Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(

Mua ahdistaa ihan hirvittävästi. Mun lapsella on parin viikon päästä synttärit. Mä tykkään järjestää juhlia, leipoa jne. Vieraatkin on kivoja. Siis kaikki ne vieraat, jotka olen kutsunut. Mies sit käynyt kutsumassa äitinsäkin, se kun kuuluu hyviin tapoihin kutsua mummu lapsenlapsen synttäreille.

Hyviin tapoihin kuulunee myös haukkua miniä synttäreillä. Tämä ohjelmanumero on ollut meillä ohjelmassa esikoisen 1-vuotissynttäreistä lähtien. Anopille täytyy kyllä antaa pointsit luovuudesta, joka kerta on keksinyt uuden tavan miten nöyryyttää minua.

Anoppi osaa valita tilanteen niin, että mies ei ole kuuloetäisyydellä.

Mua harmittaa mun lasten puolesta, että heidän äitiään ahdistaa synttärijärjestelyt. Ja miehen ylikiltteys, kun se sulkasatoinen huuhkaja piti kutsua. Ei juuri olla tekemisissä muuten, mutta mies ei halua (velvollisuudentunnosta) katkaista äitiinsä, vaikka äitinsä on kamala meidän koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis varmaan tehdä joku kysely monellako palstalaisella on oikeasti rajaton anoppi, monellako rajaton äiti ja monellako jotenkin mukiinmenevä, monellako vetäytyvä ja monellako ei anoppia ollenkaan...

Kun tuntuu että täällä on noin tuhat ihmistä jolla rajattomat anopit...

Olen pari viestiä tänne kirjoittanut lähinnä ihmetellyt mistä tällaiset ihmiset sikiävät tai mitä heille on syötetty.

Kaikki eivät ole kuin tässä ketjussa julkituodut anopit ja äidit.Tiedoksi heille jotka eivät ole vielä appivanhempiaan edes tavanneet.

Eivät vaikka kuinka kaiveltaisi luurankoja kaapista.

Ja kuten aiemmin ilmoitin ,jos itsestäni jonkun ihmeen niksahduksen( ei ,vauvat eivät herätä minussa mitään lepertely tai sylittely maniaa oli ne omia tai varastettuja ) takia kuorituisi rajaton,yhteiskunta kelvoton anoppi niin hoitoon !Tai pesäpallomailalla taju kankaalle.

Ilmiö on kuitenkin luultua yleisempi. Olen se jolla välit MOLEMPIIN isovanhempiin on poikki, haluaisin siis itse lämpimät välit, mutta kummatkin rajattomia, aggressiivisia riehujia ja mun oma isä vielä väkivaltariehuja, joka on käynyt mun päälle useasti, siis aikuisen yli kolmekymppisen ihmisen!

Ei noiden kanssa voi tavata edes, sillä todellakin riitaan tarvitaan vain yksi näiden kanssa. Kehittävät riidan ihan itse.

Aiemmin jos asiasta erehty joklekin sanomaan oli heti oletus että ”mitä olet tehnyt rikkoaksesi välit”? Eli heti oletus oli että sen on MUN syy. Se myytti on niin kova, että olis rakastavat lämpimät isovanhemmat. Ei siinä sit voi oikein avautua asiasta ja syyt jää mun niskasn. Harva uskoo että esim oma isä tunkeutunut väkisin kotiin haulikon kanssa hakemaan vauvaa ja osotellut mua aseen piipulla.

Tää ketju on äärimmäisen tärkeä. Kerrankin asiasta puhutaan eikä hyssytellä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa ihan hirvittävästi. Mun lapsella on parin viikon päästä synttärit. Mä tykkään järjestää juhlia, leipoa jne. Vieraatkin on kivoja. Siis kaikki ne vieraat, jotka olen kutsunut. Mies sit käynyt kutsumassa äitinsäkin, se kun kuuluu hyviin tapoihin kutsua mummu lapsenlapsen synttäreille.

Hyviin tapoihin kuulunee myös haukkua miniä synttäreillä. Tämä ohjelmanumero on ollut meillä ohjelmassa esikoisen 1-vuotissynttäreistä lähtien. Anopille täytyy kyllä antaa pointsit luovuudesta, joka kerta on keksinyt uuden tavan miten nöyryyttää minua.

Anoppi osaa valita tilanteen niin, että mies ei ole kuuloetäisyydellä.

Mua harmittaa mun lasten puolesta, että heidän äitiään ahdistaa synttärijärjestelyt. Ja miehen ylikiltteys, kun se sulkasatoinen huuhkaja piti kutsua. Ei juuri olla tekemisissä muuten, mutta mies ei halua (velvollisuudentunnosta) katkaista äitiinsä, vaikka äitinsä on kamala meidän koko perheelle.

Pysy miehes vierellä koko anopin vierailun ajan. Sovi etukäteen miehen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet saanut tosi paljon vertaistukea, mutta ehkä minäkin vielä tulen tänne joukon jatkoksi. Ymmärrän niin hyvin sen tunteen, miten muiden tunkeminen aiheuttaa ahdistusta ja jopa vaikeuttaa kiintymistä vauvaan.

Meillä appivanhemmat vaikuttivat hyvin järkeviltä ennen lapsen syntymää, ja sitten sekosivat. Vaikka olenkin jo aikuinen ihminen, niin jotenkin  (ehkä omat kokemukset rajattoman äidin lapsena tulivat pintaan ja aiheuttivat, että menin ihan lukkoon) en pystynyt alussa sanomaan vastaan. Miehen lapsuuden perhe tuli vierailulle samana iltana, kun tulimme laitokselta, mikä oli ok, mutta mielestäni se ei ollut ok, että he halusivat kahvitella miehen kanssa sillä välin, kun imetin. Kun tulin vauvan kanssa kahvipöytään, he olivatkin "valmiita" ja veivät vauvan toiseen huoneeseen, jotta minä saisin juoda kahvini "rauhassa" yksin. Synnytykseni oli ollut vaikea ja olin edelleen itkuinen ja shokissa. Siinä sitten join tyhjän sylin kanssa kahvini ja koin, että olen vieras omassa kodissani ja omassa elämässäni. Lähtiessä anoppi huikkasi "ai niin, ne kahviastiat jäivät! No heihei!"

Sitten tulivat seuraavana päivänä ja seuraavana päivänä (koska anopin oli "pakko" nähdä vauva). Sitä seuraavana päivänä anoppi ei itse päässyt, mutta komensi, että miehen siskojen "pitäisi" tulla. Silloin räjähdin miehelleni ja sanoin, ettei kotimme ole mikään hollitupa ja että tänne tullaan seuraavan kerran, kun kutsutaan. Tästä pesimärauhasta anoppi tietysti loukkaantui.

Tällaisena alkoi ja jatkui sellaisena, että appiukko kävi kylässä ilmoittamatta ja välillä jopa, vaikka olin sanonut ettei käy "minä vaan ovella käyn". Kun tulivat käymään niin anoppi jo eteisessä oli kädet ojossa ja jankkasi "joko saa joko saa". Sano siinä sitten että et saa. Kerran olin valtavan helpottunut, että vauva oli nukahtanut kantoliinaan vierailua ennen ja minun ei täytynyt antaa lasta saman tien muille syliin koko vierailun ajaksi.

Olin todella ahdistunut ja itkeskelin, oli minulla myös paha baby blues mutta suurin pahan mielen aiheuttaja oli miehen tunkeileva perhe! Meillä myös vauvaa vietiin toiseen huoneeseen, jos se itki ja pyysin vauvaa itselleni. Eräs inhottavimmista muistoistani on se, että appiukko oli hoitamassa vauvaa ja kun, tulin kotiin ja olisin halunnut vauvani syliin, niin hän ei antanut, enkä osannut määräten pyytää. Siinä hän sitten tuttipullosta syötti vauvaa samalla, kun minun täydet rintani valuivat maitoa vieressä. Olin kuin jähmettynyt, vaikka sisälläni huusin tuskasta. Haukkukaa pois, mutta jotenkin he olivat niin dominoivia, etten yksin kyennyt heitä vastustamaan.

Oli myös eräs nolo tapaus, että olimme mummolassa ja kerrankin, olin sanonut todella napakasti, että pidän vauvan mieluummin itse sylissä (vastauksena komentoon heti mummolaan tullessa "te menette tuonne *miehen* kanssa ja minä ja pappa olemme vauvan kanssa). Niin appiukko tuli ja yritti fyysisesti ottaa vauvan minun sylistä sanoen "minä otan vauvan, että saat olla rauhassa". KUKA yrittää ottaa vauvan äitinsä sylistä ilman lupaa??? Varsinkin kun äiti on vielä juuri sanonut, että pitää mieluummin itse. Siinä sitten oikeasti pidin lujasti lapsestani kiinni, kun pappa yrittää nostaa lasta syliin. Siis voi jeesus!

Niin tuttua, juuri tuollaista se on ollut ja nimenomaan sellaista "itsestäänselvää" dominointia johon on varsinkin hormonipäissään ja herkkänä TODELLA vaikea sanoa "hetkinen, mitä sinä teet?" Hyödyntävätkö tällaiset rajattomat ihmiset tarkoituksella tuoreen äidin tilaa, tietävät ettei toinen kuitenkaan tule silmille? Voivatko "tavalliset" ihmiset edes olla niin julmia?

Minun hermoja on kiristänyt se kuin appiukostani on kuoriutunut todellinen vauvaekspertti ja kaikkien neuvolatätien esikuva. Siis omasta mielestään. Ei niin pientä asiaa ettenkö tekisi sitä väärin. Ja järjestää show:n näistä jutuista. "Oho oho nyt muuten tippuu vauva ei tuo *minun nimi* kyllä oikein osaa". Hän on sanonut kirjaimellisesti noin. Jos vauvan paidalle tippuu sosetta syöttämisen aikana niin sama laulu. "Eihän tuo kuin sotke vain. Suuhun mene mitään, heh heh". 

Kun kävimme viimeksi heillä vauvan kanssa (ennen ketjun aloittamista eli noin 1,5 vkoa sitten) totesi mieheni jutustelevaan sävyyn "onpa iloinen *vauvan nimi*. Nyt ollut semmosta kiukkuamista nukkumisen ja syömisten kanssa". Anoppi nyökkäilee kiivaasti ja toteaa AIVAN TOSISSAAN: "No on tietenki hyvä mieli kun on mummolassa mummon ja ukin lähellä!" Tuommoiset heitot menisivät vielä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jos tilanne olisi muutoin ok. Nämä isovanhemmat käyttäytyvät muutenkin aina vauvan nähdessään sellaiseen tapaan jolla sanotaan "no niin pikkuinen, nyt on kaikki taas hyvin. Olet hyvässä hoidossa nyt". 

Ihan alkuaikoina anoppi saattoi kiekaista pelkän käskysanan "VAIPPA!" "HARSO!" kun hoiti vauvaamme. Ei luonut minuun katsettakaan. Ahdisti vauvan puolesta joka ei voinut paeta tilannetta. Vieras nainen hönkii naamalle, pussaa suoraan suulle, kääntää vauvan kasvot VÄKISIN itseään kohti jos vauva yrittää katsoa muualle. Minä laiminlöin vauvaani kun en pystynyt puuttumaan ja siitä on edelleen paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa ihan hirvittävästi. Mun lapsella on parin viikon päästä synttärit. Mä tykkään järjestää juhlia, leipoa jne. Vieraatkin on kivoja. Siis kaikki ne vieraat, jotka olen kutsunut. Mies sit käynyt kutsumassa äitinsäkin, se kun kuuluu hyviin tapoihin kutsua mummu lapsenlapsen synttäreille.

Hyviin tapoihin kuulunee myös haukkua miniä synttäreillä. Tämä ohjelmanumero on ollut meillä ohjelmassa esikoisen 1-vuotissynttäreistä lähtien. Anopille täytyy kyllä antaa pointsit luovuudesta, joka kerta on keksinyt uuden tavan miten nöyryyttää minua.

Anoppi osaa valita tilanteen niin, että mies ei ole kuuloetäisyydellä.

Mua harmittaa mun lasten puolesta, että heidän äitiään ahdistaa synttärijärjestelyt. Ja miehen ylikiltteys, kun se sulkasatoinen huuhkaja piti kutsua. Ei juuri olla tekemisissä muuten, mutta mies ei halua (velvollisuudentunnosta) katkaista äitiinsä, vaikka äitinsä on kamala meidän koko perheelle.

Pidä puhelin valmiustilassa, jotta saat anopit tölväisyt talteen tai vaihtoehtoisesti jätä anoppi kutsumatta. Menkööt mammanpoika äitinsä luokse synttäreitä juhlistamaan, jos kerran ei osaa käyttäytyä teillä. Minä en ainakaan siedä yhdeltäkään ihmiseltä sitä, että haukkuu minua kotonani. Saisi lähtöpassit samantien.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa ihan hirvittävästi. Mun lapsella on parin viikon päästä synttärit. Mä tykkään järjestää juhlia, leipoa jne. Vieraatkin on kivoja. Siis kaikki ne vieraat, jotka olen kutsunut. Mies sit käynyt kutsumassa äitinsäkin, se kun kuuluu hyviin tapoihin kutsua mummu lapsenlapsen synttäreille.

Hyviin tapoihin kuulunee myös haukkua miniä synttäreillä. Tämä ohjelmanumero on ollut meillä ohjelmassa esikoisen 1-vuotissynttäreistä lähtien. Anopille täytyy kyllä antaa pointsit luovuudesta, joka kerta on keksinyt uuden tavan miten nöyryyttää minua.

Anoppi osaa valita tilanteen niin, että mies ei ole kuuloetäisyydellä.

Mua harmittaa mun lasten puolesta, että heidän äitiään ahdistaa synttärijärjestelyt. Ja miehen ylikiltteys, kun se sulkasatoinen huuhkaja piti kutsua. Ei juuri olla tekemisissä muuten, mutta mies ei halua (velvollisuudentunnosta) katkaista äitiinsä, vaikka äitinsä on kamala meidän koko perheelle.

Kun anoppi aloittaa vaivihkaisen haukkumisensa, korota heti ääntäsi "ai mitä sanoit, anteeksi, en ihan kuullut" niin että huomio kiinnittyy teihin. Laita tuommoisen huuhkajan kiusanteolle stoppi. Sinua ei omassa kodissasi kukaan nöyryytä. Mieti, mikä on pahin mahdollinen seuraus sille että puolustaudut? Anoppi lähtee ovet paukkuen? Sehän pelastaisi synttärit :)

hjälp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa ihan hirvittävästi. Mun lapsella on parin viikon päästä synttärit. Mä tykkään järjestää juhlia, leipoa jne. Vieraatkin on kivoja. Siis kaikki ne vieraat, jotka olen kutsunut. Mies sit käynyt kutsumassa äitinsäkin, se kun kuuluu hyviin tapoihin kutsua mummu lapsenlapsen synttäreille.

Hyviin tapoihin kuulunee myös haukkua miniä synttäreillä. Tämä ohjelmanumero on ollut meillä ohjelmassa esikoisen 1-vuotissynttäreistä lähtien. Anopille täytyy kyllä antaa pointsit luovuudesta, joka kerta on keksinyt uuden tavan miten nöyryyttää minua.

Anoppi osaa valita tilanteen niin, että mies ei ole kuuloetäisyydellä.

Mua harmittaa mun lasten puolesta, että heidän äitiään ahdistaa synttärijärjestelyt. Ja miehen ylikiltteys, kun se sulkasatoinen huuhkaja piti kutsua. Ei juuri olla tekemisissä muuten, mutta mies ei halua (velvollisuudentunnosta) katkaista äitiinsä, vaikka äitinsä on kamala meidän koko perheelle.

Kun anoppi aloittaa vaivihkaisen haukkumisensa, korota heti ääntäsi "ai mitä sanoit, anteeksi, en ihan kuullut" niin että huomio kiinnittyy teihin. Laita tuommoisen huuhkajan kiusanteolle stoppi. Sinua ei omassa kodissasi kukaan nöyryytä. Mieti, mikä on pahin mahdollinen seuraus sille että puolustaudut? Anoppi lähtee ovet paukkuen? Sehän pelastaisi synttärit :)

Mulla on tähän liittyen väkivaltainen fantasia. Anoppi aloittaa synttärishownsa, ja mulla napsahtaa. Otan anoppia niskasta kiinni ja heitän ovesta pihalle vesisateeseen. Ennen pihalle heittoa kuitenkin halkaisen anopin naaman oven karmiin.

Jälkikäteen vain harmittaa anopista jäänyt sotku.

Siis ei tarvitse soittaa poliisia, en tietenkään koske anoppiin.

Ap mikä on current situation? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi, että onko tässä jotain alueellisia tai kulttuurillisia eroja?

Minun anoppini ja appeni sen kummemmin kuin omat vanhempani eivät ikinä maailmassa olisi halunneet vauvaa yksin hoitoon ensimmäisten kuukausien aikana. Enkä itsekään haluaisi pieniä vauvoja omaan hoitoon, jos ei äiti pyytäisi - ja silloinkin vain jos äidillä niin pätevä syy etten kehtaa kieltäytyä. Olen Lounais-Suomesta, en saaristosta, ja niin on myös sukuni ja miehen suku. Onko tämmöinen imeväisten omiminen tyypillistä jossain muualla päin Suomea, kun täällä päin en ole mokomasta kuullutkaan?

Kyllä se on ihan mielenterveyden tasosta kiinni. Ei sijainnista.

1096 jatkaa:

Tunnen käsittääkseni aika paljon ihmisiä, useimmat täältä Lounais-Suomesta myös... Eikä tämmöinen ongelma ole tullut ikinä vastaan omassa suvussa (mikä luonnollista, kun ei ole ollut tapana) mutta ei myöskään tuttavien esiintuomana.

Sun tuttavat ja sukulaiset, niin ei muualla voi millään olla ongelmia.... ihmeellistä tosiaan.

Siis mikä tämä on, että paetaan itkuisen vauvan kanssa pois äidin luota!? Hyvä Jumala, juuri äitiänsä tai isäänsä hän tarvitsee, kumpi nyt sitten onkaan se ensisijainen hoitaja.

Nyt joku selittämään miksi tekee niin. Ei arveluja vaan jos tiedät joko väkisin ottaneesi vauvan vastahakoisen vanhemman käsistä tai olleen antamatta itkuista vauvaa takaisin. Miksi teet noin?

Itselläni on vain ihanat isovanhemmat lapsilleni, en voisi kuvitellakaan että he tekisivät niin, koska lapset ovat heille rakkaita ja haluavat hänelle parasta.

Olen kirjoittanut tähän ketjuun pari viestiä rajattomasta sukulaisesta. On ollut terapeuttista huomata, että ongelmat ovat pitkälti samoja oli rajaton henkilö kuka hyvänsä. Samalla tämä ketju on ollut ahdistava. Vaikka sain tämän sukulaisen suht koht aisoihin vuosi sitten kahden vuoden kärsimisen jälkeen, huomaan, etten ollutkaan vielä kokonaan toipunut. Pelkkä ko. ihmisen ajatteleminen saa aikaan ahdistusta. Ja tätä ketjua lukiessa tulin ajatelleeksi häntä. Valitettavasti en pääse hänestä ihan kokonaan eroon vielä pitkään aikaan jos ikinä, joten varmaan loppuelämäksi jää pieni pelko persiiseen, että mitähän se seuraavaksi keksii. Kannattaa ap siis varautua tähänkin, että ahdistusta rajattoman ihmisen toiminnasta voi ilmetä pitkänkin ajan jälkeen. Pitkään yritin ymmärtää miksi hän toimi kuten toimi, mutta siihen en tule ikinä saamaan kunnon vastausta. Ihan vaan siksi, että se toimintalogiikka on jotain aivan omaa luokkaansa (tai no tuntuuhan hänellä olevan paljonkin hengenheimolaisia).

01.04.2019 olisi (aikaisintaan) tulossa voimaan se jonkun jo mainitsema laki lapselle läheisen ihmisen (muun kuin vanhemman) tapaamisoikeudesta.

Siinä tarkoitetaan siis todella vain läheisiä ihmisiä, joilla on vanhempaan rinnastettava suhde lapseen, mutta se tuskin estää rajattomia vaatimasta tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

01.04.2019 olisi (aikaisintaan) tulossa voimaan se jonkun jo mainitsema laki lapselle läheisen ihmisen (muun kuin vanhemman) tapaamisoikeudesta.

Siinä tarkoitetaan siis todella vain läheisiä ihmisiä, joilla on vanhempaan rinnastettava suhde lapseen, mutta se tuskin estää rajattomia vaatimasta tapaamisia.

Apua!!!

Vierailija kirjoitti:

Ap mikä on current situation? :)

Mies on käymässä vanhemmillaan. Appiukko soitti että anopin autossa on vikaa jota hän ei saanut korjattua. (Tässä kohtaa teki mieli keskeyttää mies ja sanoa "päässä, ei autossa". En oikeasti sano miehelleni mitään tällaisia ilkeyksiä hänen vanhemmistaan mutta totta puhuen tuntuu hyvältä kirjoittaa niitä tänne.) Anoppi ei siis pääse töihin huomenna, voih, tämäkin vielä, kun ei tuo ole saanut nukuttuakaan, oih ja voih. No, mies tajusi kyllä itsekin heti että ei tässä ole autosta kysymys mutta lähti käymään. En nähnyt asiakseni alkaa taivutella häntä tai komentaa "miettimään mitä tekee" koska hän on osoittanut jo konkreettisesti että on minun puolellani. Minulla on edelleen estot päällä puhelimessa mutta tunnen lähes fyysisesti miten pinnan alla kuohuu koko ajan. Anopilla on varmaan oikeasti todella rankkaa nyt - hän ei saa enää tyydyttää "äidinvaistoaan", minä olen erottanut hänet tuosta vauvasta joka on oikeastaan, jos nyt tarkkaan ajattelee, hänen vauvansa. Mököttäminenkään ei enää toimi, sehän on toiminut aina! 

Minä selaan nettiä, katselen mielenkiinnosta millaisia valmiita omakotitaloja on myynnissä samalla suunnalla jossa miehen veli perheineen asuu. He ovat todistaneet että välimatka on turvallinen. 

Mies sanoi aamulla "saa nähdä miten sitä pärjää, en minä tiedä keneltä jatkossa kysyä neuvoa asioihin." Kysyin millaisia asioita hän tarkoittaa. Kuulemma käytännön asioita - järkeviä autohankintoja, remontointivinkkejä, sellaisia. (Ostimme uuden auton alkukesästä. Ennen ostopäätöksen tekemistä löysin itseni kuuntelemasta mieheni ja hänen vanhempiensa neuvonpitoa asiasta, heidän keittiönpöytänsä ääressä. Kukaan ei kysynyt minulta yhtään mitään ja olimme jo katsoneet sellaisen jonka haluamme ja johon mahtuu turvaistuin, koirat yms. Mies kertoi tästä autosta. Appiukko hymyili, pudisti päätään, "ei ei ei". Anoppi alkoi stepata paikoillaan vauva sylissään ja säestää "ehei, ei se ole hyvä, kuluttaa liikaa". Kyseinen auto nimenomaan EI kuluta liikaa. Pitää olla samaa merkkiä kuin appiukolla ja mieluiten sama vuosimalli. Olin aivan typertynyt. Tohdin sanoa että kyllähän se on jo katsottu. VIRHE! Loppuvierailun ajan anoppi ja appi selasivat netistä parempaa vaihtoehtoa ja löysivätkin sellaisen. Olivat täysin varmoja että sille myyjälle me soitamme. Autossa kysyin että mitä tuo oikein oli? Mies ajoi vaiti, tuijotti tietä ja kiristeli hampaitaan. Sanoin että mitään vanhaa paskaa ei kyllä todellakaan osteta. Appivanhemmat virnuilivat toisilleen kun ajoimme heille ensimmäisen kerran uudella, itse valitsemallamme autolla. Appiukko meni kulman taakse tupakalle, käyttäytyi niin kuin ei pystyisi pidätellä nauruaan.)

Sanoin miehelleni että hänen ei tarvitse kysyä tuollaisia asioita. Hän tietää itsekin millaiset ratkaisut ovat kannattavia. Hänellä on päässään opittu ajatusmalli ja se pitää heittää roskiin. Hänen tietonsa asioista ovat ajantasaisia, hän tietää ja osaa. Ja tässä perheessä me päätämme asioista nyt ja aina. Hän oli samaa mieltä. Muisteli millainen paniikki oli hänen opiskelupaikkansa valinta. Ensimmäisen auton valinta. Vanhemmat mököttivät ja protestoivat jos hän ei tehnyt niin kuin he halusivat. Sairasta, sanoin suoraan. Mies katsoi minua silmiin ja sanoi vakavana että niin on. Ilmeisesti hänellä on NYT tapahtumassa todellinen irtautuminen vanhemmistaan. Yritän olla levollinen. Mies sanoi itsekin viikonloppuna että vanhemmistaan on liikaa harmia. 

Jotenkin tämä asia ei ole päässyt tapetille ennen lapsen syntymää. Reissasimme niin paljon ja elimme henkisesti melko etäällä hänen vanhemmistaan. Parempi myöhään kun ei milloinkaan mutta ei tämä homma vielä ohi ole. Minä ja vauva ei siitä kuitenkaan aiota enää kärsiä :)

Luulen että miehesi käytös on tässä vielä pieni riskitekijä. Miksi hyppäsi nyt tuonne vanhempiensa tanssitettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Luulen että miehesi käytös on tässä vielä pieni riskitekijä. Miksi hyppäsi nyt tuonne vanhempiensa tanssitettavaksi

Niin onkin. Mutta yritän ajatella positiivisesti. Viikonlopun tapahtumat osoittivat että mies ei ole heidän hyppysissään enää, ainakaan lähimainkaan yhtä pahasti kuin aiemmin. Jotain ne kuitenkin yrittävät, se on selvä. Mutta minullapa onkin kainalossa iloinen vauva ja koti on puhdas, vouhkatkoon menemään niin paljon kuin sielu sietää.

Jep, auton voi viedä korjaamolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa ihan hirvittävästi. Mun lapsella on parin viikon päästä synttärit. Mä tykkään järjestää juhlia, leipoa jne. Vieraatkin on kivoja. Siis kaikki ne vieraat, jotka olen kutsunut. Mies sit käynyt kutsumassa äitinsäkin, se kun kuuluu hyviin tapoihin kutsua mummu lapsenlapsen synttäreille.

Hyviin tapoihin kuulunee myös haukkua miniä synttäreillä. Tämä ohjelmanumero on ollut meillä ohjelmassa esikoisen 1-vuotissynttäreistä lähtien. Anopille täytyy kyllä antaa pointsit luovuudesta, joka kerta on keksinyt uuden tavan miten nöyryyttää minua.

Anoppi osaa valita tilanteen niin, että mies ei ole kuuloetäisyydellä.

Mua harmittaa mun lasten puolesta, että heidän äitiään ahdistaa synttärijärjestelyt. Ja miehen ylikiltteys, kun se sulkasatoinen huuhkaja piti kutsua. Ei juuri olla tekemisissä muuten, mutta mies ei halua (velvollisuudentunnosta) katkaista äitiinsä, vaikka äitinsä on kamala meidän koko perheelle.

Pidä puhelin valmiustilassa, jotta saat anopit tölväisyt talteen tai vaihtoehtoisesti jätä anoppi kutsumatta. Menkööt mammanpoika äitinsä luokse synttäreitä juhlistamaan, jos kerran ei osaa käyttäytyä teillä. Minä en ainakaan siedä yhdeltäkään ihmiseltä sitä, että haukkuu minua kotonani. Saisi lähtöpassit samantien.

Siis minä en kutsunut anoppia, vaan mies. Velvollisuudesta ja ehkä vähän säälistäkin. Eikä tuo mun mies lähtis äitinsä luo kohteliaisuuskäynnille, ainoastaan talonmiestöihin, ja niihinkin nihkeästi viime aikoina.

Olen varautunut vierailuun. Pyrin välttämään anoppia mahdollisuuksien mukaan. Onneksi loput kutsutut ovat mieleisiä ihmisiä, joiden kanssa on "turvassa". Kännykän raahaus mukana on synttäreillä vähän epäkohteliasta, eikä realistista, kun joutuu emännöimään.

Harmi vaan, kun ei kohteliaisuuden vuoksi viitsi millään alentua samalle tasolle.

järkyttävää provoilua koko ketju, onko saman kirjoittamaa alusta loppuun. jos joku vielä uskoo tätä....apua! ei ihme että perheissä on välirikkoja kun sosiaaliset taidot ovat tällä tasolla

Joo no nyt soitan ensitahdit eromarssille. Jos apn nöösi mies heti kirmaisee vanhemmilleen kun äiti valittaa että auto on rikki, niin näkeehän sen sokeakin silmillään että nynny ukko ei pääse äidistä eroon. Ja HERRAN JESTAS ei oo tosi, että aikuinen mies ulisee että miten pärjään kun ei oo ketään keltä kysyy neuvoja.

Mulla ei oo ikinä ollut sellasia vanhempia joilta neuvoja vois kysyä. Oon selvittänyt kaiken ITSE. Olen mm naisena rakentanut perheemme omakotitalon itse. Ihan ilman vanhusten neuvoja ja opastusta, itse piti tiedot ja ohjeet etsiä ja itse opetella.

Apn miehessä on erittäin pahasti asiat vinksallaan. Ymmärrän oikein hyvin narsistisen vanhemman lapsena että vika ei ole lapsen itsensä vasn hänet on siihen pakotettu/ehdollistettu.

Mutta se pitäis ukon ymmärtää että välirikki on todella välirikko. Eikä sitä että joka v-tun vinkaisusta äijä juoksee mamin helmoihin.

Ala kuule ap ettiä asuntoa vain itsellesi ja vauvallesi. Siinä tulee käymään noin enivei.