Lue keskustelun säännöt.
Kilpailuyhteiskunta alkaa koulusta - lapsia ei auta, kun vanhempi sanoo ”ei minun lapsuudessani”
25.08.2018 |
Tällä viikolla on puhuttu lasten kokemasta köyhyydestä ja siitä, miten paljon vähävaraisten perheiden lapsia kiusataan koulussa. Lapset elävät kulutuskeskeistä elämää, aivan kuten aikuisetkin. Kun lapsella tai nuorella on uusi, mielenkiintoinen tavara, se kiinnostaa muita ja antaa Iivosen sanoin omistajalleen enemmän sosiaalista liikkumatilaa. Siinä missä aikuinen myös lapsi rakentaa tavaroilla kuvaa itsestään. Muutama vuosi sitten kaikkialla näkyi Pokemon Go -peliä pelaavia lapsia ja nuoria. Jos lapsella oli sen verran vanhempi puhelin, ettei peliä voinut ladata siihen, hän jäi auttamatta ulkopuoliseksi. Siinä on varsin konkreettinen esimerkki, miten vähävaraisuus näkyy lapsen elämässä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomustrollit voisivat vihdoin ja viimein perustaa oman palstan niin et tarvitse tulla av:lle spämmäilemään.
MIKSI vain persutrollit saisivat spämmätä tänne?
Tämä on kyllä ihmeellinen tapa ajatella, jos on eri mieltä kuin vihervasuri on trolli?
Sinulla on kyllä ihmeellinen tapa ajatella, jos on eri mieltä kuin persu on trolli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on oikeasti ongelma jos ei ole maksaa edim leirikoulua, koulukirjoja, hiustenleikkuuta jne.
Tai jos ei osaa auttaa läksyissä.
Kännykän ei tarvitse olla uusin.
Peruskoulu on ilmainen, ei tarvitse maksaa kirjoja tai leirikoulua.
Lukiolainen saa kirjoihin toimeentulotukea.
Lastensa hiukset voi leikata itse.
Köyhyysongelma ratkaistu!
Köyhyys on jännä ilmiö. 2-lapsinen kahden työttömän perhe saa Helsingissä yli 30 000 e/v netto erilaisia tukia, tähän lapsilisät ja harkinnanvarainen tuki päälle. Suomalainen köyhä saa käytännössä enemmän rahaa käyttöönsä kuin keskituloinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän site ennen tultiin toimeen kun ei ollut älypuhelimia, tietokoneita tai vaatteita? Miettikää nyt omaa lapsuuttanne. Jos oli kaverille jotain asiaa, ei soiteltu tai tekstailtu vaan mentiin ovelle koputtamaan ja kysymään onko kaveri kotona. Ei sitä myöskään vietetty aikaa nenä tietokoneen ruudussa kiinni pelaten vaan juostiin ulkonaleikkimässä kavereiden kanssa. Eikä niitä merkkivaatteita toodellalaan ollut, vaatteet olivat aina sukulaisten vanhoja tai jos jotain ei ollut niin se sitten tehtiin itse. Ei rahaa silloinkaan ollut liiemmin mutta terveitä tasapainoisia aikuisia meistä kaikista siitähuolimatta silti kuitenkin kasvoi.
Kuinka vanha oikein olet?? Itse olen kolmekymppinen, ja kyllä minun lapsuudessani oli kännykät, aika vietettiin nenä kiinni tietokoneenruudussa, merkkivaatteita oli, sukulaisten vanhoja tai itsetehtyjä vaatteita ei käyttänyt kukaan. Rahaa oli ihan normaalisti, ei silloin todellakaan mitään köyhiä oltu.
Muistelusi kuulostavat joltain 50-luvulta, Aika harva palstalainen on niin vanha.
Täällä on ihmetelty miksi vaikuttaa, että pienituloisilla on hienommat tavarat kuin varakkaammilla. Itse olen köyhän yksinhuoltajan lapsi ja teininä häpesin paljon köyhyyttämme, asumista kunnan vuokratalossa, vanhaa autonrämää ja sitä etten ollut ikinä harrastanut mitään ”kunnollista” tai käynyt ulkomailla tai edes Helsingissä. Tai teatterissa, konsertissa, yhtään missään.
Nyt olen keskiluokkaista elämää viettävä ihminen ja minulle on kunnia-asia, että omat lapseni saavat sen mistä itse jäin paitsi. Uudet ehjät tavarat, hyvät vaatteet, harrastukset, matkat, kulttuurielämykset, ravintolaillalliset. Ehkä lapseni olisivat tyytyväisiä ilmankin, mutta minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikeasti ongelma jos ei ole maksaa edim leirikoulua, koulukirjoja, hiustenleikkuuta jne.
Tai jos ei osaa auttaa läksyissä.
Kännykän ei tarvitse olla uusin.
Peruskoulu on ilmainen, ei tarvitse maksaa kirjoja tai leirikoulua.
Lukiolainen saa kirjoihin toimeentulotukea.
Lastensa hiukset voi leikata itse.
Köyhyysongelma ratkaistu!
Nykyään koulukirjat joutuu ostamaan jo ihan peruskoululaiselle jos haluat että tämä pystyy myös lukemaan kokeisiin. Koulusta ei enää nykyään mitään kirjoja jaeta. On vain epämääräisiä monisteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän site ennen tultiin toimeen kun ei ollut älypuhelimia, tietokoneita tai vaatteita? Miettikää nyt omaa lapsuuttanne. Jos oli kaverille jotain asiaa, ei soiteltu tai tekstailtu vaan mentiin ovelle koputtamaan ja kysymään onko kaveri kotona. Ei sitä myöskään vietetty aikaa nenä tietokoneen ruudussa kiinni pelaten vaan juostiin ulkonaleikkimässä kavereiden kanssa. Eikä niitä merkkivaatteita toodellalaan ollut, vaatteet olivat aina sukulaisten vanhoja tai jos jotain ei ollut niin se sitten tehtiin itse. Ei rahaa silloinkaan ollut liiemmin mutta terveitä tasapainoisia aikuisia meistä kaikista siitähuolimatta silti kuitenkin kasvoi.
Kuinka vanha oikein olet?? Itse olen kolmekymppinen, ja kyllä minun lapsuudessani oli kännykät, aika vietettiin nenä kiinni tietokoneenruudussa, merkkivaatteita oli, sukulaisten vanhoja tai itsetehtyjä vaatteita ei käyttänyt kukaan. Rahaa oli ihan normaalisti, ei silloin todellakaan mitään köyhiä oltu.
Muistelusi kuulostavat joltain 50-luvulta, Aika harva palstalainen on niin vanha.
Voi se myös olla 70-luvun laman aikaa, todennäköisesti jossain susirajan tuollapuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
No mun lapset on nyt seiskalla ja lukion ekalla eli kokemukset ei ole 80-luvulta.
Minulla on sellainen hytinä että tuo tavaran merkitys korostuu enemmän kouluttamattomilla.
Meinaat, että ne on kouluttamattomia, joilla on merkkilaukut, merkkivaatteet, lapsilla omat telkkarit ja tehokkaimmat läppärit. Nehän olikin just kouluttamattomat, joilla niihin oli varaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihmetelty miksi vaikuttaa, että pienituloisilla on hienommat tavarat kuin varakkaammilla. Itse olen köyhän yksinhuoltajan lapsi ja teininä häpesin paljon köyhyyttämme, asumista kunnan vuokratalossa, vanhaa autonrämää ja sitä etten ollut ikinä harrastanut mitään ”kunnollista” tai käynyt ulkomailla tai edes Helsingissä. Tai teatterissa, konsertissa, yhtään missään.
Nyt olen keskiluokkaista elämää viettävä ihminen ja minulle on kunnia-asia, että omat lapseni saavat sen mistä itse jäin paitsi. Uudet ehjät tavarat, hyvät vaatteet, harrastukset, matkat, kulttuurielämykset, ravintolaillalliset. Ehkä lapseni olisivat tyytyväisiä ilmankin, mutta minä en.
Minulla olisi nyt varaa antaa lapselleni ne merkkivaatteet, joiden puuttumisesta minua aikanaan pilkattiin.
Häntä ei kiinnosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle tulevalle lapselle koen tärkeimmäksi opettaa hyvää itsetuntoa ja itseluottamusta ja erilaisuuden ymmärtämistä. Materialistisella ajattelulla ei pitkälle pötkitä. Miksi vanhemmat lähtee tuohon varustejuttuun mukaan? Tärkeintä kai se on että osaa ajatella omilla aivoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Ehkä fantasioissasi, mutta et saa ikinä syötettyä tuota "tavara ei tuo onnea" -asennetta yläkouluikäiselle.
Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä kommentoimassa, kuinka ovat mukamas kasvattaneet lapsensa olemaan välittämättä merkkitavaroista ja vaatteista. En usko hetkeäkään. Tuon ikäiselle tärkeintä on kuulua joukkoon ja joukkoon kuuluminen tarkoittaa että käyttää samoja tuotteita kuin muutkin. Applen luuri, kånkenin reppu, adidaksen lenkkarit jne.
Joukkoja on erilaisia. Minun nuoreni joukko naureskelee noille, heillä on eri tavarat joilla kilpailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Ehkä fantasioissasi, mutta et saa ikinä syötettyä tuota "tavara ei tuo onnea" -asennetta yläkouluikäiselle.
Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä kommentoimassa, kuinka ovat mukamas kasvattaneet lapsensa olemaan välittämättä merkkitavaroista ja vaatteista. En usko hetkeäkään. Tuon ikäiselle tärkeintä on kuulua joukkoon ja joukkoon kuuluminen tarkoittaa että käyttää samoja tuotteita kuin muutkin. Applen luuri, kånkenin reppu, adidaksen lenkkarit jne.
Joukkoja on erilaisia. Minun nuoreni joukko naureskelee noille, heillä on eri tavarat joilla kilpailla.
Onkohan enää noita Speedy ja Saku joukkoja olemassa? Kasarilla oli aina muutama luokassa. Lensivät usein ulos luokasta.
https://m.youtube.com/watch%3Fv%3DK0JIt0zfp1A&ved=2ahUKEwiX0Y7FsYjdAhWL…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikeasti ongelma jos ei ole maksaa edim leirikoulua, koulukirjoja, hiustenleikkuuta jne.
Tai jos ei osaa auttaa läksyissä.
Kännykän ei tarvitse olla uusin.
Peruskoulu on ilmainen, ei tarvitse maksaa kirjoja tai leirikoulua.
Lukiolainen saa kirjoihin toimeentulotukea.
Lastensa hiukset voi leikata itse.
Köyhyysongelma ratkaistu!
Eipä sieltä saa kaikkia oppikirjoja ja jos ei maksa leirikoulua, lapsi ei lähde.
Ja itseleikatut hiukset on kyllä kamalammat kuin vanha känny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikeasti ongelma jos ei ole maksaa edim leirikoulua, koulukirjoja, hiustenleikkuuta jne.
Tai jos ei osaa auttaa läksyissä.
Kännykän ei tarvitse olla uusin.
Peruskoulu on ilmainen, ei tarvitse maksaa kirjoja tai leirikoulua.
Lukiolainen saa kirjoihin toimeentulotukea.
Lastensa hiukset voi leikata itse.
Köyhyysongelma ratkaistu!
Eipä sieltä saa kaikkia oppikirjoja ja jos ei maksa leirikoulua, lapsi ei lähde.
Ja itseleikatut hiukset on kyllä kamalammat kuin vanha känny.
Ei se nyt niin kamalaa ole. Pojille vain koneella siili ja tytöiltä riittää että.vähän tasoittaa saksilla latvasta. Kun ei sano että olemassa muitekin tyylejä, niin ei ne osaa pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomustrollit voisivat vihdoin ja viimein perustaa oman palstan niin et tarvitse tulla av:lle spämmäilemään.
MIKSI vain persutrollit saisivat spämmätä tänne?
Tämä on kyllä ihmeellinen tapa ajatella, jos on eri mieltä kuin vihervasuri on trolli?
Sinulla on kyllä ihmeellinen tapa ajatella, jos on eri mieltä kuin persu on trolli?
Ei muut hauku trolleiksi, vain vihervasurit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomustrollit voisivat vihdoin ja viimein perustaa oman palstan niin et tarvitse tulla av:lle spämmäilemään.
MIKSI vain persutrollit saisivat spämmätä tänne?
Tämä on kyllä ihmeellinen tapa ajatella, jos on eri mieltä kuin vihervasuri on trolli?
Sinulla on kyllä ihmeellinen tapa ajatella, jos on eri mieltä kuin persu on trolli?
Ei muut hauku trolleiksi, vain vihervasurit
LOL
Kyllä ne ovat persut, jotka haukkuvat kaikkia muita trolleiksi!
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Lapseni luokalla 2/3 on uus- tai yksinhuoltajaperheistä. Ainakin viidellä on työtön vanhempi. Löytyy pahoinpitelevä vanhempi, vankilavanhempi, lastensuojelun piirissä oleva perhe ja päihdeongelmaisia ainakin kolme. Suurin osa asuu bussimatkan päässä olevalla halvalla vuokrakerrostaloalueella.
Lapseni alakoulukavereiden luokalla vähintään puolet on ydinperheistä. Löytyy lääkärivanhempia, tutkijavanhempia ja paikallinen politiikkovanhempi. 2/3 perheiden asuinpaikat tiedän ja he asuvat kalliilla omakotialueella.
Kyllä, lapseni on köyhien luokalla. Eikä se ole mikään kuvitelma.
Onko sun mielestä uus- ja yksinhuoltajaperhe synonyymi köyhälle? 😂
Minun mielestä ei ole synonyymi mutta uus-ja yh-perheissä on keskimäärin enemmän ongelmia ja taloudellisia vaikeuksia kuin normiperheissä.
Olen nähnyt äitini luokkakuvat 60-luvulla, ja KAIKILLA tytöillä oli samanlainen valtava hiuskeko, kaikilla oli samanlainen paita + hame, kaikki istuivat jalat ristissä samalla tavalla. Ihan turha väittää, että siinä joukossa olisi joku tuntenut olonsa ihan yhtä hyväksi tyypiksi jos ei olisi ollut mahdollisuutta tuperaata tukkaa ja käyttää samanmallisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Ehkä fantasioissasi, mutta et saa ikinä syötettyä tuota "tavara ei tuo onnea" -asennetta yläkouluikäiselle.
Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä kommentoimassa, kuinka ovat mukamas kasvattaneet lapsensa olemaan välittämättä merkkitavaroista ja vaatteista. En usko hetkeäkään. Tuon ikäiselle tärkeintä on kuulua joukkoon ja joukkoon kuuluminen tarkoittaa että käyttää samoja tuotteita kuin muutkin. Applen luuri, kånkenin reppu, adidaksen lenkkarit jne.
Joukkoja on erilaisia. Minun nuoreni joukko naureskelee noille, heillä on eri tavarat joilla kilpailla.
Missä joukoissa nuoresi liikkuu? Meilläpäin (pk-seutu) on just nuo tuon listan mukaiset tärkeitä. Lisään vielä HH-takit ja niken kengät ja Adidaksen verkkarit.
Lapseni käyvät yhtä top 20 -listalla olevaa koulua ei-pääkaupunkiseudulla ja todellakin suuri osa yläkoululaisista tuodaan vanhempien työmatkalla siihen koulun portille. Säästöä, kun ei tarvitse maksaa koulumatkasta erikseen. Juuri tästä syystä rikas pysyy rikkaana ja köyhä köyhtyy, koska se köyhä ei tajua, mikä säästö syntyy yhteisestä matkasta.