Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Kummeksun tuttuni käytöstä kun valittaa jatkuvasti uupumustaan, on lapsilleen (4kpl) usein  kärttyisällä päällä, valittaa rahanpuutteesta, vapaa-ajan puutteesta, kotitöistä johtuvista riidoista miehensä kanssa, vanhempiensa auttamattomuudesta lastehoidossa jne......MITÄS HANKKI NE LAPSET!

-Itse ainakin heitän hänelle lisää vettä myllyyn postailemalla omista kahdenkeskisistä lomareissuista ja harastuksista. Jos kyr….tyisi niin totaalisesti että lopettaisi uikutuksen minulle.

Vierailija kirjoitti:

Kummeksun tuttuni käytöstä kun valittaa jatkuvasti uupumustaan, on lapsilleen (4kpl) usein  kärttyisällä päällä, valittaa rahanpuutteesta, vapaa-ajan puutteesta, kotitöistä johtuvista riidoista miehensä kanssa, vanhempiensa auttamattomuudesta lastehoidossa jne......MITÄS HANKKI NE LAPSET!

Tämä. Naapurilla on viisi lasta ja samat ruikutukset. En vain ymmärrä. Ei kai Suomessa kukaan pakota lisääntymään?

Vierailija kirjoitti:

Kummeksun tuttuni käytöstä kun valittaa jatkuvasti uupumustaan, on lapsilleen (4kpl) usein  kärttyisällä päällä, valittaa rahanpuutteesta, vapaa-ajan puutteesta, kotitöistä johtuvista riidoista miehensä kanssa, vanhempiensa auttamattomuudesta lastehoidossa jne......MITÄS HANKKI NE LAPSET!

-Itse ainakin heitän hänelle lisää vettä myllyyn postailemalla omista kahdenkeskisistä lomareissuista ja harastuksista. Jos kyr….tyisi niin totaalisesti että lopettaisi uikutuksen minulle.

Mä en kans käsitä kun hankitaan kauhee lauma kakaroita ja sitten itketään kun on niin rankkaa, ja rahat loppu ja kukaan ei auta jne. Vaikka itsekin toivon että isovanhemmat auttaisi lastenhoidossa edes joskus, niin ei ne ole niitä vanhempia, kyllä ne vanhemmat on vastuussa lapsistaan, sitä paitsi 1-2 lapselle varmaan helpompi hankkia hoitaja kuin 4:lle. Miksei ihmiset mieti etukäteen riittääkö rahat/rahkeet lasten kasvatukseen? Olisi nimittäin paljon vähemmän onnettomia lapsia ja uupuneita vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä velojen kommentteja lukiessa ei voi muuta kuin onnitella heitä oikeasta ratkaisusta. Lasten kannalta olisi todella traumaattista joutua noin tunnekylmien ihmisten hoidettaviksi.

Veloilla ei voi olla parisuhdetta, sukulaisia tai ystäviä? Meillä on suhteessa paljon tunnetta ynnä muuta. Ja ollaan oltu yhdessä jo 20 vuotta. Mistään ei olla jääty paitsi.

Sukulaisia?! Ooh, mistä ja miten niitä sukulaisia on tullut? Ihanko lisääntymällä? Olivatko omatkin vanhempasi niin itsekkäitä, että hankkivat sinut vanhuutensa iloksi?

Terveisin

Vanhemmuuteen väsynyt ja pettynyt kurppa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Tässä taas todiste, kuinka itsekkäitä vanhemmat ovat. Lapset hankitaan, jotta ei itse jäisi yksin. Pelätään vanhuutta ja itsenäistä elämää. Halutaan, että lapset ovat ikuisiksi ajoiksi sidottuja vanhempiinsa, eivätkä esim. matkusta omien haaveidensa mukaisesti ja muuta sinne, minne haluavat muuttaa vanhemmista riippumatta. Ei. Lasten tehtävä on toimia kuolemaan asti vanhempiensa seuraneiteinä ja huolehtijoina ja jättää omat elämänsuunnitelmat toteuttamatta, koska muuten isä ja äiti syyllistävät, että itkevät yksinäisyyttään.

Ja mistähän tämäkin faktatieto on peräisin? Omat ja tuttavaperheeni lapset matkustelevat ja muuttavat sinne, minne haluavat. Ei kukaan sido lapsiaan itseensä. En tunne tällaisia tapauksia, toki niitäkin saattaa olla pienenä vähemmistönä. Yhteyttä voidaan pitää nykyään niin monella tavalla vaikka asutaan eri maassa. Ei nykyään enää eletä 1800-lukua, jolloin vanhin poika jäi tilan isännäksi huolehtien vanhemmistaan. Oma lähes 90-vuotias anoppinikin matkustelee ympäri maailmaa eikä vaadi lapsiaan seuraa pitämään. Hän kun ei nuorempana ehtinyt, kun oli useampi lapsi huolehdittavana. Toki hänen lapsensa käyvät kyläilemässä hänen luonaan ja hän lapsillaan, mutta se ei ole huolehtijana toimimista.

Hauskaa, kuinka tämä aihe jaksaa herättää näin voimakkaita tunteita. 

Meillä on kaksi lasta ja pärjäämme heidän kanssa hyvin. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin esimerkiksi aloituksen linkin Sonjaa. En myöskään fanaattisesti väheksy tai yritä neuvoa henkilöä tai paria joka ei halua lasta. Tässäkin maassa on tuhansia huostaanotettuja lapsia, joten ei se ole mitään ruusuilla tanssimista ja lapsetkin siinä kärsivät. 

Aikaisemmin oli "tapana", että ne lapset tehdään vaikka väkisin. Nykyään on jo ok sanoa, ettei halua lapsia. Tuosta artikkelista käy kyllä ilmi niiden neuvovien idioottien toimintatavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla ole oikeus sitten päättää haluammeko edes yrittää saada jälkikasvua vai emme. - On ollut tylsää kuulla jonkun kettan tympeitä uteluita ja kyselyitä, että miksei itselläni ole lapsia, kun ei me kaikki onnistuta heitä saamaan vaikka haluaisimme ja tahtosimme. Mutta en ymmärrä, miksi kaikkien edes tulisi haluta ja tahtoa saada lapsia. - Joskus tuntuu sille, että jotta asia menisi paremmin joillekin, ikäänkuin kaaliin niin täytyy hieman liioitella. Tai käyttäävähän värikästä kieltä.

Ihmisiltä jotka ei lapsia hanki pitäisi ottaa eläkkeet pois.

Joo. Siis esimerkiksi tässä dokkarisarjassa on upeasti lisääntyneitä ihmisiä, jotka varmasti ovat eläkkeensä (joita saavat jo nyt ilmaisen asunnon ja muiden tukien lisäksi) ansainneet. Tuolla Peterillä on 26(!) lasta useamman eri naisen kanssa... Kyllä näistä mallikansalaisista kelpaa suomimammojenkin ottaa esimerkkiä!

Sarja on "Benefits Britain: Life on the Dole", ja sitä löytyy lisääkin.

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Ok...

Ensinnäkin, ihan sama kuka hankkii lapsia ja kuka ei. Miksi näistä henkilökohtaisista päätöksistä uutisoidaan valtakunnallisessa mediassa? 

Toiseksi, (ja olen dink-elämää viettäneenä syyllistynyt tähän itsekin) lapseton ei voi tietää millainen perhe-elämä juuri hänelle olisi muodostunut lapsien myötä. Naurattaa joskus, miten kaikki ovat olevinaan niin uniikkeja lumihiutaleita kun lähtevät patikoimaan Kaakkois-Aasiaan ja tapaavat siellä viidakossa muita uniikkeja suomalaisia lumihiutaleita, ja miten working holidayta mainostetaan tutuille suurena ainutlaatuisena seikkailuna, vaikka paras kaveri, pari muuta tuttua ja puoli ikäluokkaa on käynyt siellä aikaisemmin. Vapauden ja erilaisuuden korostaminen saa aivan suhteettomat mittasuhteet, vaikka kyseessä on kuitenkin tusinakokemus.

Samalla, kaikki lapsen saaneet kuuluvat uniikin lumihiutaleen mielestä yhteen ja samaan harmaan lokeroon täysin koulutukseen, ideologiaan, varallisuuteen, lapsimäärään, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin katsomatta.

Minulla on teille dink-lumihiutaleille suuri paljastus: lasten myötä elämässä muuttui...EI MIKÄÄN! Olet yhä sama ihminen, jolla on samat mahdollisuudet ja rajoitukset. Kannat mukanasi samoja matkakokemuksia vaikka olet synnyttänyt. Et muutu miksikään muuksi. Elämä lapsen kanssa on omaa elämääsi. Jos tykkäät matkustamisesta, niin matkustat. Jos nautit Prisman tarjousten metsäsätämisestä, niin jatkat sitä. Lapsista on ihan turhaan maalattu uhkakuvia. Ne eivät tuhoa sinua, parisuhdettasi tai sitä elämää, jota rakastat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.

Entä miksei se oma rauha voisi yhtä hyvin olla tärkein asia maailmassa niin kolme- kuin kahdeksankymppisenäkin? Miksi ihmisen, joka on kenties koko ikänsä viihtynyt itsekseen omassa rauhassaan, yhtäkkiä muuttuisi niin perustavanlaatuisesti, että alkaisi äkkiä itkeä yksinäisyyttään, kun vanhainkodin ovi menee kiinni takana?

Oletko ikinä käynyt vanhainkodissa? Tai oletko tietoinen, kuinka kotihoito toimii? Kun omat jalat eivät enää kanna, että pääsisit ulos. Siinä vaiheessa olet iloinen, kun joku lähtee sinua viemään pyörätuolilla ulos. Kotihoidolla ei todellakaan ole muuta aikaa kuin antaa lääkkeet ja katsoa, että kaikki on päällisin puolin ok. Siinä 15 minuutissa ei paljon ehdi. Se ulkoilu esim. voi olla niitä harvoja ilonaiheita, mitä on jäljellä. Itse ainakin toivon, että omat lapseni kävisivät vaikka kerran kahdessa kuukaudessa viemässä minua ulos, jos sellaiseen tilanteeseen joudun. Kaverit kun siinä iässä saattavat olla samassa jamassa tai sitten heiltä on ajokortti otettu pois, eivätkä he kykene pääsemään paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla ole oikeus sitten päättää haluammeko edes yrittää saada jälkikasvua vai emme. - On ollut tylsää kuulla jonkun kettan tympeitä uteluita ja kyselyitä, että miksei itselläni ole lapsia, kun ei me kaikki onnistuta heitä saamaan vaikka haluaisimme ja tahtosimme. Mutta en ymmärrä, miksi kaikkien edes tulisi haluta ja tahtoa saada lapsia. - Joskus tuntuu sille, että jotta asia menisi paremmin joillekin, ikäänkuin kaaliin niin täytyy hieman liioitella. Tai käyttäävähän värikästä kieltä.

Ihmisiltä jotka ei lapsia hanki pitäisi ottaa eläkkeet pois.

Joo. Siis esimerkiksi tässä dokkarisarjassa on upeasti lisääntyneitä ihmisiä, jotka varmasti ovat eläkkeensä (joita saavat jo nyt ilmaisen asunnon ja muiden tukien lisäksi) ansainneet. Tuolla Peterillä on 26(!) lasta useamman eri naisen kanssa... Kyllä näistä mallikansalaisista kelpaa suomimammojenkin ottaa esimerkkiä!

Sarja on "Benefits Britain: Life on the Dole", ja sitä löytyy lisääkin.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tuossa dokkarissa jo pelkkä nimi on todella koominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän pitää olla helppoa ja mukavaa. Perheen perustaminen on vaikeaa ja siihen pitää panostaa niin paljon. Ei jaksa. Omat rutiinit on kivempia. Ja kolmessa koirassa on niin paljon työtä, ja vievät enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa kuin lapset. Kuolen yksin, mutta so what.

En kyllä usko että vievät enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa kuin kolme lasta. Kyllä eläintenhoito on sata kertaa helpompaa kuin lasten kasvattaminen ja ruokkiminen ja pukeminen 18 vuotta niin että heistä kasvais kunnon kansalaisia.

Vanhemmuuden tarkoitus on -suvunjatkamisen ohella- kasvattaa ihmistä henkisesti; totuttamaan vastuulliseksi ja epäitsekkääksi. Tämä on aiemmin ollut aikuisuuden määrite myös.

Nykyajan hedonistinen ihminen ei halua kehittyä, vaan pitää kynsin hampain kiinni huolettomasta minä-minulle-kaikki-heti elämästä. Kavereiden kesken voi syntyä vastuullisuutta ja huolenpitoakin. Mutta sen täytyy olla vastavuoroista. Jos kaveri esim. köyhtyy tai sairastuu vakavasti, hänet usein hylätään. Samoin puolisosta erotaan, kun tästä tulee riippa tai hän ei muuten täytä tarkoitustaan "rakkauteNI" kohteena. Lapsia eivoi hylätä, eikä vaihtaa. Ne ovat siinä, kunnes itsenäistyvät. Ellei lasu vie.

Niin tee sinä niitä lapsia...

Lapsi voi hylätä sut ihan tosta vaan

Ei se tuu sun persettä pesemään kun oot vanha..

En oo omaa äitiäni nähnyt 6 vuoteen

Miksi suuri rakkaus toista ihmistä kohtaan olisi millään tavalla rajoittavaa ja kahlitsevaa?  Minkälainen ihminen näkee toisen ihmisen pelkkänä taakkana?

Meitä ei ole ainakaan yhtään kahlinnut lapsen saaminen, vaan matkustellaan jopa enemmän nyt perheenä kuin silloin ennen lapsen tuloa. 

Rakkaus on muutenkin katoamassa nykymaailmasta, ja ihmiset ovat entistä itsekkäämpiä. Monelle parisuhdekin on pelkkä riippakivi. Ei ihme, että lapsetkin koetaan negatiivisina asioina.

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Se vaan tuppaa olemaan usein niin, että jos perustaa perheen, ystävät jäävät, etenkin ennen vanhaan, kun ei ollut somea yms. Vapaaehtoisesti lapseton tietää kyllä, että häntä eivät lapset tule katsomaan, ja pitää yllä ystävyyssuhteita tarkemmin.

Höpö höpö. Isäni oli sosiaalinen ja hänellä oli ystäviä. Koita nyt vaan ymmärtää, että elämän rajallisuus tulee vastaan, niin kuin isäni ystävillä ja sisaruksilla. Olisin huolestunut, jos ne kaverit sieltä mullan alta kömpisivät katsomaan. Tai karkaisivat jostain hoitolaitoksesta, siellä kun on ovet lukossa.

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

noi on kaikki vielä nuoria..ja lisääntyvät varmasti

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Kenellä nyt minkäkinlainen suku ja ystäväpiiri sattuu olemaan. Otan vastapainoksi muutaman esimerkin omista piireistäni.

- viisikymppinen pariskunta. Töissä EU-toimielimessä. Molemmilla korkeakoulututkinto. Harrastavat taidetta, teatteria ja musiikkia. Eivät matkustele kovin paljon; matka lähinnä viikonloppureissuja EU-maihin.

- kolmekymppinen pariskunta. Ammattitutkinto molemmilla. Tekevät paljon töitä, osin pätkätöitä. Harrastavat paljon urheilua, mm. viettävät lomansa usein tekemällä 1000 kilometrin pyöräilyreissun.

- viisikymppinen nainen. Takana muutama pitkä parisuhde, tällä hetkellä sinkku. Pysyvä hyvä työpaikka. Tykkää retkeilystä ja vaeltamisesta, varsinkin Lapissa. Käyttää paljon aikaa vanhempiensa asioiden hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla ole oikeus sitten päättää haluammeko edes yrittää saada jälkikasvua vai emme. - On ollut tylsää kuulla jonkun kettan tympeitä uteluita ja kyselyitä, että miksei itselläni ole lapsia, kun ei me kaikki onnistuta heitä saamaan vaikka haluaisimme ja tahtosimme. Mutta en ymmärrä, miksi kaikkien edes tulisi haluta ja tahtoa saada lapsia. - Joskus tuntuu sille, että jotta asia menisi paremmin joillekin, ikäänkuin kaaliin niin täytyy hieman liioitella. Tai käyttäävähän värikästä kieltä.

Ihmisiltä jotka ei lapsia hanki pitäisi ottaa eläkkeet pois.

Käy mulle. Tosin vaadin ettei mun palkasta enää peritä eläkemaksuja, sen rahan haluan itselleni jotta voin sijoittaa sen paremmin. Lisäksi haluan veroprosenttini pienemmäksi koska en haöua rahoittaa lapsilisiä tai kouluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla ole oikeus sitten päättää haluammeko edes yrittää saada jälkikasvua vai emme. - On ollut tylsää kuulla jonkun kettan tympeitä uteluita ja kyselyitä, että miksei itselläni ole lapsia, kun ei me kaikki onnistuta heitä saamaan vaikka haluaisimme ja tahtosimme. Mutta en ymmärrä, miksi kaikkien edes tulisi haluta ja tahtoa saada lapsia. - Joskus tuntuu sille, että jotta asia menisi paremmin joillekin, ikäänkuin kaaliin niin täytyy hieman liioitella. Tai käyttäävähän värikästä kieltä.

Ihmisiltä jotka ei lapsia hanki pitäisi ottaa eläkkeet pois.

Ihmisten jotka hankkii lapsia tulisi itse maksaa lastensa koulutus peruskoulusta asti. Verorahoilla nekin maksetaan.

Mielestäni vanhempien joiden lapset ovat laiskoja, vesipäitä, koulukiusaajia tai muita ns. vähälahjaisia tulisi maksaa korvaus veronmaksajille koska eivät ole osanneet kasvattaa lapsiaan, väen väkisin on pitänyt ne lapset laittaa tähän maailmaan vaikkei ole taloudellisia tai älyllisiä resursseja. Näitä kultamussukoita kun seuraa niin kai se rupee normaalia ihmistä harmittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on ainoa tie _onnellisuuteen_ ihmisenä. Lapset ovat rasite - aina. Tai tekosyy elää.

Sinulle ehkä. Itse olen onnellinen lapsistani. En ole koskaan kokenut lapsiani rasitteena. Lapset ovat hyvä syy elää, mutta on minulla muitakin syitä. Vaikka et itse lapsia halua, niin jotkut haluavat ja ovat jopa onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Tunnut suhtautuvan ihailtavan lämpimästi ja arvostavasti sukulaisiasi ja ystäviäsi kohtaan. Aivan ihanaa, että kaltaisesi ihmiset mahdollisesti kasvattavat lapsia. Oma tuttavapiirini on hyvin erilainen kuin sinulla, tiedä sitten mistä se kertoo.