Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(
hjälp
27.08.2018 |
Minä ja mieheni olemme alle kolmekymppisiä vanhempia puolivuotiaalle vauvalle. Eletään normaalia elämää eikä mitään arjenhallinnan ongelmia tms. ole. (Eli isovanhemmilla ei ole syytä huoleen) Olemme naimisissa ja etsineet omistusasuntoa. Nyt asunnonetsintä on vähän jäissä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Minun ja miehen välit ovat tulehtuneet, olen pahasti stressaantunut enkä pysty nukkumaan kunnolla. Joudun välillä "psyykkaamaan" itseäni näkemään vauvan omana, rakkaana vauvanani, jolle minä olen maailman tärkein ihminen juuri nyt. Syy siihen psyykkaamiseen on tässä:
- Anoppi sekosi vauvastamme heti alussa jo. Olin hormonipäissäni, täysin tuore äiti, en osannut puolustautua. Hän otti lapsen minulta ja lähti näkyvistä vauvan kanssa. Ei palauttanut edes itkevää vauvaa minulle. Ei ole vieläkään KERTAAKAAN antanut lasta syliini - olen joutunut *ottamaan* vauvan esim. kotiin lähtiessä. Anoppi kutsuu minua ainoastaan etunimelläni vauvalle, ei IKINÄ kutsu äidiksi :( Mies nähnyt tätä käytöstä koko ajan, ei näe ongelmaa. Sanoi ettei "halua pahoittaa kenenkään mieltä" - minun mielelläni ei ole väliä.
- Appivanhemmat sanoivat silloin kun vauva oli 1kk että nyt on aika jättää yöhoitoon. "Meidän luona on vauvan hyvä olla". En tietenkään antanut enkä pysty antamaan pitkään aikaan. "Vitsailevat" joka kerta täällä käydessään että mepä otetaankin vauva nyt meille. Tiedän, että kyseessä ei ole puhdas vitsi vaan kokeilevat kepillä jäätä. Minusta tuntuu että he pitävät itseään parempina vauvalle kuin vauvan omat vanhemmat - hyvä hoitaja tukee vauvan suhdetta vanhempiin lyttäämisen sijaan?
- Appiukko sanoi kaikkien kuullen kerran kun lähdin heiltä vauvan kanssa iltatoimiin kotiin, että "ei se *vauvan nimi* tarvitse sinua mihinkään, lähde sinä yksin kotiin kyllä vauva voisi jäädä tänne". Mieheni seisoi vieressä, ei sanonut mitään. Luottamus särähti osittain rikki tuossa tilanteessa.
- Vauvan kanssa on saatava olla ilman minua. Muuta ei lasketa vauvan kanssa olemiseksi. "pitää tottua mummoon ja ukkiin". Väkisin lähtevät pois näköpiiristä, kävelemään ulos vauva sylissä yms. joka kerta kun siellä käydään. Meidän luona eivät kylästele vaan aina on käytävä heillä vaikka täysin terveet, työelämässä olevat keski-ikäiset kyseessä. Vähintään kerran viikossa pitäisi ajaa 50km suuntaansa heille, muuteen tulee harkittua marttyyrin itkua miehen puhelimeen viestien muodossa. "Äidillä on niin ikävä vauvaa", saattaa mies sanoa kun näitä viestejä tulee.
- Jos alkaisimme johonkin taloprojektiin nyt niin se olisi miehen, appiukon ja anopin projekti. Minä kelpaisin sinne raksatöihin koska vauvahan voisi olla silloin anopilla. Haluaisin niin kovasti pois tästä pienestä luukusta jossa nyt asumme mutta pelkään joutuvani kurkkua myöten suohon jos sitoudun taloasioihin nyt.
Tätä ei voinut mitenkään aavistaa ennen lapsen syntymää. Käytös muuttui täysin ja mies taantui. Minun tavoilleni hoitaa vauvaa naureskellaan väheksyvästi ja esimerkiksi toiveeni välttää suubakteerien joutumista vauvan suuhun karieksen takia (eli ei yletöntä naaman suukottelua) on nyt miehen puolen suvun yleinen vitsi. Vauvan kasvot ovat siis märät kuolasta anopin jäljiltä ja hän vain naurahti ja pyöräytti silmiään kun pyysin pusuttelemaan muualle kuin suun ympäristöön.
Vauva tuntuu näiden juttujen jälkeen jotenkin vieraalta ja vatsaani vääntää epävarmuus. Se on tässä kaikkein pahinta.
Kommentit (2146)
Kiva kuulla sinusta ap. Onneksi teidän parisuhde kuulostaa hyvältä ja vahvalta. Tuo miehesi kyvyttömyys ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan rakentavasti on varmaan perua varhaislapsuudesta. Psykologiassa on vallalla sellainen käsitys, että esimerkiksi varhaislapsuudessa opittu kiintymyssuhdemalli voi hyvässä parisuhteessa aikuisena muuttua. Kannattaa googlettaa yhdessä asiasta. Jos nyt ihan realistisia ollaan, niin eihän miehesi ole todennäköisesti saanut tarpeisiinsa ja tunteisiinsa vastinetta aikanaan, kun anoppisi on noin kyvytön näkemään teidänkin vauvan (ja teidän!) tunteet ja tarpeet.
Jos joskus epäilet itseäsi, niin muista tämä:
-Jos vanhempaa katseella hakevan vauvan näköyhteys vanhempaansa estetään tarpeettomasti, on se henkistä väkivaltaa vauvaa kohtaan.
-Ylipäätään jos lapsen pääsy vanhemman luo estetään tarpeettomasti, on se henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Ap, ihanaa lukea, että tilanteenne on noin hyvä! Olen lukenut koko tämän viestiketjun läpi (en edes tiedä, miksi tänne alunperin eksyin, en ole vuosiin käynyt vauva-palstalla) ja itkenyt ja nauranut. Oma anoppini on näitä hulluja, vuosikaudet kuuntelin kaikkea p...aa, kuinka olen hänen pienen kultapoikansa vietellyt ja pahuuteen saattanut jne. Kun odotin esikoista (nyt jo 16-v.) hän eräällä käynnillämme pimahti, haukkui minut, vanhempani, kummini ja jopa häämme (olimme olleet naimisissa 4 vuotta siinä vaiheessa). Sen jälkeen en ole anoppilassa käynyt, eikä hän ole nähnyt lapsiamme, kuin esikoisen kerran alle vuoden vanhana (kuopusta ei koskaan). Koko suvun hän on myrkyttänyt meitä vastaan.
Mies on alusta asti onneksi ollut minun puolellani, tosin jouduin hänelle kohtuutiukasti sanomaan, että valitsee puolensa tai lähtee lätkimään.
Tsemppiä ja jaksamista! Pidä kiinni miehestäsi, hän on aarre. Tiukkoja tilanteita varmasti tulee vielä monta kertaa, mutta yhdessä selviätte niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Kulttuurieroista. Mä olen kaksikielisestä perheestä, mutta koulusivistykseni ylempään korkeakoulututkintoon saakka hankkinut suomeksi. Anopille on ollut mun tausta tämän takia kovin vaikea, kun eihän heidän sukuun ennenkään ole kuulunut "ruattalaasia".
No, anoppi jäi kiinni siitä, että oli omalla avaimella käynyt meillä kun oltiin poissa. Mies tästä suivaantui ja kävi hakemassa avaimen pois. Anoppi tietysti suuttui tästä minulle, kun eihän se ole mahdollista, että hänen poikansa moisesta suuttuisi. Mä siis olin "pakottanut" miehen hakemaan sen avaimen, vaikka hän ei ollut mitään tehnyt. Ihan muuten vaan oli paperit vaihtaneet paikkaansa kaapissa ja anoppi onkinut jostain tietoonsa miehen diabetes-diagnoosin. (Oli ihan tuore ja miehelle vaikea asia tuolloin, eikä halunnut äitinsä tietävän asiasta.)
Anoppi sitten odotti seuraavaa työpäivää, ja heti kun mies lähti töihin, niin anoppi löytyi keskeltä meidän keittiötä tekoitkua vääntämässä, kun häntä syytöntä on näin solvattu. Kerroin, että todisteet ovat ihan selvät, ja asiasta ihan turha keskustella, molemmat tiedetään mitä on tapahtunut. Eivät ne paperit ja mapit itsestään vaihda paikkaa kaapissa. Ensin anoppi väitti, että meillä on niin sotkuista, että en voi mitenkään tietää vaikka joku vaihtaisi paikkaansa. Meillä saattaa olla tiskejä läjä ja olkkarin lattia lainehtia leluista, mutta paperit on tasan tarkkaan tietyssä paikassa järjestyksessä. Kun tämä "selitys" ei mennyt läpi, alkoi anoppi väittää, että mun suomen taito on niin heikko, että olen varmasti jotain ymmärtänyt väärin. Tämän tapauksen sattuessa olin siis mammalomalla. Olin lähdössä lapsen kanssa käymään kaupassa tuona aamuna. Luuli mummeli, että jättäisin tuon episodin jälkeen anopin meille kahdestaan vauvan kanssa, alkoi vedota että vauvan paikka ei ole kaupassa, ja kuinka hän niin hyvin joutaisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Olipa mukava kuulla sinusta ap! Älä välitä noista kitisijöistä, heillä ei ole parempaakaan tekemistä kuin trollata keskusteluja tai esittää typeriä mielipiteitään täällä, kun muuten kukaan ei heitä kuuntele.
Jotkut sanoivat, että sinun pitäisi jättää miehesi, mutta minä olen eri mieltä, miehesi on kuitenkin koko lapsuutensa kärsinyt henkisestä väkivallasta ja se jättää jälkensä. Yritä parhaasi mukaan tukea miestäsi, kun viilennätte välejä anoppiin tai jopa katkaisette ne. Yleensä tällaisissa tilanteissa toimii silti vain välien katkaisu kokonaan.
Minun äitini käytti minuun henkistä väkivaltaa 18 vuotta. Muutin heti pois kun täytin 18 vuotta, vaikka äitini yritti kieltää ja oli sitä vastaan. Menetin kuitenkin asuntoni, kun vuokranantaja tarvitsi sen omaan käyttöönsä. Nuorena opiskelijana en saanut ajoissa uutta asuntoa, äitini ei ottanut minua takaisin kotiin hetkeksi, eikä suostunut edes antamaan isovanhempieni minulle säästämää rahastoa, jonka piti siirtyä minulle, kun täytän 18 vuotta. Sanoi, että nyt saan kärsiä seuraukset, kun en kuunnellut häntä. Jouduin nukkumaan yöni kaduilla jonkin aikaa, kun ystäviäkään ei ollut, joiden luokse mennä, enkä nuorena osannut hakeutua mihinkään suojiin tmv. Löysin sitten asunnon, johon olisin heti päässyt muuttamaan, mutta vuokranantaja halusi tietysti vuokravakuuden, jota ei ensimmäisessä asunnossa tavinnut, jos oli luottotiedot kunnossa. Ei minulla opiskelijana ollut sellaisia tuloja, joten pakko oli puhua äitini kanssa, että nyt tarvitsisin sitä rahastoa. Ei sitä kuulemma tällaiseen käytetä, ei vaikka jouduin nukkumaan kaduilla ja rappukäytävissä.
Jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Niin että riittää sun mielestä huostaanottoon? Että nyt on lastensuojeluviranomaiset tulossa hakemaan lapsen pois vanhempien luota, niinkö? Ja sijoittamaan lapsen isovanhemmille, niinkö?
Jatkoa
Lopulta pääsin eroon äidistäni, kun nykyinen mieheni tuki minua asiassa. Välien katkaisu ei ollut käynyt mielessä konkreettisesti, vaikka tiesin sen olevan ainoa vaihtoehto. Vaikeaa se oli, kun ennen sitä olin pelännyt jopa mennä suihkuun, jos äitini soittaisi. Hän suuttui aina jos en vsatannut, kun hän soitti, oli mikä tahansa tilanne tai kellonaika hyvänsä. Kun alkoi ymmärtää, että olen tosiaan katkaissut välit, valjasti ystäviään ja tuttujaan puhumaan minulle. Milloin itki miten ikävöi, milloin oli antamassa vihdoin sitä rahastoa minulle, milloin kiristi, milloin uhkaili. Kun se ei auttanut, alkoi pommittaa sähköpostiani ja laitteli kirjeitä kun tiesi osoitteeni.
Aina yritti sillä rahastolla saada minut "puhumaan" asioista luokseen. Olin tähän ansaan jo langennut ennen välirikkoa, joka päättyi ensimmäisellä kerralla niin, että lähdin tyhjin käsin, koska äitini mielestä en ollut tarpeeksi kypsä saadakseni rahastoani ja toinen kerta päättyi siihen, että hän piti minua väkisin asunnossaan, eikä päästänyt minua lähtemään. Hän oli päättänyt, että mieheni oli väkivaltainen ja oli valjastanut muitakin perheenjäseniä ja ystäviä luokseen minut siellä pitämään.
En usko, että koko rahastoa enää edes on, en tiedä onko ollutkaan vuosikausiin. Kun täytin 18, minulle siirtyi yksi pankkitili automaattisesti, koska se oli minun nimelläni. Isovanhempani olivat tällekin tilille laittaneet rahaa, vaikka olivat säästäneet minulle tuhansia euroja myös tähän rahastoon, jota äitini ei minulle antanut. Sain myös pienen tilikirjan, jota äitini oli pitänyt tilistäni. Sitä lukiessani huomasin, että tililtäni oli maksettu mm. auton verot pari kertaa, ihmeellisiä suuria nostoja, siirretty aika suuria summia rahaa pikkusisarukseni tilille, ostettu bensaa, siirretty isoja summia äidilleni jne. Koskaan sama rahasumma ei tullut takaisin, kuin vasta isovanhempieni laittaessa taas rahaa tälle tilille. Uskon, että äitini on tyhjentänyt rahastoni aikoja sitten. Hänellä on myös alkoholiongelma, jonka takia usein tinki meidän lasten hyvinvoinnista, vaatteista ja jopa ruoasta.
Viimeisin viesti, jonka sain häneltä, tuli 4 vuoden välirikon jälkeen, kuinka hänellä ei ole yhtään päivää kun ei minua ikävöi eikä halua mennä hautaan niin, ettei näe enää yhtä lapsistaan. Sitten sain sähköpostini eston toimimaan, eikä mitään ole kuulunut. Ajattelin, että kieriköön itsesäälissään, minä en tule enää ikinä häneen ottamaan yhteyttä, ei vaikka mikä olisi. On hän sen verran kurjasti minua kohdellut, olisi miettinyt silloin mitä teki. Annoin hänelle myös monen monta mahdollisuutta puhua asioista, jotka minua vaivasivat, mutta ei, ne olivat minun vikani. Olin aina hankala lapsi, kamala kakara, aina minua sai hävetä jne. Käänsi aina kaiken minun syykseni, jopa pikkusisarukseni huonon koulumenestyksen, joka johtui aina tavalla tai toisella minusta. Olin liian paljon/vähän kotona, metelöin liikaa/liian vähän, muutin pois, en käynyt/kävin kotona.
Sivusin aihetta nyt jonkin verran, mutta tuossa on pintaraapaisu, millaista voi olla elää henkistä väkivaltaa käyttävän vanhemman kanssa. Tue miestäsi, jos hän päättää päästä irti äidistään, se on aika rankkaa, vaikka muistaa kaiken mitä hän on tehnyt. Ja kun se päätös on tehty, mihinkään yhteydenottoihin ei saa vastata, ei yhteenkään. Ja jos tulee pihalle, ei saa päästää sisälle, ainoa minkä voi tehdä, käskee lähteä tai soittaa poliisit. Minä kun katkaisin välit, meille tuli poliisit, kun äitini oli heille thenyt ilmoituksen, että olen kadonnut ja mieheni on väkivaltainen, pelkää hänen tehneen minulle jotakin. Varaudu sitten myös tähän, usein nämä ihmiset käyttävät kaikkia mahdollisia apuvälineitä, yhtenä juurikin poliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Niin että riittää sun mielestä huostaanottoon? Että nyt on lastensuojeluviranomaiset tulossa hakemaan lapsen pois vanhempien luota, niinkö? Ja sijoittamaan lapsen isovanhemmille, niinkö?
Tällaistahan en ole kirjoittanut.
Jos puoliso ei ole ap:n puolella vaan pysyy siellä anopin helmoissa ja valitsee tämän ja ottaa eron, hän saa lapsen ja sitä kautta se lapsi päätyy joka tapauksessa anopin hallintaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Niin että riittää sun mielestä huostaanottoon? Että nyt on lastensuojeluviranomaiset tulossa hakemaan lapsen pois vanhempien luota, niinkö? Ja sijoittamaan lapsen isovanhemmille, niinkö?
Tällaistahan en ole kirjoittanut.
Jos puoliso ei ole ap:n puolella vaan pysyy siellä anopin helmoissa ja valitsee tämän ja ottaa eron, hän saa lapsen ja sitä kautta se lapsi päätyy joka tapauksessa anopin hallintaan sitten.
Jaa et vai? Lainaan
"Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan. Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo. Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne. Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön. Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää. Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Niin että riittää sun mielestä huostaanottoon? Että nyt on lastensuojeluviranomaiset tulossa hakemaan lapsen pois vanhempien luota, niinkö? Ja sijoittamaan lapsen isovanhemmille, niinkö?
Tällaistahan en ole kirjoittanut.
Jos puoliso ei ole ap:n puolella vaan pysyy siellä anopin helmoissa ja valitsee tämän ja ottaa eron, hän saa lapsen ja sitä kautta se lapsi päätyy joka tapauksessa anopin hallintaan sitten.
Jaa et vai? Lainaan
"Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan. Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo. Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne. Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön. Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää. Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso."
Niin. Missä tossa muka sanotaan että lapsi huostaanotetaan?
Vaikka ap saisi pidettyäkin esim viikko-viikko-systeemin erotessa niin uusi laki takaisi anopille tapaamisoikeudet.
Jos ap siis pysyy tuolla ja anoppi pystyy todistamaan olleensa ”perheen arjessa ja lapselle läheinen”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on narsistisen äidin ja alkoholisti-isän kanssa lapsuutensa viettänyt. Hänellä on myös todella paljon ongelmia tunneilmaisussa. Eipä ole kohta seitsemän yhteisen vuoden aikana kovin monta kertaa kertonut sanoin rakastavansa, mutta pitää aina huolen, että mulla on auto huollettuna, talvella takan vieressä puita jotta saan lämmitettyä talon jne.
Anopin kanssa on ollut todella haastavaa (appi kuollut aikoja sitten). Anoppi käy nykyään meillä ilmoittamatta harvakeltaan, mutta kyllä mulle nousee ahdistus vieläkin, kun näen anopin auton kurvaavan pihaan. Vajaa kolme vuotta ollut nyt anopin suhteen hiljaisempaa. Ollaan tehty rajat, ja pidetty niistä kiinni kaikin voimin. Ja jos vain voin välttää, niin en edes käy moikkaamassa anoppia silloin kun käy. Jos mies ei ole kotona, hän ei ole tervetullut kotiimme sisälle. Varmasti äkkiseltään kuulostaa julmalta, mutta ilman näitä tiukkoja rajoja mä en pysy järjissäni oman henkilökohtiasen saatanani kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Niin että riittää sun mielestä huostaanottoon? Että nyt on lastensuojeluviranomaiset tulossa hakemaan lapsen pois vanhempien luota, niinkö? Ja sijoittamaan lapsen isovanhemmille, niinkö?
Tällaistahan en ole kirjoittanut.
Jos puoliso ei ole ap:n puolella vaan pysyy siellä anopin helmoissa ja valitsee tämän ja ottaa eron, hän saa lapsen ja sitä kautta se lapsi päätyy joka tapauksessa anopin hallintaan sitten.
Jaa et vai? Lainaan
"Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan. Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo. Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne. Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön. Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää. Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso."
Niin. Missä tossa muka sanotaan että lapsi huostaanotetaan?
Lastensuojelun asiakas ja jos haluaa lapsensa pitää. Mitä muuta sillä tarkoitit? Pitäisikö sinun opetella kirjoittamaan selkeämmin mitä tarkoitit? Turha pelolla lietsominen ei auta ihmistä rauhoittumaan ja ajattelemaan järkevästi. Siksi puutuin kirjoitukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Niin että riittää sun mielestä huostaanottoon? Että nyt on lastensuojeluviranomaiset tulossa hakemaan lapsen pois vanhempien luota, niinkö? Ja sijoittamaan lapsen isovanhemmille, niinkö?
Tällaistahan en ole kirjoittanut.
Jos puoliso ei ole ap:n puolella vaan pysyy siellä anopin helmoissa ja valitsee tämän ja ottaa eron, hän saa lapsen ja sitä kautta se lapsi päätyy joka tapauksessa anopin hallintaan sitten.
Jaa et vai? Lainaan
"Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan. Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo. Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne. Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön. Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää. Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso."
Niin. Missä tossa muka sanotaan että lapsi huostaanotetaan?
Lastensuojelun asiakas ja jos haluaa lapsensa pitää. Mitä muuta sillä tarkoitit? Pitäisikö sinun opetella kirjoittamaan selkeämmin mitä tarkoitit? Turha pelolla lietsominen ei auta ihmistä rauhoittumaan ja ajattelemaan järkevästi. Siksi puutuin kirjoitukseesi.
Lastensuojelun asiakas joka leimautuu huonoksi äidiksi joka eron yhteydessä menettää lapsensa isälle ja appivanhemmille.
Äiti jolla haviattu jaksamisongelmia ja kiintymyssuhdeongelmia jne ja jonka lastenkasvatus on anopin varassa. Jne.
Kyllä se verkostoitunut mukava anoppi saa sen miniänsä mustamaalattua. Appi ja muu lähipiiri säestää.
Pitäisikö sinun opetella lukemaan? Jos tarkoittaisin huostaanottoa, siinä lukisi huostaanotto. Älä kohkaa.
Vierailija kirjoitti:
Rajaton ihminen on usein todella taitava vallankäyttäjä. Esim erkiksi meillä homma menee niin, että hän urkkii ja hankkii tietoja ihmiseltä, kuuntelee huolia, kannustaa uskoutumaan. Ja säilöö kaiken tietonsa visusti.
Ja jos kokee olonsa tai asemansa uhatuksi, iskee niillä tiedoillaan. Väittää esim huonoksi vanhemmaksi, jonka sejase teko silloinjasilloin on nyt syynä lapsen oireeseen tämäjatämä.
Mitään henk koht asioita heille ei pidä kertoa, mitään heikkoutta, väsymystä tai hetkellistä uuvahdusta ei kannata näyttää.
Kaikki rekisteröityy ja kaikkea käytetään.
Tämä on niin totta. Osaa manipuloida, syyllistää, uhkailla, kiristää... Ja voi sitä raivoa, kun tähän hänen suunnitelmaansa ei langetakaan. Meillä anoppi oli päättänyt, että meidän perheemme viihtyy hyvin mökillä, kun on pieni vauvakin. Ja eihän toki vauvan kanssa voi lähteä muuta kuin mökille lomailemaan... Osti mökille valtavat kasat leluja, matkasängyn, potan jne. Kuusi kesää on esikoiseni elänyt, yhtään yötä ei ole anopin mökillä ollut. Eikä yökylässä mummolassa koko ikänsä aikana. Voi sitä "itkun" määrää, kun anoppi on surkutellut, kuinka kaikki on tullut turhaan hankittua. No, mitä meni hankkimaan, kukaan ei ole häneltä sitä pyytänyt, ihan itse on ne tavarat sinne raahannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se eka kulttuurierot maininnut 1975 (vau mikä ketju!), enkä puhunut mitään kritiikittömästä hyväksymisestä. Totesin vain että varmaan osaltaan aiheuttavat kitkaa. Kiistämätöntä kuitenkin on, että ne ovat osa miehen perhetaustaa. Tosiaan - eikö vanhemmat _yhdessä_ päätä mitä arvoja lapselleen välittävät?! Ei kai äiti voi vaan sanella että näillä mennään?! Nyt ap puhuu jo erosta ja vaatii mieheltään aika rajuja liikkeitä nopeasti. En väheksy apn kärsimyksiä mutta onhan se aika raju ja lopullinen liike. Ekö miestä - ei niinkään appivanhempia - olisi hyvä vielä kuulla. Sanelu ei yleensä auta asioiden ratkaisussa vaikka olisi kuinka oikeassa.
Minä olin se toinen maltillinen kulttuurierot ymmärtävä tyyppi. Aika tuttua av-kamaa, että maltilliset yritetään kivittää. Tai alapeukuttaa, hui kauhistus. En minäkään lähtisi eroamaan jos välit on parilla muuten kunnossa. Ap taitaa painostaa miestä liikaa pesäeroon. Luulisi siinä vaiheessa ymmärtävän kun lähtee pohjoiseen ettei se mitään ruusuista ole, ihmiset ovat epäluuloisia ja osa sitten huonolla tuurilla tuuliheittoja.
En repisi miestä erilleen suvustaan, en asettaisi jyrkkiä ehtoja, selkeät rajat riittää. En itse eristyisi suvusta tai eristäisi lasta. Mutta kontrolloidut tapaamiset eikä kovin tiuhaan. Parempi laiha sopi kuin lihava riita.
Ja ehdottomasti lujittaisin itseni ettei kukaan ota minulta lasta sylistä tai sano miten minä olen. Hermostumatta, dramatisoimatta, ihan lujasti vaan. Jos ei se auta niin etäisyys auttaa.
Rajattomien ihmisten kanssa ei välttämättä saa aikaan laihaa sopua. Minun äitini on tuollainen rajojen ylittelijä, eikä mikään muu onnistu kuin välien katkaisu. Hän ei pysy mitenkään muuten missään rajoissa.
Ja jos toisen vanhempi on tuollainen rajaton, sen rajattoman lapsen pitää suojella sitä puolisoaan ja perhettään. Ei jäädä miettimään että mitä tässä nyt tapahtuu. Sitä se ap mieheltään odottaa.
Nostit esiin asian mitä mietin.. välien katkaisun ymmärrän täysin jos muu ei auta eikä sitä vuosikaupalla mietitä.
Mutta tuo, että rajattoman lapsen pitää suojella puolisoa ja perhettä - miksi? Miksi aikuinen ihminen ei huolehdi itsestään vaan odottaa, että se puoliso huolehtii? Ei ihmissuhteita huolehdita jonkun puolesta, ei ainakaan aikuisten eikä kukaan ole mikään toisen tunteiden tulkki vaan itse pitää suojella itseään ja perhettään. Vierastan ajatusta, että ap piiloutuisi miehensä selän taakse ja huutelisi sieltä, että sano äidillesi, puolusta minua, sano sitä ja tätä. Ei tuossa mitään fyysistä väkivaltaa ole niin mikä estää sanomasta itse mikä sopii ja mikä ei. Puoliso voi olla aika jähmettynyt omien syidensä vuoksi niin miksi juuri hänen pitää tilanne ratkaista. Voiko sen ratkaista erikseen tai yhdessä.
Rajattoman ihmisen kanssa on vain pakko valita puoli. Ei hänen kanssaan ole mahdollista elää missään normaalissa suhteessa.
Tätä eivär tajua ne jotka ei vaan tajua koska eivät ole eläneet tällaisen ihmisen kanssa.
Esim minun mieheni ja veljeni vaimo ovat molemmat olleet alussa jopa sitä mieltä että äitini on väärin ymmärretty.
He tavallaan ”leikkivät tulella” tajuamatta ollenkaan ettei se höpsöksi söpöksi mummeliksi heittäytyvä nainen ole ihana, leppoisa tai vaan vahingossa uhri.
Veljeni vaimo oli menettää koko lapsensa ennen kuin tajusi.
Ja kysymys että ”mikset itse sano” on lapsellisuudessaan jo riemukas. Ihan niin kuin rajattomalle mitään edes kannattaisi sanoa.
Niin no, minä kirjoitin kommentin ap:n tilanteeseen ja sinä kirjoitat omasta tilanteestasi niin ei ihan kohtaa jutut. Sanoin ottaa etäisyyden tai sanoa suoraan miten ollaan. Kai tekin olette keskustelleet ennen etäisyyttä. Ja ei siinä ole mitään lapsellista, että sanoo mitä ajattelee tai tuntee. Ethän sinä voi mitätöidä kaikkien muiden kokemuksia tai mielipiteitä vaikka omasi on mitä on.
Sinä kirjoitit kommentin ihmisenä joka ei tiedä asiasta mitään.
Minä kirjoitin kommentin ihmisenä joka tietää asiasta kaiken.
Eihän mitään ongelmia edes olisi jos tuo anoppi olisi ihminen jolle voisi jotain sanoa niin että hän kuuntelisi. Joten aika naiivia ihmetellä että "mikset sano". Onko anoppi mielestäsi kuunnellut?
Eikö itsestäsikin olisi rasittavaa jos toinen tietämättä mitään toisesta ihmisestä sanoo "sinä et voi ymmärtää mitä minä olen kokenut". Se on aika typerää käytöstä olettaa ja tuohan menee kahteen suuntaan, sinä et tiedä mitään minusta ja minun kokemuksistani.
Minulla on tapana miettiä miten tilanteessa olisi parasta toimia. Ja olen ottanut, osaan ottaa etäisyyden. Mutta minusta hienointa on, että löysin puolison, joka ei vaadi minua taistelemaan hänen taisteluitaan eikä pitämään hänen puoltaan, sanoittamaan hänen tunteitaan. Hän tekee sen ihan itse ja se on suunnaton vapautus minulle. Sitä tarkoitin mutta sinä et muuten sitä koskaan pysty ymmärtämään koska et ilmeisesti pysty ajattelemaan oman napasi ympäriltä.
Ja kyllä, ihmiset eivät ole telepaatteja, heille on sanottava asiat suoraan, olivat he kuuntelumoodissa tai eivät.
Voi hyvä ihminen sentään kun eihän tuollaiset ihmiset kuuntele. On siis aivan tyhmää edes miettiä että mitä pitää sanoa tai miten tai kuka.
Sinä et tajua nyt ollenkaan mistä tässä on edes kyse.
Tässä on kyse vaarallisista ihmisistä joilta pitää suojella viattomia.
Ei kyse ole siitä että joku sanoo vähän pahasti kahvijonossa ja siihen sitten pitäisi aviomiehen lehahtaa ritarina paikalle.
Ai anteeksi, en tajunnut että tarkoitit teidän olohuoneeseen veitset hampaissa ryntäävää merirosvojoukkoa, ei ne varmaan kuuntele. Tai merirosvomummo? Ja ettei kannata koskaan sanoa että ei käy, lähde, poistu, ei siis sanoa mitään koskaan vaan mennä vaikka sohvan taakse kun ei ne mummot kuuntele.
Ja et sinäkään kyllä "kuuntele" pointti oli ettei siinä kahvijonossakaan tarvitse puolison lehahdella ritarillisesti paikalle kun aikuinen osaa mielestäni hoitaa tilanteen ihan itse.
Antaapa olla, en minä jaksa keskustella tyypin kanssa joka aloittaa "voi hyvä ihminen" se ei ole käypä keskustelun aloitus, sillä yritetään hallita toista ihmistä kuin lasta että älä sinä mitään yritä kun et tiedä etkä ymmärrä etkä osaa etkä tajua ja on tyhmää miettiä..
Katkaise se mitätöinnin ketju äläkä toista sitä mitä sinulle on tuputettu, älä ylläpidä huonoa asennetta. Tuo meinaan näkyy ulosannissasi.
Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan.
Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo.
Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne.
Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön.
Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää.
Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.
Täysin pätevä arvio.
Nythän ne appivanhemmat on jo kiristäneet ja painostaneet tunnetasolla ja taloudellisesti. Seuraavaksi tulee viranomaisiin turvautuminen.
Jep, dramatisointiin taipuvan kyökkipsykologin arvio. En kritisoi sitä etteikö isovanhemmat yrittäisi, tuskin mutta ehkä. Mutta kritisoin kovasti sitä ajatusta ja pelon lietsonta, että nyt yön selkään ap ja muuta heti ja pelasta viaton lapsesi heti kun muuten se viedään sinulta... ahaa? Normaali perhe, ei mitään poikkeamia ja vanhemmat käy täysillä, ei riippuvaisuuksia. Että noinkohan käy?
Appivanhemmathan on jo ilmaisseet huolia ap:n mielentervrydestä ja ns jaksamisesta.
Anopin kiintymys ja mielenkiinto lasta kohtaan sairasta.
Kaske siitä.
Niin että riittää sun mielestä huostaanottoon? Että nyt on lastensuojeluviranomaiset tulossa hakemaan lapsen pois vanhempien luota, niinkö? Ja sijoittamaan lapsen isovanhemmille, niinkö?
Tällaistahan en ole kirjoittanut.
Jos puoliso ei ole ap:n puolella vaan pysyy siellä anopin helmoissa ja valitsee tämän ja ottaa eron, hän saa lapsen ja sitä kautta se lapsi päätyy joka tapauksessa anopin hallintaan sitten.
Jaa et vai? Lainaan
"Sinä et kuuntele. Et suostu ottamaan tietoa vastaan. Vänkytät jostain omasta väärästä tulkinnastasi ja paasaat asiasta, joka on sinulle selkeästi täysin outo. Esim ap:n tapauksessa se vaara ei suinkaan ole mikään ”merirosvomummo” vaan siellä oman kulttuurin keskuudessa elelevä hyvinkin verkostoitunut ihminen jolla on kontaktit ja lonkerot ties minne. Hän pystyy tekemään ulkoa muuttaneen miniänsä elämästä helvettiä halutessaan. Lastensuojeluasiakkaan ja täydellisen hylkiön. Joka ei voi lähteä koska sillpin ei saa lasta mukaan ja joka joutuu elämään siellä anopin säännöillä jos haluaa lapsensa pitää. Ainoa suoja joka miniällä voi siellä olla on se oma puoliso."
Niin. Missä tossa muka sanotaan että lapsi huostaanotetaan?
Lastensuojelun asiakas ja jos haluaa lapsensa pitää. Mitä muuta sillä tarkoitit? Pitäisikö sinun opetella kirjoittamaan selkeämmin mitä tarkoitit? Turha pelolla lietsominen ei auta ihmistä rauhoittumaan ja ajattelemaan järkevästi. Siksi puutuin kirjoitukseesi.
Lastensuojelun asiakas joka leimautuu huonoksi äidiksi joka eron yhteydessä menettää lapsensa isälle ja appivanhemmille.
Äiti jolla haviattu jaksamisongelmia ja kiintymyssuhdeongelmia jne ja jonka lastenkasvatus on anopin varassa. Jne.
Kyllä se verkostoitunut mukava anoppi saa sen miniänsä mustamaalattua. Appi ja muu lähipiiri säestää.
Pitäisikö sinun opetella lukemaan? Jos tarkoittaisin huostaanottoa, siinä lukisi huostaanotto. Älä kohkaa.
Joopa joo ja tosi realistista ap:n tapauksessa :D
Lähtikö sulla vähän lapasesta.. kannattaa rauhoittua.
Valjasta porosi oitis heti oi ap ja pakene sydän syrjällään pimeään yöhön, kääri lapsesi lämpimään alpakkahaalariin (kallista lankaa) ja poro löytää vaistollaan nelostien. Lastensuojelu on perässäsi kuin ulvova susilauma kun mustaa nokea maalaava anoppi tekee Lapin loitsut, on se semmoinen velho ettei sille mitään voi. Palstalla on kaiken tietäviä tietäjiä niin tämä asia on satavarma. Ja miehesi kyllä juoksee perässä Aslakin varmalla juoksulla jos ei heti ehdi mukaasi, saa sinut viimeistään Mannerheimintiellä kiinni niin tarinalla on onnellinen loppu.
Jos viittit vielä palstailla monen aikaan ruopasette Manskulle niin tullaan av-porukalla hurraamaan kun taas yksi poloinen nuori äiti pelastettu täpärästi kaiken tietämisellä. Nimimerkki kokemusta on.
Tämä oli kieltämättä ufo mielipide. Ehkä en suosittelisi luotettavana tietolähteenä.