Lue keskustelun säännöt.
Kilpailuyhteiskunta alkaa koulusta - lapsia ei auta, kun vanhempi sanoo ”ei minun lapsuudessani”
25.08.2018 |
Tällä viikolla on puhuttu lasten kokemasta köyhyydestä ja siitä, miten paljon vähävaraisten perheiden lapsia kiusataan koulussa. Lapset elävät kulutuskeskeistä elämää, aivan kuten aikuisetkin. Kun lapsella tai nuorella on uusi, mielenkiintoinen tavara, se kiinnostaa muita ja antaa Iivosen sanoin omistajalleen enemmän sosiaalista liikkumatilaa. Siinä missä aikuinen myös lapsi rakentaa tavaroilla kuvaa itsestään. Muutama vuosi sitten kaikkialla näkyi Pokemon Go -peliä pelaavia lapsia ja nuoria. Jos lapsella oli sen verran vanhempi puhelin, ettei peliä voinut ladata siihen, hän jäi auttamatta ulkopuoliseksi. Siinä on varsin konkreettinen esimerkki, miten vähävaraisuus näkyy lapsen elämässä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Kansainvälisissä kouluissa etusijalla usein ovat lapset joilla on kansainvälisyyttä taustalla; esimerkiksi asuneet maailmalla. Eräässä koulussa hakijoita on niin paljon että hakevien lasten vanhemmilla täytyy olla jokin yhteys kieleen/maahan.
Olen aina sanonut lapselle ettei ole mitään järkeä unelmoida sellaisesta mihin ei ole koskaan rahaa, sellasesta mikä on täysin turhaa ja hyödytöntä. Olen kehottanyt ja kasvattanut lasta keskittymään vain siihen mikä on järkevää ja hyödyllistä ja unohtamaan pilvilinnoissa leijailu. Materia on materiaa, sitä tulee ja sitä lenee mutta sen takia menetettyä aikaa et saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Lapseni luokalla 2/3 on uus- tai yksinhuoltajaperheistä. Ainakin viidellä on työtön vanhempi. Löytyy pahoinpitelevä vanhempi, vankilavanhempi, lastensuojelun piirissä oleva perhe ja päihdeongelmaisia ainakin kolme. Suurin osa asuu bussimatkan päässä olevalla halvalla vuokrakerrostaloalueella.
Lapseni alakoulukavereiden luokalla vähintään puolet on ydinperheistä. Löytyy lääkärivanhempia, tutkijavanhempia ja paikallinen politiikkovanhempi. 2/3 perheiden asuinpaikat tiedän ja he asuvat kalliilla omakotialueella.
Kyllä, lapseni on köyhien luokalla. Eikä se ole mikään kuvitelma.
No miksi se siellä on? Mikset hoitanut yksityiskouluun tai oainotusluokalle? Tai vaihtanut toiselle luokalle?
Miksi ihmeessä? Lapsenikin on köyhä. Hän on omiensa joukossa. Olen pienipalkkainen yksinhuoltaja.
Se ärsyttää, että varakkaimpien luokalla on selvästi parempi lukujärjestys. Liikuntatunnit päivän alussa tai lopussa. Koulupäivät päättyvät aikaisemmin(kai siksi, että pääsevät harrastuksiin, joihin köyhillä ei ole varaa...) ja enemmän vakituisten opettajien tunteja. Sijaiset laitetaan opettamaan köyhiä. Mutta hyviä opettajia on noissa sijaisissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Kansainvälisissä kouluissa etusijalla usein ovat lapset joilla on kansainvälisyyttä taustalla; esimerkiksi asuneet maailmalla. Eräässä koulussa hakijoita on niin paljon että hakevien lasten vanhemmilla täytyy olla jokin yhteys kieleen/maahan.
Höpöhöpö.
Kielikouluihin on pääsykokeet ja niihin pääsee koemenestysjärjestyksessä.
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Lapseni luokalla 2/3 on uus- tai yksinhuoltajaperheistä. Ainakin viidellä on työtön vanhempi. Löytyy pahoinpitelevä vanhempi, vankilavanhempi, lastensuojelun piirissä oleva perhe ja päihdeongelmaisia ainakin kolme. Suurin osa asuu bussimatkan päässä olevalla halvalla vuokrakerrostaloalueella.
Lapseni alakoulukavereiden luokalla vähintään puolet on ydinperheistä. Löytyy lääkärivanhempia, tutkijavanhempia ja paikallinen politiikkovanhempi. 2/3 perheiden asuinpaikat tiedän ja he asuvat kalliilla omakotialueella.
Kyllä, lapseni on köyhien luokalla. Eikä se ole mikään kuvitelma.
No miksi se siellä on? Mikset hoitanut yksityiskouluun tai oainotusluokalle? Tai vaihtanut toiselle luokalle?
Miksi ihmeessä? Lapsenikin on köyhä. Hän on omiensa joukossa. Olen pienipalkkainen yksinhuoltaja.
Se ärsyttää, että varakkaimpien luokalla on selvästi parempi lukujärjestys. Liikuntatunnit päivän alussa tai lopussa. Koulupäivät päättyvät aikaisemmin(kai siksi, että pääsevät harrastuksiin, joihin köyhillä ei ole varaa...) ja enemmän vakituisten opettajien tunteja. Sijaiset laitetaan opettamaan köyhiä. Mutta hyviä opettajia on noissa sijaisissakin.
Eli mitä sitten mariset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Helsingissä ranskalaisen koulun oppilaat tulevat usein heidän ranskankielisestä yksityisestä päiväkodista joka on maksullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Kansainvälisissä kouluissa etusijalla usein ovat lapset joilla on kansainvälisyyttä taustalla; esimerkiksi asuneet maailmalla. Eräässä koulussa hakijoita on niin paljon että hakevien lasten vanhemmilla täytyy olla jokin yhteys kieleen/maahan.
Höpöhöpö.
Kielikouluihin on pääsykokeet ja niihin pääsee koemenestysjärjestyksessä.
Tietenkin ulkomailla päiväkodin/lastenhoitajan kanssa kielen oppineet ja mahdollisesti ulkomailla koulua kyseisellä kielellä käyneet menestyvät paremmin kuin köyhien lapset jotka eivät ole koskaan edes matkustelleet.
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Lapseni luokalla 2/3 on uus- tai yksinhuoltajaperheistä. Ainakin viidellä on työtön vanhempi. Löytyy pahoinpitelevä vanhempi, vankilavanhempi, lastensuojelun piirissä oleva perhe ja päihdeongelmaisia ainakin kolme. Suurin osa asuu bussimatkan päässä olevalla halvalla vuokrakerrostaloalueella.
Lapseni alakoulukavereiden luokalla vähintään puolet on ydinperheistä. Löytyy lääkärivanhempia, tutkijavanhempia ja paikallinen politiikkovanhempi. 2/3 perheiden asuinpaikat tiedän ja he asuvat kalliilla omakotialueella.
Kyllä, lapseni on köyhien luokalla. Eikä se ole mikään kuvitelma.
No miksi se siellä on? Mikset hoitanut yksityiskouluun tai oainotusluokalle? Tai vaihtanut toiselle luokalle?
Miksi ihmeessä? Lapsenikin on köyhä. Hän on omiensa joukossa. Olen pienipalkkainen yksinhuoltaja.
Se ärsyttää, että varakkaimpien luokalla on selvästi parempi lukujärjestys. Liikuntatunnit päivän alussa tai lopussa. Koulupäivät päättyvät aikaisemmin(kai siksi, että pääsevät harrastuksiin, joihin köyhillä ei ole varaa...) ja enemmän vakituisten opettajien tunteja. Sijaiset laitetaan opettamaan köyhiä. Mutta hyviä opettajia on noissa sijaisissakin.
Eli mitä sitten mariset?
Jos osaisit sisäistää lukemasi olisit ehkä havainnut esimerkkini alunperin liittyvän ketjun aiheeseen. Etkä tehnyt omia virheellisiä tulkintojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Kansainvälisissä kouluissa etusijalla usein ovat lapset joilla on kansainvälisyyttä taustalla; esimerkiksi asuneet maailmalla. Eräässä koulussa hakijoita on niin paljon että hakevien lasten vanhemmilla täytyy olla jokin yhteys kieleen/maahan.
Höpöhöpö.
Kielikouluihin on pääsykokeet ja niihin pääsee koemenestysjärjestyksessä.
Ruotsinkielisiin kouluihin ei ainakaan ennen ole ollut pääsykokeita vaan osa lapsista oli täysin ummikkoja:
Kielenopetuksen ruotsinkielisessä koulussa pelätään vaarantuvan, jos se määräytyy suomenkielisten oppilaiden kielitaidon mukaan.
Ruotsinkielisiin kouluihin harkitaan kielikoetta suomenkielisille lapsille.
Ruotsin kielen asemasta hiljattain valmistuneessa toimintasuunnitelmassa todetaan, ettei ruotsinkielisten koulujen pitäisi olla kielikouluja suomenkielisille lapsille.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ruotsinkielisiin-kouluihin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
En tiedä missä todellisuudessa oikein elät. Hyvätuloisten lapsilla juuri on ne uusimman mallin puhelimet, omenalogolla tietenkin, merkkivaatteet, kalliit reput ja Jopot.
Asun vuokralla kunnan kerrostalossa, joka sijaitsee hienon omakotitaloalueen keskellä. Näen kyllä mitä niillä on päällä. Joka aamu kävelen töihin samaan aikaan kun koululaiset lähtevät liikkeelle. Näen kuinka jopot tulevat hienojen talojen pihoilta ja mitä niillä on päällä. Välillä pysähtyvät puhelin kädessä ja omenalogo näkyy.
Meillä kummallakaan lapsella ei ole merkkivaatteita, ei älypuhelinta, ei mitään pelejä eikä tietokoneita ja silti ovat onnellisia terveitä kunnollisoa nuoria. Toinen aloitti akaluokan ja toinen meni nyt lukion biimeiselle.
Tämä on jo montakertaa käyty läpi ettei Suomessa ole KÖYHYYTTÄ ja että köyhyyden takia lapsia ei KIUSATA. Piste. Ihme ja kumma ettei se tunnu menevän kellään kaaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Ehkä fantasioissasi, mutta et saa ikinä syötettyä tuota "tavara ei tuo onnea" -asennetta yläkouluikäiselle.
Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä kommentoimassa, kuinka ovat mukamas kasvattaneet lapsensa olemaan välittämättä merkkitavaroista ja vaatteista. En usko hetkeäkään. Tuon ikäiselle tärkeintä on kuulua joukkoon ja joukkoon kuuluminen tarkoittaa että käyttää samoja tuotteita kuin muutkin. Applen luuri, kånkenin reppu, adidaksen lenkkarit jne.
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, vielä köyhemmällä ei säästää. Rikas voi kuluttaa niin kuin haluaa.
Tässäpä kusymys, onko mikään pakko kilpailla? Voi olla myös kilpailematta.
No miksi se siellä on? Mikset hoitanut yksityiskouluun tai oainotusluokalle? Tai vaihtanut toiselle luokalle?