Lue keskustelun säännöt.
Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”
27.08.2018 |
Tällaista tänään.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sonja-34-on-paattanyt-ette…
Kommentit (1001)
Vierailija kirjoitti:
”Vierailija kirjoitti:
Jos työ väsyttää, niin pitäisikö vaihtaa työtä/käydä lääkärissä/harrastaa liikuntaa? Ei kuulosta normaalilta.”
Niin, tai yhtä lailla, jos lapset niin selvästi väsyttävät niin kannattaisiko olla tekemättä? Aivan.
Töitä kun tehdään se 40 vuotta. On aika pitkä aika olla väsynyt. Lasten kanssa tuo väsymys ei kestä 40 vuotta ja eivät kaikki, joilla on lapsia, ole väsyneitä. Ne, joilla on lapsia, käyvät yleensä myös töissä. Ja olen kyllä huomannut, että ne lapsettomat ovat yleensä niitä väsyneimpiä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kysymys niille jotka ovat varmoja etteivät koskaan tee lapsia on oletteko laittaneet piuhat poikki vai ette?
Jokainen joka ei ole, ei ole varma siitä ettei lapsia tee. Vaikka kuinka muuta väittäisi.
En ole, sillä "piuhojen pokki laittaminen" ei ole satavarma ehkäisykeino. Joskus munanjohtimet katkaisun jälkeenkin kasvavat yhteen. Tilastollisesti varmempi ehkäisymenetelmä on hormonikierukka. Minulla on se.
Juttelin erään gynekologin kanssa, ja hän sanoi, että sterilisaatioita ei enää edes tehdä kovin paljoa, koska ensisijainen pysyvä ehkäisymenetelmä on nykyään tuo hormonikierukka. Se on hyvin pitkälti korvannut sterilisaation.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylä- ja alanuolista päätellen vauva.fi keskustelupalsta on sitä lapsettomien vapautta ja pääsisältö elämässä. Lapsellisilla on muutakin sisältöä elämässä
Täällähän on kauheasti äitejä vakuuttelemassa perhe-elämän autuudesta. Miksi he ovat täällä, eivätkä lastensa kanssa? Lastenhan piti olla parasta, mitä elämässä on?
Lapset ovat jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Töitä kun tehdään se 40 vuotta. On aika pitkä aika olla väsynyt. Lasten kanssa tuo väsymys ei kestä 40 vuotta ja eivät kaikki, joilla on lapsia, ole väsyneitä. Ne, joilla on lapsia, käyvät yleensä myös töissä. Ja olen kyllä huomannut, että ne lapsettomat ovat yleensä niitä väsyneimpiä työelämässä.
Itse olen todella energinen ihminen ja tiedän, että jaksaisin lapsiperhe-elämää ihan hyvin. Väsymisen pelko ei siis ainakaan itselläni ole syynä siihen, miksi en ole halunnut lapsia. Minä vaan en muista syistä halua niitä. En ole kiinnostunut lapsista enkä lapsiperhe-elämästä.
Kyllähän jokainen lapsia haluava ymmärtää sen, että se voi olla väsyttävää, ja on valmis maksamaan sen hinnan siitä. Mutta tuskin tuo nyt on mikään hirveän tärkeä pointti kenellekään.
Omien havaintojeni mukaan väsyneimpiä ovat pienten lasten vanhemmat. Erityisesti äidit, joilla on myös eniten poissaoloja. Lapsettomat saattavat joskus uupua, koska panostavat työhönsä ehkä liikaakin. Lapsettomat tekevät yleensä aika paljon enemmän töitä kuin lapsia omaavat, ovat siis urakeskeisempiä.
🇺🇦🇮🇱
Vastaavia kommentteja on kuultu omasta suusta ja kaveripiirissä iät ja ajat. Kas vain kun Keski-ikä koittaa, on kaikilla lapsia tai sitten niitä yritetään vimmatusti.
Mut mikäs siinä. Ei ole multa pois jos joku ei lapsia halua. Kaikilla on se oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jee, velat täällä pauhaa miten upeaa on kun ei ole lasta TIETÄMÄTTÄ HENKILÖKOHTAISESTI miten ihanaa on kun on lapsi..
Itse lapsen saaneena joudun toteamaan että parasta elämässä juurikin oli saada lapsi.
Äidiksi tullaan ja kasvetaan, ei ns.äidinrakkautta tai ymmärrystä olekaan velalla. Ei tarvii. Teidän arvot ei kuitenkaan periydy kuoltuanne vaan päiväksenne jää huuhaana pölyttymään historiaan. Lapsiperheet teidän ja koulun propagandasta yms. huolimatta pystyvät kasvattamaan "vanhanaikaisia" perheen haluavia aikuisia. Moni pystyy. Katso ympärillesi. Vanhempien arvomaailmaa. Ellei kuulu vasemmistoon tai nappaa velasyöttiä.Siihenkin meillä vanhemmilla on hyvät keinot estää se.
"Arvot periydy" jaa hä? Mä en ole perinyt vanhempieni arvoja. Meillä on vanhempiensa kanssa ihan erilaiset näkökulmat ja arvot tähän maailmaan. "Äidiksi tullaan ja kasvetaan" mitä kasvamista se on kun annetaan lapsi hoitoon kun halutaan bilettää, pahoinpidellään lasta, laitetaan päihteet sen lapsen edelle. Onko tämä sitä äidin rakkautta?
Millä tavalla sinä estät lasta olla hankkimatta niitä lapsia. Aivopesemällä tai painostamalla? Se halu olla tekemättä lapsia ei kaikille tule ulkopuolella vaan ihan itsestä.
Kaikki naiset eivät halua olla raskaana tai synnyttää. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Kyllähän arvoja voi viedä eteenpäin ja toteuttaa ilman lapsiakin. Itselläni on hyvin samankaltaiset yhteiskunnalliset "konservatiiviset" arvot kuin vanhemmillanikin, tai itse asiassa monessa mielessä jopa konservatiivisemmat.
Tässä menee nyt geenien perityminen ja arvojen periytyminen sekaisin. Nehän eivät ole sama asia.
Geenit tulevat vanhemmilta, mutta arvot imetään ympäröivästä yhteiskunnasta.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin. Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua.
Mistä sinä tiedät mikä on "oikea puoliso"? Tää on niin vanhimpia kliseitä mitä voi olla "kyl sinäkin sitten kun se oikean tapaat haluat lapsia". Se minun herran oikea käveli elämääni kolme vuotta sitten, ollaan yhtä, tiimi työskentely toimii, ollaan rakastuneita edelleen, samat arvot ja asenteet, varmaan kuoltais toistemme puolesta mutta BOOM...ei sytytä mitään haluja tehdä lapsia, koska me emme niitä halua. Ei se "se oikea" edes vältämättä herätä halua lisääntyä, jos on jo halu olla lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kysymys niille jotka ovat varmoja etteivät koskaan tee lapsia on oletteko laittaneet piuhat poikki vai ette?
Jokainen joka ei ole, ei ole varma siitä ettei lapsia tee. Vaikka kuinka muuta väittäisi.
Pistäisimme, mutta iän puolesta ei ole vielä mahdollista. Sitten kun se on niin menemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ole mikään ongelma.
Lähiöissä tulee alvariinsa vastaan hunnutettuja kaapu-naisia joilla on mukanaan 3-6 jälkeläistä.
Väkilukumme tulee kasvamaan eksponentiaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että paljon enemmän vanhuuden yksinäisyydestä kärsivät ne, joilla on lapsia, ja jotka ovat tottuneet siihen että kotona on ääntä ja ihmisiä tulee ja menee. Sitten kun lapset on poissa ja puoliso kuolee, ne on todella yksinäisiä, kun ne ystävätkin on jääneet jo aikoja sitten unohduksiin. Ja ne kärsivät vielä siitä ikävästä kun ne lapset elävät omaa elämäänsä eivätkä ole mummua viihdyttämässä päivittäin. Kun taas vapaaehtoisesti lapseton on halunnutkin elää yksin, tai korkeintaan parisuhteessa, ja on tottunut yksinoloon ja nauttii siitä. Ei hän koe yksinäisyyttä minään mörkönä, päinvastoin. Minä en ainakaan osaa kuvitellakaan, että vanhana haluaisin jatkuvia sosiaalisia kontakteja, kun en niitä ole tähän 50 vuoden ikään astikaan juurikaan halunnut.
Näistä vaihtoehdoista ottaisin sen yksinäisen vanhuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.
Mitä iloa ne tuovat sellaisen henkilön elämään, joka ei niitä aidosti halua? Sehän tässä on ongelman ydin, te lapsia haluavat ette kykene näkemään sen oman kokemus -ja ajatusmaailmanne ulkopuolelle. Ette ymmärrä sitä, että on olemassa ihmisiä jotka eivät halua samoja asioita kuin te. Lapsessa on iso vastuu, ei se ole mikään lelu, josta voi hankkiutua eroon tai irtisanoutua siitä silloin kuin siltä tuntuu. Ei lapsiperhe-elämää voi etukäteen harjoitella kokeilumielessä. Kun lapsi on jo syntynyt tähän maailmaan ja huomaa ettei perhe-elämä ole itseä varten, niin mitä sitten? Pitääkö hankkiutua siitä lapsesta eroon? Parempi että jättää ne/sen kokonaan tekemättä. Ei kaikista naisista edes ole äideiksi, tämä on asia jota ei usein haluta myöntää.
Miksi ihmiset pelkää nykyään kaikkea?
Tarkoitat kai miksi ihmiset harkitsevat ja punnitsevat eri vaihtoehtoja ennen päätöstä tehdä lapsia? Todistit juuri viestilläsi mitä tuo edellinen kommentoija kirjoitti: et ymmärrä että on olemassa ihmisiä jotka haluavat elämältään eri asioita kuin sinä. Viestissä perusteltiin miten lapsi ei tuo iloa sellaiselle joka ei sitä halua ja kuinka lasta haluamattoman ei kannata vain huvikseen kokeilla kun kyseessä on kuitenkin lapsi, elävä olento josta on suuri vastuu. Pääsi ei täyttynyt minkäänlaisesta ymmärryksestä vaan sinne tupsahti se sama vanha typerä pieru kuin aina ennenkin: kyllä se haluaa kuitenkin, se vaan pelkää turhaan!
Sanoin, että kaikkea. Se pitää sisällään muutakin kuin lapset Onko kaikki = lapset? Itse tein lapseni 90-luvun lamavuosina, koska halusin lapsia. Oman työpaikan jatkuvuudesta ei ollut tietoa, mieheltäni loppui työt, kun esikoinen oli vajaa vuoden ikäinen. Mieheni perusti yrityksen, josta tuli ihan kannattava. Työtähän se vaati, käytännössä olin yksinhuoltaja. Muutaman vuoden mieheni sitä yritystä pyöritti, kunnes päätti siirtyä toisen palvelukseen. Syynä ei ollut se, etteikö yritys olisi ollut kannattava. Jos tässä olisi pelännyt, niin lapset olisi tekemättä, mieheni olisi todennäköisesti ollut työttömänä. Jos hän ei olisi lopettanut yritystoimintaansa, tekisi edelleen pitkää päivää. Halusin vain sanoa, että aina kannattaa uskoa itseensä ja valintoihinsa, eikä vain piereskellä niin kuin sinä ilmeisesti teet. Jos et itseesi usko, niin ei sitä kuule kukaan muukaan tee. Ja itse en ole koskaan välittänyt muiden mielipiteistä, samaa suosittelen sinullekin. Ei tarvitsisi olla äkäinen vela, hyväntuulisena ihmisenä oleminen on paljon mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta ihan oikeasti saa ihmisen kuulostamaan hirveän yksinkertaiselta, jos ei mistään muusta saa iloa kuin oman lapsen hoitamisesta. Ei varmaan saakaan, jos elää todella pientä elämää pienessä piirissä, tapaa sukulaisia ja vanhoja koulukavereita, ei ole opiskellut eikä sivistänyt itseään, matkustellut, ottanut selvää asioista, laajentanut omaa ajatteluaan ja maailmankuvaansa, tekee jotain ankeaa duunia eikä ole mitään erityistä kiinnostuksen saati intohimon kohdetta elämässä. Ja sitten ei millään tajua, että joku muu ei tosiaan saisi iloa siitä nenänniistämisestä ja kurahousujen pesusta. Tunnetteko ylipäänsä vain yhdenlaisia ihmisiä?
Yhtä yksinkertaiselta kuulostaa lapsen vievän ilon elämästä. Velat tuntuvat elävän kovin pienissä ympyröissä ja kritisoivan sellaista, mistä heillä ei ole itsellä kokemusta.
Tuo on todella paha ja yleinen ajattelun harha lapsia hankkineiden kohdalla. Oletko ikinä tullut ajatelleeksi että aivan yhtä vähän sinä tiedät vaikka lapsettoman 50- tai 60-vuotiaan elämästä? Jos olet 17-vuotiaana ollut lapseton, et tiedä pas...kaan keski-ikäisen lapsettoman elämästä.
No mitä sinä tiedät 50-60 vuotiaan perhe-elämästä?
En olekaan väittänyt tietäväni. Sinä sen sijaan olet väittänyt tietäväsi velojen elämästä, koska olet parempi ihminen siitä syystä että pimperostasi on tursunnut kakara ulos. Mitalin ansaitsisit :-) !
Tämä on kyllä velojen äärettömän paha päähänpinttymä... jota näemmä pitää purkaa ihan vauvapalstalla asti. Jokainen tekee omat valintansa.
Ainoa mitä en käsitä... on tämä vauvapalstan velaparveilua onnex ei ooooo lapsia tyyliin... suomalaisen vauva lehden palstasta on tullut velojen terapialuola?Mistä lähtien Vauva-palstaa on käyttäneet vain äidit? Tämä on äitylien palsta vain nominaalisessa muodossa, ei muuten. Täällä käy nuoret, vanhat, miehet, naiset, aivan kaikki. Tämä on Suomen ehkä sekasikiöisin keskustelufoorumi.
Eipä tuo edellinen mistään äideistä puhunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kysymys niille jotka ovat varmoja etteivät koskaan tee lapsia on oletteko laittaneet piuhat poikki vai ette?
Jokainen joka ei ole, ei ole varma siitä ettei lapsia tee. Vaikka kuinka muuta väittäisi.
Öö, miksi pitäisi piuhat laittaa poikki? En mä ainakaan mihinkään leikkauksiin koe tarvetta mennä kun voi ihan vaan huolehtia ehkäisystä. Pelkään leikkauksia ja sairaaloita, menen vasta kun pakko. Ei lapsettomuus vaadi piuhoja poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Paljon on myös niitä vanhempia lapsen hankkineita, jotka itkevät yksinäisyyttään, kun lapset elävät omaa elämäänsä eivätkä ole yhteydessä "lapsilleen koko elämänsä uhranneisiin" vanhempiinsa.
Velojen olisi ihan hyvä ymmärtää se tosiasia, että yhteydet lapsiin ja lasten perheisiin ja ystäviin säilyvät ihan samalla tavoin toimien: kohtelemalla heitä hyvin ja arvostaen. Lapsilla vaan on ikäetu puolellaan: kun ikätovereita alkaa kuoleman viikate niittää, lapset ovat vielä lähellä, samoin muu jälkipolvi.
Appivanhemmat ovat elävä esimerkkitapaus: nuorina eläkeläisinä heitä kiinnosti vain omat harrastukset, matkailu ja ystävät. Nyt kasikymppisinä he ovat havainneet, miten ystävät kiihtyvällä tahdilla heittävät lusikan nurkkaan, ja jälkipolvien merkitys nousee kohisten. Ikävä vaan, että lapsenlapset ehtivät tottua siihen, ettei isovanhempia heidän elämässään kovin aktiivisesti ole näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalan itsekkäitä äitejä täällä. "Teenpä lapset itselleni vanhuuden turvaksi, etten jäisi yksin, ja te lapset teette myös omia lapsia, eikä teillä saa olla omaa tahtoa, koska minä päätän!" :D
Sehän on teidän velojen mielipide äitiydestä.
Ei ole mun mielipide yleisesti äideistä, vaan teistä kommentoijista jotka satutte olemaan äitejä. Mun äiti on maailman paras ja hyväksyy mut sellaisena kuin oon, vaikken ole vielä hankkinut sille lapsenlapsia joita se kovasti toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kukaan järkevä perheellinen ei höpinöitänne käy aktiivisesti lukemassa.
Heitä ei kiinnosta ja ovat kiireisiä.
Hukkaan menee paasauksenne..Lähestykää perheellisiä suoraan kadulla ja kertokaa miten hienoa olla vela.Tuossa juuri näkyy tuo ajattelun harha: yksikään vela ei ole tuollainen besserwisser-saarnaaja toisten lastenhankintakysymyksissä, mitä te lapsia hankkineet teette veloille koko ajan.
Nimenomaan. Ei tulisi mieleenkään julistaa lapsettomuuden ihanuutta, vapaaehtoinen lapsettomuus on yhtä neutraali ja yhtä suuren hehkuttamisen aihe itselleni kuin vaikka se, minkä väriset hiukset minulla on. Ei ole tarvetta korostaa omia valintoja kenellekään toisin kuin jotkut perheelliset haluavat omaa näkemystään ja paremmuuttaan väen vängällä tuputtaa. Se, yllättäen, aiheuttaa vastareaktion. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa, hankkiiko joku lapsia vai ei. En arvota ketään sen mukaan.
Miksi nämä ketjut sitten poikkeuksetta alkavat sillä, kun velat paasaavat ainoasta oikeasta valinnastaan?
Vierailija kirjoitti:
Liikaa aikaa kirjoitti:
Vittuako siitä pitää tehdä numero,mitä on suvunjatkamisen kans päättäny tehdä?Jollei kaipaa järkeilylleen jotain psyykkausta samanhenkisiltä.Jos kaipaa,sit pitää viä hetki etsii.Minuus saattaa odottaa kulman takana.
Sitä vittua pitää että nämä kaksi ihmisryhmää ovat todella eri asemassa esim. Arvostuksen suhteen kuten tässä on argumentoitu 32 sivua jos olisit vaivautunut lukemaan.
Onko teillä veloilla jotenkin huono itsetunto? Vai mistä nämä aggressiiviset kommentit johtuu? Jos joku kyselee lapsenteosta, niin siihen voi asiallisesti vastata, ettei kiinnosta. Jos se toinen jatkaa siihen jotain, niin voit vastata ettei ei edelleenkään kiinnosta. Itselläni on lapsia, mutta en ole keneltäkään lapsenkasvatusneuvoja ottanut vastaan. Yleensäkään en ole muiden mielipiteistä välittänyt. Elän omien arvojen mukaisesti. En myöskään tyrkytä ohjeitani muille.
Vierailija kirjoitti:
samoilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.
Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.
Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.
Tuo on kyllä mielestäni paskin mahdollinen perustelu lapsien hankintaan ettei halua olla vanhana yksin. Ei sitä voi tietää. Sitä paitsi ei lapset korvaa ystäviä.
Ihmisillä on kovin mustavalkoinen näkemys maailmasta. Vanhanakin voi saada uusia ystäviä vaikka kaikki olisi jo kuollut ympäriltä. Tai sitten ei, entä sitten? Ihmisestä itsestään se on paljolti kiinni. Tietysti hankala jos ei pääse enää liikkumaan mihinkään. Toisaalta nykynuoriso kun tulee vanhaksi, kommunikaatiomahdollisuudet ovat huomattavasti laajemmat kuin nykyvanhuksilla jotka eivät osaa hyödyntää esim. internetin kaikkia mahdollisuuksia.
Tuossa iässä varmasti on jo muutenkin elämänkatsomusta ja kokemusta niin että diilaa sen asian kanssa siten miten parhaimmaksi näkee. Tuskin tuossa mitään teiniangstimasennuksia jaksaa enää asian tiimoilta vetää.
Joku vanhus voi juoda viinaa tylsyyteensä ja näyttää surkealta mutta mahdollisesti on sisimmässään ihan tyytyväinen että voi edes juoda aikansa ratoksi eikä tarvitse enää töitä tehdä. Tai joku saattaa istutella ruusuja ja seurata niiden kehittymistä ja nuuhkia tyytyväisenä aamutuimaan raikasta kevätilmaa. Itsestä se elämä on kiinni vanhanakin niin kauan kuin pysyy tolkuissaan ja jollain lailla liikkumiskykyisenä.
Ihmisiä on tietysti erilaisia eikä vanhanakaan kukaan ole samanlainen mutta uskon että moni vanhus näyttää päällepäin yksinäisemmältä ja onnettomammalta kuin oikeasti onkaan.
Ihan yhtälailla kuin nuorena ja keski-ikäisenä, vanhanakin kaipaa ystäviä olkoon sitten lapsia tai ei. Lapsilla on todennäköisesti oma elämä eikä he jouda kokoajan olla viihdyttämässä eikä tarvitsekaan.
No eihän tässä ketään mihinkään painosteta, oman isäni kohdalta tämä nyt vain oli kertomus hänen vanhuudestaan, kun näitä ystäviä ei enää ole ja hän on muistisairas. Itselläni on lapsia, mutta en ole heitä siksi tehnyt, etten vanhana olisi yksin vanhainkodissa dementiaosastolla. Itselleni tämä vanhainkodissa käynti on ollut niin ahdistava kokemus, etten edes omia lapsiani sinne halua minua katsomaan, mikäli sinne joudun. Siinä vaiheessa kun muisti pettää tai olen liian huonossa kunnossa liikkuakseni, aion päättää päiväni. Toivon, että onnistun siinä. Oma isäni yritti itsemurhaa, kun muisti vielä jotenkin toimi. Ja ymmärrän hänen ratkaisunsa. Hänellä kun näitä muistisairaita sisaruksia oli, joita oli käynyt katsomassa. Olen aikeeni myös perheelleni kertonut. Ihmisellä on oikeus päättää tekeekö lapsia vai ei. Katson, että on myös oikeus päättää, haluaako elää vai ei. Valitettavasti eutanasia ei ole sallittu. Ja isääni käyn katsomassa, koska on ollut minulle rakas ja tärkeä ihminen. Vaikka hän ei minua enää tunnekaan. Ja ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät vanhempiaan siellä dementiaosastolla käy katsomassa. Se vaan on niin raskasta. Jopa hänen veljensäkin itkee sieltä lähtiessään.
Ymmärrän sua. Mummollani oli alzheimer ja se oli ihan kamalaa, itkin kun kävin sen luona palvelukodissa, onneks se ei ehtinyt siellä kitua kun vuoden ja vasta viimeisinä parina viikkoina ei enää tunnistanut meitä.
Ei ole mullakaan matkustaminen tai mikään muu "pinnallinen" asia se syy lapsettomuuteen, vaan yksinkertaisesti se ettei ole ollut koskaan halua/tarvetta saada lapsi. En ole tehnyt siitä koskaan numeroa ja muiden lapset ole mulle mikään ongelma, pystyt näkee kavereita joilla on lapset mukana yms. Nyt iän myötä oon alkanut miettimään asiaa ja se on edelleen auki, tulee jos on tullakseen. Mun mielestä muiden valintoja pitäisi kunnioittaa, vaikka olisikin erilaisia kuin omat. Ymmärrän että perheelliset saattaa suuttua että joku sanoo perheen olevan vankila, mutta pitää muistaa että tässä uutisessa on tämän yhden ihmisen oma käsitys perheestä, ei yleinen totuus, sillä eihän se todellakaan ole kaikilla niin. Mutta jos ei halua olla yhtään sidottuna mihinkään niin eihän sellaiselle perhe-elämä sitten sovi. Parempi jättää lapset tekemättä, kuin tehdä ja häipyä ja jättää lapset kumppanille, niitäkin tarinoita Suomessakin riittää, parit eroaa kun ei kestetä perhe-elämää. Se on kaikille parempi niin, eikä se ihminen ole silloin huono tai itsekäs, vaan tiedostaa omat rajansa ja toiveensa elämälleen, se on mielestäni fiksua. Kukaan ei ole valinnut millaiseksi ihmiseksi syntyy, niin miksi tuomita siitä?
Samaa mieltä. Maapallolla on ihan hirveä ylikansoitus, eikö se ole vain hyvä asia, että ihmiset eivät lisäänny turhaan? Jos joku välttämättä haluaa niitä lapsia, niin hankkikoon kaksi lasta korkeintaan. Kaikki yli sen on itsekkyyttä.
Nyt pitäisi tällaisten aivopierujen sijaan keskittyä siihen, miten saisimme niitä ehkäisyvälineitä ja -valistusta Afrikkaan ja Aasiaan. Se on ainoa vastuullinen kehitysapu. Kaikki muu vain edesauttaa väestöräjähdystä, sotia, kansainvaelluksia, nälänhätää ja kurjuutta.
🇺🇦🇮🇱