Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Kun lukee näitä vastauksia, ei voi kuin ihmetellä mitä ihmeen vähä-älyisiä narttuja sitä onkaan olemassa. En ihmettele tippaakaan, että nuo samaiset naisiksi itseään tituleeraavat epäsikiöt tulevat petetyiksi ja jätetyksi - kuka tahansa olisi onnensa kukkuloilla kun pääsee eroon mokomista hirviöistä.

Äiti ajattelee aina lapsensa parasta. Toisin on petturin laita joka suoltaa edellusen kaltaista tekstiä ihmisistä, joita ei edes tunne.

Eipä tunnu olevan. Kovin monella äidillä täälläkin on oma paha mieli ja oma kärsimys tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Ei kovin moni tunnu ajattelevan, että kun rankaisee ex-miestä pettämisen takia, rankaisee myös viattomia lapsia

Ai niinkö. Mä olen nähnyt miten mies hakkaa lapsen nähden naista jota epäilee pettämisestä. Huom vain epäilee!

Aloituksessa puhuttiin toisen naisen takia lähteneestä miehestä. Varmasti me kaikki tiedetään että on narkkeja, juoppoja, naisenhakkaajia, lastenhakkaajia jne mutta niistä ei nyt tämän ketjun tapaamisoikeuksien pohdinnassa ollut kyse.

Voi hyvä Jumala!!!

Asiahan on täysin selvä: ukko jättää ja pettää, akka hoitaa lapset, mutta ukon on turha vaatia mitään, koska se on lapsen oikeus tavata etävahempaansa, ei tosin päin.

.

Eikö tämä nyt jo mene kaaliin??????

-

Sitten kuvitellaan jotenkin omistavansa lapset.

Kuvitellaan, että lapset ovat mieluusti heittopusseja viikko-viikko -systeemissä.

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Lapset sen lopulta päättävät, miten toimitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Lapset sen lopulta päättävät, miten toimitaan

Lapsilla todennäköisesti ei ole mitään syytä olla tapaamatta isää, jos äiti ei manipuloi vihaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisesti ajatellen ei ole. Lain mukaan varmaankin voi yrittää. Itse en kyllä petturille päästäisi lapsiani ollenkaan.

Reilu meininki... Lapsia kohtaan nimittäin.

Niin, lapsien etu varmasti on elää joka toinen viikko isän lemmenpesässä uuden äitipuolen kanssa.

Ei, vaan lapsien kuuluu poteroitua katkeruuteen äitinsä kanssa, eikä heitä saa päästään näkemään mitään, mikä voisi heidän mielensä muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisesti ajatellen ei ole. Lain mukaan varmaankin voi yrittää. Itse en kyllä petturille päästäisi lapsiani ollenkaan.

Reilu meininki... Lapsia kohtaan nimittäin.

Niin, lapsien etu varmasti on elää joka toinen viikko isän lemmenpesässä uuden äitipuolen kanssa.

Lasten etu on tiivis suhde molempiin vanhempiin. Uudet äiti- ja isäpuolet eivät saa mennä sen edelle. Ja vanhempi, joka yrittää vieraannuttaa lasta tämän toisesta vanhemmasta, joutaisi itse viikonloppuvanhemmaksi.

Isä voisi tässä tilanteessa ajatella lasten etua ja muuttaa ensin omaan asuntoon ja hiljalleen tutustuttaa lapset uuteen kumppaniin. Se olisi hyvää ja vastuullista vanhemmuutta.

Ei ole ihan halpaa huvia hankkia uusi koti ja kalustaa se täysin alusta. Tämä jätetty ei vaikuta niin järkevältä tyypiltä, että tasaisi huonekalut, jotta lapsilla olisi isänkin luona hyvä olla.

Huonekaluja saa käytettynä pilkkahintaan/ilmaiseksi. Exä jää myös maksamaan yksin asuntomenoja. Vai tarvitseeko mies aina jonkun naisen lapsiensa kulujen maksajaksi?

On nyt aika paksua väittää, että uusi äitipuoli heti eron jälkeen olisi lasten etu.

Vielä paksumpaa onväittää, että isästä vieraannuttaminen olisi lasten etu.

Kyllä isältäkin pitää pystyä vaatimaan edes hiven lapsiensa huomioon ottamista ennen kuin vieraannuttamiskortti heilahtaa.

Miten toisen vanhemman tulisi reagoida, kun toinen vanhempi laittaa tarpeensa etusijalle lapsiinsa nähden? Olla hiljaa, ettei vaan vieraannuttamiskortti heilahda?

Eroaminen ei tarkoita, että laittaisi omat tarpeensa lasten edelle. Uuden kumppanin löytäminen ei tarkoita, että laittaisi omat tarpeensa lasten edelle. Sen sijaan ex-puolisolle kostaminen käyttäen lapsia aseena on omien tarpeiden laittamista lasten edelle.

Eroaminen ei tarkoita, että laittaisi omat tarpeensa lasten edelle, eikä uuden kumppanin löytäminenkään, mutta välitön yhteen muutto uuden kumppanin kanssa eron jälkeen on jo omien tarpeiden edelle laittoa. Lapsi ansaitsisi aikaa tottua ajatukseen vanhempien erosta ennenkuin uusia kumppaneita esitellään, saati että aletaan välittömästi leikkiä uusperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisesti ajatellen ei ole. Lain mukaan varmaankin voi yrittää. Itse en kyllä petturille päästäisi lapsiani ollenkaan.

Reilu meininki... Lapsia kohtaan nimittäin.

Niin, lapsien etu varmasti on elää joka toinen viikko isän lemmenpesässä uuden äitipuolen kanssa.

Lasten etu on tiivis suhde molempiin vanhempiin. Uudet äiti- ja isäpuolet eivät saa mennä sen edelle. Ja vanhempi, joka yrittää vieraannuttaa lasta tämän toisesta vanhemmasta, joutaisi itse viikonloppuvanhemmaksi.

Isä voisi tässä tilanteessa ajatella lasten etua ja muuttaa ensin omaan asuntoon ja hiljalleen tutustuttaa lapset uuteen kumppaniin. Se olisi hyvää ja vastuullista vanhemmuutta.

Ei ole ihan halpaa huvia hankkia uusi koti ja kalustaa se täysin alusta. Tämä jätetty ei vaikuta niin järkevältä tyypiltä, että tasaisi huonekalut, jotta lapsilla olisi isänkin luona hyvä olla.

Huonekaluja saa käytettynä pilkkahintaan/ilmaiseksi. Exä jää myös maksamaan yksin asuntomenoja. Vai tarvitseeko mies aina jonkun naisen lapsiensa kulujen maksajaksi?

On nyt aika paksua väittää, että uusi äitipuoli heti eron jälkeen olisi lasten etu.

Vielä paksumpaa onväittää, että isästä vieraannuttaminen olisi lasten etu.

Kyllä isältäkin pitää pystyä vaatimaan edes hiven lapsiensa huomioon ottamista ennen kuin vieraannuttamiskortti heilahtaa.

Miten toisen vanhemman tulisi reagoida, kun toinen vanhempi laittaa tarpeensa etusijalle lapsiinsa nähden? Olla hiljaa, ettei vaan vieraannuttamiskortti heilahda?

Eroaminen ei tarkoita, että laittaisi omat tarpeensa lasten edelle. Uuden kumppanin löytäminen ei tarkoita, että laittaisi omat tarpeensa lasten edelle. Sen sijaan ex-puolisolle kostaminen käyttäen lapsia aseena on omien tarpeiden laittamista lasten edelle.

Eroaminen ei tarkoita, että laittaisi omat tarpeensa lasten edelle, eikä uuden kumppanin löytäminenkään, mutta välitön yhteen muutto uuden kumppanin kanssa eron jälkeen on jo omien tarpeiden edelle laittoa. Lapsi ansaitsisi aikaa tottua ajatukseen vanhempien erosta ennenkuin uusia kumppaneita esitellään, saati että aletaan välittömästi leikkiä uusperhettä.

Juuri näin.

Tajusin eilen, että tässä ketjussa menee kaksi eri asiaa sekasin ja se heijastuu moneen.

Ne, jotka sanovat, ettei lapselle saa kertoa eron syytä (pettämistä) ajattelevat, että mies on pettänyt kerran, hairahtanut siis. Kertominen on aikuisten asioiden kertomista.

Ne, jotka sanovat, että lapselle pitää kertoa syy, kuvittelee tilanteen pidemmälle, eli mies muuttaa heti eron jälkeen uuden naisen kanssa asumaan. Lapselle pitää antaa selitys, mitä tämä näkee.

Kun kerran erotilanteessa ei ole mitään syytä miksi viikko-viikko systeemi ei voisi olla niin se olisi paras. Tässä tapauksessa elatusmaksujakaan ei tarvisi maksaa, kun menee 50-50 kulut.

Tietenkin isällä on oikeus nähdä lapsiaan, jos hän ei ole väkivaltainen juoppo/narkki tai pahasti mt-ongelmainen. Mutta kyllä se näin äitinä silti tuntuisi pahalta jos oma aviomies eka pettäisi ja jättäisi, tulisi muutot, tulevaisuuden "menetys", suru ja luottamuspula - ja sitten vielä "palkaksi" saisi sen että näkisi omia lapsiaan vain periaatteessa puolet vuodesta.

En minä ole lapsia halutessa ja tehdessäni miettinyt kuinka haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa erossa lapsistani tai odottaisin heidän kotoa muuttoansa. Päinvastoin, nimenomaan halusin kokea tämän rakkauden, iltasatujen lukemiset ja kuulla pienet uniset äitiii-huudot aamulla.

Jotkut pettävät myös ihan muista syistä että aina se ex olisi joku pihtaava ja huutava hirviö. Monille tulee ihan yllätyksenä ja kotona on asiat olleet ihan normaalisti koko ajan siihen asti että joko puoliso jää kiinni tai töyksäyttää viikonpäätteeksi että uus on katottu ja hän muuttaa pois.

Törkeä ja hyvin itsekäs temppu mieheltä. Pitäis osata kantaa vastuu tekojensa seurauksista. Tässä ei tullut kai esiin minkä ikäisistä lapsista on kyse, joten sekin vaikuttanee asiaan miten paljon lapsia tavataan. Enpä tiedä kuinka hyvin tuollaisen jälkeen hyvä vanhemmuus on ylipäänsä mahdollista, kun niin paljon on rikottu ja miten ylipäänsä hoidetaan kaikki käytännön asiat, ettei lapset kärsi, jos välit on menneet vanhempien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Törkeä ja hyvin itsekäs temppu mieheltä. Pitäis osata kantaa vastuu tekojensa seurauksista. Tässä ei tullut kai esiin minkä ikäisistä lapsista on kyse, joten sekin vaikuttanee asiaan miten paljon lapsia tavataan. Enpä tiedä kuinka hyvin tuollaisen jälkeen hyvä vanhemmuus on ylipäänsä mahdollista, kun niin paljon on rikottu ja miten ylipäänsä hoidetaan kaikki käytännön asiat, ettei lapset kärsi, jos välit on menneet vanhempien välillä.

Outo ajatus, että mies olisi jotain ”rikkonut”. Totta kai nainen pannaan vaihtoon, jos se ei enää tyydytä. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että miehen omat lapset ovat edelleen miehen omia lapsia. Täällä Pohjois-Euroopassa naisten oikeudet ovat menneet jo liiallisiksi. Monissa maissa mies päättää lasten huollosta, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Törkeä ja hyvin itsekäs temppu mieheltä. Pitäis osata kantaa vastuu tekojensa seurauksista. Tässä ei tullut kai esiin minkä ikäisistä lapsista on kyse, joten sekin vaikuttanee asiaan miten paljon lapsia tavataan. Enpä tiedä kuinka hyvin tuollaisen jälkeen hyvä vanhemmuus on ylipäänsä mahdollista, kun niin paljon on rikottu ja miten ylipäänsä hoidetaan kaikki käytännön asiat, ettei lapset kärsi, jos välit on menneet vanhempien välillä.

Välit on menneet vanhempien välillä = kilahtanut nainen mustamaalaa ja sabotoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeä ja hyvin itsekäs temppu mieheltä. Pitäis osata kantaa vastuu tekojensa seurauksista. Tässä ei tullut kai esiin minkä ikäisistä lapsista on kyse, joten sekin vaikuttanee asiaan miten paljon lapsia tavataan. Enpä tiedä kuinka hyvin tuollaisen jälkeen hyvä vanhemmuus on ylipäänsä mahdollista, kun niin paljon on rikottu ja miten ylipäänsä hoidetaan kaikki käytännön asiat, ettei lapset kärsi, jos välit on menneet vanhempien välillä.

Välit on menneet vanhempien välillä = kilahtanut nainen mustamaalaa ja sabotoi.

Eihän tässä sellaisesta puhuttu, mutta tuskinpa kukaan pettäneen miehen päätä silittelee?

Ei kannattaisi pitää miestä ja lapsia itsestäänselvyyksinä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin isällä on oikeus nähdä lapsiaan, jos hän ei ole väkivaltainen juoppo/narkki tai pahasti mt-ongelmainen. Mutta kyllä se näin äitinä silti tuntuisi pahalta jos oma aviomies eka pettäisi ja jättäisi, tulisi muutot, tulevaisuuden "menetys", suru ja luottamuspula - ja sitten vielä "palkaksi" saisi sen että näkisi omia lapsiaan vain periaatteessa puolet vuodesta.

En minä ole lapsia halutessa ja tehdessäni miettinyt kuinka haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa erossa lapsistani tai odottaisin heidän kotoa muuttoansa. Päinvastoin, nimenomaan halusin kokea tämän rakkauden, iltasatujen lukemiset ja kuulla pienet uniset äitiii-huudot aamulla.

Jotkut pettävät myös ihan muista syistä että aina se ex olisi joku pihtaava ja huutava hirviö. Monille tulee ihan yllätyksenä ja kotona on asiat olleet ihan normaalisti koko ajan siihen asti että joko puoliso jää kiinni tai töyksäyttää viikonpäätteeksi että uus on katottu ja hän muuttaa pois.

On ymmärrettävää tuntea surua siitä, että menettää puolet lasten ajasta, mutta usko tai älä, toinen vanhempi luultavasti tuntee samaa surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeä ja hyvin itsekäs temppu mieheltä. Pitäis osata kantaa vastuu tekojensa seurauksista. Tässä ei tullut kai esiin minkä ikäisistä lapsista on kyse, joten sekin vaikuttanee asiaan miten paljon lapsia tavataan. Enpä tiedä kuinka hyvin tuollaisen jälkeen hyvä vanhemmuus on ylipäänsä mahdollista, kun niin paljon on rikottu ja miten ylipäänsä hoidetaan kaikki käytännön asiat, ettei lapset kärsi, jos välit on menneet vanhempien välillä.

Välit on menneet vanhempien välillä = kilahtanut nainen mustamaalaa ja sabotoi.

Välit on menneet vanhempien välillä = petetty vaimo on löytänyt uuden miehen

Silloin lähestulkoon aikan alkaa ongelmat.

Ap kuulostaa pelottavan katkeralta ja epätasapainoiselta. Ei ajattele yhtään lasten etua.

Jos luet näitä ap: muutaman vuoden päästä, kun tilanne tasoittunut, sinä tulet katumaan, että vihasi miestä kohtaan oli suurempi kuin rakkautesi lapsia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tässä ikuisessa kaksinaismoralismissa.

Jos mies pettää, on se vaimon vika, kun ei osannut pitää miestään tyytyväisenä.

Jos mies ei näe lapsia tarpeeksi, on se exän vika, kun ei kuskaa/asu lähempänä/luovu omista suunnitelmistaan.

Jos lapset vieraantuvat isästään, jolla on uusi perhe/parisuhde, on se exän vika, kun myrkyttää lapset isäänsä vastaan.

Jos ex on katkera erosta, pettämisestä ja miehen uuden suhteen hehkuttamisesta, on vika hänessä, kun ei osaa ajatella lastensa parasta ja syyllistää itseään tarpeeksi.

Kyse on uhriutumisesta. Mies on aina uhri, nainen tekee aina liian vähän, ei riitä, ei ole tarpeeksi hyvä, ei tarpeeksi aikuinen, ei tarpeeksi kypsä.

Ja kuitenkin ne lapset on hankittu ajatuksella, että yhdessä nämä kasvatetaan ja yhdessä koetaan vanhemmuuden ilot. Kun toinen tämän lupauksen pettää, on kyse tasan tarkkaan tämän ihmisen kypsymättömyydestä, riittämättömyydestä ja itsekkyydestä. Ei perhettään voi hajottaa ajatellen, että sen muut osapuolet ovat riittävän kypsiä sietääkseen yhden ison vauvan oikkuja ja mielitekoja. Miksi heidän edes pitäisi? Jos ei pysty sitoutumaan 18 vuoden yhteiseen urakkaan, ei tee lapsia. Eri asia tietenkin, jos parisuhteessa on väkivaltaa tai päihdeongelmaa tai jos kumpikin on kypsästi sitä mieltä, että lusikat laitetaan jakoon. Puhun nyt tapauksista, joissa toinen yksipuolisesti sanoo irti sopimuksen kasvattaa lapset saman katon alla ja kuvittelee, että muiden on oltava kypsempiä, fiksumpia, kärsivällisempiä ja hänen toiveitaan noudattelevia, jotta uusperhearki sujuu.

Vastuu sille, kenen se on. Jos ex on katkera, lapset vihaavat äitipuolta, uusi vaimo vihaa miehen lapsia ja kaikesta tapellaan jatkuvasti oikeutta myöten, niin voi katsoa omaa napaa ja miettiä, olisiko asioita voinut hoitaa toisin, puolisoaan kunnioittavalla tavalla ja lastensa paras koko ajan mielessä. En puhu mistään marttyyritarinoista, joissa siedetään erittäin huonoa liittoa vain lasten takia vaan siitä, miten sitä lasten toista vanhempaa ei loukata tieten tahtoen niin, että välit tulehtuvat ja koko perhe hajoaa myös henkisesti.

Kun satuttaa lapsen vanhempaa, satuttaa aina myös lasta. Kun hajottaa parisuhteen, repii irti lapsen juuret. Jos se on pakko tehdä, on parempi liimata juuria kasaan niin, että lapsi pystyy hiljalleen kasvattamaan uudet juuret ja vanhat surkastuvat pois. Ja se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, toisen kunnioittamista ja yhteisiä pelisääntöjä molemmille.

Vau mikä kirjoitus! Mistä tiesit, että noin meilläkin meni? Sanasta sanaan. Voin allekirjoittaa jokaisen lauseen.

Ainoa seikka, mikä kirjoituksessa särähtää korvaan on viimeinen lause: vaatii yhteisiä pelisääntöjä. Mitä jos molemmilla vanhemmilla on erilainen arvomaailma? Eihän siitä voi joustaa, eikä edes tarvitse.