Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, ettei rajattomuus ole erityisesti suurten ikäluokkien ongelma. Tässä ketjussa nyt vaan on ollut puhe anopeista. Olen itse uusperheellinen ja mieheni exän oli hyvin vaikea käsittää, ettei mies ole enää hänen käskytettävissään eron jälkeen. Ex-vaimo itse otti ja jätti ja minä tutustuin mieheen vasta myöhemmin, jos sillä nyt on merkitystä.
Olen kärsinyt paljon ex-vaimon rajattomuudesta ja hakenut vertaistukea uusperheellisten palstoilta. Siellä ex-vaimojen rajattomuus on yleistä ja se on hyvin samanlaista kuin nämä anoppien tekoset: kävellään sisään ilmoittamatta, pengotaan kaappeja, avataan postia, udellaan asioita lapsilta, haukutaan miestä, haukutaan nyxää, neuvotaan miten toisten kotona pitä toimia yms. Nämä rajattomat ovat n. 30-50 vuotiaita. Sitten kun lapset kasvavat ja heidän varjollaan ei voi enää kyykyttää ex-miestä ja hänen puolisoaan, siirtyvätkö nämä samat ihmiset lastensa ja heidän puolisoidensa kimppuun? Jos kyllä, niin on siellä melkoinen hirviöanoppien uusi sukupolvikin kasvamassa.
Ne lapset siellä teillä on sen eksän lapsia. Heillä onkin oikeus tietää lasten asioista ja olsuhteista.
Anopilla ei ole samaa oikeutta.
Exällä on oikeus kävellä sisään taloon, jossa ei asu kutsumatta lapsen avaimella? Exällä on oikeus avata miehen nimellä tullut posti osoitteessa jossa ei asu? Exällä on oikeus mennä penkomaan kaappeja miehen ja tämän uuden puolison kotiin? Exällä on oikeus haukkua nyxän ostamat verhot? Exällä on oikeus määrätä, että tiistaina teillä syödään makaronilaatikkoa (myös nyxän lasten, jotka ei ole sen exän lapsia, pitää tehdä niin) ja samaan syssyyn kehua kuinka hänen makaronilaatikkonsa on niin paljon parempaa kuin nyxän?
Huomaatko yhtäläisyyden täällä kuvattujen anoppien käytökseen?Eksällä on silti oikeus tietää lapsistaan ja näiden olosuhteista ja näiden elämässä olevista ihmisistä.
Isoäidillä ei ole mitään näistä oikeuksista.
Aste-ero.
Exällä on oikeus tietää lapsista ja olosuhteista. Niistä muista ihmisistä ei ole mitään velvollisuutta raportoida.
Tässä maassa on paljon fiksuja exiä ja paljon fiksuja anoppeja. Tässä ketjussa puhutaan niistä rajattomista, joita on myös valitettavan paljon. Viestini pointti oli vain se, ettei rajattomuus ole ainoastaan suurten ikäluokkien ongelma ja potentiaalisia hirviöanoppeja odottaa vaan anopiksi tuloaan.
Nyt en aio tähän asiaan enempää kommentoida. Tämä on ollut loistava ketju. Toivottavasti kukaan muukaan ei pilaa sitä exä-jankkauksella.
Myös sinusta voi tulla hirviöanoppi. Esim minun äitini, hirviömummo, on nimenomaan uusperheen äiti. Joka kilpailutti narsistisesti jo meitä lapsia.
Onhan se aina toki mahdollista. Toivottavasti ei kuitenkaan. Ainakin tiedän miltä rajattomuus uhristaan tuntuu, joten toivottavasti osaan välttää. Oma äitini on aivan ihana. Auttaa tarvittaessa, mutta ei koskaan tunkeile. Myös anoppini on aivan yhtä ihana. Toivottavasti nämä kaksi upeaa naista ja heidän esimerkkinsä auttaa myös ottamaan heistä mallia tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miten päivä on sujunut? Onko tullut yhteydenottoja? (Nyt mekin täällä kärkytään viestiä 😂)
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten päivä on sujunut? Onko tullut yhteydenottoja? (Nyt mekin täällä kärkytään viestiä 😂)
Joo! Ollaan rajattomia av-manmoja!
Ap onko vauva kakannut? Mitä sai ruuaksi? Oletko ollut tänään hyvä äiti ja imuroinut? Muistatko pestä pyykkikoneen joka päivä? Olet varmaan leiponut miehelle tiikerikakun?
:D
Vierailija kirjoitti:
Minua loukkaa suunnattomasti anoppini tapa nähdä minut äitinä.
Minulla on kaksi lasta jo lukiossa. Menestyviä, hyvin käyttäytyviä ihania nuoria.
Anopinkin mielestä. Hän vain on sitä mieltä, että lapset ovat sitä luonnostaan, hönen geeniensä ansiosta tai siksi että hän on neuvonut.
Ei siis anna mitään kredittiä minulle asiasta.
Sitten jos jotain menee pieleen, vähänkin, se kyllä johtuu minusta. Jos lasten koulu homehtuu, olen ollut huolimaton koulua valitessani. Tai mitä tahansa, aina se on sitten minun syytäni.
Tämä meilläkin. Tosin meillä vasta 4-vuotias lapsi, mutta ai että hän on etevä, taitava ja fiksu - koska anoppi on harjoitellut hänen kanssaan kaikkia niitä taitoja, joissa lapsi on hyvä. Ihan totta: jos lapsi osaa kiivetä hienosti, anoppi on kiipeillyt lapsen kanssa siitä lähtien, kun lapsi oli 1,5 -viikkoinen. Tasapainoa hän on harjoitellut lapsen kanssa jo ennen kuin koko lapsi oli syntynyt ja tämän ansiosta lapsi oppi polkemaan ilman apupyöriä 3-vuotiaana. Esimerkkejä on lukemattomia. Todella raskasta kuunneltavaa, varsinkin kun olen lapsen kanssa yksin 200 päivää vuodessa (mies reissutöissä). Joskus olisi kiva saada jotain kunniaa tai kiitosta itsekin, kun on kaatosateessa treenannut sitä ilman apupyörillä ajoa kolme päivää.
Lapselta löytyy myös temperamenttiä, mikä on anopin mielestä ilmeisesti huono asia. Raivarin sattuessa kohdalle lapsi ei "todellakaan ole tullut isäänsä tai isänsä sukuun, jostain muualta on tuon luonteensa saanut". Muutenkin, jos haastetta on jossain, se on ilman muuta minun syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua loukkaa suunnattomasti anoppini tapa nähdä minut äitinä.
Minulla on kaksi lasta jo lukiossa. Menestyviä, hyvin käyttäytyviä ihania nuoria.
Anopinkin mielestä. Hän vain on sitä mieltä, että lapset ovat sitä luonnostaan, hönen geeniensä ansiosta tai siksi että hän on neuvonut.
Ei siis anna mitään kredittiä minulle asiasta.
Sitten jos jotain menee pieleen, vähänkin, se kyllä johtuu minusta. Jos lasten koulu homehtuu, olen ollut huolimaton koulua valitessani. Tai mitä tahansa, aina se on sitten minun syytäni.
Tämä meilläkin. Tosin meillä vasta 4-vuotias lapsi, mutta ai että hän on etevä, taitava ja fiksu - koska anoppi on harjoitellut hänen kanssaan kaikkia niitä taitoja, joissa lapsi on hyvä. Ihan totta: jos lapsi osaa kiivetä hienosti, anoppi on kiipeillyt lapsen kanssa siitä lähtien, kun lapsi oli 1,5 -viikkoinen. Tasapainoa hän on harjoitellut lapsen kanssa jo ennen kuin koko lapsi oli syntynyt ja tämän ansiosta lapsi oppi polkemaan ilman apupyöriä 3-vuotiaana. Esimerkkejä on lukemattomia. Todella raskasta kuunneltavaa, varsinkin kun olen lapsen kanssa yksin 200 päivää vuodessa (mies reissutöissä). Joskus olisi kiva saada jotain kunniaa tai kiitosta itsekin, kun on kaatosateessa treenannut sitä ilman apupyörillä ajoa kolme päivää.
Lapselta löytyy myös temperamenttiä, mikä on anopin mielestä ilmeisesti huono asia. Raivarin sattuessa kohdalle lapsi ei "todellakaan ole tullut isäänsä tai isänsä sukuun, jostain muualta on tuon luonteensa saanut". Muutenkin, jos haastetta on jossain, se on ilman muuta minun syy.
Lapset harvoin on syntyjään neroja ja mestareita. Suurin osa ihmisen taidoista syntyy treenaamalla ja toistolla.
Esimerkiksi lukiomenestys on hyvin suurilta osin tulosta siitä, että se lukiolainen osaa käydä koulua ja hänellä on opiskelutaidot, jotka on harjoiteltu ja hiottu niinä aiempina kouluvuosina. Samaten hänellä pitää olla hyvät pohjatieodt jotka myös on opettelun tulosta.
Hyvä koulumenestys lukiossa ei ikinä ole pelkkää synnynnäistä neroutta. Varsinkaan nykyään.
Ihmisillä on jokin kummallinen ihanne tästä luontaisesta lahjakkuudesta.
T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten päivä on sujunut? Onko tullut yhteydenottoja? (Nyt mekin täällä kärkytään viestiä 😂)
Joo! Ollaan rajattomia av-manmoja!
Ap onko vauva kakannut? Mitä sai ruuaksi? Oletko ollut tänään hyvä äiti ja imuroinut? Muistatko pestä pyykkikoneen joka päivä? Olet varmaan leiponut miehelle tiikerikakun?:D
He hee :D Mies tulee alkuillasta kotiin! Ja on tullut yhteydenottoja. Vielä iltayöstä oli appiukko koittanut kerran soittaa eli yht. 3 kertaa eilen illalla. Siellä on ollut joku kurinpalautus-keskustelu. Aamulla oli viestejä anopilta, sävy erilainen kuin normaalisti. Juttua ihanasta syyspäivästä ja diipadaapaa liittyen miehen veljen kyläilyyn siellä. En vastannut, sitten tuli "mihinkä aikaan *miehen nimi* tulee töistä tänään? Tuodaan sitä ennen pieni määrä näitä rouskuja. Sopiva määrä esim. Perunan kanssa, soseena"
Tähän vastasin, *nyt rumpujenpärinää, HYVÄ MINÄ* "Meillä on muuta tänään! En tiedä yhtään aikataulua. Kysy *miehen nimi* tuosta työasiasta. 1v. on ikäraja sieniin".
Miksiköhän haluaVAT (siis kumpikin) tulla ENNEN kun mies on täällä? Tilanne haltuun? Tuo viesti minkä laitoin hänelle poikkeaa todella radikaalisti "normaalista". Yleensä olen ahdistuneena laverrellut tekemisiä ja olemisia ja tulemisia ja vielä kuukausi sitten olisin välttänyt konfliktin ottamalla sienet vastaan ja heittämällä roskiin. Nyt on hiljaista taas ja minua jännittää, ovi on lukossa. Lähden kohta koirien ja vauvan kanssa varuiksi pitkälle kävelylle.
Ja aivan, vauva kakkasi klo 9.22, koostumus oli hummusmainen, ehkä hieman rakeisempi, hajussa yhdistyi huoneenlämpöön unohtuneen emmental-juuston jälkimaun tummanpuhuvuus ja hyvällä käymisasteella olevan pihakompostin lämmin imelyys. Söi klo 10.05 yhteensä 1,4 dl (noin neljää teelusikallista vastaava hukka huomioituna, sotki Muumi-bodyn rintamuksen pinta-alasta max. 12%) sosetta joka oli valmistettu bataatista (alkup. Etelä-Amerikka, ostettu 29.08) ja kesäkurpitsasta (alkup. Suomi, ostettu 30.08). Yleisvaikutelma vauvan mielialasta: melko levollinen, kuitenkin kontaktihakuinen ja leikkimielinen (tyypillisellä tavallaan), lievää turhautumista liikkellelähdön kaipuun vuoksi, viestii selvästi koko ajan että kaipaa mummoa todella paljon ja tietää kyllä että liikkellelähtökin alkaisi sujua jos mummo tulisi näyttämään miten sitä vauvaa oikein tuetaan ja ohjataan oikeaoppisesti.
Kommentit liittyen siihen millaisen vaikutelman annan äitinä lämmittivät mieltäni todella paljon. Olisi niin kevyt ja ihana olla jos tuollaista kuulisi lähipiiriltä, edes puoliksi noin mukavia ilmauksia. Edes kerran vauva-aikana, yhdeltäkin ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistavaa ap 😃 oot ihan mahtava 🤗
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sympatiat sinulle, ap. Ymmärrän ettet jaksa ja ehkei edes kannatakaan vastata noihin viesteihin, mutta itse sanoisin anopille, ettei esim. sieniä suositella noin pienille.
Ja jos/kun taas joskus alkaa tämä rintaan ottaa -mantra, niin kysyisin ihan ystävällisesti, että onko sydäntäsi koskaan tutkittu. Pitäisikö mennä lääkäriin? Ja että ehkä on syytä välttää raskaampaa nostelua (eli vauvan kanniskelua) ennen kuin sydän on tutkittu. Ihan varmuuden vuoksi ;). Voit myös kieltäytyä kyläilyistä, että ei me nyt tulla sinne teille mummoa rasittamaan, kun on niitä rintakipujakin ollut. Vähän veikkaan, että mummo kokee ihmeparantumisen, mutta samalla menettää syyllistyskorttinsa.
Tässä on muuten loistava idea! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin vaan toivottamaan tsemppiä ja kiittämään mahtavasta tarinasta jota kirjoitat mainiolla tyylillä. Pidä pintasi! Tiedä vaikka mies huokaisisi helpotuksesta (sitten joskus kun akuutti sotatila on ohi) kun ei tarvi enää nöyristellä äidille.
Valvoi eilen yhteen yöllä ja luin ketjua kauhunsekaisella jännityksellä. Ap vaikutat aivan ihanalta äidiltä ja ihmiseltä, huumorintajusi vaikuttaa loistavalta ja sinuun olisi mukava tutustua!
Ihanaa, että olet pystynyt vastustamaan anoppiasi, jatka samalla tavalla. Pidä puolesi myös keskustelussa miehesi kanssa, älä anna periksi. Tässä on kyseessä sinun, lapsesi ja koko perheesi tulevaisuus ja mielenterveys.
Jos voisin tulisin antamaan sinulle tsemppihalit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apsta tulisi hyvä kirjailija tai toimittaja, olet taitava kirjoittaja :) aineistoa löytyisi Hirviöanoppi- nimiseen kirjaan omasta takaa.
Ap, kuulostat aivan ihanalta äidiltä ja olet todella hyvä kirjoittaja! En ole huomannut kenenkään sitä vielä maininneen, mutta varmasti moni on samaa mieltä. Tämä ketju on ensimmäinen, jonka olen pannut kirjanmerkkeihin, jotta voin nopeasti käydä lukemassa kuulumisia.
Yritetään me muut nyt malttaa, että Ap saa rauhassa miehen kotiin ja pääsee puhumaan. Minä nyt puolestani neuvon sen verran, että älä heti jyrää täyslaidallista miehelle... Ehkä jopa anna hänen itse huomata, että onko täällä sattunut jotakin, kun olet jotenkin erilainen... Siitä sitten vähitellen alat pakettia availla.
Kaikkea hyvää, olet hyvällä alulla maratonillasi! Asioilla on tapana järjestyä, vaikka hetkittäin näyttäisi kamalalta. Halaus täältä yhdeltä tuntemattomalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten päivä on sujunut? Onko tullut yhteydenottoja? (Nyt mekin täällä kärkytään viestiä 😂)
Joo! Ollaan rajattomia av-manmoja!
Ap onko vauva kakannut? Mitä sai ruuaksi? Oletko ollut tänään hyvä äiti ja imuroinut? Muistatko pestä pyykkikoneen joka päivä? Olet varmaan leiponut miehelle tiikerikakun?:D
He hee :D Mies tulee alkuillasta kotiin! Ja on tullut yhteydenottoja. Vielä iltayöstä oli appiukko koittanut kerran soittaa eli yht. 3 kertaa eilen illalla. Siellä on ollut joku kurinpalautus-keskustelu. Aamulla oli viestejä anopilta, sävy erilainen kuin normaalisti. Juttua ihanasta syyspäivästä ja diipadaapaa liittyen miehen veljen kyläilyyn siellä. En vastannut, sitten tuli "mihinkä aikaan *miehen nimi* tulee töistä tänään? Tuodaan sitä ennen pieni määrä näitä rouskuja. Sopiva määrä esim. Perunan kanssa, soseena"
Tähän vastasin, *nyt rumpujenpärinää, HYVÄ MINÄ* "Meillä on muuta tänään! En tiedä yhtään aikataulua. Kysy *miehen nimi* tuosta työasiasta. 1v. on ikäraja sieniin".
Miksiköhän haluaVAT (siis kumpikin) tulla ENNEN kun mies on täällä? Tilanne haltuun? Tuo viesti minkä laitoin hänelle poikkeaa todella radikaalisti "normaalista". Yleensä olen ahdistuneena laverrellut tekemisiä ja olemisia ja tulemisia ja vielä kuukausi sitten olisin välttänyt konfliktin ottamalla sienet vastaan ja heittämällä roskiin. Nyt on hiljaista taas ja minua jännittää, ovi on lukossa. Lähden kohta koirien ja vauvan kanssa varuiksi pitkälle kävelylle.
Ja aivan, vauva kakkasi klo 9.22, koostumus oli hummusmainen, ehkä hieman rakeisempi, hajussa yhdistyi huoneenlämpöön unohtuneen emmental-juuston jälkimaun tummanpuhuvuus ja hyvällä käymisasteella olevan pihakompostin lämmin imelyys. Söi klo 10.05 yhteensä 1,4 dl (noin neljää teelusikallista vastaava hukka huomioituna, sotki Muumi-bodyn rintamuksen pinta-alasta max. 12%) sosetta joka oli valmistettu bataatista (alkup. Etelä-Amerikka, ostettu 29.08) ja kesäkurpitsasta (alkup. Suomi, ostettu 30.08). Yleisvaikutelma vauvan mielialasta: melko levollinen, kuitenkin kontaktihakuinen ja leikkimielinen (tyypillisellä tavallaan), lievää turhautumista liikkellelähdön kaipuun vuoksi, viestii selvästi koko ajan että kaipaa mummoa todella paljon ja tietää kyllä että liikkellelähtökin alkaisi sujua jos mummo tulisi näyttämään miten sitä vauvaa oikein tuetaan ja ohjataan oikeaoppisesti.
Kommentit liittyen siihen millaisen vaikutelman annan äitinä lämmittivät mieltäni todella paljon. Olisi niin kevyt ja ihana olla jos tuollaista kuulisi lähipiiriltä, edes puoliksi noin mukavia ilmauksia. Edes kerran vauva-aikana, yhdeltäkin ihmiseltä.
Sä olet ap huikea tyyppi! :) Kovin moni ei tuossa tilanteessa pystyisi analysoimaan omaa ja lähipiirin käytöstä noin tarkkanäköisesti ja vielä pistämään tilannetta noin herkullisesti leikiksi kuin tässä viimeisimmässä viestissä! Tsemppiä, sulla on nyt hyvä alku menossa rajojen vetämisen suhteen, pysy vain lujana myös miehen kanssa, kun puhutte tilanteesta.
Mahtavaa, ap! Tuo anopille laittamasi viesti oli juuri oikea.
Keep up the good work!
Sinulla menee tosi hyvin! Jatka vain samaan malliin ja istuta mies puhumaan. Äläkä päästä anoppia ja appiukkoa silloin sinne, voivat yrittää änkeä mukaan keskusteluun, jolloin siitä ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla menee tosi hyvin! Jatka vain samaan malliin ja istuta mies puhumaan. Äläkä päästä anoppia ja appiukkoa silloin sinne, voivat yrittää änkeä mukaan keskusteluun, jolloin siitä ei tule mitään.
Juuri näin! Ensin tarkka linjaus miehen kanssa.
Jätä suosiolla seuraavakin vierailu mummolasta ja sitä seuraava. Sinne tarvi mennä. Vietätte nekin päivät miehen ja vauvan kanssa perheenä. Kun päikkäriaika koittaa niin se on teidän kahdenkeskistä aikaa, sitä ei tod. tuhlata missään anoppilassa! Jotenkin säälittävää tärkeilyä nuo sienet...
hjälp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten päivä on sujunut? Onko tullut yhteydenottoja? (Nyt mekin täällä kärkytään viestiä 😂)
Joo! Ollaan rajattomia av-manmoja!
Ap onko vauva kakannut? Mitä sai ruuaksi? Oletko ollut tänään hyvä äiti ja imuroinut? Muistatko pestä pyykkikoneen joka päivä? Olet varmaan leiponut miehelle tiikerikakun?:D
He hee :D Mies tulee alkuillasta kotiin! Ja on tullut yhteydenottoja. Vielä iltayöstä oli appiukko koittanut kerran soittaa eli yht. 3 kertaa eilen illalla. Siellä on ollut joku kurinpalautus-keskustelu. Aamulla oli viestejä anopilta, sävy erilainen kuin normaalisti. Juttua ihanasta syyspäivästä ja diipadaapaa liittyen miehen veljen kyläilyyn siellä. En vastannut, sitten tuli "mihinkä aikaan *miehen nimi* tulee töistä tänään? Tuodaan sitä ennen pieni määrä näitä rouskuja. Sopiva määrä esim. Perunan kanssa, soseena"
Tähän vastasin, *nyt rumpujenpärinää, HYVÄ MINÄ* "Meillä on muuta tänään! En tiedä yhtään aikataulua. Kysy *miehen nimi* tuosta työasiasta. 1v. on ikäraja sieniin".
Miksiköhän haluaVAT (siis kumpikin) tulla ENNEN kun mies on täällä? Tilanne haltuun? Tuo viesti minkä laitoin hänelle poikkeaa todella radikaalisti "normaalista". Yleensä olen ahdistuneena laverrellut tekemisiä ja olemisia ja tulemisia ja vielä kuukausi sitten olisin välttänyt konfliktin ottamalla sienet vastaan ja heittämällä roskiin. Nyt on hiljaista taas ja minua jännittää, ovi on lukossa. Lähden kohta koirien ja vauvan kanssa varuiksi pitkälle kävelylle.
Ja aivan, vauva kakkasi klo 9.22, koostumus oli hummusmainen, ehkä hieman rakeisempi, hajussa yhdistyi huoneenlämpöön unohtuneen emmental-juuston jälkimaun tummanpuhuvuus ja hyvällä käymisasteella olevan pihakompostin lämmin imelyys. Söi klo 10.05 yhteensä 1,4 dl (noin neljää teelusikallista vastaava hukka huomioituna, sotki Muumi-bodyn rintamuksen pinta-alasta max. 12%) sosetta joka oli valmistettu bataatista (alkup. Etelä-Amerikka, ostettu 29.08) ja kesäkurpitsasta (alkup. Suomi, ostettu 30.08). Yleisvaikutelma vauvan mielialasta: melko levollinen, kuitenkin kontaktihakuinen ja leikkimielinen (tyypillisellä tavallaan), lievää turhautumista liikkellelähdön kaipuun vuoksi, viestii selvästi koko ajan että kaipaa mummoa todella paljon ja tietää kyllä että liikkellelähtökin alkaisi sujua jos mummo tulisi näyttämään miten sitä vauvaa oikein tuetaan ja ohjataan oikeaoppisesti.
Kommentit liittyen siihen millaisen vaikutelman annan äitinä lämmittivät mieltäni todella paljon. Olisi niin kevyt ja ihana olla jos tuollaista kuulisi lähipiiriltä, edes puoliksi noin mukavia ilmauksia. Edes kerran vauva-aikana, yhdeltäkin ihmiseltä.
Ap, sä olet ihana! Mahtavaa, että pystyt vitsailemaan, vaikka tilanne on mikä on. Sinä ja SINUN vauvasi selviätte kyllä, olet edistynyt upeasti. Pää pystyyn vain, älä anna periksi ikinä, hetkessä kaikkea ei voi muuttaa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Kaikkea hyvää ja erityisen valoisaa syksyä sinulle ja perheellesi toivottaa kuusikymppinen, joka ei mitenkään voi tajuta millä appivanhempasi kaltaiset ”ihmiset” oikein oikeuttavat tekonsa ja miksi he ovat noin julmia.
Myös sinusta voi tulla hirviöanoppi. Esim minun äitini, hirviömummo, on nimenomaan uusperheen äiti. Joka kilpailutti narsistisesti jo meitä lapsia.