Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko hankkia lapsia, ellei halua. En ymmärrä, mikä ongelma tämä kellekään on?

Ei ole, jos se sekään ei ole ongelma, että jotkut niitä lapsia hankkivat ja ovat niistä iloisia.

Tälleen lapsettomana ja edelleen miehen kanssa samaa mieltä siitä ettei meille niitä tule kyrsii tämä ihmisten asenne lapsettomia kohtaan. Lauseet:

-"kyl se mieli vielä muuttuu"

- et tiedä mitään elämästä kun sulla ei oo lapsia

-lapset tuo elämään sisältöä

- elämän suurin ilo on lapset

- vanhana sitten yksin ja yksinäinen

- ei tiedä mistä sä jäät paitsi

- riskejä pitää ottaa ja tehdä lapsi

- elämä ei muutu

On niin kuluneita. Kun olemme tämän valinnan tehneet olemme automaattisesti hyväksyneet nämä "puutteet ja huono puolet"

Miehen mummon sisarukset ovat lapsettomia. Iloisin Mielin eivät kadu mitään. Koko suku käy siellä auttamassa ihan omasta ilosta. Heistä näkee ettei tarvi katua päätöstä olla lapseton. Heillä on hyvä ja tapahtuma rikas elämä. Siitä ei ole jäänyt puuttumaan mitään.

Olisko aika vaan antaa muiden elää omaa elämäänsä ja kokea elämän huippuhetket ja onnet ihan itse. Ei tarvitse tulla kertomaan mistä mä voisin jäädä paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Pointti ei ole se, mitä voi ja ei voi tehdä vaan se, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Sinä teet joitakin valintoja ja jätät toisia asioita tekemättä, koska et niistä välitä/ne eivät tuota sinulle iloa. Jollakin toisella ihmisellä taas on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet elämässään kuin sinulla, koska ne taas tuottavat hänelle iloa. Molemmat elävät sellaista elämää, joka tuottaa heille iloa ja onnea. Vaikka lapset tuottavat SINULLE iloa, kaikille he eivät tuota. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Miten niin ei kiinnosta? Kyllähän normaalia ihmisiä hylkyjen etsiminen kiinnostaa. Itsekästä olla tutkimatta hylkyjä, se voisi hyödyttää monia ihmisiä.

En minä usko että sieltä hylystä löytyisi uutta sukupolvea veronmaksajia ja työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- pariskunta 38v., korkeakoulutettuja ja kovapalkkaisia,  eivät koskaan hanki lapsia, koska se rajoittaa liikaa omaa elämää ja matkustamista - neljä vuotta myöhemmin: pariskunnalla on kaksi lasta

- nainen 36v, naimisissa viisi vuotta, ei hanki koskaan lapsia koska "se ei ole hänen juttu" - pari vuotta myöhemmin, ero, uusi mies, uusperhe ja yksi oma yhteinen lapsi

- nainen, myös 36v, sinkku omasta tahdostaan, ei aio koskaan pariutua ja hankkia lapsi - vuosi myöhemmin, vahinkoraskaus ja vankka päätös pitää lapsi

- nainen 35v, lastentarhanopettaja, liian paljon huonoja kokemuksia työstä, jotta hankkisi omia lapsia - viisi vuotta myöhemmin kolme omaa lasta ja jos biologia sallii lisää tulossa.

Jonkun kolmekymppisen lapsettomuusvalat eivät paljon hetkauta. Vähän kuin uskoon hurahataneet - hirveää mölyä jostain eikä mene kuin muutama vuosi, niin toimitaan täysin päinvastaisesti.

Niin, tai sitten on kuin minä. Ei lapsia, ei parisuhdetta. Koskaan. Parasta ennen -päivä meni jo.

Ihmiset ovat erilaisia. Jos kykenet sitä ymmärtämään?

Taitaa johtua omasta asenteestasi ja huonosta itsetunnosta. 

Niin - asenteeni on se etten halunnut lapsia tai parisuhdetta. Ihan kiva ettei minua niihin pakotettu :). En siis pyörtänyt päätöstäni kuin nuo esimerkkien naiset - vaikka mielen muuttaminen on sekin sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Pointti ei ole se, mitä voi ja ei voi tehdä vaan se, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Sinä teet joitakin valintoja ja jätät toisia asioita tekemättä, koska et niistä välitä/ne eivät tuota sinulle iloa. Jollakin toisella ihmisellä taas on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet elämässään kuin sinulla, koska ne taas tuottavat hänelle iloa. Molemmat elävät sellaista elämää, joka tuottaa heille iloa ja onnea. Vaikka lapset tuottavat SINULLE iloa, kaikille he eivät tuota. Ymmärrätkö?

Lapset tuottavat myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen Everestin huipulta ei tuota juuri muuta kuin saastetta luontoon base campin ja huipun välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Niin sitä vaan valitaan helppo sukeltaminen ja jätetään riskipitoinen ja oikeasti vaativa hylkyjen etsiminen kokeilematta. Todella itsekästä touhua! Ethän voi mitenkään kehittyä ihmisenä ja oikeaksi aikuiseksi, jos et kokeile hylkyjen etsimistä. Mennään sieltä, mistä aita on matalin. Pelkurimaista toimintaa. Tuollaisia te hupisukeltajat juuri olette. Hauskuu pääasia elämässä. Haastava hylkyjen etsintä jätetään muille. Oletkin oikea vastuunpakoilija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Hylkyjen etsintä tuottaa myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen sukeltaessa ei tuota juuri muuta kuin turha turismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Voi että kun ihminen voi olla tyhmä. Tajuatko, että kaikki eivät nauti samoista asioista kuin sinä? Jokainen valitsee itse, minkälaisen elämän haluaa. Ei sitä kuule kadu jotain menetettyjä ilon aiheita, kun ei ole koskaan niitä itselleen halunnutkaan. Yksinkertaisesti ei vain koe menettäneensä yhtään mitään. 

Se on sitä oman navan tuijoittamista, kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista kuin itse. Ja sitten vielä haukutaan muita itsekkäiksi. Sisimmässään ollaan kateellisia että muut pääsee helpommalla. Koska jos ihminen hyväksyy itsensä, se hyväksyy myös muut sellaisina kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ketään kiinnostaa, ”hankkiiko” joku toinen lapsia vai ei.

Tuntuu typerältä tällaiset julkiset ”minä en halua lapsia”-julistukset kuin myös joidenkin vouhotus siitä, miten kaikkien pitäisi perustaa perhe eikä mistään muusta saa samanlaista iloa elämään.

Miksi nämä lapsettomat sitten kehtaavat valittaa vanhana että jonkun pitäisi heitä hoitaa?

Vanhustenhoito ja eläkkeet pois lapsettomilta.

Lapsesta voi tulla mikäliehunsvotti, joka elää yhteiskunnan rahoilla. Pöljä, eläkettä maksetaan tehdyn palkkatyön perusteella, ei lapsimäärän perusteella.

Ja toiseksi, me lapsettomat säästämme pitkän pennin ja meillä on varaa ostaa hoivapalvelut yksityisiltä.

Hoivapalvelut maksaa yksityiseltä noin 5000 - 10000 euroon kuussa. Hintaan ei sisälly lääkkeitä tai muitakaan vastaavia kuluja.

Kysymys ei ole myöskään suorasta rahasta vaan siitä että kukaan ei ole hoitamassa sinua. Kun ei ole ihmisiä sitä tekemässä.

Eläkejärjestelmä on kaatumassa. Juuri siksi että maksajien määrä vähenee. Eli koska ihmiset ei tee lapsia niin ei ole niitä eläkkeen maksajiakaan.

Niinpä. Oma 20-vuotias tyttäreni joutuu olemaan töissä ainakin 70-vuotiaaksi. Hyvä, jos silloin eläkkeelle pääsee. Ja vanhuspuolella on oikeasti pula työntekijöistä, koska aika harva sitä haluaa työkseen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Hylkyjen etsintä tuottaa myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen sukeltaessa ei tuota juuri muuta kuin turha turismia.

Ai että kun meni tunteisiin, ei muuten tulisi tuollaista määrää saivartelua. :D

Noh, kuka tahansa voi esittää rohkeaa internetissä. Todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla.

Vierailija kirjoitti:

Hei olen nainen :)

Minulla on pillu...teenkö lapsia?

Älä tee, se repiää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Pointti ei ole se, mitä voi ja ei voi tehdä vaan se, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Sinä teet joitakin valintoja ja jätät toisia asioita tekemättä, koska et niistä välitä/ne eivät tuota sinulle iloa. Jollakin toisella ihmisellä taas on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet elämässään kuin sinulla, koska ne taas tuottavat hänelle iloa. Molemmat elävät sellaista elämää, joka tuottaa heille iloa ja onnea. Vaikka lapset tuottavat SINULLE iloa, kaikille he eivät tuota. Ymmärrätkö?

Lapset tuottavat myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen Everestin huipulta ei tuota juuri muuta kuin saastetta luontoon base campin ja huipun välille.

No niin ! No nyt tuli argumentti siitä, kuinka lapselliset ovat arvokkaampia yhteiskunnan jäseniä. Oi että, kun on ihana asettaa itseään jalustalle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsia haluamattomat nostavat tästä isoa haloota. Ei halua niin ei halua.

Eikä tee. Kenelle sitä pitää kenenkään selittää tai raportoida.

varmaan siksi että edelleen löytyy sitä sivistymätöntä ahdasmielistä porukkaa joka arvostelee toisten itsellee kuulumattomia valintojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Hylkyjen etsintä tuottaa myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen sukeltaessa ei tuota juuri muuta kuin turha turismia.

Ai että kun meni tunteisiin, ei muuten tulisi tuollaista määrää saivartelua. :D

Noh, kuka tahansa voi esittää rohkeaa internetissä. Todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla.

Voi luoja. Oletko oikeasti noin täynnä itseäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Eikö sitä silloin ole yhtä lailla yksinäinen kun lapset lentää omillensa? Tiedän monia vanhuksia joiden aikuiset lapset eivät vieraile heidän luonaan, hyvä jos soittavat kerran vuodessa. Se, että mä nyt punkeaisin ihmisen ulos itsestäni ja uhraisin lapsen tarpeille vuosikausia elämästäni jättäen omat haaveeni syrjään ei ole takuu sille että hän kävisi minua päivittäin ilahduttamassa sitten kun olen vanha.

Niinpä. Se toinen valituksen aihe on se, kun on niin rankkaa, kun lapset teinejä ja omat vanhemmat huonossa kunnossa, ei jaksa käydä, kun aina se valittaa, ei teinejäkään sellainen kiinnosta.

Tai omat lapset aikuisia ja vanhukset sairaita, on lapsenlapsia itsellä ja vaihdevuodet, mies ei osallistu ja taas on rankkaa.

No sitä se elämä on. Se ei ole leffa, eikä romaani. Sellaisia perhetarinoita ei juuri kuule, jossa iloiten riennetään koko perheen voimin isovanhempien luokse heistä huolehtimaan tai vain ilahduttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Hylkyjen etsintä tuottaa myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen sukeltaessa ei tuota juuri muuta kuin turha turismia.

Ai että kun meni tunteisiin, ei muuten tulisi tuollaista määrää saivartelua. :D

Noh, kuka tahansa voi esittää rohkeaa internetissä. Todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla.

Ei hyvänen aika, tällaista legendaarista lainia mä tulen nauramaan vielä pitkään :D Onneksi olkoon, kirkkain kruunu on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahhah! Ihan täyttä höpöhöpöä, että vapaaehtoisesti lapsettomat olisivat usein korkeakoulutettuja ja sivistyneitä itseään kehittäviä maailmanmatkaajia. Myytit murtumaan!

Tässäpä esimerkkejä omasta suvusta ja ystäväpiiristä:

- 30 v. nainen, baarityöntekijä, jonka harrastuksena on biletys, dokaus ja uuden miehen pokaaminen joka viikolle. Häneltä otettiin pari vuotta sitten koirakin pois poliisin toimesta kun ei pystynyt sitä hoitamaan. Ikuinen lapsi ja vanhempiensa prinsessa. 

- 29 v. nainen, parturikampaaja, jolla samat harrastukset kuin edellisellä. Myös jymähtänyt teini-ikään ja pesettää pyykkinsäkin äidillään. 

- 34 v. nainen, vaatetusalan yrittäjä. Niin ikään myös jäänyt itsenäistyminen väliin ja hädin tuskin pystyy itsestään huolehtimaan. Alkoholisoitunut ja apaattinen. Tekee työnsä hyvin, mutta viikonloput vetää kalsakikännejä kotonaan. Ei ole koskaan käynyt Tallinnaa pidemmällä.

- 35 v. mies. Ikuinen teini. Jymähtänyt pelikoneen äärelle. Alkoholi kuuluu myös kuvioihin hyvin vahvasti.

- 36 v. mies. Ei vaan saa naista. Narsisti ja mt-ongelmainen salaliittoteoreetikko.

- 

Ihan hyvä, että kaikki eivät todellakaan lisäänny! :)

Kenellä nyt minkäkinlainen suku ja ystäväpiiri sattuu olemaan. Otan vastapainoksi muutaman esimerkin omista piireistäni.

- viisikymppinen pariskunta. Töissä EU-toimielimessä. Molemmilla korkeakoulututkinto. Harrastavat taidetta, teatteria ja musiikkia. Eivät matkustele kovin paljon; matka lähinnä viikonloppureissuja EU-maihin.

- kolmekymppinen pariskunta. Ammattitutkinto molemmilla. Tekevät paljon töitä, osin pätkätöitä. Harrastavat paljon urheilua, mm. viettävät lomansa usein tekemällä 1000 kilometrin pyöräilyreissun.

- viisikymppinen nainen. Takana muutama pitkä parisuhde, tällä hetkellä sinkku. Pysyvä hyvä työpaikka. Tykkää retkeilystä ja vaeltamisesta, varsinkin Lapissa. Käyttää paljon aikaa vanhempiensa asioiden hoitamiseen.

Harrastan kaikkea tätä - matkustelua, kulttuuria, urheilua, retkeilyä - lasteni kanssa ja joskus myös miesystävieni tai muiden ystävieni kanssa tai yksin. Täytyy sanoa, että lasteni kanssa se on kaikkein hauskinta:-)! Heillä on niin raikkaista näkemyksiä monista asioista.

Kerro joku raikas näkemys?

He havainnoivat ympäristöään ihan toisella tavalla kuin joku kolmekymppinen tai keski-ikäinen, koska he ovat vielä niin uusia tässä maailmassa. Heillä on uteliaisuutta, huumoria ja yllättäviä ja tuoreita näkemyksiä, jotka saavat minutkin nauramaan. Heillä riittää tarmoa ja energiaa, mikä kannustaa minuakin niillä retkeilyreissuilla. He ovat todella piristävää seuraa!

Kaikkea tätä voi saada vaikkapa ystäviltä. Minun ei tarvitse synnyttää ihmistä saadakseni "raikkaita näkemyksiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Hylkyjen etsintä tuottaa myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen sukeltaessa ei tuota juuri muuta kuin turha turismia.

Ai että kun meni tunteisiin, ei muuten tulisi tuollaista määrää saivartelua. :D

Noh, kuka tahansa voi esittää rohkeaa internetissä. Todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla.

Pelkkä raskaaksi tuleminen ja synnyttäminen ei kunniaa tuo, joten turha kiillotella sitä sädekehää. Katsellaan sitten tarkemmin, kun nähdään millainen jälkikasvustasi tulee. Vähän tekstiesi perusteella tosin vaikuttaa siltä, ettei kovin hyvät lähtökohdat lapsella ole... Ehkä isä on vähän fiksumpi tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.

Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.

Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!

Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.

Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen. 

Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Oletko jo kokenut laskuvarjo hypyn, sukeltamisen haihäkissä, kiipeämisen mount everestillle, patikoinnin Saharan autiomaan läpi, käynyt etelänavalla, etsinyt hylkyjä Karibialla, lentänyt itse lentokoneilla.

Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.

Jäi vähän epäselväksi mitä noista ei voisi tehdä vaikka lapsia hankkisikin. Yhden noista olenkin tehnyt jo.

ps. Hylkyjen etsiminen Karibialla ei kiinnosta, koska se on ihan oikea ammatti, mutta sukeltamaan sinne olen menossa tulevaisuudessa.

Hylkyjen etsintä tuottaa myös jatkuvuutta yhteiskunnalle.

Sinun oman itsesi etsiminen sukeltaessa ei tuota juuri muuta kuin turha turismia.

Ai että kun meni tunteisiin, ei muuten tulisi tuollaista määrää saivartelua. :D

Noh, kuka tahansa voi esittää rohkeaa internetissä. Todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla.

Ei hyvänen aika, tällaista legendaarista lainia mä tulen nauramaan vielä pitkään :D Onneksi olkoon, kirkkain kruunu on sinun.

Joo nyt tuli AV-klassikko! 😂😂😂 Menee samaan kastiin telakoitumisen, jauhenlihan ja Munsalan kansallispuvun kanssa.