Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies omistaa kotimme ja ilmaisee sen myös
Hyyryläinen40
26.08.2018 |
Kuinka suhtautuisitte tällaiseen tilanteeseen, joka on arkipäiväistä, ei satunnainen lipsahdus: keskustelemme esim. satunnaisten tuttavien kanssa ja avomieheni puhuu siinä että "minä laitoin mun parvekkeelle..." vaikka minä seison vieressä ja yleisesti tiedossa on, että asumme ja elämme yhdessä. Yleensä ihmisetkin vaistomaisesti näyttävät hetken hämmentyneiltä ja vilkaisevat minua. Tai mies saattaa toisinaan tokaista minulle (erilaisissa asiayhteyksissä, ilman mitään riitaa tms), että "tämä on minun asuntoni", joskus jopa jatkeena, että "minä määrään..." Minusta tuo on äärimmäisen ärsyttävää ja alentavaa. Pahoittan tilanteissa mieleni, en mahda sille mitään.
Fakta onkin, että mies omistaa asunnon. Olemme avoliitossa ja minä muutin 4v. sitten miehen luo. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen kotimme. Toki senkin mies myöntää ja itse nimenomaan haluaakin että tunnen olevani kotona. Hän itse ehdotti aikanaan yhteenmuuttoa.
Mies ei halunnut alussa eikä vieläkään, että omistaisin osaa. Ehdotin silloin kun muutimme yhteen sitäkin vaihtoehtoa, että maksaisin asunnosta puolet /ottaisin puolet lainasta harteilleni. Se ei siis tullut kuuloonkaan ja kun asia käsiteltiin, minulle se on ollut ihan vilpittömästi fine. Aluksi hän oli myös sitä mieltä ettei minun tulisi maksaa asumisestani yhtään mitään. Sovimme kuitenkin, että jos minusta itsestäni siltä tuntuu että haluan välttämättä jotain maksaa, niin voin maksaa vastikkeen (maksan kokonaan), veden (maksan molempien) ja sähkölaskun (maksan kokonaan). Niin olen tehnytkin kun tuntuisi kummalliselta ja loismaiselta olla maksamatta mitään. Lainan hoitoon en osallistu. En myöskään remonttikuluihin. Jotain pientä laittoa kuten tapetteja ja maaleja olen halunnut maksaa, ihan vaan omaksi ilokseni. Toki päätös niiden hankinnasta on ollut yhteinen.
Järjestely on toiminut hyvin, olemme yhdessä rakentaneet tästä kotia, minun kädenjälkeni siis näkyy täällä tasavertaisesti (omin päin en ole milloinkaan mitään tehnyt, vaan yhdessä mietitty ja laitettu) eli sikäli tunnen tämän kodikseni. En ole siis aiemmin isommin uhrannut ajatuksia omistussuhteille.
Nyt kuitenkin tuo omistamisen korostaminen on alkanut yleistyessään rassaamaan, olen tullut sille suorastaan allergiseksi. Ekalla kerralla se meni jotenkin ajattelemattomuuden piikkiin, enkä tehnyt asiasta numeroa vaikka pahastuin. Toinen kerta jäi jo kaivelemaan ja nykyisin koko lause saa tosiaan jo niskavillani pystyyn ja olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko minun syytä ruveta katselemaan omaa asuntoa. Ei niin että eroaisimme tai että välttämättä edes muuttaisin sinne, mutta jotta minullakin olisi jotain, tulevaisuuden turva.
Tämä ei edes tunnu enää samalla tavalla kodilta, kun olen nykyisin koko ajan tietoinen siitä, että mikään irtainta lukuunottamatta ei ole minun. En ole todellakaan ollut kärkkymässä mitään omistuksia kun kerran tiedän ettei mies sitä halua, ei se ole ollut minulle ongelma. Ja jos mentäisiin naimisiinkin, MINÄ vaatisin avioehdon, vaikka olen pienituloisempi. En missään nimessä halua hyötyä tässä tms. ja mies tietää sen. Asiasta on puhuttu.
Olen joskus maininnut miehelle tosiaan, että tuollainen pahoittaa mieleni, eikä hän osannut siihen oikein mitään (syytä) sanoa.
Olemme aikuisia, ei yhteisiä lapsia. Miehellä on aikuinen lapsi.
Miten itse suhtautuisitte, mitä tekisitte?
Kommentit (424)
Hyyryläinen40 kirjoitti:
Joo, tein aloituksen myös sinne. Hieman eri painotuksella, koska tajusin etten ollut ehkä ihan riittävän selkeä siinä aloituksessani. Tämä vastaa enemmän todellista tilannetta. Hyviä kommentteja sielläkin, erittäin hyviä. Mutta uusia näkökulmia kiva saada nyt kun jäsentelin ajatuksnei ja tilanteen uudelleen.
Etkö sä osaa itse ajatella ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määräys valtaan en suostuisi. Sen puhuuko hän muille minun vai meidän parvekkeelta antaisin mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Ap, turhaan maksat vastiketta ja sähköjä ja mitään muutakaan. Ukko kartuttaa omaa varallisuuttaan maksamalla lainaa ja sinä maksat vastikkeet moiselle tyhmälle ukolle. Ei vaikuta kovin hyvältä tilanteelta. Puhu asiasta suorin sanoin tai lähde.
Liikaa maksaa ap:kin ottaen huomioon ettei omista mitään.
Siitä samaa mieltä ap:n kanssa että myös minä vaatisin avioehdon, jos olisin itseäni rikkaamman kanssa.
En lähtisi tuohon. Mies maksaa asuntoaan ja hyötyy sinusta, kun hoidat muita yhteisiä laskuja ja osallistut tapatteihin jne. Sinun tulisi saada ostaa asunnosta puolet, jos sihde on vakaalla pohjalla ja tulevaisuus yhdessä on ajatuksissa.
Toinen vaihtoehto kuten sanoit, että sijoitat omaan asuntoon, jonka laita vuokralle ja remontoit ja satsaat siihen asuntoon etkä miehesi asuntoon, vaikka asuisittekin yhdessä. Jos joskus eroaisitte niin sinullakin olisi jotakin etkä olisi aivan tyhjän päällä, kuten tämän hetkisessä kuviossa.
Itse olen naimisissa, mutta asuntolaina 50 ja 50 %, josta enää vähän lainaa jäljellä. Lisäksi itsellä lainalla ostettu sijoitusasunto pahan päivän varalle. Ajatuksena, että eläkepäiviksi eläkkeen lisukkeeksi minulle ja miehelleni. Kerran olen joutunut puille paljaille eron takia ja oman kiltteyteni/tyhmyyteni (annoin miehelle kaikki, kun olin vaan niin helpottunut päästessäni pois suhteesta). Opin siitä.
Ja kun mies kyllästyy sinuun, niin pakkaat tavarasi ja aloitat kaiken nollasta? Toivottavasti saat kerättyä edes säästöjä itsellesi. Itse en tuossa tilanteessa maksaisi mitään vastikkeita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala säästää omaa asuntoa varten. Ota lainaa ja osta sellainen, johon voisit muuttaa tarvittaessa itsekin, mutta jonka voit nyt vuokrata ja vuokratuloilla maksaa lainaa. Näin tulevaisuutesi olisi turvattu.
Näinhän mieskin tekee nyt. Säästyneillä vastike-, sählö- ym. maksuilla hän maksaa asuntolainaansa.
Ja lopeta heti kaikenlaisen ylimääräisen osto miehen asuntoon. Kaikki huolto- ja remonttiasiat kuuluvat hänelle. Laita itsesi tiukalle säästölinjalle omaa sijoitusasuntoa varten. Jos mies ihmettelee, niin sanot vain, että asuntohan on hänen omaisuuttasn, kuten hän tehnyt selväksi. Jopa tuttaville.
Mä kyllä muuttaisin melko nopeasti itse sinne omaan asuntooni enkä pistäisi sitä vuokralle.
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä suostuisi miehelle omaisuutta kerryttämään maksamalla juoksevia kuluja. Sinulle ei kuulu kuin max puolet niistä. Jättäisin kyllä sian ja ryhtyisin säästämään itselleni. Miehen asenne kertoo kyllä riittävästi. Lompakkoloinen se on.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin omaa taloudellista tilannetta. Jos kykenet, ota laina omaan asuntoon ja pane se vuokralle. Jos tulee ero niin pääset sinne asumaan. Tai sijoita rahasi muuten.
Taloudelliselta kannalta ei mitään järkeä maksella miehen asunnosta mitään. Etenkin jos olet ehdottanut että maksat siitä 50% ja hän ei suostunut. Maksa enintään 50% juoksevista kuluista tai osuutesi niistä suhteessa nettotuloihin.Jossainhan tämä omistusasia (valta) kaivertelee miehesi mielessä jos lipsauttelee tuollaisia kommentteja.
Aika hajottavaa elämää tuollainenkin olisi. Varmaan suurin osa haluaa sijoittaa omaan kotiin ja omaan elinympäritöönsä. Mitä järkeä on tehdä töitä ja satsata palkkaansa sitten johonkin muyalke. Ja sitten elää toisen hyyryläisenä omaa arkielämäänsä. Elämä on täasä ja nyt. Itse ainakin haluan panostaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko olet tapetit valinnut? Entä syysverhot ja tuikkukupit?
MIEHEN OMAISUUS ON MIEHEN OMAISUUTTA.
Piste.
Miksi sitten etsiä parisuhdetta ja muuttaa yhteen, jos ei kuitenkaan ole valmis sitoutumaan. Mies olisi ollut ihan vapaa elämään itsenäistä, yksinäistä elämää kodissaan.
Itselläni on talo ja lunastin sen ex mieheltä ja arvatkaa vaan tuli vero päälle yli 4000euroa. Eli jos tähän joku ukko muuttaa en myisi osuutta esim.50%. Taas verot pitää maksaa, toki ostajan.
Kun tulis ero taas olisin maksajan roolissa.
Täytyy sanoa et lipsautin edellisen suhteen kans tuota et tehään mulle näin ja näin asuntoon mutta ei kyl asuttu yhessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et taida ymmärtää, että maksat miehesi elämän ja mahdollistat hänen varallisuutensa karttumisen. Voi olla hyvinkin mahdollista, että maksat kokoajan puolet kaikista asuntoon kohdistuvista menoista, se laina mukaan lukien. Miehesi asenne on... sieltä.
Itselläni oli aika pitkälle samanlainen tilanne. Ratkaisin sen ostamalla ihan oman asunnon. Nyt on mies nurkissa, mutta tiedostaa kenen nurkissa. Suhdehan näissä asioissa kärsii ja omalla kohdallani on kärsinyt huomattavan paljon.
Sinun sijassasi ensimmäisenä ilmottaisin maksavani vain omasta asumisestani aiheutuvat kustannukset. Se on reilua - ei ollut mieheltäsi reilua antaa sinun maksaa omia kulujaan.
Joo ja lipsautuksia nyt joskus tulee jokaiselta, kaikkeen ei kannata takertua. Tuntuu vaan pahalta kun tää on jatkuvaa. Olen katsellut asuntoja, mietinnässä on mitä tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastike ym kulut ovat varmaan kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin vuokra olisi, joten kyllähän aplla on paremmat mahdollisuudet säästää kuin yksin asuessa.
Vierailija kirjoitti:
Paha tai ainaki ärsyttävää.
Meillähän tilanne on päinvastoin. Minä omistan talomme, koska sitä ostaessamme olin alle 40V ensiasunnon ostaja ja mies yli. En koskaan ole halunnut omakotitaloa ja tuolloin vuosien painostuksen alla en enää jaksanut taistella ja perustella, että miksen halua.
Nyt sitä sitten ollaan omakotitalon omistaja ja kuulen siitä vähän väliä mieheni taholta. Siis kuinka hän vaan asu siellä. Ei mene päivääkään, ette kadu suostumistani.
Talo myyntiin ja lusikat samantien jakoon!
Kun teillä ei ole vielä lapsia, niin lähde!!!
Meillä oli noin ja riitojen aikana mies osoitti aina ovea ja sanoi että "voin pistää sinut pihalle". Otin eron. Asun kaupungin asunnossa vuokralla ja saan varmasti asua tässä niin kauan kuin haluan eikä kukaan tule tuollaisia huutelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vastike ym kulut ovat varmaan kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin vuokra olisi, joten kyllähän aplla on paremmat mahdollisuudet säästää kuin yksin asuessa.
Mutta yksin asuessa elämänlaatu olisi parempi. Kyllä ihmisellä on hyvä olla oma koti.
Ap maksaa siis muutaman satasen kuussa elämisestään miehen asunnossa. Olepa ap tosiaankin hyvä ja etsi itsellesi asunto, vai haetko heti uuden miehen jonka nurkissa loisia?
Alue: Aihe vapaa
Sellaista se on kun haluaa elää perinteisesten arvojen mukaan parisuhteessa.