Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Ei lapsi kyllä tajua jos sitä ajatusta ei lapselle syötetä. Eikä se isäs sinua juossut pettämässä

No tässäkin tapauksessa omat menot ja panot oli tarkeämpiä kuin oma lapsi. Joten kyllä siinä tämä isä petti myös lapsensa..ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Ei lapsi kyllä tajua jos sitä ajatusta ei lapselle syötetä. Eikä se isäs sinua juossut pettämässä

Olen eri, mutta miten tyhmänä sinä lapsia oikein pidät? Etenkin jos puhutaan vanhemmista lapsista? Ei kaikki halua katsoa toisen vanhemman sikailua ja toisen huonoa kohtelua sormien läpi ja tämä on heidän oikeutensa. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Ei lapsi kyllä tajua jos sitä ajatusta ei lapselle syötetä. Eikä se isäs sinua juossut pettämässä

Teini tajuaa, vaikka ei kerrota

Todellakin.

Minäkin tiesin teininä isän pettävän äitiä johtuen isän käytöksestä perhettään kohtaan.

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.

Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään

Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.

Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?

Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?

Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?

Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o

Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.

Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...

Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?

Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.

Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.

Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.

Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.

Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?

En mielestäni puhunut tästä ja tämäkin hämmentää toki. Millä taivoin nyt äiti on yhteisistä tekemisistä pois? Eikö se ole yhtälailla isä joka on pois. Ja ei sitä äitiä korvata. Luuletko tosiaan että äidin voi korvata lapselle? Isää? Ei voi. Jos voisi meillä olisi lastensuojelu huomattavasti helpompaa. Kyse nyt on siitä että aikuisen ei tule kaataa murheitaan lasten päälle, eikä käyttää pelinappuloina kostaakseen aikuisten välisiä riitoja. Sinulle on tätä turha selittäää, koska et tajua lasten oikeuksia etkä isän oikeuksia. Et ole ainoa jos se lohduttaa.

Ne viikonloppulenot, joita perheemme kanssa tehtiin - esim veneily - jos paikalla on toinen ihminen, eikä koskaan sitä ihmistä kuka paikalla oli aina ennen, niin eikö se ole korvaamista? Siis fyysistä korvaamista, ei henkisellä tasolla. Ei äitiä voi korvata.

Jos isä tekee lasten kanssa jotain aivan uutta, sellaista mihin äitikään ei koskaan kuulunut, niin einse sitten ollut korvaamista.

Tajuan oikein hyvin tuon. Tajuan myös ihmisten inhimmillisyyden toisin kuin sinä. Jos vanhempi on erosta surullinen, niin kyllä hän saa näyttää surunsa. Ei tarvitse leikkiä urheaa joka hetki. Ei se ole ”omien murheiden kaatamista”, vaan se on inhimmillisyyttä. (Liika on toki liikaa.)

Ei mennyt siis jakeluun, se siitä sitten. Minä olen tuon äidin itkemisen kokenut ja en osannut siihen oikein suhtautua. Syytin siitä itseäni, sen jälkeen syytin vanhempien erosta itseäni. Liika voi olla lapselle se kertakin, vaikka hän ei siitä mainitse. Harmi kun kukaan ei sanonut minulle lapsena että se on vain inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.

Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään

Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.

Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?

Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?

Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?

Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o

Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.

Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...

Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?

Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.

Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.

Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.

Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.

Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?

En mielestäni puhunut tästä ja tämäkin hämmentää toki. Millä taivoin nyt äiti on yhteisistä tekemisistä pois? Eikö se ole yhtälailla isä joka on pois. Ja ei sitä äitiä korvata. Luuletko tosiaan että äidin voi korvata lapselle? Isää? Ei voi. Jos voisi meillä olisi lastensuojelu huomattavasti helpompaa. Kyse nyt on siitä että aikuisen ei tule kaataa murheitaan lasten päälle, eikä käyttää pelinappuloina kostaakseen aikuisten välisiä riitoja. Sinulle on tätä turha selittäää, koska et tajua lasten oikeuksia etkä isän oikeuksia. Et ole ainoa jos se lohduttaa.

Ne viikonloppulenot, joita perheemme kanssa tehtiin - esim veneily - jos paikalla on toinen ihminen, eikä koskaan sitä ihmistä kuka paikalla oli aina ennen, niin eikö se ole korvaamista? Siis fyysistä korvaamista, ei henkisellä tasolla. Ei äitiä voi korvata.

Jos isä tekee lasten kanssa jotain aivan uutta, sellaista mihin äitikään ei koskaan kuulunut, niin einse sitten ollut korvaamista.

Tajuan oikein hyvin tuon. Tajuan myös ihmisten inhimmillisyyden toisin kuin sinä. Jos vanhempi on erosta surullinen, niin kyllä hän saa näyttää surunsa. Ei tarvitse leikkiä urheaa joka hetki. Ei se ole ”omien murheiden kaatamista”, vaan se on inhimmillisyyttä. (Liika on toki liikaa.)

Ei mennyt siis jakeluun, se siitä sitten. Minä olen tuon äidin itkemisen kokenut ja en osannut siihen oikein suhtautua. Syytin siitä itseäni, sen jälkeen syytin vanhempien erosta itseäni. Liika voi olla lapselle se kertakin, vaikka hän ei siitä mainitse. Harmi kun kukaan ei sanonut minulle lapsena että se on vain inhimillistä.

Hmmm.... jos minä purskahdan itkuun, niin en yksinkertaisesti voi pidättää sitä. En esimiehen, en lääkärin enkä lapseni edessä.

En todella ihmettele, että jos olette noin katkeria, lapsellisia, lyhytkatseisia ja tyhmiä, että se mies pettää ja lähtee. Onneksi nykyään lastenvaltovalla tuetaan isyyttä eikä anneta äidin pohjattoman tyhmyyden vaikuttaa liikaa lapsiin. Peilistä löytyy yleensä syy, kun sinne viitsii kunnolla katsoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.

Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään

Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.

Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?

Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?

Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?

Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o

Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.

Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...

Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?

Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.

Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.

Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.

Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.

Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?

En mielestäni puhunut tästä ja tämäkin hämmentää toki. Millä taivoin nyt äiti on yhteisistä tekemisistä pois? Eikö se ole yhtälailla isä joka on pois. Ja ei sitä äitiä korvata. Luuletko tosiaan että äidin voi korvata lapselle? Isää? Ei voi. Jos voisi meillä olisi lastensuojelu huomattavasti helpompaa. Kyse nyt on siitä että aikuisen ei tule kaataa murheitaan lasten päälle, eikä käyttää pelinappuloina kostaakseen aikuisten välisiä riitoja. Sinulle on tätä turha selittäää, koska et tajua lasten oikeuksia etkä isän oikeuksia. Et ole ainoa jos se lohduttaa.

Ne viikonloppulenot, joita perheemme kanssa tehtiin - esim veneily - jos paikalla on toinen ihminen, eikä koskaan sitä ihmistä kuka paikalla oli aina ennen, niin eikö se ole korvaamista? Siis fyysistä korvaamista, ei henkisellä tasolla. Ei äitiä voi korvata.

Jos isä tekee lasten kanssa jotain aivan uutta, sellaista mihin äitikään ei koskaan kuulunut, niin einse sitten ollut korvaamista.

Tajuan oikein hyvin tuon. Tajuan myös ihmisten inhimmillisyyden toisin kuin sinä. Jos vanhempi on erosta surullinen, niin kyllä hän saa näyttää surunsa. Ei tarvitse leikkiä urheaa joka hetki. Ei se ole ”omien murheiden kaatamista”, vaan se on inhimmillisyyttä. (Liika on toki liikaa.)

Ei mennyt siis jakeluun, se siitä sitten. Minä olen tuon äidin itkemisen kokenut ja en osannut siihen oikein suhtautua. Syytin siitä itseäni, sen jälkeen syytin vanhempien erosta itseäni. Liika voi olla lapselle se kertakin, vaikka hän ei siitä mainitse. Harmi kun kukaan ei sanonut minulle lapsena että se on vain inhimillistä.

Hmmm.... jos minä purskahdan itkuun, niin en yksinkertaisesti voi pidättää sitä. En esimiehen, en lääkärin enkä lapseni edessä.

Olisiko aika kasvaa aikuiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.

Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään

Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.

Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?

Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?

Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?

Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o

Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.

Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...

Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?

Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.

Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.

Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.

Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.

Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?

En mielestäni puhunut tästä ja tämäkin hämmentää toki. Millä taivoin nyt äiti on yhteisistä tekemisistä pois? Eikö se ole yhtälailla isä joka on pois. Ja ei sitä äitiä korvata. Luuletko tosiaan että äidin voi korvata lapselle? Isää? Ei voi. Jos voisi meillä olisi lastensuojelu huomattavasti helpompaa. Kyse nyt on siitä että aikuisen ei tule kaataa murheitaan lasten päälle, eikä käyttää pelinappuloina kostaakseen aikuisten välisiä riitoja. Sinulle on tätä turha selittäää, koska et tajua lasten oikeuksia etkä isän oikeuksia. Et ole ainoa jos se lohduttaa.

Ne viikonloppulenot, joita perheemme kanssa tehtiin - esim veneily - jos paikalla on toinen ihminen, eikä koskaan sitä ihmistä kuka paikalla oli aina ennen, niin eikö se ole korvaamista? Siis fyysistä korvaamista, ei henkisellä tasolla. Ei äitiä voi korvata.

Jos isä tekee lasten kanssa jotain aivan uutta, sellaista mihin äitikään ei koskaan kuulunut, niin einse sitten ollut korvaamista.

Tajuan oikein hyvin tuon. Tajuan myös ihmisten inhimmillisyyden toisin kuin sinä. Jos vanhempi on erosta surullinen, niin kyllä hän saa näyttää surunsa. Ei tarvitse leikkiä urheaa joka hetki. Ei se ole ”omien murheiden kaatamista”, vaan se on inhimmillisyyttä. (Liika on toki liikaa.)

Ei mennyt siis jakeluun, se siitä sitten. Minä olen tuon äidin itkemisen kokenut ja en osannut siihen oikein suhtautua. Syytin siitä itseäni, sen jälkeen syytin vanhempien erosta itseäni. Liika voi olla lapselle se kertakin, vaikka hän ei siitä mainitse. Harmi kun kukaan ei sanonut minulle lapsena että se on vain inhimillistä.

Hmmm.... jos minä purskahdan itkuun, niin en yksinkertaisesti voi pidättää sitä. En esimiehen, en lääkärin enkä lapseni edessä.

Et tietysti voi, sehä on selvää. Se ei muuta sitä miltä se lapsesta voi tuntua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Lapsella on oikeus rakentaa identiteettiään rauhassa, ilman sitä, että vanhempien seksuaalisuutta repostellaan heille millään lailla.

Todella, todella ruokotonta puhua lapsille noin. Sulla on iljettävä maailmankuva.

Miltä tuntuu lohduttaa omia vanhempiaan? Voin kertoa että vaikka kuinka ette pysty pidättelemään itkujanne, niin olisi syytä koittaa. Kysykää myöhemmin lapsiltanne että oliko kivaa. Jos vanhemmat eroaa se on yksin jo tarpeeksi raskasta lapsille. Herätkääpäs nyt vähän sieltä minäkeskeisestä maailmastanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Tietenkin on. Ei kai se tee hänestä huonoa isää, että eroaa lapsen äidistä. Olkoon sitten syynä vaikka se toinen nainen. 

Mietipä asiaa toisin päin. Jos sinä rakastuisit toiseen mieheen ja jättäisit nykyisen miehesi hänen vuokseen? Jättäisitkö todellakin lapsesi isälleen vain siksi että vaihdat miestä? 

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu lohduttaa omia vanhempiaan? Voin kertoa että vaikka kuinka ette pysty pidättelemään itkujanne, niin olisi syytä koittaa. Kysykää myöhemmin lapsiltanne että oliko kivaa. Jos vanhemmat eroaa se on yksin jo tarpeeksi raskasta lapsille. Herätkääpäs nyt vähän sieltä minäkeskeisestä maailmastanne.

Itkeminen on toisille ihmisille asia, jota ei tahdolla kontrolloida. Tuo on sama kuin sanot epileptikolle, että tule jo pois sieltä minäkeskeisyydestä, ettet pelota lastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

On siinä paljon selittämistä. Tutkimusten mukaan lapsella kestää vuoden verran päästä vanhempiensa erosta yli. Jos toinen muuttaa sisään saman tien, niin kyllä siinä pienen pää on sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

Ei kaikki vain ymmärrä että lapselle kuuluu lapsen asiat, ja aikuisille aikuisten. Lapsen tulee voida luottaa vanhempiinsa. Eikö se ylpeys anna tässäkään periksi, niin että ei mustamaalata toista vanhempaa lapsien silmissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty ymmärtämään tällaisia katkeroituvia eukkoja. 

Olen myös jätetty toisen naisen vuoksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään katkeroitua siitä, tällaisia asioita elämä pitää sisällään todella monen kohdalla eikä siinä auta, kuin pitää katse tulevaisuudessa. Menin sittemmin naimisiin elämäni miehen kanssa, johon olin ollut rakastunut jo nuorena enkä todellakaan kaipaa takaisin vanhaan suhteeseen. Exän kanssa olemme väleissä, voisi jopa ystäväksi kutsua. Ovat tulossa meillä käymäänkin piakkoin. 

Jokainen on itse itsestään 100% vastuussa, siitä miten katkeroituu, miten asioihin suhtautuu jne. Oli eron syy mikä tahansa, ei lapsen ja isän suhteen väliin kuulu kenenkään tunkea, ei äidin, ei kenenkään. Sellainen äiti, joka kuvittelee edes isän pettämisen tai asioiden kuuluvan lapselle, sietääkin tulla petetyksi, jos on niin jumalattoman tyhmä, lapsellinen ja myrkyllinen ihminen. Siinä taas äiti tuijottaa omaa napaa eikä kykeen alkuunkaan miettimään asiaa loogisesti ja lapsen edunmukaisesti. 

No kukin tavallaan, onneksi itselläni on hyvä upea elämä eikä tarvitse elää menneisyydessä. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta mihin viittaat? Jos lapsi näkee isän pettävän (näKee isän toisen naisen kanssa/toinen nainen muuttaa heti sisään äidin muutettua pois/tms), niin eikö lapselle pidä selittää tilanne? Vai jättää lapsi epätietoisuuteen?

No mitä ihmeen selittämistä siinä on, kuin että isällä on uusi puoliso ja äiti ja isä eivät asu yhdessä? Kuka on niin ääliö, että alkaa vuodattamaan jotain pettämisläppiä lapselle? Luulisi, että äidiksi tullut nainen omaa edes pienintä älyä ja kupsyyttä. Sellainen toiminta on kuitenkin sata kertaa pahempi kuin mikään pettäminen.

On siinä paljon selittämistä. Tutkimusten mukaan lapsella kestää vuoden verran päästä vanhempiensa erosta yli. Jos toinen muuttaa sisään saman tien, niin kyllä siinä pienen pää on sekaisin.

Asian voi selittää ihan ilman toisen mustamaalaamista. Jos et keksi miten, niin mieti lisää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä ovat tekemässä, kun haluavat erota.

Minunkin eksäni luuli, että me vain eroamme, lapsille tulee kaksi rakastavaa kotia, ja olemme big happy family. Hän oli niiiiiin iloinen eron jälkeen, kuinka hyväksi elämä muuttuu.

No, minulle ei sopinut olla big happy family sen toisen naisen kanssa, vaan tein tiukan pesäeron. Esikoinen alkoi oireilemaan. Ja kaiken lisäksi miehen uusperhe ei ihan lähtenytkään toimimaan kuin strömssöössä. Ja lopulta toinen lapsista riitautui isänsä kanssa niin, ettei halunnut tätä pariin vuoteen edes nähdä.

Ja kaiken tämän aiheutit sinä ihan itse katkeruuspäissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä ovat tekemässä, kun haluavat erota.

Minunkin eksäni luuli, että me vain eroamme, lapsille tulee kaksi rakastavaa kotia, ja olemme big happy family. Hän oli niiiiiin iloinen eron jälkeen, kuinka hyväksi elämä muuttuu.

No, minulle ei sopinut olla big happy family sen toisen naisen kanssa, vaan tein tiukan pesäeron. Esikoinen alkoi oireilemaan. Ja kaiken lisäksi miehen uusperhe ei ihan lähtenytkään toimimaan kuin strömssöössä. Ja lopulta toinen lapsista riitautui isänsä kanssa niin, ettei halunnut tätä pariin vuoteen edes nähdä.

Ja kaiken tämän aiheutit sinä ihan itse katkeruuspäissäsi.

Näin saa tehdä. Kun on erottu, on erottu.