Pitkän uran tehnyt opettaja: ”osaamisen taso on romahtanut” - arvosanoja annetaan vaikka ei osaa mitään
On tapahtunut valtava inflaatio. Ei voi mitenkään verrata kymmenen vuoden takaista peruskulun päättötodistuksen keskiarvoa ja vuonna 2018 keväällä saadun peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoa. Siinä on 1,5-2 arvosanan ero, ylöspäin.
Tällä opettaja tarkoittaa sitä, että peruskoulusta valmistutaan aiempaa paremmilla arvosanoilla mutta entistä huonommalla osaamisella.
– Lukioon saattaa tulla oppilas, jolla on vaikkapa ruotsista arvosanana yhdeksän, mutta joka ei kuitenkaan osaa oikein mitään. Sellaisen oppilaan on vaikea pärjätä enää lukiossa.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pitkan-uran-tehneen-lehtor…
Ja mamutuksellahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa että annetaan arvosanoja jotka ei vastaa osaamista?
Seuraavaksi luovutaan arvosanoista ja kaikki saa paikan yliopistossa koska muuten syrjäytyy. Eli mamutus määrää tahdin koska kunniakansalaisia ei tietenkään voi päästää syrjäytymään, maksoi mitä maksoi.
Kommentit (178)
Peruskysymys kuuluu: miten pidät kuria, jos lapsen vanhemmat eivät ole samalla puolella, vaan tulevat sen vuoksi silmille? Soittelevat pitkin kuntapäättäjiä, että heidän lastaan sorsitaan, kun se ei saa heitellä pulpettia, kiroilla ja sylkeä päin toisten naamaa. Kun sehän ihan itse kertoo, ettei mitään sellaista siellä tunnilla tee.
Itse pistäisin jälki-istuntoa, lisätehtäviä, mukavien juttujen takavarikointia ja vakavaa kasvatuskeskustelua peliin. Mutta kun siitäkin urputetaan, että tuollainen on oppilaan oikeuksiin puuttumista.
Siksi en enää olekaan aineenopettaja, sillä eipä kiinnosta jatkuva munattomuus ja takkuaminen tavallisten asioiden kanssa. Mieluummin istun aikuisten ihmisten parissa toimistohommissa. Ei tarvitse huutaa ääni käheänä ja miettiä, mitä selän takana tapahtuu ja viettää iltoja puhelimessa vanhempia ymmärtämässä ja erikoispalveluita tarjoamassa.
Opettaja joutuu olemaan opettamisen ja kasvattamisen lisäksi sosiaaliohjaaja, psykiatri, poliisi, sairaanhoitaja, terapeutti, viihdetaiteilija, koreografi, koordinaattori ja suunnittelija. Viikkotyöaika on pidempi kuin normaalitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Peruskysymys kuuluu: miten pidät kuria, jos lapsen vanhemmat eivät ole samalla puolella, vaan tulevat sen vuoksi silmille? Soittelevat pitkin kuntapäättäjiä, että heidän lastaan sorsitaan, kun se ei saa heitellä pulpettia, kiroilla ja sylkeä päin toisten naamaa. Kun sehän ihan itse kertoo, ettei mitään sellaista siellä tunnilla tee.
Itse pistäisin jälki-istuntoa, lisätehtäviä, mukavien juttujen takavarikointia ja vakavaa kasvatuskeskustelua peliin. Mutta kun siitäkin urputetaan, että tuollainen on oppilaan oikeuksiin puuttumista.
Siksi en enää olekaan aineenopettaja, sillä eipä kiinnosta jatkuva munattomuus ja takkuaminen tavallisten asioiden kanssa. Mieluummin istun aikuisten ihmisten parissa toimistohommissa. Ei tarvitse huutaa ääni käheänä ja miettiä, mitä selän takana tapahtuu ja viettää iltoja puhelimessa vanhempia ymmärtämässä ja erikoispalveluita tarjoamassa.
Opettaja joutuu olemaan opettamisen ja kasvattamisen lisäksi sosiaaliohjaaja, psykiatri, poliisi, sairaanhoitaja, terapeutti, viihdetaiteilija, koreografi, koordinaattori ja suunnittelija. Viikkotyöaika on pidempi kuin normaalitöissä.
Onhan se tavallaan näin, opettaja tapaa työssään koko yhteiskunnan kirjon. On tulevat tiedemiehet, suorittajat, vankilakundit, asiantuntijat, sekopäät ja syrjäytyjät samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen opetussuunnitelma, yksilöä korostava ajanhenki, kaikki oppilaat samaan luokkaan integroituna. Siinä ne syyt on.
Terkuin yläkoulun ope, jolla 25 vuotta työkokemusta.
Miten vaikuttaa uudenlaiset koululuokat?
https://yle.fi/uutiset/3-9757539
Tuntuu, että tuollainen edistää rauhattomuutta. Näennäinen kuva innovoivasta melskeestä ja puuhailusta, joka ei välttämättä johda konkreettisiin tuloksiin. Uskoisin, että varsinkin keskittymistä kaipaaville tällaiset liikkuvat ja muotoiltavat tilat haittaavat opiskelua.
Ton kaltainen "oppimistila" olisi itselle ainakin ollut lapsena todella ahdistava. Tuntuu, että nykyään mennään aina niiden mölyapinoiden johdolla, ettei niitä alkaisi vaan ahdistaa. Hiljaiset oppilaat unohdettu täysin. Onneksi itse kävin koulun 90-luvulla kun oli vielä joku järki peruskoulussa.
Olen itse käynyt yläasteeni n. 10 vuotta sitten ja kympit kyllä olivag kovan työn takana. Meille puhuttiin aina siitä, että 9-10 arvosanaa ei vain voi saada ellei ole todella aktiivinen tunnilla. Kymppi jo edellytti sitä, että selvästi harrastit tai olit omaehtoisesti kiinnostunut aineesta. Jos kokeesta tuli 9 ja tunneilla ei viittaillut tai tarjoutunut lukemaan tai tehnyt extraprojekteja, oli loppuarvosana 8. Liikunnasta eräs opettajani sanoi, etten voi saada ysiä, vaikka olenkin aktiivinen ja hyvällä asenteella ja tulokseni testeissäkin ovat hyviä, koska en kuulu urheiluseuraan enkä vaikuta hänen mielestään atleettiselta. Lukiossa liikunnanopettaja puolestaan oli sitä mieltä, että asenne ja yrittäminen oli tärkeintä, joten siellä ysi tulikin helposti. Opettajillakin oli siis merkitystä näissä.
Oma mummoni taas on toinen ääripää, hän ihmetteli miten on mahdollista, ettei koko todistukseni ole kymppiä, koska "siihenhän riittää, että istuu hiljaa paikallaan ja tekee läksyt". Hänen aikanaan niin olikin, sillä ysin sai käytöksestäkin vain jos tupakoi tai vastusti opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen opetussuunnitelma, yksilöä korostava ajanhenki, kaikki oppilaat samaan luokkaan integroituna. Siinä ne syyt on.
Terkuin yläkoulun ope, jolla 25 vuotta työkokemusta.
Miten vaikuttaa uudenlaiset koululuokat?
https://yle.fi/uutiset/3-9757539
Tuntuu, että tuollainen edistää rauhattomuutta. Näennäinen kuva innovoivasta melskeestä ja puuhailusta, joka ei välttämättä johda konkreettisiin tuloksiin. Uskoisin, että varsinkin keskittymistä kaipaaville tällaiset liikkuvat ja muotoiltavat tilat haittaavat opiskelua.
Ton kaltainen "oppimistila" olisi itselle ainakin ollut lapsena todella ahdistava. Tuntuu, että nykyään mennään aina niiden mölyapinoiden johdolla, ettei niitä alkaisi vaan ahdistaa. Hiljaiset oppilaat unohdettu täysin. Onneksi itse kävin koulun 90-luvulla kun oli vielä joku järki peruskoulussa.
Sama täällä. Minusta ihanteellisin opiskelutila olisi sellainen kielistudion tapainen, jossa istutaan omissa, väliseinällisissä kopeissa kuulokkeet päässä.
Mölyapinat voisi siirtää omaan, erilliseen tilaansa hillumaan keskenään.
Tuosta ap:n linkkaamasta artikkelista:
"Vanhemmat myös hyysäävät lapsiaan entistä enemmän, opettaja sanoo.
– Vanhemmat ovat hyvin aggressiivisesti yhteydessä kouluun, jos heidän lapselleen tulee huono numero tai opinnot eivät etene. Monet heistä tuntuvat ajattelevan, että koulu on palvelulaitos ja jos tulos ei ole heidän mieleisensä, silloin koulun pitää tehdä asialle jotain."
Käsittääkseni näistä vanhemmista aika iso osa on ihan kantasuomalaisia, niin että eiköhän tässä ole ihan siitä kyse, että kantasuomalaisten mieltä ei saa pahoittaa eikä mitään saa vaatia...
Itse tajusin onneksi ajoissa, että opettajan ammatti ei ole mua varten. Mutta kyllä näitä (aloittelevien) yliopisto-opiskelijoidenkin juttuja lukiessa välillä ihmettelee, että a) millä nämä ovat lukiosta läpi päässeet ja b) millä näiden on tarkoitus tutkinto saada kasaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hajonta eri koulujen arvostelukäytäntöjen välillä on myös valtava. Puollan ehdottomasti myös peruskoulutasolle jotain valtakunnallista testausta, joka antaisi oikeudenmukaiset tulokset.
Toisaalta yksi suomalaisten yläkoululaisten loistavien (kyllä, ne ovat edelleen loistavia) Pisa-tulosten syy on ilmeisesti se, että peruskoulun viimeinen vuosi ei mene mihinkään knoppitreenaukseen sitä valtakunnallista koetta varten.
Tuo ajattelumalli on luonut yhden epätasa-arvoisimmista koulutusjärjestelmistä länsimaissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ap:n linkkaamasta artikkelista:
"Vanhemmat myös hyysäävät lapsiaan entistä enemmän, opettaja sanoo.
– Vanhemmat ovat hyvin aggressiivisesti yhteydessä kouluun, jos heidän lapselleen tulee huono numero tai opinnot eivät etene. Monet heistä tuntuvat ajattelevan, että koulu on palvelulaitos ja jos tulos ei ole heidän mieleisensä, silloin koulun pitää tehdä asialle jotain."
Käsittääkseni näistä vanhemmista aika iso osa on ihan kantasuomalaisia, niin että eiköhän tässä ole ihan siitä kyse, että kantasuomalaisten mieltä ei saa pahoittaa eikä mitään saa vaatia...
Itse tajusin onneksi ajoissa, että opettajan ammatti ei ole mua varten. Mutta kyllä näitä (aloittelevien) yliopisto-opiskelijoidenkin juttuja lukiessa välillä ihmettelee, että a) millä nämä ovat lukiosta läpi päässeet ja b) millä näiden on tarkoitus tutkinto saada kasaan?
Koulu ON palvelulaitos. Opettajan velvollisuus on varmistaa että oppilaat oppii. Vanhemmat ei ole missään vastuussa lasten opetuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt yläasteeni n. 10 vuotta sitten ja kympit kyllä olivag kovan työn takana. Meille puhuttiin aina siitä, että 9-10 arvosanaa ei vain voi saada ellei ole todella aktiivinen tunnilla. Kymppi jo edellytti sitä, että selvästi harrastit tai olit omaehtoisesti kiinnostunut aineesta. Jos kokeesta tuli 9 ja tunneilla ei viittaillut tai tarjoutunut lukemaan tai tehnyt extraprojekteja, oli loppuarvosana 8. Liikunnasta eräs opettajani sanoi, etten voi saada ysiä, vaikka olenkin aktiivinen ja hyvällä asenteella ja tulokseni testeissäkin ovat hyviä, koska en kuulu urheiluseuraan enkä vaikuta hänen mielestään atleettiselta. Lukiossa liikunnanopettaja puolestaan oli sitä mieltä, että asenne ja yrittäminen oli tärkeintä, joten siellä ysi tulikin helposti. Opettajillakin oli siis merkitystä näissä.
Oma mummoni taas on toinen ääripää, hän ihmetteli miten on mahdollista, ettei koko todistukseni ole kymppiä, koska "siihenhän riittää, että istuu hiljaa paikallaan ja tekee läksyt". Hänen aikanaan niin olikin, sillä ysin sai käytöksestäkin vain jos tupakoi tai vastusti opettajaa.
Liikunnasta eräs opettajani sanoi, etten voi saada ysiä, vaikka olenkin aktiivinen ja hyvällä asenteella ja tulokseni testeissäkin ovat hyviä, koska en kuulu urheiluseuraan enkä vaikuta hänen mielestään atleettiselta. Lukiossa liikunnanopettaja puolestaan oli sitä mieltä, että asenne ja yrittäminen oli tärkeintä, joten siellä ysi tulikin helposti. Opettajillakin oli siis merkitystä näissä.
Tuo onkin se ongelma. Kun pitäisi tulla sama numero samalla osaamisella ja tekemisellä oli opettaja tai koulu mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö koulut ole nykyisin sellaisia mölinäkerhoja, joissa maataan, riehutaan, istutaan missä halutaan ja ryhmäydytään, ollaan tiimeissä ja katsellaan netistä juttuja? Oikea maanisten extroverttien valtakunta.
Hyi saasta, introvertille tuo olisi hlvetti maan päällä. Onneksi koulut on käyty jo ajat sitten :D
Voi herranen aika, millaisia käsityksiä teillä on koulusta. On totta, ettei nykyään pärjää ärjymällä oppilaille ja olemalla jyrkkis, mutta suurin osa teineistäkin on ihan yhteistyökykyisiä ja kotona ollaan kiinnostuneita, miten teinin koulu menee. Välillä vähän liikaakin intoillaan kotona, mutta se on tietysti hyvä asia, jos vaihtoehtona on täydellinen passiivisuus.
Eikä mulle ole kuuden yläkouluvuoden aikana yksikään teini haistatellut, huoritellut tai viskonut mua millään. Joskus tulee mullitteluita, mutta muistelisin niitä olleen jo omana kouluaikanakin opettajille. Olen siis siirtynyt opettajaksi vasta myöhemmin, tein pitkään muita töitä. Oma yläkouluaikani sijoittuu 80-luvun loppuun. Sitkeyden puutetta varmaan on useilla, mutta maailma on muuttunut ja opettajien täytyy muuttua mukana. On turha tapella tuulimyllyjä vastaan. Sillä mennään, mikä on ajanhenki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ap:n linkkaamasta artikkelista:
"Vanhemmat myös hyysäävät lapsiaan entistä enemmän, opettaja sanoo.
– Vanhemmat ovat hyvin aggressiivisesti yhteydessä kouluun, jos heidän lapselleen tulee huono numero tai opinnot eivät etene. Monet heistä tuntuvat ajattelevan, että koulu on palvelulaitos ja jos tulos ei ole heidän mieleisensä, silloin koulun pitää tehdä asialle jotain."
Käsittääkseni näistä vanhemmista aika iso osa on ihan kantasuomalaisia, niin että eiköhän tässä ole ihan siitä kyse, että kantasuomalaisten mieltä ei saa pahoittaa eikä mitään saa vaatia...
Itse tajusin onneksi ajoissa, että opettajan ammatti ei ole mua varten. Mutta kyllä näitä (aloittelevien) yliopisto-opiskelijoidenkin juttuja lukiessa välillä ihmettelee, että a) millä nämä ovat lukiosta läpi päässeet ja b) millä näiden on tarkoitus tutkinto saada kasaan?
Koulu ON palvelulaitos. Opettajan velvollisuus on varmistaa että oppilaat oppii. Vanhemmat ei ole missään vastuussa lasten opetuksesta.
Vanhempien velvollisuus on katsoa, että lapset tekevät läksynsä ja lukevat kokeisiin. Nukkuvat yönsä ja syövät riittävästi kunnollista ruokaa, ei energiajuomia ja roskaruokaa. Toteutuu yllättävän harvassa kodissa ja rauhattomuus ja osaamattomuus näkyy sitten koulussa, väkisin on vaikea opettaa.
.... ja en ole opettaja, vaan rauhattomalla luokalla olevan oppilaan äiti, joka on todella kyllästynyt luokan häiriköihin, jotka vievät ison osan opettajan ja muiden oppilaiden työajasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ap:n linkkaamasta artikkelista:
"Vanhemmat myös hyysäävät lapsiaan entistä enemmän, opettaja sanoo.
– Vanhemmat ovat hyvin aggressiivisesti yhteydessä kouluun, jos heidän lapselleen tulee huono numero tai opinnot eivät etene. Monet heistä tuntuvat ajattelevan, että koulu on palvelulaitos ja jos tulos ei ole heidän mieleisensä, silloin koulun pitää tehdä asialle jotain."
Käsittääkseni näistä vanhemmista aika iso osa on ihan kantasuomalaisia, niin että eiköhän tässä ole ihan siitä kyse, että kantasuomalaisten mieltä ei saa pahoittaa eikä mitään saa vaatia...
Itse tajusin onneksi ajoissa, että opettajan ammatti ei ole mua varten. Mutta kyllä näitä (aloittelevien) yliopisto-opiskelijoidenkin juttuja lukiessa välillä ihmettelee, että a) millä nämä ovat lukiosta läpi päässeet ja b) millä näiden on tarkoitus tutkinto saada kasaan?
Tämä on nykypäivää. Valitettavasti osa rehtoreista on ammattitaidottomia vässyköitä, jotka menevät mukaan vanhempien vaatimuksiin ja syyllistävät opettajia, jotka eivät suolla mieleisiä arvosanoja todistuksiin ja jopa yksittäisiin tehtäviin.
-aineenope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ap:n linkkaamasta artikkelista:
"Vanhemmat myös hyysäävät lapsiaan entistä enemmän, opettaja sanoo.
– Vanhemmat ovat hyvin aggressiivisesti yhteydessä kouluun, jos heidän lapselleen tulee huono numero tai opinnot eivät etene. Monet heistä tuntuvat ajattelevan, että koulu on palvelulaitos ja jos tulos ei ole heidän mieleisensä, silloin koulun pitää tehdä asialle jotain."
Käsittääkseni näistä vanhemmista aika iso osa on ihan kantasuomalaisia, niin että eiköhän tässä ole ihan siitä kyse, että kantasuomalaisten mieltä ei saa pahoittaa eikä mitään saa vaatia...
Itse tajusin onneksi ajoissa, että opettajan ammatti ei ole mua varten. Mutta kyllä näitä (aloittelevien) yliopisto-opiskelijoidenkin juttuja lukiessa välillä ihmettelee, että a) millä nämä ovat lukiosta läpi päässeet ja b) millä näiden on tarkoitus tutkinto saada kasaan?
Koulu ON palvelulaitos. Opettajan velvollisuus on varmistaa että oppilaat oppii. Vanhemmat ei ole missään vastuussa lasten opetuksesta.
Nyt olet väärässä. Koulu ei ole palvelulaitos. Vastuu opiskelusta ja oppimisesta on oppilaalla ja huoltajan velvollisuus on huolehtia, että oppilas käy koulua ja suorittaa tehtävänsä. Koulu tarjoaa opetuksen ja arvioinnin ja ottaa huomioon yksilölliset tarpeet, esim. sairauden ja oppimisvaikeudet. Tämä ei ole mielipidekysymys; näistä on ihan säädökset.
Ns. kodin ja koulun yhteistyö on tehnyt tämän. Vanhempien epärealistiset vaatimukset vaikuttavat arviointiin. Opettajat eivät halua paskaa niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ns. kodin ja koulun yhteistyö on tehnyt tämän. Vanhempien epärealistiset vaatimukset vaikuttavat arviointiin. Opettajat eivät halua paskaa niskaan.
Se paska tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun yo kirjoituksista tulee a tai b ja todistuksessa on arvosana 9. Opiskelupaikat haetaan sillä a tai b arvosanalla.
Miksi lapsille ja vanhemmille annetaan väärä kuva osaamisesta? Lapsen kokeita ei saa koulusta kotiin katsottavaksi, tunnilla osallistumisesta saa lisäpisteitä kokeeseen, lopputuloksena 9.
Oikeasti koe voi olla jokin luuseritason koe, johon vielä tulee nuo lisäpisteet. Wilmasta näkyy arvosana 9.
Mikä on lapsen oikeusturva, jos maalataan väärä kuva osaamisesta?
Ja mistä sen tunnistaa, että opetuksen vaatimustaso on matala?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt yläasteeni n. 10 vuotta sitten ja kympit kyllä olivag kovan työn takana. Meille puhuttiin aina siitä, että 9-10 arvosanaa ei vain voi saada ellei ole todella aktiivinen tunnilla. Kymppi jo edellytti sitä, että selvästi harrastit tai olit omaehtoisesti kiinnostunut aineesta. Jos kokeesta tuli 9 ja tunneilla ei viittaillut tai tarjoutunut lukemaan tai tehnyt extraprojekteja, oli loppuarvosana 8. Liikunnasta eräs opettajani sanoi, etten voi saada ysiä, vaikka olenkin aktiivinen ja hyvällä asenteella ja tulokseni testeissäkin ovat hyviä, koska en kuulu urheiluseuraan enkä vaikuta hänen mielestään atleettiselta. Lukiossa liikunnanopettaja puolestaan oli sitä mieltä, että asenne ja yrittäminen oli tärkeintä, joten siellä ysi tulikin helposti. Opettajillakin oli siis merkitystä näissä.
Oma mummoni taas on toinen ääripää, hän ihmetteli miten on mahdollista, ettei koko todistukseni ole kymppiä, koska "siihenhän riittää, että istuu hiljaa paikallaan ja tekee läksyt". Hänen aikanaan niin olikin, sillä ysin sai käytöksestäkin vain jos tupakoi tai vastusti opettajaa.
Käyttäytyminen on eri kuin entisajan käytös - arvosana. Käyttäytyminen alkaa kasista ja siitä ylöspäin ansaitaan.
Itse tiedän opettajan, joka antoi ysejä, "ettei tule paha mieli" (kokeista oppilaille tullut siis seiskoja). Se on myös sääli, että opettajilta halutaan viedä keinot puuttua häiriköintiin ym. (vai onko kyse taidoista?). Omien lasteni ja heidän kavereittensa puheissa toistuu todella usein lause: "On se opettaja tavallaan ihan kiva, mutta ei sen tunneilla ole kivaa, kun se ei pidä kuria."