Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on kun haluaa elää perinteisesten arvojen mukaan parisuhteessa.
Tuossa ei ole perinteitä nähtykään. MIES pitää huolen naisestaan eikä nosta siitä haloota, ja nainen miehestään. Siinä sulle perinnettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
MIES ei käyttäydy noin. Pelle tekee sen tuolla tavalla. Mies voi rakentaa/ostaa talon ja nainen luo siitä kodin..
Kumpikin pitää toisistaan huolen ei vain Itsestään!
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä maksat vastikkeen, vedet ja sähköt?
Oletko tyhmä vai tyhmä, hyväksikäytettävä hölmö vai hyväksikäytettävä hölmö?Kaikenlaisia alistuneita tossuja sitä onkin.
Koska oikeudentajuni sanoi, etten ilmaiseksi halua asua. :)
Juuri näin. Jos ilmaiseksi asuisit, se olisi avomiehen hyväksikäyttöä. Nyt te molemmat olette voittajia. Sinä voit asua hyvin edullisesti ja samalla voit laittaa rahaa säästöön.
Toki on tökeröä, että mie puhuu tyyliin minun parveke, olisi voinut vain sanoa laitoin tuo parvekkeen.
Ei siinä tarvitse mainita minun tai meidän parveketta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, käsi sydämellä. Jos sinä omistaisit auton, etkö sanoisikin kaikille, että se on sun auto, eikä meidän molempien vaikka miehesikin sitä käyttäisi ja maksaisi bensoja.
Tämä on erittäin hyvä pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap siis maksaa asuinkulut - vastikkeen, sähkön ja veden - samaan aikaan kun mies lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan, johon ap:llä ei ole mitään osuutta.
En sanoisi tuota aivan win-win-tilanteeksi ap:n kannalta.
Minä katsoisin tämän myös siltä kannalta kuinka paljon ap maksaisi puolet vuokrasta vastaavasta asunnosta. Luulenpa, että paljon enemmän kuin vain asuinkulujen verran. Niin eiköhän se aloittajakin tässä tilanteessa hyödy? Hän voi säästää ja sijoittaa omat rahansa ja vaikka ostaa sen sijoistusasunnon.
En ymmärrä miten teidän mielestä tuo avomies vain hyötyy?
Totrakai voi säästää ja ostaa oman asunnon ja niin kyllä itsekin tuossa tilanteessa tekisin (ja myös muuttaisin sinne). Mutta entä jos mies ei suostuisi tekemään kodissaan mitään uudistuksia? Kaikki seinät, katot, lattiat 70 -luvulta, mutta miehen mielestä ihan ok. Mitä järkeä naisen olisi asua kamalassa kodissa ja maksaa vielä juoksevia kuluja siitä? Ja samalla maksaa jostakin, jonka kyllä omistaa, mutta jossa ei elä? Ihan hirveältä kuulostavaa elämää. En suostuisi, lähtisin. Tai en olisi kyllä muuttanut edes yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen samanlaisessa tilanteessa. Mies omistaa. Itse maksan puolet remonttikuluista, jotka katson kiinteistön ylläpidoksi. Peruskorjaukset mies maksaa (katson, että ne nostavat miehen omistaman kiinteistön arvoa ja siksi ok, että hän maksaa ne.)
Mies omistaa myös lähes kaiken irtaimiston, koska ei halua, että mitään muutetaan. (Liittomme on 19 vuotta vanha.)
Lapset ovat yhteisiä. Muuta yhteistä meillä ei paljon olekaan.
Nykyään tunnen olevani lähinnä vieraana tässä kodissa. Oikeuteni ovat about samat kuin satunnaisella yövieraalla. Voin poistaa kodista jotain, jos se mahtuu imurin putkesta sisään. (Koti on aivan täynnä tavaraa; kunnon hamsterin koti, kaikki alkuperäinen on säästetty ja lisäksi hankittu lisää hetken mielijohteesta.) Ruokaa voin laittaa. Omistan vaatteeni, kännyn ym, hammasharjan ja passinkin. :)
Mies ei ole ostanut tätä taloa, vaan perinyt suvultaan. Eroaisin, mutta kolmen lapsen (kaksi kouluikäistä ja yksi pienempi) kanssa ei niin helppoa. Olen keskituloinen, mutta silti minulla olisi varaa vain johonkin pieneen luukkuun. Miehen omistamassa talossa on tilaa, teini-ikää lähestyvällä oma huone jne.
Mutta ei materia kaikkea ratkaise eroajatusta pohtiessa. Ei kireä ilmapiiri hyväksi ole.
Ehkä löydämme jonkun ratkaisin jossain vaiheessa. Mies on valmiimpi eroon. Ehdottaa sitä usein ensimmäisenä vaihtoehtona, jos olen eri mieltä jostakin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä maksat vastikkeen, vedet ja sähköt?
Oletko tyhmä vai tyhmä, hyväksikäytettävä hölmö vai hyväksikäytettävä hölmö?Kaikenlaisia alistuneita tossuja sitä onkin.
Koska oikeudentajuni sanoi, etten ilmaiseksi halua asua. :)
Juuri näin. Jos ilmaiseksi asuisit, se olisi avomiehen hyväksikäyttöä. Nyt te molemmat olette voittajia. Sinä voit asua hyvin edullisesti ja samalla voit laittaa rahaa säästöön.
Toki on tökeröä, että mie puhuu tyyliin minun parveke, olisi voinut vain sanoa laitoin tuo parvekkeen.
Ei siinä tarvitse mainita minun tai meidän parveketta.
Mihin nainen säästäisi? Miksi hänen pitäisi elää nyt sitku-elämää? Hän eläisi nyt jossain välitilassa, ja säästäisi tulevaisuutta varten, oikeaa elämää varten? Ihan hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtoisesti ap voi myös muuttaa siihen omaan asuntoonsa. Tulee selkeämmin erilliset taloudet, kun ap ei maksele enää miehen juoksevia menoja. Ei kahden aikuisen ihmisen tarvitse asua samassa asunnossa, vaikka muuten pitäisivätkin yhtä. Yökyläilyä voi harrastaa puolin ja toisin.
En kyllä ymmärrä tätä ajatustapaa. Paljon ne juoksevat kulut oikeastaan on?
Onko niin paljon, että mieluummin kannattaa muuttaa toiseen asuntoon maksamaan omaa asuntolainaa ja vielä päälle omat juoksevat kulut?
Eikö olisi paljon järkevämpää maksaa ne juoksevat kulut ja laittaa sijoitusasunto vuokralle.
Hei haloo, ajatelkaa nyt järkevästi. Myös ap voi hyötyä tästä tilanteesta todella paljon halutessaan.
Ap, hulluhan olet että maksat kaikkia kuluja ilman että sinulla on edes vuokralaisen oikeuksia, saati että kartuttaisit omaisuutta. Noilla ehdoilla minäkin yrittäisin taivutella jonkun tulemaan maksamaan minun kulujani minun asuntoon.
Kyllä sinun kannattaakin etsiä itsellesi asunto säästö-ja sijoituskohteena.
Tämä taloudesta, toinen asia on että tuota miestä ja parisuhdetta en pitäisi kovin korkeassa arvossa noin muuten. Ei vaikuta olevan teidän puolella tai sinun puolella, vain omalla puolellaan, ja se ei ole se mistä parisuhteessa perimmiltään on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
romani kirjoittaa näitä romaanialoituksia. tunnistettava provo.
Tuo voi olla vain tapa puhua, 'vaihdoin saunaani uudet lauteet', 'laitoin parvekkeelleni jouluvalot', vaikka olisi kyseessä yhteinen asunto tai jopa puolison yksin omistama asunto. Minäkin puhun noin, vaikka vaimo omistaa yksin talomme. Saatan sanoa tuttavillemme että asensin pihalleni ulkovalot, joskus toki myös 'pihallemme', riippuu siitä mitä suusta sattuu tulemaan. Eikä tuo minun / meidän piha tarkoita yhtään mitään, eihän se edes ole minun jos tarkkoja ollaan.
Mutta jos mies sanoo myös 'tämän on minun asuntoni' ja 'täällä määrään minä', niin se kyllä kuulostaa jo pahemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, hulluhan olet että maksat kaikkia kuluja ilman että sinulla on edes vuokralaisen oikeuksia, saati että kartuttaisit omaisuutta. Noilla ehdoilla minäkin yrittäisin taivutella jonkun tulemaan maksamaan minun kulujani minun asuntoon.
Kyllä sinun kannattaakin etsiä itsellesi asunto säästö-ja sijoituskohteena.
Tämä taloudesta, toinen asia on että tuota miestä ja parisuhdetta en pitäisi kovin korkeassa arvossa noin muuten. Ei vaikuta olevan teidän puolella tai sinun puolella, vain omalla puolellaan, ja se ei ole se mistä parisuhteessa perimmiltään on kyse.
Mies ei ole mitään polkemassa ap:ta maanrakoon. Vaan hän on vaan muutamassa lauseessa maininnut muille, että hän laittoi oman asuntonsa parvekkeen kuntoon. Ihan samalla tavalla tekisi myös ap, jos hän omistaisi auton. Eli ap sanoisi: Vein autoNI huoltoon.
69 jatkaa: vuosien aikana mies on myös ehdottanut, että maksaisin hänen itse omistamaansa taloonsa tekemistä remonteista. Ajatuksena, että hän remontoi taloaan, jossa minä saan asua/jossa asumme yhdessä. Minun kuuluisi maksaa hänen työstään, koska en itse osaa remontoida. (Taitoja, joita osaan ja töitä, joita teen kodissa ei tietenkään lasketa).
Meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aika alkaa koota omaa vanhuuden turvaa. Nythän maksat miehen asuntoa.
Rahasi menevät - toki omaksikin hyväksesi, mutta tyhjin käsin saat lähteä. Asunto on miehen ja seuraavaksi pojan.
Jos miehelle käy jotain, olet asunnoton. Et saa mukaasi edes laittamiasi ja maksamiasi tapetteja. (Btw - säilytyäthän kuitit, jos ostelet jotain perunoita isompaa, esim. sohvan tai pesukoneen.)
Järki päähän, olet alivuokralainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtoisesti ap voi myös muuttaa siihen omaan asuntoonsa. Tulee selkeämmin erilliset taloudet, kun ap ei maksele enää miehen juoksevia menoja. Ei kahden aikuisen ihmisen tarvitse asua samassa asunnossa, vaikka muuten pitäisivätkin yhtä. Yökyläilyä voi harrastaa puolin ja toisin.
En kyllä ymmärrä tätä ajatustapaa. Paljon ne juoksevat kulut oikeastaan on?
Onko niin paljon, että mieluummin kannattaa muuttaa toiseen asuntoon maksamaan omaa asuntolainaa ja vielä päälle omat juoksevat kulut?
Eikö olisi paljon järkevämpää maksaa ne juoksevat kulut ja laittaa sijoitusasunto vuokralle.
Hei haloo, ajatelkaa nyt järkevästi. Myös ap voi hyötyä tästä tilanteesta todella paljon halutessaan.
Riippuu ihan miehestä kuinka paljon juojsevia kuluja pn. Aika tavallista on, että nainen ostaa ruoat ja tekee ne, ostaa kodin taloustavarat (ja käyttää niitä kodin ylläpitoon), ostaa lasten vaatteet ja kierrättää vanhat, maksaa lasten harrastukset ja kuskaa niihin, maksaa lasten synttärit ja järjestää ne jne jne. Koska mies ei osaa, ei ole perillä asioista tms. Ja tämä kaikki muiden juiksevien kulujen päälle. Helposti naisen palkasta suuri osa kuluu näihin. Säästäminen voi olla hyvin hi-das-ta. Varsinkin, jos se naisen palkkakaan ei päätä huimaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miehesi on lompakkoloinen.
Millä periaatteella? Mies on sanonut, ettei tarvitse maksaa mitään, mutta ap on maksanut ihan omasta tahdosta. MIten tämä tekee miehestä lompakkoloisen?
Ihan oikeinhan tuo puhuu koska omistaa koko asunnon. Sinä voisit sijoittaa omat varasi johonkin muualle tai jos päädytte ostamaan uudemman/isomman niin otat sinä sitten osan lainasta vastuullesi jollet hanki omaa sijoitusasuntoa tuon rinnalle. Avoliitossa molemmilla omat asunnot vaikka yhdessä asutaankin vain toisessa, on ihan hyvä vaihtoehto. Aikoinaan samassa tilanteessa jaoimme kulut niin että asuimme miehen asunnossa ja minun asuntoni oli vuokralla. Maksoin vastikkeen ja muistaakseni veden sekä oman asuntolainani omasta asunnostani, josta sain vuokratuloja. Mies maksoi sähkön, vakuutukset ja asuntolainan siitä asunnosta jossa asuttiin. Nykyään meillä on kaksi lasta ja omakotitalo sekä nuo edelliset asunnot sijoitusasuntoina. Kunhan saadaan nykyinen asuntolainamme maksettua vielä vähän pienemmäksi (sijoitusasunnoista ei ole enää velkaa, ainoastaan omakotitalostamme) niin alamme säästää myös osakkeisiin, osinkotulojakin varmaan tarvitaan kunhan lapset kasvavat ja sitten kun jäädään eläkkeelle. Lisäksi onhan hyvä hajauttaa varallisuutta kiinteistöjen ja osakesijoitusten kesken ja nyt meillä on neljä tulolähdettä eli molempiten ansiotulot sekä molempien vuokratulot ja kunhan saadaan osakesalkku aikaiseksi niin siitä tulee viides tai kuudes tulolähde riippuen siitä laitetaanko yhteinen vai eri salkku.
69 selventää: remonttien materiaalikulut toki haluan maksaa puoliksi. Ja mahdollisen ulkopuolisen työntekijän.
Mutta en miehen työtunneista.
Jotenkin tämä tilanne kyllä risoo ihan hirveästi. En tykkää että asioita monimutkaistetaan ja tehdään niistä isompia kuin on.
Minusta alunperin järkevää olisi ollut, että kun kerran muutetaan yhteen, niin olisin mutkattomasti ottanut puolet lainasta (tai vaikka kolmanneksenkin tms. järkevässä suhteessa) kontolleni. Sitä siis ehdotinkin, mutta ymmärsin toki pointin, että mies haluaa pitää asunnon yksin omistuksessaan ja jättää perinnöksi aikuiselle lapselleen. Toinen, mielestäni ihan normaali vaihtoehto olisi ollut että pannaan kaikki myyntiin ja ostetaan yhdessä uusi, vaikkapa sitten juurikin esim. suhteessa 1/3 + 2/3. Tulojen mukaan.
Olen kuitenkin sopeutunut tähän tilanteeseen, että omistus on ja pysyy miehellä. Todellakin homma olisi puoleltani fine, mikäli näitä moukkamaiseksi mieltämiäni minä- ja minun- ja mulle-muodossa juttuja ei tarvitsisi jatkuvasti kuunnella.
On tässä elämässä ennenkin asuttu yhdessä siten että vain jompikumpi pääasiassa omistaa. Kyllä silti on onnistuttu puhumaan että "me laitetaan..." tai "meillä on..." kun kerran koti kuitenkin on yhteinen.
Ehkä tästä nyt vaan on tullut isompi asia kuin olisi aihetta. Mutta homma ketuttelee sen verran, että en kyllä ihan tiedä miten tässä etenisin. Sääli jos muutoin hyvä suhde kaatuu tällaiseen, mutta toisaalta koska asiasta on jo puhuttu eikä tilanne erityisemmin ole muuttunut, on tunne siitä että tässä on oikeasti jotain häikkää. Tiedostettua tai tiedostamatonta vallankäyttöä, kaapin paikan näyttöä... jotain joka ei kuulu hyvään suhteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Minä katsoisin tämän myös siltä kannalta kuinka paljon ap maksaisi puolet vuokrasta vastaavasta asunnosta. Luulenpa, että paljon enemmän kuin vain asuinkulujen verran. Niin eiköhän se aloittajakin tässä tilanteessa hyödy? Hän voi säästää ja sijoittaa omat rahansa ja vaikka ostaa sen sijoistusasunnon.
En ymmärrä miten teidän mielestä tuo avomies vain hyötyy?