Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
69 selventää: remonttien materiaalikulut toki haluan maksaa puoliksi. Ja mahdollisen ulkopuolisen työntekijän.
Mutta en miehen työtunneista.
TT
P.s. joskus olen siivonnut remonttien jäljiltä, mutta se on hankalaa. Remontit jäävät usein viimeistelemättä, joten tarvikkeet ovat esillä päiviä, viikkoja ja ehkä pidempään. Odottavat listan laittamista paikalleen. Lisäksi mies (hanstraajana ) haluaa säästää kaiken. Lähes materiaalien pakkauksetkin. Mutta lisäksi kaikki jämät, koska niitä voi tarvita. Vaikka ei olisi tilaa eikä paikkaa Ja vaikka ne kovettuisivat/menisivät pilalle ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Jotenkin tämä tilanne kyllä risoo ihan hirveästi. En tykkää että asioita monimutkaistetaan ja tehdään niistä isompia kuin on.
Minusta alunperin järkevää olisi ollut, että kun kerran muutetaan yhteen, niin olisin mutkattomasti ottanut puolet lainasta (tai vaikka kolmanneksenkin tms. järkevässä suhteessa) kontolleni. Sitä siis ehdotinkin, mutta ymmärsin toki pointin, että mies haluaa pitää asunnon yksin omistuksessaan ja jättää perinnöksi aikuiselle lapselleen. Toinen, mielestäni ihan normaali vaihtoehto olisi ollut että pannaan kaikki myyntiin ja ostetaan yhdessä uusi, vaikkapa sitten juurikin esim. suhteessa 1/3 + 2/3. Tulojen mukaan.
Olen kuitenkin sopeutunut tähän tilanteeseen, että omistus on ja pysyy miehellä. Todellakin homma olisi puoleltani fine, mikäli näitä moukkamaiseksi mieltämiäni minä- ja minun- ja mulle-muodossa juttuja ei tarvitsisi jatkuvasti kuunnella.
On tässä elämässä ennenkin asuttu yhdessä siten että vain jompikumpi pääasiassa omistaa. Kyllä silti on onnistuttu puhumaan että "me laitetaan..." tai "meillä on..." kun kerran koti kuitenkin on yhteinen.
Ehkä tästä nyt vaan on tullut isompi asia kuin olisi aihetta. Mutta homma ketuttelee sen verran, että en kyllä ihan tiedä miten tässä etenisin. Sääli jos muutoin hyvä suhde kaatuu tällaiseen, mutta toisaalta koska asiasta on jo puhuttu eikä tilanne erityisemmin ole muuttunut, on tunne siitä että tässä on oikeasti jotain häikkää. Tiedostettua tai tiedostamatonta vallankäyttöä, kaapin paikan näyttöä... jotain joka ei kuulu hyvään suhteeseen.
Mä luulen, että se vaan kuulostaa sun päässä pahemmalta, kuin mitä mies sillä tarkoittaa. Mutta niin kuin jo kirjoitin tänne aikaisemmin, muuta pois sieltä. Kyllä te silti voitte yhdessä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miehesi on lompakkoloinen.
Millä periaatteella? Mies on sanonut, ettei tarvitse maksaa mitään, mutta ap on maksanut ihan omasta tahdosta. MIten tämä tekee miehestä lompakkoloisen?
Maksattaa lapsensa perintöä ap:n lompakosta.
Vierailija kirjoitti:
69 selventää: remonttien materiaalikulut toki haluan maksaa puoliksi. Ja mahdollisen ulkopuolisen työntekijän.
Mutta en miehen työtunneista.
TT
P.s. joskus olen siivonnut remonttien jäljiltä, mutta se on hankalaa. Remontit jäävät usein viimeistelemättä, joten tarvikkeet ovat esillä päiviä, viikkoja ja ehkä pidempään. Odottavat listan laittamista paikalleen. Lisäksi mies (hanstraajana ) haluaa säästää kaiken. Lähes materiaalien pakkauksetkin. Mutta lisäksi kaikki jämät, koska niitä voi tarvita. Vaikka ei olisi tilaa eikä paikkaa Ja vaikka ne kovettuisivat/menisivät pilalle ajan myötä.
Kuulostaa erikoiselta tilanteelta. Miten pystyt pitämään itsesi kasassa? Onko teillä paljon riitoja? Miten lapset kokevat ilmapiirin kodissa?
Minä olen myös sitä mieltä että mies on törkeä ja itsekäs. Suosittelen vahvasti eroa, ellei mies suostu joko yhdessä omistettuun tai vuokrattuun asuntoon tai erillisiin asuntoihin.
Sen sijaan mitä tuohon omaisuuden kartuttamiseen tulee, niin ne kommentit ovat kyllä omistusasumisesta mitään ymmärtämättömien kotkotuksia. Kyllä, lainarahoitteinen omistusasuminen on asumismuoto, jossa laitetaan joka kuukausi rahaa sivuun oman omaisuuden kartuttamiseksi. Siinä ei ole mitään sen kummallisempaa tai paheksuttavampaa kuin säästämisessä ja sijoittamisessakaan. Muut yleiset asumismuodot ovat vuokralla asuminen ja asumisoikeusasunto. Sellaista vaihtoehtoa, että asutaan velattoman omistusasunnon kuluilla ilman säästämistä, asuntolainan korkoja ja omistamiseen liittyvää riskiä ei yksikertaisesti ole olemassa kuin hyväksikäyttäjien unelmissa.
Jos halutaan hyötyä toisen omaisuudesta niin sitä kompensoidaan rahalla. Yleensä asunnon tapauksessa tätä kompensaatiota kutsutaan vuokraksi - tässä tapauksessa se taas on miehen puolikas vastikeesta, vedestä ja sähköstä, jotka todennäköisesti ovat vain murto-osa vastaavan talon puolikkaasta markkinavuokrasta. Mies ei siis millään tavalla taloudellisesti hyväksikäytä ap:ta vaan pikemminkin päinvastoin. Ainut, mikä näissä kuvatuissa asumisjärjestelyissä on epäreilua on se, että kieltäytymällä myymästä talon puolikasta ap:lle mies käytännössä estää ap:ta vaihtamasta vuokralla asumista omistusasumiseen.
Ja tuo omistussuhteiden naamaan hierominen nyt tietysti on silkkaa mulkkuilua jota en katsoisi hetkeäkään. Mutta mihinkään asuntovelan lyhentämisen paheellisuuteen se ei kyllä liity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
MIES ei käyttäydy noin. Pelle tekee sen tuolla tavalla. Mies voi rakentaa/ostaa talon ja nainen luo siitä kodin..
Kumpikin pitää toisistaan huolen ei vain Itsestään!
Ihanan 50-lukulainen maailmankuva. Vaikka miesvihaahan sinä olet täällä vain lietsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska maksat koko yhtiövastikkeen, olet ikään kun vuokralla miehen asunnossa. Miehen asenne tuossa on suurempi ongelma varmaan kuin raha. Kerro miltä sinusta tuntuu, ja sano, että jos haluaa jatkaa yhteisasumista, on parempi oppia puhumaan teidän yhteisestä kodistanne. Meillä on jo 15 vuotta miesystäväni kanssa ollut omat kodit, vuorotellen vietetään viikonloppuja toistemme luona, viikot ollaan erillään, paitsi lomat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap siis maksaa asuinkulut - vastikkeen, sähkön ja veden - samaan aikaan kun mies lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan, johon ap:llä ei ole mitään osuutta.
En sanoisi tuota aivan win-win-tilanteeksi ap:n kannalta.
Minä katsoisin tämän myös siltä kannalta kuinka paljon ap maksaisi puolet vuokrasta vastaavasta asunnosta. Luulenpa, että paljon enemmän kuin vain asuinkulujen verran. Niin eiköhän se aloittajakin tässä tilanteessa hyödy? Hän voi säästää ja sijoittaa omat rahansa ja vaikka ostaa sen sijoistusasunnon.
En ymmärrä miten teidän mielestä tuo avomies vain hyötyy?
Ihan hyvä, jos ap todella säästää ja sijoittaa siinä sivussa, koska pelkkä rahojen syytäminen miehen kämppään ja yhteiseen elämiseen valitettavasti kostautuu jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ne vastike ja juoksevat kulut ovat?
Vierailija kirjoitti:
Ap, turhaan maksat vastiketta ja sähköjä ja mitään muutakaan. Ukko kartuttaa omaa varallisuuttaan maksamalla lainaa ja sinä maksat vastikkeet moiselle tyhmälle ukolle. Ei vaikuta kovin hyvältä tilanteelta. Puhu asiasta suorin sanoin tai lähde.
Siis av-mammojen mielestä nainen voisi saman katon alla olla täydellinen arjen vapaamatkustaja osallistumatta mihinkään kustannuksiin ? Omistipa asunnon kuka vaan.
Ei missään voi asua ilmaiseksi, ja kuluja kuitenkin tulee, tietysti loisimin on kivaa jos siihen on tottunut ja maksattaa toisella kaikki.
Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun haluaa elää perinteisesten arvojen mukaan parisuhteessa.
Tuossa ei ole perinteitä nähtykään. MIES pitää huolen naisestaan eikä nosta siitä haloota, ja nainen miehestään. Siinä sulle perinnettä.
No eipähän taaskaan ole mitenkään yllättävää että suomi-naisen ajatusmalli menee näin, se 50-luku ja patriarkaatti kelpaa juuri siihen asti kun se palvelee omia tarkoitusperiä ja muuna aikana se on suoraan saatanasta ja miehet pirun ruumillistumia. Rusinoiden ronkkiminen pullista ja sitä rataa, sitten suupielet kermavaahdossa puidaan nyrkkiä ja kiljutaan kitarisat pitkällä että miehet ovat sikoja. Tietenkin se kiljuminen aloitetaan vasta sitten kun on ne rusinat noukittu ja kermat imetty kitusiinsa eli kaluttu puhtaaksi. Täydellä mahallahan se on paljon mukavampi kiljua & kiukutella, kun ei väsykään iske ihan niin herkästi. Jaksaa kiekua kauemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miehesi on lompakkoloinen.
Millä periaatteella? Mies on sanonut, ettei tarvitse maksaa mitään, mutta ap on maksanut ihan omasta tahdosta. MIten tämä tekee miehestä lompakkoloisen?
Maksattaa lapsensa perintöä ap:n lompakosta.
Älä höpötä. Ap maksaa kohtuullista korvausta toisen omaisuuden käytöstä. Nämä rahat saa kyseisen omaisuuden omistaja käyttää ihan mihin huvittaa, lainanmaksuun tai vaikka keskikaljaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??
Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap siis maksaa asuinkulut - vastikkeen, sähkön ja veden - samaan aikaan kun mies lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan, johon ap:llä ei ole mitään osuutta.
En sanoisi tuota aivan win-win-tilanteeksi ap:n kannalta.
Minä katsoisin tämän myös siltä kannalta kuinka paljon ap maksaisi puolet vuokrasta vastaavasta asunnosta. Luulenpa, että paljon enemmän kuin vain asuinkulujen verran. Niin eiköhän se aloittajakin tässä tilanteessa hyödy? Hän voi säästää ja sijoittaa omat rahansa ja vaikka ostaa sen sijoistusasunnon.
En ymmärrä miten teidän mielestä tuo avomies vain hyötyy?
Ihan hyvä, jos ap todella säästää ja sijoittaa siinä sivussa, koska pelkkä rahojen syytäminen miehen kämppään ja yhteiseen elämiseen valitettavasti kostautuu jossain vaiheessa.
Hän kuitenkin tekee sen ihan omasta tahdostaan eikä miehen pyynnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Juuri näin. Se että joku random naaras asuu miehen omistamassa talossa / asunnossa, ja tönii siellä niitä kuuluisia tuikkukuppeja hyllyjen laidoilta toisille ja jotain verhoja yms. haroo, ei tarkoita että siitä miehen omaisuudesta tulee automaatiolla MEIDÄN omaisuutta. Tuohan kyllä on lähes 99% tapauksista se naaraksien ajattelu malli, että kun bunkkaa toisen tykönä niin sen omaisuudesta tulee taikaiskusta myös hänen omaa. Omaisuus on sen, jonka nimi on panttikirjoissa. Oli tuikkukuppeja & kartiineja tai ei.
Miten niin? Suurin osa täälläkin kommentpivista (tod. näk.) naisista on sitä mieltä että asuntolainat olisi hyvä olla 50/50, kun ollaan sitouduttu parisuhteeseen. Naiset tekevät yhtälailla työtä kuin miehet ja usein vielä päälle suurimman osan kotitöistä ja kantavat vastuun lapsista. Mikä tekee naissukupuolesta mielestäsi lusmun??
Miksi tämä ap:n mies on sitten ottanut tämän random naisen kotiinsa asumaan ja miksi random nainen on muuttanut, sitä en tiedä. Tämä ko miehen olisi kannattanut pysyä sinkkuna.
MIksi olis pitänyt pysyä sinkkuna? Senkö takia, kun mies on luvannut naisen asua ilmaiseksi asunnossaan?
Vierailija kirjoitti:
Paljon ne vastike ja juoksevat kulut ovat?
Yhteensä muutaman satasen. Sen verran että omaakin lyhentelisin.
Ruoka + muut sen tyyppiset talouskulut luonnollisesti tuohon päälle vielä, se nyt on tietysti päivänselvääkin.
Eikä tässä nyt mikään raha tai omistajuus ole se pääasia, vaan se, että jos yhdessä asutaan ja eletään, niin en jaksaisi alinomaa kuulla tuota "minä, minun, minulle..." kun kerran yhdessä tehdään ja ollaan. On sitä nyt ennenkin osattu.
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon ne vastike ja juoksevat kulut ovat?
Yhteensä muutaman satasen. Sen verran että omaakin lyhentelisin.
Ruoka + muut sen tyyppiset talouskulut luonnollisesti tuohon päälle vielä, se nyt on tietysti päivänselvääkin.
Eikä tässä nyt mikään raha tai omistajuus ole se pääasia, vaan se, että jos yhdessä asutaan ja eletään, niin en jaksaisi alinomaa kuulla tuota "minä, minun, minulle..." kun kerran yhdessä tehdään ja ollaan. On sitä nyt ennenkin osattu.
Kerropa ihan tarkka summa. Ja mitä sinä olet asunnon eteen tehnyt? Valinnut ne tapetit?
Ja pakottanut miehen muuttamaan sisustusta ja olet heittänyt miehen omaisuutta roskiin?
40-vuotiaalla naisella luulisi olevan ihan itsellään jo se omistusasunto, jos muutamalla satasella kuussa sitä kerran nytkin makselisi.
Alue: Aihe vapaa
Sorry - miehen jälkeen siis miehen lapsi (sukupuolen keksin näköjään omasta päästä) on omistaja.