Lue keskustelun säännöt.
Kilpailuyhteiskunta alkaa koulusta - lapsia ei auta, kun vanhempi sanoo ”ei minun lapsuudessani”
25.08.2018 |
Tällä viikolla on puhuttu lasten kokemasta köyhyydestä ja siitä, miten paljon vähävaraisten perheiden lapsia kiusataan koulussa. Lapset elävät kulutuskeskeistä elämää, aivan kuten aikuisetkin. Kun lapsella tai nuorella on uusi, mielenkiintoinen tavara, se kiinnostaa muita ja antaa Iivosen sanoin omistajalleen enemmän sosiaalista liikkumatilaa. Siinä missä aikuinen myös lapsi rakentaa tavaroilla kuvaa itsestään. Muutama vuosi sitten kaikkialla näkyi Pokemon Go -peliä pelaavia lapsia ja nuoria. Jos lapsella oli sen verran vanhempi puhelin, ettei peliä voinut ladata siihen, hän jäi auttamatta ulkopuoliseksi. Siinä on varsin konkreettinen esimerkki, miten vähävaraisuus näkyy lapsen elämässä.
Kommentit (126)
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
80-luvulla oli paljonkin merkkivaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
No mun lapset on nyt seiskalla ja lukion ekalla eli kokemukset ei ole 80-luvulta.
Minulla on sellainen hytinä että tuo tavaran merkitys korostuu enemmän kouluttamattomilla.
Kokoomustrollit voisivat vihdoin ja viimein perustaa oman palstan niin et tarvitse tulla av:lle spämmäilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa 80-luvulla rikkaiden pennut kiusasivat meitä köyhempiä kun ei ollut niitä ällöjä Lacoste paitoja yms päällä ja harrastuksista ja matkustamisesta pilkattiin. Vihaan edelleen ns rikkaita vaikka itsellä menee ihan hyvin. Kusipäitä.
Omille lapsilleni olen opettanut että kiusaaminen ihan mistä tahansa aiheesta on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa 80-luvulla rikkaiden pennut kiusasivat meitä köyhempiä kun ei ollut niitä ällöjä Lacoste paitoja yms päällä ja harrastuksista ja matkustamisesta pilkattiin. Vihaan edelleen ns rikkaita vaikka itsellä menee ihan hyvin. Kusipäitä.
Omille lapsilleni olen opettanut että kiusaaminen ihan mistä tahansa aiheesta on väärin.
Taisi olla kyllä niin päin että köyhät kiusasivat rikkaita. Esimerkiksi haukkuivat, nimittelivät, haastoivat tappeluun, varastelivat ja rikkoivat tavaroita. Minultakin vietiin koulussa uudesta polkupyörästä renkaat ja heitettiin koulun vieressä olleeseen järveen koska olin hyväosaisesta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Oliko se susta sitten hyvä asia? Musta ei ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
No mun lapset on nyt seiskalla ja lukion ekalla eli kokemukset ei ole 80-luvulta.
Minulla on sellainen hytinä että tuo tavaran merkitys korostuu enemmän kouluttamattomilla.
Mulla on ihan sama hytinä. Koulutetut vähät välittää jostain puhelimista ja muutenkin arvomaailma on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Minulla on kolme lasta, iältään 12-17 vuotiaita. Vaikka olemme aika hyvin pärjääviä, niin ei lapsillamme ole mitään erikoisjuttuja. Täysin sama juttu on 95% nuorimmaisen alakoulun muistakin oppilaista. Koulun ilmapiiri on hyvä, eikä muotivaatteet tms. näytä kiinnostavan oikeastaan juuri ketään.
Yläkoulussa on jo vaihtelevampaa porukkaa, mutta ei sielläkään näytä olevan mitään erikoisjuttuja, vaan nuoret ovat mielestäni ihan tavallisia lapsia, joilla on toki omat juttunsa, mutta ne eivät tarvitse varallisuutta taakseen. Enemmänkin kilpailua, tervettä sellaista, on tuloksissa, sillä läheiseen lukioon pääsemiseen tarvitaan hyvät arvosanat.
En siis oikein mene tuon jutun taakse, kun olen nähnyt tätä hyvin tervehenkistä koululaiselämää läheltä jo kauan. Tottakai joillakin on kaikki pelit ja vehkeet, mutta mitä sitten? Lapset kyllä tajuavat ainakin meillä, että kaikkea ei tarvitse ja todelliset ystävät eivät sinun housujesi merkkiä edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Tuo on vain henkistä köyhyyttä ja vajautta älyllisissä kyvyissä, ei mitään muuta. Säälin teitä näin ajattelevia kun tiedän kuinka vähän te maailmasta ja ihmisyydestä todella ymmärrätte.
Pyysin ylläpitoa poistamaan aloituksen sillä ap levittelee täällä paikkaansa pitämättömiä valeuutisia. Aika harvaa lasta oikeasti kiinnostaa mitä vaatteita toisella on päällä tai millainen puhelin toisella lapsella on. Kunhan on jotkut vaatteet joissa itse viihtyy ja sellaine puhelin joka toimii oli se minkä ikäinen tahansa.
Ihan sama mitkä rätit ostan tai mistä ostan niin silti lapset pukee ne valittamatta päälleen ja ovat ihan tyytyväisiä terveitä tunnolisia nuoria. Toinen on kolkki- ja ja toinenen ysiluokalla. Kummallakin on nyt käytössään meidän vanhempien vanhat puhelimet, on toki kerran pyydetty uutta "parempaa" puhelinga mutta kun sanon ei niin se on silloin ei ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti p7ärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Tuo on vain henkistä köyhyyttä ja vajautta älyllisissä kyvyissä, ei mitään muuta. Säälin teitä näin ajattelevia kun tiedän kuinka vähän te maailmasta ja ihmisyydestä todella ymmärrätte.
Lienee enemmänkin kyse älyllisestä köyhyydestä, vaikka on siinä aivan varmasti mukana sitä henkistä köyhyyttäkin.
juu, me oltiin myös katkeria peruskoulussa kun rikkaimmilla oli kännyköitä, sitten vasta pitkän vääntämisen jälkeen saatiin loppusuoralla halpikset, eihänse enää siinä vaiheessa hyödyttänyt, kaveriporukat olijo jakautuneet silloin
se että sulla eiollut lapsena pelikonetta ei tarkoita etteikö sun lapsella sais olla, olet vain pihi, kyllä niitä saa myös osamaksuina, tai käytettyinä, on vain asenteesta kiinni
Vierailija kirjoitti:
Pyysin ylläpitoa poistamaan aloituksen sillä ap levittelee täällä paikkaansa pitämättömiä valeuutisia. Aika harvaa lasta oikeasti kiinnostaa mitä vaatteita toisella on päällä tai millainen puhelin toisella lapsella on. Kunhan on jotkut vaatteet joissa itse viihtyy ja sellaine puhelin joka toimii oli se minkä ikäinen tahansa.
Niin, siis tämä kai sarkasmia, jos niin, niin sitten yläpeukku. Kokoomuslaiset taitaa rientää yläpeukuttamaan kun eivät tajua sarkasmia eikä totuutta että rahalla on merkitystä, valitettavasti. Se. että pelkästään pyhällä hengellä ja rakkaudella eletään hyvin on hyvä jättää kristillisille sloganiksi. Hei, älkää nyt esittäkö tyhmiä. Kyllä te rahan merkityksen tiedätte.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.