Lue keskustelun säännöt.
ero 15 v jälkeen. Syy: mies tyytyi ja se sitten myös näkyi suhteessa
29.08.2018 |
En suosittele kenellekään. Tuloksena on itsetunto-ongelmia naiselle, joka ei koskaan saa kokea, että mies olisi oikeasti hänestä kiinnostunut ja välttävä suhde miehelle, joka hommaan lähti.
Kumpikaan osapuoli ei ole luonnehäiriöinen, ruma tai lihava, mikä lienee av:n tuntien oletus.
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.
Ei tyydy, luuserit tyytyvät.
Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.
Jos ei saa supermallia, joutuu tyytymään? Tämä selittää sen, että palstamiehet kuvittelevat aikuisten naisten haaveilevan miljonäärihughgranteista. Teidän oma kehityksenne on jäänyt kesken, olette esiteinin/teinin asteella. Minäkin haaveilin 13-vuotiaana rokkareista, sen jälkeen aloin aikuistua.
Aikuistuitkohan sittenkään. Täällähän keskustellaan siitä, kun parisuhde vuosien mittaan tuntuu joltain muulta, kuin mitä alunperin oli ajatellut. Malleista ja rokkareista en tiedä, en edes teinipoikana miettinyt mitään mallinaista itselleni.
Aah, nyt täytyy vähän korjata. Olihan mulla kauan sitten pientä sutinaa yhden mallin kanssa, mutta hän lähti sitten ulkomaille töihin. Joten kyllä kai minäkin olen jonkun aikaa haaveillut mallista. Hän oli myös yksi niistä fiksuimmista naisista, joita olen tavannut. Mutta en minä nyt häntä ykkösvaihtoehtona kai pidä, kun olin jo unohtanut hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.
Se että ei saa ykkösihastustaan ei tarkoita, että tyytyy. Kakkos- ja kolmosihastukset on ihania hekin <3 Se on tyytymistä, jos menee naimiisiin, vaikka ei ole ihastunut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet tyytyvät. Hyvännäköisiä naisia riittää vain hyvin rajatulle joukolle.
Ai tässä puhuttiinkin ulkonäöstä :O? Minä kun luulin, että merkittävämpiä asioita suhteessa on samanlaiset arvot, tulevaisuudennäkymät, samansuuntaiset unelmat, ja sitten esimerkiksi sellainen asia kuin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.
Se että ei saa ykkösihastustaan ei tarkoita, että tyytyy. Kakkos- ja kolmosihastukset on ihania hekin <3 Se on tyytymistä, jos menee naimiisiin, vaikka ei ole ihastunut ollenkaan.
Minä en ymmärrä tuota ykkös-, kakkos- ja kolmosihastusta. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulla olisi ollut rivi miehiä, joista sitten lähden valitsemaan, että "tuo on ykkösihastukseni, sen haluan". Ja sitten se ykkönen olisikin halunnut jonkun muun ja olisin joutunut tyytymään kakkoseen. Parisuhteeni ovat alkaneet siitä, että olen tavannut ihmisen, joka on herättänyt kiinnostukseni. Hän on ollut "ykkönen", se joka on saanut perhoset vatsaan ja jonka tekstarit ovat tuoneet hymyn huulille jne. Joskus ihastuminen on loppunut lyhyeen, kun on osoittautunut, että emme sovikaan yhteen, mutta ilman tuota ihastumisvaihetta en näkisi mitään syytä alkaa edes tapailla. Ei siinä mieti hughgranteja, kun joku mies vie "jalat alta".
Se myyttinen ykkösvaihtoehto. Niin monesti luullut, mutta toisin on näytetty. Onko heitä enää olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.
Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.
Ihme vässyköitä ovat miehet, en voi ymmärtää.
Muistathan käydä haukkumassa vässyköiksi kaikki naiset, jotka av:lla valittavat, ettei oma suhde ole täydellinen. Ei taitaisi päivässä aika muuhun riittääkään.
Juuri niin. Se, että on siellä suhteessa voidaan myös ajatella olevan sitä vastuunkantoa niistä ratkaisuista, joita nuorempana teki. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että jos tuntuu pahalta, niin pitää sitten heittää koko parisuhde ja erityisesti lasten elämä romukoppaan. Aika huvittavaa, kun usein miehiltä toivotaan sitä vastuunkantoa. Eipä sekään nähtävästi ole oikein.
Minusta ero pikkulapsivaiheessa olisi pienempi paha kuin 15-vuotta myöhemmin sillä tiedolla, että toinen on kaikki vuodet vain sinnitellyt. Siinä olisi mennyt liian monta vuotta elämästä hukkaan.
Toisaalla ylimpänä ketjussa vässykäksi haukutun miehen kohdalla taisi olla mukana myös väkivaltaa. Silloin ehkä halu jäädä suojelemaan lapsia on suuri. Ja jos väkivaltaa on, mieskin voi hakeutua vaikka turvakotiin...kun väkivalta ei jää piiloon, mahdollisuus päästä lähivanhemmaksi on myös parempi.
Näin on. Pitäisi vaan kerätä rohkeutta. T: Se mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.
Olisi vissiin pitänyt jo kauan sitten. En tajua näitä vässykkämiehiä, ei ole haluttu naista, lapsia tai taloa, mutta mennään kuin pässi narussa.
Etkö siis tajua, että koulukiusaaminen vaurioittaa usein rajusti ihmisen sisintä, vammauttaa monilta osin? Huh, oletpa empatiakyvytön :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.
Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.
Nuorista en tiedä, itselle täysin hyödytön sovellus.
Tinder nyt taitaa olla se nuorempien juttu. Valitettavasti. Niin paljon kun olen kuullut vanhemmilta naisilta, että se yksi kunnollinen mies riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.
Se että ei saa ykkösihastustaan ei tarkoita, että tyytyy. Kakkos- ja kolmosihastukset on ihania hekin <3 Se on tyytymistä, jos menee naimiisiin, vaikka ei ole ihastunut ollenkaan.
Minä en ymmärrä tuota ykkös-, kakkos- ja kolmosihastusta. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulla olisi ollut rivi miehiä, joista sitten lähden valitsemaan, että "tuo on ykkösihastukseni, sen haluan". Ja sitten se ykkönen olisikin halunnut jonkun muun ja olisin joutunut tyytymään kakkoseen. Parisuhteeni ovat alkaneet siitä, että olen tavannut ihmisen, joka on herättänyt kiinnostukseni. Hän on ollut "ykkönen", se joka on saanut perhoset vatsaan ja jonka tekstarit ovat tuoneet hymyn huulille jne. Joskus ihastuminen on loppunut lyhyeen, kun on osoittautunut, että emme sovikaan yhteen, mutta ilman tuota ihastumisvaihetta en näkisi mitään syytä alkaa edes tapailla. Ei siinä mieti hughgranteja, kun joku mies vie "jalat alta".
Minulla oli rivi, neljä tyyppiä oli samaan aikaan kiinnostunut minusta samaan aikaan, ja minäkin mietin useampaa samaan aikaan :) Tätä et ehkä tule ikinä ymmärtämään, mutta kerron lyhyesti, miten se aika usein meillä uskovaisilla menee. Koita lukea avoimin mielin, vaikket ymmärtäisikään.
Me ajatellaan, että avioliitto on hyvä asia, ja se on se mihin tähdätään, avoliitto ei ole vaihtoehto. Kun ollaan tietyssä iässä (n. 20-25), se on hyvin aktiivistä kumppaninetsintäaikaa. Olin opiskelijaporukassa, jossa oli n. 100 tuonikäistä nuorta aikuista, lähes puolet miehiä. Se vakava (ja hauska myös:) etsintä ja haku päällä oli käsinkosketeltavaa, kun jengi koitti löytää itselleen sopivinta.
Koska meillä oli suht sama ajatus- ja arvomaailma ja elämänkatsomus aika sama kaikilla, se jo helpotti paljon. Tärkeää oli sen lisäksi, että mahdollinen kumppani oli tietenkin ihastuttava, mutta myös järjellä mietittiin: sovittaisko me luonteidemme puolesta. Se oli niin konkreettista, että juttelimme ihan ääneenkin muutaman miespuolisen kaverini kanssa, että olisko meistä pariksi, no ehkei ole, tuumattiin molemmat, jatketaan kavereina, ja niin on jatkettukin.
Miten sitten päädyin juuri omaan mieheeni ja hän minuun? Pitkä tarina, mutta vietimme aikaa yhdessä (oli pienempi jengi tuon ison porukan sisällä) aika paljon ja siinä se sitten kolahti. Usko tai älä, yksi noista eniten minuun ihastuneista tuli oikein kädestä pitäen onnittelemaan miestäni, kun ekan kerran näki että menimme käsi kädessä ehtoolliselle :) Näin rehdisti se parhaimmillaan toimii uskovaisilla. Alle vuoden sisällä oltiin naimisissa, nyt oltu vuosikymmeniä. Ja häitä oli ihan hirveästi noina vuosina, parhaina viikonloppuina oli kolmet, ihan työstä kävi kiertäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ykkösvaihtoehtohan" tarkoittaa oikeasti sitä yksilöä, johon on rakastunut ja jota ei vaihtaisi keneenkään toiseen (eikä kulttuurissa vallitsevat ulkonäköihanteet yms. täyttävää yksilöä). Tästähän aloittajakin puhui. Jokainen joka on joskus ollut rakastunut, tietää tämän ilmiön. Joskus myöhemmin, jos suhteesta ei tullutkaan mitään ja rakkaus hälveni, saattaa itsekin miettiä "miten ihmeessä saatoin olla rakastunut tuohon ihmiseen?" Rakastumisessa on mystinen elementti.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.
Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.
Ihme vässyköitä ovat miehet, en voi ymmärtää.
Muistathan käydä haukkumassa vässyköiksi kaikki naiset, jotka av:lla valittavat, ettei oma suhde ole täydellinen. Ei taitaisi päivässä aika muuhun riittääkään.
Juuri niin. Se, että on siellä suhteessa voidaan myös ajatella olevan sitä vastuunkantoa niistä ratkaisuista, joita nuorempana teki. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että jos tuntuu pahalta, niin pitää sitten heittää koko parisuhde ja erityisesti lasten elämä romukoppaan. Aika huvittavaa, kun usein miehiltä toivotaan sitä vastuunkantoa. Eipä sekään nähtävästi ole oikein.
Minusta ero pikkulapsivaiheessa olisi pienempi paha kuin 15-vuotta myöhemmin sillä tiedolla, että toinen on kaikki vuodet vain sinnitellyt. Siinä olisi mennyt liian monta vuotta elämästä hukkaan.
Toisaalla ylimpänä ketjussa vässykäksi haukutun miehen kohdalla taisi olla mukana myös väkivaltaa. Silloin ehkä halu jäädä suojelemaan lapsia on suuri. Ja jos väkivaltaa on, mieskin voi hakeutua vaikka turvakotiin...kun väkivalta ei jää piiloon, mahdollisuus päästä lähivanhemmaksi on myös parempi.
Näin on. Pitäisi vaan kerätä rohkeutta. T: Se mies.
Ammattiapukin voi auttaa rohkeuden keräämisessä. Kannattaa googlata Miessakit...heillä on mm. ryhmiä väkivaltaa kokeneille miehelle. Ja työntekijät ovat miehiä itse. Osaavat auttaa näissä tilanteissa ja myös siinä jos huolena on lähivanhemmuuden meno väkivaltaiselle äidille erotilanteessa...tietävät miten systeemit toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en ymmärrä. Mikä on ykkös/kakkos/kolmos... vaihtoehto ?? Eikö suhde käydä yksi kerrallaan läpi ? Ei minulla ainakaan ole ikinä ollut tilannetta että miettisin useamman kuin yhden ihmisen kohdalta sitä olenko suhteessa vai en ? Käsitän asian niin että jos ihminen ihastuu/rakastuu niin silloin kyseessä on AINA ainutlaatuinen ihminen kumppanina. Näin ollen en myöskään ymmärrä tuota tyytymistä ollenkaan. Siis jos kyseessä ei ole muita ongelmia, esim alkoholismia, mielenterveysongelmia jne. Näissä tilanteissa voi tulla kysymykseen tyytyminen - noiden ongelmien osalta siis.
On kyllä tosi surullista, että ainakin tämän palstan miehet on sitä mieltä, että eivät ikinä voisi oikeasti rakastua naiseen, joka ei ole heti ensisilmäyksellä huippuhyvännäköinen. Heille tuntuu olevan täysin tuntematon ajatus, että toiseen voisi rakastua tämän luonteen perusteella ja sitten ulkonäkökin alkaa miellyttää silmää. Ilmeisesti on niin, että jos nainen ei ole Hollywood-kaunottaren näköinen, kyse on tyytymisestä, ihan sama miten täydellisesti henkisesti synkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.
Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.
Nuorista en tiedä, itselle täysin hyödytön sovellus.
Tinder nyt taitaa olla se nuorempien juttu. Valitettavasti. Niin paljon kun olen kuullut vanhemmilta naisilta, että se yksi kunnollinen mies riittäisi.
Taitaa olla satuolento sellainen kunnollinen mitä haetaan.
09u8 kirjoitti:
Nyt en ymmärrä. Mikä on ykkös/kakkos/kolmos... vaihtoehto ?? Eikö suhde käydä yksi kerrallaan läpi ? Ei minulla ainakaan ole ikinä ollut tilannetta että miettisin useamman kuin yhden ihmisen kohdalta sitä olenko suhteessa vai en ? Käsitän asian niin että jos ihminen ihastuu/rakastuu niin silloin kyseessä on AINA ainutlaatuinen ihminen kumppanina. Näin ollen en myöskään ymmärrä tuota tyytymistä ollenkaan. Siis jos kyseessä ei ole muita ongelmia, esim alkoholismia, mielenterveysongelmia jne. Näissä tilanteissa voi tulla kysymykseen tyytyminen - noiden ongelmien osalta siis.
Tämä oli varmaan noita naisten juttuja, kun suosituimpien naisten ympärillä kuhisi niitä kaikenlaisia prinssejä. Nykyään tuntuu olevan myös nuorten miestenkin juttu. Mutta olen samaa mieltä kanssasi; jokainen suhde käydään läpi yksi kerrallaan, kaikki ne lyhyemmätkin suhteet. Valitettavasti on sitten vielä niitä ihmisiä, jotka pitävät jonkinlaisia varasuhteita. Nuorilla tuntuu olevan tämä nykyään aika tavallista.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tosi surullista, että ainakin tämän palstan miehet on sitä mieltä, että eivät ikinä voisi oikeasti rakastua naiseen, joka ei ole heti ensisilmäyksellä huippuhyvännäköinen. Heille tuntuu olevan täysin tuntematon ajatus, että toiseen voisi rakastua tämän luonteen perusteella ja sitten ulkonäkökin alkaa miellyttää silmää. Ilmeisesti on niin, että jos nainen ei ole Hollywood-kaunottaren näköinen, kyse on tyytymisestä, ihan sama miten täydellisesti henkisesti synkkaa.
Ja koska heidän oma ajattelunsa on jäänyt esiteinin asteelle, heidän on mahdotonta ymmärtää, että me naiset emme etsi laatikkoleukoja. Mutta en pysty tuntemaan myötätuntoa, sen verran väsynyt olen heidän katkeruuteensa, vihaansa ja trollaukseensa. Ihan itse luomassaan vankilassa elävät, ammattiapu voisi auttaa sieltä pois pääsemisessä.
Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.
Meinasin jo peukuttaa ylöspäin, mutta sitten luin toiseksi viimeisen lauseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.
Se että ei saa ykkösihastustaan ei tarkoita, että tyytyy. Kakkos- ja kolmosihastukset on ihania hekin <3 Se on tyytymistä, jos menee naimiisiin, vaikka ei ole ihastunut ollenkaan.
Minä en ymmärrä tuota ykkös-, kakkos- ja kolmosihastusta. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minulla olisi ollut rivi miehiä, joista sitten lähden valitsemaan, että "tuo on ykkösihastukseni, sen haluan". Ja sitten se ykkönen olisikin halunnut jonkun muun ja olisin joutunut tyytymään kakkoseen. Parisuhteeni ovat alkaneet siitä, että olen tavannut ihmisen, joka on herättänyt kiinnostukseni. Hän on ollut "ykkönen", se joka on saanut perhoset vatsaan ja jonka tekstarit ovat tuoneet hymyn huulille jne. Joskus ihastuminen on loppunut lyhyeen, kun on osoittautunut, että emme sovikaan yhteen, mutta ilman tuota ihastumisvaihetta en näkisi mitään syytä alkaa edes tapailla. Ei siinä mieti hughgranteja, kun joku mies vie "jalat alta".
Joillakin on elämässään ihminen, jota eivät saa (tai eivät voi olosuhteiden takia olla yhdessä), mutta se tunne ei mene ohi. Ehkä he eivät muita kohtaan tunne yhtä vahvasti ja siksi kokevat tyytyvänsä. Harva kai silti ketä tahansa huolii.
Nuorista en tiedä, itselle täysin hyödytön sovellus.