Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sitoutumiskammoinen! Kerro, miksi et voi heittäytyä suhteeseen vaikka olisit rakastunut?
Vain onko kyseessä juurikin vaikeus rakastua?
Oletko pystynyt jollain tavalla etenemään ja käsittelemään sitoutumiskammoasi potentiaalisen kumppaniehdokkaan tultua elämääsi?
Kauan epäröit ja viivyttelit suhdetta ennen kuin halusit ottaa riskin ja yrittää?
Itse yritän saada miehestä selvää. Toistelee aikalailla samoja ajatuksiaan kuukausien edetessä ja suhde junnaa. Joka päivä olemme yhteyksissä, kuuntelee, tukee kun tarvitsen ja kertoo välittävänsä. Ei halua minusta eroon, ei halua päästää minusta irti mutta ei pysty heittäytymään parisuhteeseen. Ei uskalla ja pitää sisäisen maailman kätkössä. Vaikka kyllä minulle on avautunut todella paljon. Mutta saattaa vakavat asiat heittää vitsiksi jne. Riippuu tunnelmasta ja kuinka valmis on avautumaan.
Hän on vähän kuin paras ystäväni.
Itseäni vain hieman ahdistaa kun on ihana ihminen ja olemme päässeet aika pitkälle tutustessa toisiimme. Itsekin olen todella huono sitoutumaan koska en luota kovin helposti ihmisiin ja sisintä on vaikea tuoda esiin ja menen lukkoon suhteen ollessa liian vakava. Mutta tämän kanssa ei pelota ja haluaisin yrittää. Pystyn avautumaan kaikesta.
Tästäkin aiheesta mutta mies vain ei vain osaa sanoa muuta kuin vian olevan hänessä. Hän yrittää työstää asiaa mutta se on hänelle itselleen todella vaikeaa.
En vain tiedä onko tämä sittenkin ajan haaskausta molemmille jos en esimerkiksi vain itse ole hänelle oikea ihminen ja parempi pysyä ystävinä.
Kommentit (266)
Siis tätä kysytty 2018 ja helmikuussa otettu esiin. Kukaan ei nyt kysele täällä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ongelmat oo samoja oli vuosi -18 tai -20 vaikka vanha ketju onkin?
Tuollaiset voisivat löytää toisensa eikä niitä jotka haluaa sitoutua.
Ihastun joko "vaikeisiin" (päihteitä ym.ongelmia) tai varattuihin. Ehken halua sitä vastuuta ja vaivaa, jota suhteen ylläpito vaatisi. Kun saan vastakaikua ihastukseni kohteelta, menetän auurimman mielenkiintoni. En ole halunnut koskaan lapsia, joten ei ole ollut pakko sitoutua ja tyytyä "ihan kivaan" puolisoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa.
On niin hataria kokemuksia tässä elämän matkan varrella tullut.
On vaikea luottaa.
Pelko se on.
Itsellä tuli vastaan niin luotettava tyyppi, että sitten uskalsin.
On tässä omat haasteensa, kun elämä on kehittymistä ja oppimista.
Olen kiitollinen, että hän uskalsi ja luotti siihen, että minussa peloistani huolimatta on se jokin.
Minkäkin sitten uskalsin.
Kerroin asioista hänelle. Se oli luottamuksen osoitus. Iso sellainen.
Yhdessä mennään.
Sitoudun kyllä, mutta en enää halua muuttaa yhteen.
Tämä on ollut partnereilleni jotenkin ylitsepääsemätön asia.
Minulle yksinkertaisesti yhdessä asuminen ottaa enemmän kuin antaa. Hullulta tuntuisi väkisin änkeä taas johonkin hapettomaan yhteiskoppiin, jossa ei ole omaa rauhaa kuin korkeintaan autotallin perimmäisessä verstasnurkkauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto . Kauheita otuksia . Ihan kuin röllipeikot .
Niin ristiriitaista ja epämääräistä touhua että järki lähtee. Joskus kelpaan joskus en.. Kaikenlaisia selityksiä millo mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitoudun kyllä, mutta en enää halua muuttaa yhteen.
Tämä on ollut partnereilleni jotenkin ylitsepääsemätön asia.
Minulle yksinkertaisesti yhdessä asuminen ottaa enemmän kuin antaa. Hullulta tuntuisi väkisin änkeä taas johonkin hapettomaan yhteiskoppiin, jossa ei ole omaa rauhaa kuin korkeintaan autotallin perimmäisessä verstasnurkkauksessa.
Mulla on sama. En enää halua asua samassa asunnossa toisen kanssa, kun tein sitä jo 15 vuotta. Suhde toimii paremmin, kun saa paljon myös omaa rauhaa.
Noh.. en ole ikinä ajatellut että olen se sitoutumiskammoinen. Olen ihan nätti ja hoikka nuori nainen. Itsetuntoni on koulukiusaamisen takia jäänyt tosi huonoksi. Olin koulussa tosi haka ihan kaikissa aineissa ja se oli vissiin liikaa sellaisella pikku kylällä monelle.. noh joka tapauksessa olen aina ajautunut ajattelemaan että tuon on parempi ilman minua. Kun se on jo niille musta kiinnostuneille miehillekkin tosi vaikeaa kertoa että olisi tunteita niin sitten siihen päälle mun jatkuva hokeminen etten ole tarpeeksi arvokas kellekkään. Todella rohkea on joutunut ja suora olemaan kanssani jos on halunnut että hoksaan että musta oikeasti ollaan kiinnostuneita. En mä vaan osaa uskoa että mulle mitään hyvää tässä maailmassa annettaisiin. Niinkuin pari jonka kanssa olisi hyvä olla. Oon yrittänyt hakeutua terapiaan se on vaan niin pitkällinen prosessi että vaatii paljon voimia. Niin ja jos onkin seurustelu tasolle menty niin juurikin tuo että kun alkaa mennä vakavaksi niin säikähdän ja keksin sen syyn että voin pelastaa itseni siltä vaaralta että joutuisin olemaan toisen ihmisen seurassa haavoittuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon syiden etsimisen.. Siis tekosyiden jotta vaan pääsi tilanteesta pois.
Toisen roikottaminen kuukausi- jollei vuosikaupalla on henkistä väkivaltaa. Toivottavasti jokainen osaa kieltää sitoutumiskammoiset terapiatapaukset kaukaa ja saatte skismailla keskenänne. Itse päätin onneksi jo nuorena, että ansaitsen parempaa kuin olla jonkun kevytsuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen roikottaminen kuukausi- jollei vuosikaupalla on henkistä väkivaltaa. Toivottavasti jokainen osaa kieltää sitoutumiskammoiset terapiatapaukset kaukaa ja saatte skismailla keskenänne. Itse päätin onneksi jo nuorena, että ansaitsen parempaa kuin olla jonkun kevytsuhde.
Voi kun itsekin olisin tehnyt tuollaisen päätöksen että ansaitsen parempaa..
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sitoutumiskammoinen nuorena. Mulla oli kaikenlaisten huonojen kokemusten vuoksi olematon itsetunto ja luottamusongelma, joten suhtauduin kaikkiin ihmisiin varauksella enkä puhunut oikeista ajatuksistani ikinä kenellekään. Ainoat suhteet, joihin kykenin vastakkaisen sukupuolen kanssa, olivat seksiin perustuvia - pystyin siis toimimaan luontevasti miehen kanssa vain, jos sen mielipiteellä musta ei oikeastaan ollut mulle mitään väliä. Jos se alkoi kiintyä, menin aivan paniikkiin ja lopetin koko jutun.
Iän myötä olen saanut itsetunnon kohdalleen ja kun ympäröin itseni kusipäiden sijaan mukavilla, turvallisilla ihmisillä, aloin uskaltaa muodostaa aitoja ystävyyssuhteita muihin. Siitä sitten, vähitellen, uskalsin alkaa harkita jotain romanttisiin tunteisiin perustuvaa juttua jonkun miehen kanssa. Enää en pelkää tai kätke itseäni jonkin kuoren sisään, ja jos homma kuitenkin lopulta menee jotenkin reisille niin varmasti en kuole siihen.
Varmasti ihmisillä on erilaisia syitä ”sitoutumiskammolle”, mutta mulle se oli jokin sisäinen riittämättömyyden tunne ja pelko siitä, että se toinen kuitenkin pettyisi muhun, kun en kykenisi täyttämään sen jotain kuvitteellisia odotuksia. Ei vaan ollut rohkeutta ryhtyä kehittämään mitään oikeaa kenenkään kanssa - oli helpompi olla yksin.
Aamen!! Tämä oli kuin suoraan omaa tekstiäni, paitsi että itselläni se työ itsetunnon parantamisen kanssa vielä jatkuu. Tarinasi oli joka tapauksessa rohkaiseva ja antoi uskoa siihen että se työ todella kannattaa tehdä. Kiitos.
En halua naimisiin enkä asua yhdessä. Mutta sitoudun kyllä, sataprosenttisesti. En petä, en lähde toisen matkaan, olen hautaan asti mukana, jos toinen ei petä tai jätä tms. Uskollisista uskollisin. Olenko sitoutumiskammoinen siis vai en?
Vierailija kirjoitti:
En halua naimisiin enkä asua yhdessä. Mutta sitoudun kyllä, sataprosenttisesti. En petä, en lähde toisen matkaan, olen hautaan asti mukana, jos toinen ei petä tai jätä tms. Uskollisista uskollisin. Olenko sitoutumiskammoinen siis vai en?
Olet.
Vierailija kirjoitti:
En halua naimisiin enkä asua yhdessä. Mutta sitoudun kyllä, sataprosenttisesti. En petä, en lähde toisen matkaan, olen hautaan asti mukana, jos toinen ei petä tai jätä tms. Uskollisista uskollisin. Olenko sitoutumiskammoinen siis vai en?
Et ole.
Toivon etten koskaan olisi edes tavannut sitä ihmistä joka satutti minua niin paljon. Ensin täyttä höyryä eteenpäin hänen vakuutellessaan minua ja kun olin täysin mukana niin täyskäännös. Rakastuneena jatkoin vielä fyysistä suhdetta häneen. Eli hän sai kaiken mitä halusi ja itse en mitään..
Alue: Aihe vapaa
On. Itse en halunut sitoutua loppuelämäksi liian nuorena, koska halusin kokea paljon ja kaikkea. Sitouduin vasta 37-v. ja voin sanoa, että se oli minulle oikea aika.