Lue keskustelun säännöt.
Kilpailuyhteiskunta alkaa koulusta - lapsia ei auta, kun vanhempi sanoo ”ei minun lapsuudessani”
25.08.2018 |
Tällä viikolla on puhuttu lasten kokemasta köyhyydestä ja siitä, miten paljon vähävaraisten perheiden lapsia kiusataan koulussa. Lapset elävät kulutuskeskeistä elämää, aivan kuten aikuisetkin. Kun lapsella tai nuorella on uusi, mielenkiintoinen tavara, se kiinnostaa muita ja antaa Iivosen sanoin omistajalleen enemmän sosiaalista liikkumatilaa. Siinä missä aikuinen myös lapsi rakentaa tavaroilla kuvaa itsestään. Muutama vuosi sitten kaikkialla näkyi Pokemon Go -peliä pelaavia lapsia ja nuoria. Jos lapsella oli sen verran vanhempi puhelin, ettei peliä voinut ladata siihen, hän jäi auttamatta ulkopuoliseksi. Siinä on varsin konkreettinen esimerkki, miten vähävaraisuus näkyy lapsen elämässä.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
m85 kirjoitti:
juu, me oltiin myös katkeria peruskoulussa kun rikkaimmilla oli kännyköitä, sitten vasta pitkän vääntämisen jälkeen saatiin loppusuoralla halpikset, eihänse enää siinä vaiheessa hyödyttänyt, kaveriporukat olijo jakautuneet silloin
se että sulla eiollut lapsena pelikonetta ei tarkoita etteikö sun lapsella sais olla, olet vain pihi, kyllä niitä saa myös osamaksuina, tai käytettyinä, on vain asenteesta kiinni
Olet ihan oikeassa: kyllä kenellä tahansa on halutessaan pelikoneisiin varaa. Mutta olet vähän väärässä syistä, miksi niitä ei osteta. Lapsille halutaan ehkä tarjota jotain vähän parempaa kuin sitä ruutuun tuijotusta.
Tasapäistäminen on varsin tuore ilmiö yhteiskunnassa.
Nykyäänhän ei saisi koulussa olla arvosanojakaan, ettei vaan kukaan tunne itseään huonommaksi. Jotenkin lapset sen kyllä ennen kesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän ne lapset haluamasta lakkaa. Maailma on täynnä houkutuksia, jotka pitäisi saada, koska muillakin. Vanhempien tehtävä on määritellä, mikä määrä haluamista on ok, ja perustell se lapselle. - Oma on 17, selvinnyt vaurioitta isossa kaupungissa ei-merkkituotteilla. Nuoret tietävät, ettei rahaa tipu taivaasta.
Vierailija kirjoitti:
Tasapäistäminen on varsin tuore ilmiö yhteiskunnassa.
Nykyäänhän ei saisi koulussa olla arvosanojakaan, ettei vaan kukaan tunne itseään huonommaksi. Jotenkin lapset sen kyllä ennen kesti.
Lasten syrjinnän, kiusaamisen ja syrjäytymisen vähentäminen on ollut tämän vuosituhannen kärkihankkeita. Voi sitä tasapästämiseksikin kutsua jos niin haluaa. Toiset taas kutsuu kiusaamista karaistamiseksi, kasvattamiseksi ja opetukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on minä sanoa lapsille että kaikkea ei voi saada
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vai ei ollut 80-luvulla merkkivaatteita?
Miksiköhän mun vaatteille sitten naurettiin, kun ei ollut varaa ostaa niitä olemattomia merkkivaatteita ja jouduin pukeutumaan halpisliikkeistä ostettuihin housuihin tai enolta "perittyihin" 70-luvun paitoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Lapsilla on aina ollut kaverien saamisessa käytössä ihan se oma käytös. Jos olet kiva ja mukava, sinulla on kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Lapsilla on aina ollut kaverien saamisessa käytössä ihan se oma käytös. Jos olet kiva ja mukava, sinulla on kavereita.
Missähän unelmalandiassa elät?
Eipä paljon auta olla kiva ja mukava, kun keskenkasvuiset mulqut kiusaa joka päivä koulussa.
Onneksi en asunut samassa kaupunginosassa, että vältyin kiusaamiselta sentään vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Lapsilla on aina ollut kaverien saamisessa käytössä ihan se oma käytös. Jos olet kiva ja mukava, sinulla on kavereita.
Missähän unelmalandiassa elät?
Eipä paljon auta olla kiva ja mukava, kun keskenkasvuiset mulqut kiusaa joka päivä koulussa.
Onneksi en asunut samassa kaupunginosassa, että vältyin kiusaamiselta sentään vapaa-ajalla.
Helsingissä. Lapsillani on aina ollut paljon kavereita. Ei se ikinä ole ollut kännykästä kiinni.
Itse vartuin Lohjalla. Ei mitään ongelmia ikinä vaikka välillä vaatteet oli isän pyhäpuvusta tehty. Siskollani aina tuo ”kiusaamisongelma” ja hän on edelleen aikuisena vaikea ja vittumainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Oman empiirisen kokemuksen mukaan keskituloisilla ja matalatuloisilla on sellaisia keskitason älyluureja kun taas varakkaista perheissä poikkeuksetta hankitaan se uusin malli lähes heti kun tulee markkinoille. Onhan kännyköissä muutakin eroa kun vain hinta. Käyttömukavuus voi olla ihan eri 200€ tai 600€ kännykällä riippuen tietenkin mihin sitä kännyä käyttää. Papparainen joka lähinnä käyttää kännykkää soittamiseen pärjää sillä parinsadan luurilla ihan eri tavalla kun nuori joka elää sen kännyn kanssa, käyttää kymmeniä eri sovelluksia. Tehoa ja muistia pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan oli erikseen oppikoulu ja erikseen kansalaiskoulu. KIusaamista ei ollut, koska perheiden tulotaso määritti pitkälle sen, mihin kouluun hakeutui.
Oliko se susta sitten hyvä asia? Musta ei ainakaan.
Olen kyllä kallistumassa tuohon vanhaan järjestelmään, onhan meillä jo ruåttalaiset omissa kouluissaan, joihin suomalaisilla ei ole asiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Oman empiirisen kokemuksen mukaan keskituloisilla ja matalatuloisilla on sellaisia keskitason älyluureja kun taas varakkaista perheissä poikkeuksetta hankitaan se uusin malli lähes heti kun tulee markkinoille. Onhan kännyköissä muutakin eroa kun vain hinta. Käyttömukavuus voi olla ihan eri 200€ tai 600€ kännykällä riippuen tietenkin mihin sitä kännyä käyttää. Papparainen joka lähinnä käyttää kännykkää soittamiseen pärjää sillä parinsadan luurilla ihan eri tavalla kun nuori joka elää sen kännyn kanssa, käyttää kymmeniä eri sovelluksia. Tehoa ja muistia pitää olla.
Meillä on vuositulot yli 200 000 ja minä ostin ekan älypuhelimen tänä keväänä.
Samaten täällä alueella huomaa hyvin eron köyhissä ja rikkaissa, koska meillä on yhteinen leikkipuisto. Kaupungin vuokra-asunnoista tulevilla on järjestään uudet vaunut, kalliit lastenvaatteet jne. Rikkaiden puolelta tullaan kierrätysrattailla ja kuomissa. Tää on outo ilmiö, mutta juuri näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Ei meillä lapset edes saaneet älypuhelinta kuin alakoulun viimeisillä luokilla. Ei se ollut mikään ongelma.
Kilpailua kyllä on, mutta se kohdistuu esim kielitaidon hankkiniseen ja muuhun koulutukseen jne.
Ei tavaraan.
En minäkään saanut sillä ei 80-luvulla vielä ollut mitään älypuhelimia eikä merkkivaatteita ja hyvin silti pärjättiin. Siksi en ymmärrä miksi nykyään sitten pitää olla.
Vaatteet, tavarat ja elektroniikka ovat osa henkilöbrändiä. Henkilöprändäys on iso osa tätä päivää ja se määrää paljon sosiaalisen asemasi ja -luokkasi yhteiskunnassa. Kanoillakin nokkimisjärjestys.
Höpöhöpöhöpö.
Minä ajan vanhalla kotterolla ja lapset ostaa kirppareilta vaatteitaan. Eikä ole mikään ongelma. Ihan on yleistä täällä Helsingissä kalliilla okt-alueella.
Henkilöbrändäys on vielä uusi asia Suomessa. Henkilöbrändäystä toteuttavat tällä hetkellä tietoisesti poliitikot, jotka luovat itselleen asiantuntijabrändiä parantaakseen mainettaan ja imagoaan suomalaisten silmissä. Yhdysvalloissa ilmiö on ollut puheenaiheena jo vuosia, ja henkilöbrändin luomisen taitoa voidaan nykyisin pitää jo elinehtona, sillä kovan kilpailun takia henkilöbrändejä luodaan alalla kuin alalla.
Tulokena henkilöbrändäyksen pääasialliseksi syyksi, voidaan todeta globaalinen kasvava kilpailu, joka pakottaa ihmiset taistelemaan työpaikoistaan. Omien ominaisuuksien ja osaamisen korostaminen sekä muista edukseen erottuminen eli itsensä brändääminen, korostuu tulevai-suudessa vielä enemmän. Henkilöbrändin markkinointikanavat voidaan erotella kahteen kokonaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on paljon erilaisia yhteisöpalveluja, mutta useimpia henki-löbrändejä palvelevat neljä tärkeintä välinettä: Twitter, Facebook, LinkedIn ja blogit. Sosiaalisen median lisäksi henkilöbrändin rakentamisessa palvelevat muut markkinointikanavat kuten radio- ja TV-ohjelmat, tapahtumat sekä lehdistö.
Henkilöbrändiä rakennetaan samalla tavalla kuin tuotteen tai yrityksen brändiä. Jokaisella henkilöbrändillä on omanlaisensa brändipolku, joka muodostuu omasta persoonasta, osaamisesta ja kohderyhmästä. Kohderyhmä määrittelee mitä brändäyksen keinoja henkilön tulee käyttää, jotta brändi tavoittaisi mahdollisimman laajasti kohderyhmänsä.
Kyllä minä tiedän mitä on henkilöbrändäys. Yrittäjänä olen brändännyt itseni jo viime vuosituhannella. Tähän asiaan se ei silti liity mitenkään.
Lapset ovat käyttäneet henkilöbrändäystä jo iät ja ajat saadakseen kavereita. Se lapsi jolla on paras status saa myös eniten kavereita ja vuorostaan tämä taas huolii kavereikseen muita korkean statuksen lapsia.
Lapsilla on aina ollut kaverien saamisessa käytössä ihan se oma käytös. Jos olet kiva ja mukava, sinulla on kavereita.
Minä olen avoin, sosiaalinen, ystävällinen, iloinen ja lämmin, miksi minulla ei ollut koulussa eikä sen jälkeenkään yhtään kavereita? Aikuisten mukaan olin aina kiltti, avulias, hyvä ja reipas, silti minua kiusattiin, haukuttiin ja jätettiin ulkopuolelle. Siitä opin ettei maailma ole reilu paikka.
Vierailija kirjoitti:
Levander kirjoitti:
Hyväosaisena ei asiaa huomaa, koska on varaa valita.
Joku kirjoitti, että asialla ei ole väliä, koska ajaa vanhalla autolla. Mitä sillä autolla on merkitystä lasten koulussa?
Hyvätuloiset/keskituloiset matkustavat, saavat ostettua puhelimen säästämättä lapselleen, jos vanha hajoaa. On eri asia tietoisesti elää nuukasti kuin elää niin pakosta.
No onhan sillä jos kerran kaiken tavaran uutuus ja merkki ratkaisee.
Sama, meilläkin ostettu aina käytetyt puhelinet torista, kun taas näillä sossulapsilla uudet puhelimet 6kk välein
Juuri tätä minäkin ihmettelen. Hyvätuloisten lapsilla ei ole niitä merkkivaatteita eikä kallita kännyköitä, kouluttamattomille köyhille ne ovat suorastaan pakkomielle.
Maailma on epäreilu paikka elää. Joudumme kaikki kilpailemaan ja yrittämään menestyäksemme. Viimeistään työnhaussa joudut tämän tosiasian eteen.
Yes, nämä on näitä hyvin kasvatettuja nuoria! (Öhöm sarkasmi)