Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.

Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään

Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.

Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?

Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?

Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?

Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o

Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.

Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...

Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?

Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.

Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.

Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.

Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.

Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?

En mielestäni puhunut tästä ja tämäkin hämmentää toki. Millä taivoin nyt äiti on yhteisistä tekemisistä pois? Eikö se ole yhtälailla isä joka on pois. Ja ei sitä äitiä korvata. Luuletko tosiaan että äidin voi korvata lapselle? Isää? Ei voi. Jos voisi meillä olisi lastensuojelu huomattavasti helpompaa. Kyse nyt on siitä että aikuisen ei tule kaataa murheitaan lasten päälle, eikä käyttää pelinappuloina kostaakseen aikuisten välisiä riitoja. Sinulle on tätä turha selittäää, koska et tajua lasten oikeuksia etkä isän oikeuksia. Et ole ainoa jos se lohduttaa.

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

Tarkoitat varmaan molempia sukupuolia? Naiset haluavat enemmän eroja joten oletko sitä mieltä, että lapset pitäisi aina jättää isälle?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ensin menetin mieheni, kun jätti minut toisen( kuulemma kauniimman ja fiksumman) naisen vuoksi. Näin mies itse kertoi. Nyt menetin lapsetkin joka toiseksi viikoksi, kun ovat isällään. Siinä meni perhe lähes kerralla. En haluaisi olla lapsistani erossa kokonaista viikkoa pari kertaa kuukaudessa. Lapset protestoivat, kun uudessa " kodissa" tuntevat olevansa lähinnä tiellä ja uuden perheen äidin lapset eivät pidä heistä. Lasteni isä halusi näin koska on siihen oikeus.

Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että ne lapset ei ole vain sinun? Ne on edelleen yhteisiä ja järkevät aikuiset pystyy kasvattamaan lapset yhdessä eron jälkeenkin. Jos asenteesi on tuollainen, lapset ei takuulla koskaan uskalla tunnustaa että isän luona on ihan kivaa

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.

Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään

Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.

Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?

Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?

Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?

Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o

Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.

Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...

Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?

Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.

Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.

Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.

Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.

Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?

En mielestäni puhunut tästä ja tämäkin hämmentää toki. Millä taivoin nyt äiti on yhteisistä tekemisistä pois? Eikö se ole yhtälailla isä joka on pois. Ja ei sitä äitiä korvata. Luuletko tosiaan että äidin voi korvata lapselle? Isää? Ei voi. Jos voisi meillä olisi lastensuojelu huomattavasti helpompaa. Kyse nyt on siitä että aikuisen ei tule kaataa murheitaan lasten päälle, eikä käyttää pelinappuloina kostaakseen aikuisten välisiä riitoja. Sinulle on tätä turha selittäää, koska et tajua lasten oikeuksia etkä isän oikeuksia. Et ole ainoa jos se lohduttaa.

Ne viikonloppulenot, joita perheemme kanssa tehtiin - esim veneily - jos paikalla on toinen ihminen, eikä koskaan sitä ihmistä kuka paikalla oli aina ennen, niin eikö se ole korvaamista? Siis fyysistä korvaamista, ei henkisellä tasolla. Ei äitiä voi korvata.

Jos isä tekee lasten kanssa jotain aivan uutta, sellaista mihin äitikään ei koskaan kuulunut, niin einse sitten ollut korvaamista.

Tajuan oikein hyvin tuon. Tajuan myös ihmisten inhimmillisyyden toisin kuin sinä. Jos vanhempi on erosta surullinen, niin kyllä hän saa näyttää surunsa. Ei tarvitse leikkiä urheaa joka hetki. Ei se ole ”omien murheiden kaatamista”, vaan se on inhimmillisyyttä. (Liika on toki liikaa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.

Kukaan ei ole kieltänyt eroamadta. Menoa voi ollakkin, mutta siihen pakettiin ei entiset lapset tule.

Lapsiin ei ole omistusoikeutta. LAPSILLA on oikeus, tasapuolisesti kumpaankin vanhempaan. Eikä sitä oikeutta saa kumpikaan vanhempi lapselta evätä. Melkoinen hirviö semmoinen äiti joka oman katkeruutensa takia vahingoittaa lapsensa ihmisoikeuksia. Todella sairasta. Lapselle kuuluu koko ihmissuhteidensa verkosto ja äidin rehtävä on auttaa lasta ylläpitämään sitä. Kannattais sinunki hakeutua hoitoon katkeruuksines mieluummin kuin pilata lastes elämä

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Taidat olla äitis katkeruuden ja manipuloinnin uhri. Tällä palstalla monta äitiä tekee niin lapsilleen nytkin. Meillä on aikuisten kesken hoidettu asiat ja kukin ottanut vastuun hyvinvoinnistaan. Lapset saa rakastaa isää, äitiä, uusia kumppaneita eikä heidän tarvii huolehtia siitä mikä kenenkin ukon ja akan kuvio on ollut. Heil on oma elämä, lapsuus. Nuoruus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.

Kukaan ei ole kieltänyt eroamadta. Menoa voi ollakkin, mutta siihen pakettiin ei entiset lapset tule.

Lapsiin ei ole omistusoikeutta. LAPSILLA on oikeus, tasapuolisesti kumpaankin vanhempaan. Eikä sitä oikeutta saa kumpikaan vanhempi lapselta evätä. Melkoinen hirviö semmoinen äiti joka oman katkeruutensa takia vahingoittaa lapsensa ihmisoikeuksia. Todella sairasta. Lapselle kuuluu koko ihmissuhteidensa verkosto ja äidin rehtävä on auttaa lasta ylläpitämään sitä. Kannattais sinunki hakeutua hoitoon katkeruuksines mieluummin kuin pilata lastes elämä

Kuules ketjun meuhkaaja. Kannattaisi nähdä ensin se tukki omassa silmässä, ennenkuin joka viestissä syytät muita katkeruudesta.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Mätäne helvetissä ahne katkera paska

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lapsen oikeuksista. Vanhemmilla ei käytännössä ole mitään oikeuksia lapsiinsa, ainoastaan velvollisuuksia. Tämä pitäisi jokaisen lapsia hankkivan tajuta varhaisessa vaiheessa: lapsi ei ole omaisuutta, se ei ole osa sisustusta, se ei ole uusi käsilaukku tai asuste, joka voidaan sitten hankalassa iässä heittää pois.

Ja lapsen vanhemmilla on velvollisuuksia myös toisiaan kohtaan, sillä on tarjottava lapselle turvallinen ja hyvä koti. Turvallisuus alkaa siitä, että vanhemmat ovat aikuisia ja kohtelevat toisiaan hyvin.

Totta. Turvallisuus alkaa siitä, että toinen ei ole moraaliton petturi. Kuinka sellaiselle voi antaa lapsensa edes tilapäisesti?

Usko jo, että pettäjä voi olla ja on monesti ihan normaali vanhempi ja huoltaja. Logiikallasi 50% naisista on kykenemättömiä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.

Kukaan ei ole kieltänyt eroamadta. Menoa voi ollakkin, mutta siihen pakettiin ei entiset lapset tule.

Lapsiin ei ole omistusoikeutta. LAPSILLA on oikeus, tasapuolisesti kumpaankin vanhempaan. Eikä sitä oikeutta saa kumpikaan vanhempi lapselta evätä. Melkoinen hirviö semmoinen äiti joka oman katkeruutensa takia vahingoittaa lapsensa ihmisoikeuksia. Todella sairasta. Lapselle kuuluu koko ihmissuhteidensa verkosto ja äidin rehtävä on auttaa lasta ylläpitämään sitä. Kannattais sinunki hakeutua hoitoon katkeruuksines mieluummin kuin pilata lastes elämä

Kuules ketjun meuhkaaja. Kannattaisi nähdä ensin se tukki omassa silmässä, ennenkuin joka viestissä syytät muita katkeruudesta.

Ohis

Mitä tarkoitat? Olen itse eronnut ja todellakin on hoidettu hyvin ero kaikista pettämisistä ja valheista huolimatta. Aikoja sitten. Lapset saaneet kasvaa rauhassa ilman aikuisten katkeruuksia. Nykyisin aikuisten välit, mukaan lukien uudet puolisot, ystävälliset ja jopa avuliaat. Ei taida olla tukkia nyt omassa silmässä. Sen sijaan olen kasvanut perheessä missä äiti kuormittaa kaikkia omalla katkeruudelkaan joten tiedän todella mistä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.

Kukaan ei ole kieltänyt eroamadta. Menoa voi ollakkin, mutta siihen pakettiin ei entiset lapset tule.

Lapsiin ei ole omistusoikeutta. LAPSILLA on oikeus, tasapuolisesti kumpaankin vanhempaan. Eikä sitä oikeutta saa kumpikaan vanhempi lapselta evätä. Melkoinen hirviö semmoinen äiti joka oman katkeruutensa takia vahingoittaa lapsensa ihmisoikeuksia. Todella sairasta. Lapselle kuuluu koko ihmissuhteidensa verkosto ja äidin rehtävä on auttaa lasta ylläpitämään sitä. Kannattais sinunki hakeutua hoitoon katkeruuksines mieluummin kuin pilata lastes elämä

Kuules ketjun meuhkaaja. Kannattaisi nähdä ensin se tukki omassa silmässä, ennenkuin joka viestissä syytät muita katkeruudesta.

Ohis

Mitä tarkoitat? Olen itse eronnut ja todellakin on hoidettu hyvin ero kaikista pettämisistä ja valheista huolimatta. Aikoja sitten. Lapset saaneet kasvaa rauhassa ilman aikuisten katkeruuksia. Nykyisin aikuisten välit, mukaan lukien uudet puolisot, ystävälliset ja jopa avuliaat. Ei taida olla tukkia nyt omassa silmässä. Sen sijaan olen kasvanut perheessä missä äiti kuormittaa kaikkia omalla katkeruudelkaan joten tiedän todella mistä kyse.

En tiedä miten olet oman erosi hoitanut, mutta tällä hetkellä Sinä kuormitat tätä ketjua omalla katkeruudellasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Ei lapsi kyllä tajua jos sitä ajatusta ei lapselle syötetä. Eikä se isäs sinua juossut pettämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Ei lapsi kyllä tajua jos sitä ajatusta ei lapselle syötetä. Eikä se isäs sinua juossut pettämässä

Teini tajuaa, vaikka ei kerrota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

OK, ehkä sinun kohdalla näin yksipuolinen tarina. Kai silti tajua, että naiset pettävät yhtälailla ja voi olla asioita joita et tiedä miksi isäsi teki niin. Ehkä äitisi oli aseksuaali eikä antanut juuri koskaan eikä ollut seksuaalinen vaimo. Tai nalkutti siten kuin monet naiset, mies ei mitään tee oikein-asenteella.

Äiti pisti minut ja veljen soittamaan isälle ja valittamaan että on ikävä ja tuu isä takas kotiin. Hiukan oli nöyryyttävää. Ajattelin jo silloin että ei ole ihme jos isä ei halua tuon kanssa asua, en asuis minäkään jos ei oisi pakko. Pienenä jo oli ahdistavaa olla manipuloitavana vaikken sitä ihan ymmärtänyt manipuloinniksi.

Nykyään vanha kurttu saa manipuloida keskenään, minulla on mukavampaa faijan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.

Kukaan ei ole kieltänyt eroamadta. Menoa voi ollakkin, mutta siihen pakettiin ei entiset lapset tule.

Lapsiin ei ole omistusoikeutta. LAPSILLA on oikeus, tasapuolisesti kumpaankin vanhempaan. Eikä sitä oikeutta saa kumpikaan vanhempi lapselta evätä. Melkoinen hirviö semmoinen äiti joka oman katkeruutensa takia vahingoittaa lapsensa ihmisoikeuksia. Todella sairasta. Lapselle kuuluu koko ihmissuhteidensa verkosto ja äidin rehtävä on auttaa lasta ylläpitämään sitä. Kannattais sinunki hakeutua hoitoon katkeruuksines mieluummin kuin pilata lastes elämä

Mitä siinä vauhkoat. Toki lapsilla on omat sukulaiset ja uusi, mukava isäpuoli arjessaan. Ei siinä mitään pettureita kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.

Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.

Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.

Kukaan ei ole kieltänyt eroamadta. Menoa voi ollakkin, mutta siihen pakettiin ei entiset lapset tule.

Lapsiin ei ole omistusoikeutta. LAPSILLA on oikeus, tasapuolisesti kumpaankin vanhempaan. Eikä sitä oikeutta saa kumpikaan vanhempi lapselta evätä. Melkoinen hirviö semmoinen äiti joka oman katkeruutensa takia vahingoittaa lapsensa ihmisoikeuksia. Todella sairasta. Lapselle kuuluu koko ihmissuhteidensa verkosto ja äidin rehtävä on auttaa lasta ylläpitämään sitä. Kannattais sinunki hakeutua hoitoon katkeruuksines mieluummin kuin pilata lastes elämä

Kuules ketjun meuhkaaja. Kannattaisi nähdä ensin se tukki omassa silmässä, ennenkuin joka viestissä syytät muita katkeruudesta.

Ohis

Mitä tarkoitat? Olen itse eronnut ja todellakin on hoidettu hyvin ero kaikista pettämisistä ja valheista huolimatta. Aikoja sitten. Lapset saaneet kasvaa rauhassa ilman aikuisten katkeruuksia. Nykyisin aikuisten välit, mukaan lukien uudet puolisot, ystävälliset ja jopa avuliaat. Ei taida olla tukkia nyt omassa silmässä. Sen sijaan olen kasvanut perheessä missä äiti kuormittaa kaikkia omalla katkeruudelkaan joten tiedän todella mistä kyse.

En tiedä miten olet oman erosi hoitanut, mutta tällä hetkellä Sinä kuormitat tätä ketjua omalla katkeruudellasi.

Ai. Ikävä kuulla että sinua kuormittaa. Olen ajatellut että näillä keskustelupalstoilla voi ilmaista mielipiteensä vaikkei se olisikaan kaikkien mieleen. Katkeruutta tässä ketjussa on tosiaan paljon, mutta tuskin se kaikki on minusta lähtöisin.