vauvamyönteisessä sairaalassa kiellettiin lisämaito ja vastasyntynyt näki nälkää

Näitä on kylmäävää lukea. Suomessa kiusataan synnyttäjiä ja rääkätään vastasyntyneitä pitämällä nälässä. Raakaa menoa.

Oma käsitykseni on, että meillä sektiota pantataan viimeiseen asti, vaikka lapsi olisi suunnilleen poikittain eikä tule luonnollista kautta ulos millään. Tiedän tapauksen, jossa synnytys oli kestänyt pari vuorokautta ja päättyi hätäsektioon, kun huomattiin vauvan olevan jumissa. Toinen ensisynnyttäjä synnytti myös pari vuorokautta, ja häntä pidettiin koko aika ravinnotta, jos kuitenkin joudutaan leikkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että merkittävä osa naisista (5-10%) ei koskaan tuota riittävästi maitoa lapsensa ruokkimiseen. Ennen teollista korviketta nämä lapset joko söivät esim. lehmänmaitoa, niitä imetti joku muu kuin äiti tai ne yksinkertaisesti kuolivat nälkään. Lajin säilymisen kannalta suuri lapsikuolleisuus ei ole ongelma niin kauan kun joku jälkikasvusta sentään saavuttaa lisääntymisiän.

Lisäksi teollisuusmaissa äidinmaidon terveysedut ovat niin vähäiset, että ne voidaan todeta ainoastaan tilastollisesti, ei yksilötasolla, joten enemmän tämä imetysvouhotus on tapa jolla jotkut mammat voivat itsensä ylentää kuin mikään oikea huolenaihe. Toki toimiva imettäminen on hyvästä sekä lapselle että äidille, mutta toimimattoman imetyksen pakottamisen ja äidin syyllistämisen haitat ovat paljon suuremmat kuin äidinmaidon mukanan tuomat edut.

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on kylmäävää lukea. Suomessa kiusataan synnyttäjiä ja rääkätään vastasyntyneitä pitämällä nälässä. Raakaa menoa.

Oma käsitykseni on, että meillä sektiota pantataan viimeiseen asti, vaikka lapsi olisi suunnilleen poikittain eikä tule luonnollista kautta ulos millään. Tiedän tapauksen, jossa synnytys oli kestänyt pari vuorokautta ja päättyi hätäsektioon, kun huomattiin vauvan olevan jumissa. Toinen ensisynnyttäjä synnytti myös pari vuorokautta, ja häntä pidettiin koko aika ravinnotta, jos kuitenkin joudutaan leikkaamaan.

Juuri näin. Itse valitsin suunnitellun sektion, MUTTA menin ehkä viikko ennen sektio-päivää lääkäriin selkäkivun vuoksi ja siellä ultrattiin. Vauva oli niin omituisessa asennossa, että edes LASTENLÄÄKÄRI ei osannut sanoa, miten päin vauva oli. Sanoi, että jos ei olisi jo sektioaikaa varattuna, olisi kirjoittanut lähetteen poliklinikalle synnytystapa-arvioon. Vauva siis pyöri vatsassa kuin pesukoneessa ja sen kyllä huomasi. Mua niin järsii nämä synnytys- ja imetysnatsit, etten keksi sanoja. Aina ei mene kuin oppikirjoissa, mutta osa ei ymmärrä vaikka ratakiskosta vääntäisi. Ehkä heidän älykkyysosamääränsä on niin pieni, ettei edes kannattaisi lisääntyä.

Minulla oli kättärillä (2000-l tapahtunut) ongelma toisinpäin. Synnytin todella ison vauvan, jolla oli koko ajan nälkä - ei tehnyt muuta kuin imenyt. Maito nousi ja vauhdilla. Hoitaja tuputti lisämaitoa, eikä uskonut kun sanoin, ettei tarvitse. Sanoi, ettei maito voi kenelläkään nousta niin nopeasti, tarttui imettäessäni siinä rintaani ja puristi. Olisin ollut tosi suuttunut tuosta fyysisten rajojeni rikkomisesta, mutta sain salaa tyydytystä siitä, että hoitaja sai maitosuihkun kirjaimellisesti päin näköänsä.

EN ymmärrä miksei hoitajat kuuntele sitä synnyttänyttä. Ihan kuin kaikkien kehot toimisivat samalla tavalla ja kaikille sopisi sama ideologia. JA tuo, että synnyttäneiden vartaloista tulee yhtäkkiä jotain yhteistä omaisuutta, niin että rintaan vaan tartutaan ja puristetaan on aika järkkyä. Sitten vielä tuo, että vauva laitetaan kärsimään jostain ideologiasta on ihan sairasta ja vauvamyönteisyyden vastakohta! Ihan järkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota fanaattisuutta oli jo 2000-luvun alussa Keski-Suomen keskussairaalassa. Viisi päivää olin osastolla ja maito ei vaan noussut. Vauvalle ei annettu lisämaitoa kuin pipetillä huulille ja sitten piti tyrkätä se tyhjä tissi salamana perään. Itki kun ei sieltä mitään tullut, turhautui ja lopetti imuotteen sitten kokonaan. Syyllistettiin sitten minua, vauva muuttui keltaiseksi ja vietti kaksi päivää siinä valoituskopissa. Anoppi toi tuttipullon ja joutui pitämään todellakin puolensa että saatiin antaa vauvalle korviketta. Joi kerralla 70ml, anoppi sanoi että nälkä oli ja me lähdetään nyt kaikki kotiin. Itkin koko viisi päivää osastolla ja kun päästiin illalla kotiin niin tissit pamahti kertarysäyksellä täyteen maitoa ja vauva sai syödäkseen. Hullu paikka.

"Etkö tajua, että näissä baby friendly -sairaaloissa ei anneta sille vauvalle edes sitä luovutettua äidinmaitoa annettavaksi??? Jos et pysty imettämään, niin vauva on ilman ruokaa kunnes kuukahtaa.

Kuopukseni (3. lapsi) syntyi etuajassa 2,6 kg painoisena. Häntä kyllä rääkättiin ottamalla jalkapohjista verinäytteitä, mutta itkusta huolimatta hänelle ei annettu maitoa ennen kuin paino laski 2,3 kg. ja huomattiin ettei saa rinnasta maitoa. Imetys sujui sittemmin ihan hienosti melkein 1 v. saakka, mutta sairaala-aika oli ihan järkyttävää. Itse menetin verta melkein litran, mutta kun pyysin apua mm. ruoan hakemiseen ja vessassa käymiseen sanottiin että synnytys ei ole sairaus. Kun pökerryin käytävälle ja kukkakaalikeitot lensi pitkin seiniä, joku keksi mitata hemoglobiinin ja sitten vietiinkiin aika vauhdilla verensiirtoon.

En todella suosittele näitä Baby Friendly-sairaaloita synnytykseen jos valita voi,."

Tämä kaikki tapahtui Keski-Suomen Keskussairaalassa vuonna 2005. Tein muistutuksen tuosta omasta pyörtymisestäni, en siis saanut ruokaa siellä synnytyssalin aamupalan jälkeen (joka nyt ei ihan hirveästi maistunut kun lapsi syntyi klo 5.30 parin tunnin rupeaman jälkeen ja päivällisaikaan pökerryin käytävälle kun yritin hakea ruokaa.

Sairaalan mukaan mieheni olisi pitänyt huolehtia lounaastani ja päivällisestäni, mitään virhettä ei tehty. Kun en pyynnöstä huolimatta saanut hoitajaa tuomaan minulle ruokaa eikä edes juomaa, jota olisi pitänyt hakea sieltä ruokalasta, niin lähdin sitten itse horjumaan. Synnytys tapahtui reilu viikko ennen laskettua aikaa ja mies oli ekana päivänä sairaalasta lähdettyään täystyöllistetty organisoimassa omien lastemme hoitoa ja omien töidensä delegointia. Mun veriarvot olivat ihan katastrofaaliset, sen nyt tajusi erkkikin kun salissa jo verta valui pitkin lattioita. Mutta osastolla kukaan ei vilkaissut papereita ennen kuin pötkötin siinä käytävällä kukkakaalisopat ylläni ja vauva sängyssä kirkuen.

Mulla on hukkuneet kaikki papertikin tuosta viidestä vuorokaudesta ja myös itse synnytyksestä. Repesin kohdunkaulasta peräaukkoon asti 3-asteen repeämin. Yksikään hoitaja, kätilö tai lääkäri joka salissa oli ei käynyt synnytystä läpi kanssani. Pyörryin myös kun seuraavana aamuna minut vietiin korjausleikkaukseen ja kukaan ei tarkastanut paljon olin valunut verta yön aikana salissa. Vauva syntyi siis 02.23 ja korjausleikkaus alkoi aamukahdeksan maissa. Minut jätettiin synnytyssaliin yksin ravinnotta, juomatta ja liikkumatta. Koska oli se korjausleikkaus tulossa. En edes tiedä saiko vauva lisämaitoa tältä ajalta koska papereita ei ole josta voisi asian tarkistaa. Vauvalla ei ollut imuotetta kun pääsin osastolle vuorokausi synnyttämisen jälkeen.

T. Tuo viisi päivää Keski-Suomen ks synnyttänyt

Samanlainen kokemus Joensuussa vuonna 2008. Maito ei loppujen lopuksi edes noussut, syynä stressi. Muiden synnytykseen kohdalla maito nousi 3 päivänä.

Varsinkin sektiolla leikattujen ja keskosten kohdalla on ihan yleistä että maidon nousemisessa kestää jonkin aikaa, tai että vauva ei suostu imemään. Sairasta pitää vastasyntynyt nälässä ja ilman nestettä useamman päivän ajan! Olkaa itse esim. 5 päivää syömättä ja juomatta. En tunne yhtäkään äitiä joka antaisi vastasyntyneelle korviketta vaikka rintamaitoakin olisi saatavilla.

Itse synnytin keväällä Seinäjoella ja kaikki meni hyvin. Sain pitää vauvaa heti rinnalla, olimme synnytyssalissa vielä 2h syntymisen jälkeen. Meidän vain annettiin olla rauhassa ja tutustua vauvaan, ruokaa ja juotavaa tuotiin (leipiä, kahvia, mehua) ja sitten päästiin osastolle.

Vihasin niitä sairaalan XXXL kokoisia vaatteita, pidin omia vaatteita päällä. Mutta käytännössä olin alusvaatteisillani huoneessa, jossa saatiin olla yksin. Vauvaa halusin pitää rinnan päällä lähes koko ajan. Meillä oli oma pieni pesä siinä sängyllä peittojen alla. En vain malttanut laskea vauvaa siihen vauvan petiin. Hormonien voimin valvoin 3 vuorokautta putkeen, en vain malttanut nukkua. Vauva nukkui suurimman osan ajasta ja piti vain herätellä syömään 3h välein. Verensokereita mitattiin vauvalta pari kertaa päivässä. Maito nousi 3 päivän kuluttua ja pakkautui heti. Sain pari lääketablettia ja pumppasin niin sekin helpotti. En antanut lisämaitoa tms. (huom! synnytyksen jälkeen rintoihin nousee siis ensimaito, jota vauva ottaa vain ihan tipoittain, se on keltaista ja erittäin energia-ravintoainepitoista ja sen pitäisi riittää vauvalle siihen saakka kunnes se oikea maito nousee muutaman päivän kuluttua).

Vauva oli kovin pieni ja väsyi kovasti kun söi (vasta viikon ikäisenä se ruokailu oli sellaista normaalia). Aluksi vauvan oli vaikea ottaa ja pitää otetta nännistä, koska rinta oli pakkautunut. Mutta verensokereissa ei ollut mitään häikkää.

Pyysin useita kertoja päivässä imetystukea, jota sain. Pientä vauvaa oli vaikea pitää asennoissa, sänky oli huono ja selkäni väsyi. Lisäksi imetysasennolla oli merkitystä pakkautuneiden rintojen takia. Aluksi en vain uskaltanut käsitellä vauvaa niin ronskisti mitä olisi ehkä voinut.

Kaikenkaikkiaan minulle jäi mukavat muistot synnytyksestä ja sairaalaoloajasta. Ainoa moitittava asia oli sairaalaruoka, joka ei minulle riittänyt (vaadittavat kalorit kun oli haalittu makeilla kiisseleillä ja jugurteilla).

Mielensäpahoittajille sori.

Suomessa sairaalat haalivat nyt näitä vauvamyönteisyys sertifikaatteja. Vauvat kuivuvat ja itkevät nälkäänsä, lisämaitoa ei saa antaa, ennemmin laitetaan nesteitä suoneen.

Mitä vauvamyönteistä on pitää pieniä nälässä ja syyllistää äitejä jos maito ei nouse.

Euroopassa tästä typeryydestä on jo luovuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä se pullo ja korvike on joidenkin mielestä ainoa autuaaksi tekevä vaihtoehto jo sairaalassa? Lehmänmaito on vastasyntyneen elimistölle kumminkin aika kovaa kamaa.

Itse olen syöttänyt imetysmyönteisessä sairaalassa vauvoilleni luovutettua äidinmaitoa ruiskulla. Verensokeria on tarkkailtu, vauvat ovat voineet hyvin ja imetys päässyt aikanaan hyvin käyntiin.

Lämmin kiitos kaikille Kysin alueen äidinmaidonluovuttajille. Teette upeaa työtä tarjotessanne toistenkin vauvoille sitä parasta ravintoa.

Kiiltääkö kruunusi nyt kirkkaammin? Onko jossain sanottu että korvike tekee autuaaksi vai puuttuuko sinulta vain ymmärrys erilaisiin tilanteisiin.

Totta kai olen onnellinen siitä, että asiat menivät toivomallani tavalla. Mutta ihan oikeasti tässä ketjussa moni on kertonut, miten vastasyntyneen vauvan pitäisi hyvinvointinsa tähden saada nimenomaan korviketta ja nimenomaan pullosta. Millainen on se "erilainen tilanne", jossa pullo ja korvike ovat aivan välttämättömiä, olettaen että tarjolla on myös ruisku ja äidinmaitoa?

Eli kyse on sinun ymmärryksen puutteita. Oletuksesi ei taijo maitoa kaikille tarvitseville.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin sektiolla leikattujen ja keskosten kohdalla on ihan yleistä että maidon nousemisessa kestää jonkin aikaa, tai että vauva ei suostu imemään. Sairasta pitää vastasyntynyt nälässä ja ilman nestettä useamman päivän ajan! Olkaa itse esim. 5 päivää syömättä ja juomatta. En tunne yhtäkään äitiä joka antaisi vastasyntyneelle korviketta vaikka rintamaitoakin olisi saatavilla.

Ei kyllä todellakaan ollut oma valinta imettämättömyys, vaikka sektiolla synnytin. En usko sen vaikuttavan vauvan imetysosaamiseen/ -kykyyn, syntyi kuinka tahansa. Tottakai myönnän sen, että maidon nousussa kestää kauemman, mutta ei vauvan halussa imeä rintaa, onko syntynyt p*llun kautta vai leikattuna! Vähän nyt valoja sinne yläkertaan, kiitos. Tottakai luovutettua maitoa tai korviketta, kun lapsi itkee nälkäänsä! Ja jumakeu menee hermo näihinkin, että pitää kohdusta peräaukkoon revetä, että lapsi saa varmasti tarvitsemansa bakteerikannan. Mun sektiolla syntyneella kaksi ja puoli vuotiaalla ei ole ensimmäistäkään allergiaa eikä sairastele koskaan. Miten perustelet sen, että vauvan synnyttyä alakautta osaa imeä rintaa paremmin kuin syntymällä leikkauksessa? Pääsi jopa jo heräämössä rinnalle. Niinpä!

Nykyään äiti saa valita synnytystavan itse. En näe yhtään ainutta syytä, miksi pitäisi ehdointahdoin synnyttää alakautta, jos ei ole halua eikä motivaatiota siihen!

Ei oo totta.. kiva joudun synnyttämään juurikin seinäjoella! :( Maito nousi esikoisestakin vasta muutaman pvän päästä rintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Itse synnytin keväällä Seinäjoella ja kaikki meni hyvin. Sain pitää vauvaa heti rinnalla, olimme synnytyssalissa vielä 2h syntymisen jälkeen. Meidän vain annettiin olla rauhassa ja tutustua vauvaan, ruokaa ja juotavaa tuotiin (leipiä, kahvia, mehua) ja sitten päästiin osastolle.

Vihasin niitä sairaalan XXXL kokoisia vaatteita, pidin omia vaatteita päällä. Mutta käytännössä olin alusvaatteisillani huoneessa, jossa saatiin olla yksin. Vauvaa halusin pitää rinnan päällä lähes koko ajan. Meillä oli oma pieni pesä siinä sängyllä peittojen alla. En vain malttanut laskea vauvaa siihen vauvan petiin. Hormonien voimin valvoin 3 vuorokautta putkeen, en vain malttanut nukkua. Vauva nukkui suurimman osan ajasta ja piti vain herätellä syömään 3h välein. Verensokereita mitattiin vauvalta pari kertaa päivässä. Maito nousi 3 päivän kuluttua ja pakkautui heti. Sain pari lääketablettia ja pumppasin niin sekin helpotti. En antanut lisämaitoa tms. (huom! synnytyksen jälkeen rintoihin nousee siis ensimaito, jota vauva ottaa vain ihan tipoittain, se on keltaista ja erittäin energia-ravintoainepitoista ja sen pitäisi riittää vauvalle siihen saakka kunnes se oikea maito nousee muutaman päivän kuluttua).

Vauva oli kovin pieni ja väsyi kovasti kun söi (vasta viikon ikäisenä se ruokailu oli sellaista normaalia). Aluksi vauvan oli vaikea ottaa ja pitää otetta nännistä, koska rinta oli pakkautunut. Mutta verensokereissa ei ollut mitään häikkää.

Pyysin useita kertoja päivässä imetystukea, jota sain. Pientä vauvaa oli vaikea pitää asennoissa, sänky oli huono ja selkäni väsyi. Lisäksi imetysasennolla oli merkitystä pakkautuneiden rintojen takia. Aluksi en vain uskaltanut käsitellä vauvaa niin ronskisti mitä olisi ehkä voinut.

Kaikenkaikkiaan minulle jäi mukavat muistot synnytyksestä ja sairaalaoloajasta. Ainoa moitittava asia oli sairaalaruoka, joka ei minulle riittänyt (vaadittavat kalorit kun oli haalittu makeilla kiisseleillä ja jugurteilla).

Mielensäpahoittajille sori.

Älä sinäkään pahoita mieltäsi, jos monikaan ei pysty tarinaasi samaistumaan.

Synnärit ovat nykyään niin täynnä, että huoneet jaetaan monen äidin ja vauvan kesken. Alusvaatteilla julkusesti pyörähtely ei kuulosta mukavalle jättimäisen jälkivuotositeen kanssa varustettuna. Lisäksi nukutti ihan hirveästi, jos olisi saanut nukuttua.

Ystäväni lapset ovat aina syntyneet leikkauksella, imettää hän yritti mutta maitoa ei vain tullut. Toisen lapsen kohdalla sairastui synn. Jälkeiseen masennukseen ja syyksi uskoo sen kun imetys ei onnistunut ja siihen painostettiin. He ketkä imettävät ovat "superäitejä" mutta pitäisi ymmärtää kolikolla aina kaksi puolta. Imetys ei aina onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa sairaalat haalivat nyt näitä vauvamyönteisyys sertifikaatteja. Vauvat kuivuvat ja itkevät nälkäänsä, lisämaitoa ei saa antaa, ennemmin laitetaan nesteitä suoneen.

Mitä vauvamyönteistä on pitää pieniä nälässä ja syyllistää äitejä jos maito ei nouse.

Euroopassa tästä typeryydestä on jo luovuttu.

Salapullo saa ihan uuden merkityksen 😂 nähdään siellä kahvilan kolmannessa pöydässä, katso ettei sinua seurata 😂 koodinimi tissit tyhjämä. Tulee iskällekin jännitystä arkeen 😁

Jos joku laktivisti yrittäis mun lapselta evätä ruuan ja veis itse tuomani pullot ja korvikkeet pois tekisin heti rikosilmoituksen varkaudesta. Kuulostaa dramaattiselta mutta kukaan muu kuin minä ja lapsien isä ei päätä sitä miten lapseni ruokin. Varsinkaan sertifikaatin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnytin keväällä Seinäjoella ja kaikki meni hyvin. Sain pitää vauvaa heti rinnalla, olimme synnytyssalissa vielä 2h syntymisen jälkeen. Meidän vain annettiin olla rauhassa ja tutustua vauvaan, ruokaa ja juotavaa tuotiin (leipiä, kahvia, mehua) ja sitten päästiin osastolle.

Vihasin niitä sairaalan XXXL kokoisia vaatteita, pidin omia vaatteita päällä. Mutta käytännössä olin alusvaatteisillani huoneessa, jossa saatiin olla yksin. Vauvaa halusin pitää rinnan päällä lähes koko ajan. Meillä oli oma pieni pesä siinä sängyllä peittojen alla. En vain malttanut laskea vauvaa siihen vauvan petiin. Hormonien voimin valvoin 3 vuorokautta putkeen, en vain malttanut nukkua. Vauva nukkui suurimman osan ajasta ja piti vain herätellä syömään 3h välein. Verensokereita mitattiin vauvalta pari kertaa päivässä. Maito nousi 3 päivän kuluttua ja pakkautui heti. Sain pari lääketablettia ja pumppasin niin sekin helpotti. En antanut lisämaitoa tms. (huom! synnytyksen jälkeen rintoihin nousee siis ensimaito, jota vauva ottaa vain ihan tipoittain, se on keltaista ja erittäin energia-ravintoainepitoista ja sen pitäisi riittää vauvalle siihen saakka kunnes se oikea maito nousee muutaman päivän kuluttua).

Vauva oli kovin pieni ja väsyi kovasti kun söi (vasta viikon ikäisenä se ruokailu oli sellaista normaalia). Aluksi vauvan oli vaikea ottaa ja pitää otetta nännistä, koska rinta oli pakkautunut. Mutta verensokereissa ei ollut mitään häikkää.

Pyysin useita kertoja päivässä imetystukea, jota sain. Pientä vauvaa oli vaikea pitää asennoissa, sänky oli huono ja selkäni väsyi. Lisäksi imetysasennolla oli merkitystä pakkautuneiden rintojen takia. Aluksi en vain uskaltanut käsitellä vauvaa niin ronskisti mitä olisi ehkä voinut.

Kaikenkaikkiaan minulle jäi mukavat muistot synnytyksestä ja sairaalaoloajasta. Ainoa moitittava asia oli sairaalaruoka, joka ei minulle riittänyt (vaadittavat kalorit kun oli haalittu makeilla kiisseleillä ja jugurteilla).

Mielensäpahoittajille sori.

Älä sinäkään pahoita mieltäsi, jos monikaan ei pysty tarinaasi samaistumaan.

Synnärit ovat nykyään niin täynnä, että huoneet jaetaan monen äidin ja vauvan kesken. Alusvaatteilla julkusesti pyörähtely ei kuulosta mukavalle jättimäisen jälkivuotositeen kanssa varustettuna. Lisäksi nukutti ihan hirveästi, jos olisi saanut nukuttua.

No hei mulle ehdotettiin että otan housut ja suojan pois ja makaan lettu levällään sängyllä että repeämät saa ilmaa. Joo ihan varmasti kun samassa huoneessa olevalla naisella oli mies sielä koko ajan. Verhot edessä tai ei. Varsinkin kun siinä koko ajan kävi joko kätilö, labrahoitajia tai siivoajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse synnytin keväällä Seinäjoella ja kaikki meni hyvin. Sain pitää vauvaa heti rinnalla, olimme synnytyssalissa vielä 2h syntymisen jälkeen. Meidän vain annettiin olla rauhassa ja tutustua vauvaan, ruokaa ja juotavaa tuotiin (leipiä, kahvia, mehua) ja sitten päästiin osastolle.

Vihasin niitä sairaalan XXXL kokoisia vaatteita, pidin omia vaatteita päällä. Mutta käytännössä olin alusvaatteisillani huoneessa, jossa saatiin olla yksin. Vauvaa halusin pitää rinnan päällä lähes koko ajan. Meillä oli oma pieni pesä siinä sängyllä peittojen alla. En vain malttanut laskea vauvaa siihen vauvan petiin. Hormonien voimin valvoin 3 vuorokautta putkeen, en vain malttanut nukkua. Vauva nukkui suurimman osan ajasta ja piti vain herätellä syömään 3h välein. Verensokereita mitattiin vauvalta pari kertaa päivässä. Maito nousi 3 päivän kuluttua ja pakkautui heti. Sain pari lääketablettia ja pumppasin niin sekin helpotti. En antanut lisämaitoa tms. (huom! synnytyksen jälkeen rintoihin nousee siis ensimaito, jota vauva ottaa vain ihan tipoittain, se on keltaista ja erittäin energia-ravintoainepitoista ja sen pitäisi riittää vauvalle siihen saakka kunnes se oikea maito nousee muutaman päivän kuluttua).

Vauva oli kovin pieni ja väsyi kovasti kun söi (vasta viikon ikäisenä se ruokailu oli sellaista normaalia). Aluksi vauvan oli vaikea ottaa ja pitää otetta nännistä, koska rinta oli pakkautunut. Mutta verensokereissa ei ollut mitään häikkää.

Pyysin useita kertoja päivässä imetystukea, jota sain. Pientä vauvaa oli vaikea pitää asennoissa, sänky oli huono ja selkäni väsyi. Lisäksi imetysasennolla oli merkitystä pakkautuneiden rintojen takia. Aluksi en vain uskaltanut käsitellä vauvaa niin ronskisti mitä olisi ehkä voinut.

Kaikenkaikkiaan minulle jäi mukavat muistot synnytyksestä ja sairaalaoloajasta. Ainoa moitittava asia oli sairaalaruoka, joka ei minulle riittänyt (vaadittavat kalorit kun oli haalittu makeilla kiisseleillä ja jugurteilla).

Mielensäpahoittajille sori.

Älä sinäkään pahoita mieltäsi, jos monikaan ei pysty tarinaasi samaistumaan.

Synnärit ovat nykyään niin täynnä, että huoneet jaetaan monen äidin ja vauvan kesken. Alusvaatteilla julkusesti pyörähtely ei kuulosta mukavalle jättimäisen jälkivuotositeen kanssa varustettuna. Lisäksi nukutti ihan hirveästi, jos olisi saanut nukuttua.

No hei mulle ehdotettiin että otan housut ja suojan pois ja makaan lettu levällään sängyllä että repeämät saa ilmaa. Joo ihan varmasti kun samassa huoneessa olevalla naisella oli mies sielä koko ajan. Verhot edessä tai ei. Varsinkin kun siinä koko ajan kävi joko kätilö, labrahoitajia tai siivoajia.

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä se pullo ja korvike on joidenkin mielestä ainoa autuaaksi tekevä vaihtoehto jo sairaalassa? Lehmänmaito on vastasyntyneen elimistölle kumminkin aika kovaa kamaa.

Itse olen syöttänyt imetysmyönteisessä sairaalassa vauvoilleni luovutettua äidinmaitoa ruiskulla. Verensokeria on tarkkailtu, vauvat ovat voineet hyvin ja imetys päässyt aikanaan hyvin käyntiin.

Lämmin kiitos kaikille Kysin alueen äidinmaidonluovuttajille. Teette upeaa työtä tarjotessanne toistenkin vauvoille sitä parasta ravintoa.

Etkö tajua, että näissä baby friendly -sairaaloissa ei anneta sille vauvalle edes sitä luovutettua äidinmaitoa annettavaksi??? Jos et pysty imettämään, niin vauva on ilman ruokaa kunnes kuukahtaa.

Kuopukseni (3. lapsi) syntyi etuajassa 2,6 kg painoisena. Häntä kyllä rääkättiin ottamalla jalkapohjista verinäytteitä, mutta itkusta huolimatta hänelle ei annettu maitoa ennen kuin paino laski 2,3 kg. ja huomattiin ettei saa rinnasta maitoa. Imetys sujui sittemmin ihan hienosti melkein 1 v. saakka, mutta sairaala-aika oli ihan järkyttävää. Itse menetin verta melkein litran, mutta kun pyysin apua mm. ruoan hakemiseen ja vessassa käymiseen sanottiin että synnytys ei ole sairaus. Kun pökerryin käytävälle ja kukkakaalikeitot lensi pitkin seiniä, joku keksi mitata hemoglobiinin ja sitten vietiinkiin aika vauhdilla verensiirtoon.

En todella suosittele näitä Baby Friendly-sairaaloita synnytykseen jos valita voi,.

Bioanalyytikkona, joka ottaa mm. vastasyntyneistä verinäytteitä, haluaisin puuttua tuohon rääkkäämiskohtaan. Verinäytteen otto vauvan kantapäästä ei ole rääkkäämistä, eikä sitä tehdä vauvan kiusaksi tai kiduttamiseksi. Lääkäri on verinäytteet määrännyt, hoidon takia. Useinkaan vauva ei huuda verinäytteen otosta aiheutuvaa kipua, vaan sitä, että joku pitää jalasta kiinni ja välillä hieman puristaa. Vauvat usein potkivat kipakasti joka on hyvä asia, näyte tulee helpommin. Myös sokeritippa suuhun auttaa lansetin raapaisun aiheuttamaan kipuun, samoin se, että jalka on hyvin lämmitetty ennen näytteenottoa.

Sori ohis.