Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?

Hullut naiset kun ette suostu tohon viikko-viikko -systeemiin! Itse totaaliyh:na olisin antanu ensimmäisinä vuosina mitä vaan, että mies olisi ottanut lapsen luokseen edes niinä viikonloppuina.

Olette onnekkaita, keiden miehet haluaa ylipäätään tavata lasta eron jälkeen, älkää vaan viekö isää lapsiltanne ja vaatiko mitään älyttömyyksiä ylpeytenne takia.

Lapselle olisi tärkeää luoda tiivis suhde isään, että ei tarvitse sitten isän rakkautta hakea aikuisena ties kenen kainalosta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että joskus edes ahdistaa. Toivottavasti ymmärtää, että ahdistus on aiheutunut oman käytöksen seurauksena.

Niin, mieshän ei saa esimerkiksi sattumalta rakastua uudestaan ja löytää onnea elämäänsä? Pitää kituuttaa vaimon kanssa vaikka tämä olisi ehkä millainen hirmu tahansa? ”Käytöksen seurauksena” :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että joskus edes ahdistaa. Toivottavasti ymmärtää, että ahdistus on aiheutunut oman käytöksen seurauksena.

Niin, mieshän ei saa esimerkiksi sattumalta rakastua uudestaan ja löytää onnea elämäänsä? Pitää kituuttaa vaimon kanssa vaikka tämä olisi ehkä millainen hirmu tahansa? ”Käytöksen seurauksena” :D

Saa tietenkin, mutta sen voi hoitaa fiksusti, toisin kuin miehet yleensä asiat hoitavat. Turha on myös itkeä, jos teinit eivät itse suostu lähtemään isän uusperheeseen leikkimään kotia. Heilläkin on oikeus mielipiteisiinsä ja niitä myös kuunnellaan lain edessä. Ei kaikki suju aina kuin Strömsössä, isänkään elämässä, mutta silloin helposti aletaan syyttelemään eksää vieraannuttamisesta ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Lapsen koti on ollut aina samassa kaupungissa sekä koulukaverit ja läheiset ystävät.

Lapsen pitäisi muuttaa viikoksi vieraaseen kaupunkiin isän ja äitipuolen nurkkiin jotta isä saisi nähdä lastansa useammin? Miksi lapsen pitää "sopeutua"? Kaksi koulu ja matkustamista joka viikko?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koti on ollut aina samassa kaupungissa sekä koulukaverit ja läheiset ystävät.

Lapsen pitäisi muuttaa viikoksi vieraaseen kaupunkiin isän ja äitipuolen nurkkiin jotta isä saisi nähdä lastansa useammin? Miksi lapsen pitää "sopeutua"? Kaksi koulu ja matkustamista joka viikko?

Lapsella ei voi Suomessa olla kahta koulua.

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Miten teidän entinen parisuhteenne lapsen tapaamisoikeuksiin liittyy? Totta kai pitäisi olla 50/50, jos mies niin haluaa. Vaan eipä taida miehet olla vahvoilla näissä... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Moraalisesti ajatellen ei ole. Lain mukaan varmaankin voi yrittää. Itse en kyllä petturille päästäisi lapsiani ollenkaan.

Ei ihme jos sinut petettäisiin ja jätettäisiin kun oot tommonen katkera omaan napaan tuijottaja. Vähät lapsista kunhan sinä saat koston

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Ei niin kuulu. Mutta kyllä lapset ovat uteliaita ja saavat syyn selville. Petetyksi tuleminen on aina järkytys petetylle. Paras ero on reilu ero ilman kolmansia osapuolia. Lisäksi lapset menettävät erossa kotinsa ja perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joku yksittäinen trolli vai lauma katkeria eromammoja? Kamalaa, miten lapsia ollaan valmiita pitämään pelinappuloina. Hävetkää!

Mitäs läksi? Miksei isä laittanut lapsiaan etusijalle erossa? Sekö on lasten äidin syy, että isälle uusi pillu on tärkeämpi kuin omat lapset? Niin makaa kuin petaa.

Väärin. Isälle on uusi pillu tärkeämpi kuin vanha homeinen katkera pillu. Lapset on edelleen yhtä tärkeitä mutta se vanha katkera homepillu tekee kaikkensa että isä ei saisi tavata lapsiaan

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Tietenkin. Lapset ei ole äidin omaisuutta. Jos hän ei halua elää sun kanssa vaan jonkun toisen, sitä ei voi kostaa viemällä häneltä vanhemmuuden. Isä on lasten oikeus. Ei liity sinun katkeruutees mitenkään. Ei kenelläkään, edes lastes isällä ole mitään pakkovelvollisuutta olla sun kanssa.

Jos isä pettää äiti on automaattisesti äiti Madonna joka missään tapauksessa ei voi olla kykenemätön vanhemmaksi? Voiko pettävä isä vaatia missään tilanteessa huoltajuus kokonaan itselle jos äiti on esim. alkoholisti tai väkivaltainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Tässä sitä onkin lasten parasta ja äidin hoivaa. Lapsia tulee suojella, ei vanhempien seksielämä ja katkeruudet kuulu lapselle suhteen aikana eikä sen jälkeenkään. Mut niinhän se näyttää olevan et monelle lapsen paras on sama kuin äidin kosto ja katkeruus. Mut jos ei ole rakkautta, ei ole. Ei sitä vaatimalla tai kiristämällä saa

Totta kai kannattaa ottaa viikko-viikko systeemi. Mites jatkat elämääsi eteenpäin, kun olet yksin sidottuna lapsiin? Sinusta tulee kokopäiväinen lastenhoitaja, kun mies taas porskuttaa iloisesti eteenpäin uuden naisen kanssa. Lapsille on sitä paitsi hyvä, että isä haluaa edelleen huolehtia lapsista, vaikkei vaimon kanssa haluakaan jatkaa. Ja petytty vaimo saa joka toinen viikko omistaa ajan täysin itselleen, uusien ihmisten tapaamiseen, omiin harrastuksiin jne. Helpompi löytää uusi suunta elämäänsä, kun on aikaa sitä suunnitella ja valmistella. Kostoksi ei kannata viikko-viikko-systeemiä hylätä. lapsia ei pidä käyttää katkeruutensa pelivälineenä. 

Vierailija kirjoitti:

Petturit ovat henkisesti ja moraalisesti niin jälkeenjääneitä, ettei heistä ole mihinkään. Niin makaa kuin petaa.

Entäs ne kymmenet tuhannet naiset jotka pettävät miestään?

Totta kai sitä saa vaatia. Erot on kyllä aina niin riipaisevan repiviä lapsille. Mutta silti pitäs muistaa, että ihmiset erovat toisistaan, ei lapsistaan.

t. avioeroperheen lapsi, jossa vanhemmat tappeli verissäpäin omista periaatteista ja jatkuvaa kiusantekoa toisilleen ja unohtivat meidät lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petturit ovat henkisesti ja moraalisesti niin jälkeenjääneitä, ettei heistä ole mihinkään. Niin makaa kuin petaa.

Entäs ne kymmenet tuhannet naiset jotka pettävät miestään?

Petturihan voi olla mies tai nainen.

Minun mielestäni on väärin, että äiti menettää puolet omien lastensa lapsuudesta, jos lapset ovat viikko-viikko systeemillä tilanteessa, jossa äiti ei halunnut eroa alkuunkaan. Jos mies pettää ja jättää, jättää hän kyllä koko paketin sitten (eli äidin ja lapset).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Tässä sitä onkin lasten parasta ja äidin hoivaa. Lapsia tulee suojella, ei vanhempien seksielämä ja katkeruudet kuulu lapselle suhteen aikana eikä sen jälkeenkään. Mut niinhän se näyttää olevan et monelle lapsen paras on sama kuin äidin kosto ja katkeruus. Mut jos ei ole rakkautta, ei ole. Ei sitä vaatimalla tai kiristämällä saa

Jos se ex-vaimo on ollut ikävä riivinrauta liitossa, pitäisi miehen sen verran ajatella lapsiaan, ettei altista heitä ex-vaimon pettymyksen täysin odotettavissa oleville seurauksille. Ei se puoliso madonnaksi eron seurauksena muutu yllättäen. Että kyllä sen pettävän ja eroavan tulee pehmentää eroa exälle ja lapsille mahdollisuuksien mukaan eikä vaan kovaan ääneen vaatia oikeuksiaan. Sellaisella isällä vanhemmuus on todellakin hukassa.