Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

Vaikea uskoa, koska lapselliset valittavat elämänsä ongelmista ja raskaudesta jatkuvasti suureen ääneen. Jos se elämä kerta on niin auvoista niin älkää sitten natkuttako. Sitähän toinen luulee, että teikäläisiä kaduttaa lastenteko.

Eli kummin päin se oikeasti on?

Ainakin minä olen enemmän niiden lapsettomien suusta kuullut nalkutusta ja piipitystä lasten kanssa elämisen hankaluudesta, kuin lapsiperheiltä itseltään. :D

Lapsettomat ovat myös suureen ääneen vaatimassa lapsia pois milloin mistäkin julkisesta tilasta, ja haluavat siten vaikeuttaa lapsellisten elämää. 

No, jos vanhemmat eivät kykene pitämään penskojaan julkisissa tiloissa hiljaa ja häiriötä tuottamatta, niin ei kuin pois vain.

Ennen se kyllä onnistui, mutta nykyäipät ja -iskät taitavat olla niin tossuja, että kakarat saavat riehua miten vain... Sitten vedotaan, että "lapsipersearki on niiiiin rankkaa että olen ihan kuolemanväsynyt!!11!!"

Ihan kuin se ei olisi ollut ihan samalla tavalla rankkaa esim. 1970-luvulla.

Tulin vain sanomaan, että 70-luvulla ei todellakaan ollut niin rankkaa kuin nyt. Lapsia ei paapottu, vahdittu ja kuskattu siinä määrin kuin nyt. Oli verkostot kunnossa, sukulaiset ja naapuriapu. Lisäksi nykyään elämässä on erittäin paljon muitakin sisältöjä kuin kotityöt (kuten liioiteltu sisustaminen ja pihahommat, kodin ulkopuolisista jutuista puhumattakaan!). Pitää osata kaikenlaista, josta 70-luvulla ei tiedetty mitään. Silloin elämä oli toki työntäyteistä, mutta ei niin pirstoutunutta.

Omat lapseni olen kasvattanut melko tiukasti, joten eivät aiheuta häiriötä, mutta sellainen oletus lapsista tuntuu nykyään olevan. Huolestuttavaa ihmisvihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi ihan vapaasti olla hankkimatta lapsia, mutta kyllästyttää kuulla näitä stereotypioita lapsista vankilana ja prismaperheistä. Lapsettomien on turha marttyroida, että heiltä muka kauheasti tivataan perusteluja, jos itse maalaillaan näitä kauhukuvia perhe-elämästä, mitä av on nykyään täynnä.

Ei kukaan ole missään sanonu, että lapset on vankila sellasella joka niitä haluaa. Vaan että ihminen joka ei halua lapsia kokis olevansa vankeudessa lapsiperheen elämässä.

Just niin. Joku kertoo haastattelussa, että hänelle lapsiperhe-elämä olisi vankila, ja mammat lukevat, että perhe-elämä = vankila. Sisälukutaito? Lukutaito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armi kirjoitti:

Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta! Ja päivääkään en ole päätöstäni katunut. Itseasiassa mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen elämääni ollut tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen itselleni. Olen niin paljon saanut kokea ja nähdä, mitä en olisi koskaan lapsen kanssa päässyt tekemään. Paras ystäväni, jolla on itsellään kaksi lasta ja viisi lastenlasta on kertonut että jos nuorempana tietäisi sen mitä nyt tietää, olisi hänkin jättänyt lapset hankkimatta. Jo omien lasten hoitaminen vaati veronsa ja nyt hänelle tuputetaan lastenlapsia hoitoon, koska oletetaan että kaikki mummut haluavat viettää eläkepäiviään kakkavaippoja vaihtaen. Ystävättäreni mies kuoli muutama vuosi sitten, joten hän haluaisi kulkea nyt minun ja puolisoni kanssa kulttuuritapahtumissa, tansseissa tai vaan elää elämäänsä kuten itse haluaa mutta kokee niin valtavaa syyllisyyttä jos ei ota lastenlapsia hoitoon, ettei voi meidän kanssamme juhlia elämää. Olemme häntä toki kannustaneet ja kertoneet etteivät lastenlapset kuulu enää hänen kasvatettavakseen ja nyt hän harkitseekin lähtöä jouluksi Arabiemiraatteihin kanssamme.

Olen pelkästään iloinen, että rohkeat nuoret naiset kuten Sonja, kertovat rohkeasti uskaltavansa elää ilman yhteiskunnan painostusta. Ja iloinen olen myös siitä että näitä Sonjia alkaa olemaan yhä enemmän. Harmissani olen siitä, että nämä, yleensä naiset, jotka lasten hankkimista katuvat, ryhtyvät täälläkin nähtyyn vapaaehtoisesti lapsettomien lynkkaamiseen helpottaakseen omaa pahaa oloaan. Toivoisin, että velojen annettaisiin elää rauhassa oman päätöksensä kanssa, koska niiden velojen osuus, jotka mielensä muuttavat ja lapsia joskus haluavat on huomattavasti pienempi kuin niiden vanhempien jotka katuvat lasten hankkimista. Näissä katumistaoauksissakin parasta olisi mennä siitä keskustelemaan terapiaan, eikä suotta näillä keskustelupalstoilla haukkua muita omista huonoista päätöksistä.

Siis olet 64-vuotta? Ei sinulta kukaan enää mitään kysele, ne kyselyt loppui 20 vuotta sitten. Paikkasi taitaa olla dementiaosastolla.

Ja alapeukutuksista päätellen täällä on ihmeisiin uskovia, halleluja. Tämähän vie tämän ketjun ihan uudelle tasolle. Alkoikin jo kyllästyttää.

Tässä on suora lainaus tuon velan kirjoituksesta "Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani". Hän on siis netissä kertonut olevansa vapaaehtoisesti lapseton, mutta tuskin on kertonut ikäänsä. Onko sinulla joku kristallipallo, josta näet jokaisen kirjoittajan iän? Jos on, niin voit vapaasti kertoa minun ikäni tähän.

"Minulle tolkutettiin parikymmentä vuotta päin naamaa että kyllä se mieli vielä muuttuu kun tulee ikää lisää, kun kerroin etten tule koskaan milloinkaan hankkimaan lapsia. Edelleen sitä samaa hoetaan netissä kun olen kertonut velaudestani. Toivon totisesti ettei se mieli enää muutu, kun ikää on kuitenkin jo se 64 vuotta!" Suora lainaus, ei tarvita kristallipalloa vaan lukutaito ja kyky lukea koko juttu! Eli hän ei ole milloinkaan halunnut lapsia, edelleen hänelle hoetaan mielen muuttumisesta kun on netissä kertonut. Itsekin toivoo, ettei mieli muutu, kun on jo 64.  Sinun ikääsi en tiedä, kun et ole sitä kertonut.

Niin hän kertoi tuossa tänne juuri tänään kirjoittamassaan tekstissä ikänsä. Tarina ei kerro ketookohän joka kerta ikänsä kun asiasta kirjoittaa. Sitä et sinäkään tiedä ja naureskelet miten joku kysyy 64-vuotiaalta lasten hankinnasta. Monenko velan iän täälläkin näet tekstistä? En kovinkaan monen.

Todellakin nauran 😂😂😂 Piru kasvatti sarvet päähän, kun näitä tekstejä lukee sivukaupalla 😈 Akat täällä naama punaisena kirjoittelee sivukaupalla ja kumpikin osapuoli, ihan tasapuolisuuden vuoksi. Sinäkin siinä totisena jotain intät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä omat valintansa.

Mutta ei lapseton ihminen ymmärrä oikeasti sitä onnea, mikä lapsesta tulee. Oma lapsi. Hymy, nauru, iltasadut, metsäretket, leipominen, jne.

Itse sain lapset ikähaarukassa 27-31. Sitä ennen sain bilettää ja matkustaa ihan tarpeeksi, ja siinä oli ehkä 3-5 vuotta kun olin enemmän "motissa" lasten takia. Kohta ollaan lähdössä noiden mukavien, fiksujen ja hyvinkäyttäytyvien lasten kanssa ulkomaan reissuun.

Mies päästää mut illanviettoihin ystävieni kanssa, milloin haluan. Olen töissä. Mitä vielä puuttuu elämästäni? Ei mitään.

On idioottimaista kuvitella, että lasten saaminen estää elämisen. Ok, 3-4 ekaa vuotta (terve) lapsi on vahdittavissa koko ajan ja on univelkaa, sen jälkeen helpottaa.

Sen sijaan, velat on usein ärsyttäviä hifistelijöitä jotka väsyvät pienestä (se on nähty työpaikalla, kovimmat saikuttajat ovat lapsettomia), ja joilla ei ole suhteellisuudentajua.

Jaahas. Heitätkö sä nyt, että en mä voi tietää olisinko onnellinen lesbona, jos en oo kokeillu? Kun en kerran ymmärrä lapsesta tulevaa onneakaan, kun en ole lasta tehny? Mistään ei voi tietää mitään ennen kuin sen on tehnyt. Vai miten se menee?

No niinhä se menee. Mutta kaikkea ei kannata kokeilla, esim. huumeita. Ja olisi surullista, jos lapsi olisi koekappale. Itse en edes halua, että joku ottaisi lemmikin koemielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Ja hyvin harva on tuon 9 vuotta pois. Harvalla on 3 lasta. Itselläni on 2 ja 2 vuotta olin pois. Saikkua saikun perään ei ollut, koska molemmat mummot oli käytössä. Ja ne äitiyspäivärahat ovat verollista tuloa. Kuten työttömyyskorvaukset ja eläkkeet. Ja se lapseton voi jäädä vuorotteluvapaalle, ettei tarvitse olla kateellinen. Ja kyllä joillakin lapsettomilla on saikkua saikun perään, joskus jopa enemmän kuin niillä äideillä. Joten älä yleistä. Oma työkaverini, lapseton, on ollut vuoden sairaslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Anopillani on 8 lasta. Hän oli onnellisessa avioliitossa yli 50 vuotta, kunnes appi kuoli. Omat vanhempani ovat olleet lähes 60 vuotta onnellisesti naimisissa. Itse olen mieheni kanssa yhdessä lähes 40 vuotta ja meillä on lapsia. Onnellisesti voi olla yhdessä ja pitkään vaikka lapsiakin olisi. Se vaatii tahtoa, yhdessä tekemistä mutta myös sitä omaakin aikaa. Ja ennen kaikkea toisen kunnioittamista. Ja tämä ei nyt tarkoittanut, että lapsia on pakko olla. Pääasia, että arvot ovat samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Ja hyvin harva on tuon 9 vuotta pois. Harvalla on 3 lasta. Itselläni on 2 ja 2 vuotta olin pois. Saikkua saikun perään ei ollut, koska molemmat mummot oli käytössä. Ja ne äitiyspäivärahat ovat verollista tuloa. Kuten työttömyyskorvaukset ja eläkkeet. Ja se lapseton voi jäädä vuorotteluvapaalle, ettei tarvitse olla kateellinen. Ja kyllä joillakin lapsettomilla on saikkua saikun perään, joskus jopa enemmän kuin niillä äideillä. Joten älä yleistä. Oma työkaverini, lapseton, on ollut vuoden sairaslomalla.

Älä vertaa järjestelmiä, joita et edes tunne.

Vuorotteluvapaan saamiseksi ja sen aikaiselle tulotasolle on huomattavasti korkeammat kriteerit kuin sille, että harrastaa seksiä ja pääsee äitiysvapaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei kiehnätä. Meillä on katsos omat elämät ja sit tää yhteinen.

Paljonko se oma aika vie aikaa siltä huomion antamiselta. Jospa lapsiperheessä kuitenkin on enemmän aikaa antaa huomiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei kiehnätä. Meillä on katsos omat elämät ja sit tää yhteinen.

Mutta tehän harrastatte yhdessä samoja asioita ja keskitytte huomioimaan vain toisianne

Mitä, onko veloilla omaa elämää? Näiden keskustelujen perusteella kaikki tehdään yhdessä ja lapset ei häiritse. Jos lapsiperheessä isä ja äiti tekee jotain yhdessä ja lapsi on hoidossa, niin se on lasun paikka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei kiehnätä. Meillä on katsos omat elämät ja sit tää yhteinen.

Paljonko se oma aika vie aikaa siltä huomion antamiselta. Jospa lapsiperheessä kuitenkin on enemmän aikaa antaa huomiota?

Kyllä sä voit uskotella itelles noin, jos siitä tulee sulle parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tänään.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sonja-34-on-paattanyt-ette…

Meille on jo pitkään myyty ja markkinoitu (hyvinkin ovelasti) lapsettomuutta, jotta emme vain lisääntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Mitä hyötyä siitä on, kun lapsettomat joka tapauksessa eroavat enemmän kuin parit, joilla on lapsia? Elämä on muutenkin paljon kiinnostavampaa, kun on useampia likeisiä ihmisiä kuin vain se yksi ainoa, jossa roikk- , krhm, jolle antaa huomiota. 

Ja taas se olettamus, että lapsettomilla ei ole kuin se oma puoliso. Mulla on myös paljon ystäviä eikä mun muutenkaan tarvi roikkua kenessäkään. Pärjään meinaan vallan mainiosti myös itekseni!

Luulin, että puoliso on velalle paras ystävä ja muita ihmisiä ei tarvita.

Aila 64, on päättänyt, ettei koskaan hanki moottoripyörää – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua... "

Vierailija kirjoitti:

"Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?"

Puolison huomioiminen onnistuu erittäin hyvin, kiitos kysymästä. Ollaan parisuhteessa itsenäisiä, huomioonottavia, rakastavia ja aktiivisia.

Koti-illoissa saa antaa kaiken huomionsa puolisolleen. Tai sitten olla antamatta. Saan katsos itse päättää asiasta! Ei ole se lapsi siinä kinuumassa huomiota itselleen. Ja sit äiti tekee ensin iltapalaa ja käyttää pesulla ja lukee sadun ja juoksee kymmenen kertaa viemässä lapsen takasin sänkyyn ennen kuin on aikaa sille puolisolle.

Joten älä ole huolissas velojen parisuhteista :)

Meillä lapset ovat menneet nukkumaan 20.00, ovat nukahtaneet heti ja nukkuneet aamuun asti. Miksi siinä pitäisi 10 kertaa juosta? Koko perhe on syönyt yhdessä iltapalan. Kun on rutiinit, niin homma toimii kellon tarkkuudella. Joten älä ole huolissasi perheellisten parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei kiehnätä. Meillä on katsos omat elämät ja sit tää yhteinen.

Mutta tehän harrastatte yhdessä samoja asioita ja keskitytte huomioimaan vain toisianne

Vain toisiamme? Aikamoinen luulo ja olettamus. Ja meillä on kyllä omatkin harrastukset. Ihme skeidaa sieltä taas joku äityli suoltaa.

Joku vela sellaista skeidaa täällä suolsi, ei ole omaa keksintöä. Joten älä syyttele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei todellakaan ole kaikille ihmisille se ilon lähde. Jos joku rakastaa lapsia ja itse sellasen haluaa tietäen, että haluaa siitä huolehtia niin siitä vaan! Hieno juttu hänelle. Mutta minä ja moni muu ei erityisemmin pidetä lapsista. Mitä iloa se muka tuo, jos pakotetaan hankkimaan lapsi ja joutuu huolehtimaan jostain mitä ei halua? En halua lasta enkä mitään siihen liittyvää. Asiat joista en pidä ei tee mua onnelliseksi. Mun onnen aiheeni on jotain ihan muuta.

Kuka pakottaa? Se on kai ihan oma valinta, tekeekö niitä vai ei. Ehkäisy on keksitty. En ymmärrä tätä pakottamisjuttua, pitääkö joku asetta ohimolla? Eiköhän ne sitkeimmätkin kyselijät jossain vaiheessa lopeta. Tai sitten esität jonkun absurdin vastakysymyksen, kuten milloin olet ajatellut laihduttaa, näyttää tulleen muutama kilo lisää. Itselläni on lapsia, mutta en koskaan kysele toisten lapsenhankinnasta. Kyllä sen sitten aikanaan näkee, jos jotain on tullakseen, joten miksi kysellä.

Ei en todellakaan ole tekemässä lapsia. Teen just niin kuin itse haluan. Ajatuksena oli kun kovin täälläkin on lapsellisten suusta vallalla ajatus, että kyllä kaikki haluaa ja kaikkien täytyy tehdä veronmaksajia.  Siitä tuo "jos pakotetaan". Luetun ymmärtäminen olis ihan jees ;)

Miksi roikut tällä palstalla? Ei ne sun kotiis tuu. Ja itsehän sanot, että teet niin kuin haluat, joten mikä ihme pakko? Jos joku täällä laukoo tyhmiä mielipiteitä, niin mitä sitten. Ja osaan kyllä lukea, mutta en ole koskaan tyhmistä mielipiteistä välittänyt. Niitähän riittää joka asiasta. Kypsät ihmiset tekee omat ratkaisunsa. Jos nyt alkaisin tässä koirista puhumaan, niin joku sanoisi, että kaikki koirat pitäisi tappaa, koiravero 100.000 eur vuodessa.

Nyt meni tunteisiiin, tunteisiiin! :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei, kun ei edes asuta yhdessä. Eikä tulla asumaan.

Kun asuu yhdessä on enemmän aikaa antaa huomiota. Ehkä lapsiperheessä on sittenkin enemmän aikaa huomiolle, kun ei tarvitse sopia, koska tavataan. Sitä huomiota voi antaa pitkin päivää pieninä annoksina. Ja itse ainakin tahtoisin asua rakastamani ihmisen kanssa yhdessä ja jakaa elämäni hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.

Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.

Lapsettomat tekee elämänsä aikana enemmän töitä eli maksaa enemmän veroja kuin äidit ja isät jotka makaa kotona ylimääräisillä lomillaan. Esim kolmen lapsen äiti joka tekee lapset kolmen vuoden välein on pois työmarkkinoilta helposti ja usein sen 9vuotta. Samaan aikaan lapseton käy tuon 9vuotta töissä ja maksaa veroja. Ainiin ja eihän se siihen lopu! Sit on lapsilla korvatulehduskierrettä ja mahatautia ja flunssaa.. Saikkua saikun perään.

Lapseton on siis maksanu jo moneen kertaan esim oman eläkkeensä toisin kun se kotona oleva äiti tai isä.

Mistä niitä uusia veronmaksajia sitten tulisi jos ei lapsia kukaan tee?

Jaa-a, lähi-idästä? Se on valtion ongelma, ei minun.

Onpa uskomattoman typerä asenne.

Kyllä siitä todella sinunkin ongelmasi tulee mitä suurimmassa määrin jos valtiolta ( = meiltä) loppuu rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nämä velat ovat parisuhteessa? Jos lapset ahdistaa ja koetaan vankilana, kotona pitää olla hiljaa ja muutenkin pitää saada tehdä juuri niinkuin haluaa. Miten onnistuu puolison huomioiminen?

Ihmettelen myös kun raskaus ja synnytys on sellaisia peikkoja. Ei niitä mukuloita tarvitse työkseen pukata. Alle vuosi menee niin on yksi raskaus ja synnytys takana. Minä en nyt vuosia myöhemmin juuri ajattele asiaa. Kamalampaa on vaikkapa säännölliset hammaslääkärikäynnit.

Jotenkin jää se kuva, että velana joutuu vellomaan näiden samojen kysymysten äärellä. Perheellisenä jatkaa vaan matkaa. Lapsi tuli tehtyä, yksi riittää. Elämä on hyvää. (En väitä etteikö ilman lasta olisi hyvää elämää myös.)

Lapsettomien parisuhteessa voi antaa enemmän huomiota sille omalle puolisolleen, kuin ei ne lapset ole siinä välissä vaatimassa omaa osaansa.

Kiehnäättekö koko ajan kylki kyljessä? Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.

Ei kiehnätä. Meillä on katsos omat elämät ja sit tää yhteinen.

Paljonko se oma aika vie aikaa siltä huomion antamiselta. Jospa lapsiperheessä kuitenkin on enemmän aikaa antaa huomiota?

Kyllä sä voit uskotella itelles noin, jos siitä tulee sulle parempi mieli.

Kunhan pohdin eri vaihtoehtoja. Miksi hermostut? Voinhan olla lapseton, joka pohtii eri vaihtoehtoja. Et voi tietää. Ehkä hommaan lapsen, velat ovat kireitä ja huumotintajuttomia. Kiitos, että autoit päätöksen tekemisessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusia ihmisiä ei tarvita tolkutonta määrää edes vanhuksia hoitamaan, koska työt joka tapauksessa vähenee joten esim. tarpeettomia tehdastyöläisiä ja autonkuljettajia riittää kyllä hoitamaan vaikka 10x määrän vanhuksia.

Työntekijöitä riittäisi tälläkin hetkellä, mutta kun sijaisia ei palkata. Siitä ei haluta maksaa. Vierailen vanhainkodissa aika usein. Sairaslomatapauksissa töitä vaan jaetaan. Turha sitten ihmetellä, että vanhukset makaa paskat housuissa.

Hoitajia tulee kyllä aina riittämään vaikka syntyvyys laskeekin, kunhan hinnasta sovitaan. Jostain syystä se "kukas teitä lapsettomia sitten aikanaan hoitaa" -lässytys vaan menee monelle täydestä.

Riittää joo. Mutta kun ei haluta maksaa. Kyllä sen näkee kotihoidon tilasta. Käypä tutustumassa.