Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Gnaa kirjoitti:
Minäkin olen lukenut koko ketjun huolella läpi, ja annan kaiken tuen ap:lle.
Silti on ihan vähän pakko ihmetellä joitain kommentteja.
Joku kysyi esimerkiksi jossain viestissä, että miksi isovanhemmille pitäisi syntyä kiintymyyssuhde lapsenlapseen. Vastakysymys: miksi ihmeessä EI? Eikö se ole rikkaus kaikkien elämässä, jos rakkauttaa riittää? Onko ajatus se, että vain vanhemmat saavat olla lapsiinsa kiintyneitä ja kukaan muu ei? Todella kummallista.
Sitäkin ihmettelen miksi ihmeessä vauvaa ei saisi kukaan muu ottaa syliin. Eivät ne mene rikki, eivät ne unohda äitiään hetkessä, ei siinä ole mitään pahaa.
Rajattomat (tämä on ilmeisesti "narsistin" jälkeen uusi muotisana), päällekäyvät ja määräilevät ihmiset ovat tietysti ihan oma lukunsa. Mutta hiukan tuntuu, että ketjussa on noussut osittain ryhmähysteria; kaikki mummot ovat pahoja ja koittavat anastaa lapsen!
Moni mummo ja anoppi on kuitenkin ihan normaali, ja on vain aidosti iloinen kun oma lapsi saa lapsen. Kaikilla ei ole pahat mielessä.
T. Kahden teinin äiti, ei kenenkään anoppi tai mummo
Miksi sen mummon pitää saada kiintymyssuhde lapsenlapseen? Miksi? Eikö voi rakastaa lapsensa lasta ilman että on oma lehmä ojassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä sopimuspaperit?
Anopin kirjalliset tapaamisoikeudet?
Kyllä! Ja tosiaan kyse olisi ollut 6h jaksosta kerran viikossa. Sillä painotuksella että kyseessä on mummon ja ukin oma aika vauvan kanssa. Ja ukki olisi jalomielisesti sekä hakenut että tuonut vauvan. Pitää olla aivan tosi pahasti hukassa että miettii tuommoista edes vitsillä. Anopilla on tosiaan ollut "selviä oireita jotka viittaavat imusolmukesyöpään". Että kyllähän tässä aika on kortilla tosiaan.
Olen nyt lähentynyt oman äitini kanssa vähän. Soitin hänelle pari iltaa sitten ja hän kuuli äänestäni että olen tosi ahdistunut. Kerroin ihan suoraan mitä on meneillään. Oli sanaton. Sanoi että voin tulla heidän luokseen jos tilanne vaatii. Ja mieluiten ilman koiria mutta jos en saa niitä mihinkään niin sitten koirien kanssa. En tosin usko että tilanne kriisiytyy ainakaan minun ja miehen välillä. Joka ajoi muuten pihaan nyt!
Ap, pakko sanoa, että ihailen asennettasi vielä olla väleissä anopin kanssa. Itse kuitenkin katkaisisin välit omalta osaltani kokonaan ainakin puoleksi vuodeksi, ellei pidemmäksi aikaa. Jos tulisi kunnon anteeksipyyntö, voisin ottaa sen vastaan, mutta senkään jälkeen en olisi väleissä kuin sen verran, että kerran vuoteen voisin ohimennen nähdä (tyyliin terve ja heippa). En vaan pystyisi tuollaisen jälkeen, alkaisi ärsyttämään ihan liikaa. Anoppi on kyllä sinulta pilannut tärkeän ajanjakson ihan täysin, en pystyisi painamaan villaisella eikä mitään puhetta, että voisin luottaa tuollaiseen ihmiseen. Saattaa osata esittää jossain vaiheessa ns. normaali, mutta sisällään kiroaa ja jatkaa samaa rataa.
Tsemppiä, enikeis! :)
Meillä ei ole vaadittu kirjallisia sopimuksia, mutta meillä on kummallinen ilmiö, että jos kutsun kerran torstaina kahville, siitä tulee perinne, että joka torstaihan meille tullaan kahville.
Jos kutsun kerran jouluna, perinne on että tarjoamme aina joulun.
Nyt ollaan tilanteessa että kun meillä vuorotteluvapaavuonnani lapsilla ei ollut harrastuksia ja minulla oli enemmän aikaa tavata sukulaisia, ne sen ajan kiintiöt onkin jotkin kiveen hakatut, jotka meidän pitää tarjota, vaikka nyt harrastuksia on kolmena iltana ja minä aloitin uuden työn. Ja vaikka teinejä ei tahdo itsekään nähdä, koska hehän on kaverien kanssa.
Eli tooooodella ahdistavaa. Koko ajan syyllistetään ja tungetaan.
Gnaa kirjoitti:
Minäkin olen lukenut koko ketjun huolella läpi, ja annan kaiken tuen ap:lle.
Silti on ihan vähän pakko ihmetellä joitain kommentteja.
Joku kysyi esimerkiksi jossain viestissä, että miksi isovanhemmille pitäisi syntyä kiintymyyssuhde lapsenlapseen. Vastakysymys: miksi ihmeessä EI? Eikö se ole rikkaus kaikkien elämässä, jos rakkauttaa riittää? Onko ajatus se, että vain vanhemmat saavat olla lapsiinsa kiintyneitä ja kukaan muu ei? Todella kummallista.
Sitäkin ihmettelen miksi ihmeessä vauvaa ei saisi kukaan muu ottaa syliin. Eivät ne mene rikki, eivät ne unohda äitiään hetkessä, ei siinä ole mitään pahaa.
Rajattomat (tämä on ilmeisesti "narsistin" jälkeen uusi muotisana), päällekäyvät ja määräilevät ihmiset ovat tietysti ihan oma lukunsa. Mutta hiukan tuntuu, että ketjussa on noussut osittain ryhmähysteria; kaikki mummot ovat pahoja ja koittavat anastaa lapsen!
Moni mummo ja anoppi on kuitenkin ihan normaali, ja on vain aidosti iloinen kun oma lapsi saa lapsen. Kaikilla ei ole pahat mielessä.
T. Kahden teinin äiti, ei kenenkään anoppi tai mummo
Mummot ja papat ovat tärkeitä. Ja ihania. Ja rikkaus lapsen elämässä. Mummot ja papat saavat sylitellä lapsenlapsiaan ja rakastaa heitä. Mutta ainoastaan isovanhempina.
Olin asennoitunut ihanaan yhteisöllisyyteen raskausaikana. Lapsella olisi paljon tärkeitä aikuisia. Jokaisen kanssa ne ihan omat jutut. Vanhemmat tietenkin tuomassa perusturvan ja olemisen ja elämisen perustan. Mutta kuitenkin, yhtälöön mahtuu helposti rakkaat isovanhemmat.
Olin niin väärässä. Meillä tuo meni reisille jo tässä vaiheessa, onneksi. Kaikkia kunnia silti ihanille, fiksuille, epäitsekkäille isovanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se kiintymyssuhde on niin paha?
Kun lapsenlastaan rakastaa niin tottakai silloin tulee myös kiintymys siihen lapseen?
Vai mikä ihmeen *kiintymyssuhde* nyt sitten on kysymyksessä?
Muistutan vain kuinka monet mummot ja papat ovat kasvattaneet ja antaneet rakkautta sellaisille lapsille, joiden vanhemmat jostain syystä eivät ole pystyneet lastaan hoitamaan.
Tai lapsi/lapset ei ole voinut asua kotonaan.
Tulee surullinen olo, ihan kuin kaikki isovanhemmat olisivat suurinpiirtein paholaisia.
Ei se lapsi tosiaan pahenee, vaikka on muidenkin sylissä välillä.
Nyt vasta tajuan kuinka kiitollinen saan olla miniälleni, hän on minun antanut ottaa syliin ja osoittaa kiintymystä, rakkautta ja läheisyyttä lapsilleen.
En ole ennwn edes ajatellut, etteikö olisi saanut.
Fiksu miniä näköjään minulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kiintymyssuhde on niin paha?
Kun lapsenlastaan rakastaa niin tottakai silloin tulee myös kiintymys siihen lapseen?Vai mikä ihmeen *kiintymyssuhde* nyt sitten on kysymyksessä?
Muistutan vain kuinka monet mummot ja papat ovat kasvattaneet ja antaneet rakkautta sellaisille lapsille, joiden vanhemmat jostain syystä eivät ole pystyneet lastaan hoitamaan.
Tai lapsi/lapset ei ole voinut asua kotonaan.Tulee surullinen olo, ihan kuin kaikki isovanhemmat olisivat suurinpiirtein paholaisia.
Ei se lapsi tosiaan pahenee, vaikka on muidenkin sylissä välillä.
Nyt vasta tajuan kuinka kiitollinen saan olla miniälleni, hän on minun antanut ottaa syliin ja osoittaa kiintymystä, rakkautta ja läheisyyttä lapsilleen.
En ole ennwn edes ajatellut, etteikö olisi saanut.
Fiksu miniä näköjään minulla.
Kiintymyssuhde on lapsen ja hänen huoltajansa välinen suhde.
Miksi sinä samastut näihin mielenterveyspotilaisiin joita tässä ketjussa kuvataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gnaa kirjoitti:
Minäkin olen lukenut koko ketjun huolella läpi, ja annan kaiken tuen ap:lle.
Silti on ihan vähän pakko ihmetellä joitain kommentteja.
Joku kysyi esimerkiksi jossain viestissä, että miksi isovanhemmille pitäisi syntyä kiintymyyssuhde lapsenlapseen. Vastakysymys: miksi ihmeessä EI? Eikö se ole rikkaus kaikkien elämässä, jos rakkauttaa riittää? Onko ajatus se, että vain vanhemmat saavat olla lapsiinsa kiintyneitä ja kukaan muu ei? Todella kummallista.
Sitäkin ihmettelen miksi ihmeessä vauvaa ei saisi kukaan muu ottaa syliin. Eivät ne mene rikki, eivät ne unohda äitiään hetkessä, ei siinä ole mitään pahaa.
Rajattomat (tämä on ilmeisesti "narsistin" jälkeen uusi muotisana), päällekäyvät ja määräilevät ihmiset ovat tietysti ihan oma lukunsa. Mutta hiukan tuntuu, että ketjussa on noussut osittain ryhmähysteria; kaikki mummot ovat pahoja ja koittavat anastaa lapsen!
Moni mummo ja anoppi on kuitenkin ihan normaali, ja on vain aidosti iloinen kun oma lapsi saa lapsen. Kaikilla ei ole pahat mielessä.
T. Kahden teinin äiti, ei kenenkään anoppi tai mummo
Itsekin ketjua alusta asti seuranneena tuli tuosta viimeisimmästä huomiostasi sellainen, ähh olo... Sellane et ihaku kaikki tuhat viestii ois eri kirjottajien? Itekin oon kommentoinu täällä ehkä viidelläkin viestillä ja kerroin appivanhempieni sekoamisesta taloprojektin yhteydessä. Ekat 40 sivua ketju oli tosi asiallista ja ap:n ketju, täällä puhuttiin ap:n tapauksesta, johon samaistuneet tulivat jakamaan tarinaansa. Ne, joilla ei ollut mitään sanottavaa, olivat kerrankin hiljaa. Mitä nyt aina mainiot provon arvelijat.
Sitten tuli nuo hysteeriset, jotka luki muutaman viimeisimmän sivun juuri kun anoppi tilanne eskaloitui ja ap laukoi jonkun asian anopistaan ymmärrettävästi vähän kärkkäästi. Hysteeriset oletti että ketjun täydeltä tuhat eri kommentoijaa massahysteerisesti haukkuu KAIKKI anopit, ihan joka perkleen kiroaa helvttiin... Juuuh teki miel tulla ite tänne raivoomaa et nyt vtuun ap:n ketjusta ku ette tällä kertaa tiiä yhtää mistä puhutaa/puhutte ja mökänne saa teidät kuulostamaan lukutaidottomalta idiootilta...
Ketju meinasi mennä pilalle.
Ja kyllä ihan jokainen älyää, että on kaikenlaisia anoppeja, niinkuin on ihmisiäkin. Tarvi siitä tulla jeesustelemaan :)
Osaa kyllä omaa anoppia ja lapseni isoäitiä arvostaa entistä enemmän tämän ketjun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gnaa kirjoitti:
Minäkin olen lukenut koko ketjun huolella läpi, ja annan kaiken tuen ap:lle.
Silti on ihan vähän pakko ihmetellä joitain kommentteja.
Joku kysyi esimerkiksi jossain viestissä, että miksi isovanhemmille pitäisi syntyä kiintymyyssuhde lapsenlapseen. Vastakysymys: miksi ihmeessä EI? Eikö se ole rikkaus kaikkien elämässä, jos rakkauttaa riittää? Onko ajatus se, että vain vanhemmat saavat olla lapsiinsa kiintyneitä ja kukaan muu ei? Todella kummallista.
Sitäkin ihmettelen miksi ihmeessä vauvaa ei saisi kukaan muu ottaa syliin. Eivät ne mene rikki, eivät ne unohda äitiään hetkessä, ei siinä ole mitään pahaa.
Rajattomat (tämä on ilmeisesti "narsistin" jälkeen uusi muotisana), päällekäyvät ja määräilevät ihmiset ovat tietysti ihan oma lukunsa. Mutta hiukan tuntuu, että ketjussa on noussut osittain ryhmähysteria; kaikki mummot ovat pahoja ja koittavat anastaa lapsen!
Moni mummo ja anoppi on kuitenkin ihan normaali, ja on vain aidosti iloinen kun oma lapsi saa lapsen. Kaikilla ei ole pahat mielessä.
T. Kahden teinin äiti, ei kenenkään anoppi tai mummo
Miksi sen mummon pitää saada kiintymyssuhde lapsenlapseen? Miksi? Eikö voi rakastaa lapsensa lasta ilman että on oma lehmä ojassa?
Mitä eroa on kiintymyssuhteella ja lapsenlapsen rakastamisella? Ilman lehmiä.
Ok jos ne mummot ja ukit ovat kuten täällä xxxx kertaa kerrottu ,ap:n anoppi ja appi nyt on ihan omassa kategoriassaan,mutta älkää tuomitko kaikkia .
Voi olla vaikea uskoa ,mutta _on_olemassa myös ihan normaalia ja toisia kunnioittavaa eri sukupolvien välistä kanssakäymistä.
T.niinku anoppi
Kiintymyssuhteella tarkoitetaan psykologiassa lapsen ja hänen ensisijaisen hoivaajan välistä suhdetta. Totta kai lapsella voi olla isovanhempiin lämmin suhde, jossa on myös kiintymystä mutta varsinainen kiintymyssuhde on jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kiintymyssuhde on niin paha?
Kun lapsenlastaan rakastaa niin tottakai silloin tulee myös kiintymys siihen lapseen?Vai mikä ihmeen *kiintymyssuhde* nyt sitten on kysymyksessä?
Muistutan vain kuinka monet mummot ja papat ovat kasvattaneet ja antaneet rakkautta sellaisille lapsille, joiden vanhemmat jostain syystä eivät ole pystyneet lastaan hoitamaan.
Tai lapsi/lapset ei ole voinut asua kotonaan.Tulee surullinen olo, ihan kuin kaikki isovanhemmat olisivat suurinpiirtein paholaisia.
Ei se lapsi tosiaan pahenee, vaikka on muidenkin sylissä välillä.
Nyt vasta tajuan kuinka kiitollinen saan olla miniälleni, hän on minun antanut ottaa syliin ja osoittaa kiintymystä, rakkautta ja läheisyyttä lapsilleen.
En ole ennwn edes ajatellut, etteikö olisi saanut.
Fiksu miniä näköjään minulla.
Kiintymyssuhde on psykologian käsite, tarkoittaa lapsen ensisijaisen huoltajan ja lapsen välistä suhdetta, jonka laatu vaikuttaa koko lapsen maailmankuvan ja minäkuvan syntyyn. Siksi ihmiset ovat varmaan käsittäneet väärin, koska ainakin kiintymyssuhdeteorian mukaan kaikista tärkein hyvän suhteen muodostumiselle on se ensisijainen huoltaja.
Kiintymyssuhde on Bowlbyn luoma termi, tai siis käännös siitä. Jonka nuoret äidit ovat onnistuneet nyt kyllä ymmärtämään ihan väärin.
Ei se ole mikään yksi ja ainoa. Vauvalla on kyky muodostaa useita kiintymyssuhteita. Primaari attachment on primaarihoivaajaan, mutta kyllä niihin muihinkin hoivaajiin se suhde syntyy. Jos sallitaan syntyä.
Tietysti tilanne, jossa lapsi ei ollenkaan tiedä kenenkään olevan primaarihoivaaja, koska häntä jatkuvasti heitellään hpivaajalta toiselle, ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen useamman viestin tähän ketjuun kirjoittanut, enkä tosiaankaan ole ollut kieltämässä sylittämisiä ja kiintymystä (lapsi on tosi paljon tekemisissä isovanhempien kanssa ja rakkautta riittää heidän välillään). Lähinnä olen pohtinut sitä, miten voimme tukea tätä suhdetta ilman, että me vanhemmat palamme täysin loppuun tässä kuluttavassa tilanteessa, jossa koemme tulevamme vähätellyiksi sekä vanhempina että yleisesti aikuisina ihmisinä. Kiihtyneessä mielentilassa olen kirjoittanut kyllä, koska on ollut niin helpottavaa saada kerrankin avautua yhtään sievistelemättä ja saada vertaistukea. Omalle lähipiirilleni olen hyvin pinnallisesti ja keveästi vitsin varjolla kertonut tilanteesta, koska en ole halunnut mitenkään "mustamaalaata" lapsen isovanhempia.
Jonkun verran on ollut älyttömyyksiä ja liiallisuuksia kommentoinneissa puolin ja toisin, mutta pääasiallisesti on ollut suorastaan yllättävän hyvä av-ketju kyseessä. :D
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä sopimuspaperit?
Anopin kirjalliset tapaamisoikeudet?
Kyllä! Ja tosiaan kyse olisi ollut 6h jaksosta kerran viikossa. Sillä painotuksella että kyseessä on mummon ja ukin oma aika vauvan kanssa. Ja ukki olisi jalomielisesti sekä hakenut että tuonut vauvan. Pitää olla aivan tosi pahasti hukassa että miettii tuommoista edes vitsillä. Anopilla on tosiaan ollut "selviä oireita jotka viittaavat imusolmukesyöpään". Että kyllähän tässä aika on kortilla tosiaan.
Olen nyt lähentynyt oman äitini kanssa vähän. Soitin hänelle pari iltaa sitten ja hän kuuli äänestäni että olen tosi ahdistunut. Kerroin ihan suoraan mitä on meneillään. Oli sanaton. Sanoi että voin tulla heidän luokseen jos tilanne vaatii. Ja mieluiten ilman koiria mutta jos en saa niitä mihinkään niin sitten koirien kanssa. En tosin usko että tilanne kriisiytyy ainakaan minun ja miehen välillä. Joka ajoi muuten pihaan nyt!
Jos anoppi vetää tuon syöpäkortin esiin niin kannattaa muistuttaa, että lapsenlapsen läsnäolo ei häntä paranna vaan lääketieteellinen hoito. Anoppi on varmaan ajatellut unohtavansa koko syöpäasian kunhan saa thtonsa läpi. Osoita ap hänelle, että sinä et unohda. Jos vielä olette tekemisissä niin kysele oireista ja voinnista, pidä asiaa esille. Jos koko asia oli vale niin ennenpitkää anoppisi jää siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gnaa kirjoitti:
Minäkin olen lukenut koko ketjun huolella läpi, ja annan kaiken tuen ap:lle.
Silti on ihan vähän pakko ihmetellä joitain kommentteja.
Joku kysyi esimerkiksi jossain viestissä, että miksi isovanhemmille pitäisi syntyä kiintymyyssuhde lapsenlapseen. Vastakysymys: miksi ihmeessä EI? Eikö se ole rikkaus kaikkien elämässä, jos rakkauttaa riittää? Onko ajatus se, että vain vanhemmat saavat olla lapsiinsa kiintyneitä ja kukaan muu ei? Todella kummallista.
Sitäkin ihmettelen miksi ihmeessä vauvaa ei saisi kukaan muu ottaa syliin. Eivät ne mene rikki, eivät ne unohda äitiään hetkessä, ei siinä ole mitään pahaa.
Rajattomat (tämä on ilmeisesti "narsistin" jälkeen uusi muotisana), päällekäyvät ja määräilevät ihmiset ovat tietysti ihan oma lukunsa. Mutta hiukan tuntuu, että ketjussa on noussut osittain ryhmähysteria; kaikki mummot ovat pahoja ja koittavat anastaa lapsen!
Moni mummo ja anoppi on kuitenkin ihan normaali, ja on vain aidosti iloinen kun oma lapsi saa lapsen. Kaikilla ei ole pahat mielessä.
T. Kahden teinin äiti, ei kenenkään anoppi tai mummo
Miksi sen mummon pitää saada kiintymyssuhde lapsenlapseen? Miksi? Eikö voi rakastaa lapsensa lasta ilman että on oma lehmä ojassa?
Mitä eroa on kiintymyssuhteella ja lapsenlapsen rakastamisella? Ilman lehmiä.
Ok jos ne mummot ja ukit ovat kuten täällä xxxx kertaa kerrottu ,ap:n anoppi ja appi nyt on ihan omassa kategoriassaan,mutta älkää tuomitko kaikkia .
Voi olla vaikea uskoa ,mutta _on_olemassa myös ihan normaalia ja toisia kunnioittavaa eri sukupolvien välistä kanssakäymistä.T.niinku anoppi
Googleta, hyvä ihminen.
Ja tajuan toki, että oma tilanteeni ei ole ainoa mahdollinen ja täysin erilaisia isovanhempia on olemassa ja että huonoissa väleissä vika ei aina ole myöskään siellä isovanhempien puolella. Olisin toivonut lämpimiä välejä lapseni isovanhempiin omalle kohdallenikin, mutta kun niin ei käynyt, jaan ja etsin vertaistukea samanlaisessa tilanteessa olevien ketjussa. :)
Mä olen yllättynyt siitä, kuinka "mun lapsella ei ole mummoa, ole iloinen että joku välittää" -viestit puuttuvat. Yleensä anoppi-ahdistusketjuissa on joku valopää syyllistämässä.
Oma äitini on hyvä Mummi lapsellebi, mutta asuu valitettavan kaukana. Anoppi lähellä, mutta on juuri näitä minäminä-anoppeja, jotka tietävät ihan kaiken paremmin kuin muut, eivätkä ujostele tuoda omaa erinomaisuuttaan esille.
Toivoisin, että lapsillani olisi kaksi jotakuinkin täyspäistä mummua. Onneksi on edes yksi riittävän hyvä (ei se oma äitikään täydellinen ole)
Ai kauheeta! Puhu asiasta miehesi kanssa, tee tuntemasi selväksi.
Haluatko jäädä suhteeseen miehesi ja anopin kanssa?
Minäkin olen lukenut koko ketjun huolella läpi, ja annan kaiken tuen ap:lle.
Silti on ihan vähän pakko ihmetellä joitain kommentteja.
Joku kysyi esimerkiksi jossain viestissä, että miksi isovanhemmille pitäisi syntyä kiintymyyssuhde lapsenlapseen. Vastakysymys: miksi ihmeessä EI? Eikö se ole rikkaus kaikkien elämässä, jos rakkauttaa riittää? Onko ajatus se, että vain vanhemmat saavat olla lapsiinsa kiintyneitä ja kukaan muu ei? Todella kummallista.
Sitäkin ihmettelen miksi ihmeessä vauvaa ei saisi kukaan muu ottaa syliin. Eivät ne mene rikki, eivät ne unohda äitiään hetkessä, ei siinä ole mitään pahaa.
Rajattomat (tämä on ilmeisesti "narsistin" jälkeen uusi muotisana), päällekäyvät ja määräilevät ihmiset ovat tietysti ihan oma lukunsa. Mutta hiukan tuntuu, että ketjussa on noussut osittain ryhmähysteria; kaikki mummot ovat pahoja ja koittavat anastaa lapsen!
Moni mummo ja anoppi on kuitenkin ihan normaali, ja on vain aidosti iloinen kun oma lapsi saa lapsen. Kaikilla ei ole pahat mielessä.
T. Kahden teinin äiti, ei kenenkään anoppi tai mummo