Lue keskustelun säännöt.
Kilpailuyhteiskunta alkaa koulusta - lapsia ei auta, kun vanhempi sanoo ”ei minun lapsuudessani”
25.08.2018 |
Tällä viikolla on puhuttu lasten kokemasta köyhyydestä ja siitä, miten paljon vähävaraisten perheiden lapsia kiusataan koulussa. Lapset elävät kulutuskeskeistä elämää, aivan kuten aikuisetkin. Kun lapsella tai nuorella on uusi, mielenkiintoinen tavara, se kiinnostaa muita ja antaa Iivosen sanoin omistajalleen enemmän sosiaalista liikkumatilaa. Siinä missä aikuinen myös lapsi rakentaa tavaroilla kuvaa itsestään. Muutama vuosi sitten kaikkialla näkyi Pokemon Go -peliä pelaavia lapsia ja nuoria. Jos lapsella oli sen verran vanhempi puhelin, ettei peliä voinut ladata siihen, hän jäi auttamatta ulkopuoliseksi. Siinä on varsin konkreettinen esimerkki, miten vähävaraisuus näkyy lapsen elämässä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Oman empiirisen kokemuksen mukaan keskituloisilla ja matalatuloisilla on sellaisia keskitason älyluureja kun taas varakkaista perheissä poikkeuksetta hankitaan se uusin malli lähes heti kun tulee markkinoille. Onhan kännyköissä muutakin eroa kun vain hinta. Käyttömukavuus voi olla ihan eri 200€ tai 600€ kännykällä riippuen tietenkin mihin sitä kännyä käyttää. Papparainen joka lähinnä käyttää kännykkää soittamiseen pärjää sillä parinsadan luurilla ihan eri tavalla kun nuori joka elää sen kännyn kanssa, käyttää kymmeniä eri sovelluksia. Tehoa ja muistia pitää olla.
Meillä on vuositulot yli 200 000 ja minä ostin ekan älypuhelimen tänä keväänä.
Samaten täällä alueella huomaa hyvin eron köyhissä ja rikkaissa, koska meillä on yhteinen leikkipuisto. Kaupungin vuokra-asunnoista tulevilla on järjestään uudet vaunut, kalliit lastenvaatteet jne. Rikkaiden puolelta tullaan kierrätysrattailla ja kuomissa. Tää on outo ilmiö, mutta juuri näin se menee.
Musta taas se on ihan loogista; suhde materiaan on erilainen niillä, joille kalliit merkit olisivat saavutettavissa ilman ponnistuksia, kuin niillä, joille ne jäävät haaveeksi - ja ehkä siksi tuntuvat merkittävämmiltä, jonkinlaiselta normaalilta ("kaikilla on"/"pitää olla") tai saavutukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Oman empiirisen kokemuksen mukaan keskituloisilla ja matalatuloisilla on sellaisia keskitason älyluureja kun taas varakkaista perheissä poikkeuksetta hankitaan se uusin malli lähes heti kun tulee markkinoille. Onhan kännyköissä muutakin eroa kun vain hinta. Käyttömukavuus voi olla ihan eri 200€ tai 600€ kännykällä riippuen tietenkin mihin sitä kännyä käyttää. Papparainen joka lähinnä käyttää kännykkää soittamiseen pärjää sillä parinsadan luurilla ihan eri tavalla kun nuori joka elää sen kännyn kanssa, käyttää kymmeniä eri sovelluksia. Tehoa ja muistia pitää olla.
Meillä on vuositulot yli 200 000 ja minä ostin ekan älypuhelimen tänä keväänä.
Samaten täällä alueella huomaa hyvin eron köyhissä ja rikkaissa, koska meillä on yhteinen leikkipuisto. Kaupungin vuokra-asunnoista tulevilla on järjestään uudet vaunut, kalliit lastenvaatteet jne. Rikkaiden puolelta tullaan kierrätysrattailla ja kuomissa. Tää on outo ilmiö, mutta juuri näin se menee.
Ei ilmiössä ole mitään outoa. Olen itsekin suurituloinen ja varakkaasta suvusta. On ihan normaalia, että rahaa ei investoida sellaiseen, minkä arvo romahtaa välittömästi sen hankinnan jälkeen, mikäli ei ole välttämätöntä hankkia nimenomaan kalliimpaa vaihtoehtoa. Rahaa käytetään mieluummin sellaiseen, minkä arvo nousee.
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Istuuko lapsesi autossasi joka arkipäivä koulun parkkipaikalla vilkuttamassa kavereilleen. Silloin asialla on merkitystä.
Itse asun pienituloisena yksinhuoltajana kalliin omakotitaloalueen reunalla. Kaikilla tämän alueen lapseni kavereilla on hyvät puhelimet, pelikoneita, maksullisia harrastuksia ja hyvät vaatteet. He matkustavat jopa useasti vuodessa ulkomaille.
En tiedä kenenkään vanhemman automerkkejä, mutta sen tiedän tienaavatko ns. hyvin.
Lapseni siirtyessä yläkouluun hänet laitettiin köyhien luokalle ja varakkaat kaverit eri luokalle. Uusilla kavereilla ei ole merkkilenkkareita ja vain osalla on hieno puhelin. Heillä ei ole harrastuksia eivätkä he juuri matkustele. Lapseni on tässä porukassa hyvin varustettu, koska olen tinkinyt kaikista omista menoistani maksaakseni hänelle statustuotteita. Uusien kavereiden vanhemmmissa on työttömiä ja ongelmaisia. En kyllä heidänkään autoistaan tiedä eikä lapsenikaan.
Aluksi minua hiukan hämmästytti koulun luokkajako. Köyhät ja muut eroteltiin. Toki köyhien luokalle sijoitettiin alakoulun pahin kiusaaja, vaikka hän keskituloisesta perheestä onkin. Toisaalta yhteiskuntaluokkajako on vähentänyt paineita lapseni kohdalla. Ei ole paineitahankkia koko ajan uusimpia kalleita välineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Oman empiirisen kokemuksen mukaan keskituloisilla ja matalatuloisilla on sellaisia keskitason älyluureja kun taas varakkaista perheissä poikkeuksetta hankitaan se uusin malli lähes heti kun tulee markkinoille. Onhan kännyköissä muutakin eroa kun vain hinta. Käyttömukavuus voi olla ihan eri 200€ tai 600€ kännykällä riippuen tietenkin mihin sitä kännyä käyttää. Papparainen joka lähinnä käyttää kännykkää soittamiseen pärjää sillä parinsadan luurilla ihan eri tavalla kun nuori joka elää sen kännyn kanssa, käyttää kymmeniä eri sovelluksia. Tehoa ja muistia pitää olla.
Meillä on vuositulot yli 200 000 ja minä ostin ekan älypuhelimen tänä keväänä.
Samaten täällä alueella huomaa hyvin eron köyhissä ja rikkaissa, koska meillä on yhteinen leikkipuisto. Kaupungin vuokra-asunnoista tulevilla on järjestään uudet vaunut, kalliit lastenvaatteet jne. Rikkaiden puolelta tullaan kierrätysrattailla ja kuomissa. Tää on outo ilmiö, mutta juuri näin se menee.
Mitäääh!? Miten joku tälläinen voi olla sallittua??? Köyhiltä pitää heti kieltää uusien vaatteiden ja tavaroiden ostaminen, kulkekoon niin kauan vanhoissa vaatteissaan kunnes niitä ei voi enää korjailla ja paikkailla. Sen jälkeen saakoon tyytyä käytettyihin lahjoitusvaatteisiin.
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Istuuko lapsesi autossasi joka arkipäivä koulun parkkipaikalla vilkuttamassa kavereilleen. Silloin asialla on merkitystä.
Itse asun pienituloisena yksinhuoltajana kalliin omakotitaloalueen reunalla. Kaikilla tämän alueen lapseni kavereilla on hyvät puhelimet, pelikoneita, maksullisia harrastuksia ja hyvät vaatteet. He matkustavat jopa useasti vuodessa ulkomaille.
En tiedä kenenkään vanhemman automerkkejä, mutta sen tiedän tienaavatko ns. hyvin.
Lapseni siirtyessä yläkouluun hänet laitettiin köyhien luokalle ja varakkaat kaverit eri luokalle. Uusilla kavereilla ei ole merkkilenkkareita ja vain osalla on hieno puhelin. Heillä ei ole harrastuksia eivätkä he juuri matkustele. Lapseni on tässä porukassa hyvin varustettu, koska olen tinkinyt kaikista omista menoistani maksaakseni hänelle statustuotteita. Uusien kavereiden vanhemmmissa on työttömiä ja ongelmaisia. En kyllä heidänkään autoistaan tiedä eikä lapsenikaan.
Aluksi minua hiukan hämmästytti koulun luokkajako. Köyhät ja muut eroteltiin. Toki köyhien luokalle sijoitettiin alakoulun pahin kiusaaja, vaikka hän keskituloisesta perheestä onkin. Toisaalta yhteiskuntaluokkajako on vähentänyt paineita lapseni kohdalla. Ei ole paineitahankkia koko ajan uusimpia kalleita välineitä.
Istuu, koska kulkee kyydissäni kouluun. Tosi usein kyydin myös kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähävaraiset luulevat olevansa jotain elämää suurempia ihmisiä. Itse tienaan todella vähän, enkä saa mitään yhteiskunnan tukia. Kaikki tulot tulevat omasta työstä.
Ärsyttää eniten ne, jotka laiskuudestaan syyttävät muita. Menkää ja perustakaa yritys, jos raha kiinnostaa. Jos ei, niin olkaa tyytyväisiä. Niin minäkin teen.
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Suomessa ei ole edes köyhiä lapsia, vai monyako suomalaista lasta olet nähnyt kerjäämässä katuojassa tai painavan niskalimassa jossain kämäisessä hikipajassa?
Eiköhän se niin ole kuin ennenkin, että lapsi/nuori itse ratkaisee enemmän kuin se mitä hänellä on.
Itse taisin olla viimeinen luokallani joka sai kännykän yläasteella. En ainakaan muista että tuosta olisi mitään ongelmaa aiheutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Oliko se susta sitten hyvä asia? Musta ei ainakaan.
Minusta kiusaaminen ei ole hyvä asia. Jos se on voitu estää yksinkertaisella keinolla, niin mitä pahaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Oman empiirisen kokemuksen mukaan keskituloisilla ja matalatuloisilla on sellaisia keskitason älyluureja kun taas varakkaista perheissä poikkeuksetta hankitaan se uusin malli lähes heti kun tulee markkinoille. Onhan kännyköissä muutakin eroa kun vain hinta. Käyttömukavuus voi olla ihan eri 200€ tai 600€ kännykällä riippuen tietenkin mihin sitä kännyä käyttää. Papparainen joka lähinnä käyttää kännykkää soittamiseen pärjää sillä parinsadan luurilla ihan eri tavalla kun nuori joka elää sen kännyn kanssa, käyttää kymmeniä eri sovelluksia. Tehoa ja muistia pitää olla.
Meillä on vuositulot yli 200 000 ja minä ostin ekan älypuhelimen tänä keväänä.
Samaten täällä alueella huomaa hyvin eron köyhissä ja rikkaissa, koska meillä on yhteinen leikkipuisto. Kaupungin vuokra-asunnoista tulevilla on järjestään uudet vaunut, kalliit lastenvaatteet jne. Rikkaiden puolelta tullaan kierrätysrattailla ja kuomissa. Tää on outo ilmiö, mutta juuri näin se menee.
Mitäääh!? Miten joku tälläinen voi olla sallittua??? Köyhiltä pitää heti kieltää uusien vaatteiden ja tavaroiden ostaminen, kulkekoon niin kauan vanhoissa vaatteissaan kunnes niitä ei voi enää korjailla ja paikkailla. Sen jälkeen saakoon tyytyä käytettyihin lahjoitusvaatteisiin.
MIKSI ne uudet tavarat on niin tautisen tärkeitä? Me ollaan hyvin pärjätty ilman niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokoomustrollit voisivat vihdoin ja viimein perustaa oman palstan niin et tarvitse tulla av:lle spämmäilemään.
Kaikki jotka ovat maailmanmenosta eri mieltä kuin sinä, ovat kokoomustrolleja? Kasvata selkäranka.
PS Sanoma on pörssiyhtiö ja siksi hyvinkin juuri kokoomusta äänestävien omistuksessa, köyhillä ja vasemmistolaisilla kun ei osakkeita ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
No mun lapset on nyt seiskalla ja lukion ekalla eli kokemukset ei ole 80-luvulta.
Minulla on sellainen hytinä että tuo tavaran merkitys korostuu enemmän kouluttamattomilla.
Me ei olla vähävaraisia, mutta lapsille on opetettu suhtautumista tavaraan, krääsään ja muotijuttuihin niin että ne aina ohimeneviä juttuja. Ja että kannattaa huolella harkita mitä oikeasti tarvitsee ja kannattaa ostaa. Hyvänä esimerkinä mopo: täysin turha vehje, jota ilman voi hyvin olla teinivuodet ja ajokortin jälkeen sitä ei enää koskaan tarvitse. Lapset ovat oppineet itse ajattelemaan eikä heitä kiinnosta määritellä itseään sen kautta mitä muilla on tai mitä muut tekevät. Vähävaraisuudesta on köyhistä oloista kotoisin olevina opetettu, että siihen voi pitkälti itsekin vaikuttaa. Koulutuksella ja työllä siitä pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Istuuko lapsesi autossasi joka arkipäivä koulun parkkipaikalla vilkuttamassa kavereilleen. Silloin asialla on merkitystä.
Itse asun pienituloisena yksinhuoltajana kalliin omakotitaloalueen reunalla. Kaikilla tämän alueen lapseni kavereilla on hyvät puhelimet, pelikoneita, maksullisia harrastuksia ja hyvät vaatteet. He matkustavat jopa useasti vuodessa ulkomaille.
En tiedä kenenkään vanhemman automerkkejä, mutta sen tiedän tienaavatko ns. hyvin.
Lapseni siirtyessä yläkouluun hänet laitettiin köyhien luokalle ja varakkaat kaverit eri luokalle. Uusilla kavereilla ei ole merkkilenkkareita ja vain osalla on hieno puhelin. Heillä ei ole harrastuksia eivätkä he juuri matkustele. Lapseni on tässä porukassa hyvin varustettu, koska olen tinkinyt kaikista omista menoistani maksaakseni hänelle statustuotteita. Uusien kavereiden vanhemmmissa on työttömiä ja ongelmaisia. En kyllä heidänkään autoistaan tiedä eikä lapsenikaan.
Aluksi minua hiukan hämmästytti koulun luokkajako. Köyhät ja muut eroteltiin. Toki köyhien luokalle sijoitettiin alakoulun pahin kiusaaja, vaikka hän keskituloisesta perheestä onkin. Toisaalta yhteiskuntaluokkajako on vähentänyt paineita lapseni kohdalla. Ei ole paineitahankkia koko ajan uusimpia kalleita välineitä.
Istuu, koska kulkee kyydissäni kouluun. Tosi usein kyydin myös kavereita.
Meilläpäin ei kukaan yläkoululainen kulje kouluun vanhempiensa kyydissä. Onko lapsesi kuitenkin vadta tyyliin 9-v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Oman empiirisen kokemuksen mukaan keskituloisilla ja matalatuloisilla on sellaisia keskitason älyluureja kun taas varakkaista perheissä poikkeuksetta hankitaan se uusin malli lähes heti kun tulee markkinoille. Onhan kännyköissä muutakin eroa kun vain hinta. Käyttömukavuus voi olla ihan eri 200€ tai 600€ kännykällä riippuen tietenkin mihin sitä kännyä käyttää. Papparainen joka lähinnä käyttää kännykkää soittamiseen pärjää sillä parinsadan luurilla ihan eri tavalla kun nuori joka elää sen kännyn kanssa, käyttää kymmeniä eri sovelluksia. Tehoa ja muistia pitää olla.
Meillä on vuositulot yli 200 000 ja minä ostin ekan älypuhelimen tänä keväänä.
Samaten täällä alueella huomaa hyvin eron köyhissä ja rikkaissa, koska meillä on yhteinen leikkipuisto. Kaupungin vuokra-asunnoista tulevilla on järjestään uudet vaunut, kalliit lastenvaatteet jne. Rikkaiden puolelta tullaan kierrätysrattailla ja kuomissa. Tää on outo ilmiö, mutta juuri näin se menee.
Mitäääh!? Miten joku tälläinen voi olla sallittua??? Köyhiltä pitää heti kieltää uusien vaatteiden ja tavaroiden ostaminen, kulkekoon niin kauan vanhoissa vaatteissaan kunnes niitä ei voi enää korjailla ja paikkailla. Sen jälkeen saakoon tyytyä käytettyihin lahjoitusvaatteisiin.
MIKSI ne uudet tavarat on niin tautisen tärkeitä? Me ollaan hyvin pärjätty ilman niitä.
Köyhä kuvittelee peittävänsä köyhyytensä tavaroilla, mutta eihän se onnistu.
Yksi syy siihen että joku on köyhä on usein juurikin se tapa jolla he käyttää rahaa. Niin yksinkertaista se on.
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Istuuko lapsesi autossasi joka arkipäivä koulun parkkipaikalla vilkuttamassa kavereilleen. Silloin asialla on merkitystä.
Itse asun pienituloisena yksinhuoltajana kalliin omakotitaloalueen reunalla. Kaikilla tämän alueen lapseni kavereilla on hyvät puhelimet, pelikoneita, maksullisia harrastuksia ja hyvät vaatteet. He matkustavat jopa useasti vuodessa ulkomaille.
En tiedä kenenkään vanhemman automerkkejä, mutta sen tiedän tienaavatko ns. hyvin.
Lapseni siirtyessä yläkouluun hänet laitettiin köyhien luokalle ja varakkaat kaverit eri luokalle. Uusilla kavereilla ei ole merkkilenkkareita ja vain osalla on hieno puhelin. Heillä ei ole harrastuksia eivätkä he juuri matkustele. Lapseni on tässä porukassa hyvin varustettu, koska olen tinkinyt kaikista omista menoistani maksaakseni hänelle statustuotteita. Uusien kavereiden vanhemmmissa on työttömiä ja ongelmaisia. En kyllä heidänkään autoistaan tiedä eikä lapsenikaan.
Aluksi minua hiukan hämmästytti koulun luokkajako. Köyhät ja muut eroteltiin. Toki köyhien luokalle sijoitettiin alakoulun pahin kiusaaja, vaikka hän keskituloisesta perheestä onkin. Toisaalta yhteiskuntaluokkajako on vähentänyt paineita lapseni kohdalla. Ei ole paineitahankkia koko ajan uusimpia kalleita välineitä.
Istuu, koska kulkee kyydissäni kouluun. Tosi usein kyydin myös kavereita.
Meilläpäin ei kukaan yläkoululainen kulje kouluun vanhempiensa kyydissä. Onko lapsesi kuitenkin vadta tyyliin 9-v?
Meillä lukiolainenkin kulkee usein kyydillä. Yläkoululainen joka päivä.
Autolla matka kestää 20-30 minsaa, julkisilla 75-90.
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Lapseni luokalla 2/3 on uus- tai yksinhuoltajaperheistä. Ainakin viidellä on työtön vanhempi. Löytyy pahoinpitelevä vanhempi, vankilavanhempi, lastensuojelun piirissä oleva perhe ja päihdeongelmaisia ainakin kolme. Suurin osa asuu bussimatkan päässä olevalla halvalla vuokrakerrostaloalueella.
Lapseni alakoulukavereiden luokalla vähintään puolet on ydinperheistä. Löytyy lääkärivanhempia, tutkijavanhempia ja paikallinen politiikkovanhempi. 2/3 perheiden asuinpaikat tiedän ja he asuvat kalliilla omakotialueella.
Kyllä, lapseni on köyhien luokalla. Eikä se ole mikään kuvitelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
No mun lapset on nyt seiskalla ja lukion ekalla eli kokemukset ei ole 80-luvulta.
Minulla on sellainen hytinä että tuo tavaran merkitys korostuu enemmän kouluttamattomilla.
Me ei olla vähävaraisia, mutta lapsille on opetettu suhtautumista tavaraan, krääsään ja muotijuttuihin niin että ne aina ohimeneviä juttuja. Ja että kannattaa huolella harkita mitä oikeasti tarvitsee ja kannattaa ostaa. Hyvänä esimerkinä mopo: täysin turha vehje, jota ilman voi hyvin olla teinivuodet ja ajokortin jälkeen sitä ei enää koskaan tarvitse. Lapset ovat oppineet itse ajattelemaan eikä heitä kiinnosta määritellä itseään sen kautta mitä muilla on tai mitä muut tekevät. Vähävaraisuudesta on köyhistä oloista kotoisin olevina opetettu, että siihen voi pitkälti itsekin vaikuttaa. Koulutuksella ja työllä siitä pääsee eroon.
Sama. Ollaan yritetty kasvattaa lapsesta normaalia tavallista kansalaista joka keskittyiso opiskeluun ja tavotteliso ennemmin jotain vastuullista ja vakaatuloista työtä. Mutta välillä meinaa mennä hermot, sillä tuntuu että se opettaminen on täysin turhaa. Lasta ei kiinnosta muu kuin muoti, musiikki ja urheilu.
Ei olekaan. Mutta ei se tavara sinua olisi auttanut.