Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Ap maksaa siis muutaman satasen kuussa elämisestään miehen asunnossa. Olepa ap tosiaankin hyvä ja etsi itsellesi asunto, vai haetko heti uuden miehen jonka nurkissa loisia?
Miten ajattelet, että loisin..? Tällä muutamalla satasella maksaisin jo omaakin. Mies itse ei alussa halunnut, että maksaisin ylipäätään mitään. Omasta tahdostani olen maksanut tässä vastikkeen kokonaan, molempien vedet ja koko sähkölaskun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi helvetissä maksat vastikkeen, vedet ja sähköt?
Oletko tyhmä vai tyhmä, hyväksikäytettävä hölmö vai hyväksikäytettävä hölmö?
Kaikenlaisia alistuneita tossuja sitä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap maksaa siis muutaman satasen kuussa elämisestään miehen asunnossa. Olepa ap tosiaankin hyvä ja etsi itsellesi asunto, vai haetko heti uuden miehen jonka nurkissa loisia?
Ap olisi halunnut ottaa puolet lainasta kontolleen. Onko sulla vaikeaa ymmärtää lukemaasi. Haluaisitko itse asua jonkun toisen nurkissa, maksaa puoliksi ns. juoksevat menot (samalla kun touswn omaisuus huomaamatta karttuu) ja saada vielä syyllistämistä siitä. Käytännössä naisen palkaa menee taivaan tuuliin ja miehen kiinteään omausuuteen. Tilanne pahenee, jos parille tulee lapsia, sillä käytännössä ja todennäköisesti naisen aika ja loput rahat kuluu silloin pääasiassa niihin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä maksat vastikkeen, vedet ja sähköt?
Oletko tyhmä vai tyhmä, hyväksikäytettävä hölmö vai hyväksikäytettävä hölmö?Kaikenlaisia alistuneita tossuja sitä onkin.
Koska oikeudentajuni sanoi, etten ilmaiseksi halua asua. :)
Mitä valitat? Saat asua siellä halvemmalla kuin yksin asuessasi. Ei tietenkään mies halua lapsensa tulevaa perintöä sun kanssa jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointtihan ei ollut siinä, että minun pitäisi saada omistukseeni puolet. Ymmärrän erittäin hyvin, että mies haluaa jättää perinnön lapselleen. Pointti oli se, että jos ja kun koti on yhteinen, tuntuu loukkaavalta että mies puhuu jatkuvasti minä- ja minun-muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä maksat vastikkeen, vedet ja sähköt?
Oletko tyhmä vai tyhmä, hyväksikäytettävä hölmö vai hyväksikäytettävä hölmö?Kaikenlaisia alistuneita tossuja sitä onkin.
Koska oikeudentajuni sanoi, etten ilmaiseksi halua asua. :)
Miehesi on siis vuokranantajasi, halusit hänen asuntoonsa vuokralaiseksi.
Ok.
Toki se on myös vuokralaisen koti, vaikka mies omistaakin asunnon.
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Pointtihan ei ollut siinä, että minun pitäisi saada omistukseeni puolet. Ymmärrän erittäin hyvin, että mies haluaa jättää perinnön lapselleen. Pointti oli se, että jos ja kun koti on yhteinen, tuntuu loukkaavalta että mies puhuu jatkuvasti minä- ja minun-muodossa.
Mutta kun se nyt on vaan fakta, että se asunto on hänen. Kyllä sun pitää muuttaa pois, kun asia noin paljon sinua häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä enää ainakaan koko vastiketta, koko sähköä ja koko vesimaksua maksa! Puolet riittää, puolet kuuluukin maksaa. Tuolla se kartuttaminen on jo mainittukin aiemmissa viesteissä.
Olin vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa asunto molempien nimissä, mutta mies osti sen kokonaan itse halvalla, koska sai oman aiemman kämppänsä myytyä voitolla. Minä sitten maksoin joka kuussa hänen tililleen, josta meni sitten suoraan asuntolainaan, oman puolikkaani, jolla sitten ostin omaa puolikastani itselleni. Toimi ihan ok, mutta ennen eroa (joo yllätys) hän kuitenkin jatkuvasti uhkaili, että voi heittää minut ulos hänen asunnostaan.
Sori vaan, äijä, mutta kauppakirjassa oli minunkin nimeni.
Se oli silti raastavaa asumista viimeisen vuoden, kun aina vain meni huonommin, ennen kuin sain lähdettyä. Yleensä se lähtö on edessä, kun tuolle pomottelulinjalle lähdetään. Toisen nälviminen ja jatkuva pöyhistely siitä, miten hän nyt on maksanut oman osuutensa eikä tarvitse huolehtia mistään, ja minun pitää sitten hoitaa kaikki kauppalaskut ja muut, hyvitykseksi!
Lopulta sain puolikkaan arviomyyntihinnasta erotessamme, mutta silti tuntui kyllä, että tulin maksaneeksi elämisestä liikaa, niiden lyhennysten lisäksi. Plus se henkinen puoli, kun toinen on ihan omissa maailmoissaan näkemyksineen asunnon oikeasta omistajasta.
Hyyryläinen40 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap maksaa siis muutaman satasen kuussa elämisestään miehen asunnossa. Olepa ap tosiaankin hyvä ja etsi itsellesi asunto, vai haetko heti uuden miehen jonka nurkissa loisia?
Miten ajattelet, että loisin..? Tällä muutamalla satasella maksaisin jo omaakin. Mies itse ei alussa halunnut, että maksaisin ylipäätään mitään. Omasta tahdostani olen maksanut tässä vastikkeen kokonaan, molempien vedet ja koko sähkölaskun.
Vesimaksut on yleensä luokkaa kympin per naama, sähkölasku muutamia kymppejä usean kuukauden ajalta. Missä perämetsissä noilla summilla maksaa asuntolainaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä paljonko miehen asunnon vastike ja ne muut kulut nyt on, joita maksat.
Jos maksat vähemmän kuin maksaisit yksin vuokraa tai asuntolainaa, niin et tavallaan häviä mitään.
Tietysti sen, että jos tulee ero, niin joudut muuttamaan pois.
Siksi mielestäni olennaista on miettiä paljonko nyt maksat.
Ihmisen täytyy kuitenkin jossain asua ja ilmaiseksi ei kukaan voi asua missään.
Jos asut edullisesti miehen luona, niin sehän on sama kuin kartuttaisit kenen tahansa asunnot omistajan omistusasuntoa.
Mutta silloin tietysti jos laskennallisesti voisit saada ostettua omankin asunnon, niin asia eri. Silloin kannattaa se raha laittaa omaan asuntoon kiinni.
Ja mies ei saisi kyllä puhua, että minun asuntoni, mitä Un parvekkeen.
Vaikka kyllähän sekin totta on, mutta ei tunnu mukavalta.
Keskustelkaa asioista, ennekuin ärsyynnyt enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ap, turhaan maksat vastiketta ja sähköjä ja mitään muutakaan. Ukko kartuttaa omaa varallisuuttaan maksamalla lainaa ja sinä maksat vastikkeet moiselle tyhmälle ukolle. Ei vaikuta kovin hyvältä tilanteelta. Puhu asiasta suorin sanoin tai lähde.
No totta kai maksaa vastikkeen. Kuka nyt ilmaiseksi asuu toisen asunnossa?
Minä maksan vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista avomiehelleni. Kyllähän se asunto kuluu minunkin käytössä. Sen lisäksi ostin itselleni sijoitusasunnon, jota nyt vuokraan. Ne vuokratulot kattavat reilusti lainan sekä tuon avolle maksamani vastikkeen. Olisi todella hävytöntä, jos ilmaiseksi täällä asuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta. Miehen käytös viittaa vahvasti narsismiin....
No ei kauan kestänyt ennen ensimmäistä amatöörin tekemää narsistidiagnoosia. Eka kommentti. Voi jessus teitä yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hyyryläinen40 (ap) kirjoitti:
Pointtihan ei ollut siinä, että minun pitäisi saada omistukseeni puolet. Ymmärrän erittäin hyvin, että mies haluaa jättää perinnön lapselleen. Pointti oli se, että jos ja kun koti on yhteinen, tuntuu loukkaavalta että mies puhuu jatkuvasti minä- ja minun-muodossa.
Mutta kun se nyt on vaan fakta, että se asunto on hänen. Kyllä sun pitää muuttaa pois, kun asia noin paljon sinua häiritsee.
Minustakin pius muuttaminen on ainoa ratkaisu. Vuosien mittaan tuo tilanne vain häiritsee sua ap koko ajan enemmän. Mies yksinvaltaisesti päättää remonteista ym. Siihen hänellä omassa kodissaan on toki oikeus. Mutta en haluaisi asua tuollaisessa huushollissa. Kyllä oma koti, ja että myös tuntee sen kodikseen, on tärkeä asia. Voithan jatkaa seurustelua/tapailua sitten, vaikka molemmilla olisikin oma koti.
Miksi ihmeessä elätät miestä ja maksat kaikki asunnon juoksevat kulut? Eron tullessa ethyödy mitään.
Jos kuitenkin haluat tuon prinssi uljaan kanssa olla niin rupea näpäyttämään takaisin.
Ja jakakaa ne asumiskulut.
Ap, käsi sydämellä. Jos sinä omistaisit auton, etkö sanoisikin kaikille, että se on sun auto, eikä meidän molempien vaikka miehesikin sitä käyttäisi ja maksaisi bensoja.
Taas hyvä esimerkki miksi me miehet hallitsemme maailmaa :)Voi taivas naisten yksinkertaisuutta.Tämä johtuu vain ja pelkästään siitä että muijille joku yhdentekevä romantiikka ja tunteet on niiiiiiiiiin tärkeitä ja mies haluaa tyhjentää kassit ja omistaa.Tunteita ei sitten naiset voi syödä,niillä ei lämmitetä taloa ja ne muuttuu koko ajan ;)
Kyllä taas kun katsoo näitä kommentteja....naisia ei kiinnosta yhtään onko ap kirjoittanut pelkkää fiktiota. Tilaisuus päästä haukkumaan miehiä. Ihanaa!!!
Te alatte olla pahempia, kuin mitä näkee miesasiamiesten sivuilla.
Alue: Aihe vapaa
Tuo oli aika räikeää vallankäyttöä. Loppupeleissä silla ei olisi ollut päätäntävaltaa mihinkään. Kamalaa elämää. Olit fiksu, kun lähdit.