Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?

Välillä meinaa unohtaa, että täällä palstoilla voi kirjoitella kuka tahansa. Myöskin ne, joille ei ole isolla kauhalla annettu. Ihan älyttömän naiiveja mielipiteitä monilla. Elämä opettaa vielä teitäkin ja silmät avautuu kyllä näkemään asioita elämänkokemuksen myötä ei-niin mustavalkoisesti.

T.39-vuotias täti

Vierailija kirjoitti:

Välillä meinaa unohtaa, että täällä palstoilla voi kirjoitella kuka tahansa. Myöskin ne, joille ei ole isolla kauhalla annettu. Ihan älyttömän naiiveja mielipiteitä monilla. Elämä opettaa vielä teitäkin ja silmät avautuu kyllä näkemään asioita elämänkokemuksen myötä ei-niin mustavalkoisesti.

T.39-vuotias täti

Samaa ihmettelen. Aika mustavalkoista skeidaa kaikki tämä.

Ap

Okei, kysymyksesi kuului "onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko systeemiä." Vastaus: kyllä on. Ja ketju lukkoon!

Vierailija kirjoitti:

Okei, kysymyksesi kuului "onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko systeemiä." Vastaus: kyllä on. Ja ketju lukkoon!

Kuka asiantuntija edes suosittelee viikko-viikko systeemiä? Ei ole lapselle hyväksi.

Ap, kyse ei ole äidin vaan lasten oikeudesta. Lapsilla on oikeus isäänsä.

Miten tämä on niin vaikeaa?

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Olin nukuttamassa lasta ja olin aika järkyttynyt tästä viestitulvasta joka tänne oli tullut. Minusta on tehty aikamoisia päätelmiä tuon lyhyen aloitukseni perusteella. Minut on leimattu katkeraksi eksäksi, joka yrittää vieraannuttaa lapsensa isästään.

Ensinnäkin. En ole eronnut. Heitin tällaisen kysymyksen ilmaan, koska lähipiirissäni on samantyyppinen tilanne. Omat sympatiani on sen äidin puolella, joka on pyhittänyt elämänsä lapsilleen ja nyt hänen pitäisi luopua lapsistaan joka toinen viikko sen takia, että ex-mies, joka oman käsitykseni mukaan on narsistinen, petti naistaan ja lopuksi vielä jätti.

Teettämä te muutenkin elämässä näin kovia päätelmiä pienen raspaisun perusteella?

Olen järkyttynyt.

Ap

Kysymyksesi tarkoitus oli kuitenkin tuoda erityisesti esiin tuo toinen nainen, joka ei isyyteen vaikuta millään lailla. Sen sijaan jätit mainitsematta tärkeimmän eli mies on narsistinen ja siten mahdollisesti epäkelpo toimimaan joka toinen viikko vanhempana tai äidillä on ainakin syytä pelätä sitä.

Ero äidistä ei ole ero lapsista. Lapsi ei milloinkaan saa olla koston väline eikä pelinappula. Lapsi ei myöskään ole kenenkään terapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyse ei ole äidin vaan lasten oikeudesta. Lapsilla on oikeus isäänsä.

Miten tämä on niin vaikeaa?

Ja siksi lapset saavat tavata isää joka toinen viikonloppu

Ulkopuoliset eivät voi tietää kenenkään eron taustoja. Itse erosin, kun rakastuin toiseen mieheen. Vuosia yritin avioliitossani, kun rakastin miestä. Mies ei vain rakastanut. Ei suostunut koskemaan, ei nukkumaan samassa sängyssä ei halunnut viettää aikaa kanssani. Kun kysyi rakastatko minua niin tuli hiljaisuus.

Lähdin, ja lapset jäi isälleen. Isä löysi myös uuden suhteen ja unohti lapset heti. Pikkuhiljaa lapset muuttivat luokseni. Yhteishuoltajuus on. Isä on muuttanut kauas. Tapaamisia tuskin tulee oleen.

Kenenkään ei pidä kärvistellä huonossa liitossa. Lapsista kuitenkin on huolehdittava. Arvostan vuoroviikkovanhemmuutta, jos siihen täysillä panostetaan eli lapsilla on hyvät kodit ja varusteet molemmilla vanhemmilla. Lapsen ei pidä joutua "muuttamaan" vanhemmalta toiselle joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeus vaatia mutta mun käsittääkseni sitä ei niin hyväksi kasvuympäristöksi lapselle katsota jos tämä joutuu palloilemaan kahden kodin välillä, joista toisessa on jo uusi äitipuoli asustelemassa. Miten aikuiset ihmiset ei osaa hoitaa eroa lapsen kannalta mahdollisimman kivuttomasti vaan aletaan tappelemaan ja sotkemaan mukaan uusia osapuolia ja pahimmassa tapauksessa yritetään kokonaan sulkea toinen pois lapsen elämästä..

No kuule jos äitipuolella ei ole rikosrekisteriä, päihdeongelmaa tmv. sitä ei todellakaan katsota huonolla silmällä, että on lapsen elämässä.

Juuri näin. Lapsen etu on rakastavat sosiaaliset vanhemmat, ei ap:n tavoin käyttäytyvä eksä.

Niin. On ihan luonnollista että ajan myötä voi vanhemmille löytyä uudet kumppanit mutta onko teidän mielestä ihan tosissaan ok kun lapselle ilmoitetaan että nyt kuule tuli isille ja äidille ero ja tässä on nyt sinun uusi äiti, jonka kanssa asut jatkossa puolet ajasta? Kuulostaa todella stressaavalta lapselle. Miksi ihmeessä ei voi antaa jonkinlaista sopeutumisaikaa ylipäätään siihen että isä ja äiti eivät enää asukaan saman katon alla? Taitaa olla perheenrikkojien kokoontumisajot täällä..

Se uusi äiti ei välttämättä aina asu yhdessä isän kanssa, vaikka isä olisi jättänyt äidin tämän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kyse ei ole äidin vaan lasten oikeudesta. Lapsilla on oikeus isäänsä.

Miten tämä on niin vaikeaa?

Ja siksi lapset saavat tavata isää joka toinen viikonloppu

Äiti ei päätä sitä. Lapsilla on yhtä suuri oikeus isäänsä kuin äitiin. Tapaamiset pitää järjestää lasten edun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Moraalisesti ajatellen ei ole. Lain mukaan varmaankin voi yrittää. Itse en kyllä petturille päästäisi lapsiani ollenkaan.

Eli lapset eivät saa nähdä isäänsä, koska hän on tehnyt äitiään kohtaan moraalisesti väärin? Eiköhän lapsilla ole oikeus nähdä omaa vanhempaansa, herranen aika.

Vaikka kyllähän tuonkaltaisia naisia (ja miehiä) on olemassa, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Isompi lapsi voi jopa kieltäytyä menemästä tällaisen vanhemman luo ja hänellä on siihen oikeus täytettyään 12 vuotta. Joskus jopa aikaisemmin. Näitäkin tapauksia on.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa näkee hyvin, ettei kannata mennä naimisiin eikä suostua yhteishuoltajuuteen. Kyllä äiti tietää lapsen edun paremmin kuin pelkkä siittiöiden luovuttaja.

Hassu juttu, jos on noin ihana ja rakastava asenne miestään kohtaan, miksi ihmeessä mies ottaa ja lähtee?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa näkee hyvin, ettei kannata mennä naimisiin eikä suostua yhteishuoltajuuteen. Kyllä äiti tietää lapsen edun paremmin kuin pelkkä siittiöiden luovuttaja.

Hassu juttu, jos on noin ihana ja rakastava asenne miestään kohtaan, miksi ihmeessä mies ottaa ja lähtee?!

Eihän sitä miestä tarvita kuin muutama minuutti aivan alkuvaiheessa. Kun mauri on tehnyt tehtävänsä mauri saa mennä. Miksi roikottaa mukana turhaa painolastia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Lapsi tulee varsin hyvin toimeen ilman huonoa miehen roolimallia. Kylläpä tässä kohtaa muistetaan lapsen oikeus isään kun isä niin haluaa. Miten paljon isä ylipäätään oli lasten arjessa mukana silloin kun asui perheensä kanssa. Jos perheensä hajottaa, turha tulla jälkikäteen ulisemaan.

Niin, usein sen petetyn ja jätetyn osaksi jää kannustaa lapsia isätapaamisiin, vaikka lapset eivät isän ja uuden äitipuolen luokse halua, vaan itkevät ennen tapaamista ja saavat äidin luona käytöshäiriöitä niiden jälkeen, johtuen ahdistumisestaan erotilanteessa. Isän luona lapset eivät usein näitä tunteita näytä, sillä äiti on yleensä se läheisempi vanhempi, jolle tunteita näytetään avoimesti.

Tosi reilua siis jätettyä kohtaan.

Eikö isä voisi ajatella vaiheittaista siirtymistä vuoroviikkoihin jo pelkästään lasten edun kannalta? Ja ehkä keskittyä tapaamisten aikana lapsiin ja hiljalleen tustustuttaa uuden kumppanin heihin.