Lue keskustelun säännöt.
Anoppi on alkanut vihaamaan minua. Olisiko neuvoja?
23.08.2018 |
Minulla oli anopin kanssa ihan hyvät välit aiemmin. Ei nyt hirveän läheisiä oltu, mutta tultiin hyvin toimeen ja ihan pidettiin toisistamme eli minun mielestä hän oli ihan hyvä anoppi ja hänen mielestä minä kaikesta päätellen ihan hyvä miniä hänelle, soiteltiin ja välillä kävin hänen luonaan ilman miestä jne. Mutta sitten saimme aviomieheni kanssa esikoisemme, ja tämän lapsen myötä anoppi on alkanut vihaamaan minua. Hän ei tunnu hyväksyvän tapojani hoitaa vauvaa (joka on nyt noin puolivuotias), hän ei hyväksy sitä että odotan mieheni eli poikansa osallistuvan vauvan hoitoon ja kotitöihin ja hänen mielestä olen monella tavalla epäonnistunut äitiydessä ja vauvan kanssa. Hän lähinnä valittaa miehelle minusta ja minulle suoraan kritisoi tekemisiäni. Meidän välit on muuttuneet ihan kireiksi, koska kaikki kommunikaatio hänen suunnalta on jotain valittamista minusta, tekemisistäni, tavastani hoitaa vauvaa tai siitä millainen äiti olen. Omasta mielestäni (ja esim. äitini ja ystävieni mielestä) olen ihan hyvä äiti ja hoidan vauvaa hyvin. Neuvolan ohjeilla hoidan ja niitä noudatan tarkasti. Olen yrittänyt asiasta puhua anopin kanssa, mutta hän ei näytä haluavan enää pitää minuun yhteyttä muuten kuin miehen paikalla ollessa tulee käymään. Osaisiko joku, esim. "anoppi-ihminen", antaa minulle neuvoja miten toimia tässä tilanteessa? En haluaisi enää olla valituksen ja kritiikin aihe.
Kommentit (202)
Kaikkien kanssa vaan ei voi tulla toimeen. Ei pidä stressata. Jos ei ole välejä anoppiin niin sitten panostetaan muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Eli äiti ajattelee poikansa parasta ja rakastaa kun
-Ei kunnioita yksityisyyttä
-Loukkaa pojan puolisoa
-Loukkaa pojan asettamia rajoja
-Haukkuu poikaansa
-Ei tahdo tavata lapsenlapsia
-Rajoittaa poikansa elämää
-Puuttuu kaikkiin pojan asioihinJos tuo on sinusta rakkautta niin anteeksi, että olet elänyt tuollaisen rakastetun elämän.
Näinkö miehesikin osoittaa rakkautensa sinua kohtaa?Nuo nk. rajat ovat yleensä suhteen naisen vaatimia ja seurausta siitä kun ei haluta ottaa vastaan hyviä neuvoja kokeneemmalta naiselta. Tuollaista kissanhännänvetoa ei tule kun ymmärtää paikkansa.
No mun anopin neuvot on ollu aika kyseenalaisia.
"Ala kulkemaan pyörällä ja myy auto" (joo paitsi että työpaikka onki 110km päässä ja työaika vaihtelee ja välillä töihin pyydetään lyhyellä varotus ajalla).
"Koiralle voi antaa hedelmiä/vihanneksia/yms" (mun koira sattuu olemaan allerginen tomaatille, niin siihen loppu outojen ruoka aineiden kokeilu syö siis enää porkkanaa, herneitä kasviksina ruoan joukossa) - "koiran voi siedättää tomaatille" (paitsi, että viimeksi ku se sattu nappaamaan sen pudonneen tomaatti palan niin se oli eläinlääkäri käynti, koska koira kerkesi mennä shokkiin asti. Että aika kallista siedätystä ois).
"Koiran hajuaisti paranee ku sille syöttää salmiakkia" (mä en usko, et salmiakki kuuluu koiran ruokavalioon niiku ei muutka karkit saati, että se hajuaisti siitä paranee. Koira on 10vuotias).
Että on joo tosi varteen otettavia neuvoja vanhemmalta naiselta.
Jos vanhempi nainen tai anoppi sanoo, että katolta hyppääminen on hyvä idea niin hyvä, ettet sinä sitä kyseenalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tää AV:lla voimaantuminen...laitettiin miehen kanssa välit poikki anoppiin tai appivanhempiin.
Oikeassa elämässä äiti on miehen nainen nro 1. Äiti ei koskaan hylkää ja rakastaa ja ajattelee poikansa parasta. Naikkosia tulee ja menee, äiti pysyy.
Joten...jos haluat pitkän ja hyvän liiton niin ole väleissä anopin kanssa.
Eli äiti ajattelee poikansa parasta ja rakastaa kun
-Ei kunnioita yksityisyyttä
-Loukkaa pojan puolisoa
-Loukkaa pojan asettamia rajoja
-Haukkuu poikaansa
-Ei tahdo tavata lapsenlapsia
-Rajoittaa poikansa elämää
-Puuttuu kaikkiin pojan asioihinJos tuo on sinusta rakkautta niin anteeksi, että olet elänyt tuollaisen rakastetun elämän.
Näinkö miehesikin osoittaa rakkautensa sinua kohtaa?Nuo nk. rajat ovat yleensä suhteen naisen vaatimia ja seurausta siitä kun ei haluta ottaa vastaan hyviä neuvoja kokeneemmalta naiselta. Tuollaista kissanhännänvetoa ei tule kun ymmärtää paikkansa.
No mun anopin neuvot on ollu aika kyseenalaisia.
"Ala kulkemaan pyörällä ja myy auto" (joo paitsi että työpaikka onki 110km päässä ja työaika vaihtelee ja välillä töihin pyydetään lyhyellä varotus ajalla).
"Koiralle voi antaa hedelmiä/vihanneksia/yms" (mun koira sattuu olemaan allerginen tomaatille, niin siihen loppu outojen ruoka aineiden kokeilu syö siis enää porkkanaa, herneitä kasviksina ruoan joukossa) - "koiran voi siedättää tomaatille" (paitsi, että viimeksi ku se sattu nappaamaan sen pudonneen tomaatti palan niin se oli eläinlääkäri käynti, koska koira kerkesi mennä shokkiin asti. Että aika kallista siedätystä ois).
"Koiran hajuaisti paranee ku sille syöttää salmiakkia" (mä en usko, et salmiakki kuuluu koiran ruokavalioon niiku ei muutka karkit saati, että se hajuaisti siitä paranee. Koira on 10vuotias).
Että on joo tosi varteen otettavia neuvoja vanhemmalta naiselta.
Jos vanhempi nainen tai anoppi sanoo, että katolta hyppääminen on hyvä idea niin hyvä, ettet sinä sitä kyseenalaista.
Kyllä minäki jos haluaisin vanhemman naisen neuvoja niin kysyisin äidiltäni.
Minun anoppini neuvot ovat myös olleet erittäin kyseenalaisia.
+ anoppini pureskelee varpaan kynsiä.
Ja yleensä jos kutsutaan kylään niin silloin on hyvä hetki vierailla, ei silloin kun itsestä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puolustanut sinua anopille ja oletteko puhuneet asiasta miehen kanssa?
Jos ette ole puhuneet niin kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu kun anoppi tekee noin.Mies yrittää pysyä ns. puolueettomana asiassa. Se harmittaa minua, koska mielestäni miehen pitäisi puolustaa minua. Onneksi ei sentään mene mukaan anopin juttuihin. Mies tietää kyllä miltä minusta tuntuu, mutta yrittää siinäkin pysyä puolueettomana eli ei halua pahaa sanaa äidistään sanoa. AP
Ota lapsi ja JUOKSE!
Tuollaisesta mammanpojasta kehkeytyyajan oloon todellinen riesa!!!
Apn MIES on se jonka pitää laittaa anoppi kuriin. Oikeastaan koko asia ei ole apn murhe lainkaan, mies hoitakoon. Ja jos ei hoida? No sitten ap ilmoittaa miehelle että liitto loppuu tähän jos mies ei perhettään puolusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on! kirjoitti:
Miniän vaatimukset: Lasta ei saa puhutella hellytelyimillä. Lasta ei saa ottaa syliin. Lasta ei saa leikittää. Lapselle ei saa antaa kehuja tai kehoituksia. Lasta saa vain katsella metrin kahden päästä. Lapselle ei saa ostaa mitään, ei tehdä mitään neuleita tai ompeluksia tai itsetehtyjä autoja yms. Lapselle saa ostaa miniän toiveen mukaisia esineitä/leluja ei lapsen omia toiveita.
Vierailla saa 1-2 tuntia kuukaudessa. Istut ja katselet lasta. Miniä valvoo vieressä ettet koske lasta. Puheitasi kytätään tarkalla seulalla ettei vaan tule sanotuksi jotain, joka ei ole miniän mieleistä. Miniä ei puhu sinulle mitään. Ei halua keskustella mistään ei aloita keskusteluja. Ei oikeastaan ole koskaan halunnut tutustuakkaan. Tiuskii aina jos puhuttelee. Suurinpiirtein, että missä anoppi olisikaan tunnin päästä jos nyt lähtisi. Tämä narsistinen miniäni on tappanut jo nössön poikani elämän täysin. Hänellä ei ole kuin velvollisuuksia. Sai mokoman lankaansa, kun muut miehet ovat juosseet karkuun. Asioita seuranneena nyt kahdeksan vuotta olen tullut tulokseen, että en ole tekemisissä kuin pakosta. Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
En miniä vihaa enemän säälin. Surkuhupainen ihminen.
Jos tosiaan noin, niin kerro ihmeessä esimerkki mitä ovat esim. ne hellittelynimet mitä miniä ei salli? Mitä sellaista olet sanonut, mihin miniä on puuttunut? Tai millaisessa tilanteessa olet koskettanut (ja minkä ikäistä) lasta, jos miniä on tähän puuttunut?
Siis ihan sillä kysyn, että ehkä täällä joku voi vastata, näkeekö niissä tilanteissa omaan silmään ongelmaa. Minä olen esimerkiksi joutunut puuttumaan, kun anoppi nappasi vierastavan 1-vuotiaan selän takaa syliinsä usein ja tunnistin lapseni ilmeistä, että hänellä ahdisti ja jännitti, vaikka ei itkenytkään. Anoppini kyllä ymmärsi tämän, joten en siis epäile sinua anopikseni.
Ylipäätään jos on jo sen ikäinen lapsi, että hän osaa puhua, niin lapselta voi kysyä haluaako tulla esimerkiksi syliin, jos sanoo haluavansa, niin ei siinä kovin metsään voi mennä. Sitten jos vain napataan lapsi syliin ja lapsi on hiljaa ja jännittynyt, niin voi vähän miettiä omaa toimintaa.
Yksi ystäväni joutui myös puuttumaan oman äitinsä tapaan syyllistää lasta, jos ei juuri nyt halunnut leikkiä mummon kanssa tms. Että kyllä niitä tilanteita tulee, jolloin vanhempi joutuu puuttumaan isovanhemman tapaan olla lapsen kanssa. Ja varsinkin pienen lapsen kanssa vanhemman tehtävä on seurata, pärjääkö lapsi toisten lasten ja aikuisten kanssa. Isommille toki jo pitää antaa rauhaa kommunikoida ihan itse.
Mielestäni ei kerro kovin hyvää se miten puhut pojastasi ja hänen puolisostaan. Eivätkä tuollaiset jutut mielestäni (sellaisenaan) viittaa narsismiin. Joskus on hyvä miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä itse saattaa käyttäytyä oudosti sen oman lapsenlapsen kanssa? Toki voi olla, että poikasi puolisoineen ovat vain liian tarkkoja/hysteerisiä.
Sinä anoppi joka saat vain katsoa lapsen päälle kerran kuussa niin miksi olet kasvattanut poikasi niin että poika ei ole mies ja isä? Miksi tuo hullu miniä määrää kaikesta?
Toiset miniät on hulluja ja ilkeitä. Toiset anopit on hulluja ja ilkeitä. On hulluja ja ilkeitä miehiä ja isiä.
Mutta miksi muut antavat heidän olla tuollaisia hulluja ilkeitä tyranneja????? Ihan sairasta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on! kirjoitti:
Miniän vaatimukset: Lasta ei saa puhutella hellytelyimillä. Lasta ei saa ottaa syliin. Lasta ei saa leikittää. Lapselle ei saa antaa kehuja tai kehoituksia. Lasta saa vain katsella metrin kahden päästä. Lapselle ei saa ostaa mitään, ei tehdä mitään neuleita tai ompeluksia tai itsetehtyjä autoja yms. Lapselle saa ostaa miniän toiveen mukaisia esineitä/leluja ei lapsen omia toiveita.
Vierailla saa 1-2 tuntia kuukaudessa. Istut ja katselet lasta. Miniä valvoo vieressä ettet koske lasta. Puheitasi kytätään tarkalla seulalla ettei vaan tule sanotuksi jotain, joka ei ole miniän mieleistä. Miniä ei puhu sinulle mitään. Ei halua keskustella mistään ei aloita keskusteluja. Ei oikeastaan ole koskaan halunnut tutustuakkaan. Tiuskii aina jos puhuttelee. Suurinpiirtein, että missä anoppi olisikaan tunnin päästä jos nyt lähtisi. Tämä narsistinen miniäni on tappanut jo nössön poikani elämän täysin. Hänellä ei ole kuin velvollisuuksia. Sai mokoman lankaansa, kun muut miehet ovat juosseet karkuun. Asioita seuranneena nyt kahdeksan vuotta olen tullut tulokseen, että en ole tekemisissä kuin pakosta. Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
En miniä vihaa enemän säälin. Surkuhupainen ihminen.
Jos tosiaan noin, niin kerro ihmeessä esimerkki mitä ovat esim. ne hellittelynimet mitä miniä ei salli? Mitä sellaista olet sanonut, mihin miniä on puuttunut? Tai millaisessa tilanteessa olet koskettanut (ja minkä ikäistä) lasta, jos miniä on tähän puuttunut?
Siis ihan sillä kysyn, että ehkä täällä joku voi vastata, näkeekö niissä tilanteissa omaan silmään ongelmaa. Minä olen esimerkiksi joutunut puuttumaan, kun anoppi nappasi vierastavan 1-vuotiaan selän takaa syliinsä usein ja tunnistin lapseni ilmeistä, että hänellä ahdisti ja jännitti, vaikka ei itkenytkään. Anoppini kyllä ymmärsi tämän, joten en siis epäile sinua anopikseni.
Ylipäätään jos on jo sen ikäinen lapsi, että hän osaa puhua, niin lapselta voi kysyä haluaako tulla esimerkiksi syliin, jos sanoo haluavansa, niin ei siinä kovin metsään voi mennä. Sitten jos vain napataan lapsi syliin ja lapsi on hiljaa ja jännittynyt, niin voi vähän miettiä omaa toimintaa.
Yksi ystäväni joutui myös puuttumaan oman äitinsä tapaan syyllistää lasta, jos ei juuri nyt halunnut leikkiä mummon kanssa tms. Että kyllä niitä tilanteita tulee, jolloin vanhempi joutuu puuttumaan isovanhemman tapaan olla lapsen kanssa. Ja varsinkin pienen lapsen kanssa vanhemman tehtävä on seurata, pärjääkö lapsi toisten lasten ja aikuisten kanssa. Isommille toki jo pitää antaa rauhaa kommunikoida ihan itse.
Mielestäni ei kerro kovin hyvää se miten puhut pojastasi ja hänen puolisostaan. Eivätkä tuollaiset jutut mielestäni (sellaisenaan) viittaa narsismiin. Joskus on hyvä miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä itse saattaa käyttäytyä oudosti sen oman lapsenlapsen kanssa? Toki voi olla, että poikasi puolisoineen ovat vain liian tarkkoja/hysteerisiä.
Minäkin menen aina kummipojan ehdoilla, että haluuako hän, että täti ottaa syliin yms.
Lapsi kuitenkin vielä niin nuori ja harvoin tätä näen, että vierastaa välillä.
Enkä tahdo lapsen mielestä olla akka mikä vaa riuhtoo syliin oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinä anoppi joka saat vain katsoa lapsen päälle kerran kuussa niin miksi olet kasvattanut poikasi niin että poika ei ole mies ja isä? Miksi tuo hullu miniä määrää kaikesta?
Toiset miniät on hulluja ja ilkeitä. Toiset anopit on hulluja ja ilkeitä. On hulluja ja ilkeitä miehiä ja isiä.
Mutta miksi muut antavat heidän olla tuollaisia hulluja ilkeitä tyranneja????? Ihan sairasta :(
No anopin tyranni käyttäytymisellehän mä en voi mitään ja jos käyttäytymisestä sanoi niin oli jo anopilla marttyyri vaihde silmässä.
Siksi mies päätti, ettemme ole anopin kanssa tekemisissä enää.
On vain liian raskas ihminen.
Paljon mies on antanut äitinsä käytöksestä anteeksi, mutta anopin olisi pitänyt ymmärtää, että ämpärissä on myös reunat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin anopin kynnysmattona kun anoppi polki koko ajan rajoja rikki.
Katkaisin välit miehen kanssa anoppiin kun mitta tuli täyteen.
Kunhan anoppi osaa taas käyttäytyä niin sitten voimme olla taas tekemisissä.Minä en viitsi kynnysmatoksi ryhtyä, eli tarvittaessa kyllä käsken pitämään mielipiteensä omana tietonaan. En riitelemään ala vaan sanon vain, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin voi olla hiljaa. Tämä ei ole kylläkään tilannetta auttanut, vaan pahentanut, koska anoppi loukkaantuu kun en "kunnioita vanhempaa ihmistä". AP
Perus anoppi.
Vara itellä huuella, muttei kestä vastaan sanomista.
Sanohan vielä, että anoppi ei oo koskaan pyytänyt mitään anteeksi sinulta.
Mistä ihmeestä näitä perusanoppeja oikein sikiää? Osaatko arvata?
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin anopin kynnysmattona kun anoppi polki koko ajan rajoja rikki.
Katkaisin välit miehen kanssa anoppiin kun mitta tuli täyteen.
Kunhan anoppi osaa taas käyttäytyä niin sitten voimme olla taas tekemisissä.Minä en viitsi kynnysmatoksi ryhtyä, eli tarvittaessa kyllä käsken pitämään mielipiteensä omana tietonaan. En riitelemään ala vaan sanon vain, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin voi olla hiljaa. Tämä ei ole kylläkään tilannetta auttanut, vaan pahentanut, koska anoppi loukkaantuu kun en "kunnioita vanhempaa ihmistä". AP
Perus anoppi.
Vara itellä huuella, muttei kestä vastaan sanomista.
Sanohan vielä, että anoppi ei oo koskaan pyytänyt mitään anteeksi sinulta.Mistä ihmeestä näitä perusanoppeja oikein sikiää? Osaatko arvata?
Olet valitettavasti tullut väärään keskusteluun viilaamaan pilkkua.
Ole hyvä ja poistu, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".
Sama juttu, lisäksi tuli vielä "lapset olisivat kovasti halunneet, mutta nyt raukoilla on paha mieli, kun äiti ei suostu". Ja sitten valitetaan, että ei saa edes kylään tulla/ei voida käydä anopilla/ei saa nähdä lapsia. Mitään en ole huvikseni tai ilkeyttäni kieltänyt, mutta kun ehdotukset tulee olemattomalla varoitusajalla niin aina toisinaan käy niin, että meillä on jo muuta sovittuna. Ei mene jakeluun, kun pyydän, että sovitaan etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".Sama juttu, lisäksi tuli vielä "lapset olisivat kovasti halunneet, mutta nyt raukoilla on paha mieli, kun äiti ei suostu". Ja sitten valitetaan, että ei saa edes kylään tulla/ei voida käydä anopilla/ei saa nähdä lapsia. Mitään en ole huvikseni tai ilkeyttäni kieltänyt, mutta kun ehdotukset tulee olemattomalla varoitusajalla niin aina toisinaan käy niin, että meillä on jo muuta sovittuna. Ei mene jakeluun, kun pyydän, että sovitaan etukäteen.
Kai huomaatte, että kyseiset anoppien käyttämät ehdollistamislauseet synnyttävät kitkaa lapsen ja hänen vanhemman välille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsia jotka ovat hänen näpeissään. Ei näillä pienillä koululaisilla ole lainkaan omaa tahtoa, ei itseluottamusta. Ovat kuin haamuja. Kaikkiin asioihin pitää olla äidin suostumus.
Mielestäni pikkukoululaisen juttuihin pitääkin olla äidin suostumus. Meillä anoppi jo lasten ollessa hyvin pieniä yritti omavaltaisesti sopia lasten kanssa seuraava tapaamiseta kyselemällä tulethan viivi mummin luo heti ylihuomenna. Tuollainen sekoittaa meidän ohjelmat ihan täysin. Anoppi on paljon saanut olla lasten kanssa, ihan säännöllisesti. Mutta pitäis aina saada olla oman pään mukaan.
Meillä sama homma ja sitten lapset harmistuu kun ei voidakkaan mennä.
Ja anoppi käyttää monesti lausetta "Mummo tulee surulliseksi, jos Viivi, et huomenna tulekkaan".Sama juttu, lisäksi tuli vielä "lapset olisivat kovasti halunneet, mutta nyt raukoilla on paha mieli, kun äiti ei suostu". Ja sitten valitetaan, että ei saa edes kylään tulla/ei voida käydä anopilla/ei saa nähdä lapsia. Mitään en ole huvikseni tai ilkeyttäni kieltänyt, mutta kun ehdotukset tulee olemattomalla varoitusajalla niin aina toisinaan käy niin, että meillä on jo muuta sovittuna. Ei mene jakeluun, kun pyydän, että sovitaan etukäteen.
Kai huomaatte, että kyseiset anoppien käyttämät ehdollistamislauseet synnyttävät kitkaa lapsen ja hänen vanhemman välille.
Ns hajoita ja hallitse -anoppistrategia
Miehesi toimii väärin. Hänellä olisi ihan oikeasti mahdollisuus lopettaa koko riita ja pahan puhuminen ihan vain siten, että ilmaisee ystävällisesti oman tahtonsa. Anopille ei tarvitse sanoa rumasti, ei nolata eikä katkaista välejä. Homman voi hoitaa kauniisti.
Miehesi varmaan tykkää sinusta ja arvostaa sinua ja uskoo, että neuvolan vauvanhoito-ohjeet ovat ihan hyvät? Ei hänestä silloin voi mitenkään olla oikein, että joku toinen ihminen hänelle sanoo toistuvasti, miten huono äiti sinä olet, eihän? Oletko kysynyt mieheltäsi, onko hän sitä mieltä, että sinä olet huono äiti?
Vaikka kuinka arvostaisi ja rakastaisi kahta ihmistä yhtä paljon, niin jos toinen näistä ihmisistä väärin perustein solvaa toista, voi tämän asian kyllä ottaa puheeksi ilman, että olisi kyse jonkun puolelle menemisestä. Oikeudentuntoinen ihminen haluaa korjata vääryyden, kun sellaisen havaitsee. Sen voi tehdä rakentavasti ja nätisti sanomalla, että ei tämä asia ole niin kuin sanot - ole kiltti, äläkä enää kritisoi, koska se ei tunnu kivalta.
Ja vaikka mies ei haluaisi sinusta sanoa mitään äidilleen, kai hän nyt voi omasta itsestään vastata? Siis sanoa: ”Minun mielestäni on mukavaa hoitaa vauvaa. Haluan itse myös osallistua kodin töihin. Koen sen ihan reiluksi.” Kyllähän hänellä saa omista tekemisistään ja tarpeistaan olla oma mielipide.
En mitenkään voisi kuvitella, että jos ihan kuka tahansa tulisi miehelleni suoraan sanomaan, että vaimosi ei osaa olla äiti ja hoitaa lastanne huonosti, hän vain hiljaa sen kuuntelisi. Kyllä hän sanoisi, että minusta vaimoni on ihan hyvä äiti ja hoitaa lasta hyvin.
Sano miehelles, että hoitaa anoppiongelman kuntoon. Luultavasti se anoppi uskoo vain kun miehes sanoo asiasta.
Up!