Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Olisin luullut, että yhteydenottoon menisi ainakin viikko, en uskonut että eivät päivääkään voi olla hiljaa.
Mutta ap, tuo anopin ehdotus vakituisista viikkotapaamisista vauvan kanssa, se kielii selkeästi siitä, että anoppi ei ole hyväksynyt sitä vielä, että ei olekaan ohjaksissa ja päätä teidän perheenne asioita. Yrittää vieläkin pakolla ja niinkuin hän tahtoo.
Pidä tuo linja, sinulla menee oikeasti hyvin, varsinkin kun appivanhemmat ovat näin pahoja tapauksia. Minullakin on todella kamala anoppi, mutta astetta lievempi kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä sinä ja sun mies! Mä tuossa jotain sivuja sitten kommentoin että tulin vaan tsemppejä toivottamaan. Epäilin myös että mies saattaa kokea sun rajojen asetuksen helpotuksena, näin sitten kävi. Ihanaa olla oikeassa. :D Tästä alkaa teidän perheen oma elämä.
Ja älä muuten sitten usko mitään höpinöitä anopilta, että olisi vähemmän itkuinen, jos antaisi hoitoon ajoissa jne. Lapsille nyt tuppaa tulemaan siinä hiukan ennen 1v ikää kausi, jossa kelpaa vain isä ja äiti, vierastaa muita ja se on ihan normaalia, eikä sitä oikein voi välttää.
Tai itse asiassa voi, minun anoppini vältti sen mieheni ollessa vauva. Tosin sillä tavalla, että kun mieheni syntyi, hänen oma äitinsä ja joku toinen sukulainen muutit hänen luokseen asumaan yli vuodeksi, että hän sai vähän omaa aikaa. Ja aina muistaa kehua minulle, miten hyvin kasvatti poikansa. Silti aina itkee, miten poikansa on niiiiiin huonotapainen, kun sanoo äidilleen rumasti/vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja älä muuten sitten usko mitään höpinöitä anopilta, että olisi vähemmän itkuinen, jos antaisi hoitoon ajoissa jne. Lapsille nyt tuppaa tulemaan siinä hiukan ennen 1v ikää kausi, jossa kelpaa vain isä ja äiti, vierastaa muita ja se on ihan normaalia, eikä sitä oikein voi välttää.
Tai itse asiassa voi, minun anoppini vältti sen mieheni ollessa vauva. Tosin sillä tavalla, että kun mieheni syntyi, hänen oma äitinsä ja joku toinen sukulainen muutit hänen luokseen asumaan yli vuodeksi, että hän sai vähän omaa aikaa. Ja aina muistaa kehua minulle, miten hyvin kasvatti poikansa. Silti aina itkee, miten poikansa on niiiiiin huonotapainen, kun sanoo äidilleen rumasti/vastaan.
Tässä on kyse puhtaasti siitä että anoppi luulee minun olevan niin tyhmä, etten ymmärrä appivanhempien halua pakottaa vauva olemaan erossa minusta ja siten välttää vierastuskausi. Tämä yritetään naamioida lapsen parhaaksi. Vierastusvaihe on tärkeä, vierastus on TAITO. Joko toimitaan täysin lapsilähtöisesti tai ei ollenkaan. Appivanhempien kohdalla siis todennäköisesti ei ollenkaan.
Kamalia nuo anopit, jotka kuvittelevat että lapsista tehdään sopimuksia ihan kuin tavarasta tai rahasta. Sopimuksilla ei myöskään voi vaikuttaa lapsen persoonaan ja kiinnostuksen kohteisiin. Introvertti on introvertti myös vauvana eikä sitä mikään altistus tai harjoittelu muuta. Päin vastoin se vain kuormittaa pahimmassa tapauksessa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ketju on tukenut mun äitiyttä enemmän kuin kumpikaan mummo....
Me on otettu miehen äiti melko kiinteäksi osaksi meidän perhettä. Anoppi käy tässä useamman kerran viikossa katsomassa vauvaa ja antaa mulle samalla pienen hengähdystauon. MUTTA. Tämä onnistuu vain koska anoppi on järkevä, noudattaa meidän ohjeita vauvan hoidossa eikä puutu meidän elämään muuten, sanoo toki mielipiteensä jos kysytään. Vauva on nyt 8kk ja tilanne tällä hetkellä on se että mummo on niin tuttu vauvalle että sen voi jättää sinne useammaksikin tunniksi hoitoon ilman että jää itkemään meidän perään. Mä en ole nähnyt huonona vauvan ja mummon läheistä suhdetta koska mummo ei pyri äidiksi äidin paikalle ja ymmärtää esim. imetyksen tärkeyden ja sen ettei alle vuotiaista voi jättää yökylään. En voi muuta ku olla kiitollinen tuosta kultaakin kalliimmasta anopista joka mahdollistaa sen ettei meidän tarvitse laittaa vauvaa ensi kuun jälkeen päiväkotiin kun mun on pakko palata töihin, vaan vaavi saa viettää ne muutamat hoitopäivänsä viikossa hänelle tutun ja turvallisen aikuisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me on otettu miehen äiti melko kiinteäksi osaksi meidän perhettä. Anoppi käy tässä useamman kerran viikossa katsomassa vauvaa ja antaa mulle samalla pienen hengähdystauon. MUTTA. Tämä onnistuu vain koska anoppi on järkevä, noudattaa meidän ohjeita vauvan hoidossa eikä puutu meidän elämään muuten, sanoo toki mielipiteensä jos kysytään. Vauva on nyt 8kk ja tilanne tällä hetkellä on se että mummo on niin tuttu vauvalle että sen voi jättää sinne useammaksikin tunniksi hoitoon ilman että jää itkemään meidän perään. Mä en ole nähnyt huonona vauvan ja mummon läheistä suhdetta koska mummo ei pyri äidiksi äidin paikalle ja ymmärtää esim. imetyksen tärkeyden ja sen ettei alle vuotiaista voi jättää yökylään. En voi muuta ku olla kiitollinen tuosta kultaakin kalliimmasta anopista joka mahdollistaa sen ettei meidän tarvitse laittaa vauvaa ensi kuun jälkeen päiväkotiin kun mun on pakko palata töihin, vaan vaavi saa viettää ne muutamat hoitopäivänsä viikossa hänelle tutun ja turvallisen aikuisen kanssa.
Harmi, ettei kaikilla ole tätä.
Meille miehen kans kävi niin hassusti, että anoppi oli kokoajan toivonut eroa ja kun eroa ei sitten tullutkaan (2 vuotta maltillisesti odotteli) niin löi meihin välit poikki.
Teki heti suhteen alussa selväksi, etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, olisin varmasti huono äiti, haukkui, mitätöi, selitteli minusta ja perheestäni perättömiä asioita sukulaisilleen, jotka sitten ottivat aina nämä puheeksi minunkin kuullen, penkoi aina tavarani, syrji (halusi porukka kuvan juhannuksena, kuvaan en minä tietenkään ollut tervetullut).
Oli aivan kamalaa, kun en kertaakaan saanut sanaa suustani ja tilanne vain ahdisti aina.
Mieheni on nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen kun ei ole äitinsä kanssa väleissä.
Olemme miettineet, että jos joskus kahden vuoden sisällä tekisimme lapsen, mutta minulla pelottaa, että anoppi palaa kuvioihin.
Jotenkin tämän ketjun lukemisen myötä, olen ehkä vähän vähemmän pelokas vetämään rajoja.
Mutta silti pelkään (en ole nyt nähnyt tai kuullut anopista 1,5 vuoteen), että hyydyn sillä hetkellä, kun pitäisi osata olla tiukka.
Onneksi teillä kaikki kääntyi parhain päin Ap, vaikka hankaluuksia on ollut 😊.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille miehen kans kävi niin hassusti, että anoppi oli kokoajan toivonut eroa ja kun eroa ei sitten tullutkaan (2 vuotta maltillisesti odotteli) niin löi meihin välit poikki.
Teki heti suhteen alussa selväksi, etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, olisin varmasti huono äiti, haukkui, mitätöi, selitteli minusta ja perheestäni perättömiä asioita sukulaisilleen, jotka sitten ottivat aina nämä puheeksi minunkin kuullen, penkoi aina tavarani, syrji (halusi porukka kuvan juhannuksena, kuvaan en minä tietenkään ollut tervetullut).
Oli aivan kamalaa, kun en kertaakaan saanut sanaa suustani ja tilanne vain ahdisti aina.Mieheni on nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen kun ei ole äitinsä kanssa väleissä.
Olemme miettineet, että jos joskus kahden vuoden sisällä tekisimme lapsen, mutta minulla pelottaa, että anoppi palaa kuvioihin.Jotenkin tämän ketjun lukemisen myötä, olen ehkä vähän vähemmän pelokas vetämään rajoja.
Mutta silti pelkään (en ole nyt nähnyt tai kuullut anopista 1,5 vuoteen), että hyydyn sillä hetkellä, kun pitäisi osata olla tiukka.Onneksi teillä kaikki kääntyi parhain päin Ap, vaikka hankaluuksia on ollut 😊.
Näillä taustatiedoilla varustettuna äitiyden vielä herättäessä suojeluvaistot varmasti pärjäätte hyvin. Mieskin kun kerta on tyytyväinen vallitsevaan välirikkoon. Puhukaa selväksi jos ette edes esittele vauvaa anopille, monilla näin myös meillä :)
Vierailija kirjoitti:
Meille miehen kans kävi niin hassusti, että anoppi oli kokoajan toivonut eroa ja kun eroa ei sitten tullutkaan (2 vuotta maltillisesti odotteli) niin löi meihin välit poikki.
Teki heti suhteen alussa selväksi, etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, olisin varmasti huono äiti, haukkui, mitätöi, selitteli minusta ja perheestäni perättömiä asioita sukulaisilleen, jotka sitten ottivat aina nämä puheeksi minunkin kuullen, penkoi aina tavarani, syrji (halusi porukka kuvan juhannuksena, kuvaan en minä tietenkään ollut tervetullut).
Oli aivan kamalaa, kun en kertaakaan saanut sanaa suustani ja tilanne vain ahdisti aina.Mieheni on nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen kun ei ole äitinsä kanssa väleissä.
Olemme miettineet, että jos joskus kahden vuoden sisällä tekisimme lapsen, mutta minulla pelottaa, että anoppi palaa kuvioihin.Jotenkin tämän ketjun lukemisen myötä, olen ehkä vähän vähemmän pelokas vetämään rajoja.
Mutta silti pelkään (en ole nyt nähnyt tai kuullut anopista 1,5 vuoteen), että hyydyn sillä hetkellä, kun pitäisi osata olla tiukka.Onneksi teillä kaikki kääntyi parhain päin Ap, vaikka hankaluuksia on ollut 😊.
Ei se anoppi lukituista ovista kulje. Senkun teette vain lapsen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehen kans kävi niin hassusti, että anoppi oli kokoajan toivonut eroa ja kun eroa ei sitten tullutkaan (2 vuotta maltillisesti odotteli) niin löi meihin välit poikki.
Teki heti suhteen alussa selväksi, etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, olisin varmasti huono äiti, haukkui, mitätöi, selitteli minusta ja perheestäni perättömiä asioita sukulaisilleen, jotka sitten ottivat aina nämä puheeksi minunkin kuullen, penkoi aina tavarani, syrji (halusi porukka kuvan juhannuksena, kuvaan en minä tietenkään ollut tervetullut).
Oli aivan kamalaa, kun en kertaakaan saanut sanaa suustani ja tilanne vain ahdisti aina.Mieheni on nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen kun ei ole äitinsä kanssa väleissä.
Olemme miettineet, että jos joskus kahden vuoden sisällä tekisimme lapsen, mutta minulla pelottaa, että anoppi palaa kuvioihin.Jotenkin tämän ketjun lukemisen myötä, olen ehkä vähän vähemmän pelokas vetämään rajoja.
Mutta silti pelkään (en ole nyt nähnyt tai kuullut anopista 1,5 vuoteen), että hyydyn sillä hetkellä, kun pitäisi osata olla tiukka.Onneksi teillä kaikki kääntyi parhain päin Ap, vaikka hankaluuksia on ollut 😊.
Näillä taustatiedoilla varustettuna äitiyden vielä herättäessä suojeluvaistot varmasti pärjäätte hyvin. Mieskin kun kerta on tyytyväinen vallitsevaan välirikkoon. Puhukaa selväksi jos ette edes esittele vauvaa anopille, monilla näin myös meillä :)
Sama, meillä kaksi lasta. Kummastakaan raskaudesta emme kertoneet mutta lapsen synnyttyä kyllä ilmoitimme. Eivät ole kuitenkaan olleet kiinnostuneita näkemään lapsenlapsiaan joten ehkäpä eivät näe niitä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehen kans kävi niin hassusti, että anoppi oli kokoajan toivonut eroa ja kun eroa ei sitten tullutkaan (2 vuotta maltillisesti odotteli) niin löi meihin välit poikki.
Teki heti suhteen alussa selväksi, etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, olisin varmasti huono äiti, haukkui, mitätöi, selitteli minusta ja perheestäni perättömiä asioita sukulaisilleen, jotka sitten ottivat aina nämä puheeksi minunkin kuullen, penkoi aina tavarani, syrji (halusi porukka kuvan juhannuksena, kuvaan en minä tietenkään ollut tervetullut).
Oli aivan kamalaa, kun en kertaakaan saanut sanaa suustani ja tilanne vain ahdisti aina.Mieheni on nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen kun ei ole äitinsä kanssa väleissä.
Olemme miettineet, että jos joskus kahden vuoden sisällä tekisimme lapsen, mutta minulla pelottaa, että anoppi palaa kuvioihin.Jotenkin tämän ketjun lukemisen myötä, olen ehkä vähän vähemmän pelokas vetämään rajoja.
Mutta silti pelkään (en ole nyt nähnyt tai kuullut anopista 1,5 vuoteen), että hyydyn sillä hetkellä, kun pitäisi osata olla tiukka.Onneksi teillä kaikki kääntyi parhain päin Ap, vaikka hankaluuksia on ollut 😊.
Näillä taustatiedoilla varustettuna äitiyden vielä herättäessä suojeluvaistot varmasti pärjäätte hyvin. Mieskin kun kerta on tyytyväinen vallitsevaan välirikkoon. Puhukaa selväksi jos ette edes esittele vauvaa anopille, monilla näin myös meillä :)
Sama, meillä kaksi lasta. Kummastakaan raskaudesta emme kertoneet mutta lapsen synnyttyä kyllä ilmoitimme. Eivät ole kuitenkaan olleet kiinnostuneita näkemään lapsenlapsiaan joten ehkäpä eivät näe niitä koskaan.
Niin, mulla ei ollut ketään lähisukulaista miehen veljeä lukuunottamatta kelle olisin kertonut raskausuutisen. Omiin väkivaltaisiin vanhempiin välit on poikki, ja appivanhemmat eivät halua/viitsi pitää mitään yhteyttä kahden poikansa perheisiin, vain tyttären perhe on tärkeä. Sanoi ihan suoraan pojilleen, että on sitten mummo vain tyttären lapsille, miniöiden lapsista ei ole vastuussa. Niiden ”miniöiden lasten” isät on omia poikia mutta sitä se ei varmaan muistanut.
Kummankaan lapsemme ristiäisissä ei ollut yhtään isovanhempaa eikä isovanhemmat näe lapsia ollenkaan. Tää on kurjaa mutta en voi sitä muuttaa, ei ole minusta ja minun tahdosta kiinni. Haluaisin niin hyvät isovanhemmat lapsille! Mutta ymmärrän myös sen että jos tarjolla on vain huonot/vaaralliset niin silloin on parempi olla kokonaan ilman.
Ehkä ap:n kannattaa myös ajatella jotenkin näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkai mä oo ainut, joka asensi hälytysjärjestelmän kotiin ihan vaan anopin takia?
Me ei olla väleissä (mieskään ei ole äitinsä kanssa), mutta anoppi on niin arvaamaton, että tulee vaikka avonaisen ikkunan raosta sisään. (Joskus näin painajaisenkin missä hain postia ja yhtäkkiä anoppi kurkkasi postilaatikosta hihkaisten "ai te olettekin kotona!").
Ja kerran kun anoppi ei suostunut poistumaan ja oli kiire töihin niin painoin nappia, että vartija tulee paikalle.
Anoppi siinä sitten selitteli ummet ja lammet, ettei saa olla osana lasten lapsiensa elämää niin päätti tulla yllätysvisiitille, vartija pyysi anoppia lähtemään ja lopussa vartija oli joutunut soittamaan poliisit paikalle.
Näin meillä.
Ja vartijan kutsu nappi on nykyään nimeltä "anopin häätö" nappi.
Olen todennut tämän paljon toimivammaksi kuin sen, että anoppi riehuu ja haukkuu samalla kun yrität saada tämän poistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Enkai mä oo ainut, joka asensi hälytysjärjestelmän kotiin ihan vaan anopin takia?
Me ei olla väleissä (mieskään ei ole äitinsä kanssa), mutta anoppi on niin arvaamaton, että tulee vaikka avonaisen ikkunan raosta sisään. (Joskus näin painajaisenkin missä hain postia ja yhtäkkiä anoppi kurkkasi postilaatikosta hihkaisten "ai te olettekin kotona!").
Ja kerran kun anoppi ei suostunut poistumaan ja oli kiire töihin niin painoin nappia, että vartija tulee paikalle.
Anoppi siinä sitten selitteli ummet ja lammet, ettei saa olla osana lasten lapsiensa elämää niin päätti tulla yllätysvisiitille, vartija pyysi anoppia lähtemään ja lopussa vartija oli joutunut soittamaan poliisit paikalle.
Näin meillä.Ja vartijan kutsu nappi on nykyään nimeltä "anopin häätö" nappi.
Olen todennut tämän paljon toimivammaksi kuin sen, että anoppi riehuu ja haukkuu samalla kun yrität saada tämän poistumaan.
Unista tulikin mieleen, että lapseni yhdessä välissä pelkäsi hirveästi, että sängynalla on mörkö.
Aina ennen nukkumaan menoa me yhdessä kurkattiin sängyn alle taskulampulla, ettei siellä ole mitään.
Unessani tämä sama toistui, mutta kun kurkkasimme sängyn alle niin anoppi oli siellä.
Se oli niin kamala uni, että heräsin hikisenä enkä saanut enää unta.
Ja minä ja mieheni myöskään emme ole rajattoman anopin kanssa enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Enkai mä oo ainut, joka asensi hälytysjärjestelmän kotiin ihan vaan anopin takia?
Me ei olla väleissä (mieskään ei ole äitinsä kanssa), mutta anoppi on niin arvaamaton, että tulee vaikka avonaisen ikkunan raosta sisään. (Joskus näin painajaisenkin missä hain postia ja yhtäkkiä anoppi kurkkasi postilaatikosta hihkaisten "ai te olettekin kotona!").
Ja kerran kun anoppi ei suostunut poistumaan ja oli kiire töihin niin painoin nappia, että vartija tulee paikalle.
Anoppi siinä sitten selitteli ummet ja lammet, ettei saa olla osana lasten lapsiensa elämää niin päätti tulla yllätysvisiitille, vartija pyysi anoppia lähtemään ja lopussa vartija oli joutunut soittamaan poliisit paikalle.
Näin meillä.Ja vartijan kutsu nappi on nykyään nimeltä "anopin häätö" nappi.
Olen todennut tämän paljon toimivammaksi kuin sen, että anoppi riehuu ja haukkuu samalla kun yrität saada tämän poistumaan.
Tämä.
Se on pieni hinta verrattuna mielen rauhaan, jonka siitä saa.
Meillä on myös hälytinjärjestelmä. Eikä me voida pitää lapsia yksin kotona ollenkaan. Koska on näitä rajattomia.
Lähestymiskielto auttoi jonkin aikaa... Nyt taas ilmeisesti aktivoiduttu. Mm muutettu niin, että ajellaan aina bussilla meidän talon ja pihan ohi.
Me otettiin myös hälytysjärjestelmä. Meillä meni myös onneksi välit anoppiin ja appeen.
Meillä on kohtuu vaikuttava koira joka ei tunne anoppia. Hälytysjärjestelmä sekin :D
Ylipäätään mihinkään viesteihin ei pidä vastata ainakaan ilman että miehen kanssa keskustelee siitä, mikä linja pidetään.
Kannttaa nyt oikeesti opettaa anoppi ottamaan yhteyttä poikaansa. Sun äitiysloma ja ainutlertainen vauvavuosivon pilalla kun koko ajan oot paineessa ja peloss kun anoppi viestittää koko ajan.
Se että yhteydenotot menisi miehelle, ei tarkota että mies sopii tapaamiset selän takana. Vaan se tarkottaa sitä että mies neuvottelee siitä Apn kanssa.
Viestien ja yhteydenottojen aiheuttama stressi kuuluu miehen harteille, se on miehen äiti. Se ei kuulu apn taakaksi lainkaan. Anopin numero estoon tai uusi liitymänumero.