Lue keskustelun säännöt.
Olen jollain tapaa hyvin epämiellyttävä ihminen
25.08.2018 |
En ole ilkeä enkä paha, mutta minussa on jotain epämiellyttävää, minkä takia ihmiset eivät viihdy seurassani eivätkä ainakaan koskaan hakeudu seuraani.
Minulla ei ole ystäviä ja töissäkin huomasn ihmisten karttavan minua. Juhlissa ja muissa tilaisuuksissa kukaan ei koskaan lähesty minua tai tule juttelemaan. Muut ihmiset hakeutuvat aina toistensa seuraan, mutta minua vain kartetaan.
Ihmettelen, mikä minussa on niin ksmalaa. Ehkä epävarmuuteni näkyy ulospäin. En ole myöskään mikään kaunotar, vaikken susirumakaan.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mua pitää lähimmäiset äänekkäänä, kuulemma huudan/puhun liian kovaa. Silti itse huutavat eivätkä koskaan kuuntele edes tavalmisessa pöytäkahvikeskustelussa, ihan kuin olisi ilmaa kun yrittää jotain juttua kertoa.
Muualla yleensä pyydetään puhumaan kovempaa, puhun kuulemma liian hiljaa.
En itse kuule omaa ääntäni, en tiedä olisiko puheensäätelyssä ongelmia. Mulla oli murrosiässä samanlaisia kiekaisuja kuin pojilla äänen madaltuessa (olen nainen).
Toisaalta olen ajatellut että ehkä mulla on vain yksinkertaisesti ärsyttävän kuuloinen puheääni ja siksi siitä valitetaan. Että jos kyse ei olekaan voluumista vaan siitä ettei jaksa kuunnella kun ei mun jutut kiinnosta tarpeeksi kun eivät tykkää puheäänestä muutenkaan. Oon nimittäin yleisellä tasolla esim. koulussa huomannut että usein niitä, joilla on nasaalia tms jotain mistä muut ei pidä, ei oteta useinkaan vakavasti tai juttua jakseta kuunnella. Ehkä olen väärässä?
Siis kun olen kuunnellut jonkun muun puhuvan niin olen tehnyt tällaisen havainnon. Koulussa en ole kokenut tuollaista mitä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vihaisen ylimielinen perusilme. Lisäksi monet, jotka ei tunne minua pitää huumorintajuttomana.
Mua pitää lähimmäiset äänekkäänä, kuulemma huudan/puhun liian kovaa. Silti itse huutavat eivätkä koskaan kuuntele edes tavalmisessa pöytäkahvikeskustelussa, ihan kuin olisi ilmaa kun yrittää jotain juttua kertoa.
Muualla yleensä pyydetään puhumaan kovempaa, puhun kuulemma liian hiljaa.
En itse kuule omaa ääntäni, en tiedä olisiko puheensäätelyssä ongelmia. Mulla oli murrosiässä samanlaisia kiekaisuja kuin pojilla äänen madaltuessa (olen nainen).
Toisaalta olen ajatellut että ehkä mulla on vain yksinkertaisesti ärsyttävän kuuloinen puheääni ja siksi siitä valitetaan. Että jos kyse ei olekaan voluumista vaan siitä ettei jaksa kuunnella kun ei mun jutut kiinnosta tarpeeksi kun eivät tykkää puheäänestä muutenkaan. Oon nimittäin yleisellä tasolla esim. koulussa huomannut että usein niitä, joilla on nasaalia tms jotain mistä muut ei pidä, ei oteta useinkaan vakavasti tai juttua jakseta kuunnella. Ehkä olen väärässä?