heti alkuunsa. Tuli vaan mieleen, voisiko heistä tulla vaikka koulukiusaajia?
Jos vauvaa pidetään nälässö ensimmäiset vuorokaudet, aivovaurio voi näkyä vasta vuosien päästä. Uskomatonta, kuinka vauvaa voidaan pitäå nälässä, vain jonkun sairaalan sertifikaattien takia, eikä lisäravintoa annetta, koska täysimetystilastot halutaan pitäå mahdollisimman korkealla.
Tässäkin tapauksessa vauvan verensokeri annettiin laskea mahdollisimman alhaiseksi ja aivovaurio on mahdollinen.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/26/elias-vauvan-verensokeri-laski…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/naistenklinikka/poliklinikat/P…
Tuonne ei pääse kuin tiukat kriteerit täyttävät. Esim. sektioidut ei pääse lainkaan, eiväthän he pääse edes perhehuoneeseen.
Näin Naistenklinikalla.
Kyllä minä luulen, että mammojen hymyt hyytyy kun anoppi ilmottaa lapsenlapsen syntymän jälkeen muutavansa lapsensa perheen luo asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Psykologina ja psykoterapeuttina muistuttaisin, että levännyt äiti jaksaa suhtautua lapseen myönteisemmin ja alkaa rakentamaan tuota varhaista vuorovaikutusta. Umpiväsynyt, kivulias äiti voi aivan hyvin menettää hermonsa tai alkaa kokea äitiyden ylivoimaisena ja masentua. Hyvinvoiva äiti on paras tae hyvinvoivalle vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Psykologina ja psykoterapeuttina muistuttaisin, että levännyt äiti jaksaa suhtautua lapseen myönteisemmin ja alkaa rakentamaan tuota varhaista vuorovaikutusta. Umpiväsynyt, kivulias äiti voi aivan hyvin menettää hermonsa tai alkaa kokea äitiyden ylivoimaisena ja masentua. Hyvinvoiva äiti on paras tae hyvinvoivalle vauvalle.
"Psykologina" ja "psykoterapeuttina" sinun luulisi tietävän kuinka tärkeää nimenomaan ne ensimmäiset päivät ovat vauvan ja äidin vuorovaikutukselle. Silloin äidin on vain laitettava vauvan tarpeet omiensa edelle, sillä sitä se äitiys on. -Toinen psykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Psykologina ja psykoterapeuttina muistuttaisin, että levännyt äiti jaksaa suhtautua lapseen myönteisemmin ja alkaa rakentamaan tuota varhaista vuorovaikutusta. Umpiväsynyt, kivulias äiti voi aivan hyvin menettää hermonsa tai alkaa kokea äitiyden ylivoimaisena ja masentua. Hyvinvoiva äiti on paras tae hyvinvoivalle vauvalle.
"Psykologina" ja "psykoterapeuttina" sinun luulisi tietävän kuinka tärkeää nimenomaan ne ensimmäiset päivät ovat vauvan ja äidin vuorovaikutukselle. Silloin äidin on vain laitettava vauvan tarpeet omiensa edelle, sillä sitä se äitiys on. -Toinen psykologi
Ja tämänpä vuoksi hän tarvitsee erityistä tukea ja huolenpitoa käytännön asioissa. Mikä tässä on vaikeaa? T. Se "ensimmäinen" psykologi
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ongelmaan on jo vastattu viime vuonna ja hinta ei ole sairaalahintaa paljon kalliimpi. Täällä oli myös Jenni Haukio (median mukaan).
https://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/ensimmaiset-vauvat-saapuivat-tal…
Tuonne ei vaan taida saada mitään hoitoa tai apua, vaan se on sitten todellakin hotelli, josta pitäisi itse päästä käymään sairaalan puolella. Ei se ratkaise niiden ongelmaa, jotka ovat niin huonossa kunnossa että eivät pääse kuin seiniä pitkin vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Psykologina ja psykoterapeuttina muistuttaisin, että levännyt äiti jaksaa suhtautua lapseen myönteisemmin ja alkaa rakentamaan tuota varhaista vuorovaikutusta. Umpiväsynyt, kivulias äiti voi aivan hyvin menettää hermonsa tai alkaa kokea äitiyden ylivoimaisena ja masentua. Hyvinvoiva äiti on paras tae hyvinvoivalle vauvalle.
"Psykologina" ja "psykoterapeuttina" sinun luulisi tietävän kuinka tärkeää nimenomaan ne ensimmäiset päivät ovat vauvan ja äidin vuorovaikutukselle. Silloin äidin on vain laitettava vauvan tarpeet omiensa edelle, sillä sitä se äitiys on. -Toinen psykologi
Ja tämänpä vuoksi hän tarvitsee erityistä tukea ja huolenpitoa käytännön asioissa. Mikä tässä on vaikeaa? T. Se "ensimmäinen" psykologi
Mitä tarkotiat käytännön asioilla? Että äiti nukkuu 3 päivää ja hoitaja muodostaa lapseen ensimmäisen vuorovaikutuskontaktin?
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/naistenklinikka/poliklinikat/P…