Lue keskustelun säännöt.
Synnytyssairaaloiden toiminta pitäisi muuttaa täysin - äideille tulisi vaatia mahdollisuus täyteen lepoon
29.08.2018 |
Äideille tulisi tarjota täyden palvelun sairaala synnytyksen jälkeen. Eli heitä hemmoteltaisiin rankan synnytyksen jälkeen tuomalla ruuat huoneeseen, antamalla nukkua silloin kun nukuttaa ja että lakanat vaihdetaan. Äidin ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin lepoon ja imetykseen. Ne, jotka haluaisivat täyden palvelun ja levon, olisivat eri osastolla kuin ne, jotka haluavat tehdä itse kaiken.
Mallia voisi ottaa Kiinasta.
"Miltä kuulostaisi kuukauden mittainen lapsivuodelepo synnytyksen jälkeen? Kiinalaisen tavan mukaan naisen on pidettävä synnytyksen jälkeen po ge lai. Tänä aikana tuore äiti ei saa tehdä kotitöitä eikä muutakaan raskasta.
Suomessa ihannoidaan synnyttäjää, joka pyöräyttää lapsensa mutaisella pellolla kuokka kädessä ja palaa seuraavana päivänä töihin. Tällaista ajattelutapaa pidetään Kiinassa epäterveenä ja jopa äidille vaarallisena.
Kiinalaisen ajattelun mukaan nainen menettää elämänvoimaansa ja vitalisuuttaan synnytyksessä. Näin ollen naisen jin-jang-tasapaino täytyy palauttaa synnytyksen jälkeen tietyin toimenpitein. Perinteisesti äidin elämänvoiman palauttaminen tapahtuu kuukauden kestävän po ge lain avulla.
Paljon lepoa
Käytännössä synnyttänyt nainen ei saa kuukauteen tehdä ruokaa eikä muitakaan kotitöitä. Yleensä naisen oma äiti tai anoppi tulee asumaan tuoreen perheen luokse ja hoitaa kotityöt po ge lain ajan.
Näillä käytännöillä pyritään palauttamaan synnytyksessä menetetty elämänvoima. Tuoreen äidin aika kuluu siis villasukat jalassa sängyssä pötkötellessä.
Kyllä imettämiselle
Po ge lain aikana vauvan hoito on sallittua. Nainen saa imettää vauvaa, joka onkin naisen ainoa velvollisuus ensimmäisen kuukauden aikana. Rentoutuminen ja stressittömyys edesauttavat maidontuotantoa.
Myös po ge lai -ruokavalio on suunniteltu imettämistä silmällä pitäen. Erilaisten yrttien ja kalaliemen ajatellaan parantavan äidin maidontuotantoa.
Ei vieraita!
Äiti ja vauva ovat synnytyksen jälkeen herkkiä ulkopuolisille vaikutuksille kuten infektioille. Siksi äiti ja vauva eivät saa poistua talosta, eivätkä he vastaanota vieraita po ge lain aikana. Ruokahuollosta vastaava synnyttäjän äiti tai anoppi ovat poikkeuksia sääntöön.
Po ge laita viettäneet äidit kertovat tavan vahvistaneen heitä. Monet kiinalaiset naiset sanovat tuntevansa itsensä terveiksi ja voimakkaiksi po ge lain jälkeen.
Jos naiselle on tullut repeämiä synnytyksessä, he kertovat parantuneen haavoista nopeasti po ge lain ansiosta. Vanhemmat kiinalaiset naiset pitävät po ge lain ansiona jopa vanhuuden terveyttä."
Kommentit (349)
241/349
|
29.08.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Älä nyt viitsi. Ei ne vauvat ole kuolleet 80-luvulla nälkään kun äidit ei ole muistaneet syöttää, vaikka äidit on saaneet levätä sairaalassa. Oletko edes koskaan tavannut yhtään vastasyntynyttä? Niillä on yleensä niin kova ääni, että on tosi vaikea unohtaa että sille pitäisi jotain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmalla osalla on siellä kotona mies, jonka isyysloma alkaa siitä vauvan kotiutumisesta. Myös anopit ja äidit tulevat herkästi auttamaan, ja naapurit ja kaverit. Ei tuo oikein käy perusteluksi että siksi pitäisi jotenkin karaista juuri synnyttänyttä selviytymään itse, että kotonakaan ei apua saa. Enemmän sitä kotona saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Psykologina ja psykoterapeuttina muistuttaisin, että levännyt äiti jaksaa suhtautua lapseen myönteisemmin ja alkaa rakentamaan tuota varhaista vuorovaikutusta. Umpiväsynyt, kivulias äiti voi aivan hyvin menettää hermonsa tai alkaa kokea äitiyden ylivoimaisena ja masentua. Hyvinvoiva äiti on paras tae hyvinvoivalle vauvalle.
"Psykologina" ja "psykoterapeuttina" sinun luulisi tietävän kuinka tärkeää nimenomaan ne ensimmäiset päivät ovat vauvan ja äidin vuorovaikutukselle. Silloin äidin on vain laitettava vauvan tarpeet omiensa edelle, sillä sitä se äitiys on. -Toinen psykologi
Ja tämänpä vuoksi hän tarvitsee erityistä tukea ja huolenpitoa käytännön asioissa. Mikä tässä on vaikeaa? T. Se "ensimmäinen" psykologi
Jatkanpa vielä, koska tämä on keskeistä työssäni nuorten äitien ja heidän vauvojensa kanssa. Jotta äiti voi antaa hoivaa ja asettua vauvan kanssa vuorovaikutukseen, hän tarvitsee riittävän turvallisuudentunteen sekä kokemuksen omasta arvosta ja hoivatuksi tulemisesta. Yksinäinen, väsynyt, pelokas ja kivulias äiti ei kerta kaikkiaan pysty optimaalisesti tähän. Ihan normaali, ystävällinen puhe, levon mahdollistaminen, hyvä kivun hoito ja rauhoittava suhtautuminen riittää. Se ei maksa mitään mutta aivan varmasti auttaa varhaisen vuorovaikutussuhteen muodostumisessa. Peace out, "the therapist"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Älä nyt viitsi. Ei ne vauvat ole kuolleet 80-luvulla nälkään kun äidit ei ole muistaneet syöttää, vaikka äidit on saaneet levätä sairaalassa. Oletko edes koskaan tavannut yhtään vastasyntynyttä? Niillä on yleensä niin kova ääni, että on tosi vaikea unohtaa että sille pitäisi jotain tehdä.
Juurihan minä kirjoitin, että ei todellakaan ollut kaikille äideille itsestäänselvyys syötellä vauvaa. Monia piti muistuttaa jopa vaipanvaihdosta. Veikkaan, että olen työelämässä tavannut aika paljon enemmän vastasyntyneitä ja vastasynnyttäneitä kuin sinä, joten tiedän kyllä nyt mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Psykologina ja psykoterapeuttina muistuttaisin, että levännyt äiti jaksaa suhtautua lapseen myönteisemmin ja alkaa rakentamaan tuota varhaista vuorovaikutusta. Umpiväsynyt, kivulias äiti voi aivan hyvin menettää hermonsa tai alkaa kokea äitiyden ylivoimaisena ja masentua. Hyvinvoiva äiti on paras tae hyvinvoivalle vauvalle.
"Psykologina" ja "psykoterapeuttina" sinun luulisi tietävän kuinka tärkeää nimenomaan ne ensimmäiset päivät ovat vauvan ja äidin vuorovaikutukselle. Silloin äidin on vain laitettava vauvan tarpeet omiensa edelle, sillä sitä se äitiys on. -Toinen psykologi
Tuskin vauva kauheasti kärsii, jos vauvan voi viedä hoitajille suihkun ajaksi. Ei ole kovin kiva sairaalassa vääntäytyä osaston toiseen päähän suihkuun, pestä itsensä pikapikaa ja käytävälle päästessä kuulla, kuinka jossain vauva huutaa hengenhädässä. Ja oma vauvahan se oli hädissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Kun ihannoidaan sitä entistä aikaa, kun äidit vain makasi sängyssä ja hoitajat hoisi vauvat vauvalassa, olen sen aikaisilta äideltä kuullut kritiikkiäkin tästä. Kun vauvaa sai nähdä vain 4 tunnin välein. Lisäksi maidon tulo hidastui, kun vauva tuotiin syömään harvoin. Annettiin lisämaitoa vauvalassa, vaikka ne ensitipat olisi olleet tärkeitä. Lisäksi äidit makasi siellä sairaalassa monta päivää, kun vauvat hoidettiin vauvalassa ja äitiä alettiin opettamaan vauvan hoitoon vasta kolmanena tai neljäntenä päivänä.
Kaikki sen aikaiset synnyttäneet eivät ole tähänkään olleet tyytyväisiä, vaan ovat sanoneet, että kuinka ihanaa on nykyään, että vauvan saa heti viereen ja sairaalassa tarvitsee olla vain pari päivää.
Koskaan kaikki eivät ole tyytyväisiä
Niin suomalaista vetää toiseen ääripäähän, eikä huomata että siinä puolivälissä olisi se kohta missä terveellä järjellä ajateltuna voisi suurin osa hyvin.
Huomaa kyllä miten täällä muutama äiti-ihminen kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Se että juuri sinä muistat syöttää vauvaa ja vuorovaikutus on luonnollista, ei tarkota sitä että se olisi kaikilla muilla sitä. Ihan oikean pointin nosti esiin joku hoitaja tuossa aiemmin että ei sairaalasta yksinkertaisesti VOI päästää kotiin äitiä jolta ei perushoito onnistu.
10 vuotta kätilönä toiminut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Älä nyt viitsi. Ei ne vauvat ole kuolleet 80-luvulla nälkään kun äidit ei ole muistaneet syöttää, vaikka äidit on saaneet levätä sairaalassa. Oletko edes koskaan tavannut yhtään vastasyntynyttä? Niillä on yleensä niin kova ääni, että on tosi vaikea unohtaa että sille pitäisi jotain tehdä.
Juurihan minä kirjoitin, että ei todellakaan ollut kaikille äideille itsestäänselvyys syötellä vauvaa. Monia piti muistuttaa jopa vaipanvaihdosta. Veikkaan, että olen työelämässä tavannut aika paljon enemmän vastasyntyneitä ja vastasynnyttäneitä kuin sinä, joten tiedän kyllä nyt mistä puhun.
No oletko kysynyt onko ne äidit siinä kunnossa että voivat itse tuon tehdä? Minä en esimerkiksi pystynyt nostamaan vauvaa synnytyksen jälkeen, joten vaipan vaihto ei oikein onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Psykologina ja psykoterapeuttina muistuttaisin, että levännyt äiti jaksaa suhtautua lapseen myönteisemmin ja alkaa rakentamaan tuota varhaista vuorovaikutusta. Umpiväsynyt, kivulias äiti voi aivan hyvin menettää hermonsa tai alkaa kokea äitiyden ylivoimaisena ja masentua. Hyvinvoiva äiti on paras tae hyvinvoivalle vauvalle.
"Psykologina" ja "psykoterapeuttina" sinun luulisi tietävän kuinka tärkeää nimenomaan ne ensimmäiset päivät ovat vauvan ja äidin vuorovaikutukselle. Silloin äidin on vain laitettava vauvan tarpeet omiensa edelle, sillä sitä se äitiys on. -Toinen psykologi
Ja tämänpä vuoksi hän tarvitsee erityistä tukea ja huolenpitoa käytännön asioissa. Mikä tässä on vaikeaa? T. Se "ensimmäinen" psykologi
Mitä tarkotiat käytännön asioilla? Että äiti nukkuu 3 päivää ja hoitaja muodostaa lapseen ensimmäisen vuorovaikutuskontaktin?
No esimerkiksi sitä, että äiti välillä nukkuu sen 4-6 tuntia jotta jaksaa olla taas kontaktissa. Melko mustavalkoista ajattelua sinulla. Koska olet kuullut äidistä, joka nukkuu kolme päivää? Jos tähän on tarve niin lääketieteellinenkin syy löytynee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Miten nämä asiat mielestäsi sopivat samaan ajatukseen, toisaalta ei anneta vauvalle ravintoa ollenkaan päiväkausiin jos sitä ei juuri sen oman äidin rinnoista satu tulemaan, ja toisaalta halutaan muka varmistua että äiti muistaa syöttää lapsen monta kertaa päivässä? Miten äiti tuollaista säännöllistä ruokkimista voisi sairaalassa oppia edes teoriassa kun hoitajakunnan asenne on ettei lapsi kuole nälkään vaikka ei saisi ruokaa pahimmassa tapauksessa ollenkaan koko sairaalassaoloaikana? Lapsia pitää monien kirjoitusten perusteella ruokkia jopa salaa pullomaidolla ja väkisin rukoilla omalle lapselleen ravintoa. Eihän tällaista voi Suomessa olla, vuonna 2018! Sata vuotta sitten vankileireillä on viimeksi tullut tässä maassa vastaavaa kaltoinkohtelua ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä maksat joku 40 euroa yöltä ja emännät on vaatimassa täyspalvelua. Yhteiskunnalle tulee eukkojen hoito maksamaan, veikkaisin, 500 E yö. Plus synnytys + mahd. Leikkaukset ymymym. Ja vaatimalla vaaditaan kun ” minä maksan teidän palkan”.
Myös te saatte jo aika paljon kun pääsette turvalliseen paikkaan synnyttämään, lastasi seurataan parhaimpien mahdollisten ammattilaisten turvin.
Kukaan ei arvostele leikkauspotilaita, kun he tarvitsevat apua leikkauksen jälkeen. Kummallista kyllä, synnytys onkin jotain ihan muuta vaikka monelta naiselta alapää leikataan tai se repeää niin, että tikkejä tarvitaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä miten täällä muutama äiti-ihminen kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Se että juuri sinä muistat syöttää vauvaa ja vuorovaikutus on luonnollista, ei tarkota sitä että se olisi kaikilla muilla sitä. Ihan oikean pointin nosti esiin joku hoitaja tuossa aiemmin että ei sairaalasta yksinkertaisesti VOI päästää kotiin äitiä jolta ei perushoito onnistu.
10 vuotta kätilönä toiminut
Miksi ei? Sillä vauvalla on toinenkin huoltaja, jonka perse ja maha on yhtenä kappaleena ja joka on todennäköisesti syönyt ja nukkunut hyvin pari viimeistä päivää.
Siinä vaiheessa kun suomalaisilla on vara maksaa niin varmasti tulee tarjolle. Suomalaisilla ei vaan koskaan tule olemaan varaa ja niillä joilla on niin kannattaa palkata itse se extra henkilökunta huolehtimaan 24/7. Siinä voi sitä tuntipalkkaa laskeskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä miten täällä muutama äiti-ihminen kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Se että juuri sinä muistat syöttää vauvaa ja vuorovaikutus on luonnollista, ei tarkota sitä että se olisi kaikilla muilla sitä. Ihan oikean pointin nosti esiin joku hoitaja tuossa aiemmin että ei sairaalasta yksinkertaisesti VOI päästää kotiin äitiä jolta ei perushoito onnistu.
10 vuotta kätilönä toiminut
Miksi ei? Sillä vauvalla on toinenkin huoltaja, jonka perse ja maha on yhtenä kappaleena ja joka on todennäköisesti syönyt ja nukkunut hyvin pari viimeistä päivää.
Mistä me voitaisiin tietää että se toinen huoltajakaan osaa vauvaa hoitaa? Ei voi tehdä oletuksia näkemättä.
- Se kätilö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Älä nyt viitsi. Ei ne vauvat ole kuolleet 80-luvulla nälkään kun äidit ei ole muistaneet syöttää, vaikka äidit on saaneet levätä sairaalassa. Oletko edes koskaan tavannut yhtään vastasyntynyttä? Niillä on yleensä niin kova ääni, että on tosi vaikea unohtaa että sille pitäisi jotain tehdä.
Juurihan minä kirjoitin, että ei todellakaan ollut kaikille äideille itsestäänselvyys syötellä vauvaa. Monia piti muistuttaa jopa vaipanvaihdosta. Veikkaan, että olen työelämässä tavannut aika paljon enemmän vastasyntyneitä ja vastasynnyttäneitä kuin sinä, joten tiedän kyllä nyt mistä puhun.
No oletko kysynyt onko ne äidit siinä kunnossa että voivat itse tuon tehdä? Minä en esimerkiksi pystynyt nostamaan vauvaa synnytyksen jälkeen, joten vaipan vaihto ei oikein onnistunut.
Totta kai olen. Sinun on ilmeisesti vaikea ymmärtää se fakta, että moni ensisynnyttäjä ei vain hoksaa meille monille muille itsestäänselviä asioita kuten vaipanvaihtoa ja syöttämistä säännöllisesti. Nyt tiedät tämänkin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä miten täällä muutama äiti-ihminen kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Se että juuri sinä muistat syöttää vauvaa ja vuorovaikutus on luonnollista, ei tarkota sitä että se olisi kaikilla muilla sitä. Ihan oikean pointin nosti esiin joku hoitaja tuossa aiemmin että ei sairaalasta yksinkertaisesti VOI päästää kotiin äitiä jolta ei perushoito onnistu.
10 vuotta kätilönä toiminut
Miksi ei? Sillä vauvalla on toinenkin huoltaja, jonka perse ja maha on yhtenä kappaleena ja joka on todennäköisesti syönyt ja nukkunut hyvin pari viimeistä päivää.
Mistä me voitaisiin tietää että se toinen huoltajakaan osaa vauvaa hoitaa? Ei voi tehdä oletuksia näkemättä.
- Se kätilö
No hyppyyttäkää niitä isiä sitten. Ne on terveitä ja ne parveilee siellä osastolla koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksi niitä lapsia pitää hankkia jos ei pysty niitä hoitamaan. Onko syynä liian huono kunto, ylipaino, laiskuus, liian korkea synnytysikä vai mikä kun nykyajan naisista ei ole mihinkään, Jos haluaa kiinalaista hoitokulttuuria niin kannattaisiko mennä sinne synnyttämään eikä tuputtaa asioita täällä.
Jätä ainakin tuo "nykyajan" naisia pois... sillä selvästikään sinulla ei ole riittävää tietoa, vaikka kärkkäästi arvostelet
Vielä 80-luvun lopuun saakka äidit oli sairaalassa 7vrk synnytyksestä ja hoitajat hoitivat vauvat vauvallassa ja kärräsivät vauvat syömään äidin luo. Lakanat ja muut siivousjutut teki hoitajat. Kahvit ja ruuat kannettiin äidille vuoteen eteen. Eikä tullut kuuloonkaan, että äiti olisi yksin lähtenyt vessaan tai suihkuun, ilman hoitajaa ensimmäisinä vuorokausina synnytyksestä.
Muutenkin korostettiin äidin levon ja unen merkitystä, jotta äiti jaksaisi viikon sairaala jakson jälkeen hoitaa vauvaa kotona.
Ja kun äiti pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin, kätilö tai sh kävi kotona 2-3 kertaa opastamassa vauvan hoidossa.
Tarvittaessa vielä kaupungit tarjosi kodinhoitajaa, jos oli muita lapsia tai oli muuta avun tarvetta.
Mikä tekee tämän päivän äideistä niin erityisiä, ettei lapsen synnyttäminen heidän vointiaan tai toimintakykyä alenna, vaan he ovat heti täydessä iskussa ja voimat riittäisi vaikka maratoniin.
Ja miten tämä lisää äitien ja vauvan hyvinvointia?
Kuulostaa ihanalta, suorastaan täydelliseltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reilun kuukauden harjoittelussa synnyttäneisen vuodeosastolla yliopistosairaalassa ja nähnyt jos jonkinmoista äitiä. Raskaushormonit voi saada sellaisen tunteen, että hoitaja ei välitä ja kaiken joutuu tekemään yksin. Totuus kuitenkin on se, että hoitajien on varmistuttava siitä, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona ennen kuin lääkäri voi tehdä kotiuttamisluvan. Jos sairaanhoitaja tai kätilö hoitaa vauvaa 24/7 koko osastolla olo ajan niin miten siinä voitaisiin varmistua, että äitillä on homma hanskassa? Ei mitenkään. Se on se syy, miksi äiti kannustetaan omatoimisuuteen heti synnytyksen jälkeen.
Halutaan nähdä, että äiti muistaa herätellä vauvaa syömään (tämäkään ei kaikille ollut nimittäin niin itsestäänselvää), osaa vaihtaa vaipan, pestä vauvan, puhdistaa navan oikeaoppisesti, tietää mitä vierihoito tarkoittaa, osaa imettää tai antaa pullosta maitoa. Lisäksi halutaan nähdä että äidin ja vauvan vuorovaikutus on normaalia.
Jos äiti vaan heittäisi vauvan synnytyksen jälkeen hoitajien vastuulle niin miten ajattelit, että äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus lähtee käyntiin? Tässä on niin monta asiaa mitä monikaan ap:n kanssa samaa mieltä oleva ei hoksaa ottaa huomioon.
Harjoittelussa minäkin olisin halunnut hoitaa vauvoja enemmän, mutta jälkikäteen ymmärsin miksi on siirrytty nyt tämänlaiseen menettelymalliin.
Varmasti näin. Mutta kuinka arvon harjoittelija varmistaa turvallisuuden sellaiselle vauvalle, jonka äiti on menettänyt paljon verta, on ehkä kuumeessa ja pyörtyilee? Et tasan mitenkään. Mistä tiedät, ettei se äiti pökerry vauva sylissään? Et mistään. Näin mummoihmisenä en usko, että vastasyntyneelle tekee kovinkaan hyvää pudota lattialle. Tai no mistäpä minä teidän, olen vain insinööri, en hoitajaharjoittelija.
Turha väittää, että huonokuntoisia äitejä valvotaan ja autetaan. Ei pidä paikkaansa. Heihin kohdistetaan ihan tasan samaa kuntouttavaa työotetta, eli jätetään heitteille. Jonkun vauvan pitää varmaan kuolla pudotessaan, ennen kuin järki voittaa.
V*tuttaa vahvasti tytärten, miniöiden ja lastenlasten puolesta.
Sinun logiikallasi jokaisen äidin vieressä pitäisi 24/7 olla hoitaja, sillä ainahan on riski pyörtymiseen. Arvaa mitä? Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta siihen ei todellakaan ole resursseja. Heitteille jättämisestä ei todellakaan ole kyse, vaan tasan tarkkaan tuosta mistä juuri äsken kirjoitin. On paljon äitejä, jotka eivät ole edes koskaan pitäneet vauvaa edes sylissä ennen kuin itse synnyttävät. Totta kai meidän on varmistettava, että äiti pärjää lapsen kanssa kotona. Se vasta heitteille jättöä olisi, jos hoitajat hoitaisivat vauvoja koko sairaalassa oloajan ja sen jälkeen antaisivat kotiin sellaiselle äidille, joka esimerkiksi ei muista syöttää vauvaa kuin pari kertaa päivässä. Sairaalassa on hyvää aikaa harjoitella vauvan perushoitoa. Ei sitä kotonakaan kukaan muu äidin puolesta tee. Kannustamalla äitiä omatoimisuuteen, pystymme paremmin takaamaan lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin siellä kotona, kun näemme, että äiti pärjää vauvan kanssa.
Terveisin, se arvon harjoittelija
Älä nyt viitsi. Ei ne vauvat ole kuolleet 80-luvulla nälkään kun äidit ei ole muistaneet syöttää, vaikka äidit on saaneet levätä sairaalassa. Oletko edes koskaan tavannut yhtään vastasyntynyttä? Niillä on yleensä niin kova ääni, että on tosi vaikea unohtaa että sille pitäisi jotain tehdä.
Juurihan minä kirjoitin, että ei todellakaan ollut kaikille äideille itsestäänselvyys syötellä vauvaa. Monia piti muistuttaa jopa vaipanvaihdosta. Veikkaan, että olen työelämässä tavannut aika paljon enemmän vastasyntyneitä ja vastasynnyttäneitä kuin sinä, joten tiedän kyllä nyt mistä puhun.
No oletko kysynyt onko ne äidit siinä kunnossa että voivat itse tuon tehdä? Minä en esimerkiksi pystynyt nostamaan vauvaa synnytyksen jälkeen, joten vaipan vaihto ei oikein onnistunut.
Totta kai olen. Sinun on ilmeisesti vaikea ymmärtää se fakta, että moni ensisynnyttäjä ei vain hoksaa meille monille muille itsestäänselviä asioita kuten vaipanvaihtoa ja syöttämistä säännöllisesti. Nyt tiedät tämänkin. :)
Mikähän niitä vaivaa? Olisikohan ne sitten kuuroja. Luulisi että sen huomaa jostain.
Alkaa kotisynnytys tyyliin rouva Nordin kuulostaa aika hyvältä kun näitä juttuja lukee. Eniten ärsyttää tuo 'synnytys ei ole sairaus'. No okei, miksi sitten pitää siellä sairaalassa olla? Sehän on sairaille tarkoitettu, jota synnyttäjä ei siis ole.
Mielestäni synnyttänyttä äitiä pitää kunnioittaa ja auttaa kaikin tavoin. Ei mitään ihme petaus- ja ruuanhaku kuntoutuksia, vaan äiti liikkuu voimiensa mukaan, ja keskittyy vauvaan. Ja miksi ne isät pitää yöksi potkia pois osastolta? Heistä olisi hirmuisesti tukea vauvan ekoina päivinä, ja niinhän kotonakin asiat menee, että molemmat vanhemmat hoitaa pienokaista.