Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla ole oikeus sitten päättää haluammeko edes yrittää saada jälkikasvua vai emme. - On ollut tylsää kuulla jonkun kettan tympeitä uteluita ja kyselyitä, että miksei itselläni ole lapsia, kun ei me kaikki onnistuta heitä saamaan vaikka haluaisimme ja tahtosimme. Mutta en ymmärrä, miksi kaikkien edes tulisi haluta ja tahtoa saada lapsia. - Joskus tuntuu sille, että jotta asia menisi paremmin joillekin, ikäänkuin kaaliin niin täytyy hieman liioitella. Tai käyttäävähän värikästä kieltä.

Ihmisiltä jotka ei lapsia hanki pitäisi ottaa eläkkeet pois.

Käy mulle. Tosin vaadin ettei mun palkasta enää peritä eläkemaksuja, sen rahan haluan itselleni jotta voin sijoittaa sen paremmin. Lisäksi haluan veroprosenttini pienemmäksi koska en haöua rahoittaa lapsilisiä tai kouluja.

Olen maksanu velkani valtiolle moneen kertaan

ALV:ia 30 vuotta 5000-10000 kuussa+ pakolliset vakuutus ym maksut.

Ei lapsia..eläkettä saan vaan minimin...

Vierailija kirjoitti:

150-200 matkapäivää vuodessa, töitä 70-90h/vko, palkka hieman yli 280k/v ja ikää 31. Lapsia ei tietysti ole, en jaksaisi sitä skeidaa mitä niistä syntyy. Elän unelmaani.

Kyllä sitä kuolinvuoteella sitten kelpaa muistella, miten paljon tuli paiskittua duunia vuodesta toiseen.

Sanoi ei kukaan, koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Tai sitten lapsia hankkineena ja lapsiperheen elämään uupuneena, kyllästyneenä ja stressaantuneena voin todeta, että tämä lapsiperhearki on vankila, jossa ei voi tehdä mitä haluaisi ja millon haluaisi.

Raha on tiukalla, joku tahtoo koko ajan jotain ja keskeyttää koko ajan , sotkua on kokoajan, ruokaa pitäisi olla laittamassa koko ajan, kiukuttelua, läksyjen tarkastusta, viikonloppuisin sählingin alkamista heti aamuseitsämältä.

Mielummin nukkuisin pitkään, kävisin ravintolassa , elokuvissa, matkustelisin, harrastaisin , tapaisin ystäviä yms.

Ei tästä lapsiperheen arjesta pysty nauttia.

Hyvä että joku tajuaa olla hankkimatta lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

150-200 matkapäivää vuodessa, töitä 70-90h/vko, palkka hieman yli 280k/v ja ikää 31. Lapsia ei tietysti ole, en jaksaisi sitä skeidaa mitä niistä syntyy. Elän unelmaani.

Kyllä sitä kuolinvuoteella sitten kelpaa muistella, miten paljon tuli paiskittua duunia vuodesta toiseen.

Sanoi ei kukaan, koskaan.

No onneksi siinä vaiheessa kun omat jalat ei kanna ja ainoa ilo on kerran kuussa käyvät lapset niin iso osa odottaa jo muutenkin että pääsisi jo pois. Sitten on ihan sama onko lapsia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Kenellä nyt minkäkinlainen suku ja ystäväpiiri sattuu olemaan. Otan vastapainoksi muutaman esimerkin omista piireistäni.

- viisikymppinen pariskunta. Töissä EU-toimielimessä. Molemmilla korkeakoulututkinto. Harrastavat taidetta, teatteria ja musiikkia. Eivät matkustele kovin paljon; matka lähinnä viikonloppureissuja EU-maihin.

- kolmekymppinen pariskunta. Ammattitutkinto molemmilla. Tekevät paljon töitä, osin pätkätöitä. Harrastavat paljon urheilua, mm. viettävät lomansa usein tekemällä 1000 kilometrin pyöräilyreissun.

- viisikymppinen nainen. Takana muutama pitkä parisuhde, tällä hetkellä sinkku. Pysyvä hyvä työpaikka. Tykkää retkeilystä ja vaeltamisesta, varsinkin Lapissa. Käyttää paljon aikaa vanhempiensa asioiden hoitamiseen.

Harrastan kaikkea tätä - matkustelua, kulttuuria, urheilua, retkeilyä - lasteni kanssa ja joskus myös miesystävieni tai muiden ystävieni kanssa tai yksin. Täytyy sanoa, että lasteni kanssa se on kaikkein hauskinta:-)! Heillä on niin raikkaista näkemyksiä monista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Eikä tarvi edes olla kenenkään oma lähipiiri kun ihan tilastot kertoo, että syntyvyys laskee nimenomaan työväenluokassa. Yläluokka ja ylempi keskiluokka lisääntyy melko entiseen malliin. Yrittäjät sitten taas on aina lisääntyneet vähiten, maajussit eniten.

Onneksi asun täällä rapakon takana fiksujen ihmisten maassa, jossa syntyvyys nousee ja talous sen kuin kasvaa. Terveiset Saksasta sinne katkeraan Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Kenellä nyt minkäkinlainen suku ja ystäväpiiri sattuu olemaan. Otan vastapainoksi muutaman esimerkin omista piireistäni.

- viisikymppinen pariskunta. Töissä EU-toimielimessä. Molemmilla korkeakoulututkinto. Harrastavat taidetta, teatteria ja musiikkia. Eivät matkustele kovin paljon; matka lähinnä viikonloppureissuja EU-maihin.

- kolmekymppinen pariskunta. Ammattitutkinto molemmilla. Tekevät paljon töitä, osin pätkätöitä. Harrastavat paljon urheilua, mm. viettävät lomansa usein tekemällä 1000 kilometrin pyöräilyreissun.

- viisikymppinen nainen. Takana muutama pitkä parisuhde, tällä hetkellä sinkku. Pysyvä hyvä työpaikka. Tykkää retkeilystä ja vaeltamisesta, varsinkin Lapissa. Käyttää paljon aikaa vanhempiensa asioiden hoitamiseen.

Harrastan kaikkea tätä - matkustelua, kulttuuria, urheilua, retkeilyä - lasteni kanssa ja joskus myös miesystävieni tai muiden ystävieni kanssa tai yksin. Täytyy sanoa, että lasteni kanssa se on kaikkein hauskinta:-)! Heillä on niin raikkaista näkemyksiä monista asioista.

Kerro joku raikas näkemys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Hei olen nainen :)

Minulla on pillu...teenkö lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset kaikille tuo samallalailla iloa ja onnea, on ihmisiä jotka huomaavat sen vasta sitten kun niitä lapsia on jo hankittu.

On ihmisiä, jotka huomaavat sen vasta kun lapsenlapsia on hankittu.

Just tuo. Ei se lasten hoitaminen lopu niihin omiin lapsiin. Ne omat lapset tekee lapsia ja silloin pitäisi taas olla hoitamassa, muuten olet itsekäs minä-minä-minä. Elkääpä lapselliset valittako lapsettomien itsekkyyttä jos itse teette samaa siinä vaiheessa kun lapsenlapset syntyy.

Suurin osa hoitaa mielellään niitä lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä velojen kommentteja lukiessa ei voi muuta kuin onnitella heitä oikeasta ratkaisusta. Lasten kannalta olisi todella traumaattista joutua noin tunnekylmien ihmisten hoidettaviksi.

Veloilla ei voi olla parisuhdetta, sukulaisia tai ystäviä? Meillä on suhteessa paljon tunnetta ynnä muuta. Ja ollaan oltu yhdessä jo 20 vuotta. Mistään ei olla jääty paitsi.

Sukulaisia?! Ooh, mistä ja miten niitä sukulaisia on tullut? Ihanko lisääntymällä? Olivatko omatkin vanhempasi niin itsekkäitä, että hankkivat sinut vanhuutensa iloksi?

Jos hankkivat minut vanhuuden iloksi joutuvat pettymään. Kumpaakaan en tule auttamaan. Niin käy kun tekee lapsia ja ei sitten huolehdi niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Tässä taas todiste, kuinka itsekkäitä vanhemmat ovat. Lapset hankitaan, jotta ei itse jäisi yksin. Pelätään vanhuutta ja itsenäistä elämää. Halutaan, että lapset ovat ikuisiksi ajoiksi sidottuja vanhempiinsa, eivätkä esim. matkusta omien haaveidensa mukaisesti ja muuta sinne, minne haluavat muuttaa vanhemmista riippumatta. Ei. Lasten tehtävä on toimia kuolemaan asti vanhempiensa seuraneiteinä ja huolehtijoina ja jättää omat elämänsuunnitelmat toteuttamatta, koska muuten isä ja äiti syyllistävät, että itkevät yksinäisyyttään.

Suomessa yksinäisyys on ongelma enemmänkin sen vuoksi, että kaikki ovat niin ihmeen "itsenäisiä". Tämä itsenäisyys tarkoittaa sitten sitä, että toisia ei auteta eikä ketään kiinnosta edes omien perheenjäsenten asiat. Jos tämä on jotenkin ihannoitavaa, niin sääliksi käy. Tottakai jokaisella on hyvä olla omia unelmia ja haaveita, ja pitää voida elää itsensä näköistä elämää, mutta kyllä lämmin perhe on ihmisen paras voimavara ja tuki elämässä. 

Miksi luulette, että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia ja yksinäisyyttä? Lapsuudenperheet ovat kaukaisia ja kylmiä, omia lapsia ei ole ja kumppaniakaan ei oikein siedetä. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Perheen ei tarvitse olla 24/7 läsnä. Riittää, että tietää välittävien ihmisten olevan olemassa ja että apua saa jos on tarvetta. Ei se ole riippuvaisuutta, vaan normaalia välittämistä läheisestä ihmisistä.

Käy sääliksi ihmisiä, jotka näkevät perhe-elämän olevan vankila tai lasten aiheuttavan vain ongelmia elämässä. Ei tunne-elämältään terve ihminen ajattele noin. Kyseessä on todnnäk ongelmia omissa kiintymyssuhteissa. Ikuinen matkustelu ja muuttaminen ovat merkkejä pakoilusta. Ongelmia ja pahaa oloa pyritään ratkaisemaan vaihtamalla ympäristöä, vaikka oman itsensä sisällä olevat ongelmat seuraavat tietysti mukana. Matkustelu itsessään on tietysti ihan  ok juttu, mutta jos uhraa ihmissuhteet matkustamisen vuoksi, niin onhan se merkki epävakaasta tunne-elämästä.

Mutta, jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku. Itse kyllä lähtisin ehkä tutkimaan omaa itseäni ja sitä, miksi toisten ihmisten läsnäolo ja kiintymyssuhteiden luominen aiheuttaa itsessä pahaa oloa. 

Älä jaksa vaahdota. Sosiaalisia verkostoja voi rakentaa muutoinkin kuin lisääntymällä. 

Kyllä meillä lisääntyneillä on muitakin sosiaalisia verkostoja kuin nämä lisääntymisen tuotteet. Vai kuvitteletko, ettemme vietä aikaamme muiden kuin lastemme kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lapset kaikille tuo samallalailla iloa ja onnea, on ihmisiä jotka huomaavat sen vasta sitten kun niitä lapsia on jo hankittu.

On ihmisiä, jotka huomaavat sen vasta kun lapsenlapsia on hankittu.

Just tuo. Ei se lasten hoitaminen lopu niihin omiin lapsiin. Ne omat lapset tekee lapsia ja silloin pitäisi taas olla hoitamassa, muuten olet itsekäs minä-minä-minä. Elkääpä lapselliset valittako lapsettomien itsekkyyttä jos itse teette samaa siinä vaiheessa kun lapsenlapset syntyy.

Suurin osa hoitaa mielellään niitä lapsenlapsiaan.

Minä odotan lapsenlapsia todella innoissani. Tätini joka jäi tahtomattaan lapsettomaksi sanoi että hänelle se vaihe kun ystävättäret alkoi saada lapsenlapsia oli toinen kriisi kun sen tajusi että tosiaan siitäkin jää paitsi kun ei saanut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi asun täällä rapakon takana fiksujen ihmisten maassa, jossa syntyvyys nousee ja talous sen kuin kasvaa. Terveiset Saksasta sinne katkeraan Suomeen.

Saksassa on edelleenkin vanhanpiian/vanhanpojan vero käytössä, eli sinkut joutuvat maksamaan enemmän. Siellä sitten kuuliaiset hausfraut ovat miestensä elätettävinä. Eipä kyllä kiinnosta sinne muuttaa - kunnon 1950-luku -meininki... Mutta hyvä jos sulla on elättäjä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Kenellä nyt minkäkinlainen suku ja ystäväpiiri sattuu olemaan. Otan vastapainoksi muutaman esimerkin omista piireistäni.

- viisikymppinen pariskunta. Töissä EU-toimielimessä. Molemmilla korkeakoulututkinto. Harrastavat taidetta, teatteria ja musiikkia. Eivät matkustele kovin paljon; matka lähinnä viikonloppureissuja EU-maihin.

- kolmekymppinen pariskunta. Ammattitutkinto molemmilla. Tekevät paljon töitä, osin pätkätöitä. Harrastavat paljon urheilua, mm. viettävät lomansa usein tekemällä 1000 kilometrin pyöräilyreissun.

- viisikymppinen nainen. Takana muutama pitkä parisuhde, tällä hetkellä sinkku. Pysyvä hyvä työpaikka. Tykkää retkeilystä ja vaeltamisesta, varsinkin Lapissa. Käyttää paljon aikaa vanhempiensa asioiden hoitamiseen.

Harrastan kaikkea tätä - matkustelua, kulttuuria, urheilua, retkeilyä - lasteni kanssa ja joskus myös miesystävieni tai muiden ystävieni kanssa tai yksin. Täytyy sanoa, että lasteni kanssa se on kaikkein hauskinta:-)! Heillä on niin raikkaista näkemyksiä monista asioista.

Kerro joku raikas näkemys?

He havainnoivat ympäristöään ihan toisella tavalla kuin joku kolmekymppinen tai keski-ikäinen, koska he ovat vielä niin uusia tässä maailmassa. Heillä on uteliaisuutta, huumoria ja yllättäviä ja tuoreita näkemyksiä, jotka saavat minutkin nauramaan. Heillä riittää tarmoa ja energiaa, mikä kannustaa minuakin niillä retkeilyreissuilla. He ovat todella piristävää seuraa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Tässä taas todiste, kuinka itsekkäitä vanhemmat ovat. Lapset hankitaan, jotta ei itse jäisi yksin. Pelätään vanhuutta ja itsenäistä elämää. Halutaan, että lapset ovat ikuisiksi ajoiksi sidottuja vanhempiinsa, eivätkä esim. matkusta omien haaveidensa mukaisesti ja muuta sinne, minne haluavat muuttaa vanhemmista riippumatta. Ei. Lasten tehtävä on toimia kuolemaan asti vanhempiensa seuraneiteinä ja huolehtijoina ja jättää omat elämänsuunnitelmat toteuttamatta, koska muuten isä ja äiti syyllistävät, että itkevät yksinäisyyttään.

Suomessa yksinäisyys on ongelma enemmänkin sen vuoksi, että kaikki ovat niin ihmeen "itsenäisiä". Tämä itsenäisyys tarkoittaa sitten sitä, että toisia ei auteta eikä ketään kiinnosta edes omien perheenjäsenten asiat. Jos tämä on jotenkin ihannoitavaa, niin sääliksi käy. Tottakai jokaisella on hyvä olla omia unelmia ja haaveita, ja pitää voida elää itsensä näköistä elämää, mutta kyllä lämmin perhe on ihmisen paras voimavara ja tuki elämässä. 

Miksi luulette, että Suomessa on niin paljon mt-ongelmia ja yksinäisyyttä? Lapsuudenperheet ovat kaukaisia ja kylmiä, omia lapsia ei ole ja kumppaniakaan ei oikein siedetä. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Perheen ei tarvitse olla 24/7 läsnä. Riittää, että tietää välittävien ihmisten olevan olemassa ja että apua saa jos on tarvetta. Ei se ole riippuvaisuutta, vaan normaalia välittämistä läheisestä ihmisistä.

Käy sääliksi ihmisiä, jotka näkevät perhe-elämän olevan vankila tai lasten aiheuttavan vain ongelmia elämässä. Ei tunne-elämältään terve ihminen ajattele noin. Kyseessä on todnnäk ongelmia omissa kiintymyssuhteissa. Ikuinen matkustelu ja muuttaminen ovat merkkejä pakoilusta. Ongelmia ja pahaa oloa pyritään ratkaisemaan vaihtamalla ympäristöä, vaikka oman itsensä sisällä olevat ongelmat seuraavat tietysti mukana. Matkustelu itsessään on tietysti ihan  ok juttu, mutta jos uhraa ihmissuhteet matkustamisen vuoksi, niin onhan se merkki epävakaasta tunne-elämästä.

Mutta, jokaisella on oikeus valita oman elämänsä polku. Itse kyllä lähtisin ehkä tutkimaan omaa itseäni ja sitä, miksi toisten ihmisten läsnäolo ja kiintymyssuhteiden luominen aiheuttaa itsessä pahaa oloa. 

Uhraa ihmissuhteet? Muitakin ihmissuhteita on kuin omat lapset! Ja jotkut pakenevat elämänsä tyhjyyttä perhe-elämään, koska tyhjiö on täytettävä jollain. Sitten on vielä niitäkin, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä ja valintoihinsa, mitä ne sitten ovatkaan.

Tuossahan puhuttiin ihmissuhteista yleensä, ei pelkästään lapsista. Jotkut vaihtavat sitä kumppania ja kavereitaankin aika tiheästi. Ja niillä joilla on lapsia ja perhe-elämää on myös yleensä niitä ystäviä ja kavereita. Ei se perhe-elämä ole tyhjiön täyttämistä, vaan osa elämää, johon myös ne ystävät kuuluvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

18 vuotta jonka yksikin lapsi vanhemman sitoo ei kylläkään ole hetki vaan lähes koko aikuisikä, sen jälkeen etenkin nainen on jo vanha luuska.

  Miten niin "sitoo", sehän on elämää, rakastaa ja olla rakastettu. Ja kyllä se lapsi on elämässä mukana yleensä aina, eikä vain tuota 18 vuotta. Mulla 16 vuotias ja toivon todella että saan vielä hoitaa hänenkin lastaan.

Mä taas ihmettelen tuota laskutapaa. Meillä on 18-vuotias lähdössä maailmalle ensi kesänä. Olen tuolloin 40, odotettavissa olevaa elinikää vielä puolet jäljellä. Luuska ehkä, muttei tuo mies yhtään sen vähempää ole ikääntynyt näiden vuosien aikana.

Niin, olet onnekas. Tapasit jonkun joka halusi kanssasi lapsia tai ainakin sänkyyn. Itsekin olen lähes 40 eikä lapsia tule koska ei löytynyt puolisoakaan. Ja hyvä niin.