Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika idiootit vanhemmat miehelläsi jos nyt loukattuina heti ovat näyttämässä ettei tänne ole mitään asiaa. Soittaisin miehenä heti veljelleni ja kertoisin mitä tapahtui, ennen sitä toista versiota. Sitten keskitytte vauvaan ja omaan elämäänne, puhutte toisillenne ja olette toisillenne hyviä ja helliä. Ja surullinenkin saa olla. Mutta ei seole teidän vika ettei miehen vanhemmat sen älykkäämpiä ja ymmärtäväisempiä, hyviä ihmisiä ole. Antaa pölyn laskeutua.
On muuten aika noloa laittaa tavarat ja työkalut, peräkärryt "maitojunalla" pojan kanssa kotiinsa. Tunnen myötähäpeää noin tyhmiä ja lapsellisia ihmisiä kohtaan, sentään aikuiset ihmiset kyseessä ja omia lapsia. Huh huh.
Toki on kiinnostavaa joko miehen vanhemmat sanoivat ettei tänne ole mitään asiaa. Hehän haluavat siis luopua lapsenlapsesta, joka muutamaa tuntia sitten oli äärettömän rakas. Mikä taas kertoo heidän tunteiden syvyydestä, käsittelytaidoista ja älykkyydestä. Ehkä tämä etäisyys on tarpeellinen kaikille, kehitys oikeaan suuntaan ei tapahdu hetkessä.
Olen seurannut tätä ketjua ja oma anoppi ja appi teki myös tuollaisen "likaisen siirron" kun mies veti rajat.
Välit poikki ja totesivat "ei en ikinä auteta missään".
Ollaan nyt oltu ilman yhteydenottoja ja näkemisiä tammikuusta asti.Jep, meillä sama. Tosin ei me koskaan oltukaan niiden anopin apujen varassa. Viimeksi yritti kiristää sillä, ettei annakaan meille vanhaa päiväpeittoaan, jos nyt ei tehdä kuten haluaa. Kyynel.
On ollut varmasti kovin vaikeaa pärjätä ilman anopin vanhaa päiväpeittoa? Meilläkin on ollut noita vastaavia. "Olis tällaiset verhot ollu mutta en nyt tiedä, annanpa Ritvalle kuitenkin" jos anoppia esim. kielletään kuljettamasta lasta METRIÄKÄÄN ilman turvaistuinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Anoppi puolusteli toimintaansa sillä että hänen mielestään kaipasin ohjausta tunteiden näyttämiselle vauvaa kohtaan.”
Aika avuttomia noi anopin selitykset! Mitä ihmeen ohjausta se on, että anoppi käskyttää sinut kävelylle ollakseen kahdestaan vauvan kanssa tai kantaa vauvan pois näköpiiristäsi?
Onneksi anopin todellinen luonne paljastui nyt, eikä vasta sitten kun teillä on rakennusprojekti kesken.
Meillä lapsilla viime talvena kiireinen kouluvuosi. Toinen pyrki yläkouluun, toinen lukioon. Mummo yritti kampittaa ihan koko ajan. Tunki ja tunki. Sekaantui kouluvalintoihin, painosti lapsia. Ruikutti kylään. Koko ajan. Lopulta yritti ostaa lapset sinne.
Eikö voi tajuta, että teinit ri välttämättä istu mummolassa tai että lapsiperheessä on oikeasti joskus oikea kiire.
Niin törkeää se täydellisen omanapainen ajattelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika idiootit vanhemmat miehelläsi jos nyt loukattuina heti ovat näyttämässä ettei tänne ole mitään asiaa. Soittaisin miehenä heti veljelleni ja kertoisin mitä tapahtui, ennen sitä toista versiota. Sitten keskitytte vauvaan ja omaan elämäänne, puhutte toisillenne ja olette toisillenne hyviä ja helliä. Ja surullinenkin saa olla. Mutta ei seole teidän vika ettei miehen vanhemmat sen älykkäämpiä ja ymmärtäväisempiä, hyviä ihmisiä ole. Antaa pölyn laskeutua.
On muuten aika noloa laittaa tavarat ja työkalut, peräkärryt "maitojunalla" pojan kanssa kotiinsa. Tunnen myötähäpeää noin tyhmiä ja lapsellisia ihmisiä kohtaan, sentään aikuiset ihmiset kyseessä ja omia lapsia. Huh huh.
Toki on kiinnostavaa joko miehen vanhemmat sanoivat ettei tänne ole mitään asiaa. Hehän haluavat siis luopua lapsenlapsesta, joka muutamaa tuntia sitten oli äärettömän rakas. Mikä taas kertoo heidän tunteiden syvyydestä, käsittelytaidoista ja älykkyydestä. Ehkä tämä etäisyys on tarpeellinen kaikille, kehitys oikeaan suuntaan ei tapahdu hetkessä.
Olen seurannut tätä ketjua ja oma anoppi ja appi teki myös tuollaisen "likaisen siirron" kun mies veti rajat.
Välit poikki ja totesivat "ei en ikinä auteta missään".
Ollaan nyt oltu ilman yhteydenottoja ja näkemisiä tammikuusta asti.Jep, meillä sama. Tosin ei me koskaan oltukaan niiden anopin apujen varassa. Viimeksi yritti kiristää sillä, ettei annakaan meille vanhaa päiväpeittoaan, jos nyt ei tehdä kuten haluaa. Kyynel.
Samapa myös täällö paitsi tilanne kestänyt jo 3 vuotta. Tänä aikana kolmas lapsemme on syntynyt, on kohta 2, ja appivanhemmat kiukutellen eivät ole ikinä nähneet tätä lasta, niskoja nakellen kauttarantain toimittivat viestin että ristiäisiinkään ei tulla.
No ihan sama. Mutään apua eikä lastenhoitoa emme saaneet aiemminkaan joten mun puolests välirikko saa jatkua hamaan tappiin asti. Mutta hauska että kun appikset itse perseilyllään aiheutti välirikon niin nyt he sit leikkii jotain loukkaantunutta! XD
Oma anoppini aloitti jo ennen meidän häitä rankuttamisen nummokuumeesta. Että hänelle pitäisi tehdä lapsenlapsia. No, lapsia ei meillä edelleenkään ole mutta olen sivusta seurannut kuinka anoppi kohtelee miehen veljen perhettä. Kun miehen veljelle syntyi ensimmäinen lapsi niin kyläilemässä oltiin tietysti heti ensimmäisenä päivänä kun äiti ja lapsi pääsivät sairaalasta kotiin. Anoppi olisi halunnut muutaman kuukauden ikäisen vauvan yön yli hoitoonsa. Tiedän että tuo kiristi anopin ja toisen miniän välejä.
Anopin elämä on ollut hyvin perhekeskeistä eikä hän todennäköisesti osaa kuvitella itseään muussa kuin hoivaajan roolissa. Ja nimenomaan niin, että hoivan kohteena on pieni lapsi, jonka silmissä voi pyrkiä olemaan se kaikkein paras tyyppi ja maailman keskipiste. Suvussa on ollut vakavia saurauksia yms. tilanteita, jolloin apu olisi ollut tarpeen (aikuisille siis) mutta silloin anoppi pitää tarkkaan tietyn välimatkan eikä tasan tarkkaan tee mitään ekstraa auttaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kanssa kiinnostaisi tuo psykologia rajattoman käytöksen takana. Oma äitini (ei olla tekemisissä enää) tyydytti jotain omaa tarvettaan lasteni kautta. Siinä ei ajateltu perheen eikä varsinkaan lasten parasta. Vaikea selittää, jotain todella häiriintynyttä siinä oli. Esimerkiksi se, että lasta haluaisi pitää sylissä vaikka ei viihdy. Ei päästä pois. Kesyin esimerkki siis. Puhui lapsesta kuin olisi ollut oma, itseään kutsui äidiksi, oikeaa äitiä pitää vähätellä ja mollata. Lasta manipuloidaan. Esitetään maailman parasta mummoa jne. Todellisessa elämässä oli todella huono äiti. Jotenkin hupaisaa meidän elämään puuttuminen ja suurinpiirtein lasulla uhkailu kun oma äitiytensä oli väkivaltaa, hylkäämistä ja turvattomuutta.
Mä en itsekkään uskonut näihin "hirviö anoppeihin" kuin vasta esikoisen synnyttyä.
Olimme kotiutuneet ja anoppi marssi avoimesta ovesta sisään (kutsumatta), otti kynän ja paperia.
Ei tervehtinyt, käski poikansa keittää kahvit ja rustasi paperille.
Mielenkiintoni heräsi ja kysyin "mitäs kirjoitat?" Ja anoppi tokaisi "tapaamis-sopimusta ja omia oikeuksiani lapseen! "Lasse" voi laittaa nimen tuohon todistaja kohtaan ja sinä allekirjoitat!"
Miehellä lensi kahvipannu aika äkkiä kädestä ja käski anopin poistua.
Anoppi sitten lähtiessään sanoi, että postittaa sen meille kunhan se on valmis.
Lappuja alkoi sadella, aina oli jotakin lisätty, skannasimme ne koneelle talteen ja mies hävitti paperin.
Kerran mies repi yhden sopimuksista, tunki kirje kuoreen ja lähetti takaisin anopille.
Anoppi soitti parin päivän päästä itkien, että rajoitamme hänen oikeuksia LAPSEENSA.
Appiukkokin kerkesi meitä hetken piinata, että ku ollaan hänen vaimonsa mielipahoitettu, haukkui minut pojalleen, haukkui minut pihallani.
Käsittämätön tilanne.
Ei olla oltu tekemisissä kolmeen vuoteen anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee pari juttua, jotka tuskin kuitenkaan tekevät tarinaa keksityksi:
1. Vauvaa jahtaa psykopaatti, mutta ovia ei pidetä lukossa. Koiratkaan ei ilmoita, että joku ajoi autolla pihaan.
2. Anopin tuomat sienet meni roskiin, mutta vkl koko perhe oli lähdössä yhdessä sieneen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itsekkään uskonut näihin "hirviö anoppeihin" kuin vasta esikoisen synnyttyä.
Olimme kotiutuneet ja anoppi marssi avoimesta ovesta sisään (kutsumatta), otti kynän ja paperia.
Ei tervehtinyt, käski poikansa keittää kahvit ja rustasi paperille.
Mielenkiintoni heräsi ja kysyin "mitäs kirjoitat?" Ja anoppi tokaisi "tapaamis-sopimusta ja omia oikeuksiani lapseen! "Lasse" voi laittaa nimen tuohon todistaja kohtaan ja sinä allekirjoitat!"
Miehellä lensi kahvipannu aika äkkiä kädestä ja käski anopin poistua.
Anoppi sitten lähtiessään sanoi, että postittaa sen meille kunhan se on valmis.
Lappuja alkoi sadella, aina oli jotakin lisätty, skannasimme ne koneelle talteen ja mies hävitti paperin.
Kerran mies repi yhden sopimuksista, tunki kirje kuoreen ja lähetti takaisin anopille.
Anoppi soitti parin päivän päästä itkien, että rajoitamme hänen oikeuksia LAPSEENSA.
Appiukkokin kerkesi meitä hetken piinata, että ku ollaan hänen vaimonsa mielipahoitettu, haukkui minut pojalleen, haukkui minut pihallani.
Käsittämätön tilanne.Ei olla oltu tekemisissä kolmeen vuoteen anopin kanssa.
Apua! Oma anoppi alkaa näyttää varsin kesyltä kun tällaista lukee.
Varmaan oma anoppi sen verran tolkuissaan ettei nyt avoimesti enää mainitse ajattelevansa lapseni olevan hänen, ymmärtää ehkä, että etäisyyttä otettaisiin aina vain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee pari juttua, jotka tuskin kuitenkaan tekevät tarinaa keksityksi:
1. Vauvaa jahtaa psykopaatti, mutta ovia ei pidetä lukossa. Koiratkaan ei ilmoita, että joku ajoi autolla pihaan.
2. Anopin tuomat sienet meni roskiin, mutta vkl koko perhe oli lähdössä yhdessä sieneen.
1. Ei sitä oleta, että joku siitä ovesta yhtäkkiä syöksyis (mulle käynyt myös vastaava tilanne).
Mun koira ei ainakaa hauku, jos joku ajaa meidän pihaan.
2. Jos mulle anoppi tois jotaki, niin se menis roskiin (en halua anopilta mitään) vaikka itse myöhemmin ostaisinkin tai hankkisin vastaavaa.
Ja anoppini kutoi minulle villasukat joululahjaksi (edeltävänä päivänä oli haukkunut minua) niin annoin ne villasukat keräykseen. Nyt joku muu saa mun anopin kutomat villasukat tajuamatta miten kamala ihminen ne on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee pari juttua, jotka tuskin kuitenkaan tekevät tarinaa keksityksi:
1. Vauvaa jahtaa psykopaatti, mutta ovia ei pidetä lukossa. Koiratkaan ei ilmoita, että joku ajoi autolla pihaan.
2. Anopin tuomat sienet meni roskiin, mutta vkl koko perhe oli lähdössä yhdessä sieneen.
Ei kaikki koirarodut ole vahtikoiria.
Kyllä perhe saa sienestää ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä ap, oot upea!
Luin tämän viestin juuri ennen nukkumaanmenoa. Kiitos <3
Anoppi halusi tulla aamuseitsemältä ennen työvuoroaan käymään meillä ja "sopimaan". Aamukahvini jäähtyi kun tuijotin seinää puhelin kädessä ja mietin mitä vastata. Anoppi hoiti onneksi tilanteen puolestani. Ilmeisesti minun olisi pitänyt hypätä onnesta kattoon tuon viestin takia ja vastata hänelle minuutissa että voi, tule vain, oletpa kiltti kun haluat sopia. Allekirjoitetaan samalla se vauvan hoitoonjättämis-sopimus! Nimittäin hän laittoi perään toisen viestin "Nyt on oltava aikuisia ihmisiä, me kaikki, ja mietittävä yhdessä *vauvan nimi* parasta. Mössykkäinen on monella, monella tavoin samaa maata kuin *miehen nimi* , joka muuttui ujoksi alle 1v. kun ei nähty ns. syytä antaa hoitoon. Ukin kanssa mietitty jälkeen päin - että ajoissa alkanut hoitosuhde vähentää niitä itkuja :)! Sanohan *miehen nimi* että vastaa äitille. Ei ruveta riitelemään! eihän vaan!!"
Joku kirjoitti aiemmin että odota vain, appivanhemmat käyttäytyvät pian niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Erittäin hyvää logiikkaa tuossa viestissä. Ja mikä ihana "me"-henki. Silmäni aukesivat nyt lapsen parhaalle, viimeinkin! Ajatella miten tyhmä olen ollut. Lapsi välttyy monilta itkuilta kun pakotetaan pikkuvauvasta asti mummon rakastettavaksi. Tosiaan!
Tuohon ei kannata varmaankaan vastata mitään koska anoppi kaivaa nyt rivien välistä jos ei muuta niin täysin itse keksityn signaalin joustamisesta ja neuvotteluasemaan suostumisesta. Pitää minua uskomattoman yksinkertaisena. En kehtaisi yrittää tuollaista johdattelua yhtään kellekään, ikinä.
Kaikki viestit jäävät talteen :-)
Vierailija kirjoitti:
Mä en itsekkään uskonut näihin "hirviö anoppeihin" kuin vasta esikoisen synnyttyä.
Olimme kotiutuneet ja anoppi marssi avoimesta ovesta sisään (kutsumatta), otti kynän ja paperia.
Ei tervehtinyt, käski poikansa keittää kahvit ja rustasi paperille.
Mielenkiintoni heräsi ja kysyin "mitäs kirjoitat?" Ja anoppi tokaisi "tapaamis-sopimusta ja omia oikeuksiani lapseen! "Lasse" voi laittaa nimen tuohon todistaja kohtaan ja sinä allekirjoitat!"
Miehellä lensi kahvipannu aika äkkiä kädestä ja käski anopin poistua.
Anoppi sitten lähtiessään sanoi, että postittaa sen meille kunhan se on valmis.
Lappuja alkoi sadella, aina oli jotakin lisätty, skannasimme ne koneelle talteen ja mies hävitti paperin.
Kerran mies repi yhden sopimuksista, tunki kirje kuoreen ja lähetti takaisin anopille.
Anoppi soitti parin päivän päästä itkien, että rajoitamme hänen oikeuksia LAPSEENSA.
Appiukkokin kerkesi meitä hetken piinata, että ku ollaan hänen vaimonsa mielipahoitettu, haukkui minut pojalleen, haukkui minut pihallani.
Käsittämätön tilanne.Ei olla oltu tekemisissä kolmeen vuoteen anopin kanssa.
Tämä!
Mun anoppi myös kirjoitteli "omaisuuden jako papereita", joihin halusi allekirjoituksia kun muutimme miehen kanssa yhteen.
Laput olivat varsin yksipuolisia kun niissä aina vain puhuttiin mitä anopin pojalle jää, ikinä ei ollut mitään merkintää minun omaisuudestani.
Anoppi varautui heti yhteenmuutto tilanteessa ero asioihin.
Ja lisäsi aina lapun loppuun "eikä kumpikaan ota enää yhteyttä toiseen".
Voiko ilmaista sen paremmin, että en ole toivottu miniä?
Harmi, että olemme edelleen yhdessä, naimisissa ja mies on katkaissut äitiinsä välit kun ei kestänyt tämän päälle päsmäröintiä ja "sopimuksia".
En edes halua tietää, yrittääkö anoppi ryömiä kiven alta takaisin kun saa tietää raskaudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kuvottaa se ettei idea ole ollenkaan auttaa meitä perheenä. Siis esim jutella voimaannuttavasti vanhempien kanssa, tukea, rohkaista tai edim joskus tehfä jotain avuksi.
Ei.
Se rooli on kilpaileva. Mummo/täti on kivempi ja parmpi kuin äiti.
Rooli on kahlitseva. Lapsen pitää sitoutua oman etunsa kustannuksella.
Rooli on valvoa, tuomita ja paheksua. Mitään ei äiti saa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee pari juttua, jotka tuskin kuitenkaan tekevät tarinaa keksityksi:
1. Vauvaa jahtaa psykopaatti, mutta ovia ei pidetä lukossa. Koiratkaan ei ilmoita, että joku ajoi autolla pihaan.
2. Anopin tuomat sienet meni roskiin, mutta vkl koko perhe oli lähdössä yhdessä sieneen.
Appivanhemmat eivät ole näyttäytyneet psykopaatteina minulle, varsinkaan vaikkapa kuukausi sitten. Kun kirjoitin tämän avauksen, jännitin jo valmiiksi sitä että saan kuraa niskaani koska olen kohtuuton enkä arvosta isovanhempien intoa tarpeeksi. Olin väärässä, suureksi ilokseni. Asumme paritalossa joten koirat ovat oppineet olemaan reagoimatta autojen ääniin, ne kun johtuvat usein naapurista. Haukkuvat kyllä jos ovi aukeaa.
Me sienestetään itse. Eikä edes syödä karvarouskuja. Ja olen niin lapsellinen etten tällä hetkellä halua laittaa suuhuni tai meidän ruokapöytään yhtään mitään mikä on tullut anopilta.
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä ap, oot upea!
Luin tämän viestin juuri ennen nukkumaanmenoa. Kiitos <3
Anoppi halusi tulla aamuseitsemältä ennen työvuoroaan käymään meillä ja "sopimaan". Aamukahvini jäähtyi kun tuijotin seinää puhelin kädessä ja mietin mitä vastata. Anoppi hoiti onneksi tilanteen puolestani. Ilmeisesti minun olisi pitänyt hypätä onnesta kattoon tuon viestin takia ja vastata hänelle minuutissa että voi, tule vain, oletpa kiltti kun haluat sopia. Allekirjoitetaan samalla se vauvan hoitoonjättämis-sopimus! Nimittäin hän laittoi perään toisen viestin "Nyt on oltava aikuisia ihmisiä, me kaikki, ja mietittävä yhdessä *vauvan nimi* parasta. Mössykkäinen on monella, monella tavoin samaa maata kuin *miehen nimi* , joka muuttui ujoksi alle 1v. kun ei nähty ns. syytä antaa hoitoon. Ukin kanssa mietitty jälkeen päin - että ajoissa alkanut hoitosuhde vähentää niitä itkuja :)! Sanohan *miehen nimi* että vastaa äitille. Ei ruveta riitelemään! eihän vaan!!"
Joku kirjoitti aiemmin että odota vain, appivanhemmat käyttäytyvät pian niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Erittäin hyvää logiikkaa tuossa viestissä. Ja mikä ihana "me"-henki. Silmäni aukesivat nyt lapsen parhaalle, viimeinkin! Ajatella miten tyhmä olen ollut. Lapsi välttyy monilta itkuilta kun pakotetaan pikkuvauvasta asti mummon rakastettavaksi. Tosiaan!
Tuohon ei kannata varmaankaan vastata mitään koska anoppi kaivaa nyt rivien välistä jos ei muuta niin täysin itse keksityn signaalin joustamisesta ja neuvotteluasemaan suostumisesta. Pitää minua uskomattoman yksinkertaisena. En kehtaisi yrittää tuollaista johdattelua yhtään kellekään, ikinä.
Kaikki viestit jäävät talteen :-)
Varo vaaraa, AP!
Kohta sunki anoppi alkaa postittelemaan "päteviä ja sitovia" tapaamis oikeus lappuja, joihin vaatii allekirjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä ap, oot upea!
Luin tämän viestin juuri ennen nukkumaanmenoa. Kiitos <3
Anoppi halusi tulla aamuseitsemältä ennen työvuoroaan käymään meillä ja "sopimaan". Aamukahvini jäähtyi kun tuijotin seinää puhelin kädessä ja mietin mitä vastata. Anoppi hoiti onneksi tilanteen puolestani. Ilmeisesti minun olisi pitänyt hypätä onnesta kattoon tuon viestin takia ja vastata hänelle minuutissa että voi, tule vain, oletpa kiltti kun haluat sopia. Allekirjoitetaan samalla se vauvan hoitoonjättämis-sopimus! Nimittäin hän laittoi perään toisen viestin "Nyt on oltava aikuisia ihmisiä, me kaikki, ja mietittävä yhdessä *vauvan nimi* parasta. Mössykkäinen on monella, monella tavoin samaa maata kuin *miehen nimi* , joka muuttui ujoksi alle 1v. kun ei nähty ns. syytä antaa hoitoon. Ukin kanssa mietitty jälkeen päin - että ajoissa alkanut hoitosuhde vähentää niitä itkuja :)! Sanohan *miehen nimi* että vastaa äitille. Ei ruveta riitelemään! eihän vaan!!"
Joku kirjoitti aiemmin että odota vain, appivanhemmat käyttäytyvät pian niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Erittäin hyvää logiikkaa tuossa viestissä. Ja mikä ihana "me"-henki. Silmäni aukesivat nyt lapsen parhaalle, viimeinkin! Ajatella miten tyhmä olen ollut. Lapsi välttyy monilta itkuilta kun pakotetaan pikkuvauvasta asti mummon rakastettavaksi. Tosiaan!
Tuohon ei kannata varmaankaan vastata mitään koska anoppi kaivaa nyt rivien välistä jos ei muuta niin täysin itse keksityn signaalin joustamisesta ja neuvotteluasemaan suostumisesta. Pitää minua uskomattoman yksinkertaisena. En kehtaisi yrittää tuollaista johdattelua yhtään kellekään, ikinä.
Kaikki viestit jäävät talteen :-)
Varo vaaraa, AP!
Kohta sunki anoppi alkaa postittelemaan "päteviä ja sitovia" tapaamis oikeus lappuja, joihin vaatii allekirjoitusta.
Sehän tästä puuttuiski.
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä ap, oot upea!
Luin tämän viestin juuri ennen nukkumaanmenoa. Kiitos <3
Anoppi halusi tulla aamuseitsemältä ennen työvuoroaan käymään meillä ja "sopimaan". Aamukahvini jäähtyi kun tuijotin seinää puhelin kädessä ja mietin mitä vastata. Anoppi hoiti onneksi tilanteen puolestani. Ilmeisesti minun olisi pitänyt hypätä onnesta kattoon tuon viestin takia ja vastata hänelle minuutissa että voi, tule vain, oletpa kiltti kun haluat sopia. Allekirjoitetaan samalla se vauvan hoitoonjättämis-sopimus! Nimittäin hän laittoi perään toisen viestin "Nyt on oltava aikuisia ihmisiä, me kaikki, ja mietittävä yhdessä *vauvan nimi* parasta. Mössykkäinen on monella, monella tavoin samaa maata kuin *miehen nimi* , joka muuttui ujoksi alle 1v. kun ei nähty ns. syytä antaa hoitoon. Ukin kanssa mietitty jälkeen päin - että ajoissa alkanut hoitosuhde vähentää niitä itkuja :)! Sanohan *miehen nimi* että vastaa äitille. Ei ruveta riitelemään! eihän vaan!!"
Joku kirjoitti aiemmin että odota vain, appivanhemmat käyttäytyvät pian niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Erittäin hyvää logiikkaa tuossa viestissä. Ja mikä ihana "me"-henki. Silmäni aukesivat nyt lapsen parhaalle, viimeinkin! Ajatella miten tyhmä olen ollut. Lapsi välttyy monilta itkuilta kun pakotetaan pikkuvauvasta asti mummon rakastettavaksi. Tosiaan!
Tuohon ei kannata varmaankaan vastata mitään koska anoppi kaivaa nyt rivien välistä jos ei muuta niin täysin itse keksityn signaalin joustamisesta ja neuvotteluasemaan suostumisesta. Pitää minua uskomattoman yksinkertaisena. En kehtaisi yrittää tuollaista johdattelua yhtään kellekään, ikinä.
Kaikki viestit jäävät talteen :-)
Tsemppiä ap:lle. Jos anoppi ja appi vaan terveenä pysyy niin yhteisiä vuosia lapsenlapsen kanssa on vielä useita. Ihme hötkyilyä siis, että alle yksivuotiaan pitäisi olla kyläilemässä säännöllisesti ja pitkiä aikoja kerrallaan. Mulla ei ole lapsia mutta kuvittelisin, että tuon ikäinen annetaan hoitoon, jos on joku oikea tarve kuten lääkärissä käynti tms. Ei siis sen takia, että anoppi itse näin haluaa. Pidä vaan tiukasti se linja, että noudatat lapsen, et anopin etua.
Jos oma äitini tai anoppi suunnittelisi minun selän takana vuorotteluvapaalle jäämistä ja lapseni hoitoa sen aikana niin en voisi kuvailla sitä suuttumuksen määrää. Kyllä siinä vaiheessa on soveliaisuuden raja todellakin ylitetty ja puututtu perheen sisäisiin asioihin.
Ap älä vastaa anopin lämmittelyviesteihin. Etkö näe että hän pommittaa sua siksi että pitää sua heikkona ja alistuvana? Sen kuuluisi poikansa kanssa puhua väleistä eikä sun kanss.
Ignoroi ihan kaikki viestit. Soitrakoon pojalleen sitten.
Alue: Aihe vapaa
Jep, meillä sama. Tosin ei me koskaan oltukaan niiden anopin apujen varassa. Viimeksi yritti kiristää sillä, ettei annakaan meille vanhaa päiväpeittoaan, jos nyt ei tehdä kuten haluaa. Kyynel.