Mitä asioita ette tee vaikka haluaisitte tehdä niitä? Miksi?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
En pistä enää sätkää huuleeni, (koska olen päättänyt olla pistämättä )vaikka suoraan sanoen: ihan saatanasti himoittaisi jo tehdä juuri niin ...
Voi, kunpa voisinkin antaa useamman yläpeukun tälle. Hyvä päätös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä kysymys.
Saako miettiä vähän?
Olkaa hyvä. Ei mitään kiirettä.
Kiitos, olette hyvin jalomielinen. Mietin edelleen.
2
Okei, nymmää tiedän!
Haluaisin leikata tukan lyhyeksi, mutta en tee niin, koska puoliso pillastuisi.
Ja miksi puolison pillastumisella on väliä?
Koska hän on meistä kahdesta se heikompi. Häntä pitää suojella. Hän ei kestä muutoksia. Minä sen sijaan kestän sen etten saa mitä haluan, koska olen vahvempi ja aikuisempi.
Kirjoitettuani tämän, en tiedä vaikuttaako se kuspäisen ylimieliseltä vai sairaan alistuvalta...
vauva ratkaissee tämän.
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee gradua, koska en osaa.
Jos oikeasti haluat gradun tehdä, tuohon löytyy kyllä apua. Puhu asiasta proffalle tai opintoneuvojalle, yleensä löytyy joku hyvä graduohjaaja, sillä on niitä hankalistakin tapauksista vain gradut väännetty, vaikka puoliväkisin lisäapujen kera.
Kiitos kauniista ajatuksestasi, mutta oikeasti en vain osaa, vaikka miten autettaisiin.
Haluaisin kävellä pitempiä matkoja kuin 1-5 metriä.
Pyörätuolilla kuljen.
Monet asiat jää kokematta sinkkuna. Kuten vaikkapa lasten saaminen ja niiden kasvatus.
HaluanOmanElämän kirjoitti:
Muuttaa isompaan kaupungiin esim. Helsinkiin tai ulkomaille. Unelmana ollut jo yli 10 vuotta. Valitettavasti asun edelleen täällä Kuopiossa. Niinkuin olen aina asunut.
Syynä lähinnä omat vanhemmat. Ovat niin kiintyneitä minuun ja joskus tuntuu, että he omistavat minut, vaikka olen jo 33-vuotias. "mitenkäs äiti ja isä pärjäävät täällä, jos sinä lähet maailmalle" jne. Tuntuu että en saa tehdä mitään ilman vanhempieni lupaa.
Siis kuulostaa oudolta. Mutta vanhempani ovat todella vaikeita ihmisiä. Pitäisi joka viikonloppu olla heitä paapomassa.
Tekisi mieli tulla repimään sinut sieltä ulos.
Lähde.
En sano miehelle että haluan eron. En sano sitä, koska en pysty rikkomaan lapsilta perhettä.
HaluanOmanElämän kirjoitti:
Muuttaa isompaan kaupungiin esim. Helsinkiin tai ulkomaille. Unelmana ollut jo yli 10 vuotta. Valitettavasti asun edelleen täällä Kuopiossa. Niinkuin olen aina asunut.
Syynä lähinnä omat vanhemmat. Ovat niin kiintyneitä minuun ja joskus tuntuu, että he omistavat minut, vaikka olen jo 33-vuotias. "mitenkäs äiti ja isä pärjäävät täällä, jos sinä lähet maailmalle" jne. Tuntuu että en saa tehdä mitään ilman vanhempieni lupaa.
Siis kuulostaa oudolta. Mutta vanhempani ovat todella vaikeita ihmisiä. Pitäisi joka viikonloppu olla heitä paapomassa.
Et voi siirtää omaa elämääsi hamaan tulevaisuuteen. Sen pitää tapahtua nyt. Vanhempasi eivät elä ikuisesti, ja vaikka juuri siksi heistä pitää huolehtia, et voi elää heidän ehdoillaan.
En syö koko ajan herkkuja, koska terveys ei kestä.
En osta mahdollisimman hienoa kämppää, koska rahat eivät riitä.
En käy useinkaan teatterissa, konserteissa, festareilla, kavereitten luona, jumppaamassa, Lapissa jne., koska aika ei riitä.
Hyvin on asiat silti nytkin.
Harrastaa muutakin kuin sooloseksiä.
En tee mitään muuta kuin käy töissä, siivoa ja leiki lasten kanssa. Vaimoni ei tee näitäkään.
Haluaisin oppia soittamaan viulua, mutta sitten pitäisi hommata soitin, opettaja ja aikaa harjoitella. Joskus jopa vakavissani googlailin opettajia täältäpäin mutta en saanut aikaan soittaa kenellekkään. Ehkä sitten jossain vaiheessa
No me molemmat tietysti :D mutta siis meillä ihan pieniä chihuahuoita. Lenkitän kunnolla aamuyöllä ennen kuudelta alkavaa työpäivää (työskentelen kotona), mies lenkittää ennen töihin lähtöään, itse lasten kanssa lekitän töiden jälkeen taas kunnolla ja illalla ennen nukkumista yleensä mies käy kun valvoo pidempään. Mutta siis liikunnalla tarkotin jotain muuta kuin jatkuvasti pissastopeille pysähtelyä kunnon juoksua, salia tai jumppia :)