Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan semmonen juttu, että monesti näissä pattitilanteissa on kyse siitä, että isovanhemmat eivät tiedä tekevänsä väärin, kun heille ei sitä ole ilmaistu. Itse odotin jopa kymmenen vuotta pääni sisässä kiroten, että anoppi alkaisi käyttäytyä. No ei alkanut. Sitten päätin alkaa sanomaan asioista ja kappas, tilanne parani. Tietenkin on myös näitä oikeasti häiriintyneitä tapauksia, jotka tekevät mitä lystää sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Mun anopilla ei oma käytös kiinnosta.
Jos sille sanoo jotain vaikka "kylässä ei pengota kaappeja tai availla posteja" niin anoppi ei ota kuuleviin korviin ja vain jatkaa.
Ei kuuntele vaikka tulisi miehen suusta.
Jos pyytää poistumaan niin toteaa, että "miksi? Sinä voisit poistua." (Omasta kodistani).
Ei tuollaista kannata päästää sisälle asti. Toisten postin avaaminen on rikos, viestintäsalaisuuden rikkominen eli seuraavan kerran voitte kutsua poliisin ja pyytää heitä poistamaan epätoivottu vieras. Lähestymiskieltokin voisi tuollaiselle olla paikallaan, isompi prosessi tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex-anoppi oli rajaton eikä hänelle voinut jättää lapsia hoitoon. Oli aina kateellinen äidilleni, joka oli avioliiton aikana ja on edelleen tarvittaessa lasteni kanssa.
Äitini tulee joskus useammaksikin päiväksi lasten seuraksi ja yöturvaksi, jos minulla on esim. useamman päivän kestävä työmatka. Voisin toki viedä lapset exällekin, mutta sekä mummo, että lapset tykkäävät tehdä näin. Näin voi huoletta tehdä, koska: Mummo tykkää touhuta lasten kanssa ja lapset pitävät hänestä kovasti. Mummo huomio lasten allergiat. Mummo huolehtii lääkityksen tarvittaessa ja vie lääkäriin, jos tarvitsee. Mummo tekee täällä ollessaan ruokaa ja siksi tuntee keittiön kaappien sisällön, mutta ei koskaan mene muille kaapeille penkomaan. Mummo ei ole koskaan muuttanut järjestystä/verhoja tms. Mummo kysyy aina luvan, jos tekee jotain esim. kysyi saako kitkeä kukkapenkit.
Koitin joskus selittää tuota anopille. Että allergioiden huomioiminen on ihan pakko, jos haluaa lapset hoitoon. Että ei saa käyttää allergisoivia ruoka-aineita ja siitepölylääkkeet on annettava. Tuhahteli, että keksittyjä juttuja. Ei sitten. Ei pysty, ei kykene. Käsittämätöntä, että vaikka suoraan sanotaan mistä kiikastaa, niin ei mene perille.
Omasta äidistäni olen kiitollinen, ja aina tällaisten ketjujen jälkeen muistan olla sitä vielä vähän enemmän. Äitini on ihana ❤️.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa, että miehen perhekulttuuri voi olla vaimon oman vastakohta. Jos anoppi on tottunut huseeraamaan niin, ettei kukaan koskaan sano mitään, kuinka hän voi tietää, että se ei käy miniälle? Monesti se riittää, että sanoo kohteliaasti mitä mieltä asiasta on.
Ja olen siis itse rajattoman anopin miniä. Tarkoitukseni ei ole oikeuttaa huonoa käytöstä vaan tuoda näkökulmia. Eihän lähtökohta ihmissuhteissa voi olla se, että pois potkitaan elämästä kun toinen käyttäytyy eri tavalla ja tekee virheitä. Ap:n anoppi voi olla oikeasti kajahtanut tai sitten vaan tottunut tuollaiseen dynamiikkaan. Tottumus on toinen luonto. Vähän inhimillisyyttä nyt teille jotka käskette suoralta kädeltä laittamaan välit poikki. Ei kukaan ole täydellinen.
Kyllä se huseerajakon varmasti tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Eli miksei voi aloittaa olemalla normaali? Miksi pitää keksiä oma uusi normaali sieltä epånormaalin puolelta?
Näytä mulle täydellinen perhe. Sellainen missä kenelläkään ei ole mielenterveysongelmia, luurankoja kaapissa, traumoja, sairautta ja tragedioita. Jos toisissa ihmisissä ei siedä heikkouksia lainkaan saa olla ihan yksin aika pian. Ja se on ihan fine jos haluaa olla yksin, mutta kannattaa olla aika varma toimistaan ennenkuin alkaa rajoittamaan lastaan ulos suvusta. Lapsen elämään kyllä mahtuu epätäydellisiä ihmisiä niin kauan kun kyse ei ole oikeasti vaarallisista ihmisistä. Ei maailma ole täydellinen eikä lapselle ole hyväksi sekään, että kaikki kulmat yritetään pyörtää. Ei sellainen ihminen ole valmis kohtaamaan maailman erilaisuutta.
Mä en ainakaa haluais mun lapsen ottavan mallia mummosta.
Miehen veljen lapsi tulee kylään ja kaikki on sallittua kun "mummo on niin opettanut", eli verhot saa repiä alas, ikkunat lämitään ja nuollaan, sohvalla hypitään, makuuhuoneeseen mennään mylläämään.
Kyllä mä ainakin haluan omasta lapsesta kohteliaan ja sellaisen, joka osaa kylässä käyttäytyä.
Minut on äitini rajoittanut ulos isäni suvusta.
Onnistui siinä täydellisesti, sillä isäni kuoli ollessani lapsi. Hän kirjaimellisesti heitti ulos isäni sukulaisia jos nämä yrittivät tulla kylään sen jälkeen kun isää ei enää ollut.
Koko ikäni olen saanut kuulla kuinka pahoja ja vaarallisia kaikki isäni sukulaiset ovat. Työtä vieroksuvia, syrjäytyneitä juoppoja kaikki. Isänikin oli kuulemma pikkurikollinen ja juoppo, joka kuoli alkoholimyrkytykseen. Virallinen kuolinsyy oli keuhkokuume.
Oman ymmärrykseni mukaan isä oli ihan tavallinen työssä käyvä perheenisä, joka toisinaan joi olutta.
Jonkin verran olen tätä vaarallista sukua löytänyt nyt aikuisiällä facebookin avulla. Nämä ihmiset vaikuttaisivat olevan aivan tavallisia. Ammatiltaan ovat mm. sairaanhoitajia, lähihoitajia, siivoojia, opettajia, postinjakajia, sijaisvanhempia, insinöörejä....
Se on mielenkiintoista, että vaikka nämä ihmiset ovat minulle käytännössä täysin vieraita, he tuntuvat jollakin tavalla tutuilta.
Äitini on rajaton persoona.
Kylään tullessaan tonkii kaapit ja tutkii henkilökohtaiset paperit.
Jos löytää vaikka postikortin, kyselee tarkkaan keneltä se on tullut ja miksi tämä henkilö on kirjoittanut siihen korttiin niinkuin on kirjoittanut. Jos kortissa lukee "terveiset aurinkoisesta Italiasta", on se äitini mielestä veetuilua jos Suomessa ei satu aurinko sillä hetkellä paistamaan.
Äitini on pyrkinyt eristämään minua myös ystävistäni ja kavereistani. Silloin kun olin vielä lapsi, onnistuikin siinä sillä uskoin hänen puheitaan siitä kuinka kaverini ovat oikeasti ilkeitä ja epäluotettavia ja kuinka tulen joutumaan hirveisiin vaikeuksiin heidän takiaan.
Vieläkin hänellä on semmoista oiretta, että jos sattuu näkemään minut vaikka kaverini kanssa kahvilassa, niin ilmoittaa kyllä vaikka tekstarilla, että "minä en yhtään tykkää siitä että sinä käyt Sarin kanssa kahvilla". Alkoholia hän ei hyväksy lainkaan, ja siitäkin minua kovistelee: "eihän vain ollut kahvissasi alkoholia". Hänen leimaa juopoksi jokaisen joka käyttää lainkaan alkoholia, siihen leimaan riittää yksi lasi viiniä illanistujaisissa.
Minua loukkaa suunnattomasti anoppini tapa nähdä minut äitinä.
Minulla on kaksi lasta jo lukiossa. Menestyviä, hyvin käyttäytyviä ihania nuoria.
Anopinkin mielestä. Hän vain on sitä mieltä, että lapset ovat sitä luonnostaan, hönen geeniensä ansiosta tai siksi että hän on neuvonut.
Ei siis anna mitään kredittiä minulle asiasta.
Sitten jos jotain menee pieleen, vähänkin, se kyllä johtuu minusta. Jos lasten koulu homehtuu, olen ollut huolimaton koulua valitessani. Tai mitä tahansa, aina se on sitten minun syytäni.
Kommentoisin vielä rajattomien käyttäytymistä. Oma äitini - joka oli myös lapsuudessani todella ilkeä, paha ja vihamielinen lapsilleen - on täysin rajaton mutta vain läheisilleen. Olen akateeminen, päällikkötehtävissä, mieheni teollisuudessa myös päällikköhommissa, kiltit lapset. No, äitini aina haukkuu minun koulutukseni (turha), työni (ei sullakaan ole mitään kunnon työtä), mieheni (joutava ukko kun mitään ei osaa), lapseni (rumia ja vammaisen näköisiä) ja uuden ok-talomme (hirveä sisustus, kohta varmaan homeessa). Aina kun näkee minut ekana sanoo että ”herranen aika miten olet lihonut! Eikö hävetä olla noin kauhean näköinen!” (olen normalipainoinen).
Aina vain haukkuu, sättii, arvostelee, pilkkaa... ihan nonstop, joka sekunti.
No entä muut tutut? Äiti on tuntemattomille kohtelias, ystävällinen ja mukava. Tottakai jälkikäteen haukkuu ja arvostelee esim kyläpaikan isäntäväen ilkeästi mutta paikanpäällä on mitä kohteliain.
Haluan siis vaan sanoa että vittuilu ja haukkuminen ja epäkohteliaisuus on VALINTA. Äitini valitsee olla läheisilleen ilkeä ja aggressiivinen. Mutta sekin on VALINTA että joillekin jän osaa olla kiltti ja kohtelias, hienovarainen ja ystävällinen. Ei äiti siis vieraaampia hauku, tottaksi tietää että ne suurtuisivat.
Se on kyllä epäselvää että mikä on oikeutus omia läheisiään kohdella kuin ihmisperse?? Niitähän pitäisi kohdella parhaiten. Rajattomat kohtelee niitä kaikkein julmimmin mitä ikinä osaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua loukkaa suunnattomasti anoppini tapa nähdä minut äitinä.
Minulla on kaksi lasta jo lukiossa. Menestyviä, hyvin käyttäytyviä ihania nuoria.
Anopinkin mielestä. Hän vain on sitä mieltä, että lapset ovat sitä luonnostaan, hönen geeniensä ansiosta tai siksi että hän on neuvonut.
Ei siis anna mitään kredittiä minulle asiasta.
Sitten jos jotain menee pieleen, vähänkin, se kyllä johtuu minusta. Jos lasten koulu homehtuu, olen ollut huolimaton koulua valitessani. Tai mitä tahansa, aina se on sitten minun syytäni.
Miehen veljen lapsessakin on kaikki anoppi geenit, mitkä on tehnyt lapsista menestyneitä ja fiksuja.
Mutta jos joskus jotain tapahtuu kuten, että teini jää kiinni tupakoinnista niin se on sit miniän vika ja ollu "huono äiti".
Vierailija kirjoitti:
Ap olisiko sinun vanhemmista isovanhemmiksi jos muuttaisitte lähemmäs heitä? Lapselle olisi kyllä tärkeä että olis edes yhdet normaalit isovanhemmat. Mun lapsilla ei ole yksiäkään ja suru ja pettymys siitä on kova minulla itselläni. Appivanhemmat on samanlaiset kuin sulla eli niiden kanssa ei vasn pysty olemaan väleissä. Omissa vanhemmissa isä on juoppo ja väkivaltainen mt-hullu, sen kanssa ei turvallisuussyistä voi tavata. Äiti olis ok mutta isä kirltää äitiä pitämästä mitään yhteyttä lapsiin. Äiti nössykkö tottelee sitten hullua mielipuoli ukkoaan ja vapaaehtoisesti jäänyt pois lastensa ja lastenlasten elämästä.
Kyllä itketti kun kuopuksen ristiäisissä ei ollut yhtään isovanhempaa ja nyt kuopuksen ollessa kohta 2, yksikään isovanhemmista ei ole ikinä häntä nähnyt. Eivät jaksa/viitsi/halua.
Mulla ei ollut lapsena kuin 1 mummo ja senkään kanssa tuskin oltiin tekemisissä. Ei se mua lapsena haitannut enkä osannut asiaa ikävöidä/surra. Nyt vasta vanhempana kun oon seurannut omia vanhempiani isovanhempana ja tavannut mieheni ihanat isovanhemmat, olen kokenut pientä surua siitä, että itsellä ei ollut samaa. Yritän siis tällä kertoa, että ei sun lapset luultavasti tilanteesta erityisemmin kärsi. Ei ne osaa kaivata jotain mitä ei oo ikinä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kamala ketju!
En olisi ikinä uskonut ,että meidän anoppi ja isoäiti ikäisten joukossa on näin paljon sairaita yksilöitä,en vaikka jätettäisiin kokonaan huomiotta ,että täällä puhuu pääsasiassa vain se toinen osapuoli.
Mikä saa ihmiset käyttäytymään noin?
Olen todella pahoillani ikäpolveni puolesta tosin mikään ei saa minua ymmärtämään tai edes puolustamaan täällä kerrottua käytöstä.
Toisen omaisuuteen ei kajota.
Kenenkään kotiin ei mennä ilman lupaa tai ilmoittamatta tulostaan ,sopiiko tulla.
Sisustusta ,ruokaa ym.ei arvostella jos ei kysytä.
Lapsen kumppania ei haukuta,arvostella ym.Se on hänen valintansa ja ei anopin.Jos ei miellytä niin pidä turpasi kiinni ja käyttäydy.
Jne.
Ap:lle .
Eilinenhän meni hyvin!
Sanoit että pelkäät sitä akkaa,et pelkää.Ei se sua syö.Olet varmaan kuullut sanonnan :Ei se sua purematta niele.
Ja mä olen sellainen yli 60v kun ihmettelee nykymenoa tän palstan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kamala ketju!
En olisi ikinä uskonut ,että meidän anoppi ja isoäiti ikäisten joukossa on näin paljon sairaita yksilöitä,en vaikka jätettäisiin kokonaan huomiotta ,että täällä puhuu pääsasiassa vain se toinen osapuoli.
Mikä saa ihmiset käyttäytymään noin?
Olen todella pahoillani ikäpolveni puolesta tosin mikään ei saa minua ymmärtämään tai edes puolustamaan täällä kerrottua käytöstä.
Toisen omaisuuteen ei kajota.
Kenenkään kotiin ei mennä ilman lupaa tai ilmoittamatta tulostaan ,sopiiko tulla.
Sisustusta ,ruokaa ym.ei arvostella jos ei kysytä.
Lapsen kumppania ei haukuta,arvostella ym.Se on hänen valintansa ja ei anopin.Jos ei miellytä niin pidä turpasi kiinni ja käyttäydy.
Jne.Ap:lle .
Eilinenhän meni hyvin!
Sanoit että pelkäät sitä akkaa,et pelkää.Ei se sua syö.Olet varmaan kuullut sanonnan :Ei se sua purematta niele.Ja mä olen sellainen yli 60v kun ihmettelee nykymenoa tän palstan kautta.
Olen miettinyt, että onko tämä joku sukupolvijuttu, sotien traumoja joista suurissa ikäluokissa moni ilmeisesti kärsii. Ja ne jäljet näkyvät ilkeiden anoppien ja äitien lisäksi ko. ikäluokan miehissä. Ei heidänkään käytöstään aina ihan normaalina voi pitää. Eivät tietenkään kaikki suurten ikäluokkien ihmiset ole sekopäitä, mutta paljon niitä vaikeita tapauksia heissä on.
Heidän lapsuutensa on varmasti ollut aika hirveä. Vanhemmat sodan traumatisoimia ja isojen perheiden väsyttämiä. Lapsethan niissä perheissä kasvattivat toisiaan, eivät suinkaan vanhemmat.
Varmasti on ollut hyviäkin perheitä, mutta yhteiskunnan tilanne on ollut sellainen että ihmisillä on keskimäärin ollut erittäin vaikeaa ja mielenterveysongelmat on lakaistu maton alle.
En halua puolustella kenenkään huonoa käytöstä, yritän vain ymmärtää miksi niitä huonosti käyttäytyviä on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oma äiti (+60v.) puhuu aina miten hän on nuorena ollut kauniimpi, suosittu, hoikka, pitkähiuksinen jne. Eåårinomaisuus kasvaa vuosi vuodelta! Toisaalta muistelee mun muka hirveää murrosikää, mikä tuntuu myös pahenevan ajan myötä.
En ymmärrä miksi pitää olla noin vittumainen?
Jos mulla olis veli niin pystyn hyvin kuvittelemaan miten tekisi kaikki tässä ketjussa mainitut temput!
Mun anoppi puolusteli omaa käytöstään sillä, mitä kaikkea hänen anoppinsa teki silloin kun mies oli pieni. Samasta syystä miehen mielestä mun olisi pitänyt ymmärtää anopin sairasta käytöstä. Totesin, ettei ole mun vika, että anopin oma anoppi oli perseestä, eikä mulle saa sen takia "kostaa". Eikä ole mun vika, että aikuinen ihminen antoi anoppinsa sanella säännöt sen sijaan että olisi ottanut itse vastuun elämästään. Anoppi tekee edelleen mitä oma anoppinsa (muistisairas, palvelutalossa asuva vanhus) pyytää ja valittaa sitten siitä että joutuu tekemään mitä mummo käskee.
Oli pakko kysyä mieheltä, että jos me nyt annetaan anopin päättää miten me elämäämme eletään, niin alanko minä sitten aikanaan vainota omia poikia ja miniöitä ja elää heidän kauttaan lapsiperhe-elämää uudestaan, tällä kertaa omilla säännöilläni, kuten hänen vanhempansa yrittivät tehdä, vai ajatteliko mies kenties ettei mun tarvitse sellaista "omaa" perhe-elämää koskaan saadakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi puolusteli omaa käytöstään sillä, mitä kaikkea hänen anoppinsa teki silloin kun mies oli pieni. Samasta syystä miehen mielestä mun olisi pitänyt ymmärtää anopin sairasta käytöstä. Totesin, ettei ole mun vika, että anopin oma anoppi oli perseestä, eikä mulle saa sen takia "kostaa". Eikä ole mun vika, että aikuinen ihminen antoi anoppinsa sanella säännöt sen sijaan että olisi ottanut itse vastuun elämästään. Anoppi tekee edelleen mitä oma anoppinsa (muistisairas, palvelutalossa asuva vanhus) pyytää ja valittaa sitten siitä että joutuu tekemään mitä mummo käskee.
Oli pakko kysyä mieheltä, että jos me nyt annetaan anopin päättää miten me elämäämme eletään, niin alanko minä sitten aikanaan vainota omia poikia ja miniöitä ja elää heidän kauttaan lapsiperhe-elämää uudestaan, tällä kertaa omilla säännöilläni, kuten hänen vanhempansa yrittivät tehdä, vai ajatteliko mies kenties ettei mun tarvitse sellaista "omaa" perhe-elämää koskaan saadakaan.
Meillä myös anoppi perusteli, että hänellä oli kamala anoppi, joten hänellä ”on oikeus panna paska kiertoon”.
Appi perusteli anopin käytöstä ”emon vaistolla” eli esimerkiksi sairaallloinen sekaantuminen aikuisen poikansa syömisiin, ruokakaappien penkomisiin jne, oli apenkin mielestä asiallista.
Poikansa kuitenkin muuttanut kotoa 18-vuotiaana, huolehtinut itsestään vuosikausia ennen minua ja suorittanut jo korkeakoulututkinnon ja saanut hyvän työpaikan.
Silti appivanhemmilla mielestään oli oikeus tehdä meille yllätysvisiittejä ja ratsata ruokakaapit ja räyhätä niistä minulle.
Väittäisin, ettei rajattomuus ole erityisesti suurten ikäluokkien ongelma. Tässä ketjussa nyt vaan on ollut puhe anopeista. Olen itse uusperheellinen ja mieheni exän oli hyvin vaikea käsittää, ettei mies ole enää hänen käskytettävissään eron jälkeen. Ex-vaimo itse otti ja jätti ja minä tutustuin mieheen vasta myöhemmin, jos sillä nyt on merkitystä.
Olen kärsinyt paljon ex-vaimon rajattomuudesta ja hakenut vertaistukea uusperheellisten palstoilta. Siellä ex-vaimojen rajattomuus on yleistä ja se on hyvin samanlaista kuin nämä anoppien tekoset: kävellään sisään ilmoittamatta, pengotaan kaappeja, avataan postia, udellaan asioita lapsilta, haukutaan miestä, haukutaan nyxää, neuvotaan miten toisten kotona pitä toimia yms. Nämä rajattomat ovat n. 30-50 vuotiaita. Sitten kun lapset kasvavat ja heidän varjollaan ei voi enää kyykyttää ex-miestä ja hänen puolisoaan, siirtyvätkö nämä samat ihmiset lastensa ja heidän puolisoidensa kimppuun? Jos kyllä, niin on siellä melkoinen hirviöanoppien uusi sukupolvikin kasvamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on myös rajaton äiti. Käytös paheni lapsen synnyttyä ja samoja kokemuksia kuin monella muullakin täällä.. Äidin sain kuriin tiukoilla rajoilla ja kaikki kanssakäyminen meidän perheen ehdoilla. Pitää olla tosi tiukka ja viisveisata mitä muut ajattelee.
Nyt olen miettinyt äidin rajatonta käytöstä ja sen taustoja. Lapsena meillä on ollut mitään sääntöjä, kotiintuloaikoja, vastuuta, ruoka-aikoja jne. Eli äiti ei osannut laittaa rajoja omille lapsilleen eikä nyt näe rajoja hänen ja perheeni välillä. Hän kuitenkin tuskasteli ollessani pieni sitä että lapset ei isompina tee kotona mitään tai valvovat pieninä ties kuinka myöhään eli kärsi tietyllä tavalla siitä ettei osannut laittaa rajoja lapsilleen.
Kamalaa on että veljeni on mallioppinut/perinyt rajattoman käytöksen mallin. Hän on pahempi kuin äitini ja vain täydellinen välien katkaisu toimii. Aivan kamalaa kun nuori ihminen laittaa 50 haukkumisviestiä päivässä, sekoilee, puuttuu jne. Jos hän ikinä perustaa perhettä niin ei tule helppoa naiselle.
Liittyyköhän johonkin persoonallisuushäiriöön rajattomuus vai voiko mallin vain omaksua? Ei rajattomuutta voi ymmärtää kuin toinen saman kokenut ja tämä on hyvä vertaistukiketju.
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, ettei rajattomuus ole erityisesti suurten ikäluokkien ongelma. Tässä ketjussa nyt vaan on ollut puhe anopeista. Olen itse uusperheellinen ja mieheni exän oli hyvin vaikea käsittää, ettei mies ole enää hänen käskytettävissään eron jälkeen. Ex-vaimo itse otti ja jätti ja minä tutustuin mieheen vasta myöhemmin, jos sillä nyt on merkitystä.
Olen kärsinyt paljon ex-vaimon rajattomuudesta ja hakenut vertaistukea uusperheellisten palstoilta. Siellä ex-vaimojen rajattomuus on yleistä ja se on hyvin samanlaista kuin nämä anoppien tekoset: kävellään sisään ilmoittamatta, pengotaan kaappeja, avataan postia, udellaan asioita lapsilta, haukutaan miestä, haukutaan nyxää, neuvotaan miten toisten kotona pitä toimia yms. Nämä rajattomat ovat n. 30-50 vuotiaita. Sitten kun lapset kasvavat ja heidän varjollaan ei voi enää kyykyttää ex-miestä ja hänen puolisoaan, siirtyvätkö nämä samat ihmiset lastensa ja heidän puolisoidensa kimppuun? Jos kyllä, niin on siellä melkoinen hirviöanoppien uusi sukupolvikin kasvamassa.
Ne lapset siellä teillä on sen eksän lapsia. Heillä onkin oikeus tietää lasten asioista ja olsuhteista.
Anopilla ei ole samaa oikeutta.
Joko ap on jutellut miehensä kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, ettei rajattomuus ole erityisesti suurten ikäluokkien ongelma. Tässä ketjussa nyt vaan on ollut puhe anopeista. Olen itse uusperheellinen ja mieheni exän oli hyvin vaikea käsittää, ettei mies ole enää hänen käskytettävissään eron jälkeen. Ex-vaimo itse otti ja jätti ja minä tutustuin mieheen vasta myöhemmin, jos sillä nyt on merkitystä.
Olen kärsinyt paljon ex-vaimon rajattomuudesta ja hakenut vertaistukea uusperheellisten palstoilta. Siellä ex-vaimojen rajattomuus on yleistä ja se on hyvin samanlaista kuin nämä anoppien tekoset: kävellään sisään ilmoittamatta, pengotaan kaappeja, avataan postia, udellaan asioita lapsilta, haukutaan miestä, haukutaan nyxää, neuvotaan miten toisten kotona pitä toimia yms. Nämä rajattomat ovat n. 30-50 vuotiaita. Sitten kun lapset kasvavat ja heidän varjollaan ei voi enää kyykyttää ex-miestä ja hänen puolisoaan, siirtyvätkö nämä samat ihmiset lastensa ja heidän puolisoidensa kimppuun? Jos kyllä, niin on siellä melkoinen hirviöanoppien uusi sukupolvikin kasvamassa.
Ne lapset siellä teillä on sen eksän lapsia. Heillä onkin oikeus tietää lasten asioista ja olsuhteista.
Anopilla ei ole samaa oikeutta.
Exällä on oikeus kävellä sisään taloon, jossa ei asu kutsumatta lapsen avaimella? Exällä on oikeus avata miehen nimellä tullut posti osoitteessa jossa ei asu? Exällä on oikeus mennä penkomaan kaappeja miehen ja tämän uuden puolison kotiin? Exällä on oikeus haukkua nyxän ostamat verhot? Exällä on oikeus määrätä, että tiistaina teillä syödään makaronilaatikkoa (myös nyxän lasten, jotka ei ole sen exän lapsia, pitää tehdä niin) ja samaan syssyyn kehua kuinka hänen makaronilaatikkonsa on niin paljon parempaa kuin nyxän?
Huomaatko yhtäläisyyden täällä kuvattujen anoppien käytökseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, ettei rajattomuus ole erityisesti suurten ikäluokkien ongelma. Tässä ketjussa nyt vaan on ollut puhe anopeista. Olen itse uusperheellinen ja mieheni exän oli hyvin vaikea käsittää, ettei mies ole enää hänen käskytettävissään eron jälkeen. Ex-vaimo itse otti ja jätti ja minä tutustuin mieheen vasta myöhemmin, jos sillä nyt on merkitystä.
Olen kärsinyt paljon ex-vaimon rajattomuudesta ja hakenut vertaistukea uusperheellisten palstoilta. Siellä ex-vaimojen rajattomuus on yleistä ja se on hyvin samanlaista kuin nämä anoppien tekoset: kävellään sisään ilmoittamatta, pengotaan kaappeja, avataan postia, udellaan asioita lapsilta, haukutaan miestä, haukutaan nyxää, neuvotaan miten toisten kotona pitä toimia yms. Nämä rajattomat ovat n. 30-50 vuotiaita. Sitten kun lapset kasvavat ja heidän varjollaan ei voi enää kyykyttää ex-miestä ja hänen puolisoaan, siirtyvätkö nämä samat ihmiset lastensa ja heidän puolisoidensa kimppuun? Jos kyllä, niin on siellä melkoinen hirviöanoppien uusi sukupolvikin kasvamassa.
Ne lapset siellä teillä on sen eksän lapsia. Heillä onkin oikeus tietää lasten asioista ja olsuhteista.
Anopilla ei ole samaa oikeutta.
Exällä on oikeus kävellä sisään taloon, jossa ei asu kutsumatta lapsen avaimella? Exällä on oikeus avata miehen nimellä tullut posti osoitteessa jossa ei asu? Exällä on oikeus mennä penkomaan kaappeja miehen ja tämän uuden puolison kotiin? Exällä on oikeus haukkua nyxän ostamat verhot? Exällä on oikeus määrätä, että tiistaina teillä syödään makaronilaatikkoa (myös nyxän lasten, jotka ei ole sen exän lapsia, pitää tehdä niin) ja samaan syssyyn kehua kuinka hänen makaronilaatikkonsa on niin paljon parempaa kuin nyxän?
Huomaatko yhtäläisyyden täällä kuvattujen anoppien käytökseen?
Eksällä on silti oikeus tietää lapsistaan ja näiden olosuhteista ja näiden elämässä olevista ihmisistä.
Isoäidillä ei ole mitään näistä oikeuksista.
Aste-ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin, ettei rajattomuus ole erityisesti suurten ikäluokkien ongelma. Tässä ketjussa nyt vaan on ollut puhe anopeista. Olen itse uusperheellinen ja mieheni exän oli hyvin vaikea käsittää, ettei mies ole enää hänen käskytettävissään eron jälkeen. Ex-vaimo itse otti ja jätti ja minä tutustuin mieheen vasta myöhemmin, jos sillä nyt on merkitystä.
Olen kärsinyt paljon ex-vaimon rajattomuudesta ja hakenut vertaistukea uusperheellisten palstoilta. Siellä ex-vaimojen rajattomuus on yleistä ja se on hyvin samanlaista kuin nämä anoppien tekoset: kävellään sisään ilmoittamatta, pengotaan kaappeja, avataan postia, udellaan asioita lapsilta, haukutaan miestä, haukutaan nyxää, neuvotaan miten toisten kotona pitä toimia yms. Nämä rajattomat ovat n. 30-50 vuotiaita. Sitten kun lapset kasvavat ja heidän varjollaan ei voi enää kyykyttää ex-miestä ja hänen puolisoaan, siirtyvätkö nämä samat ihmiset lastensa ja heidän puolisoidensa kimppuun? Jos kyllä, niin on siellä melkoinen hirviöanoppien uusi sukupolvikin kasvamassa.
Ne lapset siellä teillä on sen eksän lapsia. Heillä onkin oikeus tietää lasten asioista ja olsuhteista.
Anopilla ei ole samaa oikeutta.
Exällä on oikeus kävellä sisään taloon, jossa ei asu kutsumatta lapsen avaimella? Exällä on oikeus avata miehen nimellä tullut posti osoitteessa jossa ei asu? Exällä on oikeus mennä penkomaan kaappeja miehen ja tämän uuden puolison kotiin? Exällä on oikeus haukkua nyxän ostamat verhot? Exällä on oikeus määrätä, että tiistaina teillä syödään makaronilaatikkoa (myös nyxän lasten, jotka ei ole sen exän lapsia, pitää tehdä niin) ja samaan syssyyn kehua kuinka hänen makaronilaatikkonsa on niin paljon parempaa kuin nyxän?
Huomaatko yhtäläisyyden täällä kuvattujen anoppien käytökseen?Eksällä on silti oikeus tietää lapsistaan ja näiden olosuhteista ja näiden elämässä olevista ihmisistä.
Isoäidillä ei ole mitään näistä oikeuksista.
Aste-ero.
Exällä on oikeus tietää lapsista ja olosuhteista. Niistä muista ihmisistä ei ole mitään velvollisuutta raportoida.
Tässä maassa on paljon fiksuja exiä ja paljon fiksuja anoppeja. Tässä ketjussa puhutaan niistä rajattomista, joita on myös valitettavan paljon. Viestini pointti oli vain se, ettei rajattomuus ole ainoastaan suurten ikäluokkien ongelma ja potentiaalisia hirviöanoppeja odottaa vaan anopiksi tuloaan.
Nyt en aio tähän asiaan enempää kommentoida. Tämä on ollut loistava ketju. Toivottavasti kukaan muukaan ei pilaa sitä exä-jankkauksella.
Hienosti olet AP saanut tukea ja järkeviä neuvoja tässä ketjussa. Vaikutat aivan ihanalta äidiltä, toivottavasti saat kaiken lomassa myös nautittua vauvavuodesta.
Oma anoppini valitettavasti pilasi vauva-ajan ja lopulta koko avioliiton. Haukkui minua ihan kaikille eikä välittänyt kuulinko vai enkö. Tuli meille kylään ”auttamaan”. Todellisuudessa istui telkkarin edessä passattavana. Ja lapsenlapset eivät häntä kiinnostaneet tuon taivaallista, kunhan pääsi minua haukkumaan.
Saattoi esimerkiksi mennä meidän makkariin, vaikka ovi oli (syystä) kiinni. Oli sitten soittanut MINUN ystävälleni ja sanoi, että ei ihme ettei poikansa viihdy kotona (todellisuudessa paljastui myöhemmin, että miehelläni oli suhde) kun minä en osaa pyykkiä edes viikata kaappeihin! Olin juuri synnyttänyt, anoppi meillä vieraana ja mies muualla vieraissa. Ala siinä sit murehtimaan pyykkien laskostamista! Mukavaa olisi ollut jos olisi tarjoutunut vaikka auttamaan, mutta suurempaa nautintoa hänelle tuotti päästä minua haukkumaan paskaksi vaimoksi.
Kun erosimme lopulta, osasyynä oli anopin sekoilut. Lähdin kun mies hakkasi minut ja osumaa sai myös meidän lapsemme. Anopin mielestä vika oli minussa, koska ”sanoin niin kärkkäästi aina takaisin, vaikka miehellä oli työstressiä”. Mies on siis ihan tavallisessa työssä, stressi tulee lukuisten suhteiden salailusta, rahahuolista ja mielenterveysongelmista.
Totta kai olin lähellä sairastua myös itse, kun olin sellaisen hyökkäyksen kohteena ihan päivittäin, jossa minua haukuttiin joko suoraan tai soiteltiin esim. mun ystäville.
Onneksi lähdin!