Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

En todella ihmettele, että jos olette noin katkeria, lapsellisia, lyhytkatseisia ja tyhmiä, että se mies pettää ja lähtee. Onneksi nykyään lastenvaltovalla tuetaan isyyttä eikä anneta äidin pohjattoman tyhmyyden vaikuttaa liikaa lapsiin. Peilistä löytyy yleensä syy, kun sinne viitsii kunnolla katsoa. 

Siinä vaiheessa ei tueta kun lapsi on 12 eikä suostu menemään isälle. Ei muuta kuin tekemään uusia, tulevia heittopusseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu lohduttaa omia vanhempiaan? Voin kertoa että vaikka kuinka ette pysty pidättelemään itkujanne, niin olisi syytä koittaa. Kysykää myöhemmin lapsiltanne että oliko kivaa. Jos vanhemmat eroaa se on yksin jo tarpeeksi raskasta lapsille. Herätkääpäs nyt vähän sieltä minäkeskeisestä maailmastanne.

Itkeminen on toisille ihmisille asia, jota ei tahdolla kontrolloida. Tuo on sama kuin sanot epileptikolle, että tule jo pois sieltä minäkeskeisyydestä, ettet pelota lastasi.

ja alkoholistille että älä juo.. lapsesta se tuntuu kuitenkin pahalta ja tietysti itkun päälle kerrotaan kuinka paska se isä nyt on. Sinä vanhempana olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista. Mikä siinä on niin vaikea ymmrtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Lapsella on oikeus rakentaa identiteettiään rauhassa, ilman sitä, että vanhempien seksuaalisuutta repostellaan heille millään lailla.

Todella, todella ruokotonta puhua lapsille noin. Sulla on iljettävä maailmankuva.

Pettävä puoliso on iljettävä. Totta. Se ei silottelemalla muuksi muutu.

Niin on myös lastensa elämän pilaava kostonhimoinen narttu

Ei ole,oma vika.Itse rikkoi teidän perheen,se sika.Miehet haluaa sekä syödä,että säilyttää kakun.Kaikki pitäisi olla täydellistä.Vaimo nuorekas ja itsestään huolehtiva ja aina valmis sessiin tottakai.Myös pitäisi aina vaimon jaksaa hoitaa KAIKKI lapset vauvasta teiniin ja heidän asiat,sekä kotityöt.omaa aikaa on vain miehellä ja lisäksi pitäisi olla iloinen ja nauravainen ja pärjätä lasten kanssa kotihoidontuella,kun mies elää ja tuhlaa,kuin sinkku.sitten kun vaimo ei jaksakaan väsyttävän kuopuksen kanssa aina antaa,mies suuttuu ja lähtee muualle pettämään.Kun ei kerta kotoa saa...eikä vaimo koskaan anna,eikä huomioi miestä. Kun tulee ero,niin ollaan kyllä heti oikeuksia vaatimassa.Olis hoitanut asiat,kun oli mahdollisuus,ja antanut vaimollekin omaa aikaa,ja hoitanut vauvaa ja kotitöitä..Petturisika saa just sen minkä ansaitsee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Lapsella on oikeus rakentaa identiteettiään rauhassa, ilman sitä, että vanhempien seksuaalisuutta repostellaan heille millään lailla.

Todella, todella ruokotonta puhua lapsille noin. Sulla on iljettävä maailmankuva.

Pettävä puoliso on iljettävä. Totta. Se ei silottelemalla muuksi muutu.

Niin on myös lastensa elämän pilaava kostonhimoinen narttu

Pettäjähän tässä lastensa elämän pilaa. Mitä sitä peittelemään. Ihmeelliseksi on maailma mennyt. Ensin ajatellaan vaan itsrään seurauksista välittämättä. Sitten kunne seuraukset realisoituu , ahdistutaan. Mitäs lähdit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

On siinä paljon selittämistä. Tutkimusten mukaan lapsella kestää vuoden verran päästä vanhempiensa erosta yli. Jos toinen muuttaa sisään saman tien, niin kyllä siinä pienen pää on sekaisin.

Asian voi selittää ihan ilman toisen mustamaalaamista. Jos et keksi miten, niin mieti lisää.

Miten se, että kertoo rehellisesti miten asia on, olisi mustamaalaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Lapsella on oikeus rakentaa identiteettiään rauhassa, ilman sitä, että vanhempien seksuaalisuutta repostellaan heille millään lailla.

Todella, todella ruokotonta puhua lapsille noin. Sulla on iljettävä maailmankuva.

Pettävä puoliso on iljettävä. Totta. Se ei silottelemalla muuksi muutu.

Niin on myös lastensa elämän pilaava kostonhimoinen narttu

Pettäjähän tässä lastensa elämän pilaa. Mitä sitä peittelemään. Ihmeelliseksi on maailma mennyt. Ensin ajatellaan vaan itsrään seurauksista välittämättä. Sitten kunne seuraukset realisoituu , ahdistutaan. Mitäs lähdit.

Pettäjä pettää puolisonsa. Puoliso pettää lapset siirtämällä oman katkeruutensa ja kostonhimonsa lasten kannettavaksi kieltämällä yhteyden toiseen vanhempaan, joka on lapsille ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin ennenkin. Ikävän usein vielä valehdellaa että isi ei halua enää tavata teitä kun isillä on uusi nainen.

Kyllä aikuisen pitää pystyä ajattelemaan lasten parasta vaikka miten oisi oma elämä pirstaleina. Lapsen paras ei ole kieltää toisen vanhemman tapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Lapsella on oikeus rakentaa identiteettiään rauhassa, ilman sitä, että vanhempien seksuaalisuutta repostellaan heille millään lailla.

Todella, todella ruokotonta puhua lapsille noin. Sulla on iljettävä maailmankuva.

Pettävä puoliso on iljettävä. Totta. Se ei silottelemalla muuksi muutu.

Niin on myös lastensa elämän pilaava kostonhimoinen narttu

Pettäjähän tässä lastensa elämän pilaa. Mitä sitä peittelemään. Ihmeelliseksi on maailma mennyt. Ensin ajatellaan vaan itsrään seurauksista välittämättä. Sitten kunne seuraukset realisoituu , ahdistutaan. Mitäs lähdit.

Älä höpsi. Koko perhe voi huonosti jos parisuhde ei ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

On siinä paljon selittämistä. Tutkimusten mukaan lapsella kestää vuoden verran päästä vanhempiensa erosta yli. Jos toinen muuttaa sisään saman tien, niin kyllä siinä pienen pää on sekaisin.

Asian voi selittää ihan ilman toisen mustamaalaamista. Jos et keksi miten, niin mieti lisää.

Miten se, että kertoo rehellisesti miten asia on, olisi mustamaalaamista?

Voi v....kerrotko sitten lapsille että äiti teki abortin? Kerrotko että joit viikonloppuna viinaa? Varastit nuorena? Anna olla jos tuntuu liian vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

On siinä paljon selittämistä. Tutkimusten mukaan lapsella kestää vuoden verran päästä vanhempiensa erosta yli. Jos toinen muuttaa sisään saman tien, niin kyllä siinä pienen pää on sekaisin.

Asian voi selittää ihan ilman toisen mustamaalaamista. Jos et keksi miten, niin mieti lisää.

Miten se, että kertoo rehellisesti miten asia on, olisi mustamaalaamista?

Voi v....kerrotko sitten lapsille että äiti teki abortin? Kerrotko että joit viikonloppuna viinaa? Varastit nuorena? Anna olla jos tuntuu liian vaikealta.

Äiti ei voinut pitää sitä vauvaa.

Aikuiset juo joskus aikuisten juomia.

Kun äiti oli lapsia, niin äiti teki jotain mistä on vieläkin paha mieli.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

On siinä paljon selittämistä. Tutkimusten mukaan lapsella kestää vuoden verran päästä vanhempiensa erosta yli. Jos toinen muuttaa sisään saman tien, niin kyllä siinä pienen pää on sekaisin.

Asian voi selittää ihan ilman toisen mustamaalaamista. Jos et keksi miten, niin mieti lisää.

Miten se, että kertoo rehellisesti miten asia on, olisi mustamaalaamista?

Voi v....kerrotko sitten lapsille että äiti teki abortin? Kerrotko että joit viikonloppuna viinaa? Varastit nuorena? Anna olla jos tuntuu liian vaikealta.

Äiti ei voinut pitää sitä vauvaa.

Aikuiset juo joskus aikuisten juomia.

Kun äiti oli lapsia, niin äiti teki jotain mistä on vieläkin paha mieli.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

näin se pitääkin. Aikuiset sopivat että he asuvat eri asunnoissa. Ei niin että pettäjäisäsi meni kullinsa mukana pois, kuten täällä moni viisas ehdottaa.

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Kun lukee näitä vastauksia, ei voi kuin ihmetellä mitä ihmeen vähä-älyisiä narttuja sitä onkaan olemassa. En ihmettele tippaakaan, että nuo samaiset naisiksi itseään tituleeraavat epäsikiöt tulevat petetyiksi ja jätetyksi - kuka tahansa olisi onnensa kukkuloilla kun pääsee eroon mokomista hirviöistä.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Valitettavasti se vaan heijastuu lasten elämään, kun parisuhde päättyy, vaikka kuin ajattelisi lasten parasta.

En nyt viittaa tähän tapaamisten estämiseen, mutta annan esimerkin omasta elämästäni: minä olin vuosikymmenet miehen elämää, hänen harrastuksensa mukaan, hänen arvojensa mukaan. Eron jälkeen päätin alkaa elämään omaa elämääni, joka tietty heijastui siihen, miten aloin kasvattamaan lapsiani. (Esim. Isä oli sitä mieltä, että lapset eivät saa etäviikolla käydä toisen vanhemman kotona. Minä taas olin sitä mieltä, että en koskaan tule sanomaan lapsilleni, etteivät he saisi tulla minun luokseni). Siitäkös eksä suuttui ja tuli monenlaisia käänteitä....

Meni vähän off topic, mutta pointtini on se, että lapset aina kärsivät. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

No mites sitten semmoisessa perheessä jossa mies sanoo ettei halua jatkaa ja vaimo kiristää että tehdään nyt lapsi ja katotaan kuinka käy. Mies suostuu, mut tilanne vaan pahenee. Käy vahinko ja lapsia kaks. Ja mies toteaa ettei hän pysty tähän kun ei alunalkaenkaan ollut innostunut eikä rakkautta ole. Että vaimolle on alunalkaenkin ollut tiedossa ettei yhteistä tulevaisuutta ole, mut luulee voivansa lasten avulla muuttaa miehen mielen. Ja näin ei käy. Ja sit mies lähtee. Ja nainen katkeroituu. Kukas tässä on syyllinen sitten? Javaimo siis avovaimo koska mies ei halunnut naimisiin koska ei rakasta.

Olipas he***tin typeriä ihmisiä kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Valitettavasti se vaan heijastuu lasten elämään, kun parisuhde päättyy, vaikka kuin ajattelisi lasten parasta.

En nyt viittaa tähän tapaamisten estämiseen, mutta annan esimerkin omasta elämästäni: minä olin vuosikymmenet miehen elämää, hänen harrastuksensa mukaan, hänen arvojensa mukaan. Eron jälkeen päätin alkaa elämään omaa elämääni, joka tietty heijastui siihen, miten aloin kasvattamaan lapsiani. (Esim. Isä oli sitä mieltä, että lapset eivät saa etäviikolla käydä toisen vanhemman kotona. Minä taas olin sitä mieltä, että en koskaan tule sanomaan lapsilleni, etteivät he saisi tulla minun luokseni). Siitäkös eksä suuttui ja tuli monenlaisia käänteitä....

Meni vähän off topic, mutta pointtini on se, että lapset aina kärsivät. Aina.

Jos elämä lasten kotona on tappelua ja molempia.vanhempia uuvuttavaa, niin oletko sitä mieltä että lapset kärsii erosta enemmän? Meillä on käytössä viikko-viikko ja voin kertoa että jaksan leikkiä ja keksiä lapsilleni vaikka mitä kivaa, varsinkin olla läsnä. Ennen eroa tätä ei jaksanut kumpikaan vanhemmista, koska huono parisuhde vei kaikki voimat. Tottakai erolla on vaikutusta lapsiin, mutta en voi allekirjottaa väitettä että se olisi huono ratkaisu. Ei varmasti ole lapsen kehityksen kannalta hyväksi kasvaa riitaisassa ympäristössä. Nyt lapsella on kaksi kotia missä kummassakaan heidän ei tarvitse kuunnella vanhempien riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ensin menetin mieheni, kun jätti minut toisen( kuulemma kauniimman ja fiksumman) naisen vuoksi. Näin mies itse kertoi. Nyt menetin lapsetkin joka toiseksi viikoksi, kun ovat isällään. Siinä meni perhe lähes kerralla. En haluaisi olla lapsistani erossa kokonaista viikkoa pari kertaa kuukaudessa. Lapset protestoivat, kun uudessa " kodissa" tuntevat olevansa lähinnä tiellä ja uuden perheen äidin lapset eivät pidä heistä. Lasteni isä halusi näin koska on siihen oikeus.

Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että ne lapset ei ole vain sinun? Ne on edelleen yhteisiä ja järkevät aikuiset pystyy kasvattamaan lapset yhdessä eron jälkeenkin. Jos asenteesi on tuollainen, lapset ei takuulla koskaan uskalla tunnustaa että isän luona on ihan kivaa

Sinä taas kuvittelet automaattisesti että pettävä ja jättävä mies on jonkinlainen uhri tai marttyyri joka jonkun väistämättömän pakon edessä jätti paskan vaimonsa.

Voi olla oikeasti niinkin että mies onkin ihan aito itsekeskeinen k*pää joka haluaa pakottaa lapsensa leikkimään kotia uuden " fiksumman ja kauniimman" naisensa kanssa.

Mies torjuu syyllisyyttään sillä että yrittää pakottaa niin lapset kuin äitipuolenkin pitämään toisistaan ja viihtymään. Mies yrittää todistella sillä että teki oikean ratkaisun.

Ei isäkään tuossa lasten parasta ajattele vaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Valitettavasti se vaan heijastuu lasten elämään, kun parisuhde päättyy, vaikka kuin ajattelisi lasten parasta.

En nyt viittaa tähän tapaamisten estämiseen, mutta annan esimerkin omasta elämästäni: minä olin vuosikymmenet miehen elämää, hänen harrastuksensa mukaan, hänen arvojensa mukaan. Eron jälkeen päätin alkaa elämään omaa elämääni, joka tietty heijastui siihen, miten aloin kasvattamaan lapsiani. (Esim. Isä oli sitä mieltä, että lapset eivät saa etäviikolla käydä toisen vanhemman kotona. Minä taas olin sitä mieltä, että en koskaan tule sanomaan lapsilleni, etteivät he saisi tulla minun luokseni). Siitäkös eksä suuttui ja tuli monenlaisia käänteitä....

Meni vähän off topic, mutta pointtini on se, että lapset aina kärsivät. Aina.

Jos elämä lasten kotona on tappelua ja molempia.vanhempia uuvuttavaa, niin oletko sitä mieltä että lapset kärsii erosta enemmän? Meillä on käytössä viikko-viikko ja voin kertoa että jaksan leikkiä ja keksiä lapsilleni vaikka mitä kivaa, varsinkin olla läsnä. Ennen eroa tätä ei jaksanut kumpikaan vanhemmista, koska huono parisuhde vei kaikki voimat. Tottakai erolla on vaikutusta lapsiin, mutta en voi allekirjottaa väitettä että se olisi huono ratkaisu. Ei varmasti ole lapsen kehityksen kannalta hyväksi kasvaa riitaisassa ympäristössä. Nyt lapsella on kaksi kotia missä kummassakaan heidän ei tarvitse kuunnella vanhempien riitelyä.

Olen samaa mieltä kuin sinä. Olin vuoroviikkovanhempana miljoona kertaa parempi äiti kuin ydinperheessä.

Olen silti sitä mieltä, että jos lasten parasta ajatellaan, niin vanhemmat eivät eroa sen takia, että toinen harrastaa liikaa, tai sotkee liikaa, rapistelee sipsipussia, ”lapsella on parempi olla kaksi rakastavaa kotia (lue:uusperhe) kuin yksi tunteeton koti” tai ”minä ansaitse parempaa”.

Sitten on eroja, jotka tulevat oikeaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Lasten ei tarvitse tietää vanhempien pettämisistä ja muista säädöistä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koti on ollut aina samassa kaupungissa sekä koulukaverit ja läheiset ystävät.

Lapsen pitäisi muuttaa viikoksi vieraaseen kaupunkiin isän ja äitipuolen nurkkiin jotta isä saisi nähdä lastansa useammin? Miksi lapsen pitää "sopeutua"? Kaksi koulu ja matkustamista joka viikko?

Oliko ap:n tapauksessa näin, vai veditkö hatusta?