Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

kukaan järkevä perheellinen ei höpinöitänne käy aktiivisesti lukemassa.

Heitä ei kiinnosta ja ovat kiireisiä.

Hukkaan menee paasauksenne..Lähestykää perheellisiä suoraan kadulla ja kertokaa miten hienoa olla vela.

Tuossa juuri näkyy tuo ajattelun harha: yksikään vela ei ole tuollainen besserwisser-saarnaaja toisten lastenhankintakysymyksissä, mitä te lapsia hankkineet teette veloille koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Jee, velat täällä pauhaa miten upeaa on kun ei ole lasta TIETÄMÄTTÄ HENKILÖKOHTAISESTI miten ihanaa on kun on lapsi..

Itse lapsen saaneena joudun toteamaan että parasta elämässä juurikin oli saada lapsi.

Äidiksi tullaan ja kasvetaan, ei ns.äidinrakkautta tai ymmärrystä olekaan velalla. Ei tarvii. Teidän arvot ei kuitenkaan periydy kuoltuanne vaan päiväksenne jää huuhaana pölyttymään historiaan. Lapsiperheet teidän ja koulun propagandasta yms. huolimatta pystyvät kasvattamaan "vanhanaikaisia" perheen haluavia aikuisia. Moni pystyy. Katso ympärillesi. Vanhempien arvomaailmaa. Ellei kuulu vasemmistoon tai nappaa velasyöttiä.Siihenkin meillä vanhemmilla on hyvät keinot estää se.

Joo mokomatkin lapsettomat kehtaavatkin väittää olevansa onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä kun eivät tee juuri samoja valintoja kuin sinä : D Oikea röyhkeyden huippu! Elämässähän ei ole mitään muuta onnelliseksi tekevää kuin lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kukaan järkevä perheellinen ei höpinöitänne käy aktiivisesti lukemassa.

Heitä ei kiinnosta ja ovat kiireisiä.

Hukkaan menee paasauksenne..Lähestykää perheellisiä suoraan kadulla ja kertokaa miten hienoa olla vela.

Tuossa juuri näkyy tuo ajattelun harha: yksikään vela ei ole tuollainen besserwisser-saarnaaja toisten lastenhankintakysymyksissä, mitä te lapsia hankkineet teette veloille koko ajan.

Tämä niin paljon.

T. Ei-vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolen yksin, mutta so what.

Kaikki me kohdataan kuolema yksin. Oli perhettä tai ei.

On kuitenkin toisenlaista kohdata kuolema omaistensa huomassa kuin täysin yksin ja hyljättynä.

Jos kuolee yksinäisenä, se johtuu tasan siitä että olet kohdellut ympärillä olevia ihmisiä huonosti. Lapset eivät ole mikään tae sille, että vanhana ei jäisi yksin. Lapset eivät ole velvoitettuja mihinkään. Jos velvoittaa, on erittäin itsekäs.

Ihminen, joka ottaa huomioon muut ja kohtelee heitä hyvin, ei jää yksin. Oli lapsia tai ei. 

Vittuako siitä pitää tehdä numero,mitä on suvunjatkamisen kans päättäny tehdä?Jollei kaipaa järkeilylleen jotain psyykkausta samanhenkisiltä.Jos kaipaa,sit pitää viä hetki etsii.Minuus saattaa odottaa kulman takana.

Liikaa aikaa kirjoitti:

Vittuako siitä pitää tehdä numero,mitä on suvunjatkamisen kans päättäny tehdä?Jollei kaipaa järkeilylleen jotain psyykkausta samanhenkisiltä.Jos kaipaa,sit pitää viä hetki etsii.Minuus saattaa odottaa kulman takana.

Sitä vittua pitää että nämä kaksi ihmisryhmää ovat todella eri asemassa esim. Arvostuksen suhteen kuten tässä on argumentoitu 32 sivua jos olisit vaivautunut lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolen yksin, mutta so what.

Kaikki me kohdataan kuolema yksin. Oli perhettä tai ei.

On kuitenkin toisenlaista kohdata kuolema omaistensa huomassa kuin täysin yksin ja hyljättynä.

Jos kuolee yksinäisenä, se johtuu tasan siitä että olet kohdellut ympärillä olevia ihmisiä huonosti. Lapset eivät ole mikään tae sille, että vanhana ei jäisi yksin. Lapset eivät ole velvoitettuja mihinkään. Jos velvoittaa, on erittäin itsekäs.

Ihminen, joka ottaa huomioon muut ja kohtelee heitä hyvin, ei jää yksin. Oli lapsia tai ei. 

Tiedän muuten moniakin aikuisia jotka ovat täysin katkaisseet välit vanhempiinsa. Eli se siitä hokemasta että kuolet yksin vain jos et hanki lapsia. Monet vanhukset, joilla on lapsia, kuolevat yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

En ymmärrä niin, en näe siinä mitään muuta kuin kiirettä, itkua, stressiä ja huolta, että miten se lapsi pärjää päiväkodissa, koulussa jne. En halua tuohon hulluuteen mukaan.

Kapeakatseisuuson juuri sitä ettei näe asioista kun omien ennakkoluulojensa mukaiset puolet.

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ketään kiinnostaa, ”hankkiiko” joku toinen lapsia vai ei.

Tuntuu typerältä tällaiset julkiset ”minä en halua lapsia”-julistukset kuin myös joidenkin vouhotus siitä, miten kaikkien pitäisi perustaa perhe eikä mistään muusta saa samanlaista iloa elämään.

Suurinosa olettaa nykyään edelleenkin automaattisesti, että lapsia pitää hankkia. Melko ahdistavaa töissä kuunnella tuota vanhemmilta naisilta, että pitäisi nyt joku nainen ottaa ja hommata lapsia.

Miki se on ahdistavaa?

Minusta se on ahdistavaa vain jos on sisimmässään samaa mieltä mutta ei kykene tekemään niin kun pitäisi.

Jos olet sitä mieltä ettet todellakaan lapsia tee niin jät sitten nuo puheet omaan arvoonsa, kyllähän maailmaan paljon puhetta mahtuu.

Oikeasti ahdistut koska tiedät että nämä naiset ovat oikeassa.

Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin.  Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ketään kiinnostaa, ”hankkiiko” joku toinen lapsia vai ei.

Tuntuu typerältä tällaiset julkiset ”minä en halua lapsia”-julistukset kuin myös joidenkin vouhotus siitä, miten kaikkien pitäisi perustaa perhe eikä mistään muusta saa samanlaista iloa elämään.

Jos he ovat vielä epävarmoja ratkaisustaan ja siksi haluavat tuoda sen esille 🤷‍♀️

Asiaa pyritään tuomaan julkisesti esille, koska on erittäin yleistä että lapsettomia ihmisiä painostetaan, syyllistetään ja häpäistään hankkimaan jälkikasvua ja he ovat lopen kyllästyneitä siihen. Lapsia itse hankkineet eivät suostu hyväksymään sitä, etteivät kaikki halua lisääntyä. Siksi omasta valinnastaan olla lapseton tässä maailmassa joutuu taistelemaan, koska se nähdään ihan äärinegatiivisena asiana, kuten viestistäsi tuli piiloteitse ilmi. Se on vain jokin trauma, joka korjaantuu. Lapsia haluamaton nainen on viallinen, jossa on jotakin vikaa henkisellä puolella. Hän on vastuuton, lapsellinen ja naiivi. Hän on itsekäs. Siinä muutamia negatiivisia ajatuksia, joita vapaaehtoisesti lapsettomiin naisiin (ja miehiinkin), liitetään. Ei tällaista paskaa tarvitse lapsia hankkineiden kuunnella jatkuvalla syötöllä. Heidän valintansa hyväksytään, ja sitä jopa kehutaan. Toista on meillä toiseen leiriin kuuluvilla. 

Tämä oli todella hyvin sanottu. Yksikään vela ei noin miljoonan kuulemansa häpäisevän kommentin jälkeen uskaltaisi ikinä arvostella yhtäkään lasta hankkineen valintaa. Tiedämme olevamme marginaalissa. Lapsia hankkineet sen sijaan aina asettuvat paremmiksi ihmisiksi jotka jopa tietävät elämämme meitä paremmin. "Et ole vain kohdannut sitä oikeaa" jne.

Älä jaksa. Sinua ei ole miljoona kertaa painostettu hankkimaan lapsia.

Taidat olla oikein äärimmäisen herkkä tämän asian kanssa ja kuulla mitkä tahansa kommentit joksikin arvosteluksi tms. Luulisi niitä sivullisenkin joskus kuulevan jos niitä koko ajan tulisi mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomana ei kestä kritiikkiä tai kokee, että painostetaan hankkimaan lapsia, ei kannata todellakaan suunnitella edes lasten saamista. Sillä sen jälkeen kun se lapsi on olemassa niin sitten sitä kritiikkiä ja arvostelua vasta tuleekin; imetätkö vai etkä, liian vähän vai liian pitkään, luomuruokailut, sormuruokailut, unirytmit, pottarytmit, rajojen asettaminen, ajankäyttö töihin vai päiväkotiin, harrastukset, liian vähän tai liian usein annat hoitoon isovanhemmille, vaatteet on väärät päiväkodin/isovanhempien/ you name it mielestä... Se arvostelun ja painostuksen suo on loputon koska sitten kaikilla muilla vasta onkin mielipide kaikkeen lasta koskevaan. Eli pysy vaan lapsettomana, pääsi hajoaa jos lapsettomuuskin on jo niin vaikea asia eli kuuntelet mitä mieltä muut ovat.

Miksi pitäisi "kestää kritiikkiä" siitä, ettei halua hankkia lapsia? Ei se lastenhankinta, anteeksi nyt vaan, ole mikään arvostelun aihe, ainakaan normaalien ihmisten kesken.

Ensimmäinen kysymys niille jotka ovat varmoja etteivät koskaan tee lapsia on oletteko laittaneet piuhat poikki vai ette?

Jokainen joka ei ole, ei ole varma siitä ettei lapsia tee. Vaikka kuinka muuta väittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin.  Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua. 

Älä nyt jaksa noin laiskaa argumentaatiota. Totta kai mieli voi muuttua, mutta silloin ei kyse - tadaa - olekaan enää velasta, vaan ihmisestä, joka ei ole tiennyt, mitä haluaa. Ja sellainen, joka vielä on ollut suhteessa väärän ihmisen kanssa, kuten tuossa annat ymmärtää itse olleesi. Miksi sekoittaa vapaaehtoinen lapsettomuus siihen, että on ihmisiä, joiden mieli tässä asiassa häilyy?

Kumppanista riippumatta velan lapsenhankintahalu pysyy samana. Luuletko silloin, että kaikki velat elävät vain väärässä parisuhteessa? En minä kaipaa puolisoltani sitä, että hän herättäisi tarpeen hankkia yhteisen lapsen. Jalat kyllä vei alta ja vie edelleen, mutta lapsia ei meille tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kukaan järkevä perheellinen ei höpinöitänne käy aktiivisesti lukemassa.

Heitä ei kiinnosta ja ovat kiireisiä.

Hukkaan menee paasauksenne..Lähestykää perheellisiä suoraan kadulla ja kertokaa miten hienoa olla vela.

Tuossa juuri näkyy tuo ajattelun harha: yksikään vela ei ole tuollainen besserwisser-saarnaaja toisten lastenhankintakysymyksissä, mitä te lapsia hankkineet teette veloille koko ajan.

Nimenomaan. Ei tulisi mieleenkään julistaa lapsettomuuden ihanuutta, vapaaehtoinen lapsettomuus on yhtä neutraali ja yhtä suuren hehkuttamisen aihe itselleni kuin vaikka se, minkä väriset hiukset minulla on. Ei ole tarvetta korostaa omia valintoja kenellekään toisin kuin jotkut perheelliset haluavat omaa näkemystään ja paremmuuttaan väen vängällä tuputtaa. Se, yllättäen, aiheuttaa vastareaktion. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa, hankkiiko joku lapsia vai ei. En arvota ketään sen mukaan.

Mä en jotenkin ymmärrä miksi tällaista juupas-eipäs keskustelua tarvitsee käydä. Kun ajattelen asian niin, että ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus tavoitella mielekkääksi kokemaansa elämää, kuuluivat siihen lapset tai eivät. On eri asia ymmärtää jokin asia teoriatasolla mutta olla silti henkilökohtaisesti eri mieltä, kuin että vaatisi toisia elämään samalla tavalla kuin itse elää vain siksi, että on itse tehnyt tietyn valinnan.

Minä joudun vaikkapa työssäni kohtaamaan päivittäin asiakkaita, joiden jotkin valinnat ovat sellaisia etten itse niin tekisi tai haluaisi tehdä. Mutta silti voin ymmärtää heitä teoriatasolla, siis että miksi he ovat tehneet kys. valinnan.

Sama juttu tässä lapsiasiassa. Ymmärrän täysin, jopa oikein hyvin, miksi joku ihminen ei halua lapsia. Ei minulle tuota vaikeuksia hahmottaa, mitä hyviä puolia lapsettomassa elämässä voi olla. Paljonkin. Mutta henkilökohtaisella tasolla kokisin menettäväni todella paljon ilman lapsiperhe-elämää. Mutta annan kaikkien kukkien kukkia enkä oleta, että kaikilla teoria ja käytäntö kulkevat samalla tavalla kuin omassa ajattelussani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

150-200 matkapäivää vuodessa, töitä 70-90h/vko, palkka hieman yli 280k/v ja ikää 31. Lapsia ei tietysti ole, en jaksaisi sitä skeidaa mitä niistä syntyy. Elän unelmaani.

Anteeksi vaan, mutta en jaksaisi tuollaista elämää, mitä itse elät. En ikinä haluaisi tehdä matkatöitä, yöpyä hotelleissa. En haluaisi tehdä noin pitkiä työpäiviä. Mutta hyvä, että elät unelmaasi. Oma unelmani on ollut se lapsiperheen elämä. Pääasia kai, että jokainen elää sitä unelmaansa.

Niinno mieti jos sä joutuisit väkisin elämään matkatyöelämää ja kärsisit siitä koko ajat. Ja jos et eläis, niin ihmiset painostais että ”millon aloitat matkatyöt” ja ” joko oot kattonu hotellia” tai ” kyllä se mieli vielä muuttuu” 😀.

Hyvä, että kaikki saavat elää sellaista elämää kuin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä miksi tällaista juupas-eipäs keskustelua tarvitsee käydä. Kun ajattelen asian niin, että ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus tavoitella mielekkääksi kokemaansa elämää, kuuluivat siihen lapset tai eivät. On eri asia ymmärtää jokin asia teoriatasolla mutta olla silti henkilökohtaisesti eri mieltä, kuin että vaatisi toisia elämään samalla tavalla kuin itse elää vain siksi, että on itse tehnyt tietyn valinnan.

Minä joudun vaikkapa työssäni kohtaamaan päivittäin asiakkaita, joiden jotkin valinnat ovat sellaisia etten itse niin tekisi tai haluaisi tehdä. Mutta silti voin ymmärtää heitä teoriatasolla, siis että miksi he ovat tehneet kys. valinnan.

Sama juttu tässä lapsiasiassa. Ymmärrän täysin, jopa oikein hyvin, miksi joku ihminen ei halua lapsia. Ei minulle tuota vaikeuksia hahmottaa, mitä hyviä puolia lapsettomassa elämässä voi olla. Paljonkin. Mutta henkilökohtaisella tasolla kokisin menettäväni todella paljon ilman lapsiperhe-elämää. Mutta annan kaikkien kukkien kukkia enkä oleta, että kaikilla teoria ja käytäntö kulkevat samalla tavalla kuin omassa ajattelussani.

No näinhän sen pitäisikin olla, mutta kuten tästä keskustelusta huomaa, eräät eivät vain ymmärrä. Ja laajentaisin sinunkin ymmärrystä ihan pikkuisen vielä siten, että kyse ei ole niinkään siitä, mitä hyviä  puolia lapsettomassa elämässä on eli että toisin sanoen tarvitsisi tehdä sellaista harkintaa asian suhteen, mitä "menettäisi" jos hankkisi lapsia, vaan että kun ei tunne kiinnostusta lastenhankintaa kohtaan, niin se on vähän sama kuin joku kysyisi, miksi et hanki moottoripyörää. Öh, kun en ole ikinä ollut moisesta kiinnostunut ja elämäni on varsin hyvää ilman sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen kysymys niille jotka ovat varmoja etteivät koskaan tee lapsia on oletteko laittaneet piuhat poikki vai ette?

Jokainen joka ei ole, ei ole varma siitä ettei lapsia tee. Vaikka kuinka muuta väittäisi.

Eli samalla logiikalla ihmiset, jotka eivät käy hammaslääkärissä, eivät välitä onko heillä suussaan hampaita vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikana, jolloin puhutaan hirveästi äitien ja vanhempien väsymyksestä, vaativasta työelämästä ja arjen läpi raahautumisesta, on lähinnä outoa, että jonkun mielestä on jotenkin kummallista, ettei yritä lapsia. Olen itse 35 ja myös tiennyt jo ihan parikymppisenä etten halua lapsia. En ole äitityyppi. Lisäksi väsyn helposti ja pelkkä työelämä vie välillä (usein) kaiken energian. Miksi haluaisin, että kukaan lapsi joutuu kasvamaan minun arjessani? Ei olisi reilua antaa kenellekään vapaaehtoisesti tällaista arkea. Ehkä ennen oli toisin ja sieltä ke vanhat asenteet tulevatkin. Oli normaalia että nainen oli kotona ja mies elätti. Tänä päivänä naiset elää samaa arkea kun miehet, koulutuksineen ja töineen. Jos mieheni voisi olla se osapuoli joka tulee raskaaksi ja jää lapsen kanssa kotiin niin mietin asiaa ;)

Jos työ väsyttää, niin pitäisikö vaihtaa työtä/käydä lääkärissä/harrastaa liikuntaa? Ei kuulosta normaalilta.

Tiedätkö mitä? Voi tulla yllätyksenä, mutta fyysinen työ jota tekee 8-10 tuntia päivässä, väsyttää :) Olen hyvässä kunnossa ja harrastan liikuntaa. Työtä ei tarvi vaihtaa. En vaihtaisi elämässäni mitään.

Sanoit väsyväsi helposti. Sitä tässä ihmettelen. Ei normaali perusterve ihminen väsy helposti vaikka fyysistä työtä tekisikin.  Ja aika ankealta elämä kuulostaa, jos työ vie kaiken energian. Elämässä pitää olla muutakin kuin työ, kuten harrastukset ja ystävät vaikkei lapsia olisikaan.