Ystävän tilanne ahdistaa

Sairaalassa ei huomata mitään?

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa ei huomata mitään?

Kyllä on huomattu, mutta ystävä aina kertoo kaatuneensa, tippuneensa. tms. Joskus on myöntänyt pahoinpitelyn ja tehnyt rikosilmoituksen, mutta muutaman päivän kuluttua peruu puheensa. En edes tiennyt että sellainen on mahdollista, mutta niin vain on.

Tietävätkö ystäväsi vanhemmat näistä pahoinpitelyistä?

alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa ei huomata mitään?

Kyllä on huomattu, mutta ystävä aina kertoo kaatuneensa, tippuneensa. tms. Joskus on myöntänyt pahoinpitelyn ja tehnyt rikosilmoituksen, mutta muutaman päivän kuluttua peruu puheensa. En edes tiennyt että sellainen on mahdollista, mutta niin vain on.

Ei se enää olekaan, ei ole ollut muutamaan vuoteen. Lieväkin pahoinpitely on virallisen syytteen alainen, jos se kohdistuu perheenjäseneen.

Onko lapsia? Tee ilmoitus

Pitäishän sen syyttäjän ajamana edetä sen asian.

Jos toinen ei usko järkipuhetta, vähän tehtävissä. Ikävä kyllä.

Toivottavasti heillä ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Pitäishän sen syyttäjän ajamana edetä sen asian.

Jos toinen ei usko järkipuhetta, vähän tehtävissä. Ikävä kyllä.

Toivottavasti heillä ei ole lapsia.

Lapsia ei (tässä tapauksessa onneksi) ole. Ystäväni on aikuinen nainen, ei siis edes nuori aikuinen enää. Vanhemmat kyllä ovat tietoisia asiasta, mutta ei meistä kukaan voi tehdä mitään vaikka kovasti olemme yrittäneet auttaa.

Ystävällä oli oma ura ja hyvä elämä, kunnes tapasi tämän hirviön. Pahoinpitely ei tietenkään alkanut heti suhteen alussa.

Toisinaan rajun pahoinpitelyn jälkeen ystävä ottaa minuun yhteyttä ja on sitä mieltä ettei koskaan enää palaa suhteeseen. Käymme läpi asiaa ja yritän parhaani mukaan tukea ja kuunnella. Se on henkisesti todella raskasta. Lopputulos on tähän mennessä ollut aina sama: ovat erossa viikon tai kaksi, sitten kaikki on taas hyvin ja jatkavat suhdetta, kunnes ystäväni pahoinpidellään seuraavan kerran.

Entä jos alkaisit puhua kaverillesi vähän kovemmin? Sano, että hän aiheuttaa toiminnallaan paljon huolta ja tuskaa läheisilleen, etenkin vanhemmilleen. Että olet ihan kyllästynyt siihen, ettei kaveri saa jätettyä miestään. Että teet miehestä rikosilmoituksen ensi kerralla.

Voi olla että välit menee tai voi olla, että hänellä aukeaa silmät. Kaverisi on ottanut uhrin roolin, josta ei halua päästää irti.

Et voi tehdä asialle oikein mitään. Ystäväsi tietää tilanteensa ja tietää myös, miten siitä pääsisi ulos. Tunnusta faktat ja katsele ystäväsi hidasta itsaria.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä asialle oikein mitään. Ystäväsi tietää tilanteensa ja tietää myös, miten siitä pääsisi ulos. Tunnusta faktat ja katsele ystäväsi hidasta itsaria.

Tuo on myös kuuntelijaksi joutuvan henkistä pahoinpitelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos alkaisit puhua kaverillesi vähän kovemmin? Sano, että hän aiheuttaa toiminnallaan paljon huolta ja tuskaa läheisilleen, etenkin vanhemmilleen. Että olet ihan kyllästynyt siihen, ettei kaveri saa jätettyä miestään. Että teet miehestä rikosilmoituksen ensi kerralla.

Voi olla että välit menee tai voi olla, että hänellä aukeaa silmät. Kaverisi on ottanut uhrin roolin, josta ei halua päästää irti.

Olen tehnyt tämän. Aluksi. Sanoin tosi kovasti ja jopa korotin ääntäni jossain vaiheessa (ei ole tapaistani).

Ystäväni suuttui siitä että huolehdin hänen asioistaan ja otan vastuuta hänen pahoinvoinnistaan. Tämän jälkeen sanoi, ettei aio keskustella kanssani miehestä enää ikinä. Taukoa olikin muutama viikko kunnes tuli viesti ettei halua minun huolestuvan, mutta nyt on käynyt tosi pahasti. Sitten kertoi.

Olen ihan oikeasti miettinyt omalle kohdalleni terapiaa tämän asian takia. Olen niin ahdistunut. Olimme erittäin läheisiä aiemmin.

alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos alkaisit puhua kaverillesi vähän kovemmin? Sano, että hän aiheuttaa toiminnallaan paljon huolta ja tuskaa läheisilleen, etenkin vanhemmilleen. Että olet ihan kyllästynyt siihen, ettei kaveri saa jätettyä miestään. Että teet miehestä rikosilmoituksen ensi kerralla.

Voi olla että välit menee tai voi olla, että hänellä aukeaa silmät. Kaverisi on ottanut uhrin roolin, josta ei halua päästää irti.

Olen tehnyt tämän. Aluksi. Sanoin tosi kovasti ja jopa korotin ääntäni jossain vaiheessa (ei ole tapaistani).

Ystäväni suuttui siitä että huolehdin hänen asioistaan ja otan vastuuta hänen pahoinvoinnistaan. Tämän jälkeen sanoi, ettei aio keskustella kanssani miehestä enää ikinä. Taukoa olikin muutama viikko kunnes tuli viesti ettei halua minun huolestuvan, mutta nyt on käynyt tosi pahasti. Sitten kertoi.

Olen ihan oikeasti miettinyt omalle kohdalleni terapiaa tämän asian takia. Olen niin ahdistunut. Olimme erittäin läheisiä aiemmin.

Ota etäisyyttä, sinun ei travitse toimia toisen likasankona, etenkään kun mitää halua tilnateen muuttamiseen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos alkaisit puhua kaverillesi vähän kovemmin? Sano, että hän aiheuttaa toiminnallaan paljon huolta ja tuskaa läheisilleen, etenkin vanhemmilleen. Että olet ihan kyllästynyt siihen, ettei kaveri saa jätettyä miestään. Että teet miehestä rikosilmoituksen ensi kerralla.

Voi olla että välit menee tai voi olla, että hänellä aukeaa silmät. Kaverisi on ottanut uhrin roolin, josta ei halua päästää irti.

Olen tehnyt tämän. Aluksi. Sanoin tosi kovasti ja jopa korotin ääntäni jossain vaiheessa (ei ole tapaistani).

Ystäväni suuttui siitä että huolehdin hänen asioistaan ja otan vastuuta hänen pahoinvoinnistaan. Tämän jälkeen sanoi, ettei aio keskustella kanssani miehestä enää ikinä. Taukoa olikin muutama viikko kunnes tuli viesti ettei halua minun huolestuvan, mutta nyt on käynyt tosi pahasti. Sitten kertoi.

Olen ihan oikeasti miettinyt omalle kohdalleni terapiaa tämän asian takia. Olen niin ahdistunut. Olimme erittäin läheisiä aiemmin.

Ota etäisyyttä, sinun ei travitse toimia toisen likasankona, etenkään kun mitää halua tilnateen muuttamiseen ei ole.

Tämä on tietysti totta. Koen silti suurta huolta rakkaasta ihmisestä. Välillä meillä onkin taukoa yhteydenpidosta 2-3kk (koska mies ei tietenkään halua että olemme yhteydessä). Luultavasti en edes tiedä kaikista pahoinpitelyistä. Kaikesta huolimatta ystävä on päivittäin mielessä. Ehkä aika tekee tehtävänsä ja pitää vaan elää tilanteen kanssa.

Alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alkup. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos alkaisit puhua kaverillesi vähän kovemmin? Sano, että hän aiheuttaa toiminnallaan paljon huolta ja tuskaa läheisilleen, etenkin vanhemmilleen. Että olet ihan kyllästynyt siihen, ettei kaveri saa jätettyä miestään. Että teet miehestä rikosilmoituksen ensi kerralla.

Voi olla että välit menee tai voi olla, että hänellä aukeaa silmät. Kaverisi on ottanut uhrin roolin, josta ei halua päästää irti.

Olen tehnyt tämän. Aluksi. Sanoin tosi kovasti ja jopa korotin ääntäni jossain vaiheessa (ei ole tapaistani).

Ystäväni suuttui siitä että huolehdin hänen asioistaan ja otan vastuuta hänen pahoinvoinnistaan. Tämän jälkeen sanoi, ettei aio keskustella kanssani miehestä enää ikinä. Taukoa olikin muutama viikko kunnes tuli viesti ettei halua minun huolestuvan, mutta nyt on käynyt tosi pahasti. Sitten kertoi.

Olen ihan oikeasti miettinyt omalle kohdalleni terapiaa tämän asian takia. Olen niin ahdistunut. Olimme erittäin läheisiä aiemmin.

Ota etäisyyttä, sinun ei travitse toimia toisen likasankona, etenkään kun mitää halua tilnateen muuttamiseen ei ole.

Tämä on tietysti totta. Koen silti suurta huolta rakkaasta ihmisestä. Välillä meillä onkin taukoa yhteydenpidosta 2-3kk (koska mies ei tietenkään halua että olemme yhteydessä). Luultavasti en edes tiedä kaikista pahoinpitelyistä. Kaikesta huolimatta ystävä on päivittäin mielessä. Ehkä aika tekee tehtävänsä ja pitää vaan elää tilanteen kanssa.

Tarkoitin ”aika tekee tehtävänsä” sitä, että joko oikeasti joku päivä eroavat tai sitten itse saan henkistä etäisyyttä ystävääni. Huolehdin lapsistani ja perheestäni, olen aina ollut vastuunkantaja. Koen olevani vastuussa myös ystävästäni tietyllä tapaa. Jos hän tarvitsee apua, olen tukena

Itselläni samat fiilikset ystävästä, tosin häntä ei pahoinpidellä mutta hallitsevan miehen kanssa on yhdessä. Heillä myös lapsi. Vähän väliä erotaan, "en enää ikinä", kunnes menee viikko pari ja taas ollaan yhdessä, "mies lupasi muuttua". En enää jaksa joka kerta samoja sanoja sanoa, en jaksa enää tukea. Jos ystävä on noin tyhmä, että antaa itseään pompottaa, niin tehköön niin, hänen valintansa se on.

Tuo on kyllä ikävää, että sinä kannat murhetta ystävästäsi. Itse ehdotan myös että pidä etäisyyttä ystävääsi. Sano suoraan, että oma mielenterveytesi alkaa jo kärsimään, koska kannat hänestä huolta. Ja että olet väsynyt häntä tukemaan. Ystävää pitää tukea, mutta rajansa kaikella. 

hartenleed kirjoitti:

Itselläni samat fiilikset ystävästä, tosin häntä ei pahoinpidellä mutta hallitsevan miehen kanssa on yhdessä. Heillä myös lapsi. Vähän väliä erotaan, "en enää ikinä", kunnes menee viikko pari ja taas ollaan yhdessä, "mies lupasi muuttua". En enää jaksa joka kerta samoja sanoja sanoa, en jaksa enää tukea. Jos ystävä on noin tyhmä, että antaa itseään pompottaa, niin tehköön niin, hänen valintansa se on.

Tuo on kyllä ikävää, että sinä kannat murhetta ystävästäsi. Itse ehdotan myös että pidä etäisyyttä ystävääsi. Sano suoraan, että oma mielenterveytesi alkaa jo kärsimään, koska kannat hänestä huolta. Ja että olet väsynyt häntä tukemaan. Ystävää pitää tukea, mutta rajansa kaikella. 

Ikävä kuulla. Se juuri on raskasta, kun samat asiat toistuvat ja nyt on jo etukäteen tiedossa, että seuraava kerta tulee varmasti. Pitäisi yrittää tukea mutta ei riitä voimat.

Tulee mieleen alkoholistin tyhjät lupaukset (näitäkin olen läheltä seurannut nuorempana).