Sonja, 34, on päättänyt, ettei koskaan hanki lapsia – yhä useampi suomalaisnainen tekee saman ratkaisun: ”En halua vangiksi elämään, jota en halua”

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

No ei varmaan ymmärrä, kun kaikki ystävät, joilla on lapsia, joka kerta kuulumisia kysyttäessä valittavat siitä, että joka paikkaan on kiire, eikä ehdi tehdä mitään, koko ajan joku lapsi sairastaa, parisuhde voi huonosti ja koko ajan väsyttää. Koskaan ei ensimmäisenä kerrota, että olen onnellinen.

Kuulostaa ihan uskovaisten jänkkäämiseltä. Sitä se kai onkin, Jeesuksessa/lapsissa on Ainoa Oikea Rakkaus ja Valo. Tai päinvastoin.

Siinä vaan moni joutuu huomaamattaan toisenlaiseen vankilaan, kun huomaa nelikymppisenä ettei minulla olekaan kuin tuo kissa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomana ei kestä kritiikkiä tai kokee, että painostetaan hankkimaan lapsia, ei kannata todellakaan suunnitella edes lasten saamista. Sillä sen jälkeen kun se lapsi on olemassa niin sitten sitä kritiikkiä ja arvostelua vasta tuleekin; imetätkö vai etkä, liian vähän vai liian pitkään, luomuruokailut, sormuruokailut, unirytmit, pottarytmit, rajojen asettaminen, ajankäyttö töihin vai päiväkotiin, harrastukset, liian vähän tai liian usein annat hoitoon isovanhemmille, vaatteet on väärät päiväkodin/isovanhempien/ you name it mielestä... Se arvostelun ja painostuksen suo on loputon koska sitten kaikilla muilla vasta onkin mielipide kaikkeen lasta koskevaan. Eli pysy vaan lapsettomana, pääsi hajoaa jos lapsettomuuskin on jo niin vaikea asia eli kuuntelet mitä mieltä muut ovat.

Miksi pitäisi "kestää kritiikkiä" siitä, ettei halua hankkia lapsia? Ei se lastenhankinta, anteeksi nyt vaan, ole mikään arvostelun aihe, ainakaan normaalien ihmisten kesken.

Kerro se suoraan niille jotka sinua kritisoivat.

Älytöntä huudella että minä en tee lapsia, kuunnelkaa ,minä en halua lapsia.

Ja sitten kun joku vastaa siihen huutoon että halusi ja sai lapsia ja on siitä onnellinen niin alkaa uusi huuto että ei kaikki halua ja miksi painostatte ja kauheaa kun et pääse matkustamaan jne jne

Mitäs jos vaan olisitte oman päätöksenne kanssa ihan rauhassa ja sinut.

Pakko vastata, vaikka olet selkeästi pihalla. En ole eläissäni todistanut reaalielämässä tilannetta, jossa joku vela olisi julistanut kanssaolijoilleen, että wuhuuu hei, mä en halua lapsia. Sen sijaan monenlaista utelua ja arvostelua ja vähättelyä sen tiimoilta tiedän monen, itsenikin, saaneen, kun joskus on johonkin viattomaan perheenlisäyskysymykseen mennyt vastaamaan, ettei halua lapsia. Jos joku mulle tuolla kertoo, että hänellä on lapsia/hän saa lapsia ja on onnellinen, niin ei kukaan normaali ihminen todellakaan siitä ahdistu, niin kuin hupsusti väität. Olen aivan täysin onnellinen lapsellisten tuttujeni puolesta. Ja sitähän velat tässä odottaisivat muidenkin olevan heidän puolestaan, että nämä ymmärtäisivät heidän olevan onnellisia ja tyytyväisiä ilman lapsia, ilman yritystä "käännyttää". Sehän siinä onkin turhauttavaa, kun itse on erittäin sinut asian kanssa, mutta joku kokee asiakseen arvostella sinua sen yhden asian perusteella. Että niin, jos tosiaan saisi olla ihan rauhassa päätöstensä ja elämänsä kanssa, lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin.  Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua. 

Älä nyt jaksa noin laiskaa argumentaatiota. Totta kai mieli voi muuttua, mutta silloin ei kyse - tadaa - olekaan enää velasta, vaan ihmisestä, joka ei ole tiennyt, mitä haluaa. Ja sellainen, joka vielä on ollut suhteessa väärän ihmisen kanssa, kuten tuossa annat ymmärtää itse olleesi. Miksi sekoittaa vapaaehtoinen lapsettomuus siihen, että on ihmisiä, joiden mieli tässä asiassa häilyy?

Kumppanista riippumatta velan lapsenhankintahalu pysyy samana. Luuletko silloin, että kaikki velat elävät vain väärässä parisuhteessa? En minä kaipaa puolisoltani sitä, että hän herättäisi tarpeen hankkia yhteisen lapsen. Jalat kyllä vei alta ja vie edelleen, mutta lapsia ei meille tule.

Aletaanko velaa sanoa velaksi vasta sitten kun lapsia ei voi enää saada?

Lähipiirissäni on kaksi naista jotka julistautuivat veloiksi ja kummallakin on nyt lapsi.

Eli sinun logiikkasi mukaan he luulivat olevansa veloja tai valehtelivat mutta eivät- tadaa -olleetkaan .

Mistä ulkopuolinen voi tunnistaa aidon velan? Ettei ole valevela?

Onko vela - nimitys ihan virallinen? Että jos julistautuu velaksi , ei niitä lapsia parane missään vaiheessa hankkia ettei tule leimatuksi valehtelijaksi tai epävakaaksi tms?

Ilmeisesti kuitenkin velamaailmassa mielen muuttaminen on väärin, siinä missä muut kasvavat ja kypsyvät ja muuttavat mielipiteitään JOISSAKIN asioissa , on velan mielipiteet kiveen kirjoitettuja.

Kummallista, ettei jatkuvan hyvinvoinnin lisääntymisen myötä ole keksitty keinoja helpottaa pikkulapsiarkea. Tai Suomessa on työntekijöillä oikeus ettei joudu tekemään niin pitkiä/rankkoja työaikoja, ettei loppuunpala, lapsilla on oikeus lapsuuteen, kouluviikoista opiskelijoilla tehdään sellaiset, että ne eivät ole liian rankkoja. Yhtäkkiä äitiyden kohdalla ollaankin kuin villlissä lännessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen, enkä ole kokenut vauvakuumetta koskaan. Ystävät hankkivat lapsia jo nuorina, mutta itse en kokenut halua hankkia lapsia edes silloin. Tunnen nyt iloa ratkaisustani. Sukulaislapset ovat ihania ja olen heitä hoitanut. Minulle lapseton elämäntapa on ihanteellinen. Olen välttynyt isolta stressiltä, kun ei ole tarvinnut huolehtia lapsista. Voin lähteä ulkomaille milloin haluan. Töistä kotiin tullessa saan rentoutua, ottaa päikkärit yms. Ei kenelläkään ole oikeutta tuputtaa perhe-elämän olevan ainoa oikea vaihtoehto. Moni hankkii lapsia painostuksesta, että nainen on oikea nainen vasta saatuaan lapsia. Annetaan toisillemme mahdollisuus valita oma elämäntapa ja kunnioitetaan toistemme elämää.

Tiivistelmä: Minä-minä-minä-MINÄ-minä!

Joku tuolla aiemmin samaa kysyi ja minä jatkan: mikä sitten on vika itseensä keskittymisessä? Keneltä se on pois tai ketää se haittaa? Vai onko tuo joku muinainen luterilainen nöyryyden ja uhrautuvaisuuden eprinne, joka sanoo ettei ihminen saisi elää kuten itse haluaa vaan pitäisi uhrautua toisten eteen.

Koko yhteiskunnalta.

Yhteiskunta ei pysy pystyssä sillä, että yhtäkkiä ei tulekaan enää seuraavaa sukupolvea elättämään ja hoitamaan ikääntyviä.

Onko käynyt mielessä, että yhteiskuntaamme pitää siinä mielessä muuttaa, ettei syntyvyyden lasku vaikuttaisi yhteiskunnan tasapainoon. Onhan tuo nyt aivan järjetöntä, että nuori sukupolvi elättää vanhaa :D Oma eläke tili tulisi olla pakollinen kaikille, ja sinne siirretään osa palkasta. Olisiko se niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin.  Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua. 

Älä nyt jaksa noin laiskaa argumentaatiota. Totta kai mieli voi muuttua, mutta silloin ei kyse - tadaa - olekaan enää velasta, vaan ihmisestä, joka ei ole tiennyt, mitä haluaa. Ja sellainen, joka vielä on ollut suhteessa väärän ihmisen kanssa, kuten tuossa annat ymmärtää itse olleesi. Miksi sekoittaa vapaaehtoinen lapsettomuus siihen, että on ihmisiä, joiden mieli tässä asiassa häilyy?

Kumppanista riippumatta velan lapsenhankintahalu pysyy samana. Luuletko silloin, että kaikki velat elävät vain väärässä parisuhteessa? En minä kaipaa puolisoltani sitä, että hän herättäisi tarpeen hankkia yhteisen lapsen. Jalat kyllä vei alta ja vie edelleen, mutta lapsia ei meille tule.

Aletaanko velaa sanoa velaksi vasta sitten kun lapsia ei voi enää saada?

Lähipiirissäni on kaksi naista jotka julistautuivat veloiksi ja kummallakin on nyt lapsi.

Eli sinun logiikkasi mukaan he luulivat olevansa veloja tai valehtelivat mutta eivät- tadaa -olleetkaan .

Mistä ulkopuolinen voi tunnistaa aidon velan? Ettei ole valevela?

Onko vela - nimitys ihan virallinen? Että jos julistautuu velaksi , ei niitä lapsia parane missään vaiheessa hankkia ettei tule leimatuksi valehtelijaksi tai epävakaaksi tms?

Ilmeisesti kuitenkin velamaailmassa mielen muuttaminen on väärin, siinä missä muut kasvavat ja kypsyvät ja muuttavat mielipiteitään JOISSAKIN asioissa , on velan mielipiteet kiveen kirjoitettuja.

Eihän sillä pitäisi sinulle olla mitään väliä, onko joku "julistautunut" velaksi ja sitten saanutkin lapsen sen enempää kuin jos ei olisi lasta saanutkaan. Mielen muuttaminen on täysin ok, usein monet asiat jalostuvat ajan kanssa. Jos on julistautunut velaksi ja sitten saa lapsen, niin ihan vain omasta mielestäni ei hän silloin ole kyllä mikään vela, mutta mitä väliä, jos ei ole tiennyt mitä haluaa tai on luullut tietävänsä mitä ei halua, kunhan on nyt tyytyväinen. Lapsen saaminen ei nyt varsinaisesti mielipideasia ole, vaan aika sisäinen kokemus.

Tuntuu olevan hyvin vaikeaa ymmärtää, että jotkut eivät vaan halua lapsia. Olen 41-vuotias nainen, ja koskaan, en päivääkään, ole miettinyt, että haluaisinkohan kenties joskus lapsia. Olen aina tiennyt, etten halua. Sitä en tietenkään tiedä, mistä tämä johtuu, mutta jos minulle ei tätä lapsentekohalua ole suotu, täytyisikö minun vain muita miellyttääkseni lisääntyä?

Lastenvihaajaksikin minua on joskus nimitelty, mutta tässä ei ole mitään perää. Ja ties kuinka monta kertaa olen kuullut nämä ikuiset "kyllä se mieli muuttuu" -lausahdukset. Olen kyllä lapsirakas ja pidän sisarusteni lapsista suunnattomasti, mutta omia vain en ole koskaan tahtonut. Minkä vuoksi minun ratkaisuani saa kritisoida, kun en itsekään kritisoi lapsia hankkineiden valintaa?

Onneksi ikä alkaa jo pikkuhiljaa suojella näiltä iänikuisilta kysymyksiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

14. Vain oma lapsi opettaa, mitä on oikea rakkaus. 

15. Velalla ei ole elämänhallintataitoja. 

16. Kyllä se vauvakuume tulee, kunhan löydät oikean miehen. 

Ei saa unohtaa myöskään "kaikki me olemme olleet lapsia" ja "haluaisitko ettet itse olisi syntynyt tähän maailmaan" sekä "lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja."

Toi vaan kuulostaa, että lapset ois kaikille kamala vankila, vaikka ei se oo niille, jotka lapsia haluaa.

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

14. Vain oma lapsi opettaa, mitä on oikea rakkaus. 

15. Velalla ei ole elämänhallintataitoja. 

16. Kyllä se vauvakuume tulee, kunhan löydät oikean miehen. 

Ei saa unohtaa myöskään "kaikki me olemme olleet lapsia" ja "haluaisitko ettet itse olisi syntynyt tähän maailmaan" sekä "lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja."

Kliseitä?

Faktojahan nuo ovat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samoilija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat pieniä vain hetken ja kohta jo lentävät omilleen. Suomessa on paljon niitä vanhempia lapsettomia jotka itkevät yksinäisyyttään. Ei sitä ymmärrä 35-vuotiaana.

Suomessa on myös todella paljon vanhoja ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään vaikka heillä on lapsi tai lapsia. Ei koskaan voi tietää miten elämä vie. Lapsi voi aivan hyvin päätyä asumaan toiselle puolelle maailmaa ja häntä näkee max. muutaman kerran vuodessa. Käy terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa ja kysy hoitajilta, ketkä siellä ovat niitä surkeimpia ja yksinäisimpiä. Ne eivät suinkaan ole ne lapsettomat, jotka koko elämänsä ovat tienneet että heitä eivät lapset käy katsomassa, vaan ne joiden lapset eivät ehdi tai pysty. Nämä sitten katkeroituvat pahasti.

Tässä viimeiset pari vuotta kun olen isääni käynyt katsomassa, niin enpä ole siellä juurikaan muita ihmisiä nähnyt kuin näiden vanhusten lapsia. Kenen luulet siellä käyvän? Ystävät ovat joko kuolleita tai laitoshoidossa. Sama juttu sisarusten kanssa. Oma isäni on 90-vuotias. Jo silloin, kun hän oli 80-vuotias, hän puheli ystävistään, kun ovat kuolleet tai laitoshoidossa. Vaikka isällänikin sisaruksia on ja hän on vanhin, niin kyllä hänenkin sisaruksensa ovat kuolleet tai huonokuntoisia. Yksi veli käy kerran pari vuodessa katsomassa, kun asuu sen verran etäämmällä. Jos isälläni ei olisi lasta ja lapsenlapsia, niin yksin olisi.

Tuo on kyllä mielestäni paskin mahdollinen perustelu lapsien hankintaan ettei halua olla vanhana yksin. Ei sitä voi tietää. Sitä paitsi ei lapset korvaa ystäviä.

Ihmisillä on kovin mustavalkoinen näkemys maailmasta. Vanhanakin voi saada uusia ystäviä vaikka kaikki olisi jo kuollut ympäriltä. Tai sitten ei, entä sitten? Ihmisestä itsestään se on paljolti kiinni. Tietysti hankala jos ei pääse enää liikkumaan mihinkään. Toisaalta nykynuoriso kun tulee vanhaksi, kommunikaatiomahdollisuudet ovat huomattavasti laajemmat kuin nykyvanhuksilla jotka eivät osaa hyödyntää esim. internetin kaikkia mahdollisuuksia.

Tuossa iässä varmasti on jo muutenkin elämänkatsomusta ja kokemusta niin että diilaa sen asian kanssa siten miten parhaimmaksi näkee. Tuskin tuossa mitään teiniangstimasennuksia jaksaa enää asian tiimoilta vetää.

Joku vanhus voi juoda viinaa tylsyyteensä ja näyttää surkealta mutta mahdollisesti on sisimmässään ihan tyytyväinen että voi edes juoda aikansa ratoksi eikä tarvitse enää töitä tehdä. Tai joku saattaa istutella ruusuja ja seurata niiden kehittymistä ja nuuhkia tyytyväisenä aamutuimaan raikasta kevätilmaa. Itsestä se elämä on kiinni vanhanakin niin kauan kuin pysyy tolkuissaan ja jollain lailla liikkumiskykyisenä.

Ihmisiä on tietysti erilaisia eikä vanhanakaan kukaan ole samanlainen mutta uskon että moni vanhus näyttää päällepäin yksinäisemmältä ja onnettomammalta kuin oikeasti onkaan.

Ihan yhtälailla kuin nuorena ja keski-ikäisenä, vanhanakin kaipaa ystäviä olkoon sitten lapsia tai ei. Lapsilla on todennäköisesti oma elämä eikä he jouda kokoajan olla viihdyttämässä eikä tarvitsekaan.

No eihän tässä ketään mihinkään painosteta, oman isäni kohdalta tämä nyt vain oli kertomus hänen vanhuudestaan, kun näitä ystäviä ei enää ole ja hän on muistisairas. Itselläni on lapsia, mutta en ole heitä siksi tehnyt, etten vanhana olisi yksin vanhainkodissa dementiaosastolla. Itselleni tämä vanhainkodissa käynti on ollut niin ahdistava kokemus, etten edes omia lapsiani sinne halua minua katsomaan, mikäli sinne joudun. Siinä vaiheessa kun muisti pettää tai olen liian huonossa kunnossa liikkuakseni, aion päättää päiväni. Toivon, että onnistun siinä. Oma isäni yritti itsemurhaa, kun muisti vielä jotenkin toimi. Ja ymmärrän hänen ratkaisunsa. Hänellä kun näitä muistisairaita sisaruksia oli, joita oli käynyt katsomassa. Olen aikeeni myös perheelleni kertonut. Ihmisellä on oikeus päättää tekeekö lapsia vai ei. Katson, että on myös oikeus päättää, haluaako elää vai ei. Valitettavasti eutanasia ei ole sallittu. Ja isääni käyn katsomassa, koska on ollut minulle rakas ja tärkeä ihminen. Vaikka hän ei minua enää tunnekaan. Ja ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät vanhempiaan siellä dementiaosastolla käy katsomassa. Se vaan on niin raskasta. Jopa hänen veljensäkin itkee sieltä lähtiessään.

Ymmärrän sua. Mummollani oli alzheimer ja se oli ihan kamalaa, itkin kun kävin sen luona palvelukodissa, onneks se ei ehtinyt siellä kitua kun vuoden ja vasta viimeisinä parina viikkoina ei enää tunnistanut meitä. 

Ei ole mullakaan matkustaminen tai mikään muu "pinnallinen" asia se syy lapsettomuuteen, vaan yksinkertaisesti se ettei ole ollut koskaan halua/tarvetta saada lapsi. En ole tehnyt siitä koskaan numeroa ja muiden lapset ole mulle mikään ongelma, pystyt näkee kavereita joilla on lapset mukana yms. Nyt iän myötä oon alkanut miettimään asiaa ja se on edelleen auki,  tulee jos on tullakseen. Mun mielestä muiden valintoja pitäisi kunnioittaa, vaikka olisikin erilaisia kuin omat. Ymmärrän että perheelliset saattaa suuttua että joku sanoo perheen olevan vankila, mutta pitää muistaa että tässä uutisessa on tämän yhden ihmisen oma käsitys perheestä, ei yleinen totuus, sillä eihän se todellakaan ole kaikilla niin. Mutta jos ei halua olla yhtään sidottuna mihinkään niin eihän sellaiselle perhe-elämä sitten sovi. Parempi jättää lapset tekemättä, kuin tehdä ja häipyä ja jättää lapset kumppanille, niitäkin tarinoita Suomessakin riittää, parit eroaa kun ei kestetä perhe-elämää. Se on kaikille parempi niin, eikä se ihminen ole silloin huono tai itsekäs, vaan tiedostaa omat rajansa ja toiveensa elämälleen, se on mielestäni fiksua. Kukaan ei ole valinnut millaiseksi ihmiseksi syntyy, niin miksi tuomita siitä?

Näinhän tuo menee, joku vela sanoo, että perhe on vankila, lapset on kamalia. Sitten joku äiti vastaa, että ei perhe ole vankila, lapset ovat ihania, velojen pitäisi hankkia omia lapsia. No sittenhän tämä vela suuttuu vastaavasti. Pitäisi puhua omista tuntemuksistaan eikä yleistää. Itse olen aina tiedostanut, että haluan omia lapsia. Jos jostain syystä en olisi lapsia saanut, niin hoivavietti olisi kohdistunut koiraani. Itselläni on 2 lasta ja koira. Ystävälläni ei taas ole minkäänlaista hoivaviettiä, hänellä ei ole lapsia, ei koiraa eikä hänellä edes ole viherkasveja. Meille kummallekin toistemme elämäntapa on ok, siitä on joskus puhuttu. Kumpikin hyväksyy toistensa elämäntavan ja omaa elämäntapaa ei tyrkytetä toiselle. Lapsistani kyllä puhutaan, koska hän on lapseni kummi. Mutta lapset ja koirat eivät ole pääaihe, meillä on paljon muita yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Hän ehkä kuitenkin eläkkeellä hankkii koiran miehensä kanssa, koska mies haluaisi koiran. Mutta ehkä. Ja itse olen varautunut siihen, että kun olen vanha niin koirastani  on ehkä enemmän seuraa kuin lapsistani. En voi olettaa, että he joka päivä tai edes kerran viikossa käyvät moikkaamassa. Ehkä hommaan vielä kissankin. Ja toivottavasti miehestänikin jotain seuraa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on maailma sekaisin, kun lapsiperhe-elämä nähdään vankilana. Todellisuudessa lapsettomat eivät ymmärrä, millaista iloa ja onnea lapset elämään tuovat. Sellaista, ettei mikään muu asia elämässä tuota vastaavanlaista ilon ja onnen tunnetta.

No ei varmaan ymmärrä, kun kaikki ystävät, joilla on lapsia, joka kerta kuulumisia kysyttäessä valittavat siitä, että joka paikkaan on kiire, eikä ehdi tehdä mitään, koko ajan joku lapsi sairastaa, parisuhde voi huonosti ja koko ajan väsyttää. Koskaan ei ensimmäisenä kerrota, että olen onnellinen.

Kukaan ei halua kuulla, että joku on onnellinen. On huomattu tällä palstalla. Kellä onni on se onnen kätkeköön.

Jokainen näivettäköön munasolunsa rauhassa. Miksi siitä pitää lehteen avautua? Edelleenkin meitä perheellisiä ei kiinnosta jos ette halua lapsia. Voisitteko lopettaa myös sen eläimistänne lässyttämisen kiitos. Kaikilla veloilla on koira josta puhutaan KOKO AJAN ja lässytetään. Sokea Reettakin näkee että se koira on lapsenkorvike.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani vela on ainakin hyvin itsekeskeinen. Perhejuhlissa ärsyyntyy, kun kälylle syntynyt vauva vie ihmisten huomion. Elämä on ollut vuosikausia ylianalysointia ja ”minä minä minä”-pohdintaa. Lopulta pitkä parisuhdekin meni pieleen, kun mies ei kestänyt tätä prinsessaa.

Tuollaisia äitejäkin löytyy..

Entinen kaveri on tuollainen, äiti sekin. Vuosikausia sinkkuna kun kukaan ei kelpaa ja lyhyt parisuhdekin kaatui kun mies ei kestänyt prinsessaa...

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä tämän aiheen ketjuissa toistuu aina 100% varmuudella kaikki kliseet.

Se on nähty niin monta kertaa.

En edes lue tätä ketjua läpi. Tiedän jo aivan varmasti mitä tämä ketju sisältää.

1 Veroraha argumentti ja eläkkeiden maksajat

2 Vanhuksena muka yksin itkeminen ja katuminen

3 Itsekkyys

4 Sisällötön muka ei oikea elämä

5 velojen mielenterveysongelmat ja epänormaalius ihmisenä, huono lapsuus jne.

6 Halventavaan sävyyn esitetty huojentuneisuus tai tuhahdus, että on vain hyvä ettei tuollaiset ihmiset lisäännykään.

7Ihmiset kuolee sukupuuttoon

8 Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon

9 Velat ovat lapsellisia ja vastuuttomia

10 Velat matkustelevat vain ja bilettävät

11 Sitten on tietysti aina joku ihan täysin mielenvikainen ja absurdi heitto, joka on joko trollin tai älyllisesti vammaisen ähkäisemä pörähdys. Yleensä sellainen jokeri löytyy joka ketjusta.

12. Velat ovat pelkureita, sillä "todellinen rohkeus mitataan synnytysosastolla."

13. Elämässä pitää ottaa riskejä. Lapsen hankinta on riski, joka aina kannattaa. 

14. Vain oma lapsi opettaa, mitä on oikea rakkaus. 

15. Velalla ei ole elämänhallintataitoja. 

16. Kyllä se vauvakuume tulee, kunhan löydät oikean miehen. 

Ei saa unohtaa myöskään "kaikki me olemme olleet lapsia" ja "haluaisitko ettet itse olisi syntynyt tähän maailmaan" sekä "lapsettomien pitäisi maksaa enemmän veroja."

Voisin kirjoittaa ihan vastaavan listan velojen kommenteista tyyliin kakarat jotka kuolaa , sinappikoneet, ette voi matkustaa, ette harrastaa, elämä menee pilalle yms skeidaa, ystävät kaikkoavat jne jne .

En jaksa listoja tehdä, mutta kyllä velatkin osaavat ja he vasta osaavatkin olla kapeakatseisia ja halveksivia ja tuomitsevia.

Kuitenkin hekin tarvitsevat uusia sukupolvia vaikka eivät itse niitä tekisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikaa aikaa kirjoitti:

Vittuako siitä pitää tehdä numero,mitä on suvunjatkamisen kans päättäny tehdä?Jollei kaipaa järkeilylleen jotain psyykkausta samanhenkisiltä.Jos kaipaa,sit pitää viä hetki etsii.Minuus saattaa odottaa kulman takana.

Sitä vittua pitää että nämä kaksi ihmisryhmää ovat todella eri asemassa esim. Arvostuksen suhteen kuten tässä on argumentoitu 32 sivua jos olisit vaivautunut lukemaan.

Onko teillä veloilla jotenkin huono itsetunto? Vai mistä nämä aggressiiviset kommentit johtuu? Jos joku kyselee lapsenteosta, niin siihen voi asiallisesti vastata, ettei kiinnosta. Jos se toinen jatkaa siihen jotain, niin voit vastata ettei ei edelleenkään kiinnosta. Itselläni on lapsia, mutta en ole keneltäkään lapsenkasvatusneuvoja ottanut vastaan. Yleensäkään en ole muiden mielipiteistä välittänyt. Elän omien arvojen mukaisesti. En myöskään tyrkytä ohjeitani muille.

Kai lapsellisilta saa puolestaan kysellä että miksi ihmeessä teit lapsia? Että jos olisit tavannut sen oikean miehen/naisen, olisi lapset jääneet tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä loukkaavaa siinä on, että sanoo mielen voivan muuttua? Itsellenikin kävi niin.  Vuosia ajattelin, että minä ja lapset emme mahdu samaan elämään enkä tuntenut sen suurempia haluja lasta alkaa tekemään. Sitten elämäni mullistui. Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi kuoleman kautta ja arvoni menivät uusiksi. Myöhemmin tapasin miehen, joka vei jalat alta ja hänen kanssaan lapsi tuntuikin mitä luonnollisimmalle asialle ja sellainen tuli. Kyllä minä sen ymmärrän, että jos ei ole puolisoa ollenkaan tai puoliso ei herätä tarvetta hankkia yhteistä lasta, sellaista ei kaipaa. Älkää kuitenkaan luulko, että ettei se mieli voisi oikean puolison kanssa muuttua. 

Kukaan ei koskaan sano että mielesi VOI muuttua. He sanovat aina että, KYLLÄ se sinun mielesi vielä muuttuu.

Se on siksi ärsyttävää, kun siinä suhtaudutaan toiseen ihmiseen röyhkeän alentavasti. On tosi röyhkeää mennä kenellekään sanomaan mitään toisen puolesta.

Miten täynnä keltaista nestettä pitää ihmisen pää olla, että voi katsoa tietävänsä paremmin mitä toinen ihminen itse haluaa?

Minä olen kuitenkin itse elänyt joka päivä, tunti ja sekunti oman elämäni. Minä olen oman elämäni ja itseni erityisasiantuntija. Ei sellainen ihminen joka ei ole sekuntiakaan ollut pääni sisällä.

En tiedä pystytkö ymmärtämään mitä ajan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen näivettäköön munasolunsa rauhassa. Miksi siitä pitää lehteen avautua? Edelleenkin meitä perheellisiä ei kiinnosta jos ette halua lapsia. Voisitteko lopettaa myös sen eläimistänne lässyttämisen kiitos. Kaikilla veloilla on koira josta puhutaan KOKO AJAN ja lässytetään. Sokea Reettakin näkee että se koira on lapsenkorvike.

Että jos pitää eläimistä enemmän kuin ihmisistä ja kohtelee niitä rakastaen niin silloin oikeasti haluaakin lapsen?

No ei pidä minun kohdallani paikkaansa. Rakastan kissaani ja totta kai hoidan sitä kaikella rakkaudella. (en pue vaatteisiin tai leiki että sen lapsi).

En kuitenkaan ikinä ole halunnut lasta tai vauvaa. En vaan pysty tuntemaan mitään hellyyden tunteita ihmislapsia kohtaan.

Ei tämä minun tilanteeni muutu miksikään vaikka sinä väittäisit mitä tahansa.