ero 15 v jälkeen. Syy: mies tyytyi ja se sitten myös näkyi suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Olisi vissiin pitänyt jo kauan sitten. En tajua näitä vässykkämiehiä, ei ole haluttu naista, lapsia tai taloa, mutta mennään kuin pässi narussa.

Totta puhut, mutta eipä sitä silloin parikymppisenä ajatellut asioita niin pitkälle. Ja lapsia olen aina toivonut. Asuntolainat otettu lasten vuoksi ja olen myös niin itsekin halunnut. Ja koko tarinaa en viitsi nyt tänne kertoa, kun taustalla paljon muutakin. Yksi iso syy vielä miksi tässä sinnittelen, on huoli siitä, että lapset määrättäisiin äidille erossa. Olen noita juttuja liiaksi nähnyt. Nyt sentään pystyn vaikuttamaan paremmin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.

Ihme vässyköitä ovat miehet, en voi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne. Tiedän miehen tyytyneen, ja olen tyytynyt myös itse. Ikävältä tuntuu se, että suhteessa olisi ollut mahdollisuus voimakkaisiin tunteisiin omalta puoleltani, jos mies olisi näyttänyt kiinnostuksensa ja tunteensa, ollut satasella mukana. Käyttäytynyt ystävällisesti, kohteliaasti, arvostavasti. Onhan se selvää, että ihastumisriski johonkuhun toiseen on suuri, kun tilanne on tämä.

Meillä sama tilanne. On tosin aina käyttäytynyt ystävällisesti, kohteliaasti ja arvostavasti. Mutta ei se riitä. Alussa kipuili sen kanssa että "jotain puuttuu " ja "tunteita ei ole tarpeeksi " ja erottiin. Sitten tahtoi takaisin. Nyt ehkä ajattelen, ettei olisi pitänyt ottaa. Läheisyyttä on, hellyyttä on, mutta ei koskaan puhu rakkaudesta. Enkä minäkään alun torjutuksi tulemisen jälkeen uskalla edes rakastaa. Luulen, että on tyytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tähän on helppo samaistua. Kiusattu en varsinaisesti ollut, mutta piireistä ulkona ja pitkään naisille täysin ilmaa. Pakit sain kaikkiin yrityksiin.

Sitten kun lopulta onnistui, niin koko homma tuntui aika uskomattomalta. Että joku voi olla minusta kiinnostunut. Tätähän selitää myös ihan rakastumisen kemia - pari vuotta menee serotoniini huuruissa ja kumppani tuntuu ainoalta ihmiseltä maailmassa. 

Jälkeen päin ajatellen ongelmat (mitätönti, kontrollointi jne.) oli ilmassa jo suhteen alussa, mutta tämä sai yrittämään vain lisää. Halusin olla rakkaalleni riittävän hyvä; harrastukset jäi, kaverit jäi; jatko-opintounelmat jäi. 

Ja tarina jatkuu... talolaina, lapset, jne. Ehkä tämä nyt kuitenki oli paras elämä johon minulla riitti vääntöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.

Ihme vässyköitä ovat miehet, en voi ymmärtää.

Muistathan käydä haukkumassa vässyköiksi kaikki naiset, jotka av:lla valittavat, ettei oma suhde ole täydellinen. Ei taitaisi päivässä aika muuhun riittääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut ykkösvaihtoehtoani (mikä on ehkä ihan hyvä, koska olisin joutunut muuttamaan ulkomaille). Ei se silti tarkoita sitä, että olisin kehen tahansa tyytynyt.

Näin se on normaaleilla ihmisillä. Eivät he tyydy huonoon, vaan etsivät sen lähes yhtä hyvän, josta saattaa hyvinkin tulla se paras mahdollinen. Niin minullakin kävi. En saanut parikymppisenä sitä miestä, jonka kanssa ajattelin elämäni olevan ihan täydellistä. Löysin kuitenkin muutaman mutkan kautta nykyisen mieheni ja annoimme molemmat suhteeseen kaikkemme.

Yhdessä oltujen vuosien aikana on ollut erilaisia mäkiä ja isojakin esteitä, mutta yli 20 vuotta olemme yhdessä olleet ja elämä on molempien mielestä todella hyvää. Parisuhteessa pitääkin olla jonkun verran haasteita, sillä niiden kautta olen oppinut tuntemaan mieheni entistä paremmin, samoin myös tietenkin toisinpäin.

Olen nähnyt muutaman kerran tuon nuorena täydelliseksi luulemani miehen ja jutellut hänen kanssaan. Mies on hyvä mies edelleen, mutta oma mieheni on ollut vuosia se minulle täydellinen. En tyytynyt häneen, vaan lähdin hänen kanssaan aidosti tekemään tulevaisuutta ja jätin taakseni vanhat kotkotukseni siitä toisesta miehestä. Suljin siis täysin tietoisesti tuon tyypin pois sotkemasta ajatuksiani ja keskityin mieheeni. Jos sitä ei osaa tehdä, niin omien hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan raivoisasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.

Meinaatko, että ennen Tinderiä kauniit ja mukavat naiset oli suljettu tornihuoneisiin?

Kyllä se parisuhdearvonta oli silloin 25 vuotta sitten paljon sattumanvaraisempaa. Nykyään kun saa Tinderissä matcheja, joutuu oikeasti (ja selvin päin) miettimään, minkälaista ihmistä on hakemassa. Ja valinnan varaa on enemmän, sekä miehillä että naisilla.

PS. Minulla ei ole Tinderiä, mutta näin olen kuullut.

Tinderistä harva miettii yhtään mitään ja siellä mennään lähinnä niin kuin viisari osoittaa. Luonnekysymyksiä ei mietitä oikeastaan yhtään ja mennään täysin pinnallisesti, koska aina voi tulla parempaakin eteen.

Jos tästä nyt vapautuisin, niin en lataisi tinderiä ja miettisin kauan seurustelun aloittamista sellaisen miehen kanssa, joka sitä on käyttänyt. Tai ainakin pitäisin vahvat tunteet takana kauan, sillä tinderi on niin kertakäyttömaailma joillekin tyypeille, että olisin valmiina lähtemään jutusta helposti, jos toiselta alkaisi tulla vähänkin arpomista.

Ihan roskaa. Tinderiä käyttää erilaiset ihmiset erilaisin tarkoitusperin. Tunnen ihmisiä jotka ovat löytäneet sieltä elämänkumppanin eivätkä muuta ole etsineetkään. Kuvasta kaikki alkaa kuten irl myös se bongataan ensin. Jatkossa muut asiat merkkaa.

Vähintään toinen osapuoli tyytyy, jokaisessa suhteessa. Melkein aina molemmat.

Ilmiselvä fakta, koska Brad Pittejä ja Jenna Jamesoneja (hähähää) tai heidän nykypäivän vastineita, ei nyt vaan kovin montaa ole.

Te lataatte siihen yhteen sanaan kaikenlaista muutakin. Voisi puhua /10 pisteen tyytymisestä. APn naapuri tai mikälie joka tyytyi niin että sen huomaa, voisi olla 8/10 tyytymistä. Se joka ei saanut Bradia, voisi olla 1/10 tyytymistä. Se joka ei saanut edes Chadiä, eli valtaosa naisista, voisi olla vaikka 4/10 tyytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.

Ihme vässyköitä ovat miehet, en voi ymmärtää.

Muistathan käydä haukkumassa vässyköiksi kaikki naiset, jotka av:lla valittavat, ettei oma suhde ole täydellinen. Ei taitaisi päivässä aika muuhun riittääkään. 

Juuri niin. Se, että on siellä suhteessa voidaan myös ajatella olevan sitä vastuunkantoa niistä ratkaisuista, joita nuorempana teki. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että jos tuntuu pahalta, niin pitää sitten heittää koko parisuhde ja erityisesti lasten elämä romukoppaan. Aika huvittavaa, kun usein miehiltä toivotaan sitä vastuunkantoa. Eipä sekään nähtävästi ole oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Ei tyydy, luuserit tyytyvät.

Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.

Jos ei saa supermallia, joutuu tyytymään? Tämä selittää sen, että palstamiehet kuvittelevat aikuisten naisten haaveilevan miljonäärihughgranteista. Teidän oma kehityksenne on jäänyt kesken, olette esiteinin/teinin asteella. Minäkin haaveilin 13-vuotiaana rokkareista, sen jälkeen aloin aikuistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.

Ihme vässyköitä ovat miehet, en voi ymmärtää.

Muistathan käydä haukkumassa vässyköiksi kaikki naiset, jotka av:lla valittavat, ettei oma suhde ole täydellinen. Ei taitaisi päivässä aika muuhun riittääkään. 

Juuri niin. Se, että on siellä suhteessa voidaan myös ajatella olevan sitä vastuunkantoa niistä ratkaisuista, joita nuorempana teki. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että jos tuntuu pahalta, niin pitää sitten heittää koko parisuhde ja erityisesti lasten elämä romukoppaan. Aika huvittavaa, kun usein miehiltä toivotaan sitä vastuunkantoa. Eipä sekään nähtävästi ole oikein.

Saatujen alapeukkujen perusteella pitäisi ilmeisesti ajatella itseään ja nostaa kytkintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.

Ihme vässyköitä ovat miehet, en voi ymmärtää.

Muistathan käydä haukkumassa vässyköiksi kaikki naiset, jotka av:lla valittavat, ettei oma suhde ole täydellinen. Ei taitaisi päivässä aika muuhun riittääkään. 

Juuri niin. Se, että on siellä suhteessa voidaan myös ajatella olevan sitä vastuunkantoa niistä ratkaisuista, joita nuorempana teki. Ilmeisesti pitäisi toimia niin, että jos tuntuu pahalta, niin pitää sitten heittää koko parisuhde ja erityisesti lasten elämä romukoppaan. Aika huvittavaa, kun usein miehiltä toivotaan sitä vastuunkantoa. Eipä sekään nähtävästi ole oikein.

Minusta ero pikkulapsivaiheessa olisi pienempi paha kuin 15-vuotta myöhemmin sillä tiedolla, että toinen on kaikki vuodet vain sinnitellyt. Siinä olisi mennyt liian monta vuotta elämästä hukkaan.

Toisaalla ylimpänä ketjussa vässykäksi haukutun miehen kohdalla taisi olla mukana myös väkivaltaa. Silloin ehkä halu jäädä suojelemaan lapsia on suuri. Ja jos väkivaltaa on, mieskin voi hakeutua vaikka turvakotiin...kun väkivalta ei jää piiloon, mahdollisuus päästä lähivanhemmaksi on myös parempi.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet tyytyvät. Hyvännäköisiä naisia riittää vain hyvin rajatulle joukolle.

En ymmärrä tällaista logiikkaa. Ulkonäkö ei oikeasti ole parisuhteessa se tärkein suure. Ihastuminen/rakastuminen toki vaatii tietyt ulkonäölliset atraapit, mutta niiden varaan ei kestävää parisuhdetta rakenneta. Kestävä parisuhde on mahdollista rakentaa ainoastaan sen varaan, että oikeasti viihdytään yhdessä, tykätään toisesta i h m i s e n ä.

Luulen tietäväni, mistä puhun, sillä olen ollut naimisissa saman tyypin kanssa 39 vuotta.

feministi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Naisten pitää saada ykkösvaihtoehto, miesten ei!

Harva nainenkaan saa. Ja miehenkään ei ole mikään pakko tyytyä, voi olla sinkkuna siihen asti, että se ykkösvaihtoehto tulee kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet tyytyvät. Hyvännäköisiä naisia riittää vain hyvin rajatulle joukolle.

En ymmärrä tällaista logiikkaa. Ulkonäkö ei oikeasti ole parisuhteessa se tärkein suure. Ihastuminen/rakastuminen toki vaatii tietyt ulkonäölliset atraapit, mutta niiden varaan ei kestävää parisuhdetta rakenneta. Kestävä parisuhde on mahdollista rakentaa ainoastaan sen varaan, että oikeasti viihdytään yhdessä, tykätään toisesta i h m i s e n ä.

Luulen tietäväni, mistä puhun, sillä olen ollut naimisissa saman tyypin kanssa 39 vuotta.

Ei tuo jonne ole koskaan edes ihastunut. Hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta oikeista naisista, vain instabeibeistä ja oikeasta kädestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Eivät kaikki saakaan. Olen itse tyytyväinen yksin enkä ottaisi ketään, keneen pitäisi tyytyä/joka tyytyisi minuun. Kyllä sen huomaa onko toinen tosissaan. Itse myös kerron sen verran selvästi, mitä haluan, että tyytyjät ovat itse tajunneet poistua.

Aina on tämä minun vaihtoehtoni. 

ap

Samaa mieltä.

Jos mies on kiinnostunut kunnolla, hän ei ns päästä käsistään. Mutta jos mies jää odottamaan, vaikka nainen osoittaa kiinnostusta. Suostuu lopulta seurustelemaan siinä vaiheessa, kun on ensin tarpeeksi kauan katsonut että saisikohan jonkun muun, niin kyllähän toi tyytyminen käy mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Ei tyydy, luuserit tyytyvät.

Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.

Jos ei saa supermallia, joutuu tyytymään? Tämä selittää sen, että palstamiehet kuvittelevat aikuisten naisten haaveilevan miljonäärihughgranteista. Teidän oma kehityksenne on jäänyt kesken, olette esiteinin/teinin asteella. Minäkin haaveilin 13-vuotiaana rokkareista, sen jälkeen aloin aikuistua.

Aikuistuitkohan sittenkään. Täällähän keskustellaan siitä, kun parisuhde vuosien mittaan tuntuu joltain muulta, kuin mitä alunperin oli ajatellut. Malleista ja rokkareista en tiedä, en edes teinipoikana miettinyt mitään mallinaista itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.

Meinaatko, että ennen Tinderiä kauniit ja mukavat naiset oli suljettu tornihuoneisiin?

Kyllä se parisuhdearvonta oli silloin 25 vuotta sitten paljon sattumanvaraisempaa. Nykyään kun saa Tinderissä matcheja, joutuu oikeasti (ja selvin päin) miettimään, minkälaista ihmistä on hakemassa. Ja valinnan varaa on enemmän, sekä miehillä että naisilla.

PS. Minulla ei ole Tinderiä, mutta näin olen kuullut.

Tinderistä harva miettii yhtään mitään ja siellä mennään lähinnä niin kuin viisari osoittaa. Luonnekysymyksiä ei mietitä oikeastaan yhtään ja mennään täysin pinnallisesti, koska aina voi tulla parempaakin eteen.

Jos tästä nyt vapautuisin, niin en lataisi tinderiä ja miettisin kauan seurustelun aloittamista sellaisen miehen kanssa, joka sitä on käyttänyt. Tai ainakin pitäisin vahvat tunteet takana kauan, sillä tinderi on niin kertakäyttömaailma joillekin tyypeille, että olisin valmiina lähtemään jutusta helposti, jos toiselta alkaisi tulla vähänkin arpomista.

Onko baareissa nykyään luonnekuvaukset jengillä, vai mennäänkö siellä edelleen ulkonäkö edellä pinnallisesti juttelemaan?

Vierailija kirjoitti:

feministi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Naisten pitää saada ykkösvaihtoehto, miesten ei!

Harva nainenkaan saa. Ja miehenkään ei ole mikään pakko tyytyä, voi olla sinkkuna siihen asti, että se ykkösvaihtoehto tulee kohdalle.

Drew Barrymore oli varattu, jouduin tyytymään vaimooni. Vaimo toki tietää tilanteen ja ymmärtää että mikäli kutsu käy niin hän menee vaihtoon.

Toki laskin myös että tapaamisen todennäköisyys oli häviävän pieni, ja vaikka tapaisimme niin hän tuskin olisi hullaantunut ensisilmäyksellä. Ilmeisesti myös vaimoni luottaa siihen.

Hänkin tyytyi minuun, Johnny Depp oli myös aikoinaan toisaalla, mutta jos hän tulee viemään hänet, toivotan sydämestäni molemmille onnea.

Ap - kaikki tyytyy johonkin. Sinä olet tyytynyt olemaan yksin. Voi olla, että olet sinun ratkaisusi kanssa, mutta olen elämäni aikana törmännyt aika usein näihin sinkkuihin, jotka muiden kertoman perusteella kertovat, miten parisuhteet ovat syvältä (anteeksi kärjistys ja yksinkertaistus). 

Tulee vain tunne, että on hieman tarve todistella oman ratkaisun (tai tyytymisen) oikeellisuutta. 

Parisuhde on aina kompromisseja. Kenkään onni ei voi olla toisen ihmisen varassa. Suhteen kariutuessa on helppo jälkikäteen arvioida, mikä meni vikaan ja ongelmat oli ehkä nähtävissä jo heti alussa. Mutta tämä jälkiviisastelu ei hirveästi auta.