Lue keskustelun säännöt.
Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”
27.08.2018 |
Tällaista tänään.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sonja-34-on-paattanyt-ette…
Kommentit (1001)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin. Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua.
Älä nyt jaksa noin laiskaa argumentaatiota. Totta kai mieli voi muuttua, mutta silloin ei kyse - tadaa - olekaan enää velasta, vaan ihmisestä, joka ei ole tiennyt, mitä haluaa. Ja sellainen, joka vielä on ollut suhteessa väärän ihmisen kanssa, kuten tuossa annat ymmärtää itse olleesi. Miksi sekoittaa vapaaehtoinen lapsettomuus siihen, että on ihmisiä, joiden mieli tässä asiassa häilyy?
Kumppanista riippumatta velan lapsenhankintahalu pysyy samana. Luuletko silloin, että kaikki velat elävät vain väärässä parisuhteessa? En minä kaipaa puolisoltani sitä, että hän herättäisi tarpeen hankkia yhteisen lapsen. Jalat kyllä vei alta ja vie edelleen, mutta lapsia ei meille tule.
Niin minä olin vela 38 - vuotiaaksi. Eihän se toki mitenkään aidon härkäpäisen velan kriteerejä täytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jee, velat täällä pauhaa miten upeaa on kun ei ole lasta TIETÄMÄTTÄ HENKILÖKOHTAISESTI miten ihanaa on kun on lapsi..
Itse lapsen saaneena joudun toteamaan että parasta elämässä juurikin oli saada lapsi.
Äidiksi tullaan ja kasvetaan, ei ns.äidinrakkautta tai ymmärrystä olekaan velalla. Ei tarvii. Teidän arvot ei kuitenkaan periydy kuoltuanne vaan päiväksenne jää huuhaana pölyttymään historiaan. Lapsiperheet teidän ja koulun propagandasta yms. huolimatta pystyvät kasvattamaan "vanhanaikaisia" perheen haluavia aikuisia. Moni pystyy. Katso ympärillesi. Vanhempien arvomaailmaa. Ellei kuulu vasemmistoon tai nappaa velasyöttiä.Siihenkin meillä vanhemmilla on hyvät keinot estää se."Arvot periydy" jaa hä? Mä en ole perinyt vanhempieni arvoja. Meillä on vanhempiensa kanssa ihan erilaiset näkökulmat ja arvot tähän maailmaan. "Äidiksi tullaan ja kasvetaan" mitä kasvamista se on kun annetaan lapsi hoitoon kun halutaan bilettää, pahoinpidellään lasta, laitetaan päihteet sen lapsen edelle. Onko tämä sitä äidin rakkautta?
Millä tavalla sinä estät lasta olla hankkimatta niitä lapsia. Aivopesemällä tai painostamalla? Se halu olla tekemättä lapsia ei kaikille tule ulkopuolella vaan ihan itsestä.Kaikki naiset eivät halua olla raskaana tai synnyttää. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Jos tietäisit että sinäkin olet tietyn tahon aivopesemä, ymmärtäisit syvemmin miksi viestin kirjoitin.En inttääkseni pakkomielteinen velan kanssa vaan levittämäkseni viestiä juuri niille mielipidevaikuttajatahoille jotka sinutkin aivopesivät. Joku aina lukee täälläkin, vaikka sanoman ylläpitäjät, kuinka heidän propagandansa ovat tehonneet. Lähetän viestin heille ettei ole ettekä pysty muokkaamaan maailmaa haluamaanne suuntaan. Sanoma on vain murto osa sitä kokonaisuutta. Ketkä päättävät suunnan istuvat Bieldenberg kokouksissa ym.ovat sio isteja. Se sukupolvi jota nyt kasvatamme ei tule olemaan vasemmistoa tai aivopestävissä koulussa,mediassa ym. koska tiedämme mikä täällä hallitsee meitä.
Minäkään en ollut halunnut lapsia kunnes minusta tuli äiti. Äidinrakkaus vaan tuli, nopeasti ja helposti. Ei silloin siis teekkään mieli "bilettää" ym. Ja kyllä mäkin mietin ennen synnytystä että mitenköhän kroppani ja alapääni leviää mutta sain sektion helposti synnytyspelon takia.Olisin sen Viroon mennyt hoitamaan jos Suomi ei myöntänyt..Siellä tiedetään tämä ongelma ja lapsen suäyntymäpaikaksi merkitään Suomi.
Yhtä hyvin voisi kysyä entä jos on julistautunut velaksi mutta sitä ja tätä...
Vapaaehtoisen lapsettomuuden voi perua, kunhan jättää ehkäisyn pois (jos ei oo steriä tehty, mutta senkin saa peruttua), mutta lapsia ei voi perua, kun ne on kerran pykäisty ulos kohdusta. Kai se on parempi olla lapseton kuin miettiä, että mitähän helvettiä teen tämän pennun kanssa, minne laitan, kun en sitä halunnut?
IS:ssä oli joskus juttua lapsensaannin katumisesta: https://www.is.fi/perhe/art-2000005101463.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin. Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua.
Älä nyt jaksa noin laiskaa argumentaatiota. Totta kai mieli voi muuttua, mutta silloin ei kyse - tadaa - olekaan enää velasta, vaan ihmisestä, joka ei ole tiennyt, mitä haluaa. Ja sellainen, joka vielä on ollut suhteessa väärän ihmisen kanssa, kuten tuossa annat ymmärtää itse olleesi. Miksi sekoittaa vapaaehtoinen lapsettomuus siihen, että on ihmisiä, joiden mieli tässä asiassa häilyy?
Kumppanista riippumatta velan lapsenhankintahalu pysyy samana. Luuletko silloin, että kaikki velat elävät vain väärässä parisuhteessa? En minä kaipaa puolisoltani sitä, että hän herättäisi tarpeen hankkia yhteisen lapsen. Jalat kyllä vei alta ja vie edelleen, mutta lapsia ei meille tule.
Niin minä olin vela 38 - vuotiaaksi. Eihän se toki mitenkään aidon härkäpäisen velan kriteerejä täytä.
Härkäpäinen, no mitä se sitten tarkoittaakaan. Vela on omasta mielestäni sisäsyntyistä, ja varmaan on aika harvinaista, että niillä, joilla se tunne on jo nuoresta ollut voimakas, mieli kovin herkästi enää muuttuisi. Sitten taas sinun tarinasi kuulosti sellaiselta normaalilta elämänkululta, jossa ei päätöksiä suuntaan tai toiseen ole tehty vaan on menty sitten elämän ja tilanteiden mukaan. Jossain siellä välimaastossa velan ja ilman muuta vanhemmaksi haluavan välillä. Mutta jos koet, että olit vela etkä yksinkertaisesti lapseton tuohon ikään saakka, niin ok.
Tuntuu, että nykyään moni on juurikin tuossa välimaastossa, ja aiheuttaako sekin tätä mielensämuuttamisjargonia, kun nuoret ihmiset puhuvat etteivät hanki tai eivät tiedä, tulevatko hankkimaan lapsia, ja sitten niitä ajan myötä tuleekin. Sehän on luonnollista, eikä sitä tarvitsekaan missään vaiheessa määritellä. Mutta jotenkin ajattelen, että kun on vela, niin on vela :)
Vierailija kirjoitti:
Liikaa aikaa kirjoitti:
Vittuako siitä pitää tehdä numero,mitä on suvunjatkamisen kans päättäny tehdä?Jollei kaipaa järkeilylleen jotain psyykkausta samanhenkisiltä.Jos kaipaa,sit pitää viä hetki etsii.Minuus saattaa odottaa kulman takana.
Sitä vittua pitää että nämä kaksi ihmisryhmää ovat todella eri asemassa esim. Arvostuksen suhteen kuten tässä on argumentoitu 32 sivua jos olisit vaivautunut lukemaan.
25 sivua jaksoin lukee öyhäämistä siitä miten molempien ryhmien mielipide on edustajiensa mielestä ainoa tie,totuus ja elämä.Argumentteina se oma mielipide.Niinhän se tietty pitää ollakin,mielipidekysymyksessä,mutta siltikään ei selvinny miks pitää tehdä siitä numero.Arvostus riippunee muistakin seikoista,tuskin sossutuilla elävä 10 lapsen yh on mitenkään erityisen arvostetussa asemassa yhteiskunnallisesti,jos siihen viittaat.Eikö se riitä että itse on sinut asian kans,tai sitten hyväksyy sen,että tekemällä itsestään ja vakaumuksistaan numeron,sinusta tehdään numero,jolloin arvosteluakin varmaan tulee.Hyvää kesää,eläkää tykönänne ihmisiksi.Lapsia tai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.
Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.
Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.
Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana.
Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa.En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.
120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.
Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.
Vela
Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.
No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.
Vela
Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?
En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.
Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.
Miten niin ei ole omaa perhettä???
Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.Puoliso ja koira?
Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?
Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).
En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.
Keitä se käsittää?
Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?
Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?Koska tapa, jolla kirjoitat, ei ole elämäänsä tyytyväisen ihmisen tapa kirjoittaa.
Mistä kohdasta niin päättelet? Ja jos näin mielestäsi on, lapsiko sen onnen minulle toisi?
Oletko itse sitä mieltä, että kommenttisi huokuvat tyytyväisyyttä?
Monet muutkin velat vaikuttavat täällä varsin hyökkääviltä ollakseen ihmisiä, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan päätöksen. Jokin heidän elämässään ilmeisesti mättää, eikä lapsettomuuspäätös näytä ratkaisseen sitä ongelmaa. Hyvä kuitenkin, ettei heillä ole lapsia kärsimässä niistä ongelmista.
Olet aika mustavalkoinen.
Olen vela. Elämässäni on muitakin osa-alueita kuin lapsettomuus/lapsi valintaan liittyvä valinta.
Henkilö jota syytät onnettomaksi, sanoi lapsen naurua ärsyttäväksi räkätykseksi.
Sinusta se on yhtä kuin hyökkäävyys ja ilmeisesti omaan elämään tyytymättömyys?
No jos näin on, niin muista sitten omalla kohdallasi sama logiikka; jos ikinä kritisoit mitään, tai et nauti jostain, niin olet omaan elämääsi tyytymätön.
Ihan oikeasti, jos joku on eri mieltä kanssasi jostain, niin älä ota sitä hyökkäyksenä. Miksi ottaisit?
Epävarmat ihmiset kokee erilaisen mielipiteen/elämäntavan uhkana ja kokee tarvetta puolustella omaa valintaansa ja lytätä muita. Jos on tyytyväinen omiin valintoihin ja itseensä ei koe tarvetta vertailla/arvostella muiden valintoja, jos ne eivät liity itseensä mitenkään.
Kumpikin elämäntyyli on sellainen, että jotain saa ja jotain häviää.
En tajua miksi tästä aina väännetään kättä, kun kysymys on henkilökohtaisista perusarvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin. Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua.
Älä nyt jaksa noin laiskaa argumentaatiota. Totta kai mieli voi muuttua, mutta silloin ei kyse - tadaa - olekaan enää velasta, vaan ihmisestä, joka ei ole tiennyt, mitä haluaa. Ja sellainen, joka vielä on ollut suhteessa väärän ihmisen kanssa, kuten tuossa annat ymmärtää itse olleesi. Miksi sekoittaa vapaaehtoinen lapsettomuus siihen, että on ihmisiä, joiden mieli tässä asiassa häilyy?
Kumppanista riippumatta velan lapsenhankintahalu pysyy samana. Luuletko silloin, että kaikki velat elävät vain väärässä parisuhteessa? En minä kaipaa puolisoltani sitä, että hän herättäisi tarpeen hankkia yhteisen lapsen. Jalat kyllä vei alta ja vie edelleen, mutta lapsia ei meille tule.
Niin minä olin vela 38 - vuotiaaksi. Eihän se toki mitenkään aidon härkäpäisen velan kriteerejä täytä.
Vapaaehtoisesti lapseton on lapseton hautaan saakka. Sitä ei muuta vaikka tapaisi miehen joka vie jalat alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.
Ja sen yhden ilon takia mun pitäisi luopua kaikista niistä iloista mitä mulla on ilman sitä? En halua. Omat iloni on mulle paljon tärkeämpiä kuin se yksi mahdollinen ilo mikä ehkä voisi tulla sen lapsen myötä.
Mieti tilannetta, jossa kaikki loistavasti ja halutaan väkisin lapsi. Sitten syntyy vammanen lapsi. Elämä oli sitten siinä.
Tai että lapsen saaminen sairastuttaa äidin. Tiedän muutaman tapauksen ja kaksi tosi pahaa. Pakotettiin lapsen tekoon. Näistä ei puhuta!
Todennäköisyys vammaiselle lapselle on kuitenkin aika pieni. Ja aika moni kuitenkin kykenee elämään sen vammaisen lapsen kanssa ja tekemään jopa lisää lapsia, jotka ovat terveitä. Ja enemmistönä on kuitenkin terveet äidit. Jos tässä elämässä liikaa miettii uhkakuvia, niin elämä jää elämättä. Todennäköisyys sille, että joudun liikenneonnettomuuteen, kun lähden autoa ajamaan on aika suuri. Silti ajan autoa joka päivä. Jos lähden ulkomaille, en mieti, tippuuko kone. Sekin on mahdollista.
Tämä on kans niin ihana agrumentti lasten hankinnalle. "Elämässä pitää otta riskejä!" No kuules, sulle lastenhankinta on mukava riskinottotilaisuus, mutta muut haluavat miettiä lasten hankkimista tarkempaan ja monipuolisemmin ja onko se yleensäkin sitä, mitä elämältä haluaa. Kaikki ei halua kohdella lapsia "riskeinä", joita elämässä nyt vain tulee ottaa. Lasten kannalta aika ikävää, jos se riski ei sitten vanhempien mielestä ollutkaan sen arvoinen.
Sä et ole koskaan täysin valmis mihinkään, ja kaikessa mitä ikinä teet on riskejä.
Ikävää, että sun pelkuruuden takia jää monta elämän suurinta iloa täysin kokematta.
Voi että kun ihminen voi olla tyhmä. Tajuatko, että kaikki eivät nauti samoista asioista kuin sinä? Jokainen valitsee itse, minkälaisen elämän haluaa. Ei sitä kuule kadu jotain menetettyjä ilon aiheita, kun ei ole koskaan niitä itselleen halunnutkaan. Yksinkertaisesti ei vain koe menettäneensä yhtään mitään.
Se on sitä oman navan tuijoittamista, kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista kuin itse. Ja sitten vielä haukutaan muita itsekkäiksi. Sisimmässään ollaan kateellisia että muut pääsee helpommalla. Koska jos ihminen hyväksyy itsensä, se hyväksyy myös muut sellaisina kuin ovat.
Siinä olen samaa mieltä, ettei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista, ja jos joku ei tykkää ja nauti omalle itselle tärkeästä jutusta, niin siitä ei tule peppuaan repiä.
Tuo viimeinen virke sen sijaan. Se ei pidä paikkaansa.
Minä hyväksyn itseni, ja se on aivan varma asia. En kuitenkaan hyväksy kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat. On olemassa sellaisia ihmisiä, joiden olisi parempi ihan kuolla.
Siis kaikki psykopaatti murhaajat ja kiduttajat, jotka tekevät äärimmäisen sairaita ja julmia tekoja.
No eihän mistään sellaisesta ollutkaan puhe, tässä ketjussa on keskusteltu vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, sillä ei satuteta ketään, se ei ole pois keneltäkään. Jos ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä niin ei häntä kiinnosta arvostella muita jotka elää eri tavalla, esim. yksin tai kumppanin kanssa kahdestaan, ei ole tarvetta lytätä muiden valintoja. Murhaajat ja kiduttajat ei nyt liity tähän mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ketään kiinnostaa, ”hankkiiko” joku toinen lapsia vai ei.
Tuntuu typerältä tällaiset julkiset ”minä en halua lapsia”-julistukset kuin myös joidenkin vouhotus siitä, miten kaikkien pitäisi perustaa perhe eikä mistään muusta saa samanlaista iloa elämään.Suurinosa olettaa nykyään edelleenkin automaattisesti, että lapsia pitää hankkia. Melko ahdistavaa töissä kuunnella tuota vanhemmilta naisilta, että pitäisi nyt joku nainen ottaa ja hommata lapsia.
Miki se on ahdistavaa?
Minusta se on ahdistavaa vain jos on sisimmässään samaa mieltä mutta ei kykene tekemään niin kun pitäisi.
Jos olet sitä mieltä ettet todellakaan lapsia tee niin jät sitten nuo puheet omaan arvoonsa, kyllähän maailmaan paljon puhetta mahtuu.
Oikeasti ahdistut koska tiedät että nämä naiset ovat oikeassa.
Aika yksioikoinen tapa ajatella. Itse en halua lapsia, en ole koskaan halunnut. Lapsien utelu ahdistaa, koska lähimmäiseni (ja joskus tuntemattomatkin, mutta se on helpompi sivuuttaa) odottavat minulta jotakin jota minä en elämältäni halua. Sisällä myllertää ristiriitainen olo, tietenkin teen niin kuin itselleni on parhaaksi, mutta koen samalla surua ja pettymystä siitä ettei valintani miellytä muita vaan saattaa päinvastoin kiukuttaa heitä. Mietin eikö minun onnellisuudellani ole väliä ja näkevätkö muut ihmiset minut vain potentiaalisena äitinä minun itseni sijaan. Tietenkin osalle ihmisistä on helppoa vain nauraa ja viitata kintaalla lasten uteluille, mutta ihmiset ovat erilaisia. Minä itse olen aina ollut hiljainen, ujo ja myötätuntoinen. Tahtoisin vain että kaikilla on hyvä olla, siksi ärhäkät arvostelut lapsettomasta elämästäni tuntuvat erityisen pahalta. Tahtoisin olla mieliksi, mutten voi tehdä sitä tulematta itse onnettomaksi.
Olisi mukavaa jos voisimme kaikki kunnioittaa toistemme valintoja perheellistymisen suhteen. Perheellisiltä toivoisin sitä etteivät he vähättelisi omaa mahtavaa duuniaan. Äitiys sekä ottaa että antaa, pienen ihmisen kasvattaminen on kovaa työtä. Se ei ole kaikille sopiva homma. Lapset ansaitsevat vanhemmat joilla riittää motivaatiota ja voimavaroja perheelleen. On ainoastaan fiksua etteivät ne lisäänny joita tuo homma ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.
Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.
Juuri tätä minäkin mietin viettäessäni kesää kohta yhdeksänkymppisten mutta vielä suhteellisen hyväkuntoisten vanhempieni luona. Suurin osa heidänkin ystävistään on joko kuolleita tai niin raihnaisia, että heihin voi pitää yhteyttä lähinnä puhelimen välityksellä, jolleivät he ole jo dementoituneet. Mutta me lapset välitämme vanhemmistamme edelleen, pidämme heihin yhteyttä ja autamme heitä. Tämän arvoa on vaikea ymmärtää lapsettomana kolmekymppisenä, jos se tärkein asia maailmassa on pystyä lukemaan kirjaa ihan rauhassa.
Niinpä minun pitää ehdottomasti 'hankkia' se lapsi, jotten vain ole yksinäinen vanhana. Mitä väliä sillä on, etten oikein halua, etten oikeastaan pidä lapsista, kunhan vain en ole yksinäinen vanhana.
Kuunteletteko te koskaan että mitä te puhutte? Eikö niillä lapsilla ole teille mitään arvoa? Ja miksi ihmessä se yksinäisyys vaivaisi, kun siihen on totutellut ja tottunut koko ikänsä? Mikä siinä pelottaa niin hirveästi, että pitää sen pelon poistamiseksi käyttää omia jälkeisiään? Kummallista. Kyllä ne pettyneimmät vanhukset ovat niitä, joilla on lapsia ja jos ne lapset eivät käy katsomassa.En usko, että omat vanhempani hankkivat minua vanhuuden turvaksi, mutta nyt kun he ovat vanhoja, haluan itse auttaa heitä, koska he ovat minulle yhä erittäin rakkaita. En ole myöskään hankkinut omia lapsiani vanhuuteni turvaksi, vaan koska rakastuin heidän isäänsä ja halusin hankkia lapsia juuri hänen kanssaan. Lapset ovat mitä luonnollisin osa elämää. Ilman heitä elämä ei jatkuisi. Jospa sinäkin yrittäisit ajatella asiaa tältä kantilta.
120-vuoden sisään sinä ja minä ja kaikki muut olemme tuolla maan povessa. Kuolleita. Mikään ei meillä jatku. Lapseton ja lapsellinen ovat 100% tasa-arvoisia, ihan kuolleita. Kannattaa ajatella asiaa tältäkin kantilta.
Kun sinua ei ole, sinua ei ole. Me emme ole 500 vuotta sitten harmitelleet, että voi kun joku meitä ei ole tehnyt tai voi kun emme ole olemassa. Kun me lakkaamme olemasta, niin tilanne on ihan sama. Ei ole mitään eikä ketään. Sinulla tai minulla.
Vela
Mutta minä elän tässä ja nyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa, osana omaa perheyhteisöäni. Juuri näin haluankin elää. Olen onnellinen.
No sehän se viisasten kivi onkin; elää onnellista elämää ja olla niin vahva, että uskaltaa elää sitä. Omannäköistään ja omille arvoille sopivaa elämää. Hyvä että ollaan molemmat onnistuttu.
Vela
Vielä kun selviäisi, miksi tuhlaat aikaasi kirjoittamalla Vauva-palstalle?
En minäkään vietä aikaa Moottoripyörä-palstalla, kun en edes korttia omista, eikä mopot kiinnosta.
Katsos, velatkin kaipaavat yhteisöllisyyttä. Heillä kun ei ole sitä omaa perhettä, ja välillä olisi kiva keskustella muidenkin kuin itsensä kanssa. Siksi tällainenkin palsta kelpaa korvikkeeksi.
Miten niin ei ole omaa perhettä???
Voi luoja tuota ylimielisyyttä. Perheen käsite on muutakin kuin ne LAPSET.Puoliso ja koira?
Ja sinulla lisäksi rääkyvä, huonokäytöksinen lapsi?
Ensimmäinen vaihtoehto oli parempi.Entäpä nauravat iloiset lapset? Jotka ilmaisevat itseään hieman monipuolisemmin kuin heiluttamalla häntäänsä:-).
En kaipaa perheeseeni lapsia lainkaan, lasten naurun räkätys on sitä paitsi ärsyttävän kuuloista. Perhekäsitykseni on laajempi kuin perinteinen ydinperhe, se käsittää muitakin kuin saman katon alla asuvat.
Keitä se käsittää?
Onko kaikki nauru sinulle räkätystä? Omaa yksinäistä itkuasiko kuuntelet mieluummin?
Ei yleensä, vain lasten nauru kuulostaa monesti sellaiselta.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin yksin ja itkisin? Tai että yksin ollessaan pitäisi aina itkeä?Koska tapa, jolla kirjoitat, ei ole elämäänsä tyytyväisen ihmisen tapa kirjoittaa.
Mistä kohdasta niin päättelet? Ja jos näin mielestäsi on, lapsiko sen onnen minulle toisi?
Oletko itse sitä mieltä, että kommenttisi huokuvat tyytyväisyyttä?
Monet muutkin velat vaikuttavat täällä varsin hyökkääviltä ollakseen ihmisiä, jotka ovat tehneet elämänsä parhaan päätöksen. Jokin heidän elämässään ilmeisesti mättää, eikä lapsettomuuspäätös näytä ratkaisseen sitä ongelmaa. Hyvä kuitenkin, ettei heillä ole lapsia kärsimässä niistä ongelmista.
Olet aika mustavalkoinen.
Olen vela. Elämässäni on muitakin osa-alueita kuin lapsettomuus/lapsi valintaan liittyvä valinta.
Henkilö jota syytät onnettomaksi, sanoi lapsen naurua ärsyttäväksi räkätykseksi.
Sinusta se on yhtä kuin hyökkäävyys ja ilmeisesti omaan elämään tyytymättömyys?
No jos näin on, niin muista sitten omalla kohdallasi sama logiikka; jos ikinä kritisoit mitään, tai et nauti jostain, niin olet omaan elämääsi tyytymätön.
Ihan oikeasti, jos joku on eri mieltä kanssasi jostain, niin älä ota sitä hyökkäyksenä. Miksi ottaisit?
Täällä aika monet ovat kirjoittaneet rakkaudesta, läheisyydestä, välittämisestä, yhdessäolosta. Tällaiset kommentit eivät herätä kovin paljon vastakaikua veloissa, jotka puhuvat urasta, yksinolosta, matkustelusta jne. Aika kolkolta se kuulostaa minun korvissani. Pahemmalta kuin naravan lapsen "räkätys".
Luuletko ihan tosissasi, ettei velan elämässä ole rakkautta, läheisyyttä, välittämistä, yhdessäoloa?
Saatko sinä edellä mainittuja asioita vain lapsiltasi?Tottakai velan elämässä on rakkautta, hän rakastaa itseään.
Harmi ettet sitten itse rakasta itseäsi, voisit olla paljon mukavampi ja empaattisempi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni näissä keskusteluissa eniten häiritsee monen lapsellisen passiivis-aggressiivisuus. En käsitä sitä. Se empatiakyky ja epäitsekkyys minkä he saavat elämäänsä vasta kun lapsi on tehty (omien sanojensa mukaan), ulottuu ilmeisesti vain ja ainoastaan siihen lapseen, ei mihinkään muuhun. Itselläni ei ole lapsia, en ole asiaa koskaan tuonut esiin, mutta jankkausten ja kysymysten ja uteluiden edessä tietenkin kerron. Olen myös puolitutuilta naisihmisiltä saanut suoranaista vittuilua asiasta, mutta en jaksa reagoida sellaiseen. Parhaat ystäväni ovat lapsellisia, ja heidän lapsensa ovat minullekin hyvin läheisiä ja rakkaita. Elämäni on täyttä ja tasapainoista näin, kuten lapsellistenkin ystävieni elämät. Live and let live.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jee, velat täällä pauhaa miten upeaa on kun ei ole lasta TIETÄMÄTTÄ HENKILÖKOHTAISESTI miten ihanaa on kun on lapsi..
Itse lapsen saaneena joudun toteamaan että parasta elämässä juurikin oli saada lapsi.
Äidiksi tullaan ja kasvetaan, ei ns.äidinrakkautta tai ymmärrystä olekaan velalla. Ei tarvii. Teidän arvot ei kuitenkaan periydy kuoltuanne vaan päiväksenne jää huuhaana pölyttymään historiaan. Lapsiperheet teidän ja koulun propagandasta yms. huolimatta pystyvät kasvattamaan "vanhanaikaisia" perheen haluavia aikuisia. Moni pystyy. Katso ympärillesi. Vanhempien arvomaailmaa. Ellei kuulu vasemmistoon tai nappaa velasyöttiä.Siihenkin meillä vanhemmilla on hyvät keinot estää se."Arvot periydy" jaa hä? Mä en ole perinyt vanhempieni arvoja. Meillä on vanhempiensa kanssa ihan erilaiset näkökulmat ja arvot tähän maailmaan. "Äidiksi tullaan ja kasvetaan" mitä kasvamista se on kun annetaan lapsi hoitoon kun halutaan bilettää, pahoinpidellään lasta, laitetaan päihteet sen lapsen edelle. Onko tämä sitä äidin rakkautta?
Millä tavalla sinä estät lasta olla hankkimatta niitä lapsia. Aivopesemällä tai painostamalla? Se halu olla tekemättä lapsia ei kaikille tule ulkopuolella vaan ihan itsestä.Kaikki naiset eivät halua olla raskaana tai synnyttää. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Jos tietäisit että sinäkin olet tietyn tahon aivopesemä, ymmärtäisit syvemmin miksi viestin kirjoitin.En inttääkseni pakkomielteinen velan kanssa vaan levittämäkseni viestiä juuri niille mielipidevaikuttajatahoille jotka sinutkin aivopesivät. Joku aina lukee täälläkin, vaikka sanoman ylläpitäjät, kuinka heidän propagandansa ovat tehonneet. Lähetän viestin heille ettei ole ettekä pysty muokkaamaan maailmaa haluamaanne suuntaan. Sanoma on vain murto osa sitä kokonaisuutta. Ketkä päättävät suunnan istuvat Bieldenberg kokouksissa ym.ovat sio isteja. Se sukupolvi jota nyt kasvatamme ei tule olemaan vasemmistoa tai aivopestävissä koulussa,mediassa ym. koska tiedämme mikä täällä hallitsee meitä.
Minäkään en ollut halunnut lapsia kunnes minusta tuli äiti. Äidinrakkaus vaan tuli, nopeasti ja helposti. Ei silloin siis teekkään mieli "bilettää" ym. Ja kyllä mäkin mietin ennen synnytystä että mitenköhän kroppani ja alapääni leviää mutta sain sektion helposti synnytyspelon takia.Olisin sen Viroon mennyt hoitamaan jos Suomi ei myöntänyt..Siellä tiedetään tämä ongelma ja lapsen suäyntymäpaikaksi merkitään Suomi.
Yhtä hyvin voisi kysyä entä jos on julistautunut velaksi mutta sitä ja tätä...
Vai on minut aivopesty. En tunne kuin yhden velapariskunnan eivätkä he huutele omaa vakaumusta kenellekään. En ole saanut ulkopuolista "aivopesua". Ihan itse päätin etten halua lapsia se päätös syntyi kun olin exäni siskon kanssa synnärillä koko paikka ahdisti ja sukulaiset olivat myös "sit kun menette naimisiin teette lapsia" kiitos ei. En koe tarvetta tehdä lapsia, en halua kokea raskautta tai synnyttää edes sektiolla. En yksinkertaisesti halua. Tähän ei ole yksikään ihminen tai media vaikuttanut.
En ole bilehile. En harrasta ryyppäämässä tai baarissa ravaamista. En ole "pakkomielteinen vela" en tutupa omaa näkemystä tai vakaumusta kenellekään. Silti minua arvostellaan ja alennetaan koska olen päättänyt olla lapseton nainen. Tämä sitten on ok? Kaveripiirissä on useita lapsen tehneitä ja vielä lapsettomia. Olen kummi neljälle lapselle. En vihaa lapsia. Lapset on kivoja kun ne ei ole omia.
Eikö ihminen vain voi päättää ettei halua lapsia? Niitä ei ole pakko tehdä. Se että sanoo " en halua lapsia" ei tarkoita aivopestyä se on ihan oma päätös kuten ei halua koiraa.
Tuo "en minäkään halunnut lapsia kunnes minusta tuli äiti" väheksyy veloja. Minä en halua edes olla raskaana niin miksi minä haluisin kokeilla syntyykö äidin rakkaus? Se että saisin lapsen synnyttämättä on aika hankalaa saati jos se äidin rakkaus ei sytykkään niin saako sen lapsen palauttaa kuin koiran pennun, joka ei sitten kiinnostanutkaan.
Erikoista, että suurimmaksi osaksi vain naisia arvostellaan. Vela mies on ihan ok. Mutta nainen...herran jumala epäonnistunut ja huono ihminen. Miksi luulet että yhä useampi päättää olla haluamatta lapsia? Katso peiliin ehkä vastaus löytyy sieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.
Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsettomana ei kestä kritiikkiä tai kokee, että painostetaan hankkimaan lapsia, ei kannata todellakaan suunnitella edes lasten saamista. Sillä sen jälkeen kun se lapsi on olemassa niin sitten sitä kritiikkiä ja arvostelua vasta tuleekin; imetätkö vai etkä, liian vähän vai liian pitkään, luomuruokailut, sormuruokailut, unirytmit, pottarytmit, rajojen asettaminen, ajankäyttö töihin vai päiväkotiin, harrastukset, liian vähän tai liian usein annat hoitoon isovanhemmille, vaatteet on väärät päiväkodin/isovanhempien/ you name it mielestä... Se arvostelun ja painostuksen suo on loputon koska sitten kaikilla muilla vasta onkin mielipide kaikkeen lasta koskevaan. Eli pysy vaan lapsettomana, pääsi hajoaa jos lapsettomuuskin on jo niin vaikea asia eli kuuntelet mitä mieltä muut ovat.
Miksi pitäisi "kestää kritiikkiä" siitä, ettei halua hankkia lapsia? Ei se lastenhankinta, anteeksi nyt vaan, ole mikään arvostelun aihe, ainakaan normaalien ihmisten kesken.
Kerro se suoraan niille jotka sinua kritisoivat.
Älytöntä huudella että minä en tee lapsia, kuunnelkaa ,minä en halua lapsia.
Ja sitten kun joku vastaa siihen huutoon että halusi ja sai lapsia ja on siitä onnellinen niin alkaa uusi huuto että ei kaikki halua ja miksi painostatte ja kauheaa kun et pääse matkustamaan jne jne
Mitäs jos vaan olisitte oman päätöksenne kanssa ihan rauhassa ja sinut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.
Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.
Sulle tulee yllätyksenä, että lapsettomat maksaakin enemmän veroja tälläkin hetkellä. Meille ei tule lapsellisen veroalennusta, lapsilisää...et kyl me maksetaan enemmän veroja.
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu, että älykkäillä ihmisillä on vähän lapsia. Hyvinvoinnin ja koulutuksen huono puoli on se, ettei perhe-elämä kunnolla istu työhönsä kiintyneiden fiksujen ihmisten elämään. Siitä johtuu länsimaiden syntyvyyden lasku: lapsia ei yksinkertaisesti enää tarvita mihinkään.
Kunhan tila ja elinmahdollisuudet loppuvat kolmansissa maissa, Kiina ja Intia tulevat valloittamaan Euroopan.
Kerrotko vielä mikä tutkimus? Hyvin menestyneillä ihmisillä nimittäin yleensä on paljon lapsia, ja monesti - ei toki aina - älykkyys ja elämässä pärjääminen liittyvät toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja, koska he tulevat vanhoina loisimaan muiden lasten maksamilla verorahoilla.
Tai no tällä menolla mitään sosiaaliturvaa ei ole enää olemassa, kun olemme vanhoja. Kiitos lapsettomat.
Tee sitten enemmän lapsia. Älä ole itsekäs kohtu laulamaan ja lapsia tekemään. Älä ole itsekäs...
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu, että älykkäillä ihmisillä on vähän lapsia. Hyvinvoinnin ja koulutuksen huono puoli on se, ettei perhe-elämä kunnolla istu työhönsä kiintyneiden fiksujen ihmisten elämään. Siitä johtuu länsimaiden syntyvyyden lasku: lapsia ei yksinkertaisesti enää tarvita mihinkään.
Kunhan tila ja elinmahdollisuudet loppuvat kolmansissa maissa, Kiina ja Intia tulevat valloittamaan Euroopan.
Tuossa on nyt vedetty vähän mutkia suoriksi. Yksi suurin syy korkeasti kouluttautuneiden vähäiseen lapsimäärään on pitkä koulutus, jonka vuoksi jääkin sitten yleeensä vähemmän aikaa hankkia lapsia. Kyse ei ole kylläkään siitä etteikö perhe-elämä istuisi fiksun ihmisen elämään. Esimerkiksi lääkärit hankkivat aika paljonkin lapsia ja ovat perhekeskeisiä ihmisiä. Itse olen kahden lääketieteen tohtorin viides lapsi ja olen perehtynyt suomalaiseen perhe-elämään tehden tutkimusta Väestöliitossa ym.
Jos lueskelee mitään aiheen artikkeleita huomaa kyllä että edelleenkään ”lapsia ei vain tarvita mihinkään” ei ole suurin syy olla hankkimatta lapsia. Sopivan puolison puute, epävarmuus työmarkkinoilla, taloudelliset vaikeudet ja tukiverkkojen puute on suurimmat syyt mitä kyselyissä ihmiset ilmoittavat. Moni siis edelleen haluaa lapsen mutta jää sekundäärisesti lapsettomaksi.
T. Vela
Ymmärrät varmaan itsekin, että yleensä kun arvostelumielessä ketjuja aloitetaan, niin ei ole ihme jos niihin sitten myöskin vastataan. Tässä aloituksessa ei sinänsä ollut mitään raflaavaa, mutta onhan se negatiivisesti virittynyt kuten myös heti ensimmäinen kommentti ketjuun äiti-ihmiseltä. Olen siis vähän eri mieltä siitä, että negatiivisesti paasaamisen aloittajat ja siihen keskittyvät olisivat veloja.