Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko av ihan paras paikka esittää mielipiteitään jos pohtii mm.
"En oikeasti edes tiedä onko minulla omia mielipiteitä. Aina on pitänyt olla samaa mieltä muiden kanssa. Vaihtoehtoja ei ole ollut."
Täällähän lynkataan jos esittää eriävän mielipiteen kuin sata muuta vaikka että eivät ne anopit ole aina niitä pahiksia ja joskus miniät ovat niitä hirviöitä, jotka toiminnallaan eristävät miehensä vanhemmat pojan perheestä eivätkä ne miniät yhtään mieti miten tämä vaikuttaa mieheensä ja yhteisiin lapsiin. Näitäkin tarinoita on ja loogisesti ajatellen niin on pakko olla. (En ole anoppi/mummo vaan miniä, ja mietin asioiden eri puolia).
Menisitkö miettimään niitä asioiden eri puolia jonnekin ihan muualle. Tässä ketjussa on vertaistukea meille joiden ongelma ovat itsekkäät ja rajattomat isovanhemmat ja vanhemmat. Aloita sinä vaikka sellainen ketju jossa kehutaan ihania isovanhempia. Koska heitä on, kaikki tietävät sen. Mutta ei lähellekään kaikilla. Meillä joilla sellasia ei ole, on täysin oikeus käydä läpi lähisukulaisilta kokemaamme henkistä väkivaltaa - joka ulottuu myös meidän lapsiin.
Tähän vastaan, muihin vastaaviin en. Millä oikeudella sinä päätit mikä tämä ketju on ja että tämä on vertaistuki rajattomille vanhemmille ja isovanhemmille? Ketju muodostuu keskustelusta, mielipiteistä ja tarinoista. Sovitaan sitten myös siitä ettei tänne avauduta rajattomista vanhemmista ellei kyseessä ole nimenomaan anoppi ja perheessä pitää olla myös vauva, ei muuten kyllä kiinnosta yhtään.
Sinä, rajattomasta vanhemmastasi ahdistunut ihminen, voit perustaa oma ketjusi jos sinulla ei ole keskusteluun ja mielipiteisiin oikeuttavaa pientä vauvaa. Minua ei yhtään kiinnosta aikuisen ihmisen lapsuudentraumat ellet samalla kamppaile tuoreen äitiyden parissa.
Veikkaan, että sinä rajattomista vanhemmista ahdistunut ihminen olet muutenkin aloittanut jo sata ketjua rajattomuudesta mutta haluat päteä ja roikkua nimenomaan tässä ketjussa koska tämä on aktiivinen, elävä ja hengittävä ketju.
Sinulla on selvästi tosi paha mieli jostain asiasta. Se on harmillista! Mutta en tiedä saatko apua juuri tästä ketjusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on paha kuulla (lukea) suora mielipide lapsuuden traumoissa vellovista tyypeistä. Kyllä teihin kyllästyy aina välillä, sori. Elämän valttikortit hohhoijaa. Paljon freesimpää lukea kerrankin tarina, jossa on asialle jotain tekemisen meininkiä kuten ap:n tarinassa. Niitä on todella harvoin. No, turha riipiä herneitä. Keskustelen jatkossa vain ilmaisemalla saman suuntaisia mielipiteitä ettei tule paha mieli kenellekään.
Tuo että anoppi oikein haluaa ottaa vauvan kantoliinaan ja mennä sienestämään ei kyllä kuulosta kovin normaalilta. Selkeästi haluaa toteuttaa jotain omia äitifantasioitaan.
Kaikissa suhteissa voi olla ongelmia, mutta äidin suhde lapseen on todella vahva ja äidin valta mahdottoman iso. Tämä pätee niin hyvässä kuin pahassakin.
Anoppi-miniäsuhteeseen liittyy naisten välisissä suhteissa usein piilossa oleva kateus ja kilpailu. Anoppi-miniäsuhteeseen vaikuttavat monen asiat, kuten monen eri sukupolven kokemukset, äiti-poikasuhde sekä anopin ja miniän erilaisuus tai samanlaisuus. Suhteeseen vaikuttavat myös anopin oma suhde äitiinsä ja anoppiinsa ja hänen kokemuksensa parisuhteesta. Myös miniän voi olla vaikea ymmärtää pojan suhdetta äitiinsä, jos miniällä on ollut vaikea äitisuhde, tai jos pojalla ja äidillä on ollut kovin tiivis suhde.
Suuressa mittakaavassa kyse on rakkaudesta tai sen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo että anoppi oikein haluaa ottaa vauvan kantoliinaan ja mennä sienestämään ei kyllä kuulosta kovin normaalilta. Selkeästi haluaa toteuttaa jotain omia äitifantasioitaan.
Mä en menis tähän vuodenaikaan ees oman vauvani kans metsään koska siellä on ihan hemmetisti hirvikärpäsiä. Yksin voin mennä, vauva saa jäädä kotiin koska ei välttämättä ymmärtäisi miksi puen hänet hirvikärpästakkiin tai johonkin vastaavaan ahdistavaan suojapukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että jokainen suhteessa oleva nainen on joskus hieman karsastanut miehensä äitiä. Anoppi on erittäin vakava uhka suhteelle – toinen nainen, jolla on voimakas vaikutus mieheen. Naiset eivät vain kehtaa myöntää olevansa mustasukkaisia anopeilleen. Kuinka kehtaa tunnustaa, että kadehtii sitä ainoaa naista, josta ei voi tulla seksuaalista kilpailijaa.
Kyseessä on pohjimmiltaan taistelua vallasta. Anopin ja miniän välinen kilpailuhenki on juurtunut niin syvälle, ettei anopin todellisella ihanuudella ole väliä. Sekä äiti että vaimo taistelevat saavuttaakseen saman ensimmäisen naisen aseman perheessä. Molemmat yrittävät vakiinnuttaa tai suojella asemaansa. Molemmat kokevat toisensa uhaksi. Käyttäytymistä voi väittää persoonien väliseksi ristiriidaksi, mutta naisilla saattaa olla myös alkukantainen tarve aidata reviirinsä. Tuon tehdäkseen valta pitää kaapata siltä toiselta naiselta. Miniä että anoppi ovat vielä ensisijaisen perheensä ensisijaisia naisia – siksi toinen ahdistaa.
Tähän voi vielä lisätä äidin ylpeydentunnon ja pojan menettämisen pelon, miniän epävarmuuden lasten kasvatuksen, työn ja kodin välillä tasapainoillessa sekä monien naisten herkkyyden kritiikille, jolloin soppa on valmis.
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko av ihan paras paikka esittää mielipiteitään jos pohtii mm.
"En oikeasti edes tiedä onko minulla omia mielipiteitä. Aina on pitänyt olla samaa mieltä muiden kanssa. Vaihtoehtoja ei ole ollut."
Täällähän lynkataan jos esittää eriävän mielipiteen kuin sata muuta vaikka että eivät ne anopit ole aina niitä pahiksia ja joskus miniät ovat niitä hirviöitä, jotka toiminnallaan eristävät miehensä vanhemmat pojan perheestä eivätkä ne miniät yhtään mieti miten tämä vaikuttaa mieheensä ja yhteisiin lapsiin. Näitäkin tarinoita on ja loogisesti ajatellen niin on pakko olla. (En ole anoppi/mummo vaan miniä, ja mietin asioiden eri puolia).
Menisitkö miettimään niitä asioiden eri puolia jonnekin ihan muualle. Tässä ketjussa on vertaistukea meille joiden ongelma ovat itsekkäät ja rajattomat isovanhemmat ja vanhemmat. Aloita sinä vaikka sellainen ketju jossa kehutaan ihania isovanhempia. Koska heitä on, kaikki tietävät sen. Mutta ei lähellekään kaikilla. Meillä joilla sellasia ei ole, on täysin oikeus käydä läpi lähisukulaisilta kokemaamme henkistä väkivaltaa - joka ulottuu myös meidän lapsiin.
Samoin myös ne pari kirjoittajaa, jotka kuvittelevat, että tämän ketjun teemana on haukkua ja demonisoida kaikki isovanhemmat ja ylipäätään keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset. Ei ole. Viestit ovat tapausesimerkkejä aiheesta rajattomat isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen suhteessa oleva nainen on joskus hieman karsastanut miehensä äitiä. Anoppi on erittäin vakava uhka suhteelle – toinen nainen, jolla on voimakas vaikutus mieheen. Naiset eivät vain kehtaa myöntää olevansa mustasukkaisia anopeilleen. Kuinka kehtaa tunnustaa, että kadehtii sitä ainoaa naista, josta ei voi tulla seksuaalista kilpailijaa.
Kyseessä on pohjimmiltaan taistelua vallasta. Anopin ja miniän välinen kilpailuhenki on juurtunut niin syvälle, ettei anopin todellisella ihanuudella ole väliä. Sekä äiti että vaimo taistelevat saavuttaakseen saman ensimmäisen naisen aseman perheessä. Molemmat yrittävät vakiinnuttaa tai suojella asemaansa. Molemmat kokevat toisensa uhaksi. Käyttäytymistä voi väittää persoonien väliseksi ristiriidaksi, mutta naisilla saattaa olla myös alkukantainen tarve aidata reviirinsä. Tuon tehdäkseen valta pitää kaapata siltä toiselta naiselta. Miniä että anoppi ovat vielä ensisijaisen perheensä ensisijaisia naisia – siksi toinen ahdistaa.
Tähän voi vielä lisätä äidin ylpeydentunnon ja pojan menettämisen pelon, miniän epävarmuuden lasten kasvatuksen, työn ja kodin välillä tasapainoillessa sekä monien naisten herkkyyden kritiikille, jolloin soppa on valmis.
Tämä kyllä kuulostaa enemmänkin anopin projisoinnilta omille tunteilleen, kuvitellessaan että hänellä on valta-asema (ja mitä muuta?) aikuiseen poikaansa. Yök. Googlettakaa jocasta syndrome.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen suhteessa oleva nainen on joskus hieman karsastanut miehensä äitiä. Anoppi on erittäin vakava uhka suhteelle – toinen nainen, jolla on voimakas vaikutus mieheen. Naiset eivät vain kehtaa myöntää olevansa mustasukkaisia anopeilleen. Kuinka kehtaa tunnustaa, että kadehtii sitä ainoaa naista, josta ei voi tulla seksuaalista kilpailijaa.
Kyseessä on pohjimmiltaan taistelua vallasta. Anopin ja miniän välinen kilpailuhenki on juurtunut niin syvälle, ettei anopin todellisella ihanuudella ole väliä. Sekä äiti että vaimo taistelevat saavuttaakseen saman ensimmäisen naisen aseman perheessä. Molemmat yrittävät vakiinnuttaa tai suojella asemaansa. Molemmat kokevat toisensa uhaksi. Käyttäytymistä voi väittää persoonien väliseksi ristiriidaksi, mutta naisilla saattaa olla myös alkukantainen tarve aidata reviirinsä. Tuon tehdäkseen valta pitää kaapata siltä toiselta naiselta. Miniä että anoppi ovat vielä ensisijaisen perheensä ensisijaisia naisia – siksi toinen ahdistaa.
Tähän voi vielä lisätä äidin ylpeydentunnon ja pojan menettämisen pelon, miniän epävarmuuden lasten kasvatuksen, työn ja kodin välillä tasapainoillessa sekä monien naisten herkkyyden kritiikille, jolloin soppa on valmis.
Tämä kyllä kuulostaa enemmänkin anopin projisoinnilta omille tunteilleen, kuvitellessaan että hänellä on valta-asema (ja mitä muuta?) aikuiseen poikaansa. Yök. Googlettakaa jocasta syndrome.
Sinähän voit googlettaa "anoppi ja miniä" ja antaa palautetta tutkimuksen tehneelle ja artikkelin kirjoittaneelle psykologille ja samalla vaivalla parille psykoterapeutille sillä aikaa. He varmaan arvostavat näkemystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu huomenna siihen, että kun mies lähtee, anoppi ja/tai appiukko tulevat paukuttamaan ovea. Saattavat jopa soittaa poliisin paikalle, olisivat muka huolissaan, että jotakin on sattunut. Jos liikut jossakin, liiku sellaisissa paikoissa, että on mahdollisimman paljon ihmisiä, jos anoppi vaikka ilmestyy paikalle. Voit sitten alkaa huutaa apua, jos anoppi yrittää väkisin jotakin.
Nyt kun on tullut todistettua ,että näitä rajattomia/hirviö/mt jne anoppeja,äitejä,isovanhempia ja muitakin sukulaisia ,löytyy pilvin pimein niin osaisiko kukaan edes arvailla miksi?
Miksi käyttäytyvät niinkuin käyttäyvät?
Kysyn vaikka tiedän,että tämä on vertaistukiketju,mutta ettekö te ole koskaan miettineet miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaudu huomenna siihen, että kun mies lähtee, anoppi ja/tai appiukko tulevat paukuttamaan ovea. Saattavat jopa soittaa poliisin paikalle, olisivat muka huolissaan, että jotakin on sattunut. Jos liikut jossakin, liiku sellaisissa paikoissa, että on mahdollisimman paljon ihmisiä, jos anoppi vaikka ilmestyy paikalle. Voit sitten alkaa huutaa apua, jos anoppi yrittää väkisin jotakin.
En nyt usko, että ap:n appi ja anoppi on fyysisesti vaarallisia, mutta ap:n kyllä kannattaa kännykällä nauhoittaa tilanne, jos he saapuvat paikalle, jotta jää todisteita ainakin miestä varten eikä ole vain vaimon sana anopin sanaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu huomenna siihen, että kun mies lähtee, anoppi ja/tai appiukko tulevat paukuttamaan ovea. Saattavat jopa soittaa poliisin paikalle, olisivat muka huolissaan, että jotakin on sattunut. Jos liikut jossakin, liiku sellaisissa paikoissa, että on mahdollisimman paljon ihmisiä, jos anoppi vaikka ilmestyy paikalle. Voit sitten alkaa huutaa apua, jos anoppi yrittää väkisin jotakin.
Ikävä sanoa, mutta tavallaan voisi jopa toivoa, että miehen ollessa matkoilla ap:n anoppi tulisi ap:n luo ja yrittäisi väkisin viedä vauvan. Tällöin ap soittaisi poliisin paikalle ja asiasta tulisi rikosjuttu ja ap saisi lähestymiskiellon. Joskus siitä on hyötyä, että antaa asioiden kriisiytyä pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaudu huomenna siihen, että kun mies lähtee, anoppi ja/tai appiukko tulevat paukuttamaan ovea. Saattavat jopa soittaa poliisin paikalle, olisivat muka huolissaan, että jotakin on sattunut. Jos liikut jossakin, liiku sellaisissa paikoissa, että on mahdollisimman paljon ihmisiä, jos anoppi vaikka ilmestyy paikalle. Voit sitten alkaa huutaa apua, jos anoppi yrittää väkisin jotakin.
Minä ihmettelinkin miksi vauvan vaunuja sanotaan panssarivaunuiksi.. tilannehan vaatii raskaan kaluston. Motonetista saa hätäraketteja 14 eurolla ja Panssariprikaatin (mekanisoitujen ja moottoroitujen taisteluosastojen, ilmatorjunnan sekä elektronisen sodankäynnin erikoisosaaja) numero on 0299 800. Sieltä tavoittaa myös Varusmiessoittokunnan soittajat. Voi lähteä soitellen sotaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun on tullut todistettua ,että näitä rajattomia/hirviö/mt jne anoppeja,äitejä,isovanhempia ja muitakin sukulaisia ,löytyy pilvin pimein niin osaisiko kukaan edes arvailla miksi?
Miksi käyttäytyvät niinkuin käyttäyvät?
Kysyn vaikka tiedän,että tämä on vertaistukiketju,mutta ettekö te ole koskaan miettineet miksi?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun on tullut todistettua ,että näitä rajattomia/hirviö/mt jne anoppeja,äitejä,isovanhempia ja muitakin sukulaisia ,löytyy pilvin pimein niin osaisiko kukaan edes arvailla miksi?
Miksi käyttäytyvät niinkuin käyttäyvät?
Kysyn vaikka tiedän,että tämä on vertaistukiketju,mutta ettekö te ole koskaan miettineet miksi?
Minun on tosi vaikea sanoa sillä olen lapseton, mutta omaan silmään pisti tuo huomion hakeminen lapselta/vauvalta. Esim. kääntää lapsen katseen itseen väkisin, mikä minusta on kuvottavaa. Omien tarpeiden ja halujen tyydyttäminen pienellä olennolla joka ei tiedä tästä maailmasta vielä mitään. Sekin mietityttää että miten voi olla olemassa niin paljon "vanhempia" jotka eivät osaa käsitellä lapsia. Ovatko he jo käyttäytyneet samoin omien lapsien kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko av ihan paras paikka esittää mielipiteitään jos pohtii mm.
"En oikeasti edes tiedä onko minulla omia mielipiteitä. Aina on pitänyt olla samaa mieltä muiden kanssa. Vaihtoehtoja ei ole ollut."
Täällähän lynkataan jos esittää eriävän mielipiteen kuin sata muuta vaikka että eivät ne anopit ole aina niitä pahiksia ja joskus miniät ovat niitä hirviöitä, jotka toiminnallaan eristävät miehensä vanhemmat pojan perheestä eivätkä ne miniät yhtään mieti miten tämä vaikuttaa mieheensä ja yhteisiin lapsiin. Näitäkin tarinoita on ja loogisesti ajatellen niin on pakko olla. (En ole anoppi/mummo vaan miniä, ja mietin asioiden eri puolia).
Menisitkö miettimään niitä asioiden eri puolia jonnekin ihan muualle. Tässä ketjussa on vertaistukea meille joiden ongelma ovat itsekkäät ja rajattomat isovanhemmat ja vanhemmat. Aloita sinä vaikka sellainen ketju jossa kehutaan ihania isovanhempia. Koska heitä on, kaikki tietävät sen. Mutta ei lähellekään kaikilla. Meillä joilla sellasia ei ole, on täysin oikeus käydä läpi lähisukulaisilta kokemaamme henkistä väkivaltaa - joka ulottuu myös meidän lapsiin.
Samoin myös ne pari kirjoittajaa, jotka kuvittelevat, että tämän ketjun teemana on haukkua ja demonisoida kaikki isovanhemmat ja ylipäätään keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset. Ei ole. Viestit ovat tapausesimerkkejä aiheesta rajattomat isovanhemmat.
Ja kiitos ei myöskään enää ketjuun viestejä aiheesta rajattomat vanhemmat, se ei kiinnosta. Rajattomat isovanhemmat on oikea aihe eli miten rajattoman isovanhemmat käytös vaikuttaa heidän lapsenlapsiin. Pysytään aiheessa kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jokainen suhteessa oleva nainen on joskus hieman karsastanut miehensä äitiä. Anoppi on erittäin vakava uhka suhteelle – toinen nainen, jolla on voimakas vaikutus mieheen. Naiset eivät vain kehtaa myöntää olevansa mustasukkaisia anopeilleen. Kuinka kehtaa tunnustaa, että kadehtii sitä ainoaa naista, josta ei voi tulla seksuaalista kilpailijaa.
Kyseessä on pohjimmiltaan taistelua vallasta. Anopin ja miniän välinen kilpailuhenki on juurtunut niin syvälle, ettei anopin todellisella ihanuudella ole väliä. Sekä äiti että vaimo taistelevat saavuttaakseen saman ensimmäisen naisen aseman perheessä. Molemmat yrittävät vakiinnuttaa tai suojella asemaansa. Molemmat kokevat toisensa uhaksi. Käyttäytymistä voi väittää persoonien väliseksi ristiriidaksi, mutta naisilla saattaa olla myös alkukantainen tarve aidata reviirinsä. Tuon tehdäkseen valta pitää kaapata siltä toiselta naiselta. Miniä että anoppi ovat vielä ensisijaisen perheensä ensisijaisia naisia – siksi toinen ahdistaa.
Tähän voi vielä lisätä äidin ylpeydentunnon ja pojan menettämisen pelon, miniän epävarmuuden lasten kasvatuksen, työn ja kodin välillä tasapainoillessa sekä monien naisten herkkyyden kritiikille, jolloin soppa on valmis.
Saisiko tähän lainaukseen linkin? Psykologin kirjoittamaksi teksti on nimittäin varsin epätieteellistä ja ilmeisen subjektiiviseen kokemukseen pohjautuvaa, älyllisesti laiskaa. Sukupuolisia ominaisuuksia käsitellään homogeenisestä näkökulmasta mikä on ollut vanhanaikaista jo 80-luvulla.
Itse ajattelisin että perimmäinen ongelma on ennenkaikkea sukupolvien välinen kuilu sekä oletusarvoisesti autoritääristen sukulaissuhteiden dynamiikan muuttuminen. Tämä on hiljalleen tapahtunut vasta meidän 80- ja 90-luvulla syntyneiden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko av ihan paras paikka esittää mielipiteitään jos pohtii mm.
"En oikeasti edes tiedä onko minulla omia mielipiteitä. Aina on pitänyt olla samaa mieltä muiden kanssa. Vaihtoehtoja ei ole ollut."
Täällähän lynkataan jos esittää eriävän mielipiteen kuin sata muuta vaikka että eivät ne anopit ole aina niitä pahiksia ja joskus miniät ovat niitä hirviöitä, jotka toiminnallaan eristävät miehensä vanhemmat pojan perheestä eivätkä ne miniät yhtään mieti miten tämä vaikuttaa mieheensä ja yhteisiin lapsiin. Näitäkin tarinoita on ja loogisesti ajatellen niin on pakko olla. (En ole anoppi/mummo vaan miniä, ja mietin asioiden eri puolia).
Menisitkö miettimään niitä asioiden eri puolia jonnekin ihan muualle. Tässä ketjussa on vertaistukea meille joiden ongelma ovat itsekkäät ja rajattomat isovanhemmat ja vanhemmat. Aloita sinä vaikka sellainen ketju jossa kehutaan ihania isovanhempia. Koska heitä on, kaikki tietävät sen. Mutta ei lähellekään kaikilla. Meillä joilla sellasia ei ole, on täysin oikeus käydä läpi lähisukulaisilta kokemaamme henkistä väkivaltaa - joka ulottuu myös meidän lapsiin.
Samoin myös ne pari kirjoittajaa, jotka kuvittelevat, että tämän ketjun teemana on haukkua ja demonisoida kaikki isovanhemmat ja ylipäätään keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset. Ei ole. Viestit ovat tapausesimerkkejä aiheesta rajattomat isovanhemmat.
Ja kiitos ei myöskään enää ketjuun viestejä aiheesta rajattomat vanhemmat, se ei kiinnosta. Rajattomat isovanhemmat on oikea aihe eli miten rajattoman isovanhemmat käytös vaikuttaa heidän lapsenlapsiin. Pysytään aiheessa kiitos!
Mukäs jumala sinä olet määräilemään? Minähän kirjotan rajattomasta äidistäni kiinnosti sua tai ei!
Oletko sinä hyvä miniä - tässä check list:
Älä toivota minua tervetulleeksi ihan milloin tahansa, jos en oikeasti saa tulla milloin vain. Tiedän, että te nuoret ette puhu puhelimessa niin paljoa, mutta vastaa kun soitan! En ole mikään helkutin puhelinmyyjä vaan puolisosi äiti ja lastesi isoäiti! Minullakin on omia menoja. Siitä huolimatta että lapsenlapseni ovat ihania, en aina ehdi enkä jaksa hoitaa heitä. Se sinun pitää vaan ymmärtää. Ymmärrän, että kaikkien pitää päästä purkautumaan joskus, mutta eivät ongelmat selän takana jauhamalla ratkea. Sano suoraan jos joku oikeasti vaivaa! Passiivinen aggressiivisuus on aggressiivisuutta ihan yhtä lailla. Jos et osaa sanoa mitään kivaa livauttamatta mukaan arvostelevaa kommenttia, ole ennemmin hiljaa. Minä päätän mihin rahani tuhlaan. Jos haluan ostella lapsenlapselleni prinsessavaatteita tai trendileluja, minä ostan. Olet ihan oikeassa. Vähän tuomitsen ja arvostelen sinua. Mutta haluan, että lapseni on onnellinen ja että lapsenlapseni ovat onnellisia. Vaikka en voi kontrolloida sitä oikeasti, en mahda sille mitään, että yritän edes vähän. Ennen kuin arvostelet lastenkasvatustaitojani, muista että olen kasvattanut yhden lapsen sellaiseksi, että olet halunnut sen samaisen lapsen kanssa naimiisin. Enköhän minä jotain osaa tehdä oikein!
Mene hoitoon. Olet kuvottava.