Lue keskustelun säännöt.
Mies jättää vaimonsa toisen naisen takia ja ahdistuu kun saa tavata lastaan vain joka toinen viikonloppu. Mitä miltä tällaisesta tilanteesta?
26.08.2018 |
Onko isällä oikeus vaatia viikko-viikko-systeemiä?
Kommentit (318)
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä ovat tekemässä, kun haluavat erota.
Minunkin eksäni luuli, että me vain eroamme, lapsille tulee kaksi rakastavaa kotia, ja olemme big happy family. Hän oli niiiiiin iloinen eron jälkeen, kuinka hyväksi elämä muuttuu.
No, minulle ei sopinut olla big happy family sen toisen naisen kanssa, vaan tein tiukan pesäeron. Esikoinen alkoi oireilemaan. Ja kaiken lisäksi miehen uusperhe ei ihan lähtenytkään toimimaan kuin strömssöössä. Ja lopulta toinen lapsista riitautui isänsä kanssa niin, ettei halunnut tätä pariin vuoteen edes nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.
Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.
No mites sitten semmoisessa perheessä jossa mies sanoo ettei halua jatkaa ja vaimo kiristää että tehdään nyt lapsi ja katotaan kuinka käy. Mies suostuu, mut tilanne vaan pahenee. Käy vahinko ja lapsia kaks. Ja mies toteaa ettei hän pysty tähän kun ei alunalkaenkaan ollut innostunut eikä rakkautta ole. Että vaimolle on alunalkaenkin ollut tiedossa ettei yhteistä tulevaisuutta ole, mut luulee voivansa lasten avulla muuttaa miehen mielen. Ja näin ei käy. Ja sit mies lähtee. Ja nainen katkeroituu. Kukas tässä on syyllinen sitten? Javaimo siis avovaimo koska mies ei halunnut naimisiin koska ei rakasta.
Mitä ihmettä täällä selitetään. Nyt on niin monet katkeria ja pihalla lapsen parhaasta että oksettaa. Toivottavasti teillä KENELLÄKÄÄN ei ole lapsia, jotka ovat sitä mieltä että isä ei saisi tavata lapsiaan tasavertaisesti äidin kanssa. Oletteko todella noin itsekkäitä ja kostonhaluisia? On parempi että isä kärsii kuin että lapsilla on kaksi tasavertaista vanhempaa. Monesti kuulee että isän pitää kantaa vastuu lapsestaan ja niinhän tässä tämä isä koittaa tehdä, ja ahdistuu siitä kun hänen ei anneta.
Mun lasten isä lähti. Mutta ei hän lapsia jättänyt. Kyllä lapsilla edelleen on välittävä isä. Ollaan kaikki onnellisempia näin kuin siinä riitaisessa liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä ovat tekemässä, kun haluavat erota.
Minunkin eksäni luuli, että me vain eroamme, lapsille tulee kaksi rakastavaa kotia, ja olemme big happy family. Hän oli niiiiiin iloinen eron jälkeen, kuinka hyväksi elämä muuttuu.
No, minulle ei sopinut olla big happy family sen toisen naisen kanssa, vaan tein tiukan pesäeron. Esikoinen alkoi oireilemaan. Ja kaiken lisäksi miehen uusperhe ei ihan lähtenytkään toimimaan kuin strömssöössä. Ja lopulta toinen lapsista riitautui isänsä kanssa niin, ettei halunnut tätä pariin vuoteen edes nähdä.
Jatkan vielä:
Tämä taisi olla eksälle se kaikista vaikeinta hyväksyä. Eksä on siis hyvä isä, aktiivinen ja osallistuva, ja ehdottomasti halusi lapset vuoroviikoin. Muutama vuosi mentiin näin. Lopulta lapset eivät halunneet vuoroviikkoa ja halusivat luopua siitä. Eksälle oli kova paikka. (Ja vähän minullekin, kun luksuksesta jouduin luopumaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus näistä lastensa perään itkiöistö.
Ensin muutetaan pois ja samantien hommataan uusi tilalle.
Lapsista ei välitetä. Ei kuulu lähtijöistä mitään.
Lopulta kun aletaan sopimaan huoltajuudesta ja kustannuksista, niin mielenkiintoa löytyy.
Pakko saada yhteishuoltajuus, jottei tarvitse maksaa. Vuoroviikoin ei käy, koska pitää päästä harrastamaan tai viihteelle. Sitten valitetaan kun yhteishuoltajuus ei käy koska lapsi olisi vain 2 kertaa kuukaudessa lähtijän tykönä. Lähtijän pitäisi saada lapsilisätkin, koska harrastetavarat vaativat oman huoneen ja lapsi voi nukkua soffalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset eivät tiedä mitä ovat tekemässä, kun haluavat erota.
Minunkin eksäni luuli, että me vain eroamme, lapsille tulee kaksi rakastavaa kotia, ja olemme big happy family. Hän oli niiiiiin iloinen eron jälkeen, kuinka hyväksi elämä muuttuu.
No, minulle ei sopinut olla big happy family sen toisen naisen kanssa, vaan tein tiukan pesäeron. Esikoinen alkoi oireilemaan. Ja kaiken lisäksi miehen uusperhe ei ihan lähtenytkään toimimaan kuin strömssöössä. Ja lopulta toinen lapsista riitautui isänsä kanssa niin, ettei halunnut tätä pariin vuoteen edes nähdä.
Sana täällä. Olisihan se varnaan miehelle ollut hienoa kun olisi saanut kokea, että pitää haareminsa ja voin omistaa sekä nykyisen ettäentisen eli minut. Mutta minullepa ei tämä käynyt. En halua olla missään tekemisissä pettävän kusipään kanssa.
Meillä eksä olisi halunnut, että vietämme yhteisiä mökkiviikonloppuja koko porukalla ja käydään kyläilemässä. Minun esteekseni ei tullut viha, vaan rikkirevitty sieluni, joka ei kyennyt siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.
Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.
Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.
Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.
Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.
Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.
Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.
Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään
Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.
Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?
Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?
Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o
Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.
Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...
Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?
Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.
Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.
Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.
Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.Anteeksi nyt mutta kenelläkään ei ole oikeutta määrätä ja kontrolloida toisen aikuisen elämää. Parisuhde on vapaaehtoinen. Jos siinä ei halua olla, syystä tai toisesta, on oikeus lähteä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Moni ei edes osaa valita puolisoaan itselleen oikein, vaan lapsuudenkodin mallit vaikuttaa. Ja rakkaus on kumma juttu. Kun se kolahtaa, se on menoa. Semmoista se elämä vaan on. Ei sulla ole oikeutta vaatia muita ihmisiä toteuttamasn sun kotileikkitarpeitasi jos he eivät halua. Elämä muuttuu. Ja varmimmin kumppani häipyy just tuollaisesta kontrollivankilasta. Siinä eläessä kun kohtaa tasapainoisen, aikuisen naisen, niin menoa on.
Kukaan ei ole kieltänyt eroamadta. Menoa voi ollakkin, mutta siihen pakettiin ei entiset lapset tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.
Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.
Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.
Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.
Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.
Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään
Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.
Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?
Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?
Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o
Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.
Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...
Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?
Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.
Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.
Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.
Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.
Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on lapsen oikeuksista. Vanhemmilla ei käytännössä ole mitään oikeuksia lapsiinsa, ainoastaan velvollisuuksia. Tämä pitäisi jokaisen lapsia hankkivan tajuta varhaisessa vaiheessa: lapsi ei ole omaisuutta, se ei ole osa sisustusta, se ei ole uusi käsilaukku tai asuste, joka voidaan sitten hankalassa iässä heittää pois.
Ja lapsen vanhemmilla on velvollisuuksia myös toisiaan kohtaan, sillä on tarjottava lapselle turvallinen ja hyvä koti. Turvallisuus alkaa siitä, että vanhemmat ovat aikuisia ja kohtelevat toisiaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt päätöksen tehdä lapsia sillä ajatuksella, että kasvattaa heidät yhdessä ja samassa kodissa joka päivä, niin ei pettävällä ja jättävällä osapuolella ole oikeutta sitä toiselta riistää. Varsinkaan, jos se jätettävä ei halua eroa ja haluaa asua ja elää ydinperheessä lasten ja puolison kanssa joka päivä.
Jättäessään todellakin jättää myös ne lapset. Jättäjähän sen perheen hajottaa.
Ne lapset on yhteisiä, ei kumpikaan osapuoli voi tehdä päätöksiä yksin. Ihan yhtä lailla lähtijä voisi tuolla logiikalla päättää että hän haluaa erota puolisosta muttei lapsista joten hän ottaa lapset mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin aivan onneissani, että voisin jättää lapset viikoksi jonkun luotettavan ja tutun ihmisen hoiviin! (petturi-exähän voi sinänsä olla ihan täysin kykenevä hoitamaan lasta, juopot ja väkivaltaiset on sitten asia erikseen).
Saisi ihan omaa aikaa, lepoon/harrastuksiin/shoppailuun/ystävien tapailuun ym.! Ydinperheessä tämä on haave vain. No kesällä lapset olivat viikon verran mummon ja vaarin kanssa mökillä, eikä minulla ollut KERTAAKAAN ikävä, aika kului kuin siivillä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä ei ajattele ensijaisesti lastensa parasta, vaan itseään. Jos haluaa erota, sen voi halutessaan tehdä hienotunteisemminkin sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan. Pettäminen ymmärrettävästi järkyttää lasten äitiä eikä se ole sitenkään lapsillekaan hyväksi. Jos näin kuitenkin käy, olisi kaikkia ajatellen suotavaa antaa aikalisää pettämisen "uhreille' eli äidille ja lapsille eikä vaatia heti koko elämäntyylin muuttamista. Ajatelkaa nyt itse, yksi päivä asut puolison ja lasten kanssa yhdessä, sit yht'äkkiä sulla ei olekaan puolisoa ja lapsetkin viedään pois puoleksi ajaksi elämästä. Sama muutos lapsilla, ei olekaan enää perhettä. Täytyyhän sitä isää toki saada nähdä, mutta kaikille olisi mielestäni tällaisessa tilanteessa parasta jarrutella sen muuttamisen kanssa kunnes tilanne tasaantuu. En ole itse joutunut kokemaan moista, mutta voin kyllä kuvitella sen äidin surun ja lasten hämmennyksen. Ettekö te voi? Jotain rajaa niiden isien ja lasten oikeuksien kanssa. Elämä ei ole mustavalkoista.
Ei isien eikä äitien, vaan LASTEN oikeuksien. Lapsia ei saa pakottaa eroon toisesta vanhemmasta, vaikka olisi kuinka katkera. Lapsia ei saa pakottaa valitsemaan kumman vanhemman puolella hän on. Omaa katkeruutta ei saa siirtää lapsille.
Kukaan ei tunnu muistavan sitä, mikä järkytys lapsille on pettävä vanhempi. Ei ne uudet isät ja äidit niin iloisia yllätyksiä lapsille ole. Se joka todellaajattelee lapsiaan, eroaa reilusti. Ensin ero, sitten vasta uusia kumppaneita.
Sinä et tunnu nyt muistavan sitä, että lapsille ei kuulu pätkääkään mitkään pettämiset tai eron syyt ylipäätään. Yhtä hyvin lapsille voisi sanoa, että erottiin koska äiti ei antanut pillua. Eihän se lapsille kuulu. Riittää, kun selittää etteivät vanhemmat enää rakasta toisiaan muuta kuin ystävinä.
Ei voi sanoa niin, koska se on vale. Pillua sai aina ja silti petti. Rehellisenä ihmisenä toki kerron myös lapsille totuuden.
Rehellisenä ihmisenä kertoisit toki lapsille myös päinvastaisen tilanteen eli että isi on tosi hyvä ihminen mutta äidin teki niin mieli uutta munaa niin äiti lähtee lätkimään
Minä erosin aikanaan sen takia, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Mietin kanssa, miten alakoululaisille kerron, kun kysyivät syytä.
Miten olisin voinut sanoa, että ”isi ja äiti eivät enää rakastaneet toisiaan, vaan ovat hyviä ystäviä ja kaikki on nyt hyvin minun puoleltani” - kun lapset näkivät minut toisinaan itkemästä silmät päästäni?
Miksi olisin sanonut, ettei isi enää rakastanut äitiä - kun lapset näkivät isin halaavan ja pussaavan äitiä viimeisiin viikkoihin asti?
Miksi olisin sanonut, ettei syy ole uuden äitipuolen - kun uusi nainen muutti lapsineen sisään vain parin kuukauden jälkeen?Siis sä olet todella parkunut täysillä erosuruasi ALAKOULUIKÄISTEN edessä ja sanonut niille suoraan että ero on uuden naisen vika :o
Voi herranjestas. Eihän lapsille pidä mennä valehtelemaan jotain höttöä että kaikki on nyt hyvin mutta nyt ei ole kyllä ihan mennyt niinkuin strömsöössä teilläkään. Ei ihme että eroperheissä lapset oireilee.
Olen tullut itsekin jätetyksi mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään kaataa sitä omaa pelkoa, järkytystä ja pettymystä omien lasten niskaan. Useampikin kunnon itkupotkuraivari tuli vedettyä mutta silloin kun lapset ei olleet kuulolla! Karsastan edelleen sitä muijaa jonka matkaan exä lähti mutta miksi olisin tehnyt tästä uudesta naisista lapsille jonkun hirviön kun kuitenkin häntäkin tapaavat? Kohtelee lapsia nimittäin ihan hyvin. Lapsille selitettiin että isi rakastui toiseen ja joskus käy aikuisille näin ja eihän se äidistä kivalta tunnu, suututtaa ja satuttaa ja loukkaa mutta kyllä tästä selvitään. Elämä nyt muuttuu mutta kyllä me pärjätään kunhan totutaan uuteen tilanteeseen. Vaikka yön pimeinä tunteina ei yksin sängyssä hereillä maatessaan ja asioita miettiessä aina siltä tuntunutkaan että selviän niin lasten takia oli pakko jatkaa. Ja selvisin. Harva siihen pettämiseen menehtyy vaikka se sattuukin...
Onko teillä jotka olette sitä mieltä että sen petturipuolison tekemiset pitää selvittää lapsille yksityiskohtia myöden, muutenkin ongelmia erottaa että ette ole lastenne kanssa joku ihme sama paketti vaan ihan erillisiä ihmisiä? Vai mikä siinä on selityksenä että ne omat tunteet pitää kaataa myös sinne lapsen niskaan jos tulee petetyksi/jätetyksi?
Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.
Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.
Hienosti tehty. Olen itse eroperheestä ja tuollainen käytös hämmentää lasta ihan älyttömästä. Aikuisten tulisi pitää aikuisten väliset asiat aikuisten välisinä oli mikä oli.
Totta kai lapset ovat hämmentyneitä. Ensin he eivät näe vanhempien välillä mitään erimielisyyksiä tai riitoja, ja koko elämä eletään perhekeskeisesti, joka arki, joka viikonloppu. Sitten yksi päivä vanhemmat alkavat riitelemään, joka päättyy tietoon, että teille tulee nyt kaksi kotia. Samaan syssyyn äiti jää perheen yhteisistä tekemisistä pois, ja äidin korvaa vieras nainen ja tämän lapset. Ja muutama kuukausi eron jälkeen ilmoitetaan, että nainen lapsineen muuttaa meille.
Totta helvetissä tilanne hämmensi lapsia. Luuletko lasten olevan niin tyhmiä, etteivät he osaa laskea 1+1?
Kyllä se enemmän lasta hämmentää, jos tuollaisessa tilanteess lapselle sanotaan, että isillä ja äitillä oli erimielisyyksiä, siksi erottiin. Lapsi on wtf, miksi minä en ole niitä huomannut...ja Lapsihan oppii, että erimielisyykistä erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lapsen oikeuksista. Vanhemmilla ei käytännössä ole mitään oikeuksia lapsiinsa, ainoastaan velvollisuuksia. Tämä pitäisi jokaisen lapsia hankkivan tajuta varhaisessa vaiheessa: lapsi ei ole omaisuutta, se ei ole osa sisustusta, se ei ole uusi käsilaukku tai asuste, joka voidaan sitten hankalassa iässä heittää pois.
Ja lapsen vanhemmilla on velvollisuuksia myös toisiaan kohtaan, sillä on tarjottava lapselle turvallinen ja hyvä koti. Turvallisuus alkaa siitä, että vanhemmat ovat aikuisia ja kohtelevat toisiaan hyvin.
Totta. Turvallisuus alkaa siitä, että toinen ei ole moraaliton petturi. Kuinka sellaiselle voi antaa lapsensa edes tilapäisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jestas tämä ketju on täynnä katkeria naisia. Sen kerran kun isä haluaa olla mukana lastensa elämässä eronkin jälkeen, ja hoitaa 50/50 lapsista huolehtimisen, niin huudellaan räävittömyyksiä sekopäinä. Pidetään ihan normaalina toimintana, että kostetaan lasten avulla eroa halunneelle osapuolelle. Sairaita olette. Sääliksi käy lapsia.
Jos mies pettää ja jättää yksipuolisesti vaimonsa, jättää hän samalla myös ne lapset.
Jos vaimo ei olisi halunnut erota eikä vaimo ole tehnyt mitään pahaa, niin miksi sitä vaimoa pitää rangaista sillä, että menettää lastensa lyhyestä lapsuudesta vielä puolet, kun pettävä mies vaatii lapset puolet ajasta itselleen?
Nainen hylätään ja vielä menettää lapsetkin. Ilman omaa syytään. Epäreilua.Vaimo, vaimo, nainen, nainen. Nyt ajatellaan lapsia, jotka useimmiten kuitenkin haluavat edelleen olla myös isänsä kanssa.
Lapsethan katseleekin innoissaan isänsä ja uuden äitipuolen kuhertelua. Ja reppuelämä ei ole ketään varten. Olisiko itsestäki kiva muuttaa viikon välein asuinpaikkaa reppu selässä?
Ei kaikki aina mene käsikirjoituksen, mutta sinäkö meinaat että miehen pitäisi katsella sinua kuolinveuoteelle asti vaikka yhtään ei huvittaisi?
Itse olen erolapsi, pian jo 50v. Isän luo lähteminen ja sieltä palaaminen oli ahdistavaa. Ihan vaan äidin takia. Lähtiessä sai lohdutella katkerana marttyyrina nyyhkyttävää ja tullessa oisi pitänyt haukkua isä, uusi vaimo ja koko viikonloppu että äiti oisi ollut tyytyväinen. Jos sattui sanomaan että oli tosi kivaa ja isän uusi nainen on mukava, oli taas edessä marttyyrikohtaus miten äiti yrittää parhaansa mutta joku h*ora on parempi kuin oma äiti ja miten oisi parasta jos äiti kuolisi. Vaikka äiti löysi aikanaan uuden miehen, olen joutunut uhkailemaan että osaa käyttäytyä meidän häissä, lasten juhlissa ( ristiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat, synttäreille ei missään nimessä voinut vanhempia kutsua samaan aikaan). Jouluna ollaan oltu oman perheen kesken kun ei jaksa sitä 30 vuotta jatkunutta katkeruutta ja draamaa. Ja siis korostan että kaikki tämä minun kokemani kurjuus tulee nimenomaan jätetyltä äidiltä. Isä on aina ollut hyvin korrekti
Lapsenlapsetkaan ei oikein jaksa pitää mummiin yhteyttä kun mummi on aina vihainen ja katkera ja kylvää lapsiinkin vihaa pappaa kohtaan
Niin. Ensin menetin mieheni, kun jätti minut toisen( kuulemma kauniimman ja fiksumman) naisen vuoksi. Näin mies itse kertoi. Nyt menetin lapsetkin joka toiseksi viikoksi, kun ovat isällään. Siinä meni perhe lähes kerralla. En haluaisi olla lapsistani erossa kokonaista viikkoa pari kertaa kuukaudessa. Lapset protestoivat, kun uudessa " kodissa" tuntevat olevansa lähinnä tiellä ja uuden perheen äidin lapset eivät pidä heistä. Lasteni isä halusi näin koska on siihen oikeus.
Minä lopulta vastasin lapsille niin, että isä halusi ennemmin x:n, mutta teidän pitää kysyä syytä isältä.
Pari kertaa itkin vuolaasti lasten edessä. Yleensä itkin koko perjantain sen jälkeen, kun lapset olivat lähteneet isälleen, mutta Olen niin heikko ihminen, etten pystynyt sataprosenttisesti hillitsemään itseäni, kun koko elämäni meni sirpaleiksi.