Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Totta kai on. Onhan noita naisiakin jotka jättävät toisen miehen takia ja pitävät kiinni pitää lapset itsellään. Isä saa tavata vain viikonloppuisin jos sittenkään kun lapset viety satojen kilometrien päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä mä olin täysin äitini "puolella" erossa. Totta kai tajusin teininä isän toinen nainen-kuvion ja näin kuinka rikki äiti oli. Heikomman puolella olen aina ja ukko saa elää ihan rauhassa nyt omaa elämäänsä, minä en siihen äitini ja omien lasteni kanssa enää kuulu.

Äitisi on omaa katkeruuttaan myrkyttänyt myös sinun mielesi. Itsekäs paska. Ja sinä, isän perintö varmaan kelpaa? Jos isäsi oli ennen eroa hyvä isä, mikset antanut mahdollisuutta jatkaa sitä eron jälkeenkin? Kävikö koskaan mielessäsi että isä saattaa ikävöidä sinua mutta äiti torpedoi kaikki yhteydenotot?

Äidillä ei ole osaa eikä arpaa mihinkään myrkyttämiseen. Onko sellainen hyvä isä, joka juoksee alvariinsa seminaareissa (pettämässä)? Lapset tajuaa kuvion jo hyvin varhain, vastenmielistä katsoa niitä maireita ilmeitä ja pynttäämistä aina ennen näihin tapahtumiin lähtöä. Perintö kelpaa toki, vähän hyvitystä paskasta isyydestä.

Mätäne helvetissä ahne katkera paska

After you

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Valitettavasti se vaan heijastuu lasten elämään, kun parisuhde päättyy, vaikka kuin ajattelisi lasten parasta.

En nyt viittaa tähän tapaamisten estämiseen, mutta annan esimerkin omasta elämästäni: minä olin vuosikymmenet miehen elämää, hänen harrastuksensa mukaan, hänen arvojensa mukaan. Eron jälkeen päätin alkaa elämään omaa elämääni, joka tietty heijastui siihen, miten aloin kasvattamaan lapsiani. (Esim. Isä oli sitä mieltä, että lapset eivät saa etäviikolla käydä toisen vanhemman kotona. Minä taas olin sitä mieltä, että en koskaan tule sanomaan lapsilleni, etteivät he saisi tulla minun luokseni). Siitäkös eksä suuttui ja tuli monenlaisia käänteitä....

Meni vähän off topic, mutta pointtini on se, että lapset aina kärsivät. Aina.

Ja koska lapset kärsivät, vain k-päinen vanhempi aiheuttaa tieten tahtoen lisää kärsimystä kieltämällä lapsilta toisen vanhemman.

Voisiko joku aloituksen viikko-viikko -systeemiä vastustava kertoa, miten toimitaan silloin, kun äiti pettää ja jättää? Jäävätkö lapset silloin isälle, eikä äidillä ole moraalisessa mielessä oikeutta vaatia vuoroviikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Kun lukee näitä vastauksia, ei voi kuin ihmetellä mitä ihmeen vähä-älyisiä narttuja sitä onkaan olemassa. En ihmettele tippaakaan, että nuo samaiset naisiksi itseään tituleeraavat epäsikiöt tulevat petetyiksi ja jätetyksi - kuka tahansa olisi onnensa kukkuloilla kun pääsee eroon mokomista hirviöistä.

Äiti ajattelee aina lapsensa parasta. Toisin on petturin laita joka suoltaa edellusen kaltaista tekstiä ihmisistä, joita ei edes tunne.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ajattelee aina lapsensa parasta. Toisin on petturin laita joka suoltaa edellusen kaltaista tekstiä ihmisistä, joita ei edes tunne.

Ikävä kyllä ei. Äidit eivät ole yhtään sen parempia vanhempia kuin isät.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku aloituksen viikko-viikko -systeemiä vastustava kertoa, miten toimitaan silloin, kun äiti pettää ja jättää? Jäävätkö lapset silloin isälle, eikä äidillä ole moraalisessa mielessä oikeutta vaatia vuoroviikkoja?

Mikä ettei. Äitihän on silloin epätasapainoinen tuuliviiri.

Kylläpä nyt haukutaan petturiksi ja vaikka miksi. Onko minulta jäänyt huomaamatta jokin uusi laki, jonka mukaan parisuhde ob ikuinen ja parisuhdenaisella omistusoikeus miehen seksuaalisuuteen? Olen ollut siinä uskossa, että ihan sukupuolesta riippumatta on oikeus harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa ja myös lähteä parisuhteesta milloin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.

Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.

Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.

Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.

Eiköhän se rehellisyys ole parasta tässäkin. Lapsille kerrotaan, että iskä on valehteleva paska, joka kullinsa vetämänä ei välitä lapsistaan paskaakaan. Mitä suotta kaunistelemaan faktoja.

Lapsella on oikeus rakentaa identiteettiään rauhassa, ilman sitä, että vanhempien seksuaalisuutta repostellaan heille millään lailla.

Todella, todella ruokotonta puhua lapsille noin. Sulla on iljettävä maailmankuva.

Pettävä puoliso on iljettävä. Totta. Se ei silottelemalla muuksi muutu.

Niin on myös lastensa elämän pilaava kostonhimoinen narttu

Pettäjähän tässä lastensa elämän pilaa. Mitä sitä peittelemään. Ihmeelliseksi on maailma mennyt. Ensin ajatellaan vaan itsrään seurauksista välittämättä. Sitten kunne seuraukset realisoituu , ahdistutaan. Mitäs lähdit.

Pettäjä pettää puolisonsa. Puoliso pettää lapset siirtämällä oman katkeruutensa ja kostonhimonsa lasten kannettavaksi kieltämällä yhteyden toiseen vanhempaan, joka on lapsille ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin ennenkin. Ikävän usein vielä valehdellaa että isi ei halua enää tavata teitä kun isillä on uusi nainen.

Kyllä aikuisen pitää pystyä ajattelemaan lasten parasta vaikka miten oisi oma elämä pirstaleina. Lapsen paras ei ole kieltää toisen vanhemman tapaaminen.

Lapsen paras on saada elää rauhassa, eikä joutua riepotelluksi pettävän paskiaisen mielen mukaan. Onneksi myös riittävän ikäisen lapsen omaa mielipidettä kuullaan. Sääli vaan, että siihen mennessä lapsi on jo kaikkea traumaattista joutunut kokemaan.

Tässä avauksessa vaan ne lapset kärsii vanhempien törttöilystä. Ei se äitikään mikään mallivanhempi ole kun siirtää omat kärsimyksensä ja pahan mielensä lapsille. Ja mikä pelottavinta, pitää sitä hyvänä asiana ja oikeutettuna

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä nyt haukutaan petturiksi ja vaikka miksi. Onko minulta jäänyt huomaamatta jokin uusi laki, jonka mukaan parisuhde ob ikuinen ja parisuhdenaisella omistusoikeus miehen seksuaalisuuteen? Olen ollut siinä uskossa, että ihan sukupuolesta riippumatta on oikeus harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa ja myös lähteä parisuhteesta milloin haluaa.

Saa, mutta lasten ei tarvitse katsella itsekkäitä perheenrikkojia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Kun lukee näitä vastauksia, ei voi kuin ihmetellä mitä ihmeen vähä-älyisiä narttuja sitä onkaan olemassa. En ihmettele tippaakaan, että nuo samaiset naisiksi itseään tituleeraavat epäsikiöt tulevat petetyiksi ja jätetyksi - kuka tahansa olisi onnensa kukkuloilla kun pääsee eroon mokomista hirviöistä.

Äiti ajattelee aina lapsensa parasta. Toisin on petturin laita joka suoltaa edellusen kaltaista tekstiä ihmisistä, joita ei edes tunne.

Eipä tunnu olevan. Kovin monella äidillä täälläkin on oma paha mieli ja oma kärsimys tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Ei kovin moni tunnu ajattelevan, että kun rankaisee ex-miestä pettämisen takia, rankaisee myös viattomia lapsia

Kuitenkin yleensä nainen on naiselle susi. Raiskauksen uhria syyllistetään, perheväkivallan uhria syyllistetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Kun lukee näitä vastauksia, ei voi kuin ihmetellä mitä ihmeen vähä-älyisiä narttuja sitä onkaan olemassa. En ihmettele tippaakaan, että nuo samaiset naisiksi itseään tituleeraavat epäsikiöt tulevat petetyiksi ja jätetyksi - kuka tahansa olisi onnensa kukkuloilla kun pääsee eroon mokomista hirviöistä.

Äiti ajattelee aina lapsensa parasta. Toisin on petturin laita joka suoltaa edellusen kaltaista tekstiä ihmisistä, joita ei edes tunne.

Eipä tunnu olevan. Kovin monella äidillä täälläkin on oma paha mieli ja oma kärsimys tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Ei kovin moni tunnu ajattelevan, että kun rankaisee ex-miestä pettämisen takia, rankaisee myös viattomia lapsia

Ai niinkö. Mä olen nähnyt miten mies hakkaa lapsen nähden naista jota epäilee pettämisestä. Huom vain epäilee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä nyt haukutaan petturiksi ja vaikka miksi. Onko minulta jäänyt huomaamatta jokin uusi laki, jonka mukaan parisuhde ob ikuinen ja parisuhdenaisella omistusoikeus miehen seksuaalisuuteen? Olen ollut siinä uskossa, että ihan sukupuolesta riippumatta on oikeus harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa ja myös lähteä parisuhteesta milloin haluaa.

Saa, mutta lasten ei tarvitse katsella itsekkäitä perheenrikkojia.

Noniin, eli huoltajuus miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele että niin moni liitto päättyy. Täällä ei kovinkaan moni tunnu ymmärtävän että parisuhde on eri asia kuin perhe. Jos parisuhde päättyy, lapsilla on edelleen kaksi vanhempaa vaikkei he yhdessä olisikaan

Sitäpaitsi kuinkahan moni rouva vaatii lasten isältä lisää osallistumista siinä vaiheessa kun itse löytää uuden miehen, vaikka aiemmin on yrittänyt estää tapaamiset? Lapsiparat on heittopusseja

Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Kun lukee näitä vastauksia, ei voi kuin ihmetellä mitä ihmeen vähä-älyisiä narttuja sitä onkaan olemassa. En ihmettele tippaakaan, että nuo samaiset naisiksi itseään tituleeraavat epäsikiöt tulevat petetyiksi ja jätetyksi - kuka tahansa olisi onnensa kukkuloilla kun pääsee eroon mokomista hirviöistä.

Äiti ajattelee aina lapsensa parasta. Toisin on petturin laita joka suoltaa edellusen kaltaista tekstiä ihmisistä, joita ei edes tunne.

Eipä tunnu olevan. Kovin monella äidillä täälläkin on oma paha mieli ja oma kärsimys tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. Ei kovin moni tunnu ajattelevan, että kun rankaisee ex-miestä pettämisen takia, rankaisee myös viattomia lapsia

Ai niinkö. Mä olen nähnyt miten mies hakkaa lapsen nähden naista jota epäilee pettämisestä. Huom vain epäilee!

Ai vain epäilee, no siinä tapauksessahan tuo on huono juttu?

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Minusta se on selvä, että vanhempi, oli sitten mies tai nainen, joka lähtee uuden kumppanin kanssa ja jättää siten lapset toiselle vanhemmalle hoidettavaksi viikkokausia (ja tämä lisäksi ilman ennakkovaroitusta) tai pidempäänkin, on heikommalla huoltajuuskiistassa. Jättävä vanhempihan on silloin jättänyt lapset heitteille. Nyt tulee ehkä kommentteja siitä, että exä on narsisti ja se oli pakko lähteä, mutta saako lapset jättää narsistin luokse? Vanhemmanhan täytyy suojata lapsensa. Sanoisin, että huomattavasti useammin tilanne on yksinkertaisesti niin, että näin jättävä vanhempi on vastuuttomampi, kun se toinen, joka on ollut lasten kanssa. Jättävällä vanhemmalla voi tietenkin olla tapaamisoikeutta, mutta onhan hän näyttänyt vastuuttomuutensa, jos asettaa omat himot ensin ja jättää lapset ilman sopimista toisen hoidettavaksi.

Ongelma on tässä ikuisessa kaksinaismoralismissa.

Jos mies pettää, on se vaimon vika, kun ei osannut pitää miestään tyytyväisenä.

Jos mies ei näe lapsia tarpeeksi, on se exän vika, kun ei kuskaa/asu lähempänä/luovu omista suunnitelmistaan.

Jos lapset vieraantuvat isästään, jolla on uusi perhe/parisuhde, on se exän vika, kun myrkyttää lapset isäänsä vastaan.

Jos ex on katkera erosta, pettämisestä ja miehen uuden suhteen hehkuttamisesta, on vika hänessä, kun ei osaa ajatella lastensa parasta ja syyllistää itseään tarpeeksi.

Kyse on uhriutumisesta. Mies on aina uhri, nainen tekee aina liian vähän, ei riitä, ei ole tarpeeksi hyvä, ei tarpeeksi aikuinen, ei tarpeeksi kypsä.

Ja kuitenkin ne lapset on hankittu ajatuksella, että yhdessä nämä kasvatetaan ja yhdessä koetaan vanhemmuuden ilot. Kun toinen tämän lupauksen pettää, on kyse tasan tarkkaan tämän ihmisen kypsymättömyydestä, riittämättömyydestä ja itsekkyydestä. Ei perhettään voi hajottaa ajatellen, että sen muut osapuolet ovat riittävän kypsiä sietääkseen yhden ison vauvan oikkuja ja mielitekoja. Miksi heidän edes pitäisi? Jos ei pysty sitoutumaan 18 vuoden yhteiseen urakkaan, ei tee lapsia. Eri asia tietenkin, jos parisuhteessa on väkivaltaa tai päihdeongelmaa tai jos kumpikin on kypsästi sitä mieltä, että lusikat laitetaan jakoon. Puhun nyt tapauksista, joissa toinen yksipuolisesti sanoo irti sopimuksen kasvattaa lapset saman katon alla ja kuvittelee, että muiden on oltava kypsempiä, fiksumpia, kärsivällisempiä ja hänen toiveitaan noudattelevia, jotta uusperhearki sujuu.

Vastuu sille, kenen se on. Jos ex on katkera, lapset vihaavat äitipuolta, uusi vaimo vihaa miehen lapsia ja kaikesta tapellaan jatkuvasti oikeutta myöten, niin voi katsoa omaa napaa ja miettiä, olisiko asioita voinut hoitaa toisin, puolisoaan kunnioittavalla tavalla ja lastensa paras koko ajan mielessä. En puhu mistään marttyyritarinoista, joissa siedetään erittäin huonoa liittoa vain lasten takia vaan siitä, miten sitä lasten toista vanhempaa ei loukata tieten tahtoen niin, että välit tulehtuvat ja koko perhe hajoaa myös henkisesti.

Kun satuttaa lapsen vanhempaa, satuttaa aina myös lasta. Kun hajottaa parisuhteen, repii irti lapsen juuret. Jos se on pakko tehdä, on parempi liimata juuria kasaan niin, että lapsi pystyy hiljalleen kasvattamaan uudet juuret ja vanhat surkastuvat pois. Ja se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, toisen kunnioittamista ja yhteisiä pelisääntöjä molemmille.

En jaksa lukea koko ketjua.

*

Normaali ihminen saattaa hyvinkin ahdistua, jos näkee lapsensa vain joka toinen viikonloppu.

Voivoi sentään, että tuli jätettyä, petettyäkin.

*

Lastenvalvojalle ne tapaamiset kuulema saadaan sovituksi, mutta jos viikkoviikko-järjestely on syystä tai toisesta mahdoton, kyllä valvoja en tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?

Minusta se on selvä, että vanhempi, oli sitten mies tai nainen, joka lähtee uuden kumppanin kanssa ja jättää siten lapset toiselle vanhemmalle hoidettavaksi viikkokausia (ja tämä lisäksi ilman ennakkovaroitusta) tai pidempäänkin, on heikommalla huoltajuuskiistassa. Jättävä vanhempihan on silloin jättänyt lapset heitteille. Nyt tulee ehkä kommentteja siitä, että exä on narsisti ja se oli pakko lähteä, mutta saako lapset jättää narsistin luokse? Vanhemmanhan täytyy suojata lapsensa. Sanoisin, että huomattavasti useammin tilanne on yksinkertaisesti niin, että näin jättävä vanhempi on vastuuttomampi, kun se toinen, joka on ollut lasten kanssa. Jättävällä vanhemmalla voi tietenkin olla tapaamisoikeutta, mutta onhan hän näyttänyt vastuuttomuutensa, jos asettaa omat himot ensin ja jättää lapset ilman sopimista toisen hoidettavaksi.

Muutama tietämäni yllättäen lähtenyt on kyllä huolehtinut lapsista koko ajan, vaikka ihan heti ei olisikaan ollut tarjota täysin varusteltua kotia. Yksi itse asiassa lähti lapsen kanssa, koska ei uskaltanut jättää tätä toiselle vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuoliset eivät voi tietää kenenkään eron taustoja. Itse erosin, kun rakastuin toiseen mieheen. Vuosia yritin avioliitossani, kun rakastin miestä. Mies ei vain rakastanut. Ei suostunut koskemaan, ei nukkumaan samassa sängyssä ei halunnut viettää aikaa kanssani. Kun kysyi rakastatko minua niin tuli hiljaisuus.

Lähdin, ja lapset jäi isälleen. Isä löysi myös uuden suhteen ja unohti lapset heti. Pikkuhiljaa lapset muuttivat luokseni. Yhteishuoltajuus on. Isä on muuttanut kauas. Tapaamisia tuskin tulee oleen.

Kenenkään ei pidä kärvistellä huonossa liitossa. Lapsista kuitenkin on huolehdittava. Arvostan vuoroviikkovanhemmuutta, jos siihen täysillä panostetaan eli lapsilla on hyvät kodit ja varusteet molemmilla vanhemmilla. Lapsen ei pidä joutua "muuttamaan" vanhemmalta toiselle joka viikko.

Ja taas tämä: "Ei pidä kärvistellä huonossa liitsaa, joten minä löysin uuden kumppanin". Jos nyt liitto oli noin huono monta vuotta, niin sinullahan olisi ollut varsin hyvin aikaa erota ENNEN kuin löysit uuden kumppanin. Kukaan ei kiellä eroamasta, mutta uuden kumppanin löytäminen kesken avioliiton on pettämistä, joka järkyttää koko perhettä vielä pahemmin kuin "tavallinen" ero, ja sen myötä myös satuttaa lapsia vielä pahemmin kuin ero ilman kolmatta osapuolta, mutta sellaista selkärankaa että eroaisi ennen kuin uusi kumppani ilmaantuu ei ilmeisesti löydy, vaan roikutaan siellä huonossa suhteessa, kunnes uusi kumppani ilmaantuu. Inhottavaa.