Lue keskustelun säännöt.
Kilpailuyhteiskunta alkaa koulusta - lapsia ei auta, kun vanhempi sanoo ”ei minun lapsuudessani”
25.08.2018 |
Tällä viikolla on puhuttu lasten kokemasta köyhyydestä ja siitä, miten paljon vähävaraisten perheiden lapsia kiusataan koulussa. Lapset elävät kulutuskeskeistä elämää, aivan kuten aikuisetkin. Kun lapsella tai nuorella on uusi, mielenkiintoinen tavara, se kiinnostaa muita ja antaa Iivosen sanoin omistajalleen enemmän sosiaalista liikkumatilaa. Siinä missä aikuinen myös lapsi rakentaa tavaroilla kuvaa itsestään. Muutama vuosi sitten kaikkialla näkyi Pokemon Go -peliä pelaavia lapsia ja nuoria. Jos lapsella oli sen verran vanhempi puhelin, ettei peliä voinut ladata siihen, hän jäi auttamatta ulkopuoliseksi. Siinä on varsin konkreettinen esimerkki, miten vähävaraisuus näkyy lapsen elämässä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Ehkä fantasioissasi, mutta et saa ikinä syötettyä tuota "tavara ei tuo onnea" -asennetta yläkouluikäiselle.
Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä kommentoimassa, kuinka ovat mukamas kasvattaneet lapsensa olemaan välittämättä merkkitavaroista ja vaatteista. En usko hetkeäkään. Tuon ikäiselle tärkeintä on kuulua joukkoon ja joukkoon kuuluminen tarkoittaa että käyttää samoja tuotteita kuin muutkin. Applen luuri, kånkenin reppu, adidaksen lenkkarit jne.
Yläkouluikäisen kanssa on jo myöhäistä, kasvatus tehdään jo pienestä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just näin, henkistä köyhyyttä. En halua olla porukoissa, joissa mun pitäisi esittää jotakin sosiaalista statusta. Mieluummin olen oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Tuo on vain henkistä köyhyyttä ja vajautta älyllisissä kyvyissä, ei mitään muuta. Säälin teitä näin ajattelevia kun tiedän kuinka vähän te maailmasta ja ihmisyydestä todella ymmärrätte.
m85 kirjoitti:
juu, me oltiin myös katkeria peruskoulussa kun rikkaimmilla oli kännyköitä, sitten vasta pitkän vääntämisen jälkeen saatiin loppusuoralla halpikset, eihänse enää siinä vaiheessa hyödyttänyt, kaveriporukat olijo jakautuneet silloin
se että sulla eiollut lapsena pelikonetta ei tarkoita etteikö sun lapsella sais olla, olet vain pihi, kyllä niitä saa myös osamaksuina, tai käytettyinä, on vain asenteesta kiinni
Jep itekin muistan miten kaikilla luokkakavereilla oli netti kotona paitsi meillä. Vapaa-ajalla pelasivat nettipelejä ja jäin porukoista pois. Faijalta vinguin nettiä, mutta aina oli joku selitys miksei voida hankkia. Nyt myöhemmin ihastelee sitä miten pärjäsin koulussa hyvin. No kyllä varmaan, kun ei ollut kavereita ja ainoa tekeminen oli opiskelu. Saa myöhemmin homehtua vanhainkodissa ihan yksin
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
juu, me oltiin myös katkeria peruskoulussa kun rikkaimmilla oli kännyköitä, sitten vasta pitkän vääntämisen jälkeen saatiin loppusuoralla halpikset, eihänse enää siinä vaiheessa hyödyttänyt, kaveriporukat olijo jakautuneet silloin
se että sulla eiollut lapsena pelikonetta ei tarkoita etteikö sun lapsella sais olla, olet vain pihi, kyllä niitä saa myös osamaksuina, tai käytettyinä, on vain asenteesta kiinni
Jep itekin muistan miten kaikilla luokkakavereilla oli netti kotona paitsi meillä. Vapaa-ajalla pelasivat nettipelejä ja jäin porukoista pois. Faijalta vinguin nettiä, mutta aina oli joku selitys miksei voida hankkia. Nyt myöhemmin ihastelee sitä miten pärjäsin koulussa hyvin. No kyllä varmaan, kun ei ollut kavereita ja ainoa tekeminen oli opiskelu. Saa myöhemmin homehtua vanhainkodissa ihan yksin
Kaikilla olo kyllä jo netti viimeistään 90-luvun lopulla. Mutta harmi ettei ole olemassa emojia joka kuolee nauruun, tuo ap jakama artikkeli oli oikeasti niin huono että itkettää. Suomessa ei edelleenkään ole köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
juu, me oltiin myös katkeria peruskoulussa kun rikkaimmilla oli kännyköitä, sitten vasta pitkän vääntämisen jälkeen saatiin loppusuoralla halpikset, eihänse enää siinä vaiheessa hyödyttänyt, kaveriporukat olijo jakautuneet silloin
se että sulla eiollut lapsena pelikonetta ei tarkoita etteikö sun lapsella sais olla, olet vain pihi, kyllä niitä saa myös osamaksuina, tai käytettyinä, on vain asenteesta kiinni
Jep itekin muistan miten kaikilla luokkakavereilla oli netti kotona paitsi meillä. Vapaa-ajalla pelasivat nettipelejä ja jäin porukoista pois. Faijalta vinguin nettiä, mutta aina oli joku selitys miksei voida hankkia. Nyt myöhemmin ihastelee sitä miten pärjäsin koulussa hyvin. No kyllä varmaan, kun ei ollut kavereita ja ainoa tekeminen oli opiskelu. Saa myöhemmin homehtua vanhainkodissa ihan yksin
Kaikilla olo kyllä jo netti viimeistään 90-luvun lopulla. Mutta harmi ettei ole olemassa emojia joka kuolee nauruun, tuo ap jakama artikkeli oli oikeasti niin huono että itkettää. Suomessa ei edelleenkään ole köyhyyttä.
Ei meillä ollut. Taidettiin hankkia vasta 2002
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levander kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Lapseni luokalla 2/3 on uus- tai yksinhuoltajaperheistä. Ainakin viidellä on työtön vanhempi. Löytyy pahoinpitelevä vanhempi, vankilavanhempi, lastensuojelun piirissä oleva perhe ja päihdeongelmaisia ainakin kolme. Suurin osa asuu bussimatkan päässä olevalla halvalla vuokrakerrostaloalueella.
Lapseni alakoulukavereiden luokalla vähintään puolet on ydinperheistä. Löytyy lääkärivanhempia, tutkijavanhempia ja paikallinen politiikkovanhempi. 2/3 perheiden asuinpaikat tiedän ja he asuvat kalliilla omakotialueella.
Kyllä, lapseni on köyhien luokalla. Eikä se ole mikään kuvitelma.
Onko sun mielestä uus- ja yksinhuoltajaperhe synonyymi köyhälle? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Ehkä fantasioissasi, mutta et saa ikinä syötettyä tuota "tavara ei tuo onnea" -asennetta yläkouluikäiselle.
Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä kommentoimassa, kuinka ovat mukamas kasvattaneet lapsensa olemaan välittämättä merkkitavaroista ja vaatteista. En usko hetkeäkään. Tuon ikäiselle tärkeintä on kuulua joukkoon ja joukkoon kuuluminen tarkoittaa että käyttää samoja tuotteita kuin muutkin. Applen luuri, kånkenin reppu, adidaksen lenkkarit jne.
Tämä on totta. Siksi onkin hyvä ohjata lapsiaan ystävystymään sellaisten lasten kanssa, joille materialistinen kilpavarustelu ei ole elämää tärkeämpi kysymys. Omille lapsilleni kelpaa varsin hyvin samat vähän vaatimattomammat jutut kuin hyväosaisille ystävilleenkin. Ja varsinkin nyt, kun vanhin on jo yliopistossa ja asuu vanhempiensa omistamassa sijoitusasunnossa eikä vuokraa tarvitse maksaa edes yhtiövastikkeen vertaa. Muutenkin tuetaan taloudellisesti niin, ettei tarvitse käydä opiskelujen ohessa palkkatöissä vaan on saanut jalkaa alansa yritysten ovenväliin tekemällä palkattomia harjoitteluja. Palkallisiin kesätöihin pääsi yhteen näistä yrityksistä. Vaikka kaikki työkokemus onkin arvokasta, CV:ssä oman alan kokemus näyttää paremmalta kuin mäkkärin työkokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Juuri näin. 80-luvun lopussa luokallamme oli tyttö jolla oli riidanhaluinen luonne eikä siksi ollut kovin suosittu. Sitten niiden pihalle rakennettiin skeittirappi ja ostettiin lautoja ja sen jälkeen oli haluttua seuraa. Kyllä jo ennenkin lapset tiesivät tavaran merkityksen ja kuinka se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
Höpö höpö, tavara ja materia ei tuo onnea. Mitä vähemmän omistaa ja haalii tavaraa sitä onnellisempi on.
Ehkä fantasioissasi, mutta et saa ikinä syötettyä tuota "tavara ei tuo onnea" -asennetta yläkouluikäiselle.
Tämäkin ketju on täynnä ihmisiä kommentoimassa, kuinka ovat mukamas kasvattaneet lapsensa olemaan välittämättä merkkitavaroista ja vaatteista. En usko hetkeäkään. Tuon ikäiselle tärkeintä on kuulua joukkoon ja joukkoon kuuluminen tarkoittaa että käyttää samoja tuotteita kuin muutkin. Applen luuri, kånkenin reppu, adidaksen lenkkarit jne.
Minulla on yläkoululainen ja lukiolainen, Helsingin keskustassa eliittikouluissa. Kummallakaan ei ole koskaan ollut noita tavaroita mitä listaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Kansainvälisissä kouluissa etusijalla usein ovat lapset joilla on kansainvälisyyttä taustalla; esimerkiksi asuneet maailmalla. Eräässä koulussa hakijoita on niin paljon että hakevien lasten vanhemmilla täytyy olla jokin yhteys kieleen/maahan.
Höpöhöpö.
Kielikouluihin on pääsykokeet ja niihin pääsee koemenestysjärjestyksessä.
Tietenkin ulkomailla päiväkodin/lastenhoitajan kanssa kielen oppineet ja mahdollisesti ulkomailla koulua kyseisellä kielellä käyneet menestyvät paremmin kuin köyhien lapset jotka eivät ole koskaan edes matkustelleet.
Noissa pääsykokeissa testataan ÄIDINKIELEN taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori pärjää hyvin mummon lankapuhelimella ja papan vanhoilla vaatteilla. Ei se mitään uutta älypuhelinta ja kalliita merkkivaatteita tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Miten nykyään kansainväliset koulut ja eliittilukiot, aika paljon varakkaan väen lapsia noissa kouluissa.
Ei ne maksa mitään, paitsi tietenkin vaivaa.
Kansainvälisissä kouluissa etusijalla usein ovat lapset joilla on kansainvälisyyttä taustalla; esimerkiksi asuneet maailmalla. Eräässä koulussa hakijoita on niin paljon että hakevien lasten vanhemmilla täytyy olla jokin yhteys kieleen/maahan.
Höpöhöpö.
Kielikouluihin on pääsykokeet ja niihin pääsee koemenestysjärjestyksessä.
Tietenkin ulkomailla päiväkodin/lastenhoitajan kanssa kielen oppineet ja mahdollisesti ulkomailla koulua kyseisellä kielellä käyneet menestyvät paremmin kuin köyhien lapset jotka eivät ole koskaan edes matkustelleet.
Noissa pääsykokeissa testataan ÄIDINKIELEN taitoa.
Ja kohta joku tulee selittämään miten se äidinkielen taitokin vaatii rahaa😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Suomessa ei ole edes köyhiä lapsia, vai monyako suomalaista lasta olet nähnyt kerjäämässä katuojassa tai painavan niskalimassa jossain kämäisessä hikipajassa?
Suhteellinen köyhyys on eri asia kuin absoluuttinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Suomessa ei ole edes köyhiä lapsia, vai monyako suomalaista lasta olet nähnyt kerjäämässä katuojassa tai painavan niskalimassa jossain kämäisessä hikipajassa?
Suhteellinen köyhyys on eri asia kuin absoluuttinen.
Älä usko kaikkea mitä sinulle sanotaan. Suhteellinen köyhyys on populistien levittämää valheellista propagandaa jolla he kalastavat itselleen äänestäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jutut köyhien luokista on kyl ihan potaskaa. Ja jos sellaisia kuvittelee olevan, laita lapsesi painotuksiin.
Suomessa ei ole edes köyhiä lapsia, vai monyako suomalaista lasta olet nähnyt kerjäämässä katuojassa tai painavan niskalimassa jossain kämäisessä hikipajassa?
Suhteellinen köyhyys on eri asia kuin absoluuttinen.
Älä usko kaikkea mitä sinulle sanotaan. Suhteellinen köyhyys on populistien levittämää valheellista propagandaa jolla he kalastavat itselleen äänestäjiä.
Mä ajattelen omilla aivoillani. Yritä manipuloida jonkun toisen ajatuksia.
Se on oikeasti ongelma jos ei ole maksaa edim leirikoulua, koulukirjoja, hiustenleikkuuta jne.
Tai jos ei osaa auttaa läksyissä.
Kännykän ei tarvitse olla uusin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Siinäkin pohjimmillaan taustalla on itsekkyys ja "kotiinpäin" vetäminen, joka aiheuttaa kaikessa laajuudessaan paljon onnettomuutta ja murhetta maailmassa.
Mitenhän site ennen tultiin toimeen kun ei ollut älypuhelimia, tietokoneita tai vaatteita? Miettikää nyt omaa lapsuuttanne. Jos oli kaverille jotain asiaa, ei soiteltu tai tekstailtu vaan mentiin ovelle koputtamaan ja kysymään onko kaveri kotona. Ei sitä myöskään vietetty aikaa nenä tietokoneen ruudussa kiinni pelaten vaan juostiin ulkonaleikkimässä kavereiden kanssa. Eikä niitä merkkivaatteita toodellalaan ollut, vaatteet olivat aina sukulaisten vanhoja tai jos jotain ei ollut niin se sitten tehtiin itse. Ei rahaa silloinkaan ollut liiemmin mutta terveitä tasapainoisia aikuisia meistä kaikista siitähuolimatta silti kuitenkin kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomustrollit voisivat vihdoin ja viimein perustaa oman palstan niin et tarvitse tulla av:lle spämmäilemään.
MIKSI vain persutrollit saisivat spämmätä tänne?
En käsitä miksi nostettiin esille vähävaraisten kiusauksitulokokemukset, jos varakkaammillalin luku on 40%, sehän on paljon! Onko se sitten yhdentekevää, koska toisia on kuitenkin enemmän? Oksettavaa miten oikeutettuna varakkaampien perheiden lasten kiusaamista pidetään ihan yleisesti.
Ei tietokonetta ja on lukiossa? Juupajuu