Lue keskustelun säännöt.
Pitkän uran tehnyt opettaja: ”osaamisen taso on romahtanut” - arvosanoja annetaan vaikka ei osaa mitään
26.08.2018 |
On tapahtunut valtava inflaatio. Ei voi mitenkään verrata kymmenen vuoden takaista peruskulun päättötodistuksen keskiarvoa ja vuonna 2018 keväällä saadun peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoa. Siinä on 1,5-2 arvosanan ero, ylöspäin.
Tällä opettaja tarkoittaa sitä, että peruskoulusta valmistutaan aiempaa paremmilla arvosanoilla mutta entistä huonommalla osaamisella.
– Lukioon saattaa tulla oppilas, jolla on vaikkapa ruotsista arvosanana yhdeksän, mutta joka ei kuitenkaan osaa oikein mitään. Sellaisen oppilaan on vaikea pärjätä enää lukiossa.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pitkan-uran-tehneen-lehtor…
Ja mamutuksellahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa että annetaan arvosanoja jotka ei vastaa osaamista?
Seuraavaksi luovutaan arvosanoista ja kaikki saa paikan yliopistossa koska muuten syrjäytyy. Eli mamutus määrää tahdin koska kunniakansalaisia ei tietenkään voi päästää syrjäytymään, maksoi mitä maksoi.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kertoi, että monesti oppitunnit menivät luokan rahoittamiseen. Usein opettaja oli käytävällä selvittelemässä oppilaiden riitoja.
Järkytin katsellessani pojan tehtäväkirjoja. Tyhjää täynnä. Monet illat yritin itse käydä lapsen kanssa läksyjä läpi ja opettaa asioita. No nyt koulu vaihtunut. Olin tietty opettajaankin yhteydessä, mutta hänen mielestä kaikki sujui hyvin.
Kaikki kärsii, kun näitä erityisoppilaita sijoitetaan normiluokille. Lisäksi oppilaat jotka, jotka tulevat hyvin erilaisista taustoista.
Miksi kaikkien oppilaiden "taustojen" pitäisi olla samanlainen? Miksi eräät ovat niin kärkkäinä leimaamassa lapsia ja nuoria heidän erilaisten "taustojensa" vuoksi. Tällainen ajattelu lähtee ilmeisesti jostain vinoutuneesta ylemmyydentunteesta, jolloin kuvitellaan, että oma tausta on se paras ja muut ovat automaattisesti huonompia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukiolainen ja wilmaan tuli erään uuden opettajan pitämän matikankurssin jälkeen tällainen aika paljonpuhuva viesti:
"Moi kaikille,
osalla koe meni ihan hyvin, ja osalla arvosana on varmasti pettymys. Aukaisen tässä vähän mun arviointikriteerejä:
Yritän parhaani mukaan antaa arvion matematiikan osaamisesta. Se on hyvä, että teette ryhmissä ja autatte toisianne ja harjoittelette myös muita taitoja. Otan tätä huomioon arvioinnissa, mutta aika pienessä määrin. Tehtävien tekeminenkin on toki hyvä, mutta tämä tämän koulun meininki ei minun nähdäkseni toimi: Haalitaan pisteet täyteen, ja katsotaan ratkaisuista apua, että se onnistuu, mutta sitten kokeessa ei samaa osata. Tämä kertoo, että niitä tehtäviä ei ole oikeasti ajatuksella tehty. Tulen siirtymään jatkossa siihen, mitä olen vuosia käyttänyt: tehtävät max 3p, ja ne ovat koepisteiden päälle, ei osa maksimipistemäärää.
Yksi arvioinnin tehtäviä on minun mielestäni myös valmistaa teitä sekä ylioppilaskokeeseen, että jatko-opintoihin. Jos painotan liikaa muuta kuin itse asian osaamista, teille voisi arvosanan myötä syntyä täysin epärealistinen kuva omasta osaamisesta. Ja jos noita teidän itsearviointeja katsoo, jos olitte rehellisiä, niin osalle teistä on jo käynyt näin. Toinen ongelmia aiheuttava asia on niiden tehtävien tekeminen ilman ajatusta, ja ratkaisujen katsominen. Paljon tehtäviä merkittynä ei tarkoita osaamista, jos niitä ei osannut ilman ratkaisuja. Parempi olisi tehdä ajatuksella, vaikka sitten vähemmän.
Arvosanojen antamisen puolesta muiden asioiden painottamisessa mulla ei ole ongelmaa, mä voin kyllä antaa ihan miten hyviä arvosanoja vaan. Ongelma tulee siitä, että te saatatte luulla, että ne arvosanat kertoisivat miten ylppärit menee, ja millaisille aloille teillä on mahdollisuus päästä. Ja jos ne numerot eivät kerro teidän osaamisesta (vaan vaikkapa ryhmätyötaidoista), niin järkytys on valtava, kun ylppärit menee ihan eri tavalla, ja jatko-opintosuunnitelmia pitää miettiä uusiksi.
Olen opettanut lukiossa yli vuosikymmenen. Aiemmassa koulussamme teimme vuosittain analyysia ”meidän arvosanat” vs ”yo-koe”. Ja tarkkuus on ollut hyvä. Tätä linjaa aion jatkaa koulussanne. Osalla teistä, jos uskallatte vielä mun kursseille, arvosanat voivat ehkä laskea aiemmasta. Tätä vastaan saatte sitten ihan oikean etukäteisarvion siitä miten ne ylppärit sitten menevät, jos olette siellä samalla osaamisella kuin kokeessa. Kovalla työllä ne arvosanat toki saa takaisin ylös munkin kanssa. Arvosanat 10 ja 9 kuuluvat myös mun arvosteluasteikkoon, toki pelkästään niitä saavat kirjoittavatkin sitten yleensä L:n tai E:n. Yksittäinen kiitettävä ei myöskään ole ennenkuulumaton tapahtuma.
Muistakaa myös, näillä lukionumeroilla ei haeta korkeakouluihin tai yliopistoihin. Se rivi mikä siellä seisoo ei merkitse yhtään mitään, sitten kun se osaaminen mitataan ylppäreissä / pääsykokeissa. Eikä sitten siellä jatko-opinnoissakaan, missä nämä asiat pitää osata. Itketän ja aiheutan pahaa mieltä mieluummin nyt, kun aikaa on vielä reilusti, kuin sitten kun ne ylppärit on ohi ja kerron alustavan arvion yo-pisteistä.
Kaikesta tästä varoittelusta huolimatta, monilla ei tullut minkäänlaista pudotusta aiempaan ja arvosanat 10 ja 9 olivat myös nyt käytössä. Lähinnä mitä juttelin muiden tämän koulun opettajien kanssa, niin opettajasta riippuen, tämä mun linja voi olla hyvinkin erilainen kuin mihin olette tottuneet, joten katsoin tarpeelliseksi avata sitä teille."
(terkkuja tunnistaville)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kertoi, että monesti oppitunnit menivät luokan rahoittamiseen. Usein opettaja oli käytävällä selvittelemässä oppilaiden riitoja.
Järkytin katsellessani pojan tehtäväkirjoja. Tyhjää täynnä. Monet illat yritin itse käydä lapsen kanssa läksyjä läpi ja opettaa asioita. No nyt koulu vaihtunut. Olin tietty opettajaankin yhteydessä, mutta hänen mielestä kaikki sujui hyvin.
Kaikki kärsii, kun näitä erityisoppilaita sijoitetaan normiluokille. Lisäksi oppilaat jotka, jotka tulevat hyvin erilaisista taustoista.
Miksi kaikkien oppilaiden "taustojen" pitäisi olla samanlainen? Miksi eräät ovat niin kärkkäinä leimaamassa lapsia ja nuoria heidän erilaisten "taustojensa" vuoksi. Tällainen ajattelu lähtee ilmeisesti jostain vinoutuneesta ylemmyydentunteesta, jolloin kuvitellaan, että oma tausta on se paras ja muut ovat automaattisesti huonompia?
Taustalla ei ole mitään väliä, kunhan antaa opiskelurauhan myös muille. Nykyään opettajalla menee iso osa tunnista oppilaiden hiljaiseksi saamiseen.
Osalla oppilaista olisi kapasiteettia edetä paljon nopeammin eteenpäin, nyt tuntuu jäävän asioita opettamatta, kun osa tahkoaa alkeissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukiolainen ja wilmaan tuli erään uuden opettajan pitämän matikankurssin jälkeen tällainen aika paljonpuhuva viesti:
"Moi kaikille,
osalla koe meni ihan hyvin, ja osalla arvosana on varmasti pettymys. Aukaisen tässä vähän mun arviointikriteerejä:
Yritän parhaani mukaan antaa arvion matematiikan osaamisesta. Se on hyvä, että teette ryhmissä ja autatte toisianne ja harjoittelette myös muita taitoja. Otan tätä huomioon arvioinnissa, mutta aika pienessä määrin. Tehtävien tekeminenkin on toki hyvä, mutta tämä tämän koulun meininki ei minun nähdäkseni toimi: Haalitaan pisteet täyteen, ja katsotaan ratkaisuista apua, että se onnistuu, mutta sitten kokeessa ei samaa osata. Tämä kertoo, että niitä tehtäviä ei ole oikeasti ajatuksella tehty. Tulen siirtymään jatkossa siihen, mitä olen vuosia käyttänyt: tehtävät max 3p, ja ne ovat koepisteiden päälle, ei osa maksimipistemäärää.
Yksi arvioinnin tehtäviä on minun mielestäni myös valmistaa teitä sekä ylioppilaskokeeseen, että jatko-opintoihin. Jos painotan liikaa muuta kuin itse asian osaamista, teille voisi arvosanan myötä syntyä täysin epärealistinen kuva omasta osaamisesta. Ja jos noita teidän itsearviointeja katsoo, jos olitte rehellisiä, niin osalle teistä on jo käynyt näin. Toinen ongelmia aiheuttava asia on niiden tehtävien tekeminen ilman ajatusta, ja ratkaisujen katsominen. Paljon tehtäviä merkittynä ei tarkoita osaamista, jos niitä ei osannut ilman ratkaisuja. Parempi olisi tehdä ajatuksella, vaikka sitten vähemmän.
Arvosanojen antamisen puolesta muiden asioiden painottamisessa mulla ei ole ongelmaa, mä voin kyllä antaa ihan miten hyviä arvosanoja vaan. Ongelma tulee siitä, että te saatatte luulla, että ne arvosanat kertoisivat miten ylppärit menee, ja millaisille aloille teillä on mahdollisuus päästä. Ja jos ne numerot eivät kerro teidän osaamisesta (vaan vaikkapa ryhmätyötaidoista), niin järkytys on valtava, kun ylppärit menee ihan eri tavalla, ja jatko-opintosuunnitelmia pitää miettiä uusiksi.
Olen opettanut lukiossa yli vuosikymmenen. Aiemmassa koulussamme teimme vuosittain analyysia ”meidän arvosanat” vs ”yo-koe”. Ja tarkkuus on ollut hyvä. Tätä linjaa aion jatkaa koulussanne. Osalla teistä, jos uskallatte vielä mun kursseille, arvosanat voivat ehkä laskea aiemmasta. Tätä vastaan saatte sitten ihan oikean etukäteisarvion siitä miten ne ylppärit sitten menevät, jos olette siellä samalla osaamisella kuin kokeessa. Kovalla työllä ne arvosanat toki saa takaisin ylös munkin kanssa. Arvosanat 10 ja 9 kuuluvat myös mun arvosteluasteikkoon, toki pelkästään niitä saavat kirjoittavatkin sitten yleensä L:n tai E:n. Yksittäinen kiitettävä ei myöskään ole ennenkuulumaton tapahtuma.
Muistakaa myös, näillä lukionumeroilla ei haeta korkeakouluihin tai yliopistoihin. Se rivi mikä siellä seisoo ei merkitse yhtään mitään, sitten kun se osaaminen mitataan ylppäreissä / pääsykokeissa. Eikä sitten siellä jatko-opinnoissakaan, missä nämä asiat pitää osata. Itketän ja aiheutan pahaa mieltä mieluummin nyt, kun aikaa on vielä reilusti, kuin sitten kun ne ylppärit on ohi ja kerron alustavan arvion yo-pisteistä.
Kaikesta tästä varoittelusta huolimatta, monilla ei tullut minkäänlaista pudotusta aiempaan ja arvosanat 10 ja 9 olivat myös nyt käytössä. Lähinnä mitä juttelin muiden tämän koulun opettajien kanssa, niin opettajasta riippuen, tämä mun linja voi olla hyvinkin erilainen kuin mihin olette tottuneet, joten katsoin tarpeelliseksi avata sitä teille."
(terkkuja tunnistaville)
Toivoisin oman lapsen opettajan toimivan juuri noin, nyt epäilyttää että toimii juurikin sen epärealistisen käsityksen antavan arvioinnin kautta.
Nyt pitää vain miettiä miten kysyä asiaa opettajalta. Olen sekä itse että mieheni lukeneet yläasteelta lähtien pitkän matematiikan. Molemmilla DI opinnot takana.
Tämä yläasteen matematiikka tuntuu kovin löysältä, lapsella ei ole juuri koskaan kotitehtäviä, koska ehtii ne laskea jo tunnulla. Laskurutiini vähäisten kotiläksyjen vuoksi tuntuu ihan oudolta käsitteeltä, sitten yllätys yllätys kokeessa voi tulla huolimattomuusvirheitä. Kokeita ei saa edes kotiin nähäväksi, ainoastaan numeron Wilmaan. Lopputuloksen ei mitään käsitystä lapsen oikeasta osaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Huomaahan sen palstallakin, eivät osaa edes käyttää googlea ja maalaisjärki on täysin tuntematon käsite.
Väitetään todeksi juttuja jotka kaikkien pitäisi tietää humpuukiksi.
Palstalaisten sanomisia ei kannata ottaa yleisenä totuutena. Täällä väitetään mm. rokotteiden olevan täysin harmittomia, vaikka Suomessa oli se narkolepsia-epidemia kiitos Pandemrix rokotteen. Ei viitsitä ajatella kriittisesti ja etsiä sitä tietoa, vaan länkytetään lääketehtaiden propagandaa. Rokotteiden yhteys eri sairauksiin on todistettu aukottomasti, se ei ole mitään foliohattuilua tai salaliittoteoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erot koulujen välillä ovat suuret
Vaikka arvosanaraja lukioon olisi korkea, ei sinne päätyvä oppilasaines välttämättä ole sen tasoista, peruskoulun päättötodistuksen arvosanoista huolimatta. Opettaja kertookin, että erot peruskoulujen tason välillä ovat suuret.
– Joissakin peruskouluissa hyviä arvosanoja saa selvästi helpommin kuin toisissa. Lukioon siirryttäessä tämä näkyy erityisen hyvin esimerkiksi kielissä ja matematiikassa, joissa uusi oppiminen perustuu aiemmin hankituille taidoille.
Opettajan mukaan olisikin tärkeää, että peruskoulut yhtenäistäisivät arvostelukäytäntönsä.
– Me pitkään opettaneet lehtorit tiedämme heti oppilaan osaamisesta, mistä peruskoulusta he tulevat. Nyt yhdestä koulusta saa samoilla taidoilla seiskan ja toisesta ysin. Se on karua, mutta totta. Arvosanojen kriteeristö pitäisi ehdottomasti yhtenäistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai toisinpäin. Jos oppilaasra halutaan saada joku vaikutelma ohitetaan osaaminen. Näin oli ennenkin. Eli oppilas voi kotona osata vaikka mitä, mutta sillä ei ole merkitystä jos opettaja katsoo vain sen tuntiosaamisen Tässä taas pärjää ne jotka osaa esittää.
Nyt on kyllä vahvaa höpöhöpä. Tunneilla mitataan osaaminen tietyssä oppiaineessa ja ei siellä ole tarkoituskaan katsoa osaako Matti-Justus kotona tehdä jotain ihan muuta. Miten mateemaattista osaamista esitetään, tai lukutaitoa? Ei mitenkään. Kyllä minä olisin enemmän huolissani tuollaisesta asenteesta, että "kyllä se meidän lapsi kotona osaa, mutta koulussa muut pennut esittää".
Pälä Pälä.
Opettaja ei ehdi havaita kaikkea osaamista.
Jos vaikka lapsi kotona lukee monta kirjaa nopeasti ja samalla koulussa halutaan olla huolissaan lukeeko lapsi riittävän nopeasti niin missä vika? Tai jos lapsi keskustelee ja kirjoittaa englanniksi ja samalla koulussa halutaan olla huolissaan jostakin englanninopetukseen liittyvästä niin missä vika?Samoin muistan omasta kouluajasta, harrastin liikuntaa, mutta numero koulussa huono koska en kunnostautunut juuri siinä koululiikunnassa. Eli osaamisella ei ole merkitystä ellei sitä saa esitettyä jotenkin. Tällöin ne jotka eivät osaa mainostaa itseään tai jota ei kukaan mainosta jäävät syrjään.
Tuokin on nykyään suhteellisen tavallista. Lasten englannin osaaminen on muutama slangifraasihokema, jotka on opittu jostain juutuubikanavalta tai instagrammista. Sitten opettaja saa selvittää, että "hyvää päivää" ei ole englanniksi "yo man", vaikka tällaistakin ilmausta jossain yhteydessä toki voidaan tervehdyksenä käyttää. Tämän jälkeen oppilas ei välttämättä sittenkään ymmärrä, miksi hän ei saanut tästä kokeen kohdasta pisteitä. On jopa ehdotettu, että kokeen kohdasta pitäisi saada ylimääräisiä lisäpisteitä, kun oppilas tietää tavallaan enemmän kuin mitä koulussa opetetaan.
Jos ammattilaisen toimesta on todettu, että lapsi lukee hitaasti, mutta lapsi kertoo lukevansa monta kirjaa tuosta vain... Ihan ensimmäiseksi kehottaisin miettimään, mahtaako tenava vedättää vanhempiaan? Jos vanhempana itsellä riittää lukutaitoa, niin kysele lapselta niistä luetuista kirjoista. Pyydä vaikka kertomaan tiivistelmä juonesta ihan ensihätään.
kyllä opettaja oppii tuntemaan kuka osaa ja kuka ei. Ellei vanhempi usko niin luetuttaa kirjaa kuinka sujuvasti tai tankaten menee ja ymmärtääkö lukemansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuus on se, että lapsilleen hyvän koulun haluava joutuu muuttamaan ns. valkoisten asuinaluelle saadakseen lapsilleen hyvän opetuksen ja oppimisympäristön. Mamukoulut vain kurjillistuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai toisinpäin. Jos oppilaasra halutaan saada joku vaikutelma ohitetaan osaaminen. Näin oli ennenkin. Eli oppilas voi kotona osata vaikka mitä, mutta sillä ei ole merkitystä jos opettaja katsoo vain sen tuntiosaamisen Tässä taas pärjää ne jotka osaa esittää.
Nyt on kyllä vahvaa höpöhöpä. Tunneilla mitataan osaaminen tietyssä oppiaineessa ja ei siellä ole tarkoituskaan katsoa osaako Matti-Justus kotona tehdä jotain ihan muuta. Miten mateemaattista osaamista esitetään, tai lukutaitoa? Ei mitenkään. Kyllä minä olisin enemmän huolissani tuollaisesta asenteesta, että "kyllä se meidän lapsi kotona osaa, mutta koulussa muut pennut esittää".
Pälä Pälä.
Opettaja ei ehdi havaita kaikkea osaamista.
Jos vaikka lapsi kotona lukee monta kirjaa nopeasti ja samalla koulussa halutaan olla huolissaan lukeeko lapsi riittävän nopeasti niin missä vika? Tai jos lapsi keskustelee ja kirjoittaa englanniksi ja samalla koulussa halutaan olla huolissaan jostakin englanninopetukseen liittyvästä niin missä vika?Samoin muistan omasta kouluajasta, harrastin liikuntaa, mutta numero koulussa huono koska en kunnostautunut juuri siinä koululiikunnassa. Eli osaamisella ei ole merkitystä ellei sitä saa esitettyä jotenkin. Tällöin ne jotka eivät osaa mainostaa itseään tai jota ei kukaan mainosta jäävät syrjään.
Jos lapsi on hurjan taitava ja lahjakas muttei selviä peruskoulun vaatimuksista, on vika asenteessa. Sellaisiin ihmisiin ei opettajan kannata rajallisia resurssejaan tuhlata.
taitava ja lahjakas lapsi selviytyy loistavasti peruskoulussa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukiolainen ja wilmaan tuli erään uuden opettajan pitämän matikankurssin jälkeen tällainen aika paljonpuhuva viesti:
"Moi kaikille,
osalla koe meni ihan hyvin, ja osalla arvosana on varmasti pettymys. Aukaisen tässä vähän mun arviointikriteerejä:
Yritän parhaani mukaan antaa arvion matematiikan osaamisesta. Se on hyvä, että teette ryhmissä ja autatte toisianne ja harjoittelette myös muita taitoja. Otan tätä huomioon arvioinnissa, mutta aika pienessä määrin. Tehtävien tekeminenkin on toki hyvä, mutta tämä tämän koulun meininki ei minun nähdäkseni toimi: Haalitaan pisteet täyteen, ja katsotaan ratkaisuista apua, että se onnistuu, mutta sitten kokeessa ei samaa osata. Tämä kertoo, että niitä tehtäviä ei ole oikeasti ajatuksella tehty. Tulen siirtymään jatkossa siihen, mitä olen vuosia käyttänyt: tehtävät max 3p, ja ne ovat koepisteiden päälle, ei osa maksimipistemäärää.
Yksi arvioinnin tehtäviä on minun mielestäni myös valmistaa teitä sekä ylioppilaskokeeseen, että jatko-opintoihin. Jos painotan liikaa muuta kuin itse asian osaamista, teille voisi arvosanan myötä syntyä täysin epärealistinen kuva omasta osaamisesta. Ja jos noita teidän itsearviointeja katsoo, jos olitte rehellisiä, niin osalle teistä on jo käynyt näin. Toinen ongelmia aiheuttava asia on niiden tehtävien tekeminen ilman ajatusta, ja ratkaisujen katsominen. Paljon tehtäviä merkittynä ei tarkoita osaamista, jos niitä ei osannut ilman ratkaisuja. Parempi olisi tehdä ajatuksella, vaikka sitten vähemmän.
Arvosanojen antamisen puolesta muiden asioiden painottamisessa mulla ei ole ongelmaa, mä voin kyllä antaa ihan miten hyviä arvosanoja vaan. Ongelma tulee siitä, että te saatatte luulla, että ne arvosanat kertoisivat miten ylppärit menee, ja millaisille aloille teillä on mahdollisuus päästä. Ja jos ne numerot eivät kerro teidän osaamisesta (vaan vaikkapa ryhmätyötaidoista), niin järkytys on valtava, kun ylppärit menee ihan eri tavalla, ja jatko-opintosuunnitelmia pitää miettiä uusiksi.
Olen opettanut lukiossa yli vuosikymmenen. Aiemmassa koulussamme teimme vuosittain analyysia ”meidän arvosanat” vs ”yo-koe”. Ja tarkkuus on ollut hyvä. Tätä linjaa aion jatkaa koulussanne. Osalla teistä, jos uskallatte vielä mun kursseille, arvosanat voivat ehkä laskea aiemmasta. Tätä vastaan saatte sitten ihan oikean etukäteisarvion siitä miten ne ylppärit sitten menevät, jos olette siellä samalla osaamisella kuin kokeessa. Kovalla työllä ne arvosanat toki saa takaisin ylös munkin kanssa. Arvosanat 10 ja 9 kuuluvat myös mun arvosteluasteikkoon, toki pelkästään niitä saavat kirjoittavatkin sitten yleensä L:n tai E:n. Yksittäinen kiitettävä ei myöskään ole ennenkuulumaton tapahtuma.
Muistakaa myös, näillä lukionumeroilla ei haeta korkeakouluihin tai yliopistoihin. Se rivi mikä siellä seisoo ei merkitse yhtään mitään, sitten kun se osaaminen mitataan ylppäreissä / pääsykokeissa. Eikä sitten siellä jatko-opinnoissakaan, missä nämä asiat pitää osata. Itketän ja aiheutan pahaa mieltä mieluummin nyt, kun aikaa on vielä reilusti, kuin sitten kun ne ylppärit on ohi ja kerron alustavan arvion yo-pisteistä.
Kaikesta tästä varoittelusta huolimatta, monilla ei tullut minkäänlaista pudotusta aiempaan ja arvosanat 10 ja 9 olivat myös nyt käytössä. Lähinnä mitä juttelin muiden tämän koulun opettajien kanssa, niin opettajasta riippuen, tämä mun linja voi olla hyvinkin erilainen kuin mihin olette tottuneet, joten katsoin tarpeelliseksi avata sitä teille."
(terkkuja tunnistaville)
Erittäin fiksu ja asiallinen opettaja, joka toimii mielestäni juuri oikein. Petyin itse lukiolaisena saatuani yhdestä pitkästä kielestä koko lukion ysejä ja kymppejä, mutta yo-kokeesta B:n. Kokeet olivat helppoja ja arvosteluprosentti pieni verrattuna yo-kokeeseen.
- itsekin lukion opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lukioiden keskiarvorajan nousu on kyllä tosi outo juttu. Minun aikanani (siitä on yli 20 vuotta kun pyrin lukioon) kovimmat keskiarvorajat olivat tyyliin 9,2. Kelpo lukioon pääsi tuollaisella 8,5:n keskiarvolla. Ja kympin sai todistukseen, kun veti kokeesta ysipuolikkaan ja viittasi tunnilla. Oma yläasteen keskiarvoni oli 9,5, ja sillä olisi päässyt kirkkaasti jokaiseen Suomen lukioon.
Sitten jossakin vaiheessa alettiin puhua, että kymppejä saa liian helpolla. Alettiin korostaa, että kymppiin pitääkin tehdä jotain todellista ekstraa, harrastaa ainetta vapaa-aikanaan ja jakaa osaamistaan toisille (mikä taas kuulostaa introvertin korvaan kidutukselta).
Ja näistä koventuneista arvosteluvaatimuksista huolimatta lukioiden keskiarvorajat ovat kohonneet aivan pilviin samalla kun peruskoulusta tulevien oppilaiden osaaminen on romahtanut. Todella outo yhtälö.
Kyllä se jotain kertoo että esim. viime keväänä eräässä yläkoulussa peräti 8 oppilaalla ka oli 9,5-9,9 kun joskus 10-20 vuotta sitten tällaisia oli keskimäärin vain 1 per kevät.
Minun nähdäkseni alkuperäinen syypää oli Helsingin Sanomat, joka alkoi joskus parisenkymmentä vuotta sitten tehdä vertailuita eri lukioiden ylioppilaskirjoitustuloksista.
Ei siinä mitään, julkista tietoahan ne ovat, mutta ne ovat synnyttäneet itseään ruokkivan kierteen. Menestyneisiin lukioihin tulee aina vain enemmän hakijoita -> keskiarvoraja nousee -> yläasteen opettajat joutuvat antamaan parempia arvosanoja -> huonompienkin lukioiden keskiarvorajat nousevat.
Ja katkerintahan on se, että nuo tulokset kertovat paljon enemmän oppilasaineksesta kuin opettajien taidoista.
Tarvinneeko enää perustella, miksi en kannata julkisia, standardoituja kokeita yläasteensa päättäville. Koulushoppailu vain kiihtyisi.
Koulushoppailuhan on hyvä ilmiö. Ensimmäistä kertaa nuori saa sen opiskeluympäristön, jonka ansaitseekin
ohis
Eli rikkaan perheen diagnosoimaton ja kasvattamaton adhd ansaitsee paremman koulun kuin köyhän perheen lahjakas lapsi?
?
Koulushoppailu ei kyllä edellytä rahaa, vaan vanhempien ’valveutuneisuuta’ Ja ’vaivannäköä’ - vähän samalla lailla kuin lahjakas juniori yritetään saada parempaan joukkueeseen potkimaan palloa kuin vain se ola lähi-korttelijoukkue, missä kaikki vaan pelailee ja kaikilla täytyy olla kivaa.
lukioon menossa ei shoppailla, mennään ka:n mukaan, kuka pääsee mihinkin esim Helsingissä, Espoossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihmettelinkin kun tuttu on täysdorka ja pääsi amk opiskelee. Todella hidas ja ylipäätään mitään tietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lukioiden keskiarvorajan nousu on kyllä tosi outo juttu. Minun aikanani (siitä on yli 20 vuotta kun pyrin lukioon) kovimmat keskiarvorajat olivat tyyliin 9,2. Kelpo lukioon pääsi tuollaisella 8,5:n keskiarvolla. Ja kympin sai todistukseen, kun veti kokeesta ysipuolikkaan ja viittasi tunnilla. Oma yläasteen keskiarvoni oli 9,5, ja sillä olisi päässyt kirkkaasti jokaiseen Suomen lukioon.
Sitten jossakin vaiheessa alettiin puhua, että kymppejä saa liian helpolla. Alettiin korostaa, että kymppiin pitääkin tehdä jotain todellista ekstraa, harrastaa ainetta vapaa-aikanaan ja jakaa osaamistaan toisille (mikä taas kuulostaa introvertin korvaan kidutukselta).
Ja näistä koventuneista arvosteluvaatimuksista huolimatta lukioiden keskiarvorajat ovat kohonneet aivan pilviin samalla kun peruskoulusta tulevien oppilaiden osaaminen on romahtanut. Todella outo yhtälö.
Kyllä se jotain kertoo että esim. viime keväänä eräässä yläkoulussa peräti 8 oppilaalla ka oli 9,5-9,9 kun joskus 10-20 vuotta sitten tällaisia oli keskimäärin vain 1 per kevät.
Minun nähdäkseni alkuperäinen syypää oli Helsingin Sanomat, joka alkoi joskus parisenkymmentä vuotta sitten tehdä vertailuita eri lukioiden ylioppilaskirjoitustuloksista.
Ei siinä mitään, julkista tietoahan ne ovat, mutta ne ovat synnyttäneet itseään ruokkivan kierteen. Menestyneisiin lukioihin tulee aina vain enemmän hakijoita -> keskiarvoraja nousee -> yläasteen opettajat joutuvat antamaan parempia arvosanoja -> huonompienkin lukioiden keskiarvorajat nousevat.
Ja katkerintahan on se, että nuo tulokset kertovat paljon enemmän oppilasaineksesta kuin opettajien taidoista.
Tarvinneeko enää perustella, miksi en kannata julkisia, standardoituja kokeita yläasteensa päättäville. Koulushoppailu vain kiihtyisi.
Koulushoppailuhan on hyvä ilmiö. Ensimmäistä kertaa nuori saa sen opiskeluympäristön, jonka ansaitseekin
ohis
Eli rikkaan perheen diagnosoimaton ja kasvattamaton adhd ansaitsee paremman koulun kuin köyhän perheen lahjakas lapsi?
Ai et siis puhukaan Suomesta? Ei täällä huono oppilas pääse huippulukioon vanhempien rahalla, kyllä niihin eliittikouluihin mennään ihan meriiteillä. Toki varakkailla ja korkeastikoulutetuilla vanhemmilla on ehkä tavanomaista enemmän aikaa ja intressiä panostaa jälkikasvunsa kasvatukseen ja sivistykseen, mutta ei sinne huippulukioon ilman kovaa työtä pääse kukaan. Ja köyhällä ja lahjakkaalla on sitten paljon mukavampaa koulussa jossa "hikkeä" ei kiusatakaan vaan arvostetaan.
En puhunut lukioista vaan peruskouluista. Peruskoulushoppailu tapahtuu muuttamalla asuntoa, eikä se ole kenenkään kannalta järkevä tai hyvä suuntaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihan se nykyinen opetussuunnitelma jonka ei ole edes tarkoitus opettaa mitään. Heitetään välineet eteen ja jokainen tekee niillä mitä tekee.
nykysysteemi sopii niille jotka on tiedonhaluisia, haluavat oppia ja vanhemmat jotka sparraa , motivoi, innostaa, ovat kiinnostuneita koulusta ja lapsen tulevaisuudesta
Minä opettajana viisveisaan uudesta opetussuunnitelmasta. Otan ryhmän haltuun, kaikki osallistuvat, kukaan ei piiloudu pulpetin taakse. Minä opetan ja asiat käydään kunnolla ja perusteellisesti läpi ilman että jättäisin opiskelijat oman onnensa nojaan tekemään jotain epämääräisiä ja opiskelijoita väsyttäviä ryhmätyö-tutkielmia, joista kukaan ei opi mitään.
Tällä reseptillä työni on kyllä raskasta mutta erittäin antoisaa. Olen saanut opiskelijoiltani valtavasti positiivista palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mamutuksesta en tiedä, aika vähän mamu-lapsia kuitenkin koulussa on suhteessa kantaväestöön. Arvosanojen inflaatio näkyy kyllä myös kantasuomalaisten lasten arvosanoissa. Se mikä olisi vuonna 2000 ollut 8 on nyt 9.
Vesikaivon vesi pilaantuu vaikka sinne kaataisi ihan vähän paskaa.
höpö höpö. Tämä inflaatio on kovimmillaan pk-seudun eliittilukioihin hakevien kohdalla. Kun keskiarvoraja on jopa 9,7(!), opettajat korottavat Titta-Liisan (ka 9,3) arvosanoja tietoisesti ylöspäin.
sen huomaa viimeistään yo kirjoituksissa miten kirjoittaa saako se Tittalisa ABBAA vai LLLLL
Meillä ei voi antaa nelosta, vaikka se olisi osaamisen taso. Rehtori painostaa muuttamaan sen vitoseksi, tai sitten rimaa lasketaan ja tehdään oppilaalle uudet tavoitteet, joiden minimiosuudella tulee sitten se vitonen. Koska ei saa tulla koulupudokkaita. Risoo. Haluaisin myös keskittyä enemmän ihan perusteelliseen opetukseen, mutta lukuvuosi on pirstaleinen, täynnä tapahtumaa, teemaa, monialaista oppimiskokonaisuutta.. ylläritapahtumia tulee koko ajan, jolloin tunteja jää väliin = kokonaisuus pirstoutuu. Oppilaat myös matkailevat paljon kesken kouluvuotta.
Terv. Yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lukioiden keskiarvorajan nousu on kyllä tosi outo juttu. Minun aikanani (siitä on yli 20 vuotta kun pyrin lukioon) kovimmat keskiarvorajat olivat tyyliin 9,2. Kelpo lukioon pääsi tuollaisella 8,5:n keskiarvolla. Ja kympin sai todistukseen, kun veti kokeesta ysipuolikkaan ja viittasi tunnilla. Oma yläasteen keskiarvoni oli 9,5, ja sillä olisi päässyt kirkkaasti jokaiseen Suomen lukioon.
Sitten jossakin vaiheessa alettiin puhua, että kymppejä saa liian helpolla. Alettiin korostaa, että kymppiin pitääkin tehdä jotain todellista ekstraa, harrastaa ainetta vapaa-aikanaan ja jakaa osaamistaan toisille (mikä taas kuulostaa introvertin korvaan kidutukselta).
Ja näistä koventuneista arvosteluvaatimuksista huolimatta lukioiden keskiarvorajat ovat kohonneet aivan pilviin samalla kun peruskoulusta tulevien oppilaiden osaaminen on romahtanut. Todella outo yhtälö.
Kyllä se jotain kertoo että esim. viime keväänä eräässä yläkoulussa peräti 8 oppilaalla ka oli 9,5-9,9 kun joskus 10-20 vuotta sitten tällaisia oli keskimäärin vain 1 per kevät.
Minun nähdäkseni alkuperäinen syypää oli Helsingin Sanomat, joka alkoi joskus parisenkymmentä vuotta sitten tehdä vertailuita eri lukioiden ylioppilaskirjoitustuloksista.
Ei siinä mitään, julkista tietoahan ne ovat, mutta ne ovat synnyttäneet itseään ruokkivan kierteen. Menestyneisiin lukioihin tulee aina vain enemmän hakijoita -> keskiarvoraja nousee -> yläasteen opettajat joutuvat antamaan parempia arvosanoja -> huonompienkin lukioiden keskiarvorajat nousevat.
Ja katkerintahan on se, että nuo tulokset kertovat paljon enemmän oppilasaineksesta kuin opettajien taidoista.
Tarvinneeko enää perustella, miksi en kannata julkisia, standardoituja kokeita yläasteensa päättäville. Koulushoppailu vain kiihtyisi.
Koulushoppailuhan on hyvä ilmiö. Ensimmäistä kertaa nuori saa sen opiskeluympäristön, jonka ansaitseekin
ohis
Eli rikkaan perheen diagnosoimaton ja kasvattamaton adhd ansaitsee paremman koulun kuin köyhän perheen lahjakas lapsi?
Ai et siis puhukaan Suomesta? Ei täällä huono oppilas pääse huippulukioon vanhempien rahalla, kyllä niihin eliittikouluihin mennään ihan meriiteillä. Toki varakkailla ja korkeastikoulutetuilla vanhemmilla on ehkä tavanomaista enemmän aikaa ja intressiä panostaa jälkikasvunsa kasvatukseen ja sivistykseen, mutta ei sinne huippulukioon ilman kovaa työtä pääse kukaan. Ja köyhällä ja lahjakkaalla on sitten paljon mukavampaa koulussa jossa "hikkeä" ei kiusatakaan vaan arvostetaan.
Miten Päivi Lipponen case?
yhteiset lapset toinen pääsi jo viime vuonna Kulosaaren lukiosta (ka oli sinne siis alin yli 9 ja toinen kirjoittaa ens vuonna ja Pöivin oma kävi Sykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma ylä-asteelta pääsee nykyään oppilaita läpi, jotka eivät osaa lukea. Ja ei, kyse ei ole Villestä ja Jerestä.
No ei ehkä Villejä ja Jerejä enää, vaan nykypolvissa ennemmin Eetuja ja Oskareita, ihan äidinkieleltään suomenkielisiä siis. Lukihäiriöisiin ei ole aikaa niin kuin ennen.
Lukihäiriöisiin kiinnitetään nykyään aivan eri tavalla huomiota kuin esim. aikoinaan omina kouluaikoinani. Ne lukutaidottomat eivät ole myöskään Eetuja tai Oskareita, mutta senhän sinä jo tiesitkin. Ei vaan sovi ideologiaasi.
Ahmedit ja Samarat viedään tarhaan niin oppivat hyvin suomea ja eskarin käyvät niin taistelevat tasavertaisesti koulussa, käyvät lukiota, menevät amikseen, yliopistoon.
Koulussa lapsi ei selvästikään pärjää osaamista mittaavissa kokeissa, englanninkieli on paljon muutakin kun pelien/somen slangia... kielioppikin pitää osata ja riittävä sanavarasto. Mitä kirjoja lapsi lukee kotona nopeasti? Koulussakin luetaan kirjoja, mutta niitä ei osaa lukea?
Jalkapallo tai jääkiekko ei ole kuin yksi pieni osa liikuntaa.