ero 15 v jälkeen. Syy: mies tyytyi ja se sitten myös näkyi suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.

Meinaatko, että ennen Tinderiä kauniit ja mukavat naiset oli suljettu tornihuoneisiin?

Kyllä se parisuhdearvonta oli silloin 25 vuotta sitten paljon sattumanvaraisempaa. Nykyään kun saa Tinderissä matcheja, joutuu oikeasti (ja selvin päin) miettimään, minkälaista ihmistä on hakemassa. Ja valinnan varaa on enemmän, sekä miehillä että naisilla.

PS. Minulla ei ole Tinderiä, mutta näin olen kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Ei tyydy, luuserit tyytyvät.

Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.

Ja supermalli on jokaisen miehen ykkösvaihtoehto? Etkö näyttäisi vähän huvittavalta, 20 cm lyhyempänä sitä supermallia?

Supermalleista haaveilevat jonnet, eivät miehet.

Nainen varmaan tietää parhaiten ja miksi : Kun mies "sanoi niin"😂😂😂😂

Mun mies halusi hyvännäköisen ja fiksun naisen jonka kanssa perustaa perhe ja elää loppuelämä. Ei mitään huippumallia eikä toisaalta tyhjäpäätäkään. Hän oli käynyt läpi aika monta vaihtoehtoa ennen minua ja kaverinsa sanoivat ettei muusta enää puhunutkaan sen jälkeen kun olimme tavanneet kuin minusta:) Hänellä olis ollut muitakin ottajia. Otaksun että olin ykkösvaihtoehto ja että mies itseasiassa tietää vasta sitten kun tapaa sen oikean naisen että nyt on elämän numero ykkönen löytynyt. Voihan mies ihailla isoja tissejä ja kuolata pyöreää peräpäätä mutta sellainen nainen ei ehkä sitten olekaan viime kädessä numero ykkönen miehen mielestä. 

Jos mies on oikeasti vain tyytynyt johonkin naiseen niin se tarkoittaa sitä että kyseessä on mies johon nainenkin on vain tyytynyt. 

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Ei tyydy, luuserit tyytyvät.

Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.

Ja supermalli on jokaisen miehen ykkösvaihtoehto? Etkö näyttäisi vähän huvittavalta, 20 cm lyhyempänä sitä supermallia?

Supermalleista haaveilevat jonnet, eivät miehet.

Miksi tämä keskustelu meni näin ulkonäkökeskeiseksi? Minä en ainakaan asiaa ymmärtänyt ulkonäön arvioimisena, vaan henkisenä yhteenkuuluvaisuutena.

Ihminen jää mielellään suhteeseen sellaisen aika hyvän ja luonteeltaan aika sopivan tuntuisen ihmisen kanssa, mutta jos sitten vastaan tuleekin ihan täysin ajatuksiltaan ja luonteeltaan sopiva ihminen, niin mitäs teet? Mitä luultavimmin mieli kääntyy siihen ihan täydellisen tuntuiseen ja entisen suhteen pienet epäkohdat alkavat närästämään. Ulkonäölliset eivät seikat näissä jutuissa välillä paina ollenkaan, vaan luonteiden yhteensopivuus saa korkeamman painoarvon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.

Meinaatko, että ennen Tinderiä kauniit ja mukavat naiset oli suljettu tornihuoneisiin?

Kyllä se parisuhdearvonta oli silloin 25 vuotta sitten paljon sattumanvaraisempaa. Nykyään kun saa Tinderissä matcheja, joutuu oikeasti (ja selvin päin) miettimään, minkälaista ihmistä on hakemassa. Ja valinnan varaa on enemmän, sekä miehillä että naisilla.

PS. Minulla ei ole Tinderiä, mutta näin olen kuullut.

Niin, sinä olet se joka ei koskaan ole edes suudellut naista, kaikki "tietosi" ovat tasoa "kaverit kertoivat". Luulet että Tinder on jokin katalogi, tilaus vaan vetämään ja paketti tulee kotiin. Suositut miehet ovat löytäneet suositut naiset ennen mitään Tindereitäkin.

Ei se mitään muuta, paitsi ehkä pinnallistaa entisestään parinvalintaa. Kun valitaan ulkonäön eikä luonteen yhteensopivuuden perusteella, ongelmia tulee, kun se supermallikaan ei 15 v ja parin lapsen jälkeen enää näytä supermallilta.

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Olisi vissiin pitänyt jo kauan sitten. En tajua näitä vässykkämiehiä, ei ole haluttu naista, lapsia tai taloa, mutta mennään kuin pässi narussa.

Mulla on sama tilanne. Tiedän miehen tyytyneen, ja olen tyytynyt myös itse. Ikävältä tuntuu se, että suhteessa olisi ollut mahdollisuus voimakkaisiin tunteisiin omalta puoleltani, jos mies olisi näyttänyt kiinnostuksensa ja tunteensa, ollut satasella mukana. Käyttäytynyt ystävällisesti, kohteliaasti, arvostavasti. Onhan se selvää, että ihastumisriski johonkuhun toiseen on suuri, kun tilanne on tämä.

totta, ja kun sanoo et haluan erota niinn yhyy... älä jätä, yhyy tulee lemmikkiä ikävä.... ja pari kk niin uusi kuvioissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.

Meinaatko, että ennen Tinderiä kauniit ja mukavat naiset oli suljettu tornihuoneisiin?

Kyllä se parisuhdearvonta oli silloin 25 vuotta sitten paljon sattumanvaraisempaa. Nykyään kun saa Tinderissä matcheja, joutuu oikeasti (ja selvin päin) miettimään, minkälaista ihmistä on hakemassa. Ja valinnan varaa on enemmän, sekä miehillä että naisilla.

PS. Minulla ei ole Tinderiä, mutta näin olen kuullut.

Tinderistä harva miettii yhtään mitään ja siellä mennään lähinnä niin kuin viisari osoittaa. Luonnekysymyksiä ei mietitä oikeastaan yhtään ja mennään täysin pinnallisesti, koska aina voi tulla parempaakin eteen.

Jos tästä nyt vapautuisin, niin en lataisi tinderiä ja miettisin kauan seurustelun aloittamista sellaisen miehen kanssa, joka sitä on käyttänyt. Tai ainakin pitäisin vahvat tunteet takana kauan, sillä tinderi on niin kertakäyttömaailma joillekin tyypeille, että olisin valmiina lähtemään jutusta helposti, jos toiselta alkaisi tulla vähänkin arpomista.

tuttu eron jälkeen otti heti uuden. ero tuli taas, eroneen harmiksi ystävystyi perheen ja kavereiden kanssa, ny joutuu sei näkemään exäänsä, vaikka itse ei ole väleissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Ei tyydy, luuserit tyytyvät.

Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.

Ja supermalli on jokaisen miehen ykkösvaihtoehto? Etkö näyttäisi vähän huvittavalta, 20 cm lyhyempänä sitä supermallia?

Supermalleista haaveilevat jonnet, eivät miehet.

Nainen varmaan tietää parhaiten ja miksi : Kun mies "sanoi niin"😂😂😂😂

Kuule sintti, kyllä sen vuosikymmenen yhdessäolon jälkeen tietää ihan TEKOJEN perusteella.

Kaikilla on ollut tuo kasvuvaihe johon sinä olet jumittunut, kun supermallit ja rocktähdet (miehinen vastine supermalleille) ovat olleet idoleja ja haaveita. Naisilla vaan jo siinä 15 vuoden iässä noista teinihöpsötyksistä on kasvettu aikuisiksi, miehillä menee vuosi kauemmin, koska kehittyvät myöhemmin. Ja jotkut eivät aikuistu koskaan, sinä taidat kuulua tähän ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Se siitä tyytymisen kannattavuudesta naiselle

Riippuu miltä kantilta katsoo.

Nainen sai 15v suhteen.

Moni ikisinkkumies olisi onnellinen jos heihin tyydyttäisiin 15v ajan, koska se olisi varmasti onnellisempaa aikaa kuin olla yksin 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani. Rajun koulukiusaamisen seurauksena itsetuntoni oli nolla. Aikuisena sain kuitenkin sitten usein kehuja, että olen komea, fiksu ja mitä näitä nyt sitten on. En kuitenkaan esim. uskaltanut lähestyä naisia, en edes silloin, kun jopa tyrkyttivät itseään, vaan vetäydyin. Viimeisin oli sitkeä ja silloin taisin tyytyä tilanteeseen, että tässä tämä nyt sitten on, kun ei oikein muutakaan ollut. Vasta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ratkaisujani. Huonointa tässä on se, että ollaan loppujen lopuksi ihan erilaisia, eikä oikeastaan edes tulla toimeen. Uskoisin, että ei tuo toinenkaan juuri kummemmin välitä ainakaan enään. Se vanha tarina meilläkin, että on isot lainat ja lapsia. Ero tietysti mielessä, mutta toisella tuntuu olevan niin epävakaa luonne nykyään, että mitähän siitäkin seuraisi ts. on käynyt joskus kimppuuni. Pitäisi vissiin kasvattaa munat.

Tämä oli ennenvanhaan se miehen yleisin tarina, ilman tuota koulukiusaamista. Eli tässä tämä nyt sitten on. Sitten myöhemmin ihmetellään sitä ratkaisua. Erottaisiin, mutta kun on tuo asuntolaina ja lapset. Tervetuloa klubiin, veli. Tosin minä erosin ja sain kaikkien tuttujen vihat päälleni. Täällä palstalla olen nyt käsittänyt sen vihankin.

Jos kumpikaan ei ole luonnehäiriöinen, ruma eikä lihava sivustakatsojan mielestä, niin miten perustelet miehen tyytymisen, ap?

Koska nainen ei ollut rikas supermalli, joka on opiskellut tohtoriksi ja työskentelee Googlella? Mikä se tyytyminen tässä on? Vai onko tosiaan mies kiinnostunut omasta sukupuolestaan?

Mä en saanut ykkösvaihtoehtoani (mikä on ehkä ihan hyvä, koska olisin joutunut muuttamaan ulkomaille). Ei se silti tarkoita sitä, että olisin kehen tahansa tyytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Ei tyydy, luuserit tyytyvät.

Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.

Ja supermalli on jokaisen miehen ykkösvaihtoehto? Etkö näyttäisi vähän huvittavalta, 20 cm lyhyempänä sitä supermallia?

Supermalleista haaveilevat jonnet, eivät miehet.

Miksi tämä keskustelu meni näin ulkonäkökeskeiseksi? Minä en ainakaan asiaa ymmärtänyt ulkonäön arvioimisena, vaan henkisenä yhteenkuuluvaisuutena.

Ihminen jää mielellään suhteeseen sellaisen aika hyvän ja luonteeltaan aika sopivan tuntuisen ihmisen kanssa, mutta jos sitten vastaan tuleekin ihan täysin ajatuksiltaan ja luonteeltaan sopiva ihminen, niin mitäs teet? Mitä luultavimmin mieli kääntyy siihen ihan täydellisen tuntuiseen ja entisen suhteen pienet epäkohdat alkavat närästämään. Ulkonäölliset eivät seikat näissä jutuissa välillä paina ollenkaan, vaan luonteiden yhteensopivuus saa korkeamman painoarvon.

Joo ja usein sitten käy myös niin että jos sen paremman mukaan lähdetään, arki osoittaa ettei sekään sitten niin täydellisen yhteensopiva ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Ei tyydy, luuserit tyytyvät.

Ai jokaisella miehellä on supermalli rinnallaan,en ole huomannut.

Jokainen mies itse on ihan supermallin näköinen. Keskenkasvuisten peräkammarin poikien unelmointi kohdistuu supermalleihin... se on jossain iässä vielä ihan normsalia 🙄

Tehän missaatte nyt näillä tasoteorioillanne koko pointin. Ei tietenkään kaikki miehet ole täydellisiä - jämä miehet joutuu tyytymään jämä naisiin. Tyytymistä sekin on, jos joutuu ottamaan oman tasoisensa, jos oma taso ei nyt niin korkea ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monen miehen luulette saavan ykkösvaihtoehdon? Suurin osa "tyytyy" siihen.

Onneksi nykyään on tosiaan se Tinder. Nuorten miesten ei tarvitse tyytyä, vaan heillä on todellisia vaihtoehtoja, jolloin todennäköisyys siihen ykkösvaihtoehtoon kasvaa. Kumpa Tinder olisi ollut jo 25 vuotta sitten, huoh.

Meinaatko, että ennen Tinderiä kauniit ja mukavat naiset oli suljettu tornihuoneisiin?

Kyllä se parisuhdearvonta oli silloin 25 vuotta sitten paljon sattumanvaraisempaa. Nykyään kun saa Tinderissä matcheja, joutuu oikeasti (ja selvin päin) miettimään, minkälaista ihmistä on hakemassa. Ja valinnan varaa on enemmän, sekä miehillä että naisilla.

PS. Minulla ei ole Tinderiä, mutta näin olen kuullut.

Tinderistä harva miettii yhtään mitään ja siellä mennään lähinnä niin kuin viisari osoittaa. Luonnekysymyksiä ei mietitä oikeastaan yhtään ja mennään täysin pinnallisesti, koska aina voi tulla parempaakin eteen.

Jos tästä nyt vapautuisin, niin en lataisi tinderiä ja miettisin kauan seurustelun aloittamista sellaisen miehen kanssa, joka sitä on käyttänyt. Tai ainakin pitäisin vahvat tunteet takana kauan, sillä tinderi on niin kertakäyttömaailma joillekin tyypeille, että olisin valmiina lähtemään jutusta helposti, jos toiselta alkaisi tulla vähänkin arpomista.

Tinderhän on nyt vain sovellus. Sitä voi käyttää ihan miten vaan haluaa. Myönnettäköön, että se on aika ulkonäkökeskeinen, mutta eikös se ole sitä tämä todellinenkin elämä.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä vaivannäöllä tuosta suhteesta olisi siis voinut tulla oikein hyvä, mutta ilmeisesti mies ei viitsinyt vaivautua, vaan jätti kaiken tietoisesti puoleen väliin. Nainen tuskin tiesi, että mies ei ollut tosissaan. Tai ehkä aavisti, mutta toisen osapuolen aivoituksista ei aina saa selvää vaikka olisi ollut 20 vuotta yhdessä. Tilanne voi muuttua myös milloin vain, kumpi vaan voi löytää vaikka kauppareissullaan toisen. Toivottavasti pariskunnalla ei ollut lapsia, heille tilanne olisi huono ja se saattaa vaikuttaa omaan luottamukseen koko elämän.

Mutta periaatteessa jos naisen elämä oli ihan kohtuullisen onnellista, niin mitä sitä nyt jälkeenpäin enää jossitella. Molemmilla on vapaus valita ja tehdä omat päätöksensä itse.. Mitä vain olisi voinut tapahtua ja mennyttä ei kannata surra, vaan jatkaa eteenpäin asiasta oppineena.

Niin - siis miehen olisi pitänyt vaivautua. Tämähän sitä tyytymistä just on - nainen olettaa, että mies tekee onnelliseksi. Jonkin ajan päästä mies rupeaa pohtimaan, että mitä hänelle tästä jää. Nainen on edelleen tyytymätön ja mies luovuttaa. Nainen alkaa ihmetellä miksei suhde toimi ja alkaa vaatia lisää. Mies tuskastuu entisestään, alkaa vetäytyä ja lopulta nainen eroaa. 

Ja nainen luonnollisesti lähtee siitä, että vika oli miehen, Mikse se vain vaivautunut lisää.