ero 15 v jälkeen. Syy: mies tyytyi ja se sitten myös näkyi suhteessa

Vierailija kirjoitti:

On kyllä tosi surullista, että ainakin tämän palstan miehet on sitä mieltä, että eivät ikinä voisi oikeasti rakastua naiseen, joka ei ole heti ensisilmäyksellä huippuhyvännäköinen. Heille tuntuu olevan täysin tuntematon ajatus, että toiseen voisi rakastua tämän luonteen perusteella ja sitten ulkonäkökin alkaa miellyttää silmää. Ilmeisesti on niin, että jos nainen ei ole Hollywood-kaunottaren näköinen, kyse on tyytymisestä, ihan sama miten täydellisesti henkisesti synkkaa.

Saman asian olen surullisena huomannut.  Mutta lohduttaudun sillä, että tämän palstan miehet eivät ole keskivertomiehiä ehkä lähelläkään, ja toisekseen, heitä on kuitenkin vain kourallinen, kylvävät kyynisiä ajatuksia vain useaan kertaan. Onneksi maailmassa on paljon myös kypsiä, ajatuksiltaan aikuisia miehiä! 

Vierailija kirjoitti:

09u8 kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Mikä on ykkös/kakkos/kolmos... vaihtoehto ?? Eikö suhde käydä yksi kerrallaan läpi ? Ei minulla ainakaan ole ikinä ollut tilannetta että miettisin useamman kuin yhden ihmisen kohdalta sitä olenko suhteessa vai en ? Käsitän asian niin että jos ihminen ihastuu/rakastuu niin silloin kyseessä on AINA ainutlaatuinen ihminen kumppanina. Näin ollen en myöskään ymmärrä tuota tyytymistä ollenkaan. Siis jos kyseessä ei ole muita ongelmia, esim alkoholismia, mielenterveysongelmia jne. Näissä tilanteissa voi tulla kysymykseen tyytyminen - noiden ongelmien osalta siis.

Tämä oli varmaan noita naisten juttuja, kun suosituimpien naisten ympärillä kuhisi niitä kaikenlaisia prinssejä. Nykyään tuntuu olevan myös nuorten miestenkin juttu. Mutta olen samaa mieltä kanssasi; jokainen suhde käydään läpi yksi kerrallaan, kaikki ne lyhyemmätkin suhteet. Valitettavasti on sitten vielä niitä ihmisiä, jotka pitävät jonkinlaisia varasuhteita. Nuorilla tuntuu olevan tämä nykyään aika tavallista.

Minä olen ihan nelikymppinen nainen, joka joutui tuollaiseen tilanteeseen. Eron jälkeen en etsinyt mitään vakavaa, mutta kaipasin läheisyyttä ja seksiä. Työkavereissa oli kiva mies, jonka kanssa vietin välillä muutenkin aikaa ja jonka kanssa sovittiin friends with benefits suhteesta. Jossain vaiheessa minulla tuli enemmänkin tunteita mukaan, mutta hän ei halunnut vakavampaa suhdetta. Aloin katselemaan ja etsimään muita miehiä. Tapailin sitten ihan avoimesti muutamaa mielenkiintoista miestä samanaikaisesti, josta karsiutui yksi, joka sai minulle perhosia vatsaan ja jonka kanssa sitten halusin katsoa olisiko tästä enempäänkin. Mutta tässä vaihessa ystäväni kertoi, ettei kestä menettää minua ja oli huomannut itselläänkin olevan enemmän tunteita. Siinä sitten jouduin miettimään kumman valitsen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä tosi surullista, että ainakin tämän palstan miehet on sitä mieltä, että eivät ikinä voisi oikeasti rakastua naiseen, joka ei ole heti ensisilmäyksellä huippuhyvännäköinen. Heille tuntuu olevan täysin tuntematon ajatus, että toiseen voisi rakastua tämän luonteen perusteella ja sitten ulkonäkökin alkaa miellyttää silmää. Ilmeisesti on niin, että jos nainen ei ole Hollywood-kaunottaren näköinen, kyse on tyytymisestä, ihan sama miten täydellisesti henkisesti synkkaa.

Saman asian olen surullisena huomannut.  Mutta lohduttaudun sillä, että tämän palstan miehet eivät ole keskivertomiehiä ehkä lähelläkään, ja toisekseen, heitä on kuitenkin vain kourallinen, kylvävät kyynisiä ajatuksia vain useaan kertaan. Onneksi maailmassa on paljon myös kypsiä, ajatuksiltaan aikuisia miehiä! 

Mitä arvioisit palstan naisten kypsyyden suhteessa naisten keskivertotasoon? Meinaan, ei tämän palstan sisältö naistenkaan hengentuotosten osalta nosta uskoa ihmiskuntaan. 

Aivan. Useinhan näistä hei kuule mutta sitten kun omalle kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Tällaista naista me kaikki miehet haetaan. Tai minä en hae enää. Nykyisen kumppanin kanssa hoidetaan asiat suht tasapuolisesti. Joten toivoa on 👍.

Korreloinut myös aikaisemmasta pitäisi kyllä muistaa?

En muista ikinä kuulleeni ettei jonkin niistä rakkaista esineistä.

Itsellä siihen liittyi myös oksentelua ja kutinaa kämmenissä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Olenkohan jotenkin harvinainen nainen, kun en ole yhdeltäkään kumppanilta vaatinut mitään remonttitöitä? Oikeastiko naiset ovat vaatimassa sellaisia ihan koko ajan? Kotityöt nyt ovat itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Joka puolella kimalletta ja vaaleanpunaista? Mikset muuta normaaliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Meinasin jo peukuttaa ylöspäin, mutta sitten luin toiseksi viimeisen lauseen.

Avaanpas vähän provosoivaa lausettani. Siksi on parempi olla sinkku, koska aikaisemmissa suhteissani minulle on ollut ihan ok, että teen enemmän arjen askareita. Nykyään saa palstoilla, blogeista ja lehdistä lukea minkälainen miehen pitää olla, ja näitä tietysti uskotaan ja kaikki ynnätään yhteen. Vaikka tekisin kaiken nasien puolesta ei hän olisi tyytyväinen, koska silloin minulla ei olisi aikaa parisuhteelle. Jos nainen haluaa omakotitalon, niin voin sen rakentaakkin, mutta taas päästään siihen että aika loppuu. No mitäpä jos annan aikaa naiselle? Tätäkin olen koittanut, mutta silloin asunto oli huono, sisustus ruma ja kaikki mitä tein ärsytti. Aina puuttuu jotakin. Yksin kun elää niin minulla on kaikkea ja aikaa nauttia siitä elämästä. Kantapään kautta oppineena en suhdetta enää halua. Jokainen olkoon itse vastuussa onnestaan. Monet tuntuvat ripustavan onnellisuutensa kumppanin harteille, ja sitten onnettomana syyttävät elämästään sitä kumppania. Minä olen onnekas että osaan nauttia tekemisestä, olemisesta, menimisestä, mistä vain. Itsetuntemus lienee tässä se mikä on monelta hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tähän on helppo samaistua. Kiusattu en varsinaisesti ollut, mutta piireistä ulkona ja pitkään naisille täysin ilmaa. Pakit sain kaikkiin yrityksiin.

Sitten kun lopulta onnistui, niin koko homma tuntui aika uskomattomalta. Että joku voi olla minusta kiinnostunut. Tätähän selitää myös ihan rakastumisen kemia - pari vuotta menee serotoniini huuruissa ja kumppani tuntuu ainoalta ihmiseltä maailmassa. 

Jälkeen päin ajatellen ongelmat (mitätönti, kontrollointi jne.) oli ilmassa jo suhteen alussa, mutta tämä sai yrittämään vain lisää. Halusin olla rakkaalleni riittävän hyvä; harrastukset jäi, kaverit jäi; jatko-opintounelmat jäi. 

Ja tarina jatkuu... talolaina, lapset, jne. Ehkä tämä nyt kuitenki oli paras elämä johon minulla riitti vääntöä. 

Voi kun mulla olisi ollut vielä yksi kesäisempi asupostaus tulossa, mutta nyt taidetaankin jo siirtyä lämpöisempiin ja syksyisempiin asuihin koska monenlainen painostus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Meinasin jo peukuttaa ylöspäin, mutta sitten luin toiseksi viimeisen lauseen.

Avaanpas vähän provosoivaa lausettani. Siksi on parempi olla sinkku, koska aikaisemmissa suhteissani minulle on ollut ihan ok, että teen enemmän arjen askareita. Nykyään saa palstoilla, blogeista ja lehdistä lukea minkälainen miehen pitää olla, ja näitä tietysti uskotaan ja kaikki ynnätään yhteen. Vaikka tekisin kaiken nasien puolesta ei hän olisi tyytyväinen, koska silloin minulla ei olisi aikaa parisuhteelle. Jos nainen haluaa omakotitalon, niin voin sen rakentaakkin, mutta taas päästään siihen että aika loppuu. No mitäpä jos annan aikaa naiselle? Tätäkin olen koittanut, mutta silloin asunto oli huono, sisustus ruma ja kaikki mitä tein ärsytti. Aina puuttuu jotakin. Yksin kun elää niin minulla on kaikkea ja aikaa nauttia siitä elämästä. Kantapään kautta oppineena en suhdetta enää halua. Jokainen olkoon itse vastuussa onnestaan. Monet tuntuvat ripustavan onnellisuutensa kumppanin harteille, ja sitten onnettomana syyttävät elämästään sitä kumppania. Minä olen onnekas että osaan nauttia tekemisestä, olemisesta, menimisestä, mistä vain. Itsetuntemus lienee tässä se mikä on monelta hukassa.

Kannattaisi varmaan katsoa minkälaisten prinsessojen kanssa muuttaa yhteen, jos sinulla on nyt useampiakin tuollaisia kokemuksia yhdessä asumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Meinasin jo peukuttaa ylöspäin, mutta sitten luin toiseksi viimeisen lauseen.

Avaanpas vähän provosoivaa lausettani. Siksi on parempi olla sinkku, koska aikaisemmissa suhteissani minulle on ollut ihan ok, että teen enemmän arjen askareita. Nykyään saa palstoilla, blogeista ja lehdistä lukea minkälainen miehen pitää olla, ja näitä tietysti uskotaan ja kaikki ynnätään yhteen. Vaikka tekisin kaiken nasien puolesta ei hän olisi tyytyväinen, koska silloin minulla ei olisi aikaa parisuhteelle. Jos nainen haluaa omakotitalon, niin voin sen rakentaakkin, mutta taas päästään siihen että aika loppuu. No mitäpä jos annan aikaa naiselle? Tätäkin olen koittanut, mutta silloin asunto oli huono, sisustus ruma ja kaikki mitä tein ärsytti. Aina puuttuu jotakin. Yksin kun elää niin minulla on kaikkea ja aikaa nauttia siitä elämästä. Kantapään kautta oppineena en suhdetta enää halua. Jokainen olkoon itse vastuussa onnestaan. Monet tuntuvat ripustavan onnellisuutensa kumppanin harteille, ja sitten onnettomana syyttävät elämästään sitä kumppania. Minä olen onnekas että osaan nauttia tekemisestä, olemisesta, menimisestä, mistä vain. Itsetuntemus lienee tässä se mikä on monelta hukassa.

Kuulostaa todella karulta. Ihmettelen vain, että minkälaisia naisia olet oikein tapaillut. Tiedän, että tuollaisia naisia on, mutta yleensä he ovat aika nuoria ja heistä kyllä näkyy sellainen pinnallisten juttujen tavoittelu. Väittäisin, että suurin osa naisista ei ole tuollaisia, tai sitten elän ystävineni josain ihmeellisessä kuplassa.

T. nelikymppinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Olenkohan jotenkin harvinainen nainen, kun en ole yhdeltäkään kumppanilta vaatinut mitään remonttitöitä? Oikeastiko naiset ovat vaatimassa sellaisia ihan koko ajan? Kotityöt nyt ovat itsestäänselvyyksiä.

Kyllä taitaa ehkä olla valittu. Mikset vain hyväksy tosiasioita ja jatka elämässä eteenpäin kaikista noista eilen taas näkyi pesuainehyllyjen välissä. Sitäkin jo tavallaan ihan odottaa, että saa pukeutua shaaliin ja villahuiviin ja laittaa jalkaan syysnilkkurit.

Vierailija kirjoitti:

09u8 kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Mikä on ykkös/kakkos/kolmos... vaihtoehto ?? Eikö suhde käydä yksi kerrallaan läpi ? Ei minulla ainakaan ole ikinä ollut tilannetta että miettisin useamman kuin yhden ihmisen kohdalta sitä olenko suhteessa vai en ? Käsitän asian niin että jos ihminen ihastuu/rakastuu niin silloin kyseessä on AINA ainutlaatuinen ihminen kumppanina. Näin ollen en myöskään ymmärrä tuota tyytymistä ollenkaan. Siis jos kyseessä ei ole muita ongelmia, esim alkoholismia, mielenterveysongelmia jne. Näissä tilanteissa voi tulla kysymykseen tyytyminen - noiden ongelmien osalta siis.

Tämä oli varmaan noita naisten juttuja, kun suosituimpien naisten ympärillä kuhisi niitä kaikenlaisia prinssejä. Nykyään tuntuu olevan myös nuorten miestenkin juttu. Mutta olen samaa mieltä kanssasi; jokainen suhde käydään läpi yksi kerrallaan, kaikki ne lyhyemmätkin suhteet. Valitettavasti on sitten vielä niitä ihmisiä, jotka pitävät jonkinlaisia varasuhteita. Nuorilla tuntuu olevan tämä nykyään aika tavallista.

Ei taida olla sukupuolesta eikä iästä tuo kiinni...yritys ainakaan, mutta lopputulos ehkä. Itse naisena olen kokenut, että yhteen keskittyminen kerrallaan on omaa valinta. Haluaa tehdä niin. Mutta nykymaailmassa en tiedä onko se järkevää keskittyä yhteen kun toinen ei ehkä toimi samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.

Meinaatko, että ennen Tinderiä kauniit ja mukavat naiset oli suljettu tornihuoneisiin?

Kyllä se parisuhdearvonta oli silloin 25 vuotta sitten paljon sattumanvaraisempaa. Nykyään kun saa Tinderissä matcheja, joutuu oikeasti (ja selvin päin) miettimään, minkälaista ihmistä on hakemassa. Ja valinnan varaa on enemmän, sekä miehillä että naisilla.

PS. Minulla ei ole Tinderiä, mutta näin olen kuullut.

Tinderistä harva miettii yhtään mitään ja siellä mennään lähinnä niin kuin viisari osoittaa. Luonnekysymyksiä ei mietitä oikeastaan yhtään ja mennään täysin pinnallisesti, koska aina voi tulla parempaakin eteen.

Jos tästä nyt vapautuisin, niin en lataisi tinderiä ja miettisin kauan seurustelun aloittamista sellaisen miehen kanssa, joka sitä on käyttänyt. Tai ainakin pitäisin vahvat tunteet takana kauan, sillä tinderi on niin kertakäyttömaailma joillekin tyypeille, että olisin valmiina lähtemään jutusta helposti, jos toiselta alkaisi tulla vähänkin arpomista.

Onko baareissa nykyään luonnekuvaukset jengillä, vai mennäänkö siellä edelleen ulkonäkö edellä pinnallisesti juttelemaan?

Juuri tämä. Mikä ihme siinä on, että kun livenäkin täytyy ihan ensin katsoa että tuo on miellyttävän näköinen, menenpä tutustumaan, mutta jos saman tekee Tinderin kautta niin hyi kauhea, hirveän pinnallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Meinasin jo peukuttaa ylöspäin, mutta sitten luin toiseksi viimeisen lauseen.

Avaanpas vähän provosoivaa lausettani. Siksi on parempi olla sinkku, koska aikaisemmissa suhteissani minulle on ollut ihan ok, että teen enemmän arjen askareita. Nykyään saa palstoilla, blogeista ja lehdistä lukea minkälainen miehen pitää olla, ja näitä tietysti uskotaan ja kaikki ynnätään yhteen. Vaikka tekisin kaiken nasien puolesta ei hän olisi tyytyväinen, koska silloin minulla ei olisi aikaa parisuhteelle. Jos nainen haluaa omakotitalon, niin voin sen rakentaakkin, mutta taas päästään siihen että aika loppuu. No mitäpä jos annan aikaa naiselle? Tätäkin olen koittanut, mutta silloin asunto oli huono, sisustus ruma ja kaikki mitä tein ärsytti. Aina puuttuu jotakin. Yksin kun elää niin minulla on kaikkea ja aikaa nauttia siitä elämästä. Kantapään kautta oppineena en suhdetta enää halua. Jokainen olkoon itse vastuussa onnestaan. Monet tuntuvat ripustavan onnellisuutensa kumppanin harteille, ja sitten onnettomana syyttävät elämästään sitä kumppania. Minä olen onnekas että osaan nauttia tekemisestä, olemisesta, menimisestä, mistä vain. Itsetuntemus lienee tässä se mikä on monelta hukassa.

Kuulostaa todella karulta. Ihmettelen vain, että minkälaisia naisia olet oikein tapaillut. Tiedän, että tuollaisia naisia on, mutta yleensä he ovat aika nuoria ja heistä kyllä näkyy sellainen pinnallisten juttujen tavoittelu. Väittäisin, että suurin osa naisista ei ole tuollaisia, tai sitten elän ystävineni josain ihmeellisessä kuplassa.

T. nelikymppinen nainen

Varsinkin oranssi asu saa sinut hehkumaan. Alkaako etunimesi J-kirjaimella? Miksi näitä tulee aina viikonloppuisin kun itselläni on muuten ihan kauniit sääret enkä häpeile näyttää niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Meinasin jo peukuttaa ylöspäin, mutta sitten luin toiseksi viimeisen lauseen.

Avaanpas vähän provosoivaa lausettani. Siksi on parempi olla sinkku, koska aikaisemmissa suhteissani minulle on ollut ihan ok, että teen enemmän arjen askareita. Nykyään saa palstoilla, blogeista ja lehdistä lukea minkälainen miehen pitää olla, ja näitä tietysti uskotaan ja kaikki ynnätään yhteen. Vaikka tekisin kaiken nasien puolesta ei hän olisi tyytyväinen, koska silloin minulla ei olisi aikaa parisuhteelle. Jos nainen haluaa omakotitalon, niin voin sen rakentaakkin, mutta taas päästään siihen että aika loppuu. No mitäpä jos annan aikaa naiselle? Tätäkin olen koittanut, mutta silloin asunto oli huono, sisustus ruma ja kaikki mitä tein ärsytti. Aina puuttuu jotakin. Yksin kun elää niin minulla on kaikkea ja aikaa nauttia siitä elämästä. Kantapään kautta oppineena en suhdetta enää halua. Jokainen olkoon itse vastuussa onnestaan. Monet tuntuvat ripustavan onnellisuutensa kumppanin harteille, ja sitten onnettomana syyttävät elämästään sitä kumppania. Minä olen onnekas että osaan nauttia tekemisestä, olemisesta, menimisestä, mistä vain. Itsetuntemus lienee tässä se mikä on monelta hukassa.

Provosoiva lause oli varmaan se seksin ostaminen rahalla. Mulle ainakin mies joka ostaa seksiä on...no sellainen, jolla ei ole merkitystä. Täysin mies, jonka ei voi enää edes ajatellakaan olevan rakkauden kohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ykkösvaihtoehto on nainen, joka ei koita muuttaa minua, on tasapainoinen, jos haluaa jotain tekee itse. Haluan että olemme tasapuoliset kumppanit, niin kotitöiden kuin muidenkin askareiden. Olen tietysti sinkku, koska tälläistä naista ei ole löytynyt. Vaikka osaankin monia remonttihommia ja sun muita, ei tarkota sitä että haluaisin niihin käyttää kaiken aikani, siihen päälle puolet kotitöistä. Olen tullut siihen tulokseen että on parempi olla sinkku kuin nykynaisen orja. Seksiä saa netistä tai rahalla.

Meinasin jo peukuttaa ylöspäin, mutta sitten luin toiseksi viimeisen lauseen.

Avaanpas vähän provosoivaa lausettani. Siksi on parempi olla sinkku, koska aikaisemmissa suhteissani minulle on ollut ihan ok, että teen enemmän arjen askareita. Nykyään saa palstoilla, blogeista ja lehdistä lukea minkälainen miehen pitää olla, ja näitä tietysti uskotaan ja kaikki ynnätään yhteen. Vaikka tekisin kaiken nasien puolesta ei hän olisi tyytyväinen, koska silloin minulla ei olisi aikaa parisuhteelle. Jos nainen haluaa omakotitalon, niin voin sen rakentaakkin, mutta taas päästään siihen että aika loppuu. No mitäpä jos annan aikaa naiselle? Tätäkin olen koittanut, mutta silloin asunto oli huono, sisustus ruma ja kaikki mitä tein ärsytti. Aina puuttuu jotakin. Yksin kun elää niin minulla on kaikkea ja aikaa nauttia siitä elämästä. Kantapään kautta oppineena en suhdetta enää halua. Jokainen olkoon itse vastuussa onnestaan. Monet tuntuvat ripustavan onnellisuutensa kumppanin harteille, ja sitten onnettomana syyttävät elämästään sitä kumppania. Minä olen onnekas että osaan nauttia tekemisestä, olemisesta, menimisestä, mistä vain. Itsetuntemus lienee tässä se mikä on monelta hukassa.

Tuohon on olemassa toimiva ratkaisu: molemmilla omat kämpät. Ja kumpikin hoitaa oman kämppänsä, apuja toki voidaan antaa puolin ja toisin. Ne jatkuvat vaatimukset vähenevät kummasti, kun mies voi ottaa koska tahansa sen hammasharjaa ja häipyä. Silloin se suhde täytyy pitää yllä joka päivä, kun homma ei ole itsestään selvää.