Synnytyssairaaloiden toiminta pitäisi muuttaa täysin - äideille tulisi vaatia mahdollisuus täyteen lepoon

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.

Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.

Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.

Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.

Ihanko oikeasti työharjoittelia on kykenevä arvioimaan selviintyykö äiti vauvan hoidosta kotona, jos äiti synnyttää kolmatta tai viidettä lastaan.

Tai osaako luututa kotona lattiat, kun hänet komennetaan luutuamaan lattiat verijäljistään tai

osaako äiti mennä kotona jääkaapille, kun äidin on käytävä käytävältä ateriat ja kahvit tai

osaako äiti vaihtaa kotona lakanat sänkyynsä, kun hoitaja komentaa juuri synnyttäneen äidin vaihtamaan veriset lakanansa sairaalassa tai

ottamaan vastasyntyneen vauvan mukaan suihkuun, jotta äidiltä sujuisi kotona suihkussa käynti.

jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.

Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.

Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.

Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.

Ihanko oikeasti työharjoittelia on kykenevä arvioimaan selviintyykö äiti vauvan hoidosta kotona, jos äiti synnyttää kolmatta tai viidettä lastaan.

Tai osaako luututa kotona lattiat, kun hänet komennetaan luutuamaan lattiat verijäljistään tai

osaako äiti mennä kotona jääkaapille, kun äidin on käytävä käytävältä ateriat ja kahvit tai

osaako äiti vaihtaa kotona lakanat sänkyynsä, kun hoitaja komentaa juuri synnyttäneen äidin vaihtamaan veriset lakanansa sairaalassa tai

ottamaan vastasyntyneen vauvan mukaan suihkuun, jotta äidiltä sujuisi kotona suihkussa käynti.

jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.

Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.

Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.

Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.

Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.

Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.

V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.

Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.

Terveisin, se arvon harjoittelija 

Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.

Tiedätkö sinä, minkä kokoinen on vastasyntyneen mahalaukku? Jos et, niin googleta. Vastasyntyneelle todellakin riittää äidin rinnasta kolostrum eli ne pienet tippaset mitä sieltä aluksi tulee. Sitä erittyy normaalistikin vähän, mutta se pääasiallisesti riittää vauvalle. Ymmärrän, että se on äitinä vaikea käsittää, mutta se on ihan tutkittu juttu että ensimaitoa tulee vähän mutta laatu korvaa sen määrän. Tätä saa todella monelle vastasynnyttäneelle aina selittää. Jos et usko, niin lue netistä tai vauvanhoito-oppaista.

Se miksi kuitenkin halutaan, että äiti syöttää vauvaa säännöllisesti vaikka kolostrumia erittyykin vähän on se, että se lisää oksitosiinin nousua ja tätä kautta myös maidonnousua tulevina päivinä sekä lisää äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta.  Lisäksi halutaan nähdä että äiti myös myöhemmin muistaa syöttää vauvaa säännöllisesti. - Se entinen hoitajaharjoittelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.

Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.

Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.

Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.

Ihanko oikeasti työharjoittelia on kykenevä arvioimaan selviintyykö äiti vauvan hoidosta kotona, jos äiti synnyttää kolmatta tai viidettä lastaan.

Tai osaako luututa kotona lattiat, kun hänet komennetaan luutuamaan lattiat verijäljistään tai

osaako äiti mennä kotona jääkaapille, kun äidin on käytävä käytävältä ateriat ja kahvit tai

osaako äiti vaihtaa kotona lakanat sänkyynsä, kun hoitaja komentaa juuri synnyttäneen äidin vaihtamaan veriset lakanansa sairaalassa tai

ottamaan vastasyntyneen vauvan mukaan suihkuun, jotta äidiltä sujuisi kotona suihkussa käynti.

jne. jne.

Meillä harjoittelijoilla on aina ohjaaja/ohjaajia. Emme arvioi potilaan kuntoa yksin kuten eivät myöskään lääkäriopiskelijat tee. Vastuussa on aina ohjaajat, joilla kokemusta runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.

Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.

Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.

Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.

Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.

Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.

V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.

Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.

Terveisin, se arvon harjoittelija 

Älä nyt viitsi. Ei ne vauvat ole kuolleet 80-luvulla nälkään kun äidit ei ole muistaneet syöttää, vaikka äidit on saaneet levätä sairaalassa. Oletko edes koskaan tavannut yhtään vastasyntynyttä? Niillä on yleensä niin kova ääni, että on tosi vaikea unohtaa että sille pitäisi jotain tehdä.

Juurihan minä kirjoitin, että ei todellakaan ollut kaikille äideille itsestäänselvyys syötellä vauvaa. Monia piti muistuttaa jopa vaipanvaihdosta. Veikkaan, että olen työelämässä tavannut aika paljon enemmän vastasyntyneitä ja vastasynnyttäneitä kuin sinä, joten tiedän kyllä nyt mistä puhun.

No oletko kysynyt onko ne äidit siinä kunnossa että voivat itse tuon tehdä? Minä en esimerkiksi pystynyt nostamaan vauvaa synnytyksen jälkeen, joten vaipan vaihto ei oikein onnistunut. 

Totta kai olen. Sinun on ilmeisesti vaikea ymmärtää se fakta, että moni ensisynnyttäjä ei vain hoksaa meille monille muille itsestäänselviä asioita kuten vaipanvaihtoa ja syöttämistä säännöllisesti. Nyt tiedät tämänkin. :)

Mikähän niitä vaivaa? Olisikohan ne sitten kuuroja. Luulisi että sen huomaa jostain.

Niin sitä luulisi, mutta näin se ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä miten täällä muutama äiti-ihminen kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Se että juuri sinä muistat syöttää vauvaa ja vuorovaikutus on luonnollista, ei tarkota sitä että se olisi kaikilla muilla sitä. Ihan oikean pointin nosti esiin joku hoitaja tuossa aiemmin että ei sairaalasta yksinkertaisesti VOI päästää kotiin äitiä jolta ei perushoito onnistu. 

10 vuotta kätilönä toiminut

Miksi ei? Sillä vauvalla on toinenkin huoltaja, jonka perse ja maha on yhtenä kappaleena ja joka on todennäköisesti syönyt ja nukkunut hyvin pari viimeistä päivää.

Mistä me voitaisiin tietää että se toinen huoltajakaan osaa vauvaa hoitaa? Ei voi tehdä oletuksia näkemättä. 

- Se kätilö

No hyppyyttäkää niitä isiä sitten. Ne on terveitä ja ne parveilee siellä osastolla koko päivän.

Niin ainakin itse teenkin. Kannustan myös isää vauvanhoitoon heti alusta lähtien.

Oman lapsen aikaan sairaalassa tarjottiin vastasynnyttäneille mahdollisuus saada fysioterapeutilta ohjausta synnytyksen jälkeiseen kuntoutukseen. Ohjausta tarjottiin eri puolella sairaalaa tiettyyn aikaan. Huonekavereiden kanssa puhuttiin, että sinne pitää mennä. Eipä menty, kun vauvoilla oli nälkä tai oli pyllynpesua eikä vauvoja voinut ottaa sinne mukaan. Kuultiin hoitajilta, että fysioterapeutti oli ollut pahoillaan, kun ketään ei ollut kiinnostanut. Niin, miksihän?

Ei parin päivän lepo synnytyksen jälkeen äitiä pilaa.

Ehkä jopa päinvastoin, auttaa jaksamaan vauvan kanssa kotiutumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

"Olen ollut itse aiheutetun haimatulehduksen takia sairaalassa, olin ihan liikuntakykyinen, vaikka kipeä. Mulle kyllä tuotiin sänkyyn puhtaat pyjamat ja pyyhkeet ja vaihdettiin lakanat.

En voi ymmärtää miksi synnyttäneitä äitejä ei kohdella samalla tavalla! He ovat tehneet raskaan ponnistuksen ja ansaitsevat hoivaa ja lepoa. Ei synnytysosaston pidä olla mikään kasvatuslaitos.

Suomi on epäinhimillinen maa!"

https://www.vauva.fi/keskustelu/3255362/synnytin-heinakuussa-phksssa-vi…

Ei varmaan tarvitse koko ketjua lainata tänne, eiköhän jokainen pysty itsekin käydä lukemassa sen.

Vierailija kirjoitti:

Bisnes mielessäin kirjoitti:

Entä, jos joku tulisi kotiinne hoitamaan sovitut kotityöt (ruuanlaitto, kauppakäynnit, siivous, vauvan vaunuttelukävelyt tai muu vahtiminen, pyykit, lakananvaihto) esim. kuukauden ajan vauvan synnyttyä?

Paljonko maksaisitte tällaisesta palvelusta?

Mä voisin maksaa kympin per päivä. Eli 50 e maanantaista perjantaihin.

Kävisitkö itse töissä tuolla palkalla?

Kyllähän se aika luksukselta kuulostaa, että saisi viikon makoilla sairaalassa ja vauva vietäisiin öiksi pois. En ollut nukkunut kahteen yöhön ennen synnytystä ja kolmantena yönä synnytin. Koska vauva oli alle kolmikiloinen, piti tämän jälkeen laittaa herätyskello soimaan muutaman tunnin välein seuraaviksi öiksi. Oli aika horroria jaksamisen kannalta. Muuten en kokenut omatoimisuutta rankaksi.

Tätä keskustelua on suorastaan huvittavaa lukea. Mammat rääkyy täällä kilpaa kun mikään ei kelpaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ja sitä ennen naiset sai todella levätä sairaalassa. Hehän olivat sairaalassa noin viikon ja vauva tuotiin vain hetkeksi rinnalle. Muuten vain makoilivat sängyssä ja täyspalvelu pelasi. Miksei näin voisi tehdä nytkin, sillä erotuksella, että vauva olisi kuitenkin vieressä lähestulkoon koko ajan?

Tarkoitan ruokapalvelua, kunnolla nukkumista, lakanoiden vaihtoa, avustamista suihkussa jne.

Ei mikään estä perustamasta tälläisiä paikkoja.

Tämähän olisi ihan hyvä bisnesidea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.

Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.

Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.

Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.

Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.

Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.

V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.

Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.

Terveisin, se arvon harjoittelija 

Eli mielestäsi on ihan ok että vauva voi olla putoamisvaarassa. Kiva juttu. Ei ole resursseja. No herranenaika, niitähän tässä huudetaan.

Todella monet äidit lähtevät jopa turhan aikaisin sairaalasta tai haluavat polikliinisen synnytyksen siksi, että sairaassa ei saa mitään apua. Kotona sitä on tarjolla, koska siellä on se isä auttamassa. On pakko lähteä kotiin, että saa levättyä. Se on hyvin ristiriitaista.

Itse olin keväällä Seinäjoen sairaalassa synnyttäneiden puolella. Minulta poistettiin kohtu ja munasarjat avoleikkauksella. Mielessä kävi kauhutarinat kuntouttavasta työotteesta. No joo. Ruoka kuskattiin sänkyyn, vessaan talutettiin katetrin poistamisen jälkeen, lakanat vaihdettiin, suihkuun talutettiin ja vahdittiin etten pyörry. Opiaatteja kannettiin pyytämättäkin eka vuorokausi, sitten muuta särkylääkettä ja nukahtamislääkettä pyydettäessä. Olin menettänyt runsaasti verta.

Minut passattiin makuulle ja voin kuvitella että samalla käytävällä oli joku toinen nainen samassa kunnossa, mutta häntä ei autettu. Erona toki se että toisella meistä oli vauva vieressä ja toisella ipad. Sitä ipadillista toki voi passata ja auttaa, mutta vauvallista, ehei, sen pitää vaan jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vaan, mutta ei kiitos. Veronmaksajana ei teidän makuuttamisenne makaminen innosta. Töihin vaan perhettänne elättämään, ketä sen pitäisi kiinnostaa ellei teitä itseänne?

Muista sitten vanhuksena, kun makaat hoitokodissa hoitajien armoilla, että syötä itse itses ja vaihda itte vaippas. Ketä muuta sen pitäisi kiinnostaa ellei sua itteäs?

Meinaat että makuuttaminen auttaa vanhuksia? Niin kauan kun pystyvät liikkumaan niin liikkeelle vain. Ja kyllä, heilläkin varmasti liikkuminen sattuu ja väsyttää, mutta sängyssä makaaminen ei heitä varsinaisesti paranna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä miten täällä muutama äiti-ihminen kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Se että juuri sinä muistat syöttää vauvaa ja vuorovaikutus on luonnollista, ei tarkota sitä että se olisi kaikilla muilla sitä. Ihan oikean pointin nosti esiin joku hoitaja tuossa aiemmin että ei sairaalasta yksinkertaisesti VOI päästää kotiin äitiä jolta ei perushoito onnistu. 

10 vuotta kätilönä toiminut

Miksi ei? Sillä vauvalla on toinenkin huoltaja, jonka perse ja maha on yhtenä kappaleena ja joka on todennäköisesti syönyt ja nukkunut hyvin pari viimeistä päivää.

😂😂😂😂😂😂

Mammoille on turha tulla kenenkään ammattilaisen tänne latomaan faktoja koska mammat ovat päättäneet että asia on juuri sillä tavalla kun he sen kokevat. Tutkimukset ovat turhia koska kyllä nyt av-mamma itse tietää paremmin kuin tutkijat eikös se näin ole? ;) 

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun suomalaisilla on vara maksaa niin varmasti tulee tarjolle. Suomalaisilla ei vaan koskaan tule olemaan varaa ja niillä joilla on niin kannattaa palkata itse se extra henkilökunta huolehtimaan 24/7. Siinä voi sitä tuntipalkkaa laskeskella.

Miten oli varaa 90-lukuun saakka pitää sairaalassa äitejä 7vrk. Ja tosiaan, näiden juttujen perusteella silloin sai sairalassa viiden tähden palvelut.

Suomen valtio ei anna minkäänlaista kannustinta hankkia lapsia. Sen tiedostan minä, kuten moni muukin ikäiseni nuori nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Alkaa kotisynnytys tyyliin rouva Nordin kuulostaa aika hyvältä kun näitä juttuja lukee. Eniten ärsyttää tuo 'synnytys ei ole sairaus'. No okei, miksi sitten pitää siellä sairaalassa olla? Sehän on sairaille tarkoitettu, jota synnyttäjä ei siis ole.

Mielestäni synnyttänyttä äitiä pitää kunnioittaa ja auttaa kaikin tavoin. Ei mitään ihme petaus- ja ruuanhaku kuntoutuksia, vaan äiti liikkuu voimiensa mukaan, ja keskittyy vauvaan. Ja miksi ne isät pitää yöksi potkia pois osastolta? Heistä olisi hirmuisesti tukea vauvan ekoina päivinä, ja niinhän kotonakin asiat menee, että molemmat vanhemmat hoitaa pienokaista.

Luultavasti Rouva Nordin on melko nopeasti synnytyksen jälkeen noussut hoitamaan velvollisuuksiaan. Hänellä on 2 muutakin lasta ja terve keho. Eikä hän ole laiska.